UNIVERSITY OF OULU P .O. Box 8000 F I -90014 UNIVERSITY OF OULU FINLAND

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I S

Professor Esa Hohtola

University Lecturer Santeri Palviainen

Postdoctoral research fellow Sanna Taskila

Professor Olli Vuolteenaho

University Lecturer Veli-Matti Ulvinen

Director Sinikka Eskelinen

Professor Jari Juga

University Lecturer Anu Soikkeli

Professor Olli Vuolteenaho

Publications Editor Kirsti Nurkkala

ISBN 978-952-62-1065-0 (Paperback)ISBN 978-952-62-1066-7 (PDF)ISSN 0355-3221 (Print)ISSN 1796-2234 (Online)

U N I V E R S I TAT I S O U L U E N S I S

MEDICA

ACTAD

D 1338

ACTA

Sami Sneck

OULU 2016

D 1338

Sami Sneck

SAIRAANHOITAJIEN LÄÄKEHOIDON OSAAMINEN JA OSAAMISEN VARMISTAMINEN

OULUN YLIOPISTON TUTKIJAKOULU;OULUN YLIOPISTO, LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA;MEDICAL RESEARCH CENTER OULU;OULUN YLIOPISTOLLINEN SAIRAALA

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I SD M e d i c a 1 3 3 8

SAMI SNECK

SAIRAANHOITAJIEN LÄÄKEHOIDON OSAAMINEN JA OSAAMISEN VARMISTAMINEN

Esitetään Oulun yliopiston terveyden ja biotieteidentohtorikoulutustoimikunnan suostumuksella julkisestit arkastet tavaks i Oulun y l iop i s to l l i sen sa i raa lanluentosalissa 10, 22. tammikuuta 2016 kello 12

OULUN YLIOPISTO, OULU 2016

Copyright © 2016Acta Univ. Oul. D 1338, 2016

Työn ohjaajatProfessori Arja IsolaTohtori Reetta Saarnio

EsitarkastajatProfessori Tarja SuominenDosentti Tarja Kvist

ISBN 978-952-62-1065-0 (Paperback)ISBN 978-952-62-1066-7 (PDF)

ISSN 0355-3221 (Printed)ISSN 1796-2234 (Online)

Kannen suunnitteluRaimo Ahonen

JUVENES PRINTTAMPERE 2016

VastaväittäjäProfessori Päivi Åstedt-Kurki

Sneck, Sami, Medication competency of nurses and verification of medicationcompetence. University of Oulu Graduate School; University of Oulu, Faculty of Medicine; MedicalResearch Center Oulu; Oulu University HospitalActa Univ. Oul. D 1338, 2016University of Oulu, P.O. Box 8000, FI-90014 University of Oulu, Finland

Abstract

According to the law patients have a right to good care and the care has to be of a high level, safeand evidence based. Medication has been found to be a nursing procedure that is associated withmany risks. It has been documented that mistakes occur even in every fifth medication event.

All Finnish nurses have been trained to carry out advanced medication and iv-therapy, and itis the nurses who are the main administrators of medication in the health care units. For thesereasons nurses' medication competence is important. The constant development of medicaltreatment increases the demands of nurses' competence in medication.

The aim of the study was to describe and to explain the medication competence of nursesassessed by themselves and according to theoretical and online exams. The aim was to describethe nurses' perceptions of the verification process of medication competence and e-learning as themethod for verification.

The quantitative data of the study consisted of 692 nurses´ self-assessment of medicationcompetence and of 2479 nurses' results on theoretical and drug calculation exams. The qualitativedata consisted of 342 nurses' perceptions of the verification and e-learning.

In the theoretical exam the nurses had 84,9% correct answers while the required level to passwas 75%. The nurses themselves considered their medication competence to be good. Challengeswere found most in the areas of anatomy, physiology and pharmacology, and in reading ofprofessional and scholarly literature. About 5% of the nurses had persistent problems in the drugcalculations. Diluting and solution calculations were the most challenging ones. The nurses whohad taken the online course considered their medication competence better than the other nurses.The ones who regularly administer advanced medication and iv-therapy in their daily workconsidered their medication competence better than the other nurses.

The nurses accepted the verification process of medication competence, and e-learning wasconsidered a sound teaching method. Some of the nurses criticised the present model ofverification and they wished for verification that is better targeted to their daily duties. In additionto e-learning they wished for other teaching methods.

A nationally and even internationally standardised model needs to be developed forverification of nurses’ medication competence.

Keywords: competence, drug calculations, drug therapy, iv-therapy, medication safety,nurses

Sneck, Sami, Sairaanhoitajien lääkehoidon osaaminen ja osaamisen varmistaminen. Oulun yliopiston tutkijakoulu; Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta; Medical ResearchCenter Oulu; Oulun yliopistollinen sairaalaActa Univ. Oul. D 1338, 2016Oulun yliopisto, PL 8000, 90014 Oulun yliopisto

Tiivistelmä

Potilailla on lain mukaan oikeus hyvään hoitoon, ja hoidon tulee olla korkeatasoista, turvallistaja näyttöön perustuvaa. Lääkehoito on todettu riskialttiiksi tehtäväksi. Jopa joka viidennessä lää-kitystapahtumassa on havaittu tapahtuvan virheitä. Kaikki suomalaiset sairaanhoitajat ovat saa-neet koulutuksen vaativan neste- ja lääkehoidon toteuttamiseen, ja sairaanhoitajat ovatkin terve-ydenhuollon toimintayksiköissä keskeisiä lääkehoidon toteuttajia. Näistä syistä sairaanhoitajienlääkehoidon osaaminen on tärkeää. Lääkehoidon jatkuva kehittyminen lisää sairaanhoitajienosaamisen vaatimuksia.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää sairaanhoitajien lääkehoidon osaamis-ta heidän itsensä arvioimana ja lääkehoidon teoria- ja lääkelaskutentin perusteella. Tutkimuksentarkoituksena oli myös kuvata sairaanhoitajien käsityksiä lääkehoidon osaamisen varmistamises-ta ja verkko-oppimisesta osaamisen varmistamisen menetelmänä.

Tutkimuksen määrällinen aineisto koostui 692 sairaanhoitajan lääkehoidon osaamisen itsear-vioinnista ja 2 479 sairaanhoitajan teoria- ja lääkelaskutentin tuloksista. Laadullinen aineistoperustui 342 sairaanhoitajan käsityksiin lääkehoidon osaamisen varmistamisesta ja verkko-oppi-misesta.

Teoriatentissä sairaanhoitajat saivat 84,9 % kysymyksistä oikein, kun hyväksyttyyn suorituk-seen vaadittiin 75 % oikein. Sairaanhoitajat arvioivat lääkehoidon osaamisensa hyväksi. Anato-mian, fysiologian ja farmakologian tiedoissa sekä ammatillisen ja tieteellisen tiedon lukemises-sa oli eniten haasteita. Lääkelaskuissa toistuvia ongelmia oli n. 5 %:lla vastaajista. Haastavim-pia olivat infuusioihin ja laimennoksiin liittyvät laskut. Lääkehoidon verkkokurssin käyneetarvioivat osaamisensa paremmaksi kuin muut vastaajat. Säännöllisesti työssään vaativaa neste-ja lääkehoitoa toteuttavat arvioivat lääkehoidon osaamisensa muita paremmiksi.

Sairaanhoitajat hyväksyivät lääkehoidon osaamisen varmistamisen prosessin, ja verkkokurs-si oli heidän käsitystensä mukaan toimiva opetusmenetelmä. Osa sairaanhoitajista kritisoinykyistä osaamisen varmistamisen mallia ja he toivoivat enemmän työtehtäviin kohdennettuaosaamisen varmistamista. Verkko-oppimisen rinnalle toivottiin muita opetusmenetelmiä.

Lääkehoidon osaamisen varmistamisesta tulisi jatkossa kehittää kansallisesti yhtenäinen jajopa kansainvälinen malli.

Asiasanat: lääkehoito, lääkelaskenta, lääkitysturvallisuus, nestehoito, osaaminen,sairaanhoitajat

Omistettu perheelleni

8

9

Kiitokset

Lämpimät kiitokset haluan osoittaa väitöskirjani ohjaajille professori Arja Isolalle

ja terveystieteiden tohtori Reetta Saarniolle. Jo maisteriopintojeni aikana saitte mi-

nut innostumaan hoitotieteestä ja tutkimuksesta. Kannustitte ja tuitte minua väitös-

kirjatyöni ylä- ja alamäissä, ja ilman teidän tukeanne väitöskirjani olisi jäänyt te-

kemättä. Arjan lämpimään ja kannustavaan tukeen olen voinut luottaa myös eläk-

keelle jäämisesi jälkeen. Reetalta olen saanut yksityiskohtaisia ohjeita ja ehdotuk-

sia työni eteenpäin viemiseksi.

Väitöskirjani esitarkastajille professori Tarja Suomiselle ja dosentti Tarja Kvis-

tille esitän lämpimät kiitokset siitä suuresta ja huolellisesta työstä, jota ilman väi-

töskirjani viimeistely olisi ollut mahdotonta. Annoitte minulle kriittistä ja rakenta-

vaa palautetta, jonka avulla sain parannettua työni lopullista laatua.

Kiitän myös seurantaryhmääni dosentti Jouko Laurilaa, dosentti Satu Eloa ja

filosofian tohtori Pirjo Kejosta. Sain teiltä kannustavaa tukea ja palautetta tutki-

musprosessini eri vaiheissa. Esimiehelleni Pirjo Kejoselle olen erittäin kiitollinen,

sillä ilman sinulta saamaani tukea väitöskirjani valmistuminen olisi ollut vaikeaa.

Kiitän myös professori Helvi Kyngästä siitä tuesta, jota olen saanut työni eri vai-

heissa.

Väitöskirjani tekemiseen olen saanut ohjausta eri asiantuntijoilta. Kiitokset FM

Risto Bloigulle tilastotieteen ohjauksesta sekä informaatikko Sirpa Grekulalle asi-

antuntevasta avusta tiedonhankinnassa. Kiitän myös Sana-apajan Airi Parviaista

yhteenveto-osan kielenhuollosta ja Englannin lehtori Merja Saalastia englannin

kielen tarkistuksesta.

Taloudellisesta tuesta kiitän Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriä sekä Ou-

lun yliopiston tutkijakoulu Uniogsia.

Kiitän lämpimästi läheisiä ystäviäni ja sukulaisiani siitä tuesta ja kannustuk-

sesta, jota olen teiltä kaikilta saanut väitöskirjaa tehdessäni. Teidän seurassanne

olen voinut välillä irrottautua väitöskirjatyöstäni.

Lapsilleni Atelle ja Millalle suuri kiitos. Te teette elämästäni merkityksellisen.

Ja kaikista suurimat kiitokset osoitan rakkaalle vaimolleni Sirpalle siitä kärsivälli-

sestä ja rakastavasta läsnäolosta ja tuesta, jota olet minulle pyyteettömästi osoitta-

nut koko väitöskirjatyöni ajan.

Kiitos

Oulussa marraskuussa.2015 Sami Sneck

10

11

Lyhenteet

STAKES Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus

ROHTO Lääkehoidon kehittämiskeskus

PPSHP Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri

12

13

Osajulkaisut

Yhteenvedossa osajulkaisuihin viitataan niiden roomalaisilla numeroilla:

I Sneck S, Saarnio R & Isola A (2013) Sairaanhoitajien arvio omasta laskimonsisäisen neste- ja lääkehoidon osaamisestaan ja osaamisen varmistamisesta. Hoitotiede 25(4): 253–265.

II Sneck S, Saarnio R, Isola A & Bloigu R (2016) Medication competency of nurses ac-cording to theoretical and drug calculation online exams: a descriptive correlational study. Nurse Education Today 36: 195–201. DOI: 10.1016/j.nedt.2015.10.006.

III Sneck S, Isola A & Saarnio R (2015) Nurses’ perceptions of verification of medication competence. Journal of Nursing Education and Practice 5(6): 114–122. DOI: 10.5430/jnep.v5n6p114

14

15

Sisällys

Abstract

Tiivistelmä

Kiitokset 9

Lyhenteet 11

Osajulkaisut 13

Sisällys 15

1 Johdanto 17

2 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys 21

2.1 Sairaanhoitajien lääkehoidon osaaminen ja lääkehoidon

osaamisen osa-alueet ............................................................................... 23

2.1.1 Sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisen teoreettiset osa-

alueet ............................................................................................ 25

2.1.2 Sairaanhoitajien lääkelaskennan taidot ......................................... 27

2.1.3 Sairaanhoitajien vuorovaikutustaidot, moniammatillisen

yhteistyön taidot sekä lääkehoidon opetuksen ja

ohjaamisen taidot .......................................................................... 29

2.1.4 Sairaanhoitajien lääkehoidon toteuttamisen ja arvioimisen

taidot ............................................................................................. 31

2.1.5 Sairaanhoitajien lääkehoidon turvallisuuden edistämisen

ja etiikan taidot ............................................................................. 34

2.2 Sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisen varmistaminen ja

verkko-oppiminen osaamisen varmistamisen menetelmänä ................... 36

2.3 Sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisen varmistamisen prosessi

PPSHP:n sairaaloissa .............................................................................. 39

2.4 Yhteenveto tutkimuksen teoreettisesta viitekehyksestä .......................... 41

3 Tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymykset 43

4 Tutkimusasetelma ja -menetelmät 45

4.1 Tutkimusjoukko ja aineiston keruu ......................................................... 45

4.2 Aineiston analyysi ................................................................................... 51

4.2.1 Tilastolliset tutkimusmenetelmät .................................................. 51

4.2.2 Laadulliset tutkimusmenetelmät ................................................... 53

4.3 Eettiset näkökohdat ................................................................................. 54

5 Tulokset 57

5.1 Sairaanhoitajien lääkehoidon osaaminen ................................................ 57

16

5.2 Sairaanhoitajien näkemys osaamisen varmistamisesta ja

verkkokurssista ........................................................................................ 76

5.2.1 Lääkehoidon osaamisen varmistamisen hyödyt ........................... 77

5.2.2 Esteet lääkehoidon osaamisen varmistamisen prosessin

hyväksymiselle ............................................................................. 81

5.3 Yhteenveto tuloksista .............................................................................. 87

6 Pohdinta 89

6.1 Sairaanhoitajien lääkehoidon osaaminen ................................................ 89

6.1.1 Sairaanhoitajien osaaminen teoreettisissa osa-alueissa ................ 91

6.1.2 Sairaanhoitajien lääkelaskennan taidot ......................................... 92

6.1.3 Sairaanhoitajien vuorovaikutustaidot, moniammatillisen

yhteistyön taidot sekä lääkehoidon opetuksen ja

ohjaamisen taidot .......................................................................... 94

6.1.4 Sairaanhoitajien lääkehoidon toteuttaminen ja arvioiminen ......... 95

6.1.5 Sairaanhoitajien lääkehoidon turvallisuuden edistämisen

ja etiikan taidot ............................................................................. 96

6.2 Sairaanhoitajien käsitykset osaamisen varmistamisesta .......................... 97

6.3 Tutkimuksen luotettavuus ....................................................................... 99

6.3.1 Tutkimuksen määrällisen osan luotettavuus ............................... 100

6.3.2 Tutkimuksen laadullisen osan luotettavuus ................................ 102

6.3.3 Triangulaation käyttö .................................................................. 103

6.4 Tutkimuksen merkitys ........................................................................... 104

6.5 Johtopäätökset ja suositukset ................................................................ 105

6.6 Jatkotutkimusaiheet ............................................................................... 106

Lähdeluettelo 109

Osajulkaisut 123

17

1 Johdanto

Kansainvälisten sairaanhoitajien eettisten ohjeiden mukaan sairaanhoitajien tulee

toteuttaa turvallista ja korkeatasoista hoitoa (Nursing and Midwifery Council 2008,

International Council of Nurses 2012). Myös suomalaisen terveydenhuoltolain mu-

kaan hoidon tulee olla korkeatasoista, turvallista ja näyttöön perustuvaa (Tervey-

denhuoltolaki 2010/1326). Potilasturvallisuus on osa hoidon laatua ja turvallisuutta

(STAKES & ROHTO 2006). Myös potilaiden mielestä tärkeä osa sairaanhoitajien

ammattitaitoa on kyetä takaamaan turvallinen hoito (Calman 2006, Garside & Nhe-

machena 2013).

Potilasturvallisuus käsitetään toimiksi, joilla pyritään vähentämään potilashoi-

toon liittyviä riskejä, haittatapahtumia ja muita potilaaseen negatiivisesti vaikutta-

via vahinkoja ja tapahtumia sekä suojaamaan potilasta vahingoittumasta (STAKES

& ROHTO 2006, National Library of Medicine 2015). On arvioitu, että jopa 8–12 %

Euroopan unionin alueen sairaaloissa hoidetuista potilaista kokee hoitonsa aikana

haittatapahtuman (European Commission 2010). Euroopan unioni kehittää keinoja,

joilla potilasturvallisuutta ja hoidon laatua voitaisiin parantaa (Watson ym. 2002,

Cowan ym. 2005, European Commission 2010), esimerkiksi sairaanhoitajien kou-

lutuksen ja ammattitaidon yhteisen tietokannan avulla (Stievano ym. 2009). Euroo-

passa toteutetun kyselyn mukaan hyvin koulutettu henkilökunta takaa parhaiten

hoidon laadun (European Commission 2006).

Lääkehoidon toteuttaminen kuuluu sairaanhoitajien keskeisimpiin tehtäviin

(McBride-Henry & Foureur 2006, Sung ym. 2008). Lääkehoidon jatkuva kehitty-

minen lisää sairaanhoitajien osaamisen vaatimuksia (Anderson & Webster 2001,

Leufer & Cleary-Holdforth 2013). Lääkehoito on todettu kansainvälisissä tutki-

muksissa erittäin riskialttiiksi tehtäväksi (Kohn ym. 2000, Phillips ym. 2001, Eu-

ropean Commission 2010, Saintsing ym. 2011). Aiemmissa tutkimuksissa on jopa

joka viidennessä lääkitystapahtumassa havaittu tapahtuvan virheitä (Barker ym.

2002, Härkänen 2014). Suomalaisen tutkimuksen mukaan noin puolet potilas-

hoidon vaaratilanteista liittyy lääkkeisiin ja lääkitysprosessiin (Ruuhilehto ym.

2011). Metsälän ym. (2014) systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan lääke-

hoitoon liittyvät virheet eivät poikkea kansainvälisesti toisistaan, joten lääkehoi-

toon liittyvät haasteet ja tutkimusten tarpeellisuus on kansainvälisesti samanlaista,

ainakin kehittyneissä länsimaissa.

Osaamisen merkityksestä lääkehoidon virheisiin on osin ristiriitaista tietoa. Ai-

kaisempien tutkimusten mukaan osa lääkitysvirheistä johtuu tiedon tai osaamisen

18

puutteista (Taxis & Barber 2003, Mousavi ym. 2012). Toisaalta on myös tutkimus-

tuloksia, joiden mukaan lääkitysvirheet johtuvat useimmiten muista syistä kuin tie-

don, taidon tai osaamisen puutteesta. Näitä syitä ovat esimerkiksi määrätyn lää-

keannoksen antamatta jättäminen, ohjeiden ja protokollien noudattamatta jättämi-

nen tai kommunikaatio-ongelma. (Hicks & Becker 2006, Tran & Johnson 2010).

Kaikki suomalaiset sairaanhoitajat ovat saaneet koulutuksen vaativan neste- ja

lääkehoidon toteuttamiseen (Opetusministeriö 2006). Vaativalla neste- ja lääkehoi-

dolla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa lääkkeiden, nesteiden tai verituotteiden an-

tamista potilaalle injektiona tai infuusiona. Laskimonsisäisestä neste- ja lääkehoi-

dosta käytetään usein latinasta johdettua lyhennystä iv-hoito. Epiduraalinen kivun-

hoito ja rokotteiden antaminen ovat myös sairaanhoitajien osaamiseen kuuluvaa

vaativaa lääkehoitoa. Oikeus toteuttaa laskimonsisäistä neste- tai lääkehoitoa ja

epiduraalista kivunhoitoa erottaa laillistetut terveydenhuollon ammattilaiset (sai-

raanhoitajat, kätilöt, terveydenhoitajat, röntgenhoitajat) muista hoitoalan ammatti-

laisista. (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1994/559, Opetusministeriö

2006). Tässä tutkimuksessa sairaanhoitajilta vaadittavalla lääkehoidon osaamisella

tarkoitetaan sekä lääkehoidon perusteiden että vaativan neste- ja lääkehoidon osaa-

mista. Kansainvälisesti tarkasteltuna löytyy eroja vaativan neste- ja lääkehoidon

toteuttamisessa. USA:ssa on infuusiohoitajille oma erikoistumiskoulutuksensa

(Biel 2007), mutta tällaista koulutusta ei ainakaan toistaiseksi ole Suomessa tarjolla.

Isossa-Britanniassa sairaanhoitajilla on oikeus jopa asentaa keskuslaskimokatetreja,

mutta vasta täydennyskoulutuksen ja osaamisen varmistamisen jälkeen (Scales

2009). Aiempien tutkimusten mukaan vaativa neste- ja lääkehoito on erityisen ris-

kialtis lääkehoidon osa-alue, jossa lääkityspoikkeamia tapahtuu paljon (Taxis &

Barber 2003, Balas ym. 2006, Dennison 2007, McDowell ym. 2010, Mousavi ym.

2012) ja virheiden seuraukset ovat potilaille muita lääkityspoikkeamia vakavampia

(Hicks & Becker 2006).

Lääkehoidon muuttuminen yhä vaativammaksi lisää sairaanhoitajien täyden-

nyskoulutuksen ja osaamisen varmistamisen tarvetta (Hicks & Becker 2006).

Kuokkasen (2005) mukaan osaamisen arvioinnissa käytettävien mittareiden yhte-

näisyyttä tulisi parantaa, jotta tuloksia voidaan verrata toisiinsa. Sairaanhoitajien

lääkehoidon osaamisen varmistaminen on ollut Suomessa käytössä jo ainakin vuo-

situhannen vaihteessa (Mattila & Isola 2002), mutta vasta sosiaali- ja terveysminis-

teriön (2006) julkaiseman Turvallisen lääkehoito -oppaan myötä osaamisen var-

mistamiseen saatiin yhdenmukaiset ohjeistukset koko Suomeen. Turvallinen lääke-

hoito -opas yhtenäisti sosiaali- ja terveydenhuollossa lääkehoidon osaamisen var-

mistamisen ohjeistukset, mutta tutkimusta systemaattisesta lääkehoidon osaamisen

19

varmistamisesta ei ole. Sairaanhoitajien käsityksiä säännöllisestä osaamisen var-

mistamisesta on tärkeä tutkia (Folkmann & Rankin 2010).

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selittää sairaanhoitajien lääke-

hoidon osaamista heidän itsensä arvioimana ja lääkehoidon teoria- ja lääkelasku-

tentin perusteella. Tutkimuksen tarkoituksena on myös kuvata sairaanhoitajien kä-

sityksiä lääkehoidon osaamisen varmistamisesta ja verkko-oppimisesta osaamisen

varmistamisen menetelmänä. Tutkimuksen kohteena ovat lääkehoitoa toteuttavat

sairaanhoitajat ja heidän lääkehoidon osaamisensa. Tutkimus sijoittuu hoitotie-

teessä kliinisen hoitotyön tutkimuksen kenttään ja on soveltavaa tutkimusta (Eriks-

son ym. 2012).

20

21

2 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu tutkimusprosessin tietokantahakujen

tuloksiin. Tietokantahakuja tehtiin useita kertoja osajulkaisujen kirjoittamisen yh-

teydessä. Ennen yhteenvedon kirjoittamista tehtiin vielä uusi kirjallisuushaku yh-

dessä Oulun yliopiston informaatikon kanssa. Kirjallisuushakujen tarkoituksena oli

saada kattava kuvaus tutkimuksista, joissa tarkastelun kohteena oli sairaanhoitajien

lääkehoidon osaamista ja osaamisen varmistamista.

Tietoa haettiin kansainvälisistä tietokannoista (Medline, Cinahl, PubMed ja

Scopus) ja suomalaisista tietokannoista (Medic ja Arto). Haussa käytetyt hakusanat

ja hakusanayhdistelmät esitetään taulukossa 1. Mukaan ei otettu julkaisuja, jotka

koskivat vain yksittäisen sairauden lääkehoitoa tai yksittäisen lääkkeen käyttöä kä-

sitteleviä julkaisuja. Haku rajoitettiin koskemaan tutkimuksia vuodesta 2000 eteen-

päin. Taulukossa 1 esitetään hakusanat ja tulokset tarkemmin. Yhteensä lähdeviit-

teitä löytyi 1 480. Näistä poistettiin alustavassa tarkastelussa dublikaatit ja selkeästi

aiheeseen kuulumattomat artikkelit. Jäljelle jääneistä lähteistä valittiin otsikoiden

ja tiivistelmien perusteella tähän tutkimukseen parhaiten soveltuvat lähteet. Läh-

teitä saatiin myös ns. viitehaun perusteella, eli tietokantahakujen avulla löydettyjen

artikkelien lähdeluetteloista poimittiin mielenkiintoisimmat lähteet. Lopulliseen

tarkasteluun valikoitui 219 lähdettä. Kirjallisuushaku oli järjestelmällistä, mutta ei

noudattanut täysin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen kriteereitä.

22

Taulukko 1. Tutkimuksen aikana tehtyjen tietokantahakujen hakusanat ja tulokset.

Tietokanta Hakusanat Tuloksia Tutkimukseen

mukaan otetut

lähteet

Medline exp nurses/ or exp nursing staff/ AND competenc*.mp. or exp

Clinical Competence/ OR knowledge.mp. OR

understanding.mp. or exp Comprehension/ OR exp Test Taking

Skills/ OR skill.mp. AND exp Drug Therapy/ OR exp Medication

Systems/ OR Medication Therapy Management/ AND

verification.mp. OR confirmation.mp. OR exp Educational

Measurement/ OR assesment.mp.

351 72

Cinahl [(MH "Clinical Competence+") OR "competence" OR (MH

"Nursing Skills") OR "skill" OR (MH "Knowledge") OR (MH

"Professional Knowledge+") OR (MH "Nursing Knowledge")]

AND [(MH "Drug Therapy+") OR (MH "Medication Care (Saba

CCC)+") OR (MH "Medication Systems") OR (MH "Medication

Managements (Iowa NIC)+")] AND [(MH "Nurses+") OR (MH

"Nursing Staff, Hospital") OR nurses]

308 28

PubMed ("nurses"[MeSH Terms] OR "nursing"[MeSH Terms]) AND

("clinical competence"[MeSH Terms] OR "knowledge"[MeSH

Terms] OR "knowledge"[All Fields] OR "comprehension"[MeSH

Terms]) AND ("drug therapy"[MeSH Terms] OR "medication"[All

Fields]) AND (verification[All Fields] OR confirmation[All Fields]

OR "educational measurement"[MeSH Terms] OR

assesment[All Fields] OR "online exam"[All Fields] OR "e-

learning"[All Fields] OR "electronic learning"[All Fields] OR

"web-based learning"[All Fields] OR "online course"[All Fields])

AND ("2000/01/01"[CRDAT] : "3000"[CRDAT]) AND

("english"[Language] OR "finnish"[Language])

479 41

Scopus TITLE-ABS-KEY ( "nurses" OR "nursing staff" ) AND TITLE-

ABS-KEY ( "Clinical Competence" OR "competence" OR

"Nursing Skills" OR "skill" OR "Knowledge" OR "Professional

Knowledge" OR "Nursing Knowledge" ) AND TITLE-ABS-KEY

( "Drug Therapy" OR "Medication Care" OR "Medication

Systems" OR "Medication Managements" ) AND SUBJAREA

( mult OR medi OR nurs OR heal ) AND PUBYEAR > 1999 AND

( LIMIT-TO ( LANGUAGE, "English" ) )

277 14

Medic Sairaanhoi* AND Lääkehoi* 69 2

Arto Sanahaku(sairaanhoi?) AND Sanahaku(lääkehoi?) 38 1

muut 61

23

2.1 Sairaanhoitajien lääkehoidon osaaminen ja lääkehoidon

osaamisen osa-alueet

Osaamisen käsitteen määritteleminen on haastavaa (Meretoja ym. 2004a) ja esi-

merkiksi Garside ja Nhemachena (2013) ovat käsiteanalyysissään todenneet osaa-

misen käsitteitä olevan niin lukuisia, että sille ei tulla koskaan saamaan yhtä mää-

ritelmää. Tässä tutkimuksessa osaaminen on yhdistelmä tietoja ja taitoja, jotka on

saavutettu oppimisen ja kokemuksen avulla ja joiden johdosta sairaanhoitaja hal-

litsee turvallisen lääkehoidon toteuttamisen. Osaamisesta käytetään myös englan-

nin kielestä johdettua käsitettä know-how, jonka suomenkielisiä käännöksiä ovat

tietotaito, tietämys, osaaminen ja asiantuntemus. Kompetenssilla tarkoitetaan päte-

vyyttä ja kelpoisuutta. Pätevällä sairaanhoitajalla tarkoitetaan kykenevää, alansa

hallitsevaa, kelpoisuusvaatimukset täyttävää ja kompetenttia sairaanhoitajaa. (Kie-

likone 2014.) Kliininen kompetenssi on pikemminkin kehittyvä prosessi kuin staat-

tinen tila (Lejonqvist ym. 2012). Osaamisen puuttuminen, eli taitamattomuus, on

helpompi tunnistaa ja määritellä, mutta sen avulla ei voida osaamista tyhjentävästi

määritellä (Watson. 2002). Myöskään osaamisen arviointiin ei ole olemassa yhte-

näisiä mittareita (Robb ym. 2002). Lääkehoidon osaamiseen liittyvissä tutkimuk-

sissa keskitytään usein vain yhteen lääkehoitoon liittyvään ongelmaan, kun taas to-

dellisuudessa sairaanhoitajan on huolehdittava potilaan voinnista kokonaisvaltai-

sesti (Jordan 2011).

Lejonqvistin ym. (2012) määritelmän mukaan kliinisesti pätevä hoitaja hallit-

see potilaan kohtaamisen, teoreettisen tiedon ja näyttöön perustuvan tiedon, osaa

toimia hoidossaan kokonaisvaltaisesti, on kypsynyt ammatillisesti taitavaksi ja ke-

hittää edelleen omaa osaamistaan ja hoitotyötä. Pelkkä peruskoulutus ei takaa osaa-

mista, vaan ammattitaidon ylläpitämiseksi sairaanhoitajien on päivitettävä osaa-

mistaan säännöllisesti, jolloin puhutaan elinikäisestä oppimisesta (Latter ym. 2000a,

Washer 2001, Button ym. 2014, Metsälä & Vaherkoski 2014).

Kirjallisuudessa lääkehoidon osaaminen määritellään monimutkaiseksi koko-

naisuudeksi, johon liittyvät teoreettiset ja käytännön tiedot ja taidot, toiminta, asen-

teet sekä arvot (Cowan ym. 2005, Sulosaari ym. 2011). Lääkehoidon toteuttami-

seen sisältyy lääkkeiden valmistelun ja annostelun lisäksi myös monimutkaista ja

kriittistä pohdintaa ja päätöksentekoa (Eisenhauer ym. 2007, Brady ym. 2009,

Saintsing ym. 2011). Sairaanhoitajalla näiden taitojen oppiminen alkaa jo perus-

opintojen aikana (Dolansky ym. 2013, Bourbonnais & Caswell 2014). Lääkehoi-

don toteuttamisessa ja siihen liittyvässä päätöksenteossa sairaanhoitajat tarvitsevat

sekä tietojen että taitojen hyvää hallintaa (Walsh ym. 2009, Folkmann & Rankin

24

2010, Sulosaari ym. 2011, Härkänen 2014) ja näiden hyödyntämistä käytännössä

(Vehviläinen-Julkunen 2007, Korhonen ym. 2010, Sosiaali- ja terveysministeriön

asetus lääkkeen määräämisestä 2010/1088, Sulosaari ym. 2011, Smith 2012, Me-

retoja & Koponen 2012). Sulosaaren ym. (2012) kirjallisuuskatsauksen perusteella

tutkimusta tarvittaisiin enemmän siitä, kuinka teoriaopetus ja käytäntö voitaisiin

yhdistää jo sairaanhoitajien perusopetuksessa tehokkaammin.

Tässä tutkimuksessa lääkehoidon osaamista tarkastellaan lääkehoidon osaami-

sen osa-alueiden kautta (kuvio 2). Lääkehoito sisältää vaiheet lääkkeen tilaamisesta

lääkkeen vaikutusten arviointiin. Sairaanhoitajan tulee hallita kaikki lääkehoidon

eri vaiheet. (Bullock & Manias 2002, Manias ym. 2004, King 2004, Opetusminis-

teriö 2006, Sosiaali- ja terveysministeriö 2006.) Lääkehoito ja samalla sairaanhoi-

tajien osaamisvaatimukset lääkehoidon asiantuntijoina muuttuvat yhä haastavam-

miksi, joista eräs esimerkki on rajattu lääkkeenmääräysoikeus (Sosiaali- ja terveys-

ministeriön asetus lääkkeen määräämisestä 2010/1088, Naughton ym. 2013).

Lääkehoidon teoreettinen osaaminen on perusta turvallisen lääkehoidon toteut-

tamiselle (Brady ym. 2009, Sulosaari ym. 2014). Aiempien tutkimusten perusteella

sairaanhoitajien teoreettinen osaaminen vaikuttaisi olevan puutteellista (Latter ym.

2000b, Bullock & Manias 2002, Morrison-Griffiths ym. 2002, McBride-Henry &

Foureur 2006, Brady ym. 2009, Keers ym. 2013, Wellard ym. 2013) ja myös lää-

kelaskutaidoissa on heikkouksia (Grandell-Niemi ym. 2006, Wright 2007). Sulo-

saaren (2014) mukaan sairaanhoitajaopiskelijoiden teoreettista osaamista ei paino-

teta tarpeeksi ja opetus vaihtelee eri oppilaitosten välillä (Sulosaari ym. 2014).

Vaikka lääkehoidon turvallisuuden varmistamiseksi on kehitetty sähköisiä asiakir-

joja hyödyntäviä automaattisia hälytys- ja varoitusmenetelmiä (Dreischulte ym.

2012), täytyy sairaanhoitajien edelleen hallita käytännön taidot, päätöksenteon tai-

dot ja teoriatiedon hyödyntämisen taidot (Eisenhauer ym. 2007, Korhonen ym.

2010, Pakkonen ym. 2010, Sulosaari ym. 2011, Dougherty ym. 2012). Tästä joh-

tuen on tärkeää, että sairaanhoitajilla on mahdollisuus päivittää omaa lääkehoidon

ja lääkelaskennan osaamistaan säännöllisesti (Schelbred & Nord 2007, Choo ym.

2010, Meretoja & Koponen 2012, Smith 2012, Keers ym. 2013).

Työkokemuksen ja lääkehoidon osaamisen yhteydestä on olemassa ristiriitaisia

tutkimustuloksia. Lääkehoidossa työkokemuksen ja harjoituksen puute näyttäisi

aiempien tutkimusten mukaan olevan yhteydessä lääkehoidon virheisiin (Dilles ym.

2010, Treiber & Jones 2010, Keers ym. 2013). Työkokemus näyttäisi aiempien tut-

kimusten mukaan lisäävän sairaanhoitajien osaamista ainakin heidän itsensä arvi-

oimana. Sairaanhoitajat, joilla on työkokemusta yli kymmenen vuotta, arvioivat

lääkehoidon osaamisensa erittäin hyväksi, kun taas sijaiset ja alle kolme vuotta

25

työssä olleet kokivat osaamisensa korkeintaan melko hyväksi. (Ramritu & Barnard

2001, Khomeiran ym. 2006, Heikkilä ym. 2007, Salmela & Leino-Kilpi. 2007.)

Toisaalta Mäkipeuran ym. (2007) tutkimuksessa työkokemuksella ja ammatillisella

pätevyydellä ei todettu olevan yhteyttä. Osaaminen ei siis lisäänny automaattisesti

eikä lineaarisesti, vaan osaaminen kehittyy pikemminkin monimutkaisen ja yksi-

löllisen prosessin tuloksena (Arbon 2004).

Työyksikkö ja työsuhteen muoto näyttäisi olevan yhteydessä lääkehoidon

osaamiseen (Ramritu & Barnard 2001, Khomeiran ym. 2006). Sairaanhoitajien lää-

kehoidon osaaminen on vahvinta sellaisissa hoitoyksiköissä, joissa sairaanhoitajien

perustyöhön kuuluu lääkehoidon toteuttaminen. Jos lääkehoito ei kuulu jokapäiväi-

seen työhön, saattaa osaaminen muuttua pinnalliseksi ja kapea-alaiseksi. (Veräjän-

korva 2003, Meretoja ym. 2004b, Khomeiran ym. 2006, Dyjur ym. 2011.) Kuiten-

kin sairaanhoitajien on huolehdittava oman ammattitaitonsa ylläpitämisestä, vaikka

työtehtäviin ei lääkehoito kuuluisikaan (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä

1994/559, Veräjänkorva 2003, Hicks & Becker 2006, Sosiaali- ja terveysministeriö

2006).

Sulosaari ym. (2011) ovat määritelleet lääkehoidon osaamisen osa-alueet in-

tegratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa. Kirjallisuuskatsauksen mukaan sairaanhoi-

tajien lääkehoidon osaaminen sisältää kolme tasoa, jotka ovat teoreettisten tietojen

ja taitojen taso, käytännöllisen osaamisen taso ja päätöksenteon taidon taso. Tämän

tutkimuksen kohteena oleva lääkehoidon osaamisen varmistamisen prosessi sisäl-

tää vastaavat lääkehoidon osaamisen osa-alueet. Nämä lääkehoidon osaamisen osa-

alueet on koottu myöhemmin esitettävään kuvioon (Ks. kuvio 2 s. 38 Yhteenveto

tutkimuksen teoreettisesta viitekehyksestä). Varsinainen osaamisen varmistamisen

prosessi kuvataan myöhemmin.

2.1.1 Sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisen teoreettiset osa-alueet

Anatomian, fysiologian ja patofysiologian osaaminen, farmasian ja farmakologian

osaaminen sekä tiedonhaun osaaminen käsitetään tässä tutkimuksessa lääkehoidon

osaamisen teoreettisiksi osa-alueiksi.

Anatomia, fysiologia ja patofysiologia

Anatomia, fysiologia ja patofysiologia ovat sairaanhoitajan ammatin perusosaa-

mista. Niiden hallintaa tarvitaan myös lääkehoidon toteuttamisessa. Tämä lääke-

26

hoidon osa-alue sisältää eri sairauksien, iän ja sukupuolen vaikutukset potilaan lää-

kehoitoon. (Sulosaari ym. 2011.) Sairaanhoitajien anatomian ja fysiologian taidot

ovat aikaisempien tutkimusten mukaan hyvät (Veräjänkorva 2003). Toisaalta esi-

merkiksi nestehoidossa tapahtuu virheitä tiedon puutteesta johtuen, kun sairaanhoi-

tajat eivät tarkkaile ja tulkitse riittävän hyvin potilaan vitaalitoimintoja, nestetasa-

painoa tai laboratorioarvoja (Mousavi ym. 2012).

Farmasia ja farmakologia

Farmasia on Duodecimin Terminologian tietokannan (Duodecim 2015) mukaan ap-

teekkitaitoa ja sisältää lääkkeiden valmistus-, säilytys- ja jakeluoppia. Terminolo-

gian tietokanta (2015) määrittelee farmakologian lääkeaineopiksi eli lääkeaineiden

käyttöä, vaikutuksia ja vaiheita elimistössä tutkivaksi lääketieteen alaksi sekä klii-

nisen farmakologian alueeksi, joka käsittelee lääkeaineiden tutkimusta ja käyttöä

sairauksien estämiseen ja hoitamiseen.

Lääkkeiden imeytymisen ja eliminaation vaiheiden hallinta on keskeistä sai-

raanhoitajan lääkehoidon tiedoissa. Lisäksi sairaanhoitajan tulee tietää lääkkeiden

toivotut ja mahdolliset haitalliset vaikutukset. Lääkkeen antomuodolla on vaiku-

tusta potilaan lääkehoidon toteutumiseen ja lääkkeen biologiseen hyväksikäytettä-

vyyteen ja tehoon (Meechan ym. 2011, Sulosaari ym. 2011). Sairaanhoitajien tulee

tuntea lääkkeen vaikutus, normaali annostus, mahdolliset sivuvaikutukset ja kont-

raindikaatiot (Opetusministeriö 2006, Sosiaali- ja terveysministeriö 2006).

Farmasian ja farmakologian osaamisessa näyttäisi tutkimusten mukaan olevan

puutteita (Grandell-Niemi ym. 2003, Grandell-Niemi ym. 2005, Ndosi & Newell

2009, Simonsen ym. 2011, Keers ym. 2013, Lan ym. 2014), ja jo sairaanhoitajien

peruskoulutuksessa näiden taitojen opetus on riittämätöntä (Latter ym. 2000a, King

2004, Dilles ym. 2011, Lo ym. 2013) ja opetuksen tasossa on suurta vaihtelua (Bul-

lock & Manias 2002). Sairaanhoitajat eivät hallitse riittävästi riskilääkkeitä eli lääk-

keitä, joiden virheelliseen käyttöön liittyy erityisen korkea haittariski (Hsaio ym.

2010, Keers ym. 2013, Lu ym. 2013). Esimerkiksi kauppanimien vaihtuminen vai-

keuttaa sairaanhoitajien mielestä lääkehoidon toteuttamista turvallisesti (Veräjän-

korva 2003). Farmakologian teoreettisen opetuksen yhdistäminen käytännön työ-

elämään lisää opetuksen onnistumista (Latter ym. 2001, Bourbonnais & Caswell

2014). Sairaanhoitajat kaipaisivat farmakologian opetusta myös valmistumisensa

jälkeen, ja silloin opetuksessa voitaisiin keskittyä esimerkiksi tiettyihin sairauksiin

liittyvään farmakologiaan (King 2004). Sairaanhoitajien farmakologisen osaami-

sen vaatimus korostuu esimerkiksi ikääntyvien hoidossa, jossa polyfarmasia on

27

yleistä ja hoitajien yleinen koulutustaso usein sairaaloita alhaisempaa (Dilles ym.

2010, Metsälä & Vaherkoski 2014). Lääkkeenmääräämisoikeuden hankkineille sai-

raanhoitajille farmasian ja farmakologian osaaminen on erityisen tärkeää (Manias

2009). Farmakologian täydennyskoulutus näyttäisi parantavan osaamista jopa 2–5

vuoden jälkeen arvioituna (Johansson-Pajala ym. 2015), ja hyviä oppimistuloksia

on saatu verkkomuotoisilla opetusmenetelmillä (Lymn ym. 2008).

Tiedonhaku

Sairaanhoitajien tiedonhakutaidot tulevat yhä tärkeämmiksi lääkehoidon muuttu-

essa yhä monimutkaisemmaksi (Sulosaari ym. 2011). Terveydenhuoltolain

(2010/1326) mukaan hoidon tulee olla näyttöön perustuvaa. Sairaanhoitajien lää-

kehoidon toteuttamista ohjaavat useat lait ja asetukset, ja sairaanhoitajat hallitsevat

nämä legitiimiset taidot aiempien tutkimusten mukaan hyvin (Veräjänkorva 2003).

Tieteellisen tiedon käyttö mahdollistuu resurssien ja koulutuksen kohdentamisella

näyttöön perustuvaan toimintaan (Leufer & Cleary-Holdforth 2009, Korhonen ym.

2010, Pakkonen ym. 2010). Banningin (2005) mukaan osalla sairaanhoitajista on

vaikeuksia määritellä näyttöön perustuva hoitotyö ja tutkitun tiedon lukemisessa

on suurta vaihtelua. Teknologian käyttäminen sairaanhoitajien opetuksessa lisää

myös heidän taitojaan näyttöön perustuvan hoitotyön hyödyntämisessä (Washer

2001). Davisin ym. (2009) tutkimuksen perusteella sairaanhoitajat hallitsevat tie-

donhaun taidot hyvin ja uudet sairaanhoitajat kokeneempia kollegoitaan paremmin.

Sen sijaan sairaalan omien lääkehoidon ohjeiden löytäminen ja hyödyntäminen oli

tutkimuksen mukaan noin kolmasosalle sairaanhoitajista haasteellista (Davis ym.

2009).

2.1.2 Sairaanhoitajien lääkelaskennan taidot

Sairaanhoitajien lääkelaskennan taidot ovat erityisen tärkeitä, sillä pienikin virhe

lääkelaskussa saattaa johtaa vakavaan lääkityspoikkeamaan (Phillips ym. 2001,

Glaister 2007, McMullan ym. 2011). Esimerkiksi pienten lasten lääkehoidossa ta-

pahtui Hohenhausin ym. (2008) tutkimuksen mukaan virheitä jopa yksinkertaisissa

yksikönmuunnoksissa. Myös infuusionopeuslaskut tuottavat aiempien tutkimusten

mukaan ongelmia sairaanhoitajille (Veräjänkorva 2003, Capriotti 2004). Toisissa

tutkimuksissa taas liuos- ja laimennoslaskut olivat sairaanhoitajille haastavampia

kuin infuusionopeuslaskut (Çinar ym. 2006, Harne-Britner ym. 2006). Toisaalta on

28

huomattava, että Wright (2010) ei löytänyt omassa kirjallisuuskatsauksessaan sel-

vää yhteyttä lääkelaskutaitojen ja lääkehoidon poikkeamien välillä. Wright (2009,

2012) kehottaakin käsittelemään lääkitysturvallisuutta kokonaisuutena, ei pelkäs-

tään lääkelaskutentin antamien tulosten näkökulmasta.

Sairaanhoitajien peruslaskutaidoissa on aiempien tutkimusten mukaan puut-

teita (Brown 2002, Harne-Britner ym. 2006, Simonsen ym. 2011). Laskemiskyvyn

häiriöiden (dyskalkulia) esiintyvyys näyttäisi kansainvälisten tutkimusten perus-

teella olevan noin 3–6 % normaalissa koulu-populaatiossa (Shalev ym. 2000). Sai-

raanhoitajat kokevat lääkelaskut ahdistavina, ja heiltä näyttäisi puuttuvan itseluot-

tamusta omiin lääkelaskukykyihinsä (Glaister 2005, Glaister 2007, Røykenes &

Larsen 2010) ja erityisesti virheetöntä suoritusta vaativat lääkelaskennan testit koe-

taan ahdistavina (Walsh 2008). Toisaalta aiempien tutkimuksen mukaan sairaan-

hoitajat arvioivat oikein omat lääkelaskennan taitonsa (Grandell-Niemi ym. 2006,

Harne-Britner ym. 2006, Fleming ym. 2014).

Osa sairaanhoitajista kaipaa lääkelaskennan oppimiseen monipuolisempaa tu-

kea kuin perinteisessä luento-opetuksessa tai verkko-opetuksessa tarjotaan (Glais-

ter 2007, Warburton ym. 2010, Sherriff ym. 2012). Aikaisempien tutkimusten mu-

kaan lääkelaskennan opetus on vaikuttavampaa, kun opetetaan lääkelaskujen me-

kaanisen suorittamisen lisäksi myös aritmeettisia ja käsitteellistämisen taitoja

(Wright 2008, Koohestani & Baghcheghi 2010). Oppimista vahvistaa teoriassa

käytyjen laskujen liittäminen kliiniseen työhön (Wright 2005, Warburton & Kahn

2007) tai simulaatioon (Wilson ym. 2003, Shanks & Enlow 2011). Laskimen käyttö

vähentää laskun ratkaisemisessa tarvittavia vaiheita ja näin ollen vähentää myös

virheriskejä (Wright 2013). Myös teknisiä apuvälineitä on kehitetty esimerkiksi in-

fuusionopeuden laskentaan (Lee 2009). Verkko-opetus (Sherriff ym. 2012) ja pelil-

liset opetusmenetelmät (Foss ym. 2013) soveltuvat aiempien tutkimusten mukaan

lääkelaskennan opetukseen hyvin.

Sairaanhoitajat ovat vastuussa lääkelaskennan taitojensa ylläpitämisestä (Laki

terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1994/559, Grandell-Niemi ym. 2006, War-

burton ym. 2010), ja he myös kokevat säännöllisen testaamisen hyvänä menetel-

mänä lääkelaskutaitojen ylläpitämiseen (Bayne & Bindler 1997, Fleming ym.

2014). Sairaanhoidon opettajat kokevat omissa lääkelaskennan opettamisen tai-

doissaan olevan puutteita (Veräjänkorva & Leino-Kilpi 2003). Sairaanhoitajaopis-

kelijoiden lääkelaskennan taitoja testataan säännöllisesti opiskelujen aikana (Bour-

bonnais & Caswell 2014, Sulosaari ym. 2014), mutta sairaanhoitajat eivät vapaa-

ehtoisesti näyttäisi harjoittelevan lääkelaskuja (Grandell-Niemi ym. 2006), vaikka

tämä parantaisi lääkelaskutaitoja (Polifroni ym. 2003, Walsh 2008, McMullan ym.

29

2010). Aiempien tutkimuksen mukaan sairaanhoitajien iällä, aiemmalla ammatilla

tai työkokemuksella ei näyttäisi olevan yhteyttä lääkelaskutaitoihin (Bayne & Bin-

dler 1997, Grandell-Niemi ym. 2006) ja puutteita lääkelaskennan taidoissa on ha-

vaittu myös kokeneemmilla hoitajilla (Grandell-Niemi ym. 2003, Warburton ym.

2010). Lääkehoidon teoreettisten taitojen ja lääkelaskutaitojen välillä on aikaisem-

missa tutkimuksissa havaittu heikkoa korrelaatiota (Dilles ym. 2011).

2.1.3 Sairaanhoitajien vuorovaikutustaidot, moniammatillisen

yhteistyön taidot sekä lääkehoidon opetuksen ja ohjaamisen

taidot

Vuorovaikutustaidot, moniammatillisen yhteistyön taidot sekä lääkehoidon opetuk-

sen ja ohjaamisen taidot ovat osa sairaanhoitajan lääkehoidon osaamista.

Vuorovaikutus ja moniammatillinen yhteistyö

Vuorovaikutustaidot ja moniammatillisen yhteistyön taidot ovat keskeisiä sairaan-

hoitajien lääkehoidon osaamisessa, vaikka osaamisen lisääntyessä sairaanhoitajat

toteuttavatkin yhä itsenäisemmin lääkehoitoa (Choo ym. 2010, Nieminen ym. 2011,

Leufer & Cleary-Holdforth 2013). Sairaanhoitajilla on läheisin yhteys potilaaseen

moniammatillisessa tiimissä eli he toimivat potilaan edustajina lääkehoitoon liitty-

viä päätöksiä tehtäessä (Manias & Street 2001, Eisenhauer ym. 2007, Sulosaari ym.

2011). Hyvin toimiva moniammatillinen vuorovaikutus lisää aiempien tutkimusten

mukaan lääkitysturvallisuutta (Schmid & Svarstad 2002, Petrova 2010). Sairaan-

hoitajat keskustelevat potilaiden lääkehoidosta kollegoidensa kanssa, mutta esimer-

kiksi raporttien yhteydessä ei välttämättä pohdita lääkehoidon vaikuttavuutta tai

tehoa, vaan näissä keskusteluissa keskitytään enemmän lääkärin määräysten toteu-

tumisen tarkasteluun (Manias ym. 2005a).

Yhteistyö farmasistien kanssa on sairaanhoitajien arkea, johon sairaanhoitajat

jo opiskelujensa aikana perehtyvät (Manias ym. 2005a). Farmasisti on yhteisnimi-

tys lääkealan yliopistollisen tutkinnon suorittaneista ammattihenkilöistä eli farma-

seutista ja proviisorista (Duodecim 2015). Azharin ym. (2012) mukaan 60 % sai-

raalassa työskentelevistä sairaanhoitajista tekee päivittäin yhteistyötä farmasistien

kanssa, joskin 35 % sairaanhoitajista suhtautui kriittisesti siihen, että farmasistit

olisivat aktiivisesti osallisena kliinisessä hoitotyössä. Taxis ja Barber (2003) koros-

tavat yhteistyön farmasistien kanssa lisäävän lääkitysturvallisuutta, mutta heidän

tutkimuksessaan farmasistien osaamista ei hyödynnetty riittävästi käytännössä.

30

Myös Suomessa osastofarmasian on todettu parantavan lääkitysturvallisuutta (Top-

pinen ym. 2009).

Hertzumin (2010) tutkimuksen mukaan lääkäreiden ja sairaanhoitajien vuoro-

vaikutuksen puuttumisesta johtuvia lääkityspoikkeamia tapahtuu ja Maniaksen ym.

(2005a) tutkimuksessa vuorovaikutusta vaikeuttaa se, että lääkärit ovat vaikeasti

tavoitettavissa. Sairaanhoitajan ja lääkärin välistä vuorovaikutusta parantavat yh-

teiset lääkärinkierrot ja sairaanhoitajan ymmärrys toteutettavasta lääkehoidosta on

parempaa verrattuna toimipaikkoihin, joissa sairaanhoitaja ei ole lääkärinkierrolla

mukana. (Beuscart-Zéphir ym. 2007).

Sairaanhoitajat tekevät moniammatillista yhteistyötä myös muiden ammatti-

ryhmien kanssa. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat verensiirrot, joiden turvallisen to-

teutumisen varmistaa toimiva yhteistyö laboratorion, verikeskuksen, kuljetuspal-

velujen ja hoitohenkilökunnan kesken (Dzik ym. 2003). Työkokemus lisää sairaan-

hoitajien itseluottamusta moniammatillisessa vuorovaikutuksessa ja parantaa sen

laatua (Manias ym. 2005a).

Vuorovaikutus potilaan kanssa on myös tärkeä osa sairaanhoitajan ammattitai-

toa (Laitinen 2014). Lääkehoidossa vuorovaikutus liittyy yleensä lääkehoidon oh-

jaamiseen, opetukseen tai arviointiin. Potilaskeskeinen vuorovaikutus ottaa huomi-

oon potilaan tarpeet ja on näin ollen muutakin kuin lääkityslistojen ulkoalukua

(Bolster & Manias 2010). Vuorovaikutuksen näkökulmasta potilaan kotiutus on po-

tilashoidon vaihe, jossa oikean tiedon siirtyminen on puutteellista (Manias ym.

2005a). Potilaan luotettava tunnistaminen ennen lääkkeen annostelua lisää lääki-

tysturvallisuutta. Viivakoodin avulla potilas voidaan tunnistaa luotettavasti, mutta

jos tätä tekniikkaa ei ole käytössä, toteutuu potilaan tunnistaminen heikosti. (Här-

känen ym. 2015.)

Perusopintojen aikana tapahtuvassa työharjoittelussa sairaanhoitajaopiskelijan

ja ohjaajan välinen toimiva vuorovaikutus parantaa lääkitysturvallisuutta (Do-

lansky ym. 2013). Opintojen aikana toteutetut moniammatilliset koulutusinterven-

tiot kehittävät moniammatillisia yhteistyötaitoja ja eri ammattiryhmät oppivat tois-

tensa vahvuuksia ja vastuunjakoa (Sievers & Wolf 2006). Moniammatillinen kou-

lutusinterventio todettiin vaikuttavaksi Cinan ym. (2004) tutkimuksessa, jossa sai-

raanhoitajille ja farmaseuteille suunniteltiin ja toteutettiin yhteinen perehdytyskou-

lutus lääkitysturvallisuutta parantamaan.

31

Lääkehoidon opetus ja ohjaaminen

Vaikka lääkehoidon opetus ja ohjaaminen nähdään usein lääkäreiden tai farmasis-

tien tehtävänä, on sairaanhoitajien toteuttama lääkehoidon ohjaus tärkeää; ovathan

he eniten läsnä potilaan luona (Dilles ym. 2010). Sairaanhoitajien antama ohjaus

on todettu aiemmissa tutkimuksissa vaikuttavaksi (Nurit ym. 2009, Popescu ym.

2011). Erityisesti tilanteissa, joissa sairaanhoitajalla on oikeus määrätä lääkkeitä,

on potilasohjauksen hallinta tärkeää (Berry ym. 2006). Hoidon jatkuvuuden turvaa-

minen vaatii potilaiden ohjaamista ja opetusta koko hoitojakson aikana (Manias ym.

2005a), mutta erityisesti kotiutustilanteissa (Sulosaari ym. 2011). Potilasohjauk-

sessa merkityksellisiä osa-alueita ovat potilaan ymmärtämän kielen käyttö, lääk-

keiden toivottujen ja ei-toivottujen vaikutusten tarkkailun ohjaaminen sekä lääk-

keen annostelun hallinta (Sulosaari ym. 2011). Parhaimmillaan potilasohjauksen

avulla saadaan potilas ottamaan vastuuta omasta lääkehoidostaan (Bolster & Ma-

nias 2010). Lääkehoidon potilasohjausta voidaan toteuttaa verkkomuotoisena in-

terventiona (Hee-Sung 2007). Kääriäisen (2007) mukaan laadukas potilasohjaus

perustuu hoitohenkilöstön ammatilliseen vastuuseen ja on vuorovaikutukseen ra-

kentuvaa, aktiivista, tavoitteellista ja vaikuttavaa toimintaa.

2.1.4 Sairaanhoitajien lääkehoidon toteuttamisen ja arvioimisen

taidot

Lääkkeen antaminen, lääkehoidon arviointi sekä lääkehoidon dokumentointi ovat

sairaanhoitajilta vaadittavia lääkehoidon toteuttamisen ja arvioinnin taitoja.

Lääkkeen antaminen

Lääkkeen antaminen sisältää lääkkeen käyttökuntoon saattamisen, lääkkeiden kä-

sittelyn ja lääkkeiden annostelun (Sulosaari ym. 2011). Sairaanhoitajaopiskelijat

oppivat lääkkeiden käsittelyä opintojensa aikana (Veräjänkorva & Leino-Kilpi

2003) ja Veräjänkorvan (2003) tutkimuksen perusteella sairaanhoitajat hallitsevat

nämä taidot hyvin. Aiempien tutkimusten tulokset eivät kuitenkaan ole ristiriidat-

tomia, sillä esimerkiksi Simonsenin ym. (2011) tutkimuksessa sairaanhoitajien

lääkkeenantotaidot todettiin heikoiksi ja virheitä tapahtuu lääkkeen annostelussa

(Wolf ym. 2000, Tang ym. 2007, Kim ym. 2011). Lääkkeiden käsittelyä ja annos-

telua ohjeistetaan lääkehoitosuunnitelmilla tai vastaavilla ohjeistuksilla, joiden tar-

32

koituksena on olla konkreettisia toimintaohjeita lääkehoidon turvalliseen toteutta-

miseen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006, Metsälä & Vaherkoski 2014). Lääke-

hoitosuunnitelmien sisällössä on aiempien tutkimusten mukaan organisaatioiden

sisälläkin vaihtelua, joka heikentää niiden vaikutusta lääkitysturvallisuuteen (Ma-

nias ym. 2005b). Aiempien tutkimusten perusteella näitä ohjeistuksia ei aina myös-

kään noudateta (Balas ym. 2004, Popescu ym. 2011) ja erityisesti nuoret hoitajat

poikkeavat näistä säännöistä vanhempia kollegoitaan useammin (Davis ym. 2009),

vaikka vastavalmistuneet sairaanhoitajat pitävät ohjeistusten noudattamista perus-

osaamisena, joka lisää potilasturvallisuutta (Ramritu & Barnard 2001).

Lääkkeiden antaminen parenteraalisesti on erityisen riskialtista ja vaatii aina

teknisiä apuvälineitä. Näiden teknisten välineiden käytössä tapahtuu virheitä.

(Hicks & Becker 2006.) Perifeerinen kanylointi on yleisin sairaanhoitajan toteut-

tama invasiivinen toimenpide. Kanylointitaito on yhteydessä kokemukseen, mutta

kanyloinnin epäonnistuminen voi johtua myös muista syistä kuin sairaanhoitajan

taidoista (Jacobson & Winslow 2005). Kanyyleiden käsittelyssä sairaanhoitajat ei-

vät välttämättä noudata annettuja ohjeistuksia, vaikka teoriassa asiat hallitsisivatkin

(Karadeniz ym. 2003), mutta täydennyskoulutuksella toimintatapoja voidaan pa-

rantaa (Ozyazicioglu & Arikan 2008).

Lääkkeiden, erityisesti iv-lääkkeiden, käyttökuntoon saattamisessa tapahtuu

virheitä (Hohenhaus ym. 2008). Taxisin ja Barberin (2003) tutkimuksessa yleisin

iv-lääkehoidossa tapahtuva virhe oli tietoinen poikkeaminen antonopeuteen liitty-

vistä ohjeista, ja Anselmin ym. (2007) tutkimuksessa eniten virheitä havaittiin an-

nosmäärässä ja annoksen antamatta jättämisessä. Sairaanhoitajat hallitsevat iv-hoi-

don sitä paremmin, mitä useammin he sitä työssään toteuttavat (Veräjänkorva

2003). Virheitä tapahtuu myös teho-osastoilla, joissa iv-hoidon toteuttaminen on

arkipäivää (Fahimi ym. 2008, Rogers ym. 2008). Sairaanhoitajilla on aiemman tut-

kimuksen mukaan puutteelliset tiedot elvytyslääkehoidosta (Chen ym. 2014). Vas-

tavalmistuneilla sairaanhoitajilla iv-hoidon toteuttamisen taidot ovat heikkoja, jo-

ten uusien sairaanhoitajien perehdytyksen tulee olla hyvin suunniteltua ja perus-

teellista (Veräjänkorva & Leino-Kilpi 2003, Koivunen ym. 2007, Kvist & Vehvi-

läinen-Julkunen 2007, Saintsing ym. 2011, Chen ym. 2014). Bournaisin ja Caswel-

lin (2014) mukaan vastuu tästä osaamisen puutteesta on oppilaitoksilla, ja käytän-

nönläheistä opetusta tulisi kohdentaa lääkkeen antamisen koko prosessiin.

Lääkkeen antamiseen liittyviä virheitä lisäävät aiempien tutkimusten mukaan

työntekoa häiritsevät ja keskeyttävät tekijät (Veräjänkorva 2003, Deans 2005, An-

selmi ym. 2007, Tang ym. 2007, Jennings ym. 2011, Unver ym. 2012, Chen ym.

33

2014). Tämän lisäksi sairaanhoitaja joutuu toteuttamaan lääkehoitoa toimintaym-

päristössä, jossa aika- ja henkilöresurssit ovat niukat (Balas ym. 2004, Jennings ym.

2011). Häiriöitä ja keskeytyksiä voidaan vähentää esimerkiksi siirtämällä lääkkeen

jako lääkehuoneista siirrettäviin lääkekärryihin (Popescu ym. 2011). Lääkkeen ja-

kotilanteessa on käytetty myös huomioliivejä, joiden on ajateltu vähentävän häirin-

tää ja keskeytyksiä (Johnson ym. 2011), mutta tulokset liivien käytön hyödyistä

ovat ristiriitaisia (Choo ym. 2013).

Verituotteiden antaminen kuuluu myös sairaanhoitajan tehtäviin. Verensiirtoi-

hin yhdistyy riskejä, joista osa liittyy varsinaiseen verituotteeseen ja osa verensiir-

ron toteuttamiseen (Goodnough ym. 2003). Dzikin ym. (2003) mukaan virheet ve-

rensiirroissa liittyvät usein monimutkaisiin prosesseihin hätätilanteissa, huonoon

kommunikaatioon henkilökunnan välillä, epäselviin pakkaus- tai tuotemerkintöihin,

puutteelliseen koulutukseen, puutteelliseen potilaan tarkkailuun tai automaation

puuttumiseen esimerkiksi potilaan tunnistamisessa. Verituotteiden ja potilaiden

merkintää onkin kehitetty, ja viivakoodit on jo otettu käyttöön merkintöjä selkeyt-

tämään (Koistinen 2004). Verensiirtojen toteutukseen liittyy muusta lääkehoidosta

poiketen myös uskonnollisia ja kulttuuriin liittyviä erityispiirteitä, jotka sairaanhoi-

tajan tulee osata ottaa huomioon (French 2003).

Lääkehoidon arviointi

Potilaan lääkehoidon arvioinnissa käytetään useita eri menetelmiä kuten haastatte-

lua, mittauksia ja laboratorioarvoja. Lääke- ja nestehoidolla on usein vaikutusta po-

tilaan peruselintoimintoihin. Potilaan peruselintoimintojen tarkkailu, arviointi ja

ylläpitäminen ovat sairaanhoitajien perusosaamista. Peruselintoimintojen lisäksi

sairaanhoitajan on arvioitava potilaan muuta vointia, kuten kipua ja pahoinvointia.

Lääkkeillä on toivottujen vaikutusten lisäksi myös epätoivottuja vaikutuksia, ja sai-

raanhoitajat ovat niiden arvioinnissa keskeisessä roolissa. (Opetusministeriö 2006,

Popescu ym. 2011, Sulosaari ym. 2011, Dickson & Flynn 2012.) Joissakin tilan-

teissa sairaanhoitajat hallitsevat näiden mittausten teknisen toteutuksen, mutta eivät

tulkintaa, esimerkkinä ekg-rekisteröinti. Potilaan tilan arviointi toteutuu paremmin

ennen lääkkeen antoa, mutta lääkkeen antamisen jälkeen potilaan tila arvioidaan

harvemmin, josta poikkeuksena ovat kuitenkin ulostus- ja kipulääkkeiden vaikutus.

(Manias ym. 2004, Aitken ym. 2006.) Perusteellisesti toteutettu arviointi vie paljon

aikaa, mistä johtuen arviointi saattaa jäädä puutteelliseksi (Manias ym. 2005b).

Koulutusinterventioilla voidaan vaikuttaa sairaanhoitajien lääkehoidon arvioinnin

34

laatuun (Woody & Davis 2013). Potilas voi myös itse osallistua lääkehoidon arvi-

ointiin ja aiemman tutkimuksen mukaan jopa ehkäistä lääkitysvirheitä tapahtu-

masta (Bolster & Manias 2010).

Lääkehoidon dokumentointi

Aitkenin ym. (2006) mukaan sairaanhoitajat kirjaavat lääkehoitoon liittyviä vitaa-

liarvoja, haavanhoitoa, kanyylin pistoskohtia ja laboratorioarvoja hyvin, mutta sys-

temaattinen kirjaaminen on puutteellista. Kirjaaminen keskittyy enemmän fyysisiin

mittauksiin ja arvoihin kuin esimerkiksi potilaan psyykkiseen tai sosiaaliseen voin-

tiin. Potilasohjauksen ja lääkehoidon vaikutusten kirjaaminen oli Aitkenin ym.

(2006) mukaan erityisen vähäistä. Lääkehoidon dokumentoinnin selkeyttäminen

parantaa tutkitusti lääkitysturvallisuutta (Benoit ym. 2012). Sähköisten potilastie-

tojärjestelmien yleistyminen on muuttanut lääkehoidon kirjausta, ja näihin potilas-

tietojärjestelmiin perehdyttäminen näyttäisi tutkimusten perusteella puutteelliselta

(Wellard ym. 2013). Suomalaisessa tuoreessa väitöskirjassa havaittiin ongelmia

myös dokumentoitujen tietojen lukemisessa, mistä syystä lääkityspoikkeama tois-

tuu kirjauksesta huolimatta (Laitinen 2014). Suomessa lääkehoidon dokumentointi

on suurten muutosten keskellä Kanta-arkiston käyttöönoton myötä (Kanta 2015).

2.1.5 Sairaanhoitajien lääkehoidon turvallisuuden edistämisen ja

etiikan taidot

Lääkehoidon turvallisuuden käsitteiden käyttö terveydenhuollossa on aiempien tut-

kimusten mukaan vaihteleva ja tästä johtuen ilmiön tutkiminen on ollut haastavaa

(Brady ym. 2009), jopa sattumanvaraista (Yu ym. 2005). Kansainvälisissä lähteissä

lääkitysvirheellä tarkoitetaan virhettä, joka tapahtuu lääkkeen määräämisessä, lääk-

keen käyttökuntoon saattamisessa tai lääkkeen annostelussa ja jonka seurauksena

potilas saa väärän lääkkeen tai väärän annoksen (Lassetter & Warnick 2003, Mayo

& Duncan 2004, Ackroyd-Stolarz ym. 2006, Runciman ym. 2009). Lääkitys-

poikkeama voi johtua joko yksilön omasta toiminnasta tai se voi liittyä organisaa-

tion rakenteisiin tai toimintaan (Dennison 2007, Brady ym. 2009). Lääkitys-

poikkeama voi olla sairaalahoitoon joutumisen syy, jota ennustavia tekijöitä ovat

Kongkaewin ym. (2013) tutkimuksen mukaan potilaan yli 45 vuoden ikä, uuden

lääkehoidon aloitus noin viikkoa ennen sairaalahoitoa ja vähintään viisi lääkettä

lääkityslistalla.

35

Suomalaisen määritelmän mukaan lääkitysturvallisuudella (medication safety)

tarkoitetaan terveydenhuollon yksilöiden ja organisaatioiden toimenpiteitä lääkkei-

den käyttöön liittyvien haittatapahtumien ehkäisemiseksi, välttämiseksi ja korjaa-

miseksi. Lääkityspoikkeamalla (medication error) tarkoitetaan lääkehoidon tapah-

tumaa, joka voi johtaa vaaratapahtumaan. Lääkityspoikkeama on joko tekemisen

tai tekemättä jättämisen seurausta. Sanaa poikkeama suositellaan käytettäväksi sa-

nan virhe tilalla, sillä jälkimmäinen on sisällöltään suppeampi. Lääkkeenmäärää-

mispoikkeama (prescribing error) liittyy lääkkeen määräämiseen tai muihin tähän

vaikuttaviin asioihin. Lääkkeen toimituspoikkeama (dispensing error) on lääkkeen

toimittamiseen tai käyttökuntoon saattamiseen liittyvä, kun taas lääkkeen antopoik-

keama (administration error) on virheellisesti annettuun lääkkeeseen liittyvä. (STA-

KES & ROHTO 2006.)

Lääkehoito on inhimillistä toimintaa ja inhimillisessä toiminnassa tapahtuu vir-

heitä (Barker ym. 2002, Ruuhilehto ym. 2011, Härkänen 2014, Metsälä & Vaher-

koski 2014). Virheistä oppimisen kulttuuri on potilasturvallisuuden näkökulmasta

tehokkaampaa kuin yksilöä syyllistävä kulttuuri (Anderson & Webster 2001,

Schmidt & Bottoni 2003, Balas ym. 2004, Deans 2005). Lääkehoitoon liittyvien

vaara- ja haittatapahtumien raportointi on yksi keskeisistä sairaanhoitajien lääke-

hoidon dokumentointiin liittyvistä tehtävistä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006).

Ilman toimivaa haitta- ja vaaratapahtumien raportointijärjestelmää lääkehoidon tur-

vallisuuden kehittäminen ja tutkiminen olisi vaikeaa. (Jordan. 2011, Dickson &

Flynn 2012, Leufer & Cleary-Holdforth 2013). Olemassa olevien haittatapahtu-

mailmoitusten analysointi on kustannustehokas ja eettisesti ja moraalisesti hyväk-

syttävä menetelmä hoitotieteen tutkimuksessa, ja erityisesti laadulliset menetelmät

soveltuvat näiden tutkimiseen (Morse 2013). Lääkityspoikkeamien raportointiin on

kehitelty myös sähköisiä potilasasiakirjoja hyödyntäviä työkaluja, joilla potilaan

hoitokertomusta analysoidaan automaattisesti mahdollisten poikkeamien varalta

(Murff ym. 2003).

Aikaisempien tutkimusten mukaan lääkehoitoon liittyvien vaara- ja haittata-

pahtumien raportointi on puutteellista (Antonow ym. 2000, Armitage & Knapman

2003, Kagan & Barnoy 2008, Kim ym. 2011, Unver ym. 2012). Sairaanhoitajat

ovat keskeisessä roolissa lääkitysturvallisuuden ylläpitämisessä, mutta Jordanin

(2011) mukaan hoitotieteessä haittatapahtumien tutkimiseen tulisi käyttää enem-

män resursseja. Wolfin ym. (2000) tutkimuksen mukaan kollegat eivät tue virheen

tehnyttä sairaanhoitajaa, vaikka juuri kollegoiden tuki olisi virheen tehneelle sai-

raanhoitajalle tärkeää.

36

Teknologian lisääntymisen on oletettu parantavan potilasturvallisuutta, mutta

virheitä tapahtuu myös sähköisten järjestelmien käytön yhteydessä (Schmidt &

Bottoni 2003, Hicks & Becker 2006). Teknologian käyttö voi jopa lisätä virheriskiä,

varsinkin jos perehdytys tietojärjestelmiin on puutteellista (Treiber & Jones 2010).

Lisäksi koko organisaatiossa on sitouduttava noudattamaan lääkehoitoprosesseja,

joita teknologia on saattanut muuttaa (Englebright & Franklin 2005). Lääkehoi-

dossa tapahtuvia virheitä vähentäisi ”viisi oikein” -sääntöjen (oikea potilas, oikea

lääke, oikea määrä, oikea lääkemuoto, oikea aika) noudattaminen (Tang ym. 2007,

Petrova 2010, Valdez ym. 2013). Lääkehoidon turvallisuuden opettaminen perus-

opintojen yhteydessä voidaan toteuttaa esimerkiksi erilaisilla teemapäivillä

(Schmidt & Bottoni 2003, Page & McKinney 2007).

2.2 Sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisen varmistaminen ja

verkko-oppiminen osaamisen varmistamisen menetelmänä

Hoitajien ja hoitotyön opiskelijoiden objektiivinen osaamisen varmistaminen on

todettu aiemmissa tutkimuksissa haastavaksi (Walsh ym. 2009), eikä osaamista kä-

sittelevä tutkimuskaan ole Watsonin ym. (2002) mukaan systemaattista. Osaamisen

arvioinnissa käytetyt mittarit ovat Watsonin ym. (2002) kirjallisuuskatsauksen mu-

kaan puutteellisia. Osaamisen varmistamisella on usein vaikutusta hoitajan työsuh-

teeseen ja jopa palkkaan, joten osaamista arvioivien testien on tästäkin syystä ol-

tava laadukkaita (Azzarello 2003).

Hemingway ym. (2011) arvioivat tutkimuksessaan psykiatristen sairaanhoita-

jien lääkehoidon osaamisen varmistamisen mallia. Heidän tulostensa perusteella

sairaanhoitajat pitivät osaamisen varmistamisen ja käytännön lääkehoidon yhteyttä

hyvänä asiana, ja osaamisen varmistaminen oli myös parantanut heidän osaamis-

taan lääkehoidossa. Osaamisen varmistaminen hyväksytään helpommin, jos se on

pelkän testaamisen lisäksi myös oppimiskokemus (Maddox ym. 2014). Norman ym.

(2002) suosittelevat tutkimuksessaan useiden eri menetelmien käyttämistä osaami-

sen arvioinnissa. Normanin ym. (2002) ehdottama osaamisen arvioinnin malli si-

sältää neljä eri osaa: kansallisesti yhtenäisten kriteerien mukainen teoreettisen

osaamisen arviointityökalu, itsearviointi, simulaation avulla tapahtuva käytännön

arviointi ja potilaiden suorittama arviointi.

Osaaminen tulisi varmistaa kaikilta, jotka lääkehoitoon osallistuvat (Dickens

ym. 2008). Sairaanhoitajien on jo ammattiin valmistumisen yhteydessä osoitettava

sekä teoreettinen että käytännön osaamisensa (Watson ym. 2002) ja heidän tulee

37

myös ylläpitää ja kehittää saavuttamaansa osaamista (Laki terveydenhuollon am-

mattihenkilöistä 1994/559, Hicks & Becker 2006, Sosiaali- ja terveysministeriö

2006). Lääkelaskennan hallintaa tulisi testata jo ennen opintojen alkua, esimerkiksi

lääkkeenmääräämisoikeuteen tähtäävien opintojen alussa (Warburton & Kahn

2007). Jotta osaaminen voi pysyä yllä, on sairaanhoitajien päivitettävä tietonsa ja

taitonsa säännöllisesti (Schelbred & Nord 2007, Choo ym. 2010, Meretoja & Ko-

ponen 2012, Smith 2012, Unver ym. 2012, Keers ym. 2013). Systemaattinen ja

hyvin organisoitu lääkehoidon osaamisen varmistaminen parantaa potilaan saaman

lääkehoidon turvallisuutta ja laatua (Norman ym. 2002, Deans 2005, Hicks &

Becker 2006, Dennison 2007, Brady ym. 2009, Kendall-Gallagher & Blegen 2009,

Metsälä & Vaherkoski 2014).

Sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisen säännöllinen varmistaminen on aiem-

pien tutkimusten mukaan perusteltua (Walsh ym. 2009, Folkmann & Rankin 2010,

Sulosaari ym. 2011, Härkänen 2014). Hemingwayn ym. (2012) tutkimuksessa sai-

raanhoitajat pitivät kahden tai kolmen vuoden välein toistuvaa osaamisen varmis-

tamista perusteltuna. Sosiaali- ja terveysministeriö on Turvallinen lääkehoito –op-

paassaan (2006) ohjeistanut, miten sairaanhoitajien osaaminen tulee varmistaa suo-

malaisissa terveydenhuollon yksiköissä. Näiden ohjeistusten mukaan sairaanhoita-

jilta vaaditaan osaamisen varmistaminen suonensisäisen neste- ja lääkehoidon,

muun vaativan lääkehoidon ja verensiirtojen toteuttamiseen. Kirjallisen luvan

myöntää toimintayksikön lääketieteellisestä toiminnasta vastaava lääkäri. Lupa on

uusittava säännöllisin väliajoin riippuen toimintayksikön lääkehoidon vaativuu-

desta ja tarpeista esimerkiksi 3 tai 5 vuoden välein. Opas suosittelee käytettävän

verkko-opetusta opetusmenetelmänä. Vastuu osaamisen varmistamisen organisoin-

nista on terveydenhuollon yksikön johdolla. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006.)

Verkko-opiskelu on kielitoimiston määritelmän mukaan tietoverkoitse tapah-

tuvaa opiskelua, nettiopiskelua (Kielikone 2014). Verkko-oppiminen yhdistää

tieto- ja viestintätekniikan oppimisen ja opettamisen menetelmiä käyttäen interne-

tissä jaettua materiaalia, kuten tekstiä, videoita, kuvia, ääntä ja verkkovuorovaikut-

teisia keskusteluja ja wiki-sivustoja (Kala ym. 2010, Sowan & Idhail 2014).

Verkko-oppiminen on viimeisten vuosien aikana yleistynyt huomattavasti sairaan-

hoitajien opetuksessa, kuten ovat myös sähköiset tietojärjestelmät potilaan hoidon

kirjaamisessa. Sairaanhoitajilta vaaditaan opiskelujen aikana tietojenkäsittelytai-

toja, joiden hallintaa tarvitaan valmistumisen jälkeen työelämässä. Sairaanhoitajien

perusopetuksessa kannattaa siis kiinnittää huomiota näiden tietoteknisten taitojen

opetukseen. (Button ym. 2014).

38

Verkko-oppiminen on usein ajasta ja paikasta riippumatonta ja helposti saavu-

tettavissa (Glen 2005, Romanov 2011). Verkko-oppiminen on myös kustannuste-

hokas oppimisen menetelmä (Dennison 2007, Sung ym. 2008). Verkko-oppimista

suositellaan käytettäväksi jo sairaanhoitajien peruskoulutuksessa (Latter ym. 2001,

Sulosaari ym. 2014). Verkko-oppiminen on aiempien tutkimusten perusteella teho-

kas oppimismenetelmä, joka soveltuu myös täydennyskoulutukseen (Juan ym.

2008, Bloomfield ym. 2010, Lu ym. 2013, Lee & Lin 2013, Sowan 2014).

Tieto- ja viestintäteknologian käyttö opetuksessa ei automaattisesti takaa sy-

vällistä, korkeatasoista tai tehokasta oppimista (Dennison 2007, Blake 2009, Kala

ym. 2010), eikä Lahden ym. (2014) systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perus-

teella voitu osoittaa, että verkko-oppiminen olisi perinteistä opetusta tehokkaampi

opetusmenetelmä. Verkko-opetus mahdollistaa kuitenkin monipuolisen, eri oppi-

mistyyleille perustuvan opiskelun (Glen 2005) ja monipuolisen oppimateriaalin

käytön (Tsai ym. 2004, Lymn ym. 2008, Sowan 2014). Buttonin ym. (2014) kirjal-

lisuuskatsauksen mukaan verkko-opetusta kannattaa yhdistää muihin opetusmene-

telmiin, ja sairaanhoitajat kokevat monimuotoisen opiskelun mielekkääksi (Ward

& Koerner 2008, Chan 2014, Maddox ym. 2014). Hyvänä toimintamallina sairaan-

hoitajat kokivat Maddoxin ym. (2014) tutkimuksessa osaamisen osoittamisen ai-

dossa toimintaympäristössä tai sitä vastaavassa simuloidussa ympäristössä. Johdon

sitoutuminen on tärkeää, jotta täydennyskoulutuksen hyöty siirtyy myös käytännön

toimintaan ja sairaanhoitajien asenteisiin (Dennison 2007).

Aiempien tutkimusten mukaan sairaanhoitajat kokevat verkko-oppimisen hy-

väksi oppimisen menetelmäksi, jolla voi kehittää omaa osaamistaan (Gee ym. 1998,

Atack 2003, Tsai ym. 2004, Fearing & Riley 2005, Gresty ym. 2007, Liaw ym.

2007, Sowan & Idhail 2014), mutta verkko-opiskelun onnistuminen vaatii sekä tie-

toteknisiä (Honey 2004, Lymn ym. 2008) että itseohjautuvuuden taitoja (Dennison

2007, Sung ym. 2008, Blake 2009, Sowan 2014). Myös lääkelaskennan taitojen

testaaminen verkkomuotoisessa oppimisympäristössä on Huttonin ym. (2010) mu-

kaan toimiva menetelmä. Liawin ym. (2007) tutkimuksen mukaan sairaanhoitaja-

opiskelijoilla on erinomaiset tietotekniset taidot. Verkossa tapahtuvan opiskelun

onnistuminen edellyttää aiempien tutkimusten mukaan hyvää suunnittelua ja opis-

kelijoiden ohjaamista (Kenny 2000, Honey 2004, Fearing & Riley 2005). Yhdistä-

mällä oppimateriaali käytännön työhön saavutetaan parempia oppimistuloksia ja

kognitiivisten tietojen lisäksi myös päätöksenteon taidot kehittyvät (Lewis ym.

2001).

39

Joskus oppimiseen saattavat vaikuttaa myös erilaiset henkilökohtaiset oppimi-

sen haasteet. Esimerkiksi lukihäiriöiden on todettu vaikuttavan yksittäisiin, luke-

mista vaativiin lääkehoidon tehtäviin, mutta suoraa yhteyttä lääkehoitoon liittyviin

virheisiin ei kuitenkaan ole voitu osoittaa (Millward ym. 2005). Lukihäiriöllä on

tietty negatiivinen stigma, mistä syystä lukihäiriötä ei aina tunnusteta lähiesimie-

hille ja kollegoille (Morris & Turnbull 2007) ja oppimisen aitoon esteeseen ei tästä

syystä osata puuttua.

Tämän tutkimuksen kohteena oleva verkkokurssi ei perustu puhtaasti yhteisöl-

liseen oppimiseen, vaikka se on aiemmissa tutkimuksissa todettu tehokkaaksi

verkko-oppimisen menetelmäksi (Vuopala 2013). Yhteisöllisen oppimisen toteutu-

minen vaatisi mm. pienryhmien muodostamisen ja esimerkiksi blogikirjoitusten

analysointia (Kala ym. 2010), jolloin tuhansien sairaanhoitajien viiden vuoden vä-

lein tapahtuvan opiskelun järjestämiseen kuluisi suhteettoman paljon resursseja ja

aikaa (Button ym. 2014).

Tässä tutkimuksessa tarkasteltava verkkokurssi on toteutettu Moodle-oppimis-

ympäristössä. Moodle-oppimisympäristön pedagoginen ajatus perustuu konstruk-

tivistiseen ja yhteistoiminnalliseen oppimiseen, joskin kurssin toteuttajat voivat

joko hyödyntää tai olla hyödyntämättä näitä toimintoja (Moodle 2014). Konstruk-

tivistisen oppimiskäsityksen mukaisia opiskelijakeskeisiä ja aktiivisia metodeja

ovat tämän tutkimuksen verkkokurssilla mm. pohdintatehtävät ja lääkelaskenta-

osion virtuaaliset välitunnit (Kala ym. 2010). Jackson ym. (2003) esittelevät artik-

kelissaan vastaavanlaisen lääkehoidon osaamisen varmistamisen mallin USA:sta,

joskin osaaminen varmistetaan heidän mallissaan vain uusilta hoitajilta.

2.3 Sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisen varmistamisen

prosessi PPSHP:n sairaaloissa

Tämän tutkimuksen sairaanhoitajilta lääkehoidon osaaminen varmistetaan kuvi-

ossa 1 esitetyn lääkehoidon osaamisen varmistamisen prosessin mukaisesti. Lääke-

hoidon osaamisen varmistamista varten tuotettiin verkkokurssi, joka soveltuu hy-

vin laajamittaiseen osaamisen varmistamiseen (Atack 2003, Sosiaali- ja terveysmi-

nisteriö 2006, Juan ym. 2008, Sinclair ym. 2014). Verkkokurssia ylläpitää Medieco

Oy, jonka pääasiallinen tehtävä on suunnitella ja tuottaa terveydenhuollon tarpei-

siin ammatillista täydennyskoulutusta tukevaa teknologisesti ja pedagogisesti laa-

dukasta verkkokoulutusta (Medieco 2015).

40

Kuvio 1. Lääkehoidon osaamisen varmistamisen prosessi PPSHP:n sairaaloissa (osa-

julkaisu III).

Tähän tutkimukseen osallistuneiden sairaaloiden ohjeiden mukaisesti kaikkien

potilashoitoon osallistuvien sairaanhoitajien on suoritettava lääkehoidon lupa vii-

den vuoden välein. Työyksikön tehtävänkuvalla ei ole vaikutusta, vaan myös esi-

merkiksi psykiatrian ja kehitysvammahuollon sairaanhoitajien on lupa suoritettava.

Luvan saaminen edellyttää verkkokurssin ja verkkotentin suorittamista hyväksy-

tysti sekä lisäksi käytännön näyttökokeen suorittamisen.

Verkkokurssin teoriaosuus perustuu ammattiin valmistuvan sairaanhoitajan

osaamisvaatimuksiin (Opetusministeriö 2006). Verkkokurssi on toteutettu Moodle-

oppimisympäristössä ja tenttisuoritukset tallentuvat automaattisesti Moodlen säh-

köiseen tietokantaan. Opiskeltava materiaali sisältää lääkehoidon perusteita, lain-

säädäntöä, aseptiikkaa, yleisimmin käytettyjä lääkkeitä, nestehoitoa ja lääkelasken-

taa. Verkkotenttejä on kaksi, joista toinen sisältää 40 monivalintakysymystä ja toi-

nen 3 lääkelaskua. Monivalintatentti testaa sairaanhoitajien osaamista lääkehoidon

perusteissa ja vaativassa neste- ja lääkehoidossa. Tentissä sallittiin materiaalin ja

laskimen käyttö helmikuusta 2011 alkaen. Monivalintatentin aikaraja on 60 mi-

nuuttia ja lääkelaskujen 30 minuuttia. Joissakin tilanteissa, esimerkiksi silloin kun

hoitajalla on todettu lukemisen tai laskemisen oppimisvaikeus, on aikaraja mahdol-

lista poistaa tenttisuorituksesta. Monivalintatentissä vaaditaan 75 % vastauksista

oikein ja lääkelaskutentissä tulee kaikkien vastausten olla oikein. Tentit ovat kri-

41

teeriperustaisia, eli pisterajat on ennalta asetettuja eikä tuloksia tarkasteltaessa ver-

rata hyviä ja huonoja suorituksia suhteessa vastaajien keskiarvoihin kuten norma-

tiivisessa testaamisessa (Azzarello 2003).

Käytännön näyttökokeessa sairaanhoitajan tulee näyttää osaamisensa mm. lää-

kehoitoon liittyvän tiedon löytämisessä, lääkkeiden käsittelyssä ja aseptiikassa,

lääkkeiden ja nesteiden antotekniikoissa, lääkehoidon kirjaamisessa ja verensiir-

roissa. Psykiatrian ja kehitysvammahuollon sairaanhoitajat on vapautettu verensiir-

toihin liittyvistä kysymyksistä ja näytöistä. Käytännön näytöt annetaan lääkehoi-

don osa-alueista nimetyille näytön vastaanottajille tai osastofarmaseuteille. Lopul-

lisen luvan myöntää yksikön johtaja tai hänen delegoimansa lääkäri. Lupa on uu-

sittava kokonaisuudessaan viiden vuoden välein.

2.4 Yhteenveto tutkimuksen teoreettisesta viitekehyksestä

Sairaanhoitajilta vaaditaan lääkehoidon toteuttajina useita eri tietoja ja taitoja. Vii-

meisen kymmenen vuoden aikana Suomessa on aloitettu tämän osaamisen varmis-

taminen sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistamana. Kuviossa 2 esitetään tämän

tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen yhteenveto, ja se sisältää lääkehoidon tur-

vallisen toteuttamisen tärkeät tiedolliset ja taidolliset osatekijät. Osaamisen ja osaa-

misen varmistamisen lopullisena tavoitteena on potilaalle turvallisesti toteutettu

lääkehoito.

42

Ku

vio

2. Y

hte

en

veto

tu

tkim

uks

en

te

ore

ett

ises

ta v

iite

ke

hy

ks

estä

.

43

3 Tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymykset

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selittää sairaanhoitajien lääkehoi-

don osaamista heidän itsensä arvioimana ja lääkehoidon teoria- ja lääkelaskutentin

perusteella. Tutkimuksen tarkoituksena on myös kuvata sairaanhoitajien käsityksiä

lääkehoidon osaamisen varmistamisesta ja verkko-oppimisesta osaamisen varmis-

tamisen menetelmänä. Tuotetun tiedon avulla voidaan kehittää sosiaali- ja terveys-

ministeriön ohjeistaman lääkehoidon osaamisen varmistamisen käytänteitä lääke-

hoitoa toteuttavissa terveydenhuollon yksiköissä. Tutkimuksen tulosten perusteella

voidaan myös ymmärtää, mitä asioita sairaanhoitajat pitävät tärkeinä osaamisen

varmistamisen prosessissa ja mitkä asiat aiheuttavat kritiikkiä systemaattista osaa-

misen varmistamisen prosessia kohtaan. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää

sosiaali- ja terveydenhuoltoalan perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksessa sekä

osaamisen varmistamisen suunnittelussa, kehittämisessä ja arvioimisessa.

Yksilöidyt tutkimuskysymykset ovat seuraavat:

1. Millainen on sairaanhoitajien lääkehoidon osaaminen (osajulkaisu I ja II)

a) itsearvioinnin perusteella? (osajulkaisu I)

b) lääkehoidon teoriatenttien perusteella? (osajulkaisu II)

c) lääkelaskennan tenttien perusteella? (osajulkaisu II)

2. Millaisia ovat sairaanhoitajien käsitykset lääkehoidon osaamisen varmistami-

sesta? (osajulkaisu I ja III)

a) Mitä hyötyjä sairaanhoitajien käsitysten mukaan on lääkehoidon osaami-

sen varmistamisesta? (osajulkaisu I ja III)

b) Mitä esteitä on sairaanhoitajien käsitysten mukaan lääkehoidon osaamisen

varmistamisen toteutumiselle? (osajulkaisu III)

44

45

4 Tutkimusasetelma ja -menetelmät

Tutkimus oli poikittaistutkimus, jonka aineisto perustui sairaanhoitajille toteutet-

tuun kyselytutkimukseen ja sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisen tenttisuorituk-

siin. Tutkimuksessa ei käytetty koeasetelmaa eikä kontrolliryhmää. Tutkimuksen

kulku esitetään kuviossa 3.

Kuvio 3. Tutkimuksen osajulkaisut ja niiden toteuttamisen vaiheet.

4.1 Tutkimusjoukko ja aineiston keruu

Sairaanhoitajien itsearviointia varten laadittu kyselylomake perustui Veräjänkorvan

(2003) kehittämään mittariin. Asiantuntijapaneeli (N=4) arvioi kyselylomakkeen

sisältö- ja rakennevaliditeettia. Lopullinen kyselylomake sisälsi vain sellaiset ky-

symykset, jotka asiantuntijapaneelin arvioinnin mukaan olivat ymmärrettäviä ja ai-

heeseen sopivia. Kyselylomake esitestattiin sairaanhoitajilla (N=81). Esitestauk-

sessa vastauksia saatiin 21 sairaanhoitajalta. Vastaajia pyydettiin esitestausvai-

46

heessa arvioimaan kyselylomakkeen ymmärrettävyyttä ja toimivuutta. Tähän tutki-

mukseen mukaan otettiin kyselylomakkeen sisältämät 24 taustatietoa kuvaavaa ky-

symystä ja 69 likert-asteikollista monivalintakysymystä. Likert-asteikossa äärim-

mäiset vaihtoehdot olivat 1 = Täysin samaa mieltä ja 5 = Täysin eri mieltä. Moni-

valintakysymykset oli osioitu sisällön mukaan alla olevan listauksen mukaisesti.

Jokaisesta osiosta on myös esimerkkikysymys:

3. Lääkehoidon osaaminen (yhteensä 65 kysymystä)

a) Anatomian ja fysiologian taidot (6 kysymystä)

a. Hallitsen laskimonsisäisen lääkehoidon kannalta oleelliset ihmi-

sen anatomian ja fysiologian perusteet.

b) Farmakologian taidot (11 kysymystä)

a. Tunnen keskeisten laskimonsisäisten lääkevalmisteiden farmako-

logiset ominaisuudet (= imeytyminen, jakautuminen, metabolia,

vaikutukset jne.).

c) Vuorovaikutustaidot ja moniammatillisen yhteistyön taidot (5 kysymystä)

a. Konsultoin kollegaa tarvitessani lisätietoa laskimonsisäisestä

lääke- tai nestehoidosta.

d) Tiedonhakutaidot (9 kysymystä)

a. Osaan hakea laskimonsisäiseen neste- ja lääkehoitoon liittyvää

tietoa alani sähköisistä tietokannoista (terveysportti, medline,

cinahl, MEDIC jne.).

e) Matemaattiset ja lääkelaskennan taidot (6 kysymystä)

a. Hallitsen lääkelaskut hyvin.

f) Lääkkeen antotaidot (8 kysymystä)

a. Toteuttaessani laskimonsisäistä lääkehoitoa otan huomioon yh-

teensopivuudet (esim. sakkaaminen).

g) Lääkehoidon opetuksen ja ohjaamisen taidot (5 kysymystä)

a. Minulla on riittävät tiedot ja taidot potilaan laskimonsisäisen lää-

kehoidon ohjaukseen.

h) Lääkehoidon arvioinnin ja dokumentoinnin taidot (8 kysymystä)

a. Arvioin aina potilaan voinnin ennen laskimonsisäisen lääkkeen

annostelua (pulssi, verenpaine, hengitystiheys, tajunta, ihon kunto,

kipu, pahoinvointi jne.).

i) Lääkehoidon turvallisuuden edistämisen taidot (7 kysymystä)

a. Raportoin työssäni tapahtuvat laskimonsisäisen lääke- ja neste-

hoidon vaaratilanteet.

47

4. Laillistetun ammattihenkilön lääkehoidon perusosaamisen lupa (4 kysymystä)

4.1. Laillistetun ammattihenkilön lääkehoidon perusosaamisen varmistaminen

on mielestäni tärkeää.

Kyselylomake sisälsi lisäksi 3 avointa kysymystä, joissa sairaanhoitajilta kysyttiin

lääkehoidon osaamisen varmistamiseen liittyviä kehitettäviä ja hyviä asioita sekä

kommentteja osaamisen varmistamisesta, verkkokurssista ja verkkotentistä. Ke-

rätty laadullinen aineisto analysoitiin ja raportoitiin osajulkaisussa III.

1. Mitä kehitettäviä asioita mielestäsi liittyy suonensisäisen neste- ja lääkehoidon

osaamisen varmistamiseen?

2. Mitä hyviä asioita mielestäsi liittyy suonensisäisen neste- ja lääkehoidon osaa-

misen varmistamiseen?

3. Onko sinulla muuta kommentoitavaa laillistetun ammattihenkilön lääkehoidon

perusosaamisen varmistamisesta, neste- ja lääkehoidon verkkokurssista tai

verkkotentistä?

Tämän tutkimuksen kohderyhmänä olivat sairaanhoitajat. Myös kätilöt, terveyden-

hoitajat ja ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet ensihoitajat saavat Suomessa

koulutuksensa perusteella oikeuden toimia sairaanhoitajan ammatissa (Opetusmi-

nisteriö 2006). Näin ollen osalla tutkimukseen osallistuneilla voi olla myös kätilön,

terveydenhoitajan tai ensihoitajan (amk) koulutus.

Tutkimuksen osajulkaisun I ja III kohdejoukko muodostui Pohjois-Pohjan-

maan sairaanhoitopiirin (PPSHP) sairaanhoitajista (N=2 202). Otantamenetelmänä

käytettiin kokonaisotosta. Kysely lähetettiin sairaanhoitopiirin henkilökuntarekis-

teristä saatuihin sairaanhoitajien (N=2 202) henkilökohtaisiin työsähköposteihin

15.2.2011 Webropol-työkalulla toteutettuna sähköpostikyselynä. Kysely toteutet-

tiin anonyymi kysely -toiminnon avulla, joten tutkija ei missään vaiheessa saanut

tietää vastaajien henkilöllisyyttä eikä vastaajien sähköpostiosoitteita. Muistutus-

viesti lähetettiin 22.2.2011. Vastausaika oli yhteensä kaksi viikkoa. Vastauksia saa-

tiin 692, jolloin vastausprosentti oli 31,4 %. Avoimiin kysymyksiin saatiin yhteensä

342 vastausta.

Vastaajien taustatiedot on esitetty taulukossa 2. Kyselyyn vastanneiden iän kes-

kiarvo oli 42,2 vuotta (vaihteluväli 24–66, mediaani 43). Ikä-muuttujasta muodos-

tettiin uusi neliluokkainen muuttuja. Hoitoalan työkokemuksen keskiarvo oli 16

vuotta (vaihteluväli 0.1–41.2). Ikä ja työkokemus korreloivat vahvasti keskenään

(r = .895, sig < 0.001; N = 692). Vastaajista 66 % ilmoitti toteuttavansa laskimon-

48

sisäistä lääke- tai nestehoitoa päivittäin. Vastaajista 17,1 % ei toteuta laskimon-

sisäistä lääke- tai nestehoitoa. Muuttujasta muodostettiin uusi dikotominen muut-

tuja, jossa vastaajat jaettiin vähintään viikoittain sekä kuukausittain tai harvemmin

laskimonsisäistä lääke- tai nestehoitoa toteuttaviin. Lääkehoidon perusosaamisen

lupaan liittyvään verkkokurssiin oli osallistunut 534 (77,2 %) sairaanhoitajaa.

Muuhun lääkehoidon täydennyskoulutukseen oli osallistunut 184 (26,6 %) sairaan-

hoitajaa. (Osajulkaisu I.)

Sosiaali- ja terveysministeriön (2006) ohjeistusten mukainen sairaanhoitajien

lääkehoidon osaamisen varmistaminen oli aloitettu sairaanhoitopiirissä jo vuonna

2006. Lääkehoidon perusosaamisen lupa tuli olla sairaanhoitajilla suoritettuna

maaliskuuhun 2011 mennessä, joten kaikki sairaanhoitajat eivät olleet vielä päivit-

täneet lääkehoidon perusosaamisen lupaansa, kun itsearvioinnin aineisto kerättiin.

Osajulkaisussa I käytettiin erilaista yksikköjaottelua kuin osajulkaisussa II.

Osajulkaisun I yksikköjaottelu muutettiin tässä yhteenvedossa vastaamaan osajul-

kaisun II jaottelua. Osajulkaisun I tulokset analysoitiin yksikkötiedon osalta uudel-

leen, jolloin tulosten vertaaminen on osajulkaisujen välillä mahdollista.

49

Taulukko 2. Kyselytutkimukseen osallistuneiden taustatiedot (osajulkaisu I ja III).

Kysymys Selite N % Vastaus

avoimessa

Yksiköt akuuttihoidon yksiköt 251 36 127

vuodeosastot 310 45 143

polikliiniset yksiköt 51 7,4 30

psykiatrian ja kehitysvammahuollon

yksiköt

72 10 37

hallinnolliset ym. yksiköt 8 1,2 5

Sukupuoli mies 79 11 26

nainen 613 89 316

Työsuhteen muoto vakituinen 593 86 305

määräaikainen 99 14 37

Ammatillinen koulutus sairaanhoitaja 654 95 324

kätilö 7 1 3

terveydenhoitaja 23 3,3 11

ensihoitaja 8 1,2 4

Verkkokurssille osallistuminen kyllä 534 77 271

ei 158 23 71

Lääkehoidon täydennyskoulutukseen

osallistuminen

kyllä 184 27 102

ei 508 73 240

Tentin suorittaminen kyllä 546 79 272

ei 146 21 70

Lääkelupa voimassa kyllä on lääkelupa 591 85,4 290

ei ole lääkelupaa tai en tiedä 101 14,6 52

Vaativan neste- ja lääkehoidon

toteuttaminen

viikoittain 513 74 244

kuukausittain tai harvemmin 179 26 98

Ikä alle 35 vuotta 190 28 67

35–44 vuotta 193 28 94

45–54 vuotta 226 33 126

yli 55 vuotta 83 12 55

Työkokemus alle 5 vuotta 97 14 31

5–9,9 vuotta 125 18 49

10–19,9 vuotta 212 31 107

vähintään 20 vuotta 258 37 155

Yliopistotutkinto ei yliopistotutkintoa 665 96 330

terveystieteiden kandidaatti tai

maisteri

27 3,9 12

Yhteensä 692 342

Yksiköiden välillä on selviä eroja vaativan neste- ja lääkehoidon toteuttamisen suh-

teen (taulukko 3).

50

Taulukko 3. Vaativan neste- ja lääkehoidon toteuttaminen yksiköittäin (n = 692).

Yksikkö toteuttaa iv-hoitoa viikoittain

(%)

Toteuttaa iv-hoitoa

kuukausittain tai harvemmin (%)

Akuuttihoito 208 (82,9) 43 (17,1)

Vuodeosastot 281 (90,6) 29 (9,4)

Polikliiniset yksiköt 20 (39,2) 31 (60,8)

Psykiatrian ja kehitysvammahuollon yksiköt 1 (1,4) 71 (98,6)

Hallinnolliset ym. yksiköt 3 (37,5) 5 (62,5)

Tutkimuksen osajulkaisun II kohderyhmänä toimi myös PPSHP:n sairaanhoitajat,

kätilöt ja lähiesimiehet. Henkilökuntarekisterin mukaan heitä työskenteli

PPSHP:ssä kesäkuussa 2014 yhteensä 2 723. Tutkimuksen osajulkaisua II varten

kerättiin kaikki sairaanhoitajien, kätilöiden ja lähiesimiesten verkkotenttien suori-

tukset aikaväliltä 1.1.2009–31.05.2014. Tällä aikavälillä verkkotentteihin vastan-

neita oli yhteensä 2 479. Sairaanhoitopiirin kaikissa sairaaloissa oli tällä aikavälillä

käytössä sama verkkokurssi ja verkkotentit. Viiden ja puolen vuoden aikaväli va-

littiin, koska kaikkien hoitajien tulee uusia lääkehoidon lupa viiden vuoden välein

ja näin ollen valitun ajan puitteissa pitäisi jokaiselta hoitajalta olla vähintään yksi

suoritus. Osa hoitajista saattoi olla jo uusimassa lupaansa. Tenttisuorituksia oli yh-

teensä 6 663, joista 2 960 teoria-monivalintatentin ja 3 703 lääkelaskutentin vas-

tausta. Yksittäisiä kysymysvastauksia oli 137 978, joista 118 400 teoriavastausta ja

19 578 lääkelaskuvastausta. (Osajulkaisu II.)

Tenttikysymysten tarkkaa sisältöä ei voida tässä yhteenvedossa paljastaa, sillä

tentit ovat edelleen käytössä, mutta tenttikysymysten ryhmät ja niiden sisältämien

kysymysten määrät olivat seuraavat:

– anatomia ja fysiologia (11 kysymystä)

– verensiirto (6 kysymystä)

– farmakologia (7 kysymystä)

– elvytyslääkkeet (3 kysymystä)

– lääkkeiden käsittely, annostelu ja aseptiikka (29 kysymystä)

– peruslaskutoimitus ja yksikönmuutos (4 kysymystä)

– perusannoslasku (14 kysymystä)

– annoslasku painon mukaan (11 kysymystä)

– liuos- ja laimennoslasku (14 kysymystä)

– infuusionopeuslasku (6 kysymystä).

51

Tentteihin osallistuneista sairaanhoitajia oli 2 091 (84,3 %), kätilöitä 190

(7,7 %) ja osastonhoitajia 198 (8 %). Vastaajat ryhmiteltiin työyksiköiden mukaan.

Teho-osastojen, päivystysten ja toimenpideyksiköiden henkilökunta luokiteltiin

akuuttihoidon yksiköihin (n = 856; 34,5 %), psykiatrian ja kehitysvammahuollon

yksiköihin (n = 263; 10,6 %), vuodeosastojen yksiköihin (n = 1097; 44,3 %) ja po-

liklinikoiden ja muiden päiväosastojen hoitajat polikliinisiin yksiköihin (n = 238;

9,6 %). Yhteensä 25 (1 %) hoitajan työyksikkö ei ollut tiedossa, tai yksikkönä oli

hallinnollinen yksikkö. Ryhmälle annettiin nimi hallinnollinen ym. yksikkö. Heistä

osa työskentelee projekteissa tai vastaavissa tehtävissä ja osalla on myös ylempi

korkeakoulututkinto. Taustatiedoista ei kuitenkaan selvinnyt tarkempia tietoja jat-

kokoulutuksesta tai työtehtävistä, joten tämän ryhmän osaamisen vertaaminen mui-

den yksiköiden henkilökuntaan ei ole perusteltua. Vastaajien ikä (Min = 22; Max =

68; ka 42,08; kh 10,61) luokiteltiin neljään ryhmään 10 vuoden intervallein. Vas-

taajien ikä poikkesi työyksiköiden välillä (N = 2 479; F = 10,431, df = 4, sig <

0.001). Polikliinisissa yksiköissä vastaajien keski-ikä (45,07 vuotta) oli melkein 5

vuotta enemmän kuin akuuttihoidon yksiköissä (40,63 vuotta) ja vuodeosastojen

yksiköissä (40,93 vuotta). Vaikka tentteihin osallistuvien työkokemusta ei tiedetä,

voidaan osajulkaisun I perusteella olettaa iän ja työkokemuksen korreloivan vah-

vasti keskenään myös osajulkaisussa II, sillä perusjoukko on molemmissa tutki-

muksissa sama. (Osajulkaisu II.)

Tutkimuksen osajulkaisun II aineisto koostuu verkkokurssin tenttien vastauk-

sista. Vastaukset saatiin Moodlesta sähköisinä, csv-muotoisina tiedostoina. Saatu

aineisto käsiteltiin ensin Microsoft Access –tietokantojen käsittelyohjelmalla,

jonka avulla tenttivastauksiin lisättiin vastaajien taustatietoja, kuten ikä, sukupuoli,

tehtävänimike ja työyksikkö. Jokainen vastaaja myös koodattiin siten, että vastaa-

jaa ei ollut mahdollista tunnistaa. Tämän ensimmäisen käsittelyn jälkeen aineisto

vietiin IBM SPSS Statistics 22 -ohjelmaan tilastollisia analyyseja varten.

4.2 Aineiston analyysi

4.2.1 Tilastolliset tutkimusmenetelmät

Aineistojen tilastolliset analysoinnit tehtiin IBM SPSS Statistics 22 -ohjelmalla

(IBM Corp. Released 2013. IBM SPSS Statistics for Windows, Version 22.0. Ar-

monk, NY: IBM Corp). Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin tässä tutki-

52

muksessa p-arvoa 0.05, ja p-arvoa alle 0.001 pidettiin tilastollisesti erittäin merkit-

sevänä. P-arvot, jotka ylittävät arvon 0.05, tulkittiin tilastollisesti merkityksettö-

miksi (ns).

Ristiintaulukointia ja Pearsonin khiin neliötestiä (χ2) käytettiin luokitteluas-

teikollisten muuttujien analysoinnissa. Varianssianalyysia (analysis of variance tai

ANOVA) käytettiin tutkittaessa, poikkeaako selitettävän muuttujan keskiarvo use-

ampiluokkaisten ryhmien välillä tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Varianssien

yhtenäisyyttä testattiin Levenen testillä. Jos Levenen testi salli ANOVAN käytön ja

ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero, haettiin ryhmien keskinäiset erot

Post-hoc tuckey -menetelmällä.

Tutkimuksessa käytettiin kahden riippumattoman otoksen t-testiä, kun vertail-

tavia ryhmiä oli kaksi. Selitettävien muuttujien ollessa toisistaan poikkeavasti ja-

kautuneita (varianssit erisuuruiset) käytettiin ryhmien välisen eron arvioimiseen

epäparametrista Mann-Whitney-U-testiä (kaksiluokkaiset muuttujat) tai Kruskall-

Wallisin testiä (useampiluokkaiset muuttujat), koska epäparametriset menetelmät

eivät aseta muuttujan jakautumiseen yhtä tiukkoja vaatimuksia kuin parametriset

menetelmät. Jos Kruskall-Wallissin testin mukaan ryhmien välille saatiin merkit-

sevä ero, testattiin jokaisen luokittelevan muuttujan luokkien välinen ero Mann-

Whitney-U-paritestillä. Tyypin 1 virheen välttämiseksi käytettiin ns. bonferroni-

korjausta, jossa p-arvo korjataan kaikkien mahdollisten vertailujen määrällä. Tyy-

pin 1 virhe tarkoittaa sitä, että hylätään nollahypoteesi, vaikka se todellisuudessa

piti paikkansa. Tyypin 2 virhe tarkoittaa sitä, että hyväksytään nollahypoteesi,

vaikka todellisuudessa vastahypoteesi pitää paikkansa. (Martin & Thompson. 2000,

Metsämuuronen. 2009, Heavey. 2011, Polit & Beck. 2013.)

Pearsonin korrelaatiokerrointa käytettiin kahden jatkuvan muuttujan välisen li-

neaarisen riippuvuuden analysoinnissa. Korrelaatiokertoimen arvo tulkittiin pie-

neksi (r = .20−.29), keskisuureksi (r = .30−.49) ja suureksi (r = .50−1.00). (Cun-

ningham ym. 2013, Polit & Beck 2013.)

Osajulkaisun I aineiston kuvaamista varten laskettiin yksiulotteiset frekvenssi-

ja prosenttijakaumat. Tämän jälkeen koko aineistosta tehtiin eksploratiivinen fak-

torianalyysi. Negatiivisesti korreloivien muuttujien arvot käännettiin vastaamaan

muiden muuttujien luokitusta. Osioiden Kaiser-Olkin-Meyer mitta vaihteli 0.672:n

ja 0.928:n välillä. Kolme monivalintakysymystä poistettiin kokonaan niiden mata-

lan kommunaliteetin tai korrelaation takia. Lääkehoidon osa-alueista muodostui 16

summamuuttujaa (taulukko 2, osajulkaisu I). Summamuuttujien arvojen tulkinta

53

vastasi alkuperäisiä vastauksia. Summamuuttujat saattoivat saada arvoja myös ko-

konaislukujen väliltä. Summamuuttujien sisäistä johdonmukaisuutta arvioitiin

Cronbachin alfa-kertoimella (taulukko 2, osajulkaisu I). (Polit & Beck 2013.)

Osajulkaisun II riippumattomia muuttujia olivat hoitajien taustatiedot eli suku-

puoli, ikä vastaushetkellä, tehtävänimike ja työyksikkö. Tentteihin liittyvät riippu-

mattomat muuttujat olivat suorituskerta, tenttiin käytetty aika ja materiaalin käytön

hyväksyminen. Riippuvia muuttujia olivat tenttien pistemäärät (jatkuva muuttuja),

tenttitulos (dikotominen muuttuja) ja oliko vastaus oikein (dikotominen muuttuja)

(Martin & Thompson 2000).

4.2.2 Laadulliset tutkimusmenetelmät

Sairaanhoitajien käsityksiä lääkehoidon osaamisen varmistamisesta lähestyttiin

laadullisin menetelmin. Laadullinen tutkimus on soveltuva menetelmä tutkittavien

kokemusten ja käsitysten tutkimiseen (Morse 2013). Avoimien kysymysten avulla

kerätty aineisto analysoitiin käyttämällä induktiivista sisällönanalyysiä. Sisäl-

lönanalyysin apuna käytettiin QSRNvivo-tietokoneohjelmistoa. Induktiivisen si-

sällönanalyysin tarkoituksena on muodostaa tiivistetty kuvaus tutkittavasta ilmi-

östä aineiston pelkistämisen, ryhmittelyn ja abstrahoinnin avulla kadottamatta ai-

neiston sisältämää informaatiota. Näin johtopäätökset voidaan irrottaa yksittäisten

sairaanhoitajien vastauksista ja siirtää yleisemmälle käsitteelliselle ja teoreettiselle

tasolle (Metsämuuronen 2009). Laadullisen aineiston analyysissä vuorottelevat

analyysi ja synteesi, jolloin kerätystä aineistosta erotellaan käsitteellisiä osia ja syn-

teesin avulla osista kootaan uudelleen ilmiötä kuvaavia, kokoavia johtopäätöksiä.

Analyysissä vertaillaan aineiston samankaltaisuutta ja erilaisuutta, ja tämän vastak-

kainasettelun tuloksena aineisto luokitellaan. (Osajulkaisu III.)

Aineisto koostui yhteensä 672 vastauksesta ja 11 830 sanasta. Ensimmäiseksi

aineisto luettiin useaan kertaan, jotta aineistosta muodostui yleiskuva. Tässä tutki-

muksessa analyysiyksiköiksi valittiin yksittäinen sana tai lyhyt ilmaisu. Näiden kat-

sottiin olevan riittävän tarkkoja ja toisaalta tarpeeksi laajoja kuvaamaan vastaajan

näkemystä lääkehoidon osaamisen varmistamisesta (Elo ym. 2014). Tämän jälkeen

aineisto jaettiin teemoittelun avulla kahteen ryhmään eli osaamisen varmistamiseen

myönteisesti suhtautuviin ilmaisuihin (myönteiset ilmaukset; n = 337) ja ilmaisui-

hin, joissa osaamisen varmistamiseen liitettiin kehittämishaasteita (kriittiset il-

maukset; n = 343). Samalta vastaajalta saattoi olla sekä myönteisiä että kehittämis-

haasteiksi luokiteltuja ilmaisuja. Vastauksista 11 tulkittiin merkityksettömiksi

(esim. ”en todellakaan tiedä”). (Osajulkaisu III.)

54

Pelkistetyt ilmaukset listattiin QSRNvivon avulla analyysiyksiköiksi (”Node”

QSRNvivossa), joista muodostettiin alaluokkia. Tämän jälkeen alaluokkia yhdistä-

mällä muodostettiin yläluokkia. Lopulta yläluokkien yhdistämisen avulla luotiin

kokoavat käsitteet eli pääluokat. Tulosten esittämisen yhteydessä on jokaisen ala-

luokan kohdalla autenttinen lainaus, jotta analyysin tuloksena muodostetut luokat

voidaan yhdistää alkuperäiseen aineistoon. (Hoskins & Mariano 2004, Elo & Kyn-

gäs 2008, Polit & Beck 2013, Elo ym. 2014). (Osajulkaisu III.)

Potilasturvallisuus paranee, hoitajan ammattitaito pysyy yllä / kehittyy

Edellä esitetty vastaus teemoitettiin myönteisiin ilmauksiin ja analyysiyksiköitä

olivat potilasturvallisuus, paranee, ammattitaito, pysyy yllä ja kehittyy (osajulkaisu

III).

4.3 Eettiset näkökohdat

Tutkimuksen toteuttaminen ei vaatinut eettisen toimikunnan lausuntoa, sillä ky-

seessä ei ole potilaisiin kohdistuva tutkimus ja kyselyyn osallistuminen on ollut

vapaaehtoista. Tenttisuoritukset ovat osa PPSHP:n rekistereitä, ja niihin kohdistu-

viin tutkimuksiin ei myöskään tarvita eettisen toimikunnan lausuntoa (PPSHP

2009). Tutkimuslupa tutkimukseen saatiin sairaanhoitopiirin hallintoylihoitajalta.

Tutkimuksen tavoite vastasi hoitotieteen tutkimuksen ja hoitotyön käytännön tar-

peita.

Osajulkaisuissa I ja III tutkittavien autonominen asema säilyi, sillä sähköpos-

tikyselyyn vastaaminen oli vapaaehtoista. Kyselyyn liitettävä saatekirje sisälsi tie-

dot tutkimuksen tarkoituksesta ja tavoitteesta. Vastaaminen kyselyyn katsottiin tie-

toiseksi suostumukseksi. Tutkija ei saanut tietoon vastaajien henkilöllisyyttä ja tut-

kija piti huolen siitä, että mahdollisia yksilöiviä tietoja ei julkaistu. Näin salassapi-

tovelvollisuuden ja anonymiteetin vaatimus täyttyi. Tutkimukseen osallistuminen

ei aiheuttanut haittaa tutkimukseen osallistujalle, eikä tutkimuksesta kieltäytymi-

nen tullut kenenkään tietoon. Osajulkaisun II aineisto saatiin olemassa olevista

tenttituloksista, eli osallistujat eivät tehneet tenttejä tätä tutkimusta varten. Tutkija

on toiminut PPSHP:ssä lääkekoulutuksen koordinaattorina vuodesta 2008, ja tähän

tehtävään kuuluu lääkehoidon osaamisen organisointi, tenttitulosten käsittely ja

poikkeaviin suorituksiin puuttuminen. Tätä tutkimusta varten tutkija koodasi tent-

tisuoritukset siten, että osallistujien henkilöllisyys ei ollut enää selvitettävissä tu-

loksia analysoitaessa. (Parahoo 2006, Polit & Beck 2013.)

55

Tutkimuksessa noudatettiin terveystieteissä yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä

ja käytänteitä ja tutkimustulokset esitettiin avoimesti, rehellisesti ja riittävällä tark-

kuudella. Kaikki tulokset perustuivat kerättyyn aineistoon. Tulokset esitettiin

muuttamatta niiden merkitystä ja kaikki olennaiset tulokset esitettiin valikoimatta.

Aiempia tutkimuksia ei sellaisenaan plagioitu, vaan niistä tehtiin synteesiä asiaan-

kuuluvilla lähdemerkinnöillä. Kaikki aineisto oli tutkijan keräämää. Aineisto säi-

lytettiin tutkijan tietokoneella ja aineisto tullaan hävittämään tämän väitöskirjatut-

kimuksen julkaisun jälkeen. (TENK 2012, Polit & Beck 2013.)

56

57

5 Tulokset

Tulosten esittäminen poikkeaa alkuperäisjulkaisujen esittämistavasta, sillä tässä

yhteenvedossa sairaanhoitajien itsearvioitua (osajulkaisu I) ja tenttitulosten perus-

teella todettua (osajulkaisu II) lääkehoidon osaamista tuloksia käsitellään samanai-

kaisesti. Näin saadaan lääkehoidon osaamisesta paremmin kokonaiskäsitys. Lo-

puksi esitetään sairaanhoitajien käsitykset lääkehoidon osaamisen varmistamisesta.

5.1 Sairaanhoitajien lääkehoidon osaaminen

Kuviossa 4 on esitetty sairaanhoitajien arviot omasta lääkehoidon osaamisestaan.

Sairaanhoitajat arvioivat omat taitonsa erittäin hyviksi tai hyviksi. Vain harvat ar-

vioivat taitonsa huonoiksi ja vielä harvemmat erittäin huonoiksi. (Osajulkaisu I.)

Lääkehoidon teoreettisen osaamisen ja lääkelaskujen välillä on tenttien arvo-

sanojen perusteella positiivinen korrelaatio (r = .318, sig < 0.001; N = 2451; mis-

sing pairwise; kontrollimuuttujat: ikä, sukupuoli, tehtävänimike ja työyksikkö).

Korrelaation analysointia varten laskettiin jokaisen vastaajan teoreettisen tentin ja

lääkelaskutentin suoritusten keskiarvo. Osa hoitajista (n = 28) oli tehnyt vain toisen

tenteistä ja nämä vastaajat poistettiin analyysistä. (Osajulkaisu II.)

Analysoitavana oli yhteensä 118 400 lääkehoidon perusosaamisen teoreettisen

tentin monivalintavastausta, ja näistä vastauksista yhteensä 84,9 % oli oikeita vas-

tauksia. Kysymykset luokiteltiin viiteen ryhmään kysymyksen sisällön mukaisesti.

Helmikuusta 2011 lähtien lääkehoidon tenteissä on ollut lupa hyödyntää verkko-

kurssin materiaalia. Materiaalin sallimisen jälkeen hoitajien teoreettisen tentin suo-

ritukset paranivat tilastollisesti erittäin merkittävästi (χ² = 153,760; df = 1; p <

0.001).

58

Kuvio 4. Lääkehoidon osaaminen sairaanhoitajien (n = 692) itsearvioinnin mukaan; 1 =

erittäin hyvät taidot, 5 = erittäin heikot taidot (Osajulkaisu I).

1 2 3 4 5

Ammatti‐ ja tieteellisentiedon lukeminen

Farmasian jafarmakologian taidot

Anatomian ja fysiologiantaidot

Lääkelaskennan taidot

Infuusioautomaatit jaruiskupumput

Lääkehoidon ohjaamisentaidot

Tiedohakemisen taidot

lääkkeen antotaidot

Lääkehoidon arvioinnintaidot

Lääkehoidondokumentointi

Lääkehoidon turvallisuus jaetiikka

Raportointi

Yhteisvaikutustentunnistaminen

Konsultaatio ja yhteistyö

Aseptiikka ja lääkkeidensäilytys

Kaikki

hallinnolliset ym (n= 8)

psykiatria jakehitysvammahuolto

polikliiniset yksiköt (n= 51)

vuodeosastot (n= 310)

akuuttihoidon yksiköt (n=251)

59

Kuviossa 5 esitetään oikeiden vastausten määrä prosentteina ennen materiaalin

sallimista ja materiaalin sallimisen jälkeen yksiköittäin ryhmiteltynä. Psykiatrian

ja kehitysvammahuollon yksiköiden tenteistä 91 % oli tehty silloin, kun materiaali

oli sallittu, kun vastaava prosenttiosuus oli kaikissa muissa yksiköissä keskimäärin

52,6 %. Materiaalin salliminen tentissä lisäsi tenttiin käytettyä aikaa 12 minuutilla

(32 minuutista 42 minuuttiin). (Osajulkaisu II.)

Eniten oikeita vastauksia oli lääkkeiden käsittelyn, annostelun ja aseptiikan ky-

symysryhmässä (90,5 % oikein), verensiirtoihin liittyvissä kysymyksissä (87,7 %

oikein), elvytyslääkehoidon kysymyksissä (87,6 % oikein). Anatomian ja fysiolo-

gian kysymykset (82,6 % oikein) ja farmakologian kysymykset (79,7 % oikein)

hallittiin hieman heikommin. Akuuttihoidon yksiköissä oikeiden vastausten määrä

oli joko suurin tai toiseksi suurin. (Osajulkaisu II.)

Kuvio 5. Teoriakysymyksiin annettujen oikeiden vastausten määrä prosentteina työyk-

siköittäin ryhmiteltynä; n = 118 400; χ² = 126,840a, df = 4, p < 0.001 (Osajulkaisu II).

85,7 %

83,3 %

81,9 % 89,1 %

85,1 %

84,1 %

88,0 %

86,5 %

85,0 %

83,6 % 89,8 %

86,4 %

50,0 %

55,0 %

60,0 %

65,0 %

70,0 %

75,0 %

80,0 %

85,0 %

90,0 %

95,0 %

100,0 %

Materiaali ei sallittu, oikein % Materiaali sallittu, oikein %

60

Noin 90 % vastaajista pääsi teoreettisesta tentistä läpi ensimmäisellä yrityk-

sellä. Kumulatiivisesti kolmannen yrityksen jälkeen tentin oli läpäissyt jo 99,8 %

(N = 2 578) vastaajista. Tenttiyritykseen käytetty aika oli teoreettisessa tentissä

38,87 minuuttia (SE = 0,254; kh = 13,796) ja suurin yritysmäärä oli 6 yritystä

(SE=0.009; kh=0,49). (Osajulkaisu II.)

Taulukossa 4 esitetään vastaajien tenttisuoritusten ja taustamuuttujien välisiä

eroja. Taulukossa esitetään myös erojen tilastolliseen analyysin käytetyt testit ja

testien tulokset. (Osajulkaisu II.)

Miesten keskiarvot olivat naisia paremmat. Myös ikä vaikutti tenttisuorituksiin

siten, että nuoremmat ikäryhmät saivat vanhempia ikäryhmiä paremmat keskiarvot.

Työyksikköjen välillä oli myös eroa tenttisuorituksissa. Akuuttihoidon yksiköissä

työskentelevät hoitajat saivat muita yksikköjä paremmat tulokset teoreettisen osaa-

misen tentissä. Vastaajien tehtävänimikkeiden välillä ei ollut eroa teoreettisen ten-

tin suorituksissa (p = 0.45 tai suurempi). (Osajulkaisu II.)

61

Ta

ulu

kk

o 4

. Te

ore

ett

isen

ten

tin

tu

loste

n k

es

kia

rvo

t ja

ero

t ta

us

tam

uu

ttu

jitt

ain

lu

ok

ite

ltu

na;

n =

29

60 (

Os

aju

lka

isu

II)

.

Taust

am

uuttuja

n

ka

alin

kh

T

ilast

olli

nen test

i ja

test

in tulo

kset

Parittais

ten v

ert

ailu

test

ien (

Post

hoc)

tulo

kset

Su

kup

uo

li

t-

test

; t=

3.3

11

, d

f= 2

95

8

na

ine

n

mie

s 270

34,8

1

19

3,9

4

p =

0.0

01

nain

en

2690

33,9

8

17

3,9

Ikä

One-w

ay

an

ova

, p

ost

-

hocT

uck

ey;

F=

8.7

59,

df=

3 S

ig<

0.0

01

33–42 v

uotta

43–52 v

uotta

52–68 v

uotta

22

–3

2 v

uo

tta

6

96

3

4,2

5

21

3

,6

*(n

s)

*(n

s)

p =

0.0

05

33–42 v

uotta

844

34,5

18

3,7

8

p =

0.0

02

p <

0.0

01

43

–5

2 v

uo

tta

8

30

3

3,8

3

17

4

,07

*(

ns)

52–68 v

uotta

590

33,5

3

19

4,1

1

Työ

yksi

kkö

O

ne w

ay

anova

, p

ost

hoc

Tuck

ey;

F=

12.5

59,

df=

4, p <

0.0

01

vuodeosa

sto

polik

liinin

en

psy

kiatr

ia ja

kehity

svam

mahuolto

halli

nno

llinen

ym.

aku

uttih

oito

1000

34,6

9

21

3,6

p <

0.0

01

p <

0.0

01

p

=0.0

01

*(

ns)

vuo

de

osa

sto

1

31

8

33

,85

1

7

3,8

2

p

=0

.03

7

*(n

s)

*(n

s)

po

liklii

nin

en

3

04

3

3,1

5

20

4

,07

*(

ns)

*(

ns)

psy

kiatr

ia ja

kehity

svam

mahuolto

31

1

33

,71

1

9

4,7

1

*(

ns)

halli

nno

llinen y

m.

27

34,7

8

24

3,7

Mate

riaalin

salli

min

en

t-te

st; t=

-8.5

10,

df=

2958

mate

riaali

salli

ttu

mate

riaali

ei s

alli

ttu

1330

33,3

9

17

3,9

4

p <

0.0

01

mate

riaali

salli

ttu

1630

34,6

19

3,8

62

Taust

am

uuttuja

n

ka

alin

kh

T

ilast

olli

nen test

i ja

test

in tulo

kset

Parittais

ten v

ert

ailu

test

ien (

Post

hoc)

tulo

kset

Monesk

o y

rity

s

O

ne w

ay

anova

, p

ost

hoc

Tuck

ey;

F=

8.7

59,

df=

3,

Sig

<0

.00

1

2. yr

itys

3. yr

itys

use

am

pi k

uin

3.

yrity

s

1.

yrity

s 2

53

7

34

,11

1

8

3,9

*(n

s)

*(n

s)

p =

0,0

25

2.

yrity

s 3

44

3

3,9

2

17

3

,95

*(

ns)

*(

ns)

3.

yrity

s 6

0

33

,55

2

1

3,7

4

*(

ns)

use

am

pi k

uin

3.

yrity

s

19

31,5

8

24

4,1

Kaik

ki

2960

34,0

6

17

3,9

1

* (n

s) =

ei t

ilast

olli

sta e

roa

63

Anatomia ja fysiologia

Sairaanhoitajat arvioivat hallitsevansa anatomian ja fysiologian taidot hyvin (ka

1,99; kh 0,77), mutta heikommin kuin useimmat muut lääkehoidon osa-alueet.

Verkkokurssille osallistuminen oli yhteydessä anatomian ja fysiologian taitoihin,

eli verkkokurssille osallistuneet arvioivat hallitsevansa anatomian ja fysiologian

taidot paremmin (ka 1,89; kh 0,65) kuin ne, jotka eivät olleet osallistuneet verkko-

kurssille (ka 2,32; kh 1,01; p < 0.001). Laskimonsisäistä neste- ja lääkehoitoa vä-

hintään viikoittain toteuttavat arvioivat hallitsevansa anatomian ja fysiologian tai-

dot paremmin (ka 1,78; kh 0,51) kuin kuukausittain tai harvemmin laskimonsisäistä

neste- ja lääkehoitoa toteuttavat hoitajat (ka 2,59; kh 1,02; p < 0.001). Myös lääke-

hoidon perusosaamisen tentin suorittaneet arvioivat hallitsevansa anatomian ja fy-

siologian taidot paremmin (ka 1,84; kh 0,57) kuin ne, jotka eivät olleet suorittaneet

lääkehoidon perusosaamisen tenttiä (ka 2,53; kh 1,11; p < 0.001). (Osajulkaisu I.)

Psykiatrian ja kehitysvammahuollon yksiköiden hoitajat vastasivat anatomian

ja fysiologian kysymyksiin useammin oikein kuin muiden yksiköiden hoitajat.

Anatomian ja fysiologian oikeiden vastausten määrät (87 % oikein; N = 23 346, χ²

= 361,747d, df = 1, p = <0. 001) paranivat, kun materiaalin hyödyntäminen tentissä

sallittiin (kuvio 6). (Osajulkaisu II.)

64

Kuvio 6. Anatomian ja fysiologian teoriakysymysten oikeiden vastausten määrä pro-

sentteina työyksiköittäin ryhmiteltynä; n = 23346, χ² = 92,161, df = 4, p < 0.001 (Osajul-

kaisu II).

Farmasia ja farmakologia

Lääkehoidon osaamisen taidoista farmasian ja farmakologian teoreettiset taidot ko-

ettiin anatomian ja fysiologian taitoja heikommiksi (ka 2,12; kh 0,77). Sama ero

näkyi myös oikeiden tenttivastausten määrissä (osajulkaisu II). Verkkokurssille

osallistuneet arvioivat hallitsevansa farmasian ja farmakologian teoreettiset taidot

(ka 1,99; kh 0,62) paremmin kuin ne, jotka eivät olleet osallistuneet verkkokurssille

(ka 2,57; kh 1,03; p < 0.001). Lääkehoidon perusosaamisen tentin suorittaneet ar-

vioivat myös hallitsevansa farmasian ja farmakologian teoreettiset taidot (ka 1,95;

kh 0,55) paremmin kuin ne, jotka eivät olleet suorittaneet lääkehoidon perusosaa-

misen tenttiä (ka 2,79; kh 1,08; p < 0.001). Lääkehoidon lisäkoulutukseen osallis-

tuneet arvioivat hallitsevansa farmasian ja farmakologian teoreettiset taidot (ka

2,01; kh 0,74) paremmin kuin ne, jotka eivät olleet osallistuneet lääkehoidon täy-

dennyskoulutukseen (ka 2,17; kh 0,78; p = 0.017). Laskimonsisäistä neste- tai lää-

kehoitoa vähintään viikoittain toteuttavat arvioivat hallitsevansa farmasian ja far-

makologian teoreettiset taidot (ka 1,88; kh 0,5) paremmin kuin kuukausittain tai

82,6 % 84,2 %81,0 % 79,2 %

87,1 %84,1 %

50,0 %

60,0 %

70,0 %

80,0 %

90,0 %

100,0 %

anatomia ja fysiologia

Kaikki vastaajat akuuttihoidon yksikkö

vuodeosasto polikliininen  yksikkö

psykiatria ja kehitysvammahuolto hallinnollinen ym.

65

harvemmin laskimonsisäistä neste- tai lääkehoitoa toteuttavat hoitajat (ka 2,81; kh

0,98; p < 0.001). (Osajulkaisu I.)

Kuviossa 7 esitetään farmakologian kysymyksiin oikein vastanneiden prosent-

tiosuudet kaikista vastanneista. Farmakologian oikeiden vastausten määrä (81 %

oikein; N = 38 550, χ² = 30,147f, df = 1, p < 0.001) lisääntyi, kun materiaalin hyö-

dyntäminen tentissä sallittiin. (Osajulkaisu II.)

Kuvio 7. Farmakologian teoriakysymysten oikeiden vastausten määrä prosentteina

työyksiköittäin ryhmiteltynä; n = 38 550 χ² = 114,158, df = 4, p < 0.001 (Osajulkaisu II).

Vuorovaikutus ja moniammatillinen yhteistyö

Konsultaation ja ammatillisen yhteistyön taidot sairaanhoitajat arvioivat erittäin

hyviksi (ka 1,27; kh 0,41). Lääkehoidon raportoinnin taidot koettiin myös varsin

hyviksi (ka 1,47; kh 0,57). Verkkokurssille osallistuneet arvioivat hallitsevansa

konsultaation ja yhteistyön taidot paremmin (ka 1,24; kh 0,35) kuin ne, jotka eivät

ole osallistuneet verkkokurssille (ka 1,39; kh 0,57; p = 0.002). Myös lääkehoidon

perusosaamisen tentin suorittaneet arvioivat konsultaation ja yhteistyötaitojensa

olevan paremmat (ka 1,23; kh 0,34) kuin ne, jotka eivät ole lääkehoidon perusosaa-

79,7 %82,4 %

79,2 %75,7 % 77,4 %

81,9 %

50,0 %

60,0 %

70,0 %

80,0 %

90,0 %

100,0 %

farmakologia

Kaikki vastaajat akuuttihoidon yksikkö

vuodeosasto polikliininen  yksikkö

psykiatria ja kehitysvammahuolto hallinnollinen ym.

66

misen tenttiä suorittaneet (ka 1,44; kh 0,59; p < 0.001). Vähintään viikoittain las-

kimonsisäistä neste- ja lääkehoitoa toteuttavat sairaanhoitajat arvioivat konsultaa-

tio- ja yhteistyötaitonsa paremmiksi (ka 1,2; kh 0,31) kuin ne, jotka toteuttavat las-

kimonsisäistä neste- ja lääkehoitoa kuukausittain tai harvemmin (ka 1,48; kh 0,57;

p < 0.001). (Osajulkaisu I.)

Tiedonhaku

Sairaanhoitajat arvioivat tiedonhaun taitonsa (ka 1,72; kh 0,54) paremmiksi kuin

ammatillisen ja tieteellisen tiedon lukemisen taitonsa. Verkkokurssille osallistuneet

arvioivat hallitsevansa tiedonhaun taidot paremmin (ka 1,65; kh 0,47) kuin ne, jotka

eivät olleet osallistuneet verkkokurssille (ka 1,95; kh 0,69; p < 0.001). Myös ne

sairaanhoitajat, jotka olivat suorittaneet lääkehoidon perusosaamisen tentin, arvioi-

vat hallitsevansa tiedonhaun paremmin (ka 1,66; kh 0,47) kuin ne sairaanhoitajat,

jotka eivät olleet lääkehoidon perusosaamisen tenttiä suorittaneet (ka 1,93; kh 0,72;

p < 0.001). Sairaanhoitajat, jotka toteuttavat laskimonsisäistä neste- tai lääkehoitoa

vähintään viikoittain, arvioivat hallitsevansa tiedonhaun paremmin (ka 1,64; kh

0,44) kuin ne, jotka toteuttavat laskimonsisäistä neste- tai lääkehoitoa kuukausittain

tai harvemmin (ka 1,95; kh 0,71; p < 0.001). (Osajulkaisu I.)

Ammatillisen ja tieteellisen tiedon lukeminen oli heikoin lääkehoidon osa-alue

sairaanhoitajien arvioimana (ka 2,47; kh 0,94). Kysymykseen ”Luen säännöllisesti

alani tieteellisiä julkaisuja” vastasi täysin samaa mieltä 12 % ja jokseenkin samaa

mieltä 37 % sairaanhoitajista (n = 692). Vastaavasti kysymykseen ” Luen säännöl-

lisesti alani ammattikirjallisuutta ” vastasi täysin saamaa mieltä 21 % ja jokseenkin

samaa mieltä 48 % sairaanhoitajista (n = 692). Keskihajonta tieteellisen tiedon lu-

kemisessa oli summamuuttujista toiseksi suurin. Hoitajat, jotka olivat osallistuneet

lääkehoidon lisäkoulutukseen, ilmoittivat lukevansa ammatillista ja tieteellistä kir-

jallisuutta useammin (ka 2,24; kh 0,86) kuin ne sairaanhoitajat, jotka eivät olleet

osallistuneet lääkehoidon lisäkoulutukseen (ka 2,56; kh 0,96; p < 0.001). Terveys-

tieteiden kandidaatin tai maisterin tutkinnon suorittaneet ilmoittivat lukevansa am-

matillista ja tieteellistä kirjallisuutta useammin (ka 1,7; kh 0,81) kuin muut (ka 2,5;

kh 0,93; p < 0.001). (Osajulkaisu I.)

Lääkelaskenta

Sairaanhoitajat arvioivat, että heidän lääkelaskennan taitonsa ovat hyvät (ka 1,89;

kh 0,72) (Osajulkaisu I). Kuitenkin hoitajista vain 67,3 % läpäisi lääkelaskutentin

67

ensimmäisellä yrityksellä (Osajulkaisu II). Kumulatiivisesti viimeistään kolman-

nella yrityksellä lääkelaskutentin läpäisi 95,1 % (n = 2 526) vastaajista (Osajulkaisu

II). Lääkelaskutenttiin käytetty aika oli keskimäärin 17,62 minuuttia (SE 0,127; kh

7,758) ja suurin tenttiyritysten määrä oli 9 yritystä (SE 0.013; kh 0,784) (Osajul-

kaisu II).

Taulukossa 5 esitetään vastaajien lääkelaskutenttien ja taustamuuttujien välisiä

eroja (Osajulkaisu II). Taulukossa esitetään myös erojen tilastolliseen analyysin

käytetyt testit ja testien tulokset (Osajulkaisu II).

Verkkokurssille osallistuneet arvioivat lääkelaskutaitonsa paremmiksi (ka 1,82;

kh 0,66) kuin ne, jotka eivät olleet osallistuneet verkkokurssille (ka 2,1; kh 0,87; p

< 0.001). Myös lääkehoidon perusosaamisen tentin suorittaneet arvioivat lääkelas-

kutaitonsa paremmiksi (ka 1,74; kh 0,61) kuin ne, jotka eivät olleet suorittaneet

lääkehoidon perusosaamisen tenttiä (ka 2,43; kh 0,84; p < 0.001). Toisaalta mate-

riaalin salliminen ei vaikuttanut lääkelaskennan tenttitulokseen eikä myöskään lää-

kelaskutenttiin käytettyyn aikaan (p = 0.358). (Osajulkaisu II.)

Laskimonsisäistä lääkehoitoa vähintään viikoittain toteuttavat arvioivat lääke-

laskutaitonsa paremmiksi (ka 1,75; kh 0,61) kuin ne, jotka toteuttavat laskimon-

sisäistä neste- ja lääkehoitoa kuukausittain tai harvemmin (ka 2,28; kh 0,87; p <

0.001) (Osajulkaisu I). Akuuttihoidon yksiköissä työskentelevät hoitajat saivat pa-

rempia tuloksia lääkelaskennan tentistä kuin muissa yksiköissä työskentelevät hoi-

tajat. Tehtävänimikkeiden välillä ei ollut eroa lääkelaskutentin tuloksissa. (Osajul-

kaisu II.)

Mieshoitajat suoriutuivat lääkelaskutentistä naisia paremmin (Osajulkaisu II).

Vastaajien ikä vaikutti lääkelaskutentistä suoriutumiseen siten, että nuoremmat hoi-

tajat saivat vanhempia kollegoitaan parempia tuloksia (Osajulkaisu II).

Lääkelaskentatentin hyväksytysti suorittaneet (100 % oikein) käyttivät keski-

määrin 5 minuuttia vähemmän aikaa tenttisuoritukseen (ka 15,99; SE 0,14; kh

6,937) kuin ne, jotka eivät läpäisseet lääkelaskutenttiä (ka 20,76; SE 0,233; kh

8,285). Ero oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (t = 17.495, df = 2189.315; p <

0.001) (Osajulkaisu II).

68

Ta

ulu

kk

o 5

. L

ää

ke

lask

ute

nti

n t

ulo

ste

n k

esk

iarv

ot

ja e

rot

tau

sta

mu

utt

ujitt

ain

lu

ok

ite

ltu

na

; n

= 3

70

3 (

Os

aju

lka

isu

II)

.

Taust

am

uuttuja

n

ka

kh

Tila

stolli

nen test

i ja

test

in tulo

kset

Parittais

ten v

ert

ailu

test

ien (

Post

hoc)

tulo

kset

Suku

puoli

t-

test

; t=

2.5

67,

df=

405.0

42

nain

en

mie

s 322

2,7

0,5

P

=0.0

11

nain

en

3381

2,7

0,6

Ikä

O

ne-w

ay

an

ova

,

post

-hocT

uck

ey;

F=

30.2

82, df=

3

Sig

<0.0

01

33–42 v

uotta

43–52 v

uotta

52–68 v

uotta

22

–3

2 v

uo

tta

8

28

2

,8

0,4

*(

ns)

P

<0

.00

1

P <

0.0

01

33–42 v

uotta

1023

2,7

0,5

P <

0.0

01

P

<0.0

01

43

–5

2 v

uo

tta

1

08

3

2,6

0

,7

*(n

s)

52–68 v

uotta

769

2,5

0,7

Työ

yksi

kkö

One w

ay

anova

,

post

hoc

Tuck

ey;

F=

7.6

07, df=

4, p

<0.0

01

vuodeosa

sto

polik

liinin

en

psy

kiatr

ia ja

kehity

svam

mahuolto

halli

nno

llinen y

m.

aku

uttih

oito

1228

2,7

0,5

0.0

01

0.0

06

<

0.0

01

*(

ns)

vuo

de

osa

sto

1

67

7

2,6

0

,6

*(

ns)

*(

ns)

*(

ns)

po

liklii

nin

en

3

68

2

,6

0,6

*(

ns)

*(

ns)

psy

kiatr

ia ja

kehity

svam

mahuolto

399

2,6

0,6

*(n

s)

halli

nno

llinen y

m.

31

2,8

0,4

Mate

riaalin

salli

min

en

t-

test

; t=

-.4

34,

df=

3701

mate

riaali

salli

ttu

mate

riaali

ei s

alli

ttu

1557

2,7

0,6

*(

ns)

mate

riaali

salli

ttu

2146

2,7

0,6

69

Taust

am

uuttuja

n

ka

kh

Tila

stolli

nen test

i ja

test

in tulo

kset

Parittais

ten v

ert

ailu

test

ien (

Post

hoc)

tulo

kset

Monesk

o y

rity

s

One w

ay

anova

,

post

hoc

Tuck

ey;

F=

30.2

82,

df=

3,

Sig

<0

.00

1

2. yr

itys

3. yr

itys

use

am

pi k

uin

3.

yrity

s

1.

yrity

s 2538

2,7

0,6

*(ns)

0.0

02

<

0.0

01

2. yr

itys

818

2,7

0,6

0.0

16

0.0

01

3.

yrity

s 2

72

2

,5

0,7

*(n

s)

use

am

pi k

uin

3.

yrity

s 75

2,4

0,8

Kaik

ki

3703

2,7

0,6

* (n

s) =

ei t

ilast

olli

sta e

roa

70

Lääkelaskutentin yksittäisiä vastauksia oli yhteensä 19 578, ja näistä yhteensä 88,3 %

oli oikeita vastauksia. Lääkelaskukysymykset ryhmiteltiin sisällön mukaan viiteen

ryhmään. Parhaiten hallittiin yksikönmuutoksiin liittyvät kysymykset (93,5 % oi-

kein), perusannoslaskut (91,8 % oikein) ja vaativat annoslaskut (91,6 % oikein).

Heikommin hallittiin liuos- ja laimennoslaskut (80,9 % oikein) ja infuusionopeus-

laskut (74,9 % oikein). (Osajulkaisu II.)

Työyksiköin välillä oli eroja liuos- ja laimennoslaskujen sekä infuusionopeus-

laskujen oikeiden vastausten määrässä. Akuuttihoidon yksiköissä hallittiin nämä

laskut muita yksiköitä paremmin (kuvio 8). (Osajulkaisu II.)

Materiaalin salliminen lääkelaskutentissä heikensi hieman perusannoslaskujen

oikeiden vastausten määrää (92,8 % oikein ennen materiaalin sallimista ja 91,1 %

materiaalin sallimisen jälkeen; χ² = 4.533 df =1 p = 0.033). Materiaalin sallimisella

ei ollut vaikutusta muihin lääkelaskuryhmiin. (Osajulkaisu II.)

Kuvio 8. Lääkelaskukysymysten oikeiden vastausten määrä prosentteina työyksiköit-

täin ryhmiteltynä; n = 19 578, χ² = 63,152, df = 4, p < 0.001 (Osajulkaisu II).

Lääkkeen antaminen

Sairaanhoitajat arvioivat hallitsevansa lääkehoidon antamisen käytännöt erittäin

hyvin (ka 1,65; kh 0,88). Naiset arvioivat lääkkeiden antotaitonsa paremmiksi (ka

1,62; kh 0,85) kuin miehet (ka 1,9; kh 1,1; p = 0.035). Verkkokurssille osallistuneet

71

arvioivat hallitsevansa lääkkeiden antotaidot (ka 1,51; kh 0,68) paremmin kuin ne

sairaanhoitajat, jotka eivät olleet osallistuneet verkkokurssille (ka 2,13; kh 1,24; p

< 0.001). Myös lääkehoidon perusosaamisen tentin suorittaneet arvioivat hallitse-

vansa lääkkeiden antotaidot (ka 1,43; kh 0,52) paremmin kuin ne, jotka eivät olleet

suorittaneet lääkehoidon perusosaamisen tenttiä (ka 2,5; kh 1,34; p < 0.001). Las-

kimonsisäistä neste- ja lääkehoitoa vähintään viikoittain toteuttavat arvioivat hal-

litsevansa lääkkeiden antotaidot (ka 1,33; kh 0,38) paremmin kuin kuukausittain tai

harvemmin laskimonsisäistä neste- tai lääkehoitoa toteuttavat sairaanhoitajat (ka

2,59; kh 1,2; p < 0.001). (Osajulkaisu I.)

Parhaimmaksi lääkehoidon osa-alueeksi sairaanhoitajat arvioivat aseptiikan ja

lääkkeiden säilytyksen taitonsa (ka 1,26; kh 0,54). Jopa 69,4 % sairaanhoitajista

arvioi hallitsevansa aseptiikan ja lääkkeiden säilyttämisen hyvin. Miehet arvioivat

hallitsevansa aseptiikan ja lääkkeiden säilytyksen (ka 1,38; kh 0,58) hieman naisia

heikommin (ka 1,24; kh 0,54; p = 0.04). Verkkokurssille osallistuneet arvioivat hal-

litsevansa aseptiikan ja lääkkeiden säilytyksen (ka 1,18; kh 0,39) paremmin kuin

ne, jotka eivät olleet osallistuneet verkkokurssille (ka 1,5; kh 0,84; p <0.001). Lää-

kehoidon perusosaamisen tentin suorittaneet arvioivat myös hallitsevansa aseptii-

kan ja lääkkeiden säilyttämisen (ka 1,16; kh 0,33) paremmin kuin ne, jotka eivät

olleet suorittaneet lääkehoidon perusosaamisen tenttiä (ka 1,64; kh 0,9; p < 0.001).

Laskimonsisäistä neste- tai lääkehoitoa vähintään viikoittain toteuttavat arvioivat

hallitsevansa aseptiikan ja lääkkeiden säilytyksen (ka 1,14; kh 0,3) paremmin kuin

kuukausittain tai harvemmin laskimonsisäistä neste- tai lääkehoitoa toteuttavat hoi-

tajat (ka 1,59; kh 0,85; p < 0.001). (Osajulkaisu I.)

Infuusioautomaattien ja ruiskupumppujen käsittely koettiin hallittavan hieman

heikommin (ka 1,82; kh 1,13) kuin muut lääkkeen antamiseen ja aseptiikkaan liit-

tyvät lääkehoidon osa-alueet. Keskihajonta oli summamuuttujista suurin. Määräai-

kaisessa työsuhteessa olevat sairaanhoitajat arvioivat hallitsevansa infuusioauto-

maattien ja ruiskupumppujen käytön paremmin (ka 1,64; kh 0,94) kuin vakituisessa

työsuhteessa olevat (ka 1,84; kh 1,14; p = 0.045). Verkkokurssille osallistuneet ar-

vioivat hallitsevansa infuusioautomaatit ja ruiskupumput (ka 1,71; kh 0,97) parem-

min kuin ne sairaanhoitajat, jotka eivät olleet osallistuneet verkkokurssille (ka 2,23;

kh 1,47; p < 0.001). Myös lääkehoidon perusosaamisen tentin suorittaneet arvioivat

hallitsevansa infuusioautomaatit ja ruiskupumput (ka 1,59; kh 0,85) paremmin kuin

ne, jotka eivät olleet suorittaneet lääkehoidon perusosaamisen tenttiä (ka 2,7; kh

1,53; p < 0.001). (Osajulkaisu I.)

Laskimonsisäistä neste- ja lääkehoitoa vähintään viikoittain toteuttavat arvioi-

vat hallitsevansa ruiskupumput ja infuusioautomaatit (ka 1,4; kh 0,63) paremmin

72

kuin kuukausittain tai harvemmin laskimonsisäistä neste- tai lääkehoitoa toteutta-

vat sairaanhoitajat (ka 3,05; kh 1,32; p < 0.001). Sairaanhoitajat, jotka eivät olleet

suorittaneet terveystieteiden kandidaatin tai maisterin tutkintoa, arvioivat hallitse-

vansa infuusioautomaatit ja ruiskupumput paremmin (ka 1,79; kh 1,11) kuin ter-

veystieteiden kandidaatit tai terveystieteiden maisterit (ka 2,56; kh 1,37; p = 0.008).

(Osajulkaisu I.)

Alle viisi vuotta työskennelleet hoitajat arvioivat hallitsevansa infuusioauto-

maatit ja ruiskupumput paremmin (ka 1,55; kh 0,88) kuin vähintään 20 vuotta työs-

kennelleet hoitajat (ka 1,97; kh 1,21; p = 0.006). Alle 35-vuotiaat sairaanhoitajat

arvioivat hallitsevansa ruiskupumput ja infuusioautomaatit paremmin (ka 1,6; kh 1)

kuin yli 45-vuotiaat (ka 2,13; kh 1,3; p < 0.001). (Osajulkaisu I.)

Kuviossa 9 esitetään lääkkeiden käsittelyn, annostelun ja aseptiikan kysymyk-

siin oikein vastanneiden prosenttiosuudet kaikista vastanneista. Lääkkeiden käsit-

telyn, annostelun ja aseptiikan kysymysten oikeiden vastausten määrä (90 % oikein)

väheni hieman tenttimateriaalin sallimisen jälkeen (N = 34285, χ² = 12,312e, df =

1, p < 0.001). (Osajulkaisu II.)

Kuvio 9. Lääkkeiden käsittelyn, annostelun ja aseptiikan teoriakysymysten oikeiden

vastausten määrä prosentteina työyksiköittäin ryhmiteltynä; n = 34 285, χ² = 49,185c, df

= 4, p < 0.01 (Osajulkaisu II).

90,5 % 90,9 % 90,7 % 91,2 %87,5 %

92,4 %

50,0 %

60,0 %

70,0 %

80,0 %

90,0 %

100,0 %

lääkkeiden käsittely, annostelu ja aseptiikka

Kaikki vastaajat akuuttihoidon yksikkö

vuodeosasto polikliininen  yksikkö

psykiatria ja kehitysvammahuolto hallinnollinen ym.

73

Psykiatrian ja kehitysvammahuollon yksiköiden hoitajat vastasivat elvytyslää-

kehoidon kysymyksiin useammin oikein kuin muiden yksiköiden hoitajat. Kuvi-

ossa 10 esitetään elvytyslääkehoidon kysymyksiin oikein vastanneiden prosentti-

osuudet kaikista vastanneista.

Kuvio 10. Elvytyslääkehoidon teoriakysymysten oikeiden vastausten määrä prosent-

teina työyksiköittäin ryhmiteltynä; n = 7 090, χ² = 29,787e, df = 4, p < 0.001 (Osajulkaisu

II).

Vuodeosastojen hoitajat vastasivat useammin oikein verensiirtokysymyksiin

kuin muiden yksiköiden hoitajat (kuvio 11). Verensiirtokysymyksissä materiaalin

salliminen ei vaikuttanut oikeiden vastausten määrään. (Osajulkaisu II.)

87,6 %89,7 %

85,5 % 86,5 %89,9 %

94,9 %

50,0 %

60,0 %

70,0 %

80,0 %

90,0 %

100,0 %

elvytyslääkehoito

Kaikki vastaajat akuuttihoidon yksikkö

vuodeosasto polikliininen  yksikkö

psykiatria ja kehitysvammahuolto hallinnollinen ym.

74

Kuvio 11. Verensiirron teoriakysymysten oikeiden vastausten määrä prosentteina työ-

yksiköittäin ryhmiteltynä; n = 15 129, χ² = 21,264, df = 4, p < 0.001 (Osajulkaisu II).

Lääkehoidon opetus ja ohjaaminen

Sairaanhoitajat arvioivat hallitsevansa lääkehoidon ohjaamisen hyvin (ka 1,79; kh

0,69). Naiset arvioivat hallitsevansa lääkehoidon ohjaamisen (ka 1,77; kh 0,7) pa-

remmin kuin miehet (ka 1,96; kh 0,63; p = 0.021). Verkkokurssille osallistuneet

arvioivat hallitsevansa lääkehoidon ohjaamisen taidot paremmin (ka 1,72; kh 0,62)

kuin ne sairaanhoitajat, jotka eivät olleet osallistuneet verkkokurssille (ka 2,05; kh

0,84; p < 0.001). Lääkehoidon perusosaamisen tentin suorittaneet arvioivat myös

hallitsevansa lääkehoidon ohjaamisen taidot paremmin (ka 1,72; kh 0,61) kuin ne,

jotka eivät olleet lääkehoidon perusosaamisen tenttiä suorittaneet (ka 2,08; kh 0,88;

p < 0.001). Vähintään viikoittain laskimonsisäistä neste- ja lääkehoitoa toteuttavat

arvioivat hallitsevansa lääkehoidon ohjaamisen paremmin (ka 1,7; kh 0,58) kuin

kuukausittain tai harvemmin laskimonsisäistä neste- ja lääkehoitoa toteuttavat sai-

raanhoitajat (ka 2,06; kh 0,89; p < 0.001). (Osajulkaisu I.)

87,7 % 87,8 % 88,4 %86,1 %

82,6 %

88,2 %

50,0 %

60,0 %

70,0 %

80,0 %

90,0 %

100,0 %

verensiirto

Kaikki vastaajat akuuttihoidon yksikkö

vuodeosasto polikliininen  yksikkö

psykiatria ja kehitysvammahuolto hallinnollinen ym.

75

Lääkehoidon arviointi

Sairaanhoitajat arvioivat lääkehoidon arvioinnin taitonsa hyviksi (ka 1,65; kh 0,62).

Verkkokurssille osallistuneet arvioivat lääkehoidon arvioinnin taitonsa paremmiksi

(ka 1,61; kh 0,53) kuin ne sairaanhoitajat, jotka eivät olleet osallistuneet verkko-

kurssille (ka 1,79; kh 0,83; p = 0.01). Myös lääkehoidon perusosaamisen tentin

suorittaneet arvioivat lääkehoidon arvioinnin taitonsa paremmiksi (ka 1,58; kh 0,51)

kuin ne sairaanhoitajat, jotka eivät olleet lääkehoidon perusosaamisen tenttiä suo-

rittaneet (ka 1,89; kh 0,88; p < 0.001). Laskimonsisäistä neste- tai lääkehoitoa vä-

hintään viikoittain toteuttavat arvioivat lääkehoidon arvioinnin taitonsa parem-

miksi (ka 1,56; kh 0,49) kuin kuukausittain tai harvemmin toteuttavat (ka 1,9; kh

0,83; p < 0.001). (Osajulkaisu I.)

Lääkehoidon dokumentointi

Sairaanhoitajat arvioivat hallitsevansa lääkehoidon dokumentoinnin hyvin (ka 1,63;

kh 0,76). Naiset arvioivat lääkehoidon dokumentoinnin taitonsa paremmiksi (ka

1,61; kh 0,75) kuin miehet (ka 1,84; kh 0,76; p = 0.011). Määräaikaisessa työsuh-

teessa olevat arvioivat lääkehoidon dokumentoinnin taitonsa paremmiksi (ka 1,49;

kh 0,62) kuin vakituisessa työsuhteessa olevat (ka 1,66; kh 0,78; p = 0.023). Verk-

kokurssille osallistuneet arvioivat lääkehoidon dokumentoinnin taitonsa parem-

miksi (ka 1,56; kh 0,67) kuin ne sairaanhoitajat, jotka eivät olleet osallistuneet verk-

kokurssille (ka 1,87; kh 0,96; p < 0.001). Myös lääkehoidon perusosaamisen tentin

suorittaneet arvioivat lääkehoidon dokumentoinnin taitonsa paremmiksi (ka 1,54;

kh 0,66) kuin ne sairaanhoitajat, jotka eivät olleet lääkehoidon perusosaamisen

tenttiä suorittaneet (ka 1,97; kh 0,97; p < 0.001). Laskimonsisäistä neste- ja lääke-

hoitoa vähintään viikoittain toteuttavat sairaanhoitajat arvioivat lääkehoidon doku-

mentoinnin taitonsa paremmiksi (ka 1,51; kh 0,65) kuin ne, jotka toteuttavat laski-

monsisäistä neste- tai lääkehoitoa kuukausittain tai harvemmin (ka 2; kh 0,92; p <

0.001). (Osajulkaisu I.)

Lääkehoidon turvallisuuden edistäminen ja etiikka

Sairaanhoitajat arvioivat hallitsevansa lääkehoidon turvallisuuden ja etiikan hyvin

(ka 1,56; kh 0,57). Naiset arvioivat lääkehoidon turvallisuuden ja etiikan taitonsa

paremmiksi (ka 1,53; kh 0,55) kuin miehet (ka 1,74; kh 0,67; p = 0.002). Verkko-

76

kurssille osallistuneet arvioivat lääkehoidon turvallisuuden ja etiikan taitonsa pa-

remmiksi (ka 1,48) kuin ne sairaanhoitajat, jotka eivät olleet osallistuneet verkko-

kurssille (ka 1,81; p < 0.001). Myös lääkehoidon perusosaamisen tentin suorittaneet

arvioivat lääkehoidon turvallisuuden ja etiikan taitonsa paremmiksi (ka 1,47) kuin

ne sairaanhoitajat, jotka eivät olleet lääkehoidon perusosaamisen tenttiä suoritta-

neet (ka 1,86). Laskimonsisäistä neste- ja lääkehoitoa vähintään viikoittain toteut-

tavat sairaanhoitajat arvioivat lääkehoidon turvallisuuden ja etiikan taitonsa parem-

miksi (ka 1,43) kuin ne, jotka toteuttavat laskimonsisäistä neste- tai lääkehoitoa

kuukausittain tai harvemmin (ka 1,92; p < 0.001). (Osajulkaisu I.)

Yhteisvaikutusten tunnistamisen sairaanhoitajat arvioivat hallitsevansa erittäin

hyvin (ka 1,33; kh 0,62). Naiset arvioivat hallitsevansa yhteisvaikutusten tunnista-

misen paremmin (ka 1,3; kh 0,61) kuin miehet (ka 1,54; kh 0,7; p = 0.005). Verk-

kokurssille osallistuneet arvioivat hallitsevansa yhteisvaikutusten tunnistamisen

paremmin (ka 1,26; kh 0,48) kuin ne sairaanhoitajat, jotka eivät olleet verkkokurs-

sille osallistuneet (ka 1,56; kh 0,93; p < 0.001). Myös lääkehoidon perusosaamisen

tentin suorittaneet arvioivat hallitsevansa yhteisvaikutusten tunnistamisen parem-

min (ka 1,23; kh 0,44) kuin ne sairaanhoitajat, jotka eivät olleet lääkehoidon perus-

osaamisen tenttiä suorittaneet (ka 1,68; kh 0,99; p < 0.001). Laskimonsisäistä neste-

tai lääkehoitoa vähintään viikoittain toteuttavat arvioivat hallitsevansa yhteisvaiku-

tusten tunnistamisen paremmin (ka 1,22; kh 0,41) kuin ne sairaanhoitajat, jotka to-

teuttavat laskimonsisäistä neste- tai lääkehoitoa kuukausittain tai harvemmin (ka

1,63; kh 0,95; p < 0.001). (Osajulkaisu I.)

5.2 Sairaanhoitajien näkemys osaamisen varmistamisesta ja

verkkokurssista

Suurin osa sairaanhoitajista piti lääkehoidon osaamisen varmistamista tärkeänä (ka

1,53; kh 0,71). Määräaikaisessa työsuhteessa olevat sairaanhoitajat arvioivat lääke-

hoidon osaamisen varmistamisen tärkeämmäksi (ka 1,38; kh 0,62) kuin vakitui-

sessa työsuhteessa olevat sairaanhoitajat (ka 1,55; kh 0,73; p = 0.012). Laskimon-

sisäistä neste- tai lääkehoitoa vähintään viikoittain toteuttavat sairaanhoitajat ar-

vioivat lääkehoidon osaamisen varmistamisen tärkeämmäksi (ka 1,43; kh 0,59)

kuin kuukausittain tai harvemmin laskimonsisäistä neste- tai lääkehoitoa toteutta-

vat sairaanhoitajat (ka 1,82; kh 0,93; p < 0.001). Lääkehoidon perusosaamisen ten-

tin suorittaneet sairaanhoitajat arvioivat lääkehoidon osaamisen varmistamisen tär-

keämmäksi (ka 1,47; kh 0,64) kuin ne sairaanhoitajat, jotka eivät olleet lääkehoidon

perusosaamisen tenttiä suorittaneet (ka 1,75; kh 0,92; p = 0.001). (Osajulkaisu I.)

77

Alle viisi vuotta työskennelleet sairaanhoitajat arvioivat lääkehoidon osaami-

sen varmistamisen tärkeämmäksi (ka 1,35; kh 0,61) kuin 10–20 vuotta työskennel-

leet (ka 1,54; kh 0,78; p < 0.001). Muiden luokkien välillä ero ei ollut tilastollisesti

merkitsevä. Alle 35-vuotiaat sairaanhoitajat arvioivat lääkehoidon osaamisen var-

mistamisen tärkeämmäksi (ka 1,41; kh 0,65) kuin 35–44-vuotiaat (ka 1,58; kh 0,68;

p = 0.007). (Osajulkaisu I.)

5.2.1 Lääkehoidon osaamisen varmistamisen hyödyt

Sisällönanalyysin tulokset on ryhmitelty kahteen analyysin lopputuloksena muo-

dostuneeseen pääluokkaan. Ensimmäiseksi esitetään osaamisen varmistamiseen

myönteisesti suhtautuvien vastauksista muodostetut ylä- ja alaluokat. Tämän jäl-

keen esitetään osaamisen varmistamiseen kriittisesti suhtautuneiden vastausten

analyysin tulokset. Jokaisesta alaluokasta esitetään autenttinen lainaus muodostet-

tujen luokkien yhdistämiseksi alkuperäiseen aineistoon taulukoissa 6 ja 7. Taulu-

koissa esitetään myös kvantifioitua tietoa sisällönanalyysistä, eli jokaisen alaluo-

kan muodostamien analyysiyksiköiden ja vastausten määrät. Sisällönanalyysin lo-

pulliset tulokset esitetään kuviossa 12.

Myönteisten ilmaisujen ryhmästä muodostui yhteensä viisi yläluokkaa. Nämä

yläluokat kuvaavat niitä hyötyjä, joita sairaanhoitajat liittävät osaamisen varmista-

miseen. Näiden hyötyjen perusteella osaamisen varmistaminen hyväksytään osaksi

sairaanhoitajan arkea. Positiivisten ilmaisujen yläluokat, alaluokat ja kvantifiointi

esitetään taulukossa 6.

Lääkitysturvallisuuden varmistuminen ja parantuminen

Ensimmäinen myönteinen asia lääkehoidon osaamisen varmistamisessa on sairaan-

hoitajien mukaan lääkitysturvallisuuden varmistuminen ja parantuminen. Sairaan-

hoitajat pitivät lääkehoidon osaamisen varmistamisen etuna lääkitysturvallisuuden

paranemista. Etuna potilasturvallisuuden paraneminen -yläluokka muodostui yh-

destä alaluokasta eli turvallisuus-alaluokasta.

Sairaanhoitajan tietojen ja taitojen ylläpitäminen ja kehittyminen

Sairaanhoitajien mielestä lääkehoidon osaamisen varmistaminen ylläpitää ja kehit-

tää heidän lääkehoidon tietoja ja taitojaan. Osaamisen varmistaminen on myös

78

keino lääkehoidon tietojen ja taitojen päivittämiseen. Osaamisen varmistamisen

avulla hoitajilla on yhtenäiset tiedot ja taidot koko organisaatiossa.

Käyttökelpoinen verkko-opiskelumateriaali

Sairaanhoitajat näkivät hyvänä, että lääkehoidon osaaminen varmistetaan verkko-

oppimisen menetelmällä. Tentin ja lääkelaskujen suorittamisen koettiin ylläpitävän

ja edistävän lääkehoidon osaamista. Verkkokurssi koettiin usean sairaanhoitajan

mielestä hyväksi tavaksi opiskella lääkehoitoa, ja materiaali koettiin sisällöltään

kattavaksi.

Systemaattinen osaamisen varmistamisen prosessi

Sairaanhoitajat kokivat positiivisena asiana sen, että osaamisen varmistaminen jär-

jestetään organisoidusti, samoilla kriteereillä ja se on kaikille pakollinen. Viiden

vuoden välein toistuva osaamisen varmistaminen eli osaamisen varmistamisen

säännöllisyys koettiin myös hyväksi.

Osaamisen varmistamisen yhteys käytännön työhön

Sairaanhoitajat kokivat osaamisen varmistamisen prosessin hyvänä puolena myös

sen, että osaamisen varmistaminen on yhteydessä käytännön työelämään. Käytän-

nön työssä annettava näyttökoe toimii sairaanhoitajien käsitysten mukaan lääke-

hoidon osaamisen varmistamisen prosessia ja käytännön työelämää yhdistävänä te-

kijänä.

79

Ta

ulu

kk

o 6

. L

ää

ke

ho

ido

n o

sa

am

isen

va

rmis

tam

ise

en

myö

nte

ise

sti

su

hta

utu

vie

n s

air

aa

nh

oit

aji

en

va

sta

uk

se

t, lu

ok

itte

lu ja

au

ten

tti-

se

t la

ina

uks

et.

Ylä

luokk

a

Ala

luokk

a

Analy

ysiy

ksik

köä

V

ast

aust

a

Aute

nttin

en la

inau

s

Lääki

tyst

urv

alli

suu

den

varm

istu

min

en ja

para

ntu

min

en

Turv

alli

suus

13

65

Ehdottom

an h

yvä a

sia turv

alli

sen lä

äke

hoid

on v

arm

ista

mis

eks

i.

Sairaanhoita

jan t

ieto

jen

ja taito

jen y

lläp

itäm

inen

ja k

ehitt

ymin

en

Am

mattita

ito

4

19

Potil

ast

urv

alli

suus

para

nee, hoita

jan a

mm

attita

ito p

ysyy

yllä

/keh

ittyy

.

E

rity

isosa

am

inen

5

1

Potil

ast

urv

alli

suus

säily

y ko

rkeata

sois

ena k

un a

mm

att

ihenki

löt ha

llits

eva

t

lääke

hoid

on e

rity

isosa

am

isen

O

saam

inen

26

53

Tällä

void

aa

n m

ah

dolli

staa s

am

a lä

äke

-ja n

est

eho

idon o

saam

inen k

aik

ille

hoita

jille

P

eru

sosa

am

inen

4

8

Kuulu

u jo

kais

en s

airaanhoitá

jan p

eru

sosa

am

iseen, tä

rkeä k

err

ata

ajo

ittain

ja s

e

tule

e s

äily

äki

n o

hje

lmass

a.

K

ert

aa

min

en

2

4

84

T

ule

e k

err

attua ja

opete

ltua a

sioita

nest

e-ja lä

äke

hoito

on li

ittye

n. A

mm

att

itaito

vahvi

stuu ja

varm

istu

u.

T

aid

ot

9

20

Tie

tty

aja

nm

uka

inen taso

säily

tetä

än

tie

dois

sa ja

taid

ois

sa.

T

iedot

24

45

Säännölli

set

kurs

sit ja

tentit

hyv

ä a

sia

, ku

n tie

to ja

taito

varm

iste

taan

säännölli

sest

i, se

auttaa p

itäm

ään a

mm

attita

itoa y

llä.

Käyt

töke

lpoin

en v

erk

ko-

opis

kelu

mate

riaali

Lask

ut

30

18

Mie

lest

äni v

erk

koku

rssi

ja s

iellä

ole

vat lä

äke

lask

u tehtä

vät oliv

at to

si h

yviä

.

Niid

en k

autta o

pp

i hyv

in a

siat

M

ate

riaali

14

15

lupakä

ytäntö

tuntu

i hyv

ältä

, ve

rkko

mate

riaali

ja t

entti,

vaik

ka p

elo

tti j

a jä

nnitt

ikin

!!!

T

entti

26

37

Tentti j

a n

äyt

öt o

n h

yvä a

sia k

un u

usi

tai p

item

pään p

ois

sa o

llut p

ala

a töih

in

V

erk

ko ja

kurs

si

24

36

Verk

koku

rssi

he

lppo o

pis

kelu

ympäri

stö k

oto

naki

n k

un t

öis

sä e

i ehdi k

un

nolla

kesk

ittyä

tälla

isee

n.

80

Ylä

luokk

a

Ala

luokk

a

Analy

ysiy

ksik

köä

V

ast

aust

a

Aute

nttin

en la

inau

s

Sys

tem

aattin

en

osa

am

isen

varm

ista

mis

en p

rose

ssi

Pakk

o

11

10

Joka

ise

lle p

ako

llin

en, jo

nka

ko

ulu

tuks

een s

e p

eru

steis

sa jo

kuulu

u.

S

äännölli

syys

6

19

Hyv

ä a

ina k

err

ata

asi

at ja

lask

ut sä

ännölli

sin v

älia

join

T

asa

puolis

uus

11

4

uusi

tie

to p

äiv

ittyy

ja k

aik

ille työ

yhte

isön jä

senill

e s

am

an

lais

ena

V

arm

ista

min

en

1

7

41

V

arm

iste

taan, että

hoita

jat to

de

lla o

saava

t se

n, m

itä p

itääki

n.

Osa

am

isen

varm

ista

mis

en y

hte

ys

käyt

ännön t

yöhön

Käyt

ännön

11

11

Epäva

rmat tö

ppäili

jät/ty

rijä

t jo

utu

vat ta

rkenta

maan k

äyt

ännön taito

nsa

.

N

äyt

öt

36

23

Näyt

töko

keet va

rmis

tava

t, e

ttä o

saat

todella

kin työ

sken

nellä

ase

ptis

est

i ja

anto

tapa o

n o

ikea.

81

5.2.2 Esteet lääkehoidon osaamisen varmistamisen prosessin

hyväksymiselle

Osaamisen varmistamiseen kriittisesti suhtautuneiden vastausten analyysin tu-

loksena muodostui neljä yläluokkaa. Muodostetut yläluokat kuvaavat ne kriittiset

asiat, jotka sairaanhoitajat kokevat esteiksi osaamisen varmistamisen hyväksymi-

selle osaksi arkityötä. Huomioitavaa on, että sama vastaaja on voinut ilmaista sekä

myönteisen että kriittisen näkemyksen osaamisen varmistamisesta. Alaluokat muo-

dostuivat hyvin samanlaisista analyysiyksiköistä kuin myönteisten ilmaisujen,

mutta sisällöllisesti nämä tulkittiin toistensa vastakohdiksi, esimerkiksi pakollisuu-

den osa sairaanhoitajista käsitti hyvänä ja osa huonona asiana. Kriittisten ilmaisu-

jen yläluokat, alaluokat ja kvantifiointi esitetään taulukossa 7.

Kyseenalainen sairaanhoitajan tietojen ja taitojen parantuminen

Sairaanhoitajan ammatillisen osaamisen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi sairaan-

hoitajat ehdottivat lisää erityisosaamisen sisältöjä. Toisaalta tällä hetkellä osaami-

sen varmistamisen prosessissa vaadittavat tiedot ja taidot ovat sairaanhoitajien mie-

lestä hyödyttömiä ja asiat myös unohtuvat helposti, jos tarve niiden käyttöön on

vain viiden vuoden välein suoritettavassa lääkehoidon tentissä.

Verkko-oppiminen riittämätön ainoana oppimismenetelmänä lääkehoidon

täydennyskoulutuksessa

Lääkehoidon osaamisen varmistamisen kehittämistarpeiksi nähtiin koulutuskäy-

tänteet. Sairaanhoitajat kaipaisivat koulutusta ja luentoja verkkokurssin lisäksi. Osa

sairaanhoitajista koki materiaalin turhan pikkutarkaksi ja lääkelaskujen toivottiin

kohdentuvan enemmän arkityössä tarvittaviin laskuihin. Materiaalin salliminen

tentissä hämmästytti myös osaa sairaanhoitajista. Verkkokurssin materiaalin tulisi

myös olla helposti tulostettavissa. Tentti ja tentissä oleva aikaraja aiheuttaa osalle

sairaanhoitajista stressiä erityisesti lääkelaskujen kohdalla.

Joustamaton osaamisen varmistamisen prosessi

Osaamisen varmistamisen käytänteet koettiin joustamattomiksi. Erityisesti osaami-

sen varmistamisen pakollisuus koettiin huonoksi. Sairaanhoitajat ehdottivat pakol-

82

listen tenttien sijaan pakollisia luentoja ja muuta koulutusta. Sairaanhoitajien mu-

kaan käytännön näyttökokeet tulisi järjestää yhteneväisin periaattein. Oman ajan

käyttäminen opiskeluun koettiin myös osaamisen varmistamisen prosessin heik-

koutena. Sairaanhoitajat kokivat, että osaamisen varmistamiseen tulisi antaa aikaa,

sillä työn ohessa tai kotona tapahtuva opiskelu koettiin mahdottomaksi. Osaamisen

varmistamisen käytänteitä haluttiin myös kehittää tasapuolisemmiksi erityisesti

näyttöjen osalta.

Hyödytön kaikille hoitajille samanlainen ja pakollinen osaamisen

varmistaminen

Sairaanhoitajat kokivat, että osaamisen varmistaminen tulisi olla enemmän sidok-

sissa työyksikköön, eli osaaminen tulisi varmistaa vain niistä asioista, joita sairaan-

hoitaja päivittäisessä työssään tarvitsee. Viiden vuoden välein annettavien näyttö-

jen tarpeellisuutta myös kyseenalaistettiin.

83

Ta

ulu

kk

o 7

. L

ää

ke

ho

ido

n o

sa

am

isen

va

rmis

tam

ise

en

kri

itti

se

sti

su

hta

utu

vie

n s

air

aan

ho

ita

jie

n v

as

tau

ks

et,

lu

ok

itte

lu j

a a

ute

ntt

iset

lain

au

ks

et.

Ylä

luokk

a

Ala

luokk

a

Analy

ysiy

ksik

köä

V

ast

aust

a

Aute

nttin

en la

inau

s

Kys

eenala

inen

sairaanhoita

jan tie

toje

n ja

taito

jen p

ara

ntu

min

en

Erity

isosa

am

inen

5

5

Lääke

- ja

nest

ehoid

oss

a k

esk

ittäm

inen e

rity

isosa

am

isa

lueis

iin (

esi

m.

lapse

t eriks

en, ko

ska lä

äke

- ja

nest

ehoito

poik

keaa a

ikuis

ten lä

äka

- ja

nest

ehoid

ost

a)

O

saam

inen

26

50

mutta e

ri y

ksik

öt ta

rvits

eva

t erila

ista

osa

am

ista

, m

ikse

i myö

s m

ate

riaalia

vois

i ko

hdenta

a e

nem

män p

otil

asa

ineese

en li

ittyv

äks

i

P

eru

sosa

am

inen

4

5

Peru

sosa

am

isen v

arm

ista

min

en 5

vuoden v

äle

in o

n m

iele

stäni l

iikaa,

pite

mpi a

ika v

äli

olis

i pare

mpi.

Tentt

iin v

alm

ista

utu

min

en v

ie p

aljo

n o

maa

vapaa-a

ikaa.

T

aid

ot

9

15

Ei o

ikein

hyö

tyä, ku

n taito

ja e

i tarv

i nyk

yise

ssä työ

ssä.

Asi

at unohtu

u tosi

nopeest

i. K

äyt

än

nöss

ä v

iiden v

uod

en v

äle

in o

pettele

e a

siat uudest

aan.

Onneks

i on m

atik

ka-a

siat hallu

ssa e

ttei t

arv

itse s

itä a

loitt

aa a

ina n

olla

sta.

T

iedot

24

31

Tentis

sä v

ois

i pare

mm

in o

ttaa h

uom

ioon työ

paik

an. Jo

ka o

sast

olla

ei

tarv

ita tehohoita

jan tie

tom

äärä

ä.

84

Ylä

luokk

a

Ala

luokk

a

Analy

ysiy

ksik

köä

V

ast

aust

a

Aute

nttin

en la

inau

s

Ve

rkko

-op

pim

ine

n

riitt

äm

ätö

n a

ino

an

a

oppim

ism

en

ete

lmänä

lääke

hoid

on

täyd

ennys

koulu

tuks

ess

a

Koulu

tus

12

32

Kaip

ais

in o

ma

an y

ksik

köö

ni j

oss

a k

äyt

öss

ä v

alta

isa m

äärä

lääkk

eitä

ja

koneita

se

lkeäm

pä

ä s

yste

maatt

ista

koulu

tust

a n

äis

tä a

siois

ta. Lis

äks

i

opetu

s sa

isi o

lla v

ielä

syv

entä

väm

pä

ä k

uin

täm

ä v

erk

koku

rssi

n

peru

sosa

am

inen.

Lask

ut

30

32

Last

en p

uole

lle e

ri tyy

lisiä

lask

uja

. -

Last

en lä

äke

hoito

poik

keaa a

ikuis

ten

lääke

hoid

ost

a. -

Lääke

lask

ut pain

ott

uva

t lii

aks

i teho

hoito

on ja

aik

uis

ten

lääke

hoito

on.

Luento

ja

13

43

Enem

män s

ais

i olla

opetu

sta ja

luento

ja y

m. ty

ön o

hella

. S

en jä

lkeen k

un

ole

n tullu

t ta

loon t

öih

in e

n o

le s

aanu

t lis

äko

ulu

tust

a lä

äke

hoito

on li

ittye

n.

M

ate

riaali

14

30

Ihm

ety

ttää v

ain

se

, että ja

tkoss

a tente

issä

saa il

m. olla

mate

riaali

muka

na. M

iele

stä

ni t

entti p

itäis

i su

orittaa il

man m

ate

ria

alia

. S

illoin

tule

e

kunnolla

luettua ja

opis

keltu

a k

yse

ise

t asi

at

T

entti

26

77

Tuntu

u, että v

erk

koku

rssi

ja te

ntti o

vat aih

euttaneet

paljo

n s

tress

iä.

On

tois

aalta

turh

autta

vaaki

n o

pis

kella

sella

ista

, m

itä e

i eh

kä tee työ

kseen

kosk

aan

T

ulo

stettava

ta

i

kirjalli

nen

9

10

Mate

riaali

olis

i hyv

ä o

lla jo

kais

ella

osa

stolla

tulo

stettuna

. S

itä v

ois

i

luesk

ella

ja k

ert

aill

a, ku

n a

ikaa

on

V

erk

ko ja

kurs

si

24

48

Luennot ka

ikest

a m

itä i.

v-te

ntti j

a n

äyt

öt si

sältä

vät. V

erk

koku

rsse

illa e

i op

i

niin

kuin

luenno

illa

, ja

asi

at jä

ävä

t m

iele

en p

aljo

n p

are

mm

in, ku

n jo

ku

niis

tä p

itäis

i luenn

on.

85

Ylä

luokk

a

Ala

luokk

a

Analy

ysiy

ksik

köä

V

ast

aust

a

Aute

nttin

en la

inau

s

Joust

am

ato

n o

saa

mis

en

varm

ista

mis

en p

rose

ssi

Pakk

o

11

8

ei p

ako

llisi

a lä

äke

lask

uja

va

an, m

ah

dolli

suu

s pääst

ä k

oulu

tuks

iin ja

list

ä

lääke

koutlu

tust

a

A

ika

16

24

opis

kelu

un v

ois

i anta

a a

ikaa, ty

ö lo

mass

a o

pis

kelu

ei o

nnis

tu. V

aatii

enem

män k

esk

ittym

istä

.

E

htiä

3

4

K

oto

na ja

töis

sä e

i kyl

lä a

ina e

hdi o

pis

kele

maan v

aik

ka p

itäis

i, si

ksi o

lisi

hyv

ä jä

rjest

ää e

rilli

siä tunte

ja o

pis

kelu

a v

art

en.

T

asa

puolis

uus

11

7

toiv

ois

in k

uite

nki

n jo

tain

yhte

nä

istä

kä

ytäntö

ä k

oko

talo

n taso

lla m

m.

näyt

töje

n jä

rjest

äm

isess

ä. M

iele

stä

ni n

äyt

töje

n jä

rjest

äm

inen o

lisi

help

oin

ta jä

rjest

ää

yks

ikö

issä

, jo

lloin

toim

inta

olis

i help

po turv

ata

.

Kaik

ille h

oita

jille

pako

llise

n

osa

am

isen v

arm

ista

mis

en

kyse

enala

ista

min

en

Käyt

ännön

11

34

Kirja

llinen tentt

i sais

i olla

tu

losa

lue k

ohta

inen. S

illo

in ten

tillä

test

atta

isiin

todelli

sta o

saam

ista

käyt

ännön h

oito

työss

ä, eik

ä v

ain

kir

jast

a u

lkoa

opis

keltu

ja a

sioita

, jo

tka tentin

jälk

ee

n u

nohta

a.

N

äyt

öt

36

44

Ova

tko n

äyt

töko

keet ain

a tarp

eelli

sia,

jos

toim

inut

vuosi

a s

h:n

a

yksi

köss

ä, jo

ssa ja

tkuva

sti k

aik

en

lais

ta lä

äke

hoito

a (

po,

sc, im

, iv

). O

lisik

o

järk

evä

ä k

äyd

ä v

ain

niis

sä n

äyt

öis

sä,

joita

ei k

ovi

n u

sein

tule

om

ass

a

yksi

köss

ä v

ast

aan

ja/tai k

oke

e tarv

itseva

nsa

kert

au

sta t

ai p

äiv

ityst

ä?

T

arv

ita

18

40

Tark

enta

a n

iitä a

sioita

joita

kuss

aki

n t

yöyh

teis

öss

ä tarv

itaan ja

kars

ia n

iitä

joita

ei

S

äännölli

syys

6

10

Säännölli

nen o

saa

mis

en v

arm

ista

min

en n

ähtii

tarp

ee

llise

ksi v

ain

niil

le,

jotk

a s

äänn

ölli

sest

i osa

am

ista

työ

ssä

än tarv

ivat.

86

Ku

vio

12. Y

hte

en

veto

lä

äk

eh

oid

on

osa

am

ise

n v

arm

ista

mis

en

hyö

dy

istä

ja

es

teis

tä.

87

5.3 Yhteenveto tuloksista

Tämän tutkimuksen keskeisimmät tulokset ryhmiteltiin kolmeen pääosaan (kuvio

13). Ensimmäisessä osassa kuvataan päätulokset sairaanhoitajien itsearvioimasta

lääkehoidon osaamisesta. Toisessa osassa kuvataan päätuloksia sairaanhoitajien

lääkehoidon osaamisesta lääkehoidon teoria- ja lääkelaskutenttien perusteella. Kol-

mannessa osassa kuvataan sairaanhoitajien käsityksiä lääkehoidon osaamisen var-

mistamisesta ja verkko-oppimisesta opetusmenetelmänä. Nämä kolme pääosaa

muodostavat tämän tutkimuksen keskeisimmän tuloksen eli kuvauksen sairaanhoi-

tajien lääkehoidon osaamisesta ja osaamisen varmistamisesta.

Kuvio 13. Tutkimuksen päätulokset. Kuvaus sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisesta

ja osaamisen varmistamisesta.

88

89

6 Pohdinta

6.1 Sairaanhoitajien lääkehoidon osaaminen

Sairaanhoitajien itsearvioinnin perusteella heidän lääkehoidon taitonsa ovat hyvät.

Myös tenttitulosten perusteella suurin osa sairaanhoitajista hallitsee lääkehoidon

teoreettiset taidot sosiaali- ja terveysministeriön määrittelemien suositusten mukai-

sesti (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006). Samanlaisia tuloksia on saatu myös

aiemmissa tutkimuksissa (Veräjänkorva 2003). Lääkehoidon teoreettisen tiedon

hallinta on perusta turvallisen lääkehoidon toteuttamiselle (Barker ym. 2002, Brady

ym. 2009, Dilles ym. 2010, Härkänen 2014). Tulokset eivät vastaa täysin aiempien

tutkimusten tuloksia, joissa sairaanhoitajien teoreettinen osaaminen on havaittu

puutteelliseksi (Latter ym. 2000b, Bullock & Manias 2002, Morrison-Griffiths ym.

2002, Taxis & Barber 2003, Mousavi ym. 2012). Kuten Robb ym. (2002) toteavat,

osaamisen mittaamiseen ei ole olemassa selkeitä standardeja, joten rajanveto hyvän

ja heikon osaamisen välillä on tulkinnanvarainen. Erot tämän tutkimuksen ja aiem-

pien tutkimusten tulosten välillä saattavatkin selittyä erilaisilla hyvän osaamisen

kriteereillä.

Koska verkkokurssin ja tenttien painopiste oli vaativassa neste- ja lääkehoi-

dossa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006), voidaan sairaanhoitajien lääkehoidon

osaaminen juuri tässä lääkehoidossa päätellä hyväksi (Osajulkaisu II). Vaativan

neste- ja lääkehoidon osaamiseen kannattaa kiinnittää huomiota ja resursseja, sillä

vaativa neste- ja lääkehoito on aiemmissa tutkimuksissa todettu erityisen riskialt-

tiiksi hoitotyön toiminnaksi (Taxis & Barber 2003, Balas ym. 2006, Hicks &

Becker 2006, Dennison 2007, McDowell ym. 2010, Mousavi ym. 2012).

Aiemmista tutkimuksista poiketen työkokemuksella ei vaikuttaisi olevan vai-

kutusta lääkehoidon itsearvioituun osaamiseen (Osajulkaisu I). Hieman yllättäen

edes lääkkeen antotaitoja kokeneemmat hoitajat eivät koe hallitsevansa nuorempia

kollegoitaan paremmin (Osajulkaisu I). Osajulkaisun II vastaajien työkokemus ei

ollut tiedossa, mutta tulosten perusteella nuoremmat hoitajat hallitsivat teoreettiset

taidot vanhempia kollegoitaan paremmin (Osajulkaisu II). Tulos poikkeaa aiem-

mista tuloksista, joiden mukaan pitemmän työkokemuksen omaavat hoitajat koke-

vat lääkehoidon taitonsa vähemmän työkokemusta omaavia paremmiksi (Ramritu

& Barnard 2001, Veräjänkorva 2003, Veräjänkorva & Leino-Kilpi 2003, Kho-

meiran ym. 2006, Salmela & Leino-Kilpi 2007, Heikkilä ym. 2007, Koivunen ym.

2007, Kvist & Vehviläinen-Julkunen 2007). Toisaalta tulos vastaa Mäkipeuran ym.

90

(2007) tuloksia, joissa työkokemuksella ja ammatillisella pätevyydellä ei todettu

selvää yhteyttä. Tässä tutkimuksessa lääkehoidon osaamisen itsearviointiin on voi-

nut vaikuttaa se, että vastaajat ovat tienneet joutuvansa osoittamaan oman lääke-

hoidon osaamisensa myös teoria- ja lääkelaskutenteillä, jolloin itsearvioitua osaa-

mista ei ole kaunisteltu.

Kuten Arbon (2004) toteaa, osaaminen ei ole lineaarisesti kehittyvä vaan pi-

kemminkin monimutkainen ja yksilöllinen oppimisen prosessi. Kaikille pakollisilla,

säännöllisesti toistuvilla tenteillä varmistetaan jokaisen työntekijän teoreettisen

osaamisen perustaso, joka vaaditaan turvallisen lääkehoidon toteutumiseen (Schel-

bred & Nord 2007, Meretoja & Koponen 2012, Smith 2012, Keers ym. 2013). Tä-

män tutkimuksen perusteella on siis tärkeää, että myös pitemmän työkokemuksen

omaavilta varmistetaan lääkehoidon osaaminen, ei pelkästään vastavalmistuneilta

sairaanhoitajilta.

Tässä tutkimuksessa lääkehoidon osaaminen oli yhteydessä siihen, kuinka

usein sairaanhoitaja lääkehoitoa toteuttaa. Tulosta vahvistaa myös se, että lääkehoi-

don osaaminen on vahvinta niissä yksiköissä, joissa vaativa neste- ja lääkehoidon

toteuttaminen on yleistä. Neste- ja lääkehoidon toteuttaminen on akuuttihoidon yk-

siköissä usein erityisen haastavaa, joten lääkehoidon osaamisen vaatimus korostuu

näissä yksiköissä. Myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että lääkehoidon

osaaminen on yhteydessä siihen, kuinka usein lääkehoitoa sairaanhoitaja työssään

toteuttaa (Veräjänkorva 2003, Khomeiran ym. 2006, Heikkilä ym. 2007, Dyjur ym.

2011) ja lääkehoidon osaamista lisää kliininen kokemus (Arbon 2004). Sairaanhoi-

tajien lääkehoidon osaaminen saattaa muuttua kapea-alaiseksi (Veräjänkorva 2003,

Meretoja ym. 2004b, Khomeiran ym. 2006, Dyjur ym. 2011), jos lääkehoidon osaa-

mista ei arkityössä tarvita tai jos lääkehoitoa toteuttaa vain kapean lääketieteellisen

erikoisalan potilaille. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella säännöllinen osaa-

misen varmistaminen ylläpitää ja kehittää sairaanhoitajien lääkehoidon osaamista

ja yhtenäinen osaamisen varmistamisen prosessi varmistaa yhtenäisen lääkehoidon

osaamisen koko organisaatiossa.

Materiaalin salliminen tentissä paransi hoitajien lääkehoidon tenttituloksia ja

lisäsi tenttiin käytettyä aikaa. Erityisesti heikoiten osatulla lääkehoidon osa-alu-

eella eli anatomian ja fysiologian kysymyksissä oikeiden vastausten määrä lisään-

tyi materiaalin sallimisen jälkeen. Kun materiaalin käyttö tentissä sallitaan, vastaa

tenttitilanne enemmän arkityötä, jossa tiedonhaun taidot ja näyttöön perustuvan tie-

don hyödyntäminen on tärkeää (Leufer & Cleary-Holdforth 2009, Terveydenhuol-

tolaki 2010/1326, Korhonen ym. 2010, Pakkonen ym. 2010, Sulosaari ym. 2011,

91

Lejonqvist ym. 2012). Lääkehoidon tentti toimii näin ollen myös oppimistilanteena

ja tiedonhaun harjoitustilanteena.

Teoriatentistä suoriutuminen heikentyi merkittävästi, kun tenttiyritysten määrä

nousi yli kolmen. Lääkelaskuissa vastaavasti suoriutuminen heikkenee jo toisen

hylätyn suorituksen jälkeen. (Osajulkaisu II.) Tähän saattavat olla syynä lukemisen

ja laskemisen oppimisvaikeudet (Shalev ym. 2000, Millward ym. 2005), mutta tä-

män tutkimuksen perusteella varmaa johtopäätöstä ei voida tehdä, sillä vastaajien

mahdolliset oppimisen vaikeudet eivät käy ilmi taustatiedoista. Oppimisvaikeuk-

sien tunnistaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lääkehoidon osaamisen

varmistamisen prosessia olisi sekä yksilön että organisaation etu, jotta lääkehoidon

oppimisen tuki-interventioita voidaan kohdentaa niitä eniten tarvitseville.

6.1.1 Sairaanhoitajien osaaminen teoreettisissa osa-alueissa

Tässä tutkimuksessa havaitut heikoimmat lääkehoidon osa-alueet ovat samoja kuin

aiemmissa tutkimuksissa (Grandell-Niemi ym. 2003, Veräjänkorva 2003, Grandell-

Niemi ym. 2005, Ndosi & Newell 2009, Simonsen ym. 2011, Keers ym. 2013, Lan

ym. 2014, Sulosaari ym. 2014). Heikoimmiksi arvioituja taitojakaan ei voi silti tul-

kita huonoiksi, sillä itsearvioinnin perusteella osaaminen sijoittuu ”hyvät taidot” –

luokkaan ja alin oikeiden vastausten prosenttimäärä oli n. 80 %. Yllättäen lääke-

hoidon muu lisäkoulutus ei parantanut sairaanhoitajien itsensä arvioimia anatomian

ja fysiologian taitoja, mutta farmasian ja farmakologian taitoihin lisäkoulutuksella

oli positiivista vaikutusta (Osajulkaisu I). Tulos vastaa Johanssonin ja Pajalan

(2015) tutkimustuloksia. Tässä tutkimuksessa ei selvitetty sairaanhoitajien käy-

mien täydennyskoulutusten sisältöä, joten tulosten perusteella ei tiedetä, onko sai-

raanhoitajien käymissä täydennyskoulutuksissa käsitelty lainkaan anatomian ja fy-

siologian perusteita.

Anatomia, fysiologia, farmasia ja farmakologia ovat keskeisiä lääkehoidon tai-

toja, joita tarvitaan lääkehoidon turvallisessa toteutuksessa, joten sairaanhoitajien

tulisi nämä taidot myös hallita (King 2004, Meechan ym. 2011, Sulosaari ym. 2011).

Materiaalin salliminen parantaa sairaanhoitajien tenttituloksia näissä lääkehoidon

osa-alueissa tilastollisesti erittäin merkitsevästi, joten sairaanhoitajat kykenevät et-

simään ja hyväksikäyttämään tietoa, ainakin tenttitilanteessa.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella sairaanhoitajat eivät lue ammatillista

ja tieteellistä kirjallisuutta kovinkaan aktiivisesti. Tulos vastaa aiempia tuloksia

(Banning 2005). Yliopistotutkinnon suorittaminen lisää ammatillisen ja tieteellisen

92

kirjallisuuden lukemista. Lääkehoidon muuttuminen yhä vaativammaksi (Ander-

son & Webster 2001, Leufer & Cleary-Holdforth 2013) edellyttää tietojen päivittä-

mistä uusimpaan näyttöön perustuvaan tietoon (Veräjänkorva 2003, Sosiaali- ja ter-

veysministeriö 2006, Opetusministeriö 2006, Vehviläinen-Julkunen 2007, Tervey-

denhuoltolaki 2010/1326), mutta lukemisaktiivisuudessa näyttäisi tämän tutkimuk-

sen mukaan olevan sairaanhoitajilla kehitettävää. Sairaanhoitajien ammatillisen ja

tieteellisen kirjallisuuden lukemisen aktiivisuutta ja näin ollen myös näyttöön pe-

rustuvaa hoitotyötä lisää täydennyskoulutus (Leufer & Cleary-Holdforth 2009,

Korhonen ym. 2010, Pakkonen ym. 2010), joten täydennyskoulutusta kannattaa

kohdentaa näyttöön perustuvan tiedon hyödyntämiseen. Syytä lukemisaktiivisuu-

den vähäisyyteen ei tämän tutkimuksen perusteella voida tietää, mutta esimerkiksi

Banningin (2005) tutkimuksen perusteella jo näyttöön perustuvan tiedon peruskä-

sitteiden ymmärtämisessä on puutteita. Ammatillisen ja tieteellisen tiedon lukemis-

aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä kannattaisi jatkossa tutkia tarkemmin.

Sairaanhoitajat arvioivat hallitsevansa tiedonhaun taidot ammatillisen ja tie-

teellisen kirjallisuuden lukemista paremmin. Tämän tuloksen perusteella sairaan-

hoitajat löytävät tietoa erilaisista oppaista ja tietopankeista. Tulos vastaa Davisin

ym. (2009) tuloksia. Verkkokurssille osallistuneet arvioivat tiedonhakutaitonsa pa-

remmiksi kuin ne, jotka eivät vielä olleet verkkokurssille osallistuneet. Tiedonha-

kutaitoja ei tenttikysymyksillä testattu, mutta tenttitulokset paranivat merkittävästi

sen jälkeen, kun materiaalin hyödyntäminen sallittiin tentissä. Sairaanhoitajat osaa-

vat siis hyödyntää materiaalia vastatessaan teoriakysymyksiin. Tuloksen perus-

teella tenttikäytäntöjä kannattaisi kehittää edelleen siten, että tentissä sallittu mate-

riaali ei olisikaan valmiiksi tiivistetty verkkokurssimateriaali, vaan tentissä sallit-

taisiin arkityössä käytössä olevat tietolähteet, kuten terveysportin aineistot ja kir-

jallisuus. Tämä kehittäisi edelleen sairaanhoitajien tiedonhaun taitoja ja lähdekri-

tiikkiä.

6.1.2 Sairaanhoitajien lääkelaskennan taidot

Lääkelaskennan taidot oli neljänneksi heikoiten hallittu lääkehoidon osa-alue sai-

raanhoitajien oman arvion perusteella. Tenttitulosten perusteella sairaanhoitajista

noin 5 %:lla on vaikeuksia suoriutua lääkelaskutentistä. Tulos vastaa Shalevin ym.

(2000) dyskalkulian eli matemaattisen oppimishäiriön ilmenemistä yleensä. Aiem-

pien tutkimusten perusteella sairaanhoitajat arvioivat hallitsevansa lääkelaskut,

mutta tekevät silti virheitä helpoissakin lääkelaskuissa (Veräjänkorva 2003, Cap-

riotti 2004, Grandell-Niemi ym. 2006). Hoitotyön johtajien haasteena on päättää,

93

voiko lääkelaskutentin useampaan kertaan hylätyksi tullut hoitaja osallistua poti-

laan lääkehoitoon lainkaan.

Lääkelaskutentissä yritysten määrän lisääntyessä tentistä suoriutuminen heik-

kenee. Jo toisen yrityskerran jälkeen tulokset heikkenivät merkittävästi. Lääkelas-

kutentin hyväksytysti suorittaneet käyttivät noin viisi minuuttia vähemmän aikaa

verrattuna tentin hylätysti suorittaneisiin. Hieman yllättäen materiaalin salliminen

ei vaikuttanut lääkelaskennan tuloksiin, joten lääkelaskennassa olevia haasteita ei

ratkaista sairaanhoitajien tiedonhakutaitoja parantamalla.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella verkkokurssille osallistuminen, lääke-

hoidon tentin suorittaminen ja lääkehoidon lisäkoulutus parantavat sairaanhoitajien

itsearvioituja lääkelaskennan taitoja. Tulos vastaa aiempien tutkimusten tuloksia,

joiden mukaan lääkelaskennan koulutusinterventiot parantavat sairaanhoitajien

lääkelaskennan taitoja (Harne-Britner ym. 2006). Lääkelaskuihin liittyvän täyden-

nyskoulutuksen ja muiden tuki-interventioiden järjestäminen onkin lääkelaskennan

taitojen ylläpitämiseksi tärkeää (Polifroni ym. 2003, Glaister 2005, Walsh 2008).

Tämän tutkimuksen tuloksien perusteella lääkelaskujen tuki-interventioiden tarvit-

sijat voidaan tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa osaamisen varmistamisen proses-

sissa; jo toisen hylätyn suorituksen jälkeen voidaan ennustaa lääkelaskujen suoriu-

tumisessa olevan haasteita. Hylättyjen suoritusten määrä ja tenttisuoritukseen käy-

tetty aika voisivat toimia automaattisina triggereinä tuki-interventioiden tarvitsijoi-

den tunnistamisessa. Tuki-interventioina hoitajat kaipasivat tämän tutkimuksen pe-

rusteella luentoja ja yhteisiä lääkelaskujen harjoittelutilaisuuksia. Lääkelaskennan

koulutusta kannattaakin toteuttaa monilla eri opetusmenetelmillä (Sherriff ym.

2012, Foss ym. 2013). Hoitajille annettu tuki vähentää myös tenttiin liittyvää ah-

distusta, jota on myös osoitettu esiintyvän epäonnistuneiden suoritusten taustalla

(Glaister 2005, Røykenes & Larsen 2010). Koulutusinterventioina voidaan järjes-

tää sekä yksilöllistä tukiopetusta että pienryhmissä tapahtuvia laskuharjoituksia.

Sairaanhoitajille haastavimmiksi lääkelaskutehtäviksi osoittautuivat in-

fuusionopeus-, liuos- ja laimennoslaskut. Tulos vastaa aiempien tutkimusten tulok-

sia (Veräjänkorva 2003, Capriotti 2004, Grandell-Niemi ym. 2006, Harne-Britner

ym. 2006, Çinar ym. 2006, Fleming ym. 2014). Aivan kuten teoriatentissäkin, lää-

kelaskutentin tulokset olivat paremmat niissä yksiköissä, joissa lääkehoito on rutii-

nia. Erityisesti haastavampien lääkelaskujen eli liuos- ja laimennoslaskujen ja in-

fuusionopeuslaskujen osalta akuuttihoidon yksiköissä osaaminen oli merkittävästi

muita parempaa. Nuoremmat hoitajat selviytyivät lääkelaskennan tentistä vanhem-

pia kollegoitaan paremmin. Tulos poikkeaa Grandell-Niemen ym. (2006) tutki-

94

muksen tuloksista. Koulutusinterventiota kannattaa tämän tutkimuksen tulosten pe-

rusteella kohdistaa lääkelaskuihin, joissa tehtävänä on valmistaa ja antaa infuusi-

oita. Tätä varten voidaan tuottaa valmiita koulutusmateriaaleja, joita voidaan hyö-

dyntää sekä verkkomuotoisena opetuksena että laskuharjoituksissa. Harjoitustilan-

teissa voidaan käyttää aitoja lääkkeitä ja nesteitä, jolloin tilanne vastaa mahdolli-

simman läheisesti aitoa lääkehoitoa. Näiden valmiiden opetusmateriaalien avulla

laskuharjoitusten toteuttajina voisivat toimia sairaanhoitajakollegat, jotka hallitse-

vat vaativat lääkelaskut. Työkierto lääkehoidon vaativuuden näkökulmasta erilais-

ten työyksiköiden välillä voisi olla myös keino lisätä sairaanhoitajien lääkelasku-

taitoja, ja tätä tulisikin jatkossa tarkemmin tutkia.

6.1.3 Sairaanhoitajien vuorovaikutustaidot, moniammatillisen

yhteistyön taidot sekä lääkehoidon opetuksen ja ohjaamisen

taidot

Sairaanhoitaja toimii moniammatillisessa tiimissä usein potilaan edustajana, joten

konsultaation ja moniammatillisen yhteistyön taitojen hallitseminen on tärkeää

(Schmid & Svarstad 2002, Choo ym. 2010, Petrova 2010, Nieminen ym. 2011,

Leufer & Cleary-Holdforth 2013). Verkkokurssille osallistuneet ja lääkehoidon ten-

tin suorittaneet arvioivat omat konsultaation ja moniammatillisen yhteistyön tai-

tonsa paremmiksi kuin muut. Viime vuosina lisääntynyt osastofarmasia on hyvä

esimerkki moniammatillisesta yhteistyöstä, johon sairaanhoitaja lääkehoitoa to-

teuttaessaan osallistuu (Taxis & Barber 2003, Toppinen ym. 2009). Tenteissä ei tes-

tattu vuorovaikutuksen tai moniammatillisen yhteistyön taitoja. Verkkokurssin pe-

dagogisen perustan kehittäminen kohti yhteisöllistä oppimista voisi lisätä lääkehoi-

don osaamisen varmistamisen prosessin vuorovaikutuksellisuutta ja näin parantaa

myös sairaanhoitajien vuorovaikutustaitoja (Vuopala 2013). Yhteisöllisen oppimi-

sen menetelmien käyttöä kannattaisi tutkia ja kehittää, sillä sen voi olettaa lisäävän

sairaanhoitajien taitoja antaa ja vastaanottaa vertaistukea kollegoiltaan sekä vähen-

tää esimerkiksi tenttiahdistusta ja yksittäisen hoitajan osaamattomuuden kokemuk-

sia. Moniammatillisen yhteistyön taitojen kehittämiseen voisi suunnitella moniam-

matillista simulaatio-opetusta, jossa osallistujina olisivat lääkehoitoon keskeisesti

osallistuvat ammattiryhmät, kuten lääkärit, sairaanhoitajat ja farmasistit. Näin jär-

jestettävä koulutusinterventio voisi sisältää lääkehoidon lisäksi myös muita hoito-

työn keskeisiä tehtäviä, joissa vuorovaikutus on keskeisessä roolissa, kuten elvytys

ja erilaisten toimenpiteiden suorittaminen.

95

Osaamisen varmistamisen prosessiin kuuluu myös käytännön näyttökoe, jossa

sairaanhoitajien tulee osoittaa osaamisensa käytännön työtilanteessa tai vastaa-

vassa simuloidussa ympäristössä. Tämä mahdollistaa myös vuorovaikutustaitojen

arviointia ja lähentää tämän tutkimuksen tulosten mukaan osaamisen varmistami-

sen prosessia käytännön hoitotyöhön. Näyttökokeiden vastaanottajina toimivat

myös osastofarmaseutit, joten moniammatillinen yhteistyö on jo osa lääkehoidon

osaamisen varmistamisen prosessia.

Lääkehoidon ohjaamisen ja opetuksen taidot ovat tärkeä osa lääkehoitoa (Ve-

räjänkorva 2003, King 2004, Manias ym. 2005a, Berry ym. 2006, Nurit ym. 2009,

Sulosaari ym. 2011). Sairaanhoitajat kokivat hallitsevansa lääkehoidon ohjaamisen

ja opetuksen taidot hyvin. Verkkokurssille osallistuminen, lääkehoidon tentin suo-

rittaminen ja lääkehoidon muu lisäkoulutus näyttäisi parantavan näitä taitoja sai-

raanhoitajien itsearvion mukaan, mutta työkokemus ei yllättäen näyttäisi lisäävän

lääkehoidon opetuksen ja ohjaamisen taitoja. Tenttikysymyksissä ei erikseen testata

lääkehoidon ohjaamista ja opetusta, joten siltä osin teoriatentti on puutteellinen.

Lääkehoidon muuttuminen yhä haastavammaksi (Anderson & Webster 2001,

Leufer & Cleary-Holdforth 2013) haastaa sairaanhoitajia kehittämään omia lääke-

hoidon opetuksen ja ohjaamisen taitojaan. Opetus voitaisiin toteuttaa simuloiduissa

lääkehoidon opetus- ja ohjaustilanteissa, joissa voisi sairaanhoitajan lisäksi olla

mukana myös lääkäri ja farmasisti sekä tietysti potilasta esittävä henkilö.

6.1.4 Sairaanhoitajien lääkehoidon toteuttaminen ja arvioiminen

Sairaanhoitajat arvioivat lääkehoidon toteuttamiseen liittyvät taitonsa hyviksi.

Myös tenttisuoritusten perusteella lääkkeiden käsittelyn, annostelun ja aseptiikan

taidot olivat paremmat kuin muut lääkehoidon osa-alueet. Verkkokurssille osallis-

tuneet ja lääkehoidon tentin suorittaneet arvioivat nämä taidot muita paremmiksi.

Lääkkeiden antamiseen liittyvät taidot olivat parempia niissä yksiköissä, joissa vaa-

tiva neste- ja lääkehoidon toteuttaminen on yleistä. Hieman yllättäen työkokemuk-

sella ei näyttäisi olevan vaikutusta lääkkeen antotaitoihin, ja nuoremmat hoitajat

kokevat hallitsevansa ruiskupumppujen ja infuusioautomaattien käytön jopa van-

hempia kollegoitaan paremmin. Tulos poikkeaa aikaisemmista tutkimustuloksista

(Veräjänkorva & Leino-Kilpi 2003, Koivunen ym. 2007, Kvist & Vehviläinen-Jul-

kunen 2007, Saintsing ym. 2011, Chen ym. 2014). Tämän tutkimuksen perusteella

nuoremmat hoitajat eivät koe teknisiä laitteita vaikeina käyttää. Osaaminen ei siis

lisäänny pelkän työkokemuksen lisääntyessä, vaan kliininen kokemus lisää sitä.

96

Koska lääkehoidon antamiseen liittyvä osaaminen koetaan tämän tutkimuksen mu-

kaan heikommaksi niissä yksiköissä, joissa vaativaa neste- ja lääkehoitoa ei toteu-

teta säännöllisesti, voidaan lääkehoidon perusteisiin liittyvää koulutusta kohdentaa

näihin yksiköihin. Esimerkiksi psykiatrian ja kehitysvammahuollon yksiköissä voi-

daan vaativan neste- ja lääkehoidon koulutus yhdistää elvytyskoulutukseen, jolloin

sairaanhoitajat kokevat vaadittavan osaamisen liittyvän heidän yksiköissä vaadit-

tavaan käytännön hoitotyön osaamiseen.

Lääkehoidon arvioinnin ja dokumentoinnin taidot sairaanhoitajat arvioivat hy-

viksi ja näitäkin taitoja verkkokurssin suorittaminen parantaa. Tenttikysymyksissä

näitä taitoja ei mitattu. Tämä näyttäisikin olevan selkeä puute tentissä. Lääkehoidon

osaamisen varmistamisen prosessiin liittyvässä käytännön näyttökokeessa tulee

osoittaa myös lääkehoidon dokumentoinnin taidot, joten sairaanhoitajien doku-

mentoinnin osaaminen kuitenkin varmistetaan sairaanhoitajilta. Sen sijaan lääke-

hoidon arvioinnin taitoja ei näyttökokeissakaan mitata, vaikka arviointi on tärkeä

osa lääkehoidon prosessia (Sulosaari ym. 2011, Popescu ym. 2011, Dickson &

Flynn 2012). Aiemmissa tutkimuksissa nämä taidot on myös todettu puutteelliseksi

(Manias ym. 2004, Manias ym. 2005b, Aitken ym. 2006). Aiempien tutkimusten

perusteella koulutusinterventiot parantavat näitä taitoja (Bolster & Manias 2010) ja

tästä syystä osaamisen varmistamisen prosessin sisältöä tulee näiltä osin kehittää.

Lääkehoidon dokumentointi on vain osa potilaan hoidon dokumentointia, joka on

Suomessa isojen muutosten kohteena Kanta-arkiston käyttöönotosta johtuen.

Kanta-arkiston käyttöönottoon liittyvää koulutus-, kehitys- ja tutkimustyötä tarvi-

taan tulevaisuudessa paljon.

6.1.5 Sairaanhoitajien lääkehoidon turvallisuuden edistämisen ja

etiikan taidot

Sairaanhoitajat arvioivat hallitsevansa lääkehoidon turvallisuuden ja etiikan taidot

paremmin kuin monet muut lääkehoidon osa-alueet. Verkkokurssin ja tentin suorit-

taneet arvioivat nämä taidot merkittävästi paremmiksi kuin muut. Tenttikysymyk-

sistä ei eroteltu erikseen lääkehoidon turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä tutki-

musta varten, mutta useissa kysymyksissä testataan sairaanhoitajan konkreettisia

tietoja, joiden hallinta lisää lääkitysturvallisuutta. Sairaanhoitajilla on tärkeä rooli

lääkitysturvallisuuden ylläpitäjinä ja kehittäjinä (Jordan 2011), ja lääkityspoikkea-

mista ilmoittaminen on keskeinen keino lääkehoidossa tapahtuvista virheistä oppi-

miseen (Anderson & Webster 2001, Schmidt & Bottoni 2003, Balas ym. 2004,

97

Deans 2005). Näistä syistä olisi tärkeää lisätä uusi lääkityspoikkeamista ilmoitta-

misen ja virheistä oppimisen osio lääkehoidon osaamisen varmistamisen prosessiin.

6.2 Sairaanhoitajien käsitykset osaamisen varmistamisesta

Lääkehoidon muuttuminen yhä vaativammaksi haastaa terveydenhuollon toimin-

taympäristöjä kehittämään toimintamalleja, joilla varmistetaan sairaanhoitajien

osaaminen (Walsh ym. 2009, Smith 2012). Myös hoitajien itsensä on huolehdittava

oman osaamisensa ylläpitämisestä. Peruskoulutuksessa annettu opetus ei riitä koko

työuran ajaksi, vaan hoitajien on säännöllisesti päivitettävä tietonsa ja taitonsa. (Su-

losaari ym. 2011, Meretoja & Koponen 2012, Smith 2012). Suomessa tähän vel-

voittaa myös laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (1994/559). Säännöllinen

osaamisen varmistamisen prosessi on myös erinomainen tapa varmistaa, että sai-

raanhoitajilla on mahdollisuus perehtyä lääkehoidon uusimpaan tutkittuun tietoon

eli lääkehoidon näyttöön perustuvaan toimintaan (Veräjänkorva 2003, Opetusmi-

nisteriö 2006, Sosiaali- ja terveysministeriö 2006, Leufer & Cleary-Holdforth 2009,

Terveydenhuoltolaki 2010/1326, Korhonen ym. 2010, Pakkonen ym. 2010, Le-

jonqvist ym. 2012). Sairaanhoitajien mukaan lääkehoidon osaamisen varmistami-

nen on toimiva ja tehokas menetelmä edellä mainittujen vaatimusten saavutta-

miseksi. Osaamisen varmistaminen ylläpitää ja kehittää sairaanhoitajien mukaan

heidän lääkehoidon osaamistaan, ja erityisesti käytännön näyttöjen koettiin paran-

tavan työssä tarvittavaa osaamista.

Osaamisen varmistaminen parantaa tähän tutkimukseen osallistuneiden sai-

raanhoitajien mielestä lääkehoidon laatua ja turvallisuutta. Tulokset tukevat aiem-

pien tutkimusten tuloksia, joiden mukaan osaamisen varmistaminen on perusteltua

turvallisen hoidon takaamiseksi (Watson ym. 2002, Cowan ym. 2005, Deans 2005,

Hicks & Becker 2006, Dennison 2007, Salmela & Leino-Kilpi 2007, Brady ym.

2009, Kendall-Gallagher & Blegen 2009, Stievano ym. 2009, Dougherty ym. 2012,

Metsälä & Vaherkoski 2014). Erityisesti vaativaan neste- ja lääkehoitoon on todettu

liittyvän monenlaisia riskejä potilasturvallisuudelle (Taxis & Barber. 2003, Brady

ym. 2009, McDowell ym. 2010). Nuoremmat hoitajat pitivät hieman yllättäen osaa-

misen varmistamista vanhempia kollegoitaan tärkeämpänä. Sairaanhoitajaopiske-

lijoiden on osoitettava osaamisensa useasti opintojensa aikana ja ammattiin valmis-

tuessa (Watson ym. 2002), joka saattaa selittää nuorempien hoitajien myönteisem-

män suhtautumisen myös lääkehoidon osaamisen varmistamiseen.

Osaamisen varmistamisen systemaattista toteutusta arvostettiin. Lääkehoidon

osaamisen varmistamisen pakollisuus, yhtenäiset ohjeistukset ja käytännöt sekä

98

säännöllisesti toistuva prosessi nähtiin osaamisen varmistamisen etuna. Toisaalta

osa sairaanhoitajista koki juuri tämän pakollisuuden esteeksi osaamisen varmista-

misen hyväksymiselle, ja heidän mielestään pakollisuus ei paranna heidän moti-

vaatiotaan lääkehoidon osaamisen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Pakollisten

tenttien sijaan osa sairaanhoitajista ehdotti säännöllisten luentojen järjestämistä.

(Osajulkaisu III.) Moderni opetus, erityisesti lisä- ja täydennyskoulutuksessa, pe-

rustuu itseohjautuvuuteen, jolloin opiskelijat ottavat itse vastuuta omasta oppimi-

sestaan (Dennison 2007, Juan ym. 2008, Sung ym. 2008, Blake 2009). Pelkän tes-

taamisen lisäksi osaamisen varmistamisen tulisi olla myös oppimiskokemus (Mad-

dox ym. 2014).

Verkko-oppiminen koettiin hyvänä opiskelumenetelmänä ja verkkokurssin si-

sältö nähtiin asianmukaiseksi. Lääkelaskujen harjoittelu verkkokurssilla koettiin

virkistäväksi, koukuttavaksikin. Myös tentin tekeminen koettiin mielekkääksi. Osa

koki kuitenkin verkko-opiskelun vieraaksi opiskelumenetelmäksi. Erityisesti lää-

kelaskuihin toivottiin verkkokurssin tilalle yhteisiä harjoitustilaisuuksia. (Osajul-

kaisu III.) Aiempien tutkimusten perusteella verkko-oppiminen on todettu hyväksi

täydennyskoulutuksen järjestämisen menetelmäksi (Gee ym. 1998, Atack 2003,

Tsai ym. 2004, Fearing & Riley 2005, Gresty ym. 2007, Liaw ym. 2007, Juan ym.

2008, Blake 2009, Bloomfield ym. 2010, Lu ym. 2013, Lee & Lin 2013, Sowan &

Idhail 2014, Sowan 2014), mutta verkko-oppimisen yhdistäminen muihin oppimis-

menetelmiin, kuten simulaatio-opetukseen ja luentoihin, lisäisi lääkehoidon osaa-

misen varmistamisen hyväksymistä (Ward & Koerner 2008, Blake 2009, Maddox

ym. 2014, Chan 2014).

Sairaanhoitajat esittivät myös kriittisiä näkemyksiä lääkehoidon osaamisen

varmistamisesta. Näiden kriittisten kommenttien perustella tunnistettiin asioita,

jotka sairaanhoitajat kokivat esteinä osaamisen varmistamisen prosessin hyväksy-

miselle. Sairaanhoitajien mielestä heidän lääkehoidon tietonsa ja taitonsa eivät vält-

tämättä parane osaamisen varmistamisen prosessissa, eikä osaamisen varmistami-

nen myöskään takaa lääkehoidon osaamista. Hoitajat, joiden arkeen lääkehoito ei

kuulu, kokivat lääkehoidon osaamisen varmistamisen teennäisenä, jopa turhana.

Näin vastasivat erityisesti hoitajat, joiden työtehtäviin ei kuulu laskimonsisäisen

lääkehoidon toteuttaminen, kuten psykiatriset sairaanhoitajat. Joidenkin sairaan-

hoitajien mielestä osaamisen varmistaminen pitäisi kohdentaa vain niihin yksiköi-

hin, joissa laskimonsisäinen lääkehoito on arkipäivää. Lisäksi osa hoitajista koki,

että lääkehoidon osaamisen varmistamisen verkkokurssin ja tenttien sisältö pitäisi

kohdentaa paremmin erikoisaloittain. Aiempien tutkimusten mukaan sairaanhoita-

99

jien lääkehoidon osaaminen on yhteydessä siihen, kuinka usein sairaanhoitaja lää-

kehoitoa toteuttaa (Khomeiran ym. 2006, Dyjur ym. 2011). Koska lääkehoito on

kuitenkin olennainen osa sairaanhoitajien perusosaamista ja tehtäviä terveyden-

huollossa (McBride-Henry & Foureur 2006, Opetusministeriö 2006) ja sairaanhoi-

tajilla on vastuu oman osaamisensa ylläpitämisessä (Latter ym. 2000a, Washer

2001, Walsh ym. 2009, Sulosaari ym. 2011, Button ym. 2014, Metsälä & Vaher-

koski 2014), on kaikille pakollinen ja yhtenäinen lääkehoidon osaamisen varmista-

minen perusteltua.

6.3 Tutkimuksen luotettavuus

Aineistot kerättiin rajatulta osallistujaryhmältä, eli Pohjois-Pohjanmaan sairaan-

hoitopiirin sairaanhoitajilta. Kaikki tutkimukseen osallistuneet työskentelivät siis

yliopistosairaalassa tai keskussairaalassa. Tämä on riski tutkimuksen ulkoiselle va-

liditeetille ja yleistettävyydelle, sillä osallistujia ei ollut lainkaan perusterveyden-

huollosta eikä avoterveydenhuollosta. Näin ollen tuloksia ei voida sellaisenaan

yleistää kaikkialle terveydenhuollossa. Sen sijaan PPSHP:ä vastaavissa toimin-

taympäristöissä tulosten hyödyntäminen on mahdollista. (Polit & Beck 2013.)

Lääkehoidon osaamisen varmistaminen, siten kuin se tässä tutkimuksessa mää-

riteltiin, on varsin uusi toimintamalli Suomessa. Tämän tutkimuksen teoreettinen

viitekehys on kooste aiemmasta tutkitusta tiedosta lääkehoidon osaamiseen liittyen.

Teoreettinen viitekehys pyrkii esittämään kattavan kuvan tutkittavasta ilmiöstä (Pa-

rahoo 2006).

Kyselytutkimuksen toteuttamisen aikaan lääkehoidon osaamisen varmistami-

nen herätti keskustelua jopa alueellisessa lehdistössä. Osa sairaanhoitajista koki

työnantajan esittämät painostuskeinot negatiivisesti, ja tämä on saattanut vaikuttaa

tutkimuksen tuloksiin ja vastausprosentteihin. Negatiivisesti värittynyt julkinen

keskustelu osaamisen varmistamisen toteutuksesta saattoi kärjistää laadullisen ai-

neiston vastauksia ja alentaa vastausprosenttia. Myös tutkijan toimiminen keskei-

sessä roolissa lääkehoidon osaamisen varmistamisessa saattoi vaikuttaa vastauksiin.

Osa sairaanhoitajista oli antanut palautetta lääkehoidon osaamisen varmistamisesta

henkilökohtaisesti tutkijalle, joten kyselytutkimukseen vastaaminen saatettiin ko-

kea tarpeettomaksi.

Tenttitulosten luotettavuuteen liittyvät rajoitukset liittyvät sekä instrumenttiin

(tentit) että kohderyhmään. Aineisto kerättiin ainoastaan yhden teoria- ja yhden lää-

kelaskutentin tuloksista. Käytetty tentti ei kattanut kaikkia lääkehoidon osa-alueita,

joten tutkimuksen tulokset antavat rajallisen kuvan sairaanhoitajien lääkehoidon

100

osaamisesta. Tenttikysymysten ryhmittely sisällön perusteella lääkehoidon osa-alu-

eisiin on tutkijan oman subjektiivisen valinnan tulos. Ryhmittely ei ollut aina yksi-

selitteistä, sillä monivalintakysymyksen vaihtoehdot saattoivat olla useammasta eri

lääkehoidon osa-alueesta. Näissä tilanteissa kysymyksen ryhmä valittiin moniva-

lintakysymyksen oikean vastauksen perusteella. Tässä tutkimuksessa ei myöskään

arvioitu sairaanhoitajien osaamista käytännön näyttökokeen perusteella, vaikka se

kuuluukin osana lääkehoidon osaamisen varmistamiseen.

6.3.1 Tutkimuksen määrällisen osan luotettavuus

Otanta ja otoskoko ovat tärkeitä tutkimuksen ulkoista validiteettia tarkasteltaessa.

Tässä tutkimuksessa käytettiin kokonaisotosta. Kokonaisotos ei aiheuta otantame-

netelmänä vinoumaa, mutta kyselytutkimuksessa vastaajien valikoituminen oli silti

mahdollista. Katoanalyysin perusteella vastaajien ja kaikkien sairaanhoitopiirin

sairaanhoitajien välillä ei löydetty kuitenkaan tilastollisesti merkitseviä eroja työ-

yksikön, iän tai sukupuolen suhteen. Tenttiin osallistuneet edustavat koko populaa-

tiota, sillä tentin suorittaminen on kaikille vain harvoja poikkeuksia lukuun otta-

matta pakollista.

Kyselytutkimuksen vastausprosentti jäi matalaksi (31,4 %), joka on kuitenkin

tyypillistä sähköisissä kyselyissä (Bullock & Manias 2002, Sulosaari ym. 2014).

Vastauksia saatiin kuitenkin yhteensä 692, joka on riittävä tilastollisten analyysien

tekemiseen. Voima-analyysiä ei kuitenkaan tässä tutkimuksessa tehty. Tenttivas-

tauksiin perustuva aineisto on myös kattava. Aineistojen laajuus lisää tämän tutki-

muksen luotettavuutta.

Tutkimuksen luotettavuus riippuu oleellisesti mittarin luotettavuudesta. Epä-

luotettavalla mittarilla ei voi saada luotettavia tuloksia. Mittari vaikuttaa tutkimuk-

sen validiteettiin ja reliabiliteettiin merkittävästi. Jos mittari ei mittaa sitä, mitä sen

on tarkoitettu mittaavan, ei tutkimuksen tuloksia voida pitää valideina. Mittarin re-

liabiliteetti tarkoittaa sitä, että mittarin antamat tulokset ovat toistettavissa (Metsä-

muuronen 2009, Polit & Beck 2013).

Tutkimuksen sisällön validiutta tarkasteltaessa keskitytään siihen, ovatko tut-

kimuksessa käytetyt käsitteet teorian mukaiset, onko nämä käsitteet kyetty opera-

tionalisoimaan ja kattavatko käytetyt käsitteet koko ilmiön. Kyselylomakkeen si-

sältövaliditeettia pyrittiin parantamaan asiantuntijapaneelin avulla. Asiantuntijapa-

neelin jäsenet (n = 4) olivat asiantuntijoita lääkehoidossa ja tutkimuksen tekemi-

sessä. Lisäksi kyselylomake perustui aikaisemmassa tutkimuksessa kehitettyyn

mittariin (Veräjänkorva 2003). Kyselylomake myös esitestattiin sairaanhoitajilla.

101

Sähköisen kyselykaavakkeen käytön etuna oli se, että suurin osa kysymyksistä voi-

tiin asettaa pakollisiksi. Näin puuttuvia vastauksia ei ollut. Vain avoimet kysymyk-

set olivat vapaaehtoisia. Toisaalta pakollisuus vastata jokaiseen kysymykseen on

voinut pienentää vastausprosenttia. Kyselylomakkeen sisäinen konsistenssi testat-

tiin Cronbach alfa -testillä (taulukko 2, osajulkaisu I). (Metsämuuronen 2009, Polit

& Beck 2013.)

Myös teoria- ja lääkelaskutenttien sisältövaliditeettia lisää se, että kysymyksiä

olivat olleet tekemässä erityisasiantuntijat, esimerkiksi proviisori, anestesiologi,

kokenut tehohoitaja ja verkkokoulutuksen asiantuntija. Verkkokurssi ja verkkoten-

tit ovat myös edelleen käytössä, eli niitä ei tuotettu pelkästään tätä tutkimusta var-

ten. Kysymyksiin on vastattu jo tuhansia kertoja, ja kysymyksissä havaittuja kirjoi-

tusvirheitä ja epäselviä kysymyksenasetteluja oli jo korjattu ennen aineistonkeruun

alkamista. Osajulkaisun II sisältövaliditeettia heikentää hieman se, että kaikista lää-

kehoidon osa-alueista ei ollut teoriakysymyksiä. Näiden lääkehoidon osa-alueiden

osaamisen arviointi jäi pelkästään osajulkaisun I vastausten varaan.

Teoria- ja lääkelaskutentin kysymykset ovat niin kutsuttuja objektiivisia osaa-

misen mittauksia, joissa vastaukset ovat vastaajan yksiselitteisiä responsseja, joissa

ei ole tulkinnanvaraa, eikä arviointi ole riippuvaista arvioitsijan subjektiivisesta kä-

sityksestä vastauksen oikeellisuudesta. Toisaalta monivalinta- ja numerovastauk-

silla on haastavaa testata vastaajien monimutkaisia ajatusprosesseja. (Metsä-

muuronen 2009.)

Tutkimuksen käsitevaliditeetilla tarkoitetaan sitä, onko yksittäiset käsitteet

operationalisoitu oikein. Lääkehoidon turvallisuutta ja osaamista koskevaa tutki-

musta on tässä tutkimuksessa pyritty tarkastelemaan kattavasti ja näin muodosta-

maan myös perustelut käytetyille käsitteille. Tästä huolimatta käytetyt käsitteet

ovat osin tutkijan oma subjektiivinen ymmärrys käsitteiden sisällöstä. Myös aiem-

missa tutkimuksissa on todettu lääkehoidon turvallisuutta ja osaamista tarkastele-

vien tutkimusten käsitteiden olevan osin epätarkkoja (Metsämuuronen 2009, Polit

& Beck 2013).

Kyselytutkimuksessa sairaanhoitajat ovat saattaneet vääristellä vastauksiaan

eli väittää osaavansa lääkehoidon paremmin kuin oikeasti osaavat. Tenttituloksissa

tätä samaista ongelmaa ei ollut, koska tenttien tekeminen oli sairaanhoitajien työ-

tehtävä. Tenttitilanne ei myöskään ollut tätä tutkimusta varten järjestetty, joten tut-

kimusasetelmasta johtuvaa Hawthornen efektiä ei ollut (Polit & Beck 2013).

102

6.3.2 Tutkimuksen laadullisen osan luotettavuus

Laadullisen tutkimuksen tekeminen on systemaattista ja tutkimusprosessin onnis-

tuminen vaatii tutkijalta taitoja (Austin 2013). Laadullisen tutkimuksen menetel-

millä on mahdollisuus saada tietoa ihmisten kokemuksista ja käsityksistä. Lisäksi

laadullisilla menetelmillä voidaan saada tietoa myös sellaisista asioista, joista ei ole

aikaisempaa tutkittua tietoa tai sitä on vähän. Laadullisilla menetelmillä voidaan

myös arvioida interventiota, joksi lääkehoidon osaamisen varmistaminenkin voi-

daan katsoa. (Parahoo 2006.)

Avoimien kysymysten vastaukset ovat usein liian lyhyitä kattavan sisällönana-

lyysin tekemiseen, mutta tässä tutkimuksessa kirjallista aineistoa saatiin runsaasti.

Laadullisen aineiston saturoitumista kuvataan määrällisesti tulososiossa, mutta laa-

dullisen aineiston analyysissä ei painotettu muutoin kvantifiointia. (Elo ym. 2014.)

Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta (trustworthiness) arvioidaan uskotta-

vuudella (credibility), vahvistettavuudella (confirmability), riippuvuudella (depen-

dability) ja siirrettävyydellä (transferability) (Kylmä ym. 2003, Polit & Beck 2013,

Elo ym. 2014). Uskottavuudella tarkoitetaan sitä, että tulosten tulee olla totta ja ne

perustuvat oikeisiin tulkintoihin aineistosta. Lukijan on myös kyettävä arvioimaan

analyysin vaiheet. Tämän tutkimuksen uskottavuutta lisää se, että vastaajina olivat

sairaanhoitajat ja lähiesimiehet, joiden katsottiin olevan parhaita tiedonantajia ker-

tomaan näkemyksistään lääkehoidon osaamisen varmistamiseen. Vastaajien tausta-

tiedot on kuvattu seikkaperäisesti taulukossa 1. Vaikka tutkimuksen vastauspro-

sentti jäi pieneksi, saatiin vastauksia 342 vastaajalta. Katoanalyysin perusteella

vastaajat eivät poikkea merkittävästi kokonaispopulaatiosta. Laajan kirjallisen ai-

neiston käsittelyä helpotti QSR Nvivo -ohjelman käyttö. (Metsämuuronen 2009,

Polit & Beck 2013.)

Laadullisen tutkimuksen tulokset ovat aina tutkijan omia tulkintoja. Vahvistet-

tavuutta olisi lisännyt useamman analysoijan käyttö, mutta tämän tutkimuksen ana-

lysoi ainoastaan yksi tutkija. Tutkimuksen ohjaajina toimivat sisällön analyysin asi-

antuntijat, jotka ovat arvioineet tutkijan tekemien analyysien ja raportoinnin onnis-

tumista. Tutkijan ennakkokäsitys tutkimustuloksesta voi vaikuttaa merkittävästi

tutkimustulokseen (Metsämuuronen 2009), ja tutkija voi olla niin tiiviisti osallisena

tutkittavassa ilmiössä, ettei kykene objektiiviseen analyysiin (Parahoo 2006). Tässä

tutkimuksessa tutkija toimi keskeisessä roolissa lääkehoidon osaamisen varmista-

misessa, joten riski tulosten vääristymiseen on todellinen. Tutkija tiedosti ongel-

man ja pyrki analyysin aikana kirjaamaan omia ajatuksiaan muistiin ja palasi näihin

kirjauksiin analyysin loppuvaiheessa. Tulososiossa on myös esitetty suora lainaus

103

jokaisesta muodostetusta ala-luokasta, jotta lukija voi arvioida analyysin luotetta-

vuutta. Toisaalta tutkijan osallisuus lisää hänen ymmärrystään ilmiöstä, ja näin ol-

len hän on kykenevämpi tekemään analyysiä kuin täysin ulkopuolinen tarkkailija

tai tutkija (Parahoo 2006).

Keskeinen kysymys riippuvuutta arvioitaessa on se, olisivatko tulokset saman-

laiset, jos tutkimus toteutettaisiin uudelleen samankaltaisessa kontekstissa. Riippu-

vuuden näkökulmasta tuloksiin on saattanut vaikuttaa se, että tutkimuksen toteut-

tamisen aikaan lääkehoidon osaamisen varmistaminen herätti paljon tunteita, sekä

puolesta että vastaan. Vastaukset saattoivat siis olla voimakkaita, mutta ei ole syytä

olettaa, että vastaukset olisivat silti vääristyneitä riippuvuuden näkökulmasta. (Po-

lit & Beck 2013, Elo ym. 2014.) Vastaajien implisiittisen tiedon eli julkilausumat-

toman tiedon käsittely on laadullisen aineiston analyysissä tärkeää, mutta koska

tässä tutkimuksessa laadullista aineistoa oli ainoastaan kirjallisten vastausten muo-

dossa, eikä implisiittistä tietoa (esim. eleet, ilmeet, äänenpainot) ollut saatavilla

(Metsämuuronen 2009).

Siirrettävyyden näkökulmasta tulokset eivät sellaisenaan ole siirrettävissä kai-

kille hoitotyön alueille, sillä tulokset ovat vain yhden sairaanhoitopiirin sairaanhoi-

tajien näkemyksiä. Toisaalta lääkehoidon toteuttaminen ja siinä tarvittava osaami-

nen on globaalistikin arvioituna varsin samankaltaista, joten tulokset olisivat ole-

tettavasti samankaltaiset, jos lääkehoidon osaamisen varmistaminen toteutettaisiin

tässä tutkimuksessa kuvatulla tavalla. (Polit & Beck 2013, Elo ym. 2014.) Suo-

messa lääkehoidon osaamisen varmistaminen on käytössä jo varsin laajasti, joten

tämän tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää suomalaisessa erikoissairaanhoidossa.

Morsen (2013) mukaan yksittäisen laadullisen tutkimuksen tulokset eivät usein ole-

kaan siirrettävissä sellaisenaan muihin konteksteihin, vaan siihen tarvitaan useam-

man laadullisen tutkimuksen tulosten kertymistä.

6.3.3 Triangulaation käyttö

Useamman kuin yhden tutkimusmenetelmän käyttäminen lisää tiedon saamista tut-

kittavasta ilmiöstä eli tässä tutkimuksessa lääkehoidon osaamisen varmistamisen

prosessista (kuvio 1). Tällöin puhutaan triangulaatiosta. Triangulaatiota voi olla

monimetodimenetelmä, monitutkijamenetelmä, monidatamenetelmä ja moni-

teoriamenetelmä. Tämän tutkimuksen tutkimustehtävät määrittivät käytetyn tutki-

musmetodin. Tutkimuksessa käytettiin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä

eli menetelmätriangulaatiota. Triangulaation käyttäminen vaatii tutkijalta molem-

104

pien menetelmien hallintaa. Tutkimuksessa hyödynnettiin yliopiston tutkimusme-

netelmien asiantuntijoita aineistojen analyysissä. Lisäksi lääkehoidon osaamisen

arvioinnissa käytettiin sekä sairaanhoitajien itsearviointia että verkkotenttejä eli ai-

neistotriangulaatiota. Tarkoituksena oli saada tietoa lääkehoidon osaamisen var-

mistamisen prosessista mahdollisimman useasta eri tarkastelukulmasta. (Parahoo

2006, Metsämuuronen 2009, Polit & Beck 2013.) Tässä tutkimuksessa sekä laadul-

lisen että määrällisen aineiston tulokset tukivat toisiaan, joten ongelmaa tulosten

ristiriitaisuudesta ei jouduttu pohtimaan (Parahoo 2006).

6.4 Tutkimuksen merkitys

Tutkimuksen aihe on ajankohtainen, sillä lääkehoidon osaaminen ja turvallisuus

ovat kansainvälisestikin tarkasteltuna keskeisiä hoitotieteen tutkimuksen kohteita.

Lääkehoito ja siihen liittyvä teknologinen kehitys haastaa sairaanhoitajien ammat-

titaitoa. Tutkimuksessa tuotettiin hoitotieteen käyttöön uutta tietoa työssä olevien

sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisesta lääkehoidon eri osa-alueilla, sillä Suo-

messa ei ole tehty tutkimusta sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistamasta lääke-

hoidon osaamisen varmistamisesta. Sairaanhoitajien vaativan neste- ja lääkehoidon

osaaminen oli tässä tutkimuksessa erityisen kiinnostuksen kohteena, joskin rajan-

veto vaativan ja peruslääkehoidon osaamisen välillä on vaikea tehdä. Tämän tutki-

muksen tulokset lisäävät aiempaa tietoa sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisesta,

mutta näkökulma on aiempiin tutkimuksiin verrattuna jatkuvassa ja toistuvassa

osaamisen varmistamisessa.

Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää myös terveydenhuollon orga-

nisaatioiden johtamisessa ja kehittämisessä. Terveydenhuollossa käytetään paljon

resursseja potilasturvallisuuden parantamiseen tälläkin hetkellä. Tämä tutkimus

osoitti, että lääkehoidon osaamisen varmistaminen parantaa sairaanhoitajien käsi-

tysten mukaan heidän lääkehoidon osaamistaan sekä lääkitysturvallisuutta. Tulos-

ten perustella on myös tärkeää, että osaamisen varmistamisen organisointi on hyvin

suunniteltu ja perusteltu. Tulosten perusteella voidaan välttää niitä esteitä, joita sai-

raanhoitajat kokevat lääkehoidon osaamisen varmistamisen hyväksymiseen liitty-

vän.

Tulosten perusteella voidaan kehittää lääkehoidon opetusta. Tutkimuksessa

löydettiin lääkehoidon osa-alueita, joissa sairaanhoitajien osaamisen todettiin ole-

van muita osa-alueita heikompaa. Näitä osa-alueita olivat esimerkiksi lääkelas-

kenta sekä farmasia ja farmakologia. Sairaanhoitajien jatko- ja täydennyskoulu-

105

tusta voidaan kohdentaa näihin lääkehoidon osa-alueisiin. Tulosten perusteella sai-

raanhoitajat kokivat verkko-oppimisen hyvänä menetelmänä, mutta verkko-ope-

tukseen kannattaa liittää myös muita opetusmenetelmiä, jotta hyvä osaamistaso

voidaan saavuttaa. Tällainen opetusmenetelmä olisi esimerkiksi monimuoto-opetus,

jossa verkko-opetukseen liitetään myös luento-opetusta, käytännön harjoittelua ja

simulaatiota. Hyvin suunniteltu ja toteutettu opetus lisää sairaanhoitajien motivaa-

tiota oppimista kohtaan ja myönteistä suhtautumista osaamisen varmistamiseen.

Merkittävä tutkimustulos oli myös se, että pienelle osalle sairaanhoitajista lää-

kelaskut tuottavat isoja vaikeuksia. Vaikka suoraa kausaalista yhteyttä ei ole voitu

aiemmissakaan tutkimuksissa osoittaa lääkelaskennan heikkojen taitojen ja lääki-

tysvirheiden välillä, on lääkehoitoa toteuttavien organisaatioiden otettava tämä tu-

los huomioon. Organisaatioiden lääkehoidon suunnitelmissa tulisi ohjeistaa, mitä

lääkehoitoa lääkelaskutentissä hylätyn suorituksen tehnyt sairaanhoitaja saa toteut-

taa.

Tutkimustulokset osoittavat, että valtaosa sairaanhoitajista arvostaa Suomen

kansainvälisestikin tunnettua panostusta osaamiseen ja koulutukseen, ja että täy-

dennyskoulutukseen ohjatut resurssit tuottavat tuloksia. Terveydenhuollon osaami-

sen varmistamisen mallia kannattaa kehittää myös jatkossa sekä kansallisia että

kansainvälisiä tarpeita varten.

6.5 Johtopäätökset ja suositukset

1. Tämän tutkimuksen mukaan sairaanhoitajat arvioivat lääkehoidon osaami-

sensa keskimäärin hyväksi. Myös tenttitulosten perusteella sairaanhoitajien

lääkehoidon osaaminen on sosiaali- ja terveysministeriön suositusten mukai-

sella tasolla.

2. Tähän tutkimukseen osallistuneiden sairaanhoitajien mielestä lääkehoidon

osaamisen varmistaminen lisää lääkehoidon osaamista ja turvallisuutta.

3. Verkkokurssille ja -tentteihin osallistuneet sairaanhoitajat kokevat hallitse-

vansa lääkehoidon osa-alueet paremmin kuin ne, jotka eivät olleet osallistuneet

kurssille tai tentteihin, joten osaamisen varmistamisen prosessi parantaa sai-

raanhoitajien itsearvioitua lääkehoidon osaamista.

4. Isoja haasteita näyttäisivät pienelle joukolle sairaanhoitajia tuottavan lääkelas-

kut. Vaikka haasteita on vain pienellä joukolla sairaanhoitajista, kannattaa näi-

den sairaanhoitajien tunnistamiseen ja täsmäkoulutukseen käyttää resursseja,

sillä pienikin puute osaamisessa voi johtaa vakaviin poikkeamiin potilaan lää-

kehoidossa.

106

5. Tutkimuksessa löytyi tilastollisesti merkitseviä eroja lääkehoidon osaamisessa

erityisesti työyksiköiden välillä. Sairaanhoitajan osaaminen on sitä parempaa,

mitä useammin hän työssään lääkehoitoa toteuttaa. Tuloksen perusteella voi-

daan suunnitella kohdennettua lääkehoidon koulutusta. Sairaanhoitajien liik-

kumista eri työyksiköiden välillä kannattaa tämän tutkimuksen perusteella suo-

sitella, sillä näin sairaanhoitajat pääsevät toteuttamaan vaativaa neste- ja lää-

kehoitoa monipuolisesti. Näin estetään myös se, ettei lääkehoidon osaaminen

muutu kapea-alaiseksi erityisosaamiseksi.

6. Osaamisen varmistaminen hyväksytään osaksi sairaanhoitajan ammattia, ja

verkkokoulutus nähdään toimivana menetelmänä järjestää lääkehoidon osaa-

misen varmistaminen. Opetusmenetelmiä tulisi kuitenkin kehittää ja monipuo-

listaa, sillä verkko-opiskelu ei sovellu ainoana opetusmenetelmänä kaikille.

Lääkehoidon osaaminen vaatii monipuolisia teoreettisia tietoja ja käytännön

taitoja, joiden hankkiminen, ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttävät moni-

muotoisia opetusmenetelmiä. Sairaanhoitajat toivoivat esimerkiksi lisää lääke-

laskennan harjoituksia ja simulaatiokoulutusta.

7. Organisaatioiden näkökulmasta on tärkeää, että työsuhteessa olevilla sairaan-

hoitajilla on riittävä lääkehoidon osaaminen. Kun kaikkien sairaanhoitajien

osaaminen on varmistettu, on organisaatioiden helpompi varautua mahdollisiin

poikkeustilanteisiin, joissa joko hoitajia tai potilaita joudutaan siirtämään nor-

maalista toiminnasta poikkeavalla tavalla. Tämän tutkimuksen perusteella

näyttäisikin siltä, että sairaanhoitajien lääkehoidon osaamista voidaan syste-

maattisella osaamisen varmistamisella ylläpitää ja kehittää. Vaikka osa sairaan-

hoitajista vastustaakin kaikille yhtenäisiä ja pakollisia tenttejä ja näyttöjä, voi-

daan toimintamallia perustella potilasturvallisuudella.

6.6 Jatkotutkimusaiheet

1. Tässä tutkimuksessa ei selvitetty kausaalista suhdetta lääkehoidon osaamisen

varmistamisen ja lääkitysturvallisuuden välillä. Suomen sosiaali- ja terveyden-

huollon toimintayksiköissä on käytetty paljon resursseja STM:n ohjeistaman

systemaattisen lääkehoidon osaamisen varmistamisen järjestämiseen, mutta

tutkimusta osaamisen varmistamisen vaikutuksista ei vielä ole. Jatkossa tulisi-

kin tutkia, onko osaamisen varmistamisen käyttöönotto vaikuttanut potilastur-

vallisuuteen Suomessa, kuten tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan

107

olettaa. Suomessa yleisesti käytössä olevaa terveydenhuollon vaaratapahtu-

mien raportointijärjestelmää (Haipro) voisi hyödyntää lääkitysturvallisuuden

tutkimisessa.

2. Vaikka tämä tutkimus toteutettiin vain Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin

sairaaloissa, voidaan osaamisen varmistamisen prosessin olettaa olevan sovel-

lettavissa myös kansainvälisesti. Jatkossa tulisikin kehittää tässä tutkimuksessa

esitetystä lääkehoidon osaamisen varmistamisen prosessista kansainvälisesti-

kin hyväksyttävä malli ja testata mallin toimivuus eri konteksteissa.

3. Osaamisen varmistaminen lisää tämän tutkimuksen mukaan sairaanhoitajien

lääkehoidon osaamista. Tässä tutkimuksessa esitetyn kaltaisia STM:n ohjeis-

tamia lääkehoidon osaamisen varmistamisen malleja on jo käytössä muualla-

kin Suomessa. Jatkossa tulisi tutkia myös muiden käytössä olevien lääkehoi-

don tenttien toimivuutta ja validiteettia. Tavoitteena voisi olla kansallisesti yh-

teneväinen osaamisen varmistamisen malli teoriasisältöineen ja tentteineen.

4. Lääkehoidon osaamisen varmistamiseen kuuluu osana myös käytännön näyt-

tökoe, jonka sairaanhoitajat kokivat tärkeäksi. Jatkossa tulisi tutkia käytännön

näyttökokeen sisältöä ja vaikuttavuutta sairaanhoitajien osaamisen ja lääkitys-

turvallisuuden näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä voisi olla havainnointiin

perustuva menetelmä, sillä toimintamalli on jo yleisesti käytössä. Myös toi-

mintatutkimuksen menetelmillä voitaisiin tunnistaa ja kehittää osaamisen var-

mistamisen prosessin eri vaiheita.

5. Jatkossa tulisi tutkia, mitä muita opiskelu- ja opetusmenetelmiä lääkehoidon

osaamisen varmistamisen prosessiin voisi liittää verkko-opetuksen lisäksi,

jotta oppimistulokset olisivat mahdollisimman optimaaliset. Tämä voitaisiin

toteuttaa poikkitieteellisesti, sillä verkko-opetuksen ilmiöitä on perusteellisesti

tutkittu kasvatustieteen ja erityisesti koulutusteknologian näkökulmasta.

108

109

Lähdeluettelo

Ackroyd-Stolarz S, Hartnell N & Mackinnon NJ (2006) Demystifying medication safety: making sense of the terminology. Research In Social & Administrative Pharmacy 2(2): 280–289.

Aitken R, Manias E & Dunning T (2006) Documentation of medication management by graduate nurses in patient progress notes: a way forward for patient safety. Collegian 13(4): 5–11.

Anderson DJ & Webster CS (2001) A systems approach to the reduction of medication error on the hospital ward. J Adv Nurs 35(1): 34–41.

Anselmi ML, Peduzzi M & Dos Santos CB (2007) Errors in the administration of intrave-nous medication in Brazilian hospitals. J Clin Nurs 16(10): 1839–1847.

Antonow JA, Smith AB & Silver MP (2000) Medication error reporting: A survey of nursing staff. J Nurs Care Qual 15(1): 42–48.

Arbon P (2004) Understanding experience in nursing. J Clin Nurs 13(2): 150–157. Armitage G & Knapman H (2003) Adverse events in drug administration: a literature review.

J NURS MANAGE 11(2): 130–140. Atack L (2003) Becoming a web-based learner: registered nurses' experiences. J Adv Nurs

44(3): 289–297. Azhar S, Hassali MA, Mohamed Ibrahim MI, Saleem F & Siow Yen L (2012) A survey

evaluating nurses' perception and expectations towards the role of pharmacist in Paki-stan's healthcare system. J Adv Nurs 68(1): 199–205.

Azzarello J (2003) Setting valid cut-off scores for competency. Journal for Nurses in Staff Development - JNSD 19(5): 238–243.

Balas MC, Scott LD & Rogers AE (2006) Frequency and type of errors and near errors reported by critical care nurses. Canadian Journal of Nursing Research 38(2): 24–41.

Balas MC, Scott LD & Rogers AE (2004) The prevalence and nature of errors and near errors reported by hospital staff nurses. Appl Nurs Res 17(4): 224–230.

Banning M (2005) Conceptions of evidence, evidence-based medicine, evidence-based prac-tice and their use in nursing: independent nurse prescribers' views. J Clin Nurs 14(4): 411–417.

Barker KN, Flynn EA, Pepper GA, Bates DW & Mikeal RL (2002) Medication errors ob-served in 36 health care facilities. Arch Intern Med 162(16): 1897–1903.

Bayne T & Bindler R (1997) Effectiveness of medication calculation enhancement methods with nurses. Journal of Nursing Staff Development 13(6): 293–301.

Benoit E, Eckert P, Theytaz C, Joris-Frasseren M, Faouzi M & Beney J (2012) Streamlining the medication process improves safety in the intensive care unit. Acta Anaesthesiol Scand 56(8): 966–975.

Berry D, Courtenay M & Bersellini E (2006) Attitudes towards, and information needs in relation to, supplementary nurse prescribing in the UK: an empirical study. J Clin Nurs 15(1): 22–28.

110

Beuscart-Zéphir MC, Pelayo S, Anceaux F, Maxwell D & Guerlinger S (2007) Cognitive analysis of physicians and nurses cooperation in the medication ordering and admin-istration process. Int J Med Informatics 76 (suppl. 1): 65–77.

Biel M (2007) Infusion nursing certification: identification of stakeholders and demonstra-tion of the value of certification. Journal of Infusion Nursing 30(6): 332–338.

Blake H (2009) Staff perceptions of e-learning for teaching delivery in healthcare. Learn Health Soc Care 8(3): 223–234.

Bloomfield J, Roberts J & While A (2010) The effect of computer-assisted learning versus conventional teaching methods on the acquisition and retention of handwashing theory and skills in pre-qualification nursing students: A randomised controlled trial. Int J Nurs Stud 47(3): 287–294.

Bolster D & Manias E (2010) Person-centred interactions between nurses and patients during medication activities in an acute hospital setting: qualitative observation and interview study. Int J Nurs Stud 47(2): 154–165.

Bourbonnais FF & Caswell W (2014) Teaching successful medication administration today: More than just knowing your ‘rights’. Nurse Educ Pract 14(4): 391–395.

Brady AM, Malone AM & Fleming S (2009) A literature review of the individual and sys-tems factors that contribute to medication errors in nursing practice. J Nurs Manag 17(6): 679–697.

Brown DL (2002) Does 1 + 1 still equal 2? A study of the mathematic competencies of associate degree nursing students. Nurse Educ 27(3): 132–135.

Bullock S & Manias E (2002) The educational preparation of undergraduate nursing students in pharmacology: a survey of lecturers' perceptions and experiences. J Adv Nurs 40(1): 7–16.

Button D, Harrington A & Belan I (2014) E-learning & information communication tech-nology (ICT) in nursing education: A review of the literature. Nurse Educ Today 34(10): 1311–1323.

Calman, L (2006) Patients' view of nurses' competence. Nurse Education in Practice 6 (6): 411–417.

Capriotti T (2004) Nursing pharmacology. Basic concepts to prevent medication calculation errors. Medsurg Nurs 13(1): 62–65.

Chan ZCY (2014) Students' and experts' perspectives on three learning and teaching activi-ties. Nurse Educ Pract 14(5): 449–454.

Chen M, Yu S, Chen I, Wang K, K., Lan Y & Tang F (2014) Evaluation of nurses' knowledge and understanding of obstacles encountered when administering resuscitation medica-tions. Nurse Educ Today 34(2): 177–184.

Choo J, Hutchinson A & Bucknall T (2010) Nurses' role in medication safety. J Nurs Manag 18(7): 853–861.

Choo J, Johnston L & Manias E (2013) Nurses' medication administration practices at two Singaporean acute care hospitals. Nurs Health Sci 15(1): 101–108.

Cina J, Baroletti S, Churchill W, Hayes J, Messinger C, Mogan-McCarthy P & Harmuth Y (2004) Interdisciplinary education program for nurses and pharmacists. Am J Health Syst Pharm Ajhp 61(21): 2294–2296.

111

Çinar N, Akuduran F & Dogan A (2006) Mathematical skills of the nursing and midwifery students of Sakarya University School of Healht [sic] Sciences. Rev Eletronica Enfer-magem 8(2): 174–184.

Cowan DT, Norman I & Coopamah VP (2005) Competence in nursing practice: a contro-versial concept – a focused review of literature. Nurse Educ Today 25(5): 355–362.

Cunningham C, Weathington B & Pittenger D (2013) Understanding and Conducting Re-search in the Health Sciences. New Jersey, USA: John Wiley & Sons Inc.

Davis L, Ware R, McCann D, Keogh S & Watson K (2009) Evaluation of contextual influ-ences on the medication administration practice of paediatric nurses. J Adv Nurs 65(6): 1293–1299.

Deans C (2005) Medication errors and professional practice of registered nurses. Collegian: Journal of the Royal College of Nursing, Australia 12(1): 29–33.

Dennison RD (2007) A medication safety education program to reduce the risk of harm caused by medication errors. J Contin Educ Nurs 38(4): 176–184.

Dickens G, Stubbs J & Haw C (2008) Delegation of medication administration: an explora-tory study. Nursing Standard 22(22): 35–40.

Dickson G, L. & Flynn L (2012) Nurses’ Clinical Reasoning: Processes and Practices of Medication Safety. Qual Health Res 22(1): 3–16.

Dilles T, Vander Stichele R, Van Rompaey B, Van Bortel L & Elseviers M (2010) Nurses' practices in pharmacotherapy and their association with educational level. J Adv Nurs 66(5): 1072–1079.

Dilles T, Vander Stichele RR, Van Bortel L & Elseviers MM (2011) Nursing students' phar-macological knowledge and calculation skills: Ready for practice? Nurse Educ Today 31(5): 499–505.

Dolansky MA, Druschel K, Helba M & Courtney K (2013) Nursing student medication er-rors: a case study using root cause analysis. Journal of Professional Nursing 29(2): 102–108.

Dougherty L, Sque M & Crouch R (2012) Decision-making processes used by nurses during intravenous drug preparation and administration. J Adv Nurs 68(6): 1302–1311.

Dreischulte T, Grant AM, McCowan C, McAnaw JJ & Guthrie B (2012) Quality and safety of medication use in primary care: consensus validation of a new set of explicit medi-cation assessment criteria and prioritisation of topics for improvement. BMC Clinical Pharmacology 12: 5.

Duodecim (2015) Terminologian tietokannat. URL: http://www.ter-veysportti.fi.pc124152.oulu.fi:8080/pls/terveysportti/rex_terminologia.koti. Luettu 2015/06/08.

Dyjur L, Rankin J & Lane A (2011) Maths for medications: an analytical exemplar of the social organization of nurses' knowledge. Nursing Philosophy 12(3): 200–213.

Dzik WH, Corwin H, Goodnough LT, Higgins M, Kaplan H, Murphy M, Ness P, Shulman IA & Yomtovian R (2003) Patient safety and blood transfusion: new solutions1. Trans-fus Med Rev 17(3): 169–180.

Eisenhauer LA, Hurley AC & Dolan N (2007) Nurses' reported thinking during medication administration. Journal of Nursing Scholarship 39(1): 82–87.

112

Elo S, Kääriäinen M, Kanste O, Pölkki T, Utriainen K & Kyngäs H (2014) Qualitative Con-tent Analysis. SAGE Open 4(1): 2158244014522633.

Elo S & Kyngäs H (2008) The qualitative content analysis process. J Adv Nurs 62(1): 107–115.

Englebright JD & Franklin M (2005) Managing a new medication administration process. J Nurs Adm 35(9): 410–413.

Eriksson K, Isola A, Kyngäs H, Leino-Kilpi H, Lindström U, Paavilainen E, Pietilä A, Sa-lanterä S, Vehviläinen-Julkunen K & Åstedt-Kurki P (2012) Hoitotiede. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

European Commission (2006) Medical errors. Special Eurobarometer 241. European Commission (2010) Patient safety and quality of healthcare. Special Eurobarom-

eter 327. Fahimi F, Ariapanah P, Faizi M, Shafaghi B, Namdar R & Ardakani MT (2008) Errors in

preparation and administration of intravenous medications in the intensive care unit of a teaching hospital: An observational study. Aust Crit Care 21(2): 110–116.

Fearing A & Riley M (2005) Graduate Students' Perceptions Of Online Teaching and Rela-tionship to Preferred Learning Styles. Medsurg Nursing 14(6): 383–389.

Fleming S, Brady AM & Malone AM (2014) An evaluation of the drug calculation skills of registered nurses. Nurse Educ Pract 14(1): 55–61.

Folkmann L & Rankin J (2010) Nurses' medication work: what do nurses know? J Clin Nurs 19(21–22): 3218–3226.

Foss B, Mordt Ba P, Oftedal BF & Løkken A (2013) Medication calculation: The potential role of digital game-based learning in nurse education. CIN Comput Informatics Nurs 31(12): 589–593.

French BM (2003) Culturally Competent Care: the awareness of self and others. Journal of Infusion Nursing 26(4): 252–255.

Garside JR & Nhemachena JZZ (2013) A concept analysis of competence and its transition in nursing. Nurse Educ Today 33(5): 541–545.

Gee PR, Peterson GM, Martin JL & Reeve JF (1998) Development and evaluation of a com-puter-assisted instruction package in clinical pharmacology for nursing students. Com-put Nurs 16(1): 37–44.

Glaister K (2005) Exploring the impact of instructional approaches on the learning and trans-fer of medication dosage calculation competency. Contemporary Nurse 20(1): 3–13.

Glaister K (2007) The presence of mathematics and computer anxiety in nursing students and their effects on medication dosage calculations. Nurse Educ Today 27(4): 341–347.

Glen S (2005) E-learning in nursing education: Lessons learnt? Nurse Educ Today 25(6): 415–417.

Goodnough LT, Shander A & Brecher ME (2003) Transfusion medicine: looking to the fu-ture. Lancet 361(9352): 161–169.

Grandell-Niemi H, Hupli M, Leino-Kilpi H & Puukka P (2005) Finnish nurses' and nursing students' pharmacological skills. J Clin Nurs 14(6): 685–694.

Grandell-Niemi H, Hupli M, Puukka P & Leino-Kilpi H (2006) Finnish nurses' and nursing students' mathematical skills. Nurse Educ Today 26(2): 151–161.

113

Grandell-Niemi H, Hupli M, Leino-Kilpi H & Puukka P (2003) Medication calculation skills of nurses in Finland. J Clin Nurs 12(4): 519–528.

Gresty K, Skirton H & Evenden A (2007) Addressing the issue of e-learning and online genetics for health professionals. Nurs Health Sci 9(1): 14–22.

Harne-Britner S, Kreamer CL, Frownfelter P, Helmuth A, Lutter S, Schafer DJ & Wilson C (2006) Improving medication calculation skills of practicing nurses and senior nursing students: A pilot study. J Nurses Staff Dev 22(4): 190–195.

Heavey E (2011) Statistics for Nursing. A Practical Approach. Sudbury: Jones & Bartlett Learning.

Hee-Sung K (2007) Impact of Web-based nurse's education on glycosylated haemoglobin in type 2 diabetic patients. J Clin Nurs 16(7): 1361–1366.

Heikkilä A, Ahola N, Kankkunen P, Meretoja R & Suominen T (2007) Sairaanhoitajien ammatillinen pätevyys sisätautien, kirurgian ja psykiatrian toimintaympäristössä. Hoi-totiede 19(1): 3–10.

Hemingway S, Baxter H, Smith G, Burgess-Dawson R & Dewhirst K (2011) Collaboratively planning for medicines administration competency: A survey evaluation. J Nurs Manag 19(3): 366–376.

Hemingway S, White J, Turner J, Dewhirst K & Smith G (2012) The Medicine with Respect Project: A stakeholder focus group evaluation. Nurse Educ Pract 12(6): 310–315.

Hertzum M (2010) Breakdowns in collaborative information seeking: A study of the medi-cation process. Information Processing & Management 46(6): 646–655.

Hicks RW & Becker SC (2006) An overview of intravenous-related medication administra-tion errors as reported to MEDMARX, a national medication error-reporting program. Journal of Infusion Nursing 29(1): 20–27.

Hohenhaus SM, Cadwell SM, Stone-Griffith S, Sears-Russell N, Baxter T, Hicks W, Maples L & Kleja K (2008) Assessment of emergency nursing practice during critical pediatric medication administration in a simulated resuscitation using the "Color Coding Kids Hospital System". Adv Emerg Nurs J 30(3): 233–241.

Honey M (2004) Flexible learning for postgraduate nurses: a basis for planning. Nurse Educ Today 24(4): 319–325.

Hoskins CN & Mariano C (2004) Research in Nursing and Health: Understanding and using Quantitative and Qualitative Methods, 2nd Edition. Springer Publishing Company.

Hsaio GY, Chen IJ, Yu S, Wei IL, Fang YY & Tang FI (2010) Nurses' knowledge of high-alert medications: instrument development and validation. J Adv Nurs 66(1): 177–190.

Hutton M, Coben D, Hall C, Rowe D, Sabin M, Weeks K & Woolley N (2010) Numeracy for nursing, report of a pilot study to compare outcomes of two practical simulation tools – an online medication dosage assessment and practical assessment in the style of objective structured clinical examination. Nurse Educ Today 30(7): 608–614.

Härkänen M (2014) Medication-Related Adverse Outcomes and Contributing Factors among Hospital Patients. Doctoral thesis thesis. Faculty of Health Sciences, University of Eastern Finland.

114

Härkänen M, Kervinen M, Ahonen J, Turunen H, Vehviläinen-Julkunen K (2015) An ob-servational study of how patients are identified before medication administrations in medical and surgical wards. Nursing and Health Sciences, 2015, 17, 2, 188-194

International Council of Nurses (2012) The ICN Code of Ethics for Nurses. Jackson BS, Kasoff J, Casavis L & Hoffmeister R (2003) Raising the bar and keeping it

there. J Nurs Adm 33(3): 134–135. Jacobson AF & Winslow EH (2005) Variables influencing intravenous catheter insertion

difficulty and failure: An analysis of 339 intravenous catheter insertions. Heart & Lung: The Journal of Acute and Critical Care 34(5): 345–359.

Jennings BM, Sandelowski M & Mark B (2011) The nurse's medication day. Qual Health Res 21(10): 1441–1451.

Johansson-Pajala R, Martin L, Fastbom J & Jorsäter Blomgren K (2015) Nurses' self-re-ported medication competence in relation to their pharmacovigilant activities in clinical practice. J Eval Clin Pract 21(1): 145–152.

Johnson M, Tran DT & Young H (2011) Developing risk management behaviours for nurses through medication incident analysis. Int J Nurs Pract 17(6): 548–555.

Jordan S (2011) Adverse events: expecting too much of nurses and too little of nursing re-search. J Nurs Manage 19(3): 287–292.

Juan A, Huertas A, Steegmann C, Córcoles C & Serrat C (2008) Mathematical e-learning: state of the art and experiences at the open University of Catalonia. International Journal of Mathematical Education in Science and Technology 39(4): 455–471.

Kagan I & Barnoy S (2008) Factors associated with reporting of medication errors by Israeli nurses. J Nurs Care Qual 23(4): 353–361.

Kala S, Isaramalai S & Pohthong A (2010) Electronic learning and constructivism: A model for nursing education. Nurse Educ Today 30(1): 61–66.

Kanta (2015) Kansallinen Terveysarkisto. URL: http://www.kanta.fi. Luettu 2015/8/16. Karadeniz G, Kutlu N, Tatlisumak E & Özbakkaloglu B (2003) Nurses' knowledge regard-

ing patients with intravenous catheters and phlebitis interventions. J Vasc Nurs 21(2): 44–49.

Keers RN, Williams SD, Cooke J & Ashcroft DM (2013) Causes of medication administra-tion errors in hospitals: a systematic review of quantitative and qualitative evidence. Drug Safety 36(11): 1045–1067.

Kendall-Gallagher D & Blegen MA (2009) Competence and certification of registered nurses and safety of patients in intensive care units. American Journal of Critical Care 18(2): 106–113.

Kenny A (2000) Untangling the Web; barriers and benefits for nurse education; an Austral-ian perspective. Nurse Educ Today 20(5): 381–388.

Khomeiran RT, Yekta ZP, Kiger AM & Ahmadi F (2006) Professional competence: factors described by nurses as influencing their development. Int Nurs Rev 53(1): 66–72.

Kielikone. (2014) MOT Kielitoimiston sanakirja. URL: https://mot-kielikone-fi.pc124152.oulu.fi:9443/mot/OUYO/netmot.exe. Luettu 2015/06/10.

Kim KS, Kwon S-, Kim J- & Cho S (2011) Nurses' perceptions of medication errors and their contributing factors in South Korea. J Nurs Manag 19(3): 346–353.

115

King RL (2004) Nurses' perceptions of their pharmacology educational needs. J Adv Nurs 45(4): 392–400.

Kohn L, Corrigan J & Donaldson M (eds) (2000) To Err is Human: Building a Safer Health System. Washington, D.C. USA: National Academies Press.

Koistinen J (2004) Veriturvatoiminta. Duodecim 120(7): 902–904. Koivunen E, Kankkunen P & Suominen T (2007) Hoitohenkilöstön käsityksiä hoitovirhei-

den syistä ja niiden ilmoittamisesta. Tutkiva hoitotyö 5(3): 10–15. Kongkaew C, Hann M, Mandal J, Williams SD, Metcalfe D, Noyce PR & Ashcroft DM

(2013) Risk factors for hospital admissions associated with adverse drug events. Phar-macotherapy: The Journal of Human Pharmacology & Drug Therapy 33(8): 827–837.

Koohestani H & Baghcheghi N (2010) Comparing the effects of two educational methods of intravenous drug rate calculations on rapid and sustained learning of nursing students: formula method and dimensional analysis method. Nurse Educ Pract 10(4): 233–237.

Korhonen A, Korhonen T & Holopainen A (2010) Asiantuntijuus ja näyttöön perustuva toi-minta. Tutkiva hoitotyö 8(3): 38–42.

Kuokkanen L. (2005) Sairaanhoitajan tehtävät ja osaaminen. Mitä viime vuosien suomalai-nen tutkimus kertoo? Tutkiva hoitotyö 3(4): 18–24.

Kvist T & Vehviläinen-Julkunen K (2007) Vastavalmistuneiden sairaanhoitajien osaaminen erikoissairaanhoidossa hoitotyön johtajien arvioimana. Tutkiva hoitotyö 5(3): 4–9.

Kylmä J, Vehviläinen-Julkunen K & Lähdevirta J (2003) Laadullinen terveystutkimus – mitä, miten ja miksi? Duodecim 119(7): 609–615.

Kääriäinen M (2007) Potilasohjauksen laatu: hypoteettisen mallin kehittäminen. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Acta Universitatis Ouluensis. D Medica 937. Oulun yliopistopaino, Oulu.

Lahti M, Hätönen H & Välimäki M (2014) Impact of e-learning on nurses’ and student nurses knowledge, skills, and satisfaction: A systematic review and meta-analysis. Int J Nurs Stud 51(1): 136–149.

Laitinen H (2014) The Significance of Proximity and Timeliness for Patient-Focused Nurs-ing Care and Electronic Documentation in Acute Care Wards. Väitöskirja thesis. Tam-pereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö, hoitotiede, Tampere University Press.

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1994/559. URL: https://www.fin-lex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559. Luettu 2015/9/4.

Lan Y, Wang K, K., Yu S, Chen I, Wu H & Tang F (2014) Medication errors in pediatric nursing: Assessment of nurses' knowledge and analysis of the consequences of errors. Nurse Educ Today 34(5): 821–828.

Lassetter JH & Warnick ML (2003) Medical errors, drug-related problems, and medication errors: a literature review on quality of care and cost issues. J Nurs Care Qual 18(3): 175–181.

Latter S, Rycroft-Malone J, Yerrell P & Shaw D (2000a) Evaluating educational preparation for a health education role in practice: The case of medication education. J Adv Nurs 32(5): 1282–1290.

116

Latter S, Rycroft-Malone J, Yerrell P & Shaw D (2001) Nurses' educational preparation for a medication education role: findings from a national survey. Nurse Educ Today 21(2): 143–154.

Latter S, Yerrell P, Rycroft-Malone J & Shaw D (2000b) Nursing, medication education and the new policy agenda: the evidence base. Int J Nurs Stud 37(6): 469–479.

Lee TY & Lin FY (2013) The effectiveness of an e-learning program on pediatric medication safety for undergraduate students: a pretest-post-test intervention study. Nurse Educ Today 33(4): 378–383.

Lee P (2009) Design of infusion rate calculator tools for intravenous therapy. Nurs Stand 23(33): 43–48.

Lejonqvist GB, Eriksson K & Meretoja R (2012) Evidence of clinical competence. Scand J Caring Sci 26(2): 340–348.

Leufer T & Cleary-Holdforth J (2009) Evidence-based practice: improving patient outcomes. Nursing Standard 23(32): 35–39.

Leufer T & Cleary-Holdforth J (2013) Let's do no harm: medication errors in nursing: part 1. Nurse Educ Pract 13(3): 213–216.

Lewis MJ, Davies R, Jenkins D & Tait MI (2001) A review of evaluative studies of com-puter-based learning in nursing education. Nurse Educ Today 21(1): 26–37.

Liaw S, Huang H & Chen G (2007) Surveying instructor and learner attitudes toward e-learning. Comput Educ 49(4): 1066–1080.

Lo T, Yu S, Chen IJ, Wang K, K. & Tang F (2013) Faculties' and nurses' perspectives re-garding knowledge of high-alert medications. Nurse Educ Today 33(3): 214–221.

Lu MC, Yu S, Chen IJ, Wang KW, Wu HF & Tang FI (2013) Nurses' knowledge of high-alert medications: a randomized controlled trial. Nurse Educ Today 33(1): 24–30.

Lymn JS, Bath-Hextall F & Wharrad HJ (2008) Pharmacology education for nurse prescrib-ing students – a lesson in reusable learning objects. Bmc Nurs 7: 11p.

Maddox B, L., Waller-Wise R & Weed L, D. (2014) Perinatal Nurses' Perceptions of Com-petency Assessments. J Contin Educ Nurs 45(10): 453-460.

Manias E. (2009) Pharmacology content in undergraduate nursing programs: is there enough to support nurses in providing safe and effective care? Int J Nurs Stud 46(1): 1–3.

Manias E, Aitken R & Dunning T (2004) Medication management by graduate nurses: be-fore, during and following medication administration. Nurs Health Sci 6(2): 83–91.

Manias E, Aitken R & Dunning T (2005a) Graduate nurses' communication with health pro-fessionals when managing patients' medications. J Clin Nurs 14(3): 354–362.

Manias E, Aitken R & Dunning T (2005b) How graduate nurses use protocols to manage patients' medications. J Clin Nurs 14(8 A): 935–944.

Manias E & Street A (2001) Nurses and doctors communicating through medication order charts in critical care. Aust Crit Care 14(1): 17–23.

Martin CR & Thompson DR (2000) Design and Analysis of Clinical Nursing Research Stud-ies. London: Routledge.

Mattila M & Isola A (2002) Sairaanhoitaja lääkehoidon ja verensiirron toteuttajana –lupa-käytäntö. Suomen lääkärilehti 39: 3884–3887.

117

Mayo AM & Duncan D (2004) Nurse perceptions of medication errors: what we need to know for patient safety. J Nurs Care Qual 19(3): 209–217.

McBride-Henry K & Foureur M (2006) Medication administration errors: understanding the issues. Australian Journal of Advanced Nursing 23(3): 33–41.

McDowell SE, Mt-Isa S, Ashby D & Ferner RE (2010) Where errors occur in the preparation and administration of intravenous medicines: a systematic review and Bayesian analysis. Quality & Safety in Health Care 19(4): 341–345.

McMullan M, Jones R & Lea S (2010) Patient safety: numerical skills and drug calculation abilities of nursing students and registered nurses. J Adv Nurs 66(4): 891–899.

McMullan M, Jones R & Lea S (2011) The effect of an interactive e-drug calculations pack-age on nursing students' drug calculation ability and self-efficacy. Int J Med Inf 80(6): 421–430.

Medieco (2015) Medieco Oy. Terveydenhuollon verkkokoulutusten asiantuntija. URL: http://www.medieco.fi. Luettu 2015/7/14.

Meechan R, Mason V & Catling J (2011) The impact of an integrated pharmacology and medicines management curriculum for undergraduate adult nursing students on the ac-quisition of applied drug/pharmacology knowledge. Nurse Educ Today 31(4): 383–389.

Meretoja R, Isoaho H & Leino-Kilpi H (2004a) Nurse competence scale: development and psychometric testing. J Adv Nurs 47(2): 124–133.

Meretoja R & Koponen L (2012) A systematic model to compare nurses' optimal and actual competencies in the clinical setting. J Adv Nurs 68(2): 414–422.

Meretoja R, Leino-Kilpi H & Kaira AM (2004b) Comparison of nurse competence in dif-ferent hospital work environments. J Nurs Manag 12(5): 329–336.

Metsälä E & Vaherkoski U (2014) Medication errors in elderly acute care – a systematic review. Scand J Caring Sci 28(1): 12–28.

Metsämuuronen J (2009) Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä: Tutkijalaitos. Helsinki: International Methelp.

Millward LJ, Bryan K, Everatt J & Collins R (2005) Clinicians and dyslexia – a computer-based assessment of one of the key cognitive skills involved in drug administration. Int J Nurs Stud 42(3): 341–353.

Moodle (2014) Pedagogy – MoodleDocs. URL: https://docs.moodle.org/29/en/Main_page. Luettu 2015/06/25.

Morris DK & Turnbull PA (2007) The disclosure of dyslexia in clinical practice: Experi-ences of student nurses in the United Kingdom. Nurse Educ Today 27(1): 35–42.

Morrison-Griffiths S, Snowden MA & Pirmohamed M (2002) Pre-registration nurse educa-tion in pharmacology: is it adequate for the roles that nurses are expected to fulfil?. Nurse Educ Today 22(6): 447–456.

Morse JM (2013) The Developement of Qualitative Nursing Research. Teoksessa: Cheryl B (ed) Routledge International Handbook of Qualitative Nursing Research. GB: Routledge Ltd: 13–31.

Mousavi M, Khalili H & Dashti-Khavidaki S (2012) Errors in fluid therapy in medical wards. International Journal of Clinical Pharmacy 34(2): 374–381.

118

Murff HJ, Patel VL, Hripcsak G & Bates DW (2003) Detecting adverse events for patient safety research: a review of current methodologies. J Biomed Inform 36(1–2): 131–143.

Mäkipeura J, Meretoja R, Virta-Helenius M & Hupli M (2007) Sairaanhoitaja neurologi-sessa toimintaympäristössä. Ammatillinen pätevyys, toiminnan tiheys ja täydennyskou-lutuksen haasteet. Hoitotiede 10(3): 152–162.

National Library of Medicine (2015) Medical Subject Headings. URL: https://www.nlm.nih.gov/mesh. Luettu 2015/01/17.

Naughton C, Drennan J, Hyde A, Allen D, O'Boyle K, Felle P & Butler M (2013) An eval-uation of the appropriateness and safety of nurse and midwife prescribing in Ireland. J Adv Nurs 69(7): 1478–1488.

Ndosi ME & Newell R (2009) Nurses' knowledge of pharmacology behind drugs they com-monly administer. J Clin Nurs 18(4): 570–580.

Nieminen AL, Mannevaara B & Fagerstrom L (2011) Advanced practice nurses' scope of practice: a qualitative study of advanced clinical competencies. Scand J Caring Sci 25(4): 661–670.

Norman IJ, Watson R, Murrells T, Calman L & Redfern S (2002) The validity and reliability of methods to assess the competence to practise of pre-registration nursing and mid-wifery students. Int J Nurs Stud 39(2): 133–145.

Nurit P, Bella BC, Gila E & Revital Z (2009) Evaluation of a nursing intervention project to promote patient medication education. J Clin Nurs 18(17): 2530–2536.

Nursing and Midwifery Council (2008) The Code: Standards of conduct, performance and ethics for nurses and midwives. 2015(01/20).

Opetusministeriö (2006) Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Koulutuksesta val-mistuvien ammatillinen osaaminen, keskeiset opinnot ja vähimmäisopintopisteet. Ope-tusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 24.

Ozyazicioglu N & Arikan D (2008) The effect of nurse training on the improvement of in-travenous applications. Nurse Educ Today 28(2): 179–185.

Page K & McKinney AA (2007) Addressing medication errors – The role of undergraduate nurse education. Nurse Educ Today 27(3): 219–224.

Pakkonen M, Salminen L & Hupli M (2010) Täydennyskoulutusopiskelijoiden käsityksiä tutkitun tiedon käytöstä hoitotyössä – edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tutkiva hoitotyö 8(3): 30–37.

Parahoo K (2006) Nursing Research: Principles, Process and Issues. Basingstoke: Palgrave Macmillan.

Petrova E (2010) Nurses' perceptions of medication errors in Malta. Nurs Stand 24(33): 41–48.

Phillips J, Beam S, Brinker A, Holquist C, Honig P, Lee LY & Pamer C (2001) Retrospective analysis of mortalities associated with medication errors. Am J Health-Syst Pharm 58(19): 1835–1841.

Polifroni EC, McNulty J & Allchin L (2003) Medication errors: more basic than a system issue. J Nurs Educ 42(10): 455–458.

Polit DF & Beck CT (2013) Essentials of Nursing Research: Appraising Evidence for Nurs-ing Practice. Philadelphia, USA: Wolters Kluwer Health.

119

Popescu A, Currey J & Botti M (2011) Multifactorial influences on and deviations from medication administration safety and quality in the acute medical/surgical context. Worldviews on Evidence-Based Nursing 8(1): 15–24.

PPSHP (2009) Tutkimuslupakäytännöt ja eettisen toimikunnan lausunnon tarve. PPSHP:n yhtymähallinnon tiedote 13/2009.

Ramritu PL & Barnard A (2001) New nurse graduates' understanding of competence. Int Nurs Rev 48(1): 47–57.

Robb Y, Valerie & Dietert C (2002) Measurement of clinical performance of nurses: a liter-ature review. Nurse Educ Today 22(4): 293–300.

Rogers AE, Dean GE, Hwang WT & Scott LD (2008) Role of registered nurses in error prevention, discovery and correction. Quality & Safety in Health Care 17(2): 117–121.

Romanov K (2011) Verkkoperustaista täydennyskoulutusta lääkäreille. Duodecim 127(10): 1010–1016.

Runciman W, Hibbert P, Thomson R, Van Der Schaaf T, Sherman H & Lewalle P (2009) Towards an International Classification for Patient Safety: key concepts and terms. In-ternational Journal for Quality in Health Care 21(1): 18–26.

Ruuhilehto K, Kaila M, Keistinen T, Kinnunen M, Vuorenkoski L & Wallenius J (2011) HaiPro – millaisista vaaratapahtumista terveydenhuollon yksiköissä opittiin vuosina 2007–2009. Duodecim 127(10): 1033–1040.

Røykenes K & Larsen T (2010) The relationship between nursing students’ mathematics ability and their performance in a drug calculation test. Nurse Educ Today 30(7): 697–701.

Saintsing D, Gibson LM & Pennington AW (2011) The novice nurse and clinical decision-making: how to avoid errors. J NURS MANAGE 19(3): 354–359.

Salmela M & Leino-Kilpi H (2007) Sairaanhoitajaopiskelijoiden hoitamisen taidot ja niiden opetus ammattikorkeakoulussa. Hoitotiede 19(1): 13–22.

Scales K (2009) Intravenous therapy: the legal and professional aspects of practice. Nursing Standard 23(33): 51–57.

Schelbred AB & Nord R (2007) Nurses' experiences of drug administration errors. J Adv Nurs 60(3): 317–324.

Schmid IK & Svarstad BL (2002) Nurse-physician communication and quality of drug use in Swedish nursing homes. Soc Sci Med 54(12): 1767–1777.

Schmidt CE & Bottoni T (2003) Improving medication safety and patient care in the emer-gency department. J Emerg Nurs 29(1): 12.

Shalev R, Auerbach J, Manor O & Gross-Tsur V (2000) Developmental dyscalculia: preva-lence and prognosis. Eur Child Adolesc Psychiatry 9: II58–II58.

Shanks L, Creadon & Enlow M, Zelko (2011) Medication Calculation Competency. Am J Nurs 111(10): 67–69.

Sherriff K, Burston S & Wallis M (2012) Effectiveness of a computer based medication calculation education and testing programme for nurses. Nurse Educ Today 32(1): 46–51.

Sievers B & Wolf S (2006) Achieving clinical nurse specialist competencies and outcomes through interdisciplinary education. Clin Nurse Spec 20(2): 75–80.

120

Simonsen B, Johansson I, Daehlin G, Osvik L & Farup P (2011) Medication knowledge, certainty, and risk of errors in health care: a cross-sectional study. BMC Health Services Research 11(1): 175.

Sinclair P, M., Carstairs M, Shanahan B & Schoch M (2014) The development of a medica-tion calculation competency and quality use of renal medicine e-learning program. RE-NAL SOC AUSTRALAS J 10(2): 58–60.

Smith SA (2012) Nurse competence: a concept analysis. Pediatric Obesity 23(3): 172–182. Sosiaali- ja terveysministeriö (2006) Turvallinen lääkehoito. Valtakunnallinen opas lääke-

hoidon toteuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:32 .

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkkeen määräämisestä 2010/1088. URL: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101088. Luettu 2015/9/4.

Sowan AK (2014) Multimedia applications in nursing curriculum: The process of producing streaming videos for medication administration skills. Int J Med Informatics 83(7): 529–535.

Sowan AK & Idhail JA (2014) Evaluation of an interactive web-based nursing course with streaming videos for medication administration skills. Int J Med Informatics 83(8): 592–600.

STAKES & ROHTO (2006) Potilas- ja lääkehoidon turvallisuussanasto. Stakesin työpa-pereita 28.

Stievano A, Jurado MG, Rocco G & Sasso L (2009) A new information exchange system for nursing professionals to enhance patient safety across Europe. Journal of Nursing Scholarship 41(4): 391–398.

Sulosaari V, Huupponen R, Torniainen K, Hupli M, Puukka P & Leino-Kilpi H (2014) Med-ication education in nursing programmes in Finland – findings from a national survey. Collegian: Journal of the Royal College of Nursing, Australia 21(4): 327–335.

Sulosaari V, Kajander S, Hupli M, Huupponen R & Leino-Kilpi H (2012) Nurse students' medication competence – An integrative review of the associated factors. Nurse Educ Today 32(4): 399–405.

Sulosaari V, Suhonen R & Leino-Kilpi H (2011) An integrative review of the literature on registered nurses' medication competence. J Clin Nurs 20(3-4): 464–478.

Sung YH, Kwon IG & Ryu E (2008) Blended learning on medication administration for new nurses: integration of e-learning and face-to-face instruction in the classroom. Nurse Educ Today 28(8): 943–952.

Tang F, Sheu S, Yu S, Wei I & Chen C (2007) Nurses relate the contributing factors involved in medication errors. J Clin Nurs 16(3): 447–457.

Taxis K & Barber N (2003) Causes of intravenous medication errors: an ethnographic study. Quality & Safety in Health Care 12(5): 343–347.

TENK (2012) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suo-messa.<br />Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012.

Terveydenhuoltolaki 2010/1326. URL: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajan-tasa/2010/20101326. Luettu 2015/9/4.

121

Toppinen L, Moilanen H, Järviluoma E & Tohmo H (2009) Osastofarmasia parantaa poti-lasturvallisuutta. Suomen lääkärilehti – Finlands läkartidning 64(17): 1552–1553.

Tran DT & Johnson M (2010) Classifying nursing errors in clinical management within an Australian hospital. Int Nurs Rev 57(4): 454–462.

Treiber LA. & Jones JH (2010) Devastatingly human: an analysis of registered nurses' med-ication error accounts. Qual Health Res 20(10): 1327–1342.

Tsai SL, Tsai WW, Chai SK, Sung WH, Doong JL & Fung CP (2004) Evaluation of com-puter-assisted multimedia instruction in intravenous injection. Int J Nurs Stud 41(2): 191–198.

Unver V, Tastan S & Akbayrak N (2012) Medication errors: perspectives of newly graduated and experienced nurses. Int J Nurs Pract 18(4): 317–324.

Valdez LP, de Guzman A & Escolar-Chua R (2013) A structural equation modeling of the factors affecting student nurses' medication errors. Nurse Educ Today 33(3): 222–228.

Vehviläinen-Julkunen K (2007) Osaaminen hoitotyössä – tutkimuksen tarve on ilmeinen. Pääkirjoitus. Hoitotiede 19(3): 113–114.

Veräjänkorva O (2003) Sairaanhoitajien lääkehoitotaidot: Lääkehoitotaitojen arviointimitta-rin ja täydennyskoulutusmallin kehittäminen. Väitöskirja thesis. Turun yliopisto, Turku.

Veräjänkorva O & Leino-Kilpi H (2003) Lääkehoidon opetus hoitotyön opettajien arvioi-mana. Hoitotiede 15(1): 29–37.

Vuopala E (2013) Onnistuneen yhteisöllisen verkko-oppimisen edellytykset: Näkökulmina yliopisto-opiskelijoiden kokemukset ja verkkovuorovaikutus. Oulu: Oulun yliopiston kirjasto.

Walsh KA (2008) The relationship among mathematics anxiety, beliefs about mathematics, mathematics self-efficacy, and mathematics performance in associate degree nursing students. Nurs Educ Persp 29(4): 226–229.

Walsh M, Bailey PH & Koren I (2009) Objective structured clinical evaluation of clinical competence: an integrative review. J Adv Nurs 65(8): 1584–1595.

Warburton P, Sherrington S, Kirton J, Ryland I & Jinks A (2010) An evaluation of an online numeracy assessment tool. Nurs Stand 24(30): 62–64.

Warburton P & Kahn P (2007) Improving the numeracy skills of nurse prescribers. Nursing Standard 21(28): 40–43.

Ward KR & Koerner DK (2008) Sink or swim: The titanic medication administration fair. J Contin Educ Nurs 39(4): 179–184.

Washer P (2001) Barriers to the use of web-based learning in nurse education. Nurse Educ Today 21(6): 455–460.

Watson R, Stimpson A, Topping A & Porock D (2002) Clinical competence assessment in nursing: a systematic review of the literature. J Adv Nurs 39(5): 421–431.

Watson R (2002) Clinical competence: Starship Enterprise or straitjacket? Nurse Educ To-day 22(6): 476–480.

Wellard SJ, Rasmussen B, Savage S & Dunning T (2013) Exploring staff diabetes medica-tion knowledge and practices in regional residential care: Triangulation study. J Clin Nurs 22(13–14): 1933–1940.

122

Wilson A (2003) Nurses' maths: researching a practical approach. Nursing Standard 17(47): 33–36.

Wolf ZR, Serembus JF, Smetzer J, Cohen H & Cohen M (2000) Responses and concerns of healthcare providers to medication errors. Clin Nurse Spec 14(6): 278–287.

Woody G & Davis BA (2013) Increasing Nurse Competence in Peripheral Intravenous Ther-apy. J INFUSION NURS 36(6): 413–419.

Wright K (2005) An exploration into the most effective way to teach drug calculation skills to nursing students. Nurse Educ Today 25(6): 430–436.

Wright K (2007) Student nurses need more than maths to improve their drug calculating skills. Nurse Educ Today 27(4): 278–285.

Wright K (2008) Can effective teaching and learning strategies help student nurses to retain drug calculation skills? Nurse Educ Today 28(7): 856–864.

Wright K (2009) The assessment and development of drug calculation skills in nurse educa-tion – a critical debate. Nurse Educ Today 29(5): 544–548.

Wright K (2010) Do calculation errors by nurses cause medication errors in clinical practice? A literature review. Nurse Educ Today 30(1): 85–97.

Wright K (2012) Drug calculation skills – are we running scared? Nurse Educ Today 32(8): 838.

Wright K (2013) How do nurses solve drug calculation problems? Nurse Educ Today 33(5): 450–457.

Yu KH, Nation RL & Dooley MJ (2005) Multiplicity of medication safety terms, definitions and functional meanings: when is enough enough?. Quality & Safety in Health Care 14(5): 358–363.

123

Osajulkaisut

I Sneck S, Saarnio R & Isola A (2013) Sairaanhoitajien arvio omasta laskimonsisäisen neste- ja lääkehoidon osaamisestaan ja osaamisen varmistamisesta. Hoitotiede 25(4): 253–265.

II Sneck S, Saarnio R, Isola A & Bloigu R (2016) Medication competency of nurses ac-cording to theoretical and drug calculation online exams: a descriptive correlational study. Nurse Education Today 36: 195–201. DOI: 10.1016/j.nedt.2015.10.006.

III Sneck S, Isola A & Saarnio R (2015) Nurses’ perceptions of verification of medication competence. Journal of Nursing Education and Practice 5(6): 114–122. DOI: 10.5430/jnep.v5n6p114

Uudelleen julkaistu Hoitotiede-lehden (I), Nurse Education Today (Elsevier) (II) ja

Nursing Education and Practicen (III) luvalla.

Alkuperäisartikkelit eivät sisälly elektroniseen versioon.

124

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I S

Book orders:Granum: Virtual book storehttp://granum.uta.fi/granum/

S E R I E S D M E D I C A

1322. Tirkkonen, Tiina (2015) Early attachment, mental well-being and development ofFinnish children at preschool age : twinship – risk or opportunity?

1323. Pylväs-Eerola, Marjo (2015) Oxidative stress in the pathogenesis and prognosis ofovarian cancer

1324. Tokola, Heikki (2015) Mechanical stretch and peptide growth factors in theregulation of the hypertrophic response of cardiomyocytes : ANP and BNP asmodel genes

1325. Kinnunen, Eeva-Maija (2015) Perioperative bleeding and use of blood products incoronary artery bypass grafting

1326. Emelyanova, Anastasia (2015) Cross-regional analysis of population aging in theArctic

1327. Hirvasniemi, Jukka (2015) Novel X-ray-based methods for diagnostics ofosteoarthritis

1328. Uusitalo, Jouko (2015) The role of drug metabolism in drug discovery anddevelopment – Case Ospemifene

1329. Lantto, Marjo (2015) Childhood mortality in Finland

1330. Kerimaa, Pekka (2015) Magnetic resonance imaging-guided percutaneousmusculoskeletal biopsies and therapeutic bone drillings

1331. Holma, Tuomas (2015) Hearing among Finnish professional soldiers –epidemiological study

1332. Petrov, Petar (2015) Leukocyte protein Trojan, as a candidate for apoptoticregulatory role

1333. Mattila, Riikka (2015) The roles of virulence factors Us3 and 134.5 duringdifferent phases of HSV-1 life cycle

1334. Keskinen, Emmi (2015) Parental psychosis, risk factors and protective factors forschizophrenia and other psychosis : The Northern Finland Birth Cohort 1966

1335. Kantola, Tiina (2016) Systemic inflammation in colorectal cancer : the role ofcytokines and endostatin

1336. Lithovius, Riitta (2015) Aspects of cleft lip and palate from Northern Finland :clefts in Northern Finland

1337. Kuusisto, Milla (2015) Translational research on challenges in the treatment ofdiffuse large B-cell lymphoma

UNIVERSITY OF OULU P .O. Box 8000 F I -90014 UNIVERSITY OF OULU FINLAND

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I S

Professor Esa Hohtola

University Lecturer Santeri Palviainen

Postdoctoral research fellow Sanna Taskila

Professor Olli Vuolteenaho

University Lecturer Veli-Matti Ulvinen

Director Sinikka Eskelinen

Professor Jari Juga

University Lecturer Anu Soikkeli

Professor Olli Vuolteenaho

Publications Editor Kirsti Nurkkala

ISBN 978-952-62-1065-0 (Paperback)ISBN 978-952-62-1066-7 (PDF)ISSN 0355-3221 (Print)ISSN 1796-2234 (Online)

U N I V E R S I TAT I S O U L U E N S I S

MEDICA

ACTAD

D 1338

ACTA

Sami Sneck

OULU 2016

D 1338

Sami Sneck

SAIRAANHOITAJIEN LÄÄKEHOIDON OSAAMINEN JA OSAAMISEN VARMISTAMINEN

OULUN YLIOPISTON TUTKIJAKOULU;OULUN YLIOPISTO, LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA;MEDICAL RESEARCH CENTER OULU;OULUN YLIOPISTOLLINEN SAIRAALA