oulu 2010 d 1058 university of oulu p.o.b. 7500 fi-90014...

ABCDEFG

UNIVERS ITY OF OULU P.O.B . 7500 F I -90014 UNIVERS ITY OF OULU F INLAND

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I S

S E R I E S E D I T O R S

SCIENTIAE RERUM NATURALIUM

HUMANIORA

TECHNICA

MEDICA

SCIENTIAE RERUM SOCIALIUM

SCRIPTA ACADEMICA

OECONOMICA

EDITOR IN CHIEF

PUBLICATIONS EDITOR

Professor Mikko Siponen

University Lecturer Elise Kärkkäinen

Professor Pentti Karjalainen

Professor Helvi Kyngäs

Senior Researcher Eila Estola

Information officer Tiina Pistokoski

University Lecturer Seppo Eriksson


Publications Editor Kirsti Nurkkala

ISBN 978-951-42-6217-3 (Paperback)ISBN 978-951-42-6218-0 (PDF)ISSN 0355-3221 (Print)ISSN 1796-2234 (Online)

U N I V E R S I TAT I S O U L U E N S I S

MEDICA

ACTAD

D 1058

ACTA

Esa Liukkonen

OULU 2010

D 1058

Esa Liukkonen

RADIOLOGISTEN KUVIEN KATSELUSSA KÄYTETTÄVIEN NÄYTTÖJEN LAATUNÄYTTÖJEN LAITEKANTA, SUORITUSKYKY JA LAADUNVALVONTA SEKÄ KUVANKATSELU-OLOSUHTEET RADIOLOGISISSA YKSIKÖISSÄ JA TERVEYSKESKUKSISSA

LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA,DIAGNOSTIIKAN LAITOS,RADIOLOGIA,OULUN YLIOPISTO;TARTON YLIOPISTO;SOSIAALI- JA TERVEYSALAN YKSIKKÖ,OULUN SEUDUN AMMATTIKORKEAKOULU

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I SD M e d i c a 1 0 5 8

ESA LIUKKONEN

RADIOLOGISTEN KUVIEN KATSELUSSA KÄYTETTÄVIEN NÄYTTÖJEN LAATUNäyttöjen laitekanta, suorituskyky ja laadunvalvonta sekä kuvankatseluolosuhteet radiologisissa yksiköissä ja terveyskeskuksissa

Esitetään Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnansuostumuksel la ju lk isest i tarkastettavaksi Oulunyliopistollisen sairaalan luentosalissa 7 18. kesäkuuta 2010kello 12

OULUN YLIOPISTO, OULU 2010

Copyright © 2010Acta Univ. Oul. D 1058, 2010

Työn ohjaajatProfessori Miika NieminenTohtori Anja HennerProfessori Antti Servomaa

EsitarkastajatProfessori Hannu AronenDosentti Mika Kortesniemi

ISBN 978-951-42-6217-3 (Paperback)ISBN 978-951-42-6218-0 (PDF)http://herkules.oulu.fi/isbn9789514262180/ISSN 0355-3221 (Printed)ISSN 1796-2234 (Online)http://herkules.oulu.fi/issn03553221/

Kannen suunnitteluRaimo Ahonen

JUVENES PRINTTAMPERE 2010

Liukkonen, Esa, Quality of displays used for viewing radiological images. Displaytechnology, performance and quality control of displays and viewing conditions atradiology departments and healthcare centersFaculty of Medicine, Institute of Diagnostics, Department of Diagnostic Radiology, Universityof Oulu, P.O.Box 5000, FI-90014 University of Oulu, Finland; Faculty of Science andTechnology, University of Tartu, Ülikooli 18, 50090 Tartu, Estonia; School of Health and SocialCare, Oulu University of Applied Sciences, P.O.Box 222, FI-90101 Oulu, FinlandActa Univ. Oul. D 1058, 2010

AbstractThe purpose of this study was to investigate the quality of displays at radiology departments andhealthcare centers, viewing conditions, quality control practices and user experiences of viewingradiological images from displays during 2007. The study aimed to provide guidelines toimproving the quality of image viewing from displays and viewing conditions in healthcare.

The data was gathered from radiology departments at university hospitals in Finland andhealthcare centers in the treatment area of responsibility of the Oulu University Hospital. Displaytechnology, quality control practices and users experiences of viewing were determined usingquestionnaires. Technical measurements were performed in order to acquire information ondisplays performance and viewing conditions. In addition, observation was used to evaluateviewing conditions.

Almost all displays at radiological departments were applicable for diagnostics. At healthcarecenters all displays were inapplicable for diagnostics. Both organization groups had displays usingobsolete cathode ray tube technology and these displays did not pass current acceptance criteria.Most radiology departments had viewing conditions which were compatible with existingguidelines, whereas at healthcare centers lighting conditions were too bright for viewingradiological images from displays. Acceptance testing was done only for few of the displays andquality control was not performed regularly. Personnel responsible for quality assurance felt theywere provided with inadequate resources for performing display quality control. Clinicians athealthcare centers did not identify the poor performance of displays. Radiologists and cliniciansat healthcare centers rarely performed quality assurance for displays.

The quality of displays, viewing conditions and the assessment of display performance athealthcare organizations was not at the level required by the existing guidelines. Both the cathoderay tube displays and uncalibrated liquid crystal displays should either be replaced with new onesor calibrated. Lighting and positioning of displays ought to be rearranged in order to diminishreflections. Furthermore, doctors ought to be able to rearrange lighting conditions with ease. Moreresources ought to be directed to display quality control and different quality control practicesshould be unified. Both the users and the quality control personnel should also be provided withmore training in display quality control. Regular display quality control should be extended to allhealthcare organizations. Clinicians working at healthcare centers should be provided withadequate training in the use of image viewing software.

Keywords: AAPM, computer peripherals, computer terminals, CRT-displays, DICOM,GSDF, hospitals, LCD-displays, lighting, quality, quality control, radiography,radiology, radiology departments, reference standards, workstation displays, x-rays

Liukkonen, Esa, Radiologisten kuvien katselussa käytettävien näyttöjen laatu.Näyttöjen laitekanta, suorituskyky ja laadunvalvonta sekä kuvankatseluolosuhteetradiologisissa yksiköissä ja terveyskeskuksissaLääketieteellinen tiedekunta, Diagnostiikan laitos, Radiologia, Oulun yliopisto, PL 5000, 90014 Oulun yliopisto; Tarton yliopisto, Ülikooli 18, 50090 Tartto, Viro; Sosiaali- jaterveysalan yksikkö, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, PL 222, 90101 OuluActa Univ. Oul. D 1058, 2010

TiivistelmäTämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vuoden 2007 aikana radiologisten yksiköiden jaterveyskeskusten radiologisten kuvien katseluun tarkoitettujen näyttöjen laatu, kuvankatseluolo-suhteet ja laadunvalvontakäytännöt sekä käyttäjien kokemuksia röntgenkuvien katselusta näy-töiltä. Tutkimuksen tavoitteena oli antaa toimenpide-ehdotuksia kuvankatselun ja kuvankatselu-olosuhteiden kehittämiseksi terveydenhuollossa.

Aineisto muodostui otoksesta viiden yliopistollisen sairaalan radiologisista yksiköistä jaOulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueen terveyskeskuksista. Näyttöjen laitekanta, laa-dunvalvontakäytännöt ja lääkäreiden kokemuksia näyttötyöskentelystä selvitettiin kyselyllä.Mittausten ja havainnoinnin avulla saatiin tietoa näyttöjen suorituskyvystä ja kuvankatselutilojenvalaistusolosuhteista.

Radiologisten yksiköiden näytöt olivat teknisesti pääosin radiologisista kuvista tehtäväändiagnostiikkaan soveltuvia. Terveyskeskuksissa käytettiin näyttöjä, jotka eivät soveltuneet diag-nostiikkaan. Molemmissa ryhmissä poistuvaan katodisadeputkitekniikkaan perustuvia näyttöjäoli vielä käytössä, eikä yksikään mitatuista näytöistä saavuttanut hyväksyttävyyskriteereitä kaik-kien suorituskyvyn mittaustulosten osalta. Suurimmassa osassa radiologisten yksiköiden työpis-teissä huoneen valaistus oli suositusten mukainen, kun taas terveyskeskuksissa huoneiden valais-tus oli liian voimakas radiologisten kuvien katseluun käytetyillä näytöillä. Vastaanottotarkastusoli tehty vain pienelle osalle näytöistä ja säännöllistä laadunvalvontaa tehtiin näytöille vähän.Laadunvalvojat kokivat resurssit riittämättömiksi näyttöjen laadunvalvontaan. Terveyskeskus-lääkärit eivät itse tunnistaneet näytön huonoa suorituskykyä. Radiologit ja terveyskeskuslääkärittekivät laadunvalvontaa käyttämilleen näytöille hyvin vähän.

Tutkimuksen kohteena olleissa radiologisissa yksiköissä ja terveyskeskuksissa röntgenkuvi-en katseluun tarkoitettujen näyttöjen laatu, valaistusolosuhteet ja laadunvalvonta eivät vastan-neet suosituksia. Katodisädeputkinäytöt ja kalibroimattomat nestekidenäytöt tulisi vaihtaa uusiintai kalibroida. Valaistusta ja näyttöjen sijoittelua tulisi muuttaa heijastusten vähentämiseksi.Lisäksi lääkärillä tulisi olla mahdollisuus muuttaa valaistusta helposti. Näyttöjen laadunvalvon-taan tulisi saada enemmän resursseja, laadunvalvontakäytännöt tulisi yhtenäistää ja käyttäjillesekä laadunvalvojille tulisi antaa lisää koulutusta näyttöjen laadunvalvontaan. Säännöllinennäyttöjen laadunvalvonta tulisi ulottaa kaikkiin terveydenhuollon organisaatioihin. Terveyskes-kuslääkäreille tulisi antaa koulutusta kuvankatseluohjelmien käyttöön.

Asiasanat: AAPM, DICOM, GSDF, kuvankatseluolosuhteet, kuvaputkinäytöt,kuvatyöasemanäytöt, laatu, litteät näytöt, radiologia, radiology, radiology departments,röntgenkuvat, röntgenlaitteet, röntgentekniikka, standardit, tietotekniikka, valaistus

Mikille, Mialle ja Anniinalle

”Hyviä ystäviä, hyviä kirjoja ja unelias omatunto: siinäpä vasta ihanteellista

elämää”

Mark Twain

9

Kiitokset

Tämä tutkimus toteutettiin vuosien 2006 ja 2010 välisenä aikana Oulun yliopistol-

lisen sairaalan radiologian klinikassa. Tutkimusaihe alkoi hahmottua vuonna 2006,

jolloin Oulun yliopistollinen sairaala oli muuttumassa filmittömäksi ja radiologi-

sia kuvia alettiin katsoa näytöiltä. Sain olla mukana uusien toimintatapojen suun-

nittelussa ja toteuttamisessa, mikä vaati perehtymistä myös näyttöjen laatuun ja

laadunvalvontaan.

Suurimmat kiitokseni kuuluvat väitöskirjatyöni ohjaajille professori Miika

Niemiselle, TtT Anja Hennerille ja professori Antti Servomaalle. Miika Niemisen

asiantunteva ja kannustava ohjaus on ollut tärkeää tutkimuksen kaikissa vaiheissa.

Hänen kanssaan käydyt keskustelut ovat lisänneet tietämystäni näyttöjen teknii-

kasta ja laadunvalvonnasta sekä olleet lähtökohtana tämän väitöskirjatyön tekemi-

selle. Anja Henner ja Antti Servomaa ovat olleet tärkeässä roolissa väitöskirjatyö-

ni kokonaisuuden hallinnassa. He ovat antaneet tukea ja ohjausta tutkimusproses-

sin kaikissa vaiheissa.

Kiitän lämpimästi väitöskirjatyöni esitarkastajia professori Hannu Arosta ja

dosentti Mika Kortesniemeä. Heidän rakentava palautteensa on ollut erittäin ar-

vokasta tämän kirjan sisällön viimeistelyn kannalta. Keskustelujemme ansiosta

tutkittava ilmiö sai uusia näkökulmia ja lisäsi tietämystäni tutkimusaiheesta sekä

tutkimustyön tekemisestä.

Esitän parhaimmat kiitokseni Oulun yliopistollisen sairaalan radiologian kli-

nikan ylilääkärille, professori Osmo Tervoselle saamastani tuesta ja mahdollisuu-

desta tehdä tätä tutkimusta.

Väitöskirjatyöprosessin aikana minulla on ollut onni tavata monia henkilöitä,

joiden erityisosaamisen ansiosta olen saanut syvyyttä ja tarkkuutta tähän tutki-

mukseen. Erityisesti haluan kiittää työtoveriani Kari Kylmäniemeä, joka on anta-

nut rehellistä ja rakentavaa palautetta kirjan sisältöön liittyen ja näin ollen paran-

tanut sen laatua. Lämpimät kiitokseni LT Jaakko Niinimäelle, FT Eveliina Lam-

mentaustalle ja FT Juha Nikkiselle, jotka ovat antaneet ammattitaitonsa käyttööni

tutkimukseni eri vaiheissa. FT Marianne Haapeaa kiitän hänen asiantuntevasta ja

ennen kaikkea kärsivällisestä ohjauksestaan tilastollisten analyysien parissa. Li-

säksi kiitän työtovereitani Päivi Tahvanaista, Tuomas Svärdiä, Kimmo Savelaa ja

Mika Pietilää sekä muuta radiologian klinikan henkilökuntaa avuliaasta ja kan-

nustavasta suhtautumisesta tutkimustyöni tekemiseen. Esitän parhaimmat kiitok-

seni FK Eija Kylmäniemelle huolellisesta kielentarkastuksesta ja FK Hanna Kyl-

mäniemelle englanninkielisen tiivistelmän kielentarkastuksesta.

10

Lisäksi kiitän Suomen Röntgenhoitajaliitto ry:tä ja Radiografian tutkimusseu-

ra ry:tä saamastani tuesta.

Läheisimpiä ystäviäni Jukka ja Tiina Jurvaa sekä Patrick Westeriä kiitän hei-

dän positiivisesta asennoitumisestaan tutkimustyötäni kohtaan ja heidän tukeensa

erityisesti ”rentoutumisen” saralla. Jukan ”tekniset innovaatiot” eivät ole jääneet

tässäkään tutkimustyössä täysin huomiotta. Henkinen ja fyysinen hyvinvointi ovat

tärkeässä roolissa tutkimustyön tekemisessä. Niistä on pitänyt huolen rock-yhtye

Wirne ja jääkiekkojoukkue Bothnia Penguins, joiden jäsenenä minulla on kunnia

saada olla.

Sydämellisimmät kiitokseni kuuluvat läheisilleni. Äidiltäni Ritvalta ja isältäni

Viljolta olen saanut ne tarvittavat henkiset ja taloudellisetkin voimavarat, joiden

avulla olen voinut suorittaa tämän työn loppuun. Heidän väsymätön tukensa on

ollut oleellisen tärkeää sekä elämässäni että tämän väitöskirjaprosessin aikana.

Veljiäni Seppoa ja Pekkaa kiitän niistä tärkeistä, pitkistäkin keskusteluista, joiden

ansiosta olen saanut puhelinlaskujen lisäksi perspektiiviä tähän työhön.

Tämän tutkimusprosessin loppuunsaattaminen merkitsee minulle tietyn ajan-

jakson päättymistä ja uuden alkamista. Väitöskirjan alulle saattamisessa sain kan-

nustusta ja tukea edesmenneeltä vaimoltani Annelta. Hänen muistonsa tulee aina

säilymään sydämessäni. Kaikkein suurinta kiitollisuutta koen lapsiani kohtaan.

Heiltä olen saanut toivoa ja voimaa. Miki, Mia ja Anniina ovat osoittaneet ur-

heudellaan ja elämänilollaan sen, että vaikeissakaan tilanteissa ei pidä luovuttaa.

Rakkaimmat kiitokseni osoitan Ninalle. Hän on pitänyt päätäni pystyssä vaikeina

hetkinä, nauttinut kanssani hyvistä hetkistä ja rohkaissut minua tutkimusprosessin

loppuun saattamisessa sekä antanut minulle tarkoituksen sille.

11

Merkkien ja lyhenteiden selitykset

L Luminanssi. Kuvaa pinnalta lähtevää valon voimakkuutta.

Luminanssin mittayksikkö on kandelaa neliömetriä kohti (cd/m2),

joka kuvaa valolähteen valovoimaa tietylle alalle

Lamb Ympäröivän valon heijastumasta aiheutuvan luminanssin osuus

Lmax Näytön maksimiluminanssi

Lmin Näytön minimiluminanssi

LR´ Näytön maksimi- ja minimiluminanssin välinen suhde huomioiden

Lamb

lx Ympäristön valaistusvoimakkuuden mittayksikkö (luksi)

AAPM American Association of Physicists in Medicine. Amerikkalainen

lääketieteen alan fyysikoista koostuva tieteellinen yhteisö

AMLCD Active Matrix Liquid Crystal Display.

Aktiivimatriisinestekidenäyttö. Jokaisella pikselillä on kolme

ohjainpiiriä

CRT Cathode Ray Tube. Katodisädeputkinäyttö

DDL Digital Driving Level. Digitaalinen arvo, joka antaa syötteen

näyttöjärjestelmälle tuottaa luminanssi

DICOM Digital Imaging and Communication System in Medicine.

Lääketieteessä käytettävien digitaalisten kuvien arkistointiin ja

siirtämiseen luotu standardi

ERVA Erityisvastuualue. Koostuu yliopistollisten sairaaloiden

vastuualueisiin kuuluvista sairaanhoitopiireistä

GSDF Grayscale Standard Display Function. Matemaattisesti määritelty

JND-indeksien ja luminanssiarvojen välinen suhde

HUS Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

JND Just Noticeable Difference. Silmin havaittavissa olevien

luminanssien pienin ero

LCD Liquid Crystal Display. Nestekidenäyttö

MP Kuva-alkioiden eli pikseleiden määrä näyttömatriisissa (miljoonaa

pikseliä)

PACS Picture Archiving and Communication System. Laitteistoista ja

ohjelmista koostuva järjestelmä digitaalisten kuvien tallentamiseen

ja siirtoon

PPSHP Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri

PSHP Pirkanmaan sairaanhoitopiiri

12

PSSHP Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri

RGB Red, Green, Blue. Värimalli, jossa värejä muodostetaan

yhdistämällä punaista, sinistä ja vihreää väriä

RMS Root mean square. Neliöllinen keskiarvo

STUK Säteilyturvakeskus. Säteily- ja ydinturvallisuutta valvova

viranomainen ja alan tutkimuslaitos

VSSHP Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri

13

Sisällysluettelo

Abstract

Tiivistelmä

Kiitokset 9 Merkkien ja lyhenteiden selitykset 11 Sisällysluettelo 13 1 Johdanto 15 2 Diagnostiset näytöt radiologisten kuvien katselussa 17

2.1 CRT-näytöt .............................................................................................. 18 2.2 LCD-näytöt ............................................................................................. 21 2.3 Näyttöjen suorituskykyyn vaikuttavat tekijät .......................................... 24 2.4 DICOM-standardi radiologisten kuvien esittämisessä ............................ 32

2.4.1 Harmaasävyjen esittäminen .......................................................... 32 2.4.2 Näyttöjen DICOM-kalibrointi ...................................................... 33

2.5 CRT- ja LCD-näyttöjen suorituskyvyn erot ............................................ 34 2.5.1 Mammografiatutkimukset ............................................................ 36 2.5.2 Natiivitutkimukset ........................................................................ 37 2.5.3 Tietokonetomografiatutkimukset .................................................. 38

3 Näyttöjen laadunvalvontaa ohjaavat suositukset 39 3.1 Tekninen laadunvalvonta ........................................................................ 39 3.2 Suosituksia diagnostisten näyttöjen laadunvalvontaan ........................... 40

4 Tutkimuksen tarkoitus 43 5 Materiaali ja menetelmät 45

5.1 Aineiston rajaus....................................................................................... 45 5.2 Aineiston keruu ....................................................................................... 46

5.2.1 Kysely lääkäreille ja laadunvalvojille ........................................... 47 5.2.2 Näyttöjen suorituskyvyn mittaaminen .......................................... 50 5.2.3 Kuvankatseluympäristön ominaisuuksien havainnointi ............... 58

5.3 Aineiston käsittely ................................................................................... 59 6 Tulokset 61

6.1 Näyttöjen laitekanta ................................................................................ 61 6.1.1 Radiologisten yksiköiden laitekanta ............................................. 61 6.1.2 Terveyskeskusten laitekanta ......................................................... 64

6.2 Näyttöjen suorituskyky ........................................................................... 66 6.2.1 Radiologisten yksiköiden näyttöjen suorituskyky ........................ 66

14

6.2.2 Radiologisten yksiköiden näyttöjen mittaustulosten

vertailu AAPM:n hyväksyttävyyskriteereihin .............................. 82 6.2.3 Terveyskeskusten näyttöjen suorituskyky .................................... 85 6.2.4 Terveyskeskusten näyttöjen mittaustulosten vertailu

AAPM:n hyväksyttävyyskriteereihin ........................................... 98 6.3 Kuvankatseluympäristö ......................................................................... 100

6.3.1 Radiologisten yksiköiden kuvankatseluympäristö ...................... 100 6.3.2 Terveyskeskusten kuvankatseluympäristö .................................. 101

6.4 Näyttöjen laadunvalvonta ...................................................................... 101 6.4.1 Radiologisten yksiköiden näyttöjen laadunvalvonta .................. 102 6.4.2 Terveyskeskusten näyttöjen laadunvalvonta ............................... 106

6.5 Lääkäreiden kokemukset radiologisten kuvien katselusta

näytöiltä ja katselukäytännöt ................................................................. 107 6.5.1 Radiologisten yksiköiden lääkäreiden radiologisten kuvien

katselukäytännöt ja kokemukset radiologisten kuvien

katselusta näytöiltä ..................................................................... 107 6.5.2 Terveyskeskuslääkäreiden radiologisten kuvien

katselukäytännöt ja kokemukset radiologisten kuvien

katselusta näytöiltä ..................................................................... 109 7 Pohdinta 113

7.1 Näyttöjen laitekanta ja suorituskyky ..................................................... 113 7.2 Kuvankatseluympäristön valaistus ........................................................ 119 7.3 Diagnostisten näyttöjen laadunvalvonta ................................................ 120 7.4 Tutkimuksen luotettavuus ..................................................................... 122 7.5 Toimenpide-ehdotukset kuvankatselun ja

kuvankatseluolosuhteiden kehittämiseksi terveydenhuollossa .............. 125 8 Johtopäätökset 129 Kirjallisuusviitteet 131 Liitteet 139

15

1 Johdanto

Suomessa julkiset terveyspalvelut jakautuvat perusterveydenhuoltoon ja erikois-

sairaanhoitoon. Erikoissairaanhoitoa varten maa on jaettu kahteenkymmeneen

sairaanhoitopiiriin. Jokaisessa sairaanhoitopiirissä on keskussairaala, joista viisi

on yliopistosairaaloita. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009.) Kunnan terveyskes-

kukset tuottavat perusterveydenhuollon palveluja. Suomen Kuntaliiton (2008)

internetsivujen mukaan Manner-Suomen kunnissa oli vuoden 2007 alussa yhteen-

sä 237 terveyskeskusta, joista 58 oli kuntayhtymien ja 178 kuntien terveyskes-

kuksia. Näiden lisäksi useissa kunnissa on terveysasemia, joihin terveyskeskusten

toimintoja on jaettu (Suomen Kuntaliitto 2008).

Tietokonetomografia aloitti 1970-luvulla radiologian digitalisoitumisen (Jur-

velin 2005), jonka seurauksena toiminnallinen digitaalinen kuvantamisketju muo-

dostuu kolmesta itsenäisestä alueesta: kuvan tuottamisesta, kuvan käsittelystä ja

kuvan esittämisestä. Nykyään kaikkeen radiologiseen kuvantamiseen löytyy digi-

taalisen kuvan tuottava ratkaisu ja lähes kaikissa laitehankinnoissa päädytään

ratkaisuun, joka mahdollistaa siirtymisen filmittömään toimintaan. (Aalto 2004.)

Digitaalisen kuvantamisen perusjärjestelmä PACS (Picture Archiving and Com-

munication System) on laitteistoista ja ohjelmista koostuva järjestelmä digitaalis-

ten kuvien tallentamiseen, siirtoon ja esittämiseen (Vesala ym. 2001, Samei ym.

2004).

Työasemat näyttöineen ovat kuvantamisketjun viimeinen fyysinen ja käyttä-

jälle näkyvin elementti. Työasemassa on kaksi selkeää komponenttia: ohjelmisto

ja laitteisto. Ohjelmistoon kuuluvan yhden osa-alueen, graafisen käyttöliittymän

avulla voidaan muun muassa hakea digitaalisesta arkistosta radiologisia kuvia

sekä katsella ja muokata niitä esimerkiksi säätämällä kuvan kontrastia ja kirkkaut-

ta. Laitteistotasolla on kaksi erilaista näyttötekniikkaa vallalla: katodisädeputki-

näyttö (CRT, Cathode Ray Tube) ja nestekidenäyttö (LCD, Liquid Crystal Disp-

lay). (Vesala ym. 2001, Chakrabarti ym. 2003, Balassy ym. 2005.)

Kansainvälisessä kirjallisuudessa on tutkittu viime vuosina laajalti mm. LCD-

ja CRT-näyttöjen eroja ja soveltuvuutta radiologiseen diagnosointiin (Bacher ym.

2006, Zuley ym. 2006, Kamitani ym. 2007, Uematsu & Kasami 2008, Yamada

ym. 2008) ja kuvankatseluympäristön valaistuksen vaikutusta näytöltä katsottavan

kuvan laatuun (Arenson ym. 2003, Chakrabarti ym. 2003, Fuchsjager ym. 2003,

Krupinski ym. 2004, Brettle & Bacon 2005, Prabhu ym. 2005, Seto ym. 2005,

Morgan ym. 2006).

16

Kotimaisia tutkimuksia diagnostisten näyttöjen suorituskyvystä tai kuvankat-

seluympäristön valaistuksesta ei ole. Annala (2004) selvitti pro gradu -

tutkimuksessaan työasemanäyttöjen kuvanlaadun laadunvarmistusohjeiden tasoa

radiologisissa yksiköissä. Tutkimuksessa kartoitettiin 19 yliopistosairaalan ja

keskussairaalan näyttöjen laadunvalvonnan tila, näyttöjen tekniset ominaisuudet

ja laadunvalvonnan koulutuksen tila. Tutkimus oli kyselytutkimus, eikä se sisältä-

nyt näyttöjen mittauksia. Tulosten mukaan kirjallinen ohje laadunvalvonnasta

löytyi vain yhdestä kuvantamisyksiköstä. Laadunvalvonnasta vastaavat henkilöt

kokivat omat valmiutensa laadunvarmistuksen toteuttamiseen huonoiksi. Vastaa-

jien yleinen mielipide oli se, että radiologisissa yksiköissä panostetaan liian vähän

kuvan laadunvalvontaan. (Annala 2004.)

Edellä mainituissa tutkimuksissa painotetaan näyttöjen laadun ja laadunval-

vonnan tärkeyttä sekä sitä, että työtilojen valaistukseen tulee kiinnittää nykyistä

enemmän huomiota. Niissä ei ole kuitenkaan selvitetty, minkälainen on radiolo-

gisten kuvien katselussa käytettävien näyttöjen suorituskyky todellisissa kuvan-

katseluolosuhteissa, minkälaisia näyttöjä terveydenhuollossa käytetään radiologis-

ten kuvien katselussa tai miten näyttöjen laadunvalvontaa toteutetaan käytännössä.

Myöskään käyttäjien kokemuksia radiologisten kuvien katseluun tarkoitettujen

näyttöjen laadusta ei ole selvitetty. Näihin kysymyksiin vastataan tässä tutkimuk-

sessa.

Tässä tutkimuksessa on käytetty kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia tutkimus-

menetelmiä. Tutkimus on kartoittava, prospektiivinen poikittaistutkimus, jossa

vuonna 2007 kerättiin kyselyillä, mittaamalla sekä havainnoimalla tietoa näytöistä,

kuvankatseluympäristöistä, laadunvalvonnasta ja käyttäjien kokemuksista radio-

logisten kuvien katselusta näytöiltä. Tutkimuksen kohteina oli radiologisia yksi-

köitä Helsingin, Kuopion, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistosairaaloista sekä

terveyskeskuksia ja -asemia Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (PPSHP)

erityisvastuualueen (ERVA) alueelta.

17

2 Diagnostiset näytöt radiologisten kuvien katselussa

Radiologisissa yksiköissä tuotetaan eri kuvantamislaitteilla erilaisia energioita

hyödyntäen kuvatietoa potilaan elimistön jostakin osasta. Keskeisimmät kuvan-

tamismenetelmät ovat röntgenkuvaus (natiivikuvaus ja tietokonetomografia, TT),

isotooppikuvaus, magneettikuvaus ja ultraäänikuvaus (Jurvelin 2005). Tässä tut-

kimuksessa radiologisilla kuvilla tarkoitetaan edellä mainituilla menetelmillä

lääketieteelliseen käyttöön tarkoitettuja, näytöiltä tarkasteltavia digitaalisia kuvia.

Suomessa tehdään vuosittain hieman alle neljä miljoonaa röntgentutkimusta, jois-

ta natiivitutkimusten osuus on hieman yli 90 % (Tenkanen-Rautakoski 2006).

Kansainvälisessä kirjallisuudessa radiologisten kuvien katseluun tarkoitetuista

näytöistä käytetään usein nimitystä ”medical displays” tai ”medical grade disp-

lays” (Samei ym. 2005b, Geijer ym. 2007, Kimpe & Tuytschaever 2007, Kru-

pinski 2009, Nishikawa ym. 2009). Tässä tutkimuksessa radiologisten kuvien

katseluun käytettävistä näytöistä käytetään nimitystä diagnostiset näytöt.

Näytön käyttötarkoituksesta riippuen diagnostinen näyttö voi olla joko pri-

maarinäyttö tai sekundaarinäyttö. Primaarinäytöillä tarkoitetaan näyttöjä, joista

radiologi tai muu erikoislääkäri antaa radiologisesta kuvasta lausunnon potilaan

tilasta. Sekundaarinäytöillä tarkoitetaan muuhun kuin lausunnon antamiseen tar-

koitettuja näyttöjä, kuten esimerkiksi terveyskeskuslääkäreiden näyttöjä, kun

radiologin lausunto on käytössä, ja röntgenhoitajien laitenäyttöjä. Primaarinäyttö-

jen suorituskyvyn hyväksyttävyysrajat ovat tiukemmat kuin sekundaarinäyttöjen.

(Samei ym. 2005b, STUK 2008.)

Diagnostiset näytöt perustuvat pääsääntöisesti kahteen eri näyttötekniikkaan.

Käytöstä on vähitellen poistumassa emissiivisiin (itse valoa tuottava) näyttöihin

kuuluva katodisädeputkinäyttö (CRT, Cathode Ray Tube). Nykyään yleisempi

nestekidetekniikkaan perustuva nestekidenäyttö (LCD, Liquid Crystal Display)

kuuluu transmissiivisiin näyttöihin, jotka suodattavat itsensä läpi kulkevaa valoa

(Samei 2003, Silvekoski 2001). Tässä tutkimuksessa käytetään näistä radiologis-

ten kuvien katseluun tarkoitetusta kahdesta näyttötyypistä nimitystä CRT-näyttö

ja LCD-näyttö.

Näyttöjen matriisikoko kertoo, kuinka monella kuva-alkiolla eli pikselillä

näyttö kykenee esittämään kuvan. Näyttöjen valmistajat ilmoittavat matriisikoon

yleensä vaakarivillä olevien pikseleiden määrällä kerrottuna pystyrivien pikselei-

den määrällä (esimerkiksi 1600 × 1200 pikseliä = 1,92 miljoonaa pikseliä, MP).

18

Usein radiologisen kuvan koko on näytön matriisikokoa suurempi. Tällöin kuvaa

joudutaan muokkaamaan.

CRT- ja LCD-näyttöjä on saatavilla 1–5 MP:n harmaasävy- ja värinäyttöjä.

Nykyään on saatavilla myös 9 MP:n LCD-värinäyttöjä. Näyttöjen tulisi olla kalib-

roituja ihmissilmän kontrastiherkkyyteen perustuvan harmaasävyasteikon mukai-

siksi (kts. luku 2.4). (Barten 1999, NEMA 2004.) Tässä tutkimuksessa kalibroi-

mattomasta, matriisikooltaan alle 2 MP:n näytöstä käytetään nimitystä perusnäyt-

tö.

Sekä CRT- että LCD-näytöissä värien tuottamiseen käytetään useimmiten li-

säävää (additiivista) järjestelmää, jossa eri värejä muodostetaan yhdistelemällä

punaista, vihreää ja sinistä väriä. Se perustuu ihmisen näköjärjestelmään, jossa on

kolmenlaisia väriä näkeviä tappisoluja. (Oittinen 1992). Järjestelmästä käytetään

nimitystä RGB-värimalli (Red, Green, Blue). Näyttöjen koko ilmoitetaan diago-

naalimittana eli näyttöruudun kulmasta kulmaan mitatun halkaisijan mukaan tuu-

mina. Tyypillisesti diagnostisten näyttöjen koko 19–22”. (Sorantin 2008.)

2.1 CRT-näytöt

CRT-näytön kehittäminen aloitettiin 1800-luvun lopulla ja kehitys on jatkunut

näihin päiviin saakka. Nykyään on saatavilla CRT-näyttöjä sekä väri- että har-

maasävynäyttöinä. CRT-näytön lasisen, suppilomaisen tyhjiöputken eli kuvaput-

ken sisällä ovat elektronitykki/-tykit, elektronisuihkun poikkeutuskelat, maski eli

reikälevy ja näyttöruutu (kuviot 1 ja 2). CRT-värinäytöissä käytetään kolmea ja

harmaasävynäytöissä yhtä elektronitykkiä. Värinäytöissä on näyttöruudun sisä-

puolella maski, joka suodattaa ja ohjaa eri suunnista tulevia säteitä. (Hanson 1997,

Sluyterman 1997, Compton 2001.) Kuvaputken leveässä päässä on näyttöruutu,

jonka sisäpuolella on fosforikalvo. Kapeammassa päässä oleva elektronitykki,

kuvaputki ja näyttöruutu on juotettu yhteen tiiviiksi tyhjiöksi lasikeraamisella

aineella (kuvio 1). (Compton 2001.)

19

Kuvio 1. CRT-näytön perusrakenne.

Elektronitykissä on noin 600 °C:n lämpötilaan lämmitetty katodi ja ohjaushila.

Lämpö irrottaa katodin pinnalta elektroneja, jotka kiihdytetään kuvaputken sisällä

vallitsevassa tyhjiössä fosforikerroksen päällä olevaan ohueen alumiinikerrokseen,

joka toimii johtimena elektronisuihkun virralle. (Compton 2001.) Elektronisäde

ohjataan haluttuun kohtaan ruudulla poikkeuttamalla sitä vaaka- ja pystysuunnas-

sa poikkeutuskelojen sähkö- ja magneettikenttien avulla (kuvio 1). Pistemäinen

elektronisuihku liikkuu suoraviivaisesti pyyhkäisten fosforipinnan vasemmalta

oikealle ja ylhäältä alas. Elektronisuihkun törmätessä kuvaputken fosforikerrok-

seen siinä tapahtuu fluoresenssi-ilmiö ja pienet kolmen päävärin fosforipisteet

alkavat hehkua valoa (kuvio 2). Kuvan eri värit ja harmaasävyt tuotetaan pääväri-

en eri valoisuusasteilla. Ilmiön lyhyen keston vuoksi kuva piirretään nopeasti

uudelleen yksi rivi kerrallaan. Kun rivi on käyty läpi, poikkeutuskelat siirtävät

elektronisuihkun rivin alaspäin. (Sluyterman 1997, Flynn ym. 1999.)

Virkistystaajuus (hertsi, Hz, rasterointia/s) ilmaisee, kuinka monta kertaa se-

kunnissa kuvaa päivitetään. Nykyisillä CRT-näytöillä virkistystaajuus on yleensä

75 hertsiä. Jos virkistystaajuus on liian matala, havaitaan se kuvan välkyntänä.

Matalilla erottelutarkkuuksilla voidaan käyttää korkeampia virkistystaajuuksia

kuin suurilla erottelutarkkuuksilla. Lomitetussa (interlaced) järjestelmässä kuva

piirretään kahdessa vaiheessa siten, että yhdellä virkistyskerralla elektronisäde

piirtää kuvasta joka toisen rivin, joten yksi ruudullinen voidaan piirtää puolessa

20

normaalista ajasta, jolloin virkistystaajuus on kaksinkertainen rasterinäyttöihin

verrattuna. (Sluyterman 1997, Flynn ym. 1999.)

Kuvio 2. Elektronitykkien lähettämien elektronisäteiden muodostama fluoresenssi-

ilmiö CRT-värinäytön näyttöruudun fosforikerroksessa.

Elektronisäteen voimakkuus vaikuttaa kuvapisteen (pikselin) kirkkauteen ja sitä

säädetään muuttamalla kontrollihilan jännitettä. Syntyneen pikselin väri ja hehkun

kestoaika riippuvat näyttöruudun sisäpinnalla käytetystä fosforin tyypistä. Käytet-

tävällä fosforilla on merkittävä vaikutus CRT-näyttöjen suorituskykyyn. Yleisesti

käytetään joko fosforia P45 tai P104, jolla kirkkauden hyötysuhde on korkeampi

kuin fosforilla P45 mutta joka aiheuttaa kuvaan enemmän kohinaa. Sluyterman

1997.) Radiologien lausunnon antaminen on tehokkaampaa harmaasävynäytöiltä

ja näytöiltä, joissa käytetään fosforia P45, kuin värinäytöiltä tai fosforia P104

käyttäviltä näytöiltä. (Sluyterman 1997, Krupinski & Roehrig 2002.) Pisteväli

kertoo samanväristen fosforien etäisyyden toisistaan ja se on yleensä 0,10–0,28

mm. Korkean luminanssiarvon saavuttaakseen näyttö tarvitsee voimakkaan säh-

kövirran ja 0,15–0,30 mm pistekoon. Matalalla luminanssitasolla pistekoko vaih-

telee välillä 0,15–0,20 mm. (Badano 2003.)

Käytännössä kaikissa CRT-värinäytöissä käytetään maskia. Harmaasävynäy-

töissä ei maskia tarvitse käyttää. Värinäytöissä värit muodostetaan ohjaamalla

säteet fosforikerroksen edessä sijaitsevan maskin avulla tietyllä värillä hohtavaan

fosforipisteeseen. Halutun värin aikaan saamiseksi maski absorboi väärästä suun-

nasta tulevat säteet ja päästää läpi halutut säteet. Rakenteeltaan maskit ovat pää-

asiassa joko reikämaskeja (pistemaski), hilamaskeja (Triniton) tai rakomaskeja.

Yleisin käytössä oleva maskityyppi on reikämaski. Hilamaskin avulla saadaan

aikaan parempi kuvanlaatu kuin muilla maskitekniikoilla. (Sluyterman 1997.)

21

Näyttöruutu on perusmalleissa muodoltaan kupera ja lasi on reunoiltaan pak-

su. Korkealaatuisissa CRT-näytöissä näyttöruutu on tasomainen. Suora kuvapinta

kerää vähemmän heijastuksia eikä aiheuta kuvaan geometrisiä vääristymiä. Kupe-

ran näyttöruudun kuvassa esiintyvien vääristymien poistaminen on lähes mahdo-

tonta. Värinäyttöjen lasissa käytetään barium-strontium-seosta. Harmaasävynäyt-

töjen lasissa barium-lyijy-seosta, jonka röntgensäteiden absorptio-ominaisuus ei

ole yhtä voimakas. Värinäyttöjen näyttöruutu mahdollistaa harmaasävynäyttöjen

näyttöruutuun verrattuna korkeamman jännitteen käytön. Kun jännitettä kasvate-

taan 50 %, ulostulevan valon voimakkuus kasvaa vastaavasti. Tämä mahdollistaa

valovoimaltaan riittävän kirkkaiden värinäyttöjen valmistamisen. (Compton 2001,

Samei ym. 2004.)

2.2 LCD-näytöt

LCD-näyttöjen kehittäminen alkoi 1960-luvun lopulla. Transmissiivisen (näyttö-

pinnan takaa tuleva valo) LCD-näytön perusrakenteeseen kuuluvat taustavaloläh-

teet, kaksi polarisaatiosuodinta, nestekidesolut, joista jokainen solu edustaa yhtä

pikseliä kuvassa, sekä läpinäkyvät elektrodit (tyypillisesti indiumtinaoksidi, ITO)

(kuvio 3). LCD-värinäytöissä yksi pikseli muodostuu kolmen päävärin, punaisen,

vihreän ja sinisen suodattimista. Taustavalo tuotetaan valonlähteiden ja optisten

valonohjaimien avulla sekä valon hajottajilla, jotka parantavat taustavalon tasai-

suutta näyttöruudulla. Tyypillisesti taustavalo tuotetaan yhdellä tai useammalla

kylmäkatodiloistelampulla (CCFL, Cold–Cathode Fluoresent Lamp). Lamput

voivat sijaita näytön sivulla tai takana. (Silvekoski 2001, Badano 2003, Fetterly

ym. 2008.)

Taustavalon luminanssi vaihtelee ympäröivän lämpötilan mukaan ja heikke-

nee ajan myötä (puoliintumisaika 30 000–50 000 tuntia) (Fetterly ym. 2008).

Asteittain tapahtuvan taustavalon luminanssin hiipumista on vaikea havaita. Pe-

rusnäytöissä taustavalon luminanssi nousee käynnistämisen jälkeen voimakkaasti

puolen tunnin ajan, jonka jälkeen se laskee säädetylle alueelle. Diagnostisten

näyttöjen taustavalosensorin avulla voidaan saavuttaa luminanssin säädetty taso jo

muutamassa sekunnissa ja pitää luminanssi halutulla tasolla hiipumisesta huoli-

matta, kunnes näytön luminanssi on laskenut alle hyväksyttävyysrajojen. (Silve-

koski 2001, Badano 2003, Fetterly ym. 2008.)

22

Kuvio 3. LCD-harmaasävynäytön perusrakenne.

LCD-näyttöjen nestekiteet ovat orgaanisia molekyylejä. Ne muodostavat ohuen

nestekerroksen kahden lasilevyn väliin. Tietokoneissa käytettävissä LCD-

näytöissä on yleisesti käytössä aktiivimatriisimenetelmä (AM, Active Matrix),

jossa LCD-paneeli sisältää polarisaatiosuodattimien lisäksi ohutkalvotransistori-

matriisin (TFT, Thin Film Transistor). Aktiivimatriisijärjestelmässä jokaista pikse-

liä ohjataan kerrallaan 1–4 transistorilla, kun taas passiivijärjestelmässä ohjataan

yhtä riviä tai saraketta kerrallaan. Transistorien tehtävänä on säilyttää jokaisen

pikselin sähköinen tila sillä aikaa, kun muita pikseleitä päivitetään. Nestekide

reagoi herkästi sähkökentän muutoksiin. Kun transistorin jännite on pois päältä,

nestekide ei läpäise valoa, ja kun jännite on päällä, valo läpäisee solun ja kuva

näkyy valkoisena. Nestekiteet ovat nemaattisessa tilassa (TN, Twisted Nematic).

Taustavalo polarisoituu lineaarisesti ensimmäisellä polarisaatiolevyllä, jonka

jälkeen valon vaihe kääntyy nestekiteellä. Tällä kontrolloidaan valon läpäisyä

toiseen polarisaatiolevyyn. Näytön luminanssi on verrannollinen läpi päässeen

valon intensiteettiin. Kun nestekiteet ovat kääntyneet 0–90°, nestekide muuttaa

valon polarisaatiotasoa ja valo läpäisee näytön pinnan, jolloin muodostuu eri

PolarisaatiosuodatinPolarisaatiosuodatin

23

harmaasävyjä. Valon osuessa omaa polarisaatiotasoaan vasten kohtisuorasti pola-

risoivaan suodattimeen se absorboituu täysin, eikä läpäise valoa. (Badano 2003,

Fetterly ym. 2008.)

STN-tekniikassa (Super Twistet Nematic) nestekiteet taipuvat 210–270°. Täl-

lä tekniikalla saadaan aikaiseksi TN-tekniikkaa parempi kontrasti, mutta tekniikka

on herkkä värien vääristymille. Ohuella polymeerikalvolla (FSTN, Film STN)

kompensoidaan STN-tekniikasta johtuvat värivirheet. Ylimääräinen kalvo heiken-

tää kuitenkin ulostulevan valon intensiteettiä. LCD-harmaasävynäytössä on kolme

osaväripikseliä mutta ilman värisuodatinta. Värinäytöissä 3–5 % ja harmaasävy-

näytöissä 8–15 % taustavalosta läpäisee paneelin. (Silvekoski 2001, Badano 2003,

Fetterly ym. 2008.)

Samoin kuin CRT-värinäytöissä, LCD-värinäytöissä jokaisella pikselillä on

kolme RGB-osaväripikseliä (subpixel). LCD-harmaasävynäyttöjen kirkkaus on

voimakkaampi kuin LCD-värinäyttöjen, koska LCD-värinäyttöjen osaväripikse-

leiden suodattimet vähentävät näytön luminanssia. Pikselin väriä muutetaan

muuttamalla suhteellista kirkkautta sen jokaisessa kolmessa osapikselissä. Neste-

kidenäytöissä ei virkistystaajuudella ole samanlaista merkitystä kuin kuvaputki-

näytöissä, koska jokaista pikseliä ohjataan itsenäisesti. Terävän kuvan aikaansaa-

miseksi taajuus voidaan säätää CRT-näyttöjä alhaisemmaksi, esimerkiksi 60 hert-

siin. Diagnostisissa LCD-näytöissä on periaatteessa sama tekniikka kuin perus-

käyttöön tarkoitetuissa LCD-näytöissä ja televisioissa. Diagnostisissa näytöissä

on kuitenkin pienemmät nestekidesolut ja suurempi matriisikoko (jopa 38402),

mikä mahdollistaa paremman paikkaerotuskyvyn. Harmaasävynäytöissä ei esiin-

ny värijärjestelmän aiheuttamia virheitä. (Badano 2003, Samei 2003.)

LCD-näytöillä toisinaan esiintyvät pikselivirheet johtuvat TF-transistorin tuo-

tantovaiheen virheistä. Virheellinen kirkas pikseli erottuu värinäytöissä mustasta

taustakuvasta punaisena, sinisenä ja/tai vihreänä pisteenä, ja kuollut pikseli erot-

tuu valkoisessa taustakuvassa mustana pisteenä. Koska yksi pikseli muodostuu

kolmesta osapikselistä, esimerkiksi 5 MP:n LCD-näyttöpaneeli sisältää 15 mil-

joonaa yksittäistä osapikseliä ja niitä ohjaavaa transistoria. Kehittyneiden valmis-

tusprosessien ansiosta on virheellisten pikseleiden määrä kyetty rajoittamaan

yhteen kolmea miljoonaa transistoria kohden. (Kimpe 2006.) Virheellisen pikselin

aiheuttamia haittoja ehkäistään tekniikalla, joka muuttaa kirkkaan pikselin kuol-

leeksi pikseliksi, jolloin sen vaikutus ympäröiviin, toimiviin pikseleihin estetään.

Tämän ansiosta kuvassa ei eroteta häiriöitä, mutta paikkaerotuskyky heikkenee.

(Kimpe 2006, Fetterly ym. 2008.)

24

2.3 Näyttöjen suorituskykyyn vaikuttavat tekijät

Seuraavassa on esitetty merkittävästi näyttöjen suorituskykyyn vaikuttavat tekijät.

Näyttöjen suorituskykyyn vaikuttavat näytönohjain ja kuvankatseluohjelma (Sa-

mei ym. 2004) on jätetty tässä tutkimuksessa tarkastelun ulkopuolelle, koska

niiden vaikutus voidaan havaita näytön suorituskyvyn mittauksissa.

Luminanssi ja kontrasti

Valovoima eli luminanssi, L (cd/m2, kandela/neliömetri), on näytön pintakirkkau-

den tunnus. Näytön pinnan heijastusominaisuudet vaikuttavat voimakkaasti lumi-

nanssiin. (Halonen ym. 2003.) Luminanssi on mitattava suure, ja se kuvaa (tässä

tapauksessa) määrää, jonka näkyvä valo säteilee näyttöruudulta. Diagnostisten

LCD-näyttöjen maksimiluminanssi on noin 1000 cd/m2 ja CRT-näyttöjen noin

350 cd/m2. LCD-näytön näyttöruudun pinnalta valo heijastuu epätasaisesti eri

suuntiin, joten luminanssi mitataan mittarilla, jossa on kapea mittauskulma

(≤5 %). (Fetterly ym. 2008.) Minimi- ja maksimiluminanssin arvoon vaikuttaa

ympäristön valaistusolosuhteiden aiheuttama valon heijastuma näytöltä (Lamb)

(Samei ym. 2004), jolloin

L´min = Lmin + Lamb ja L´max = Lmax + Lamb.

Silmä havaitsee hyvin luminanssin eroja. Kontrastiherkkyyteen vaikuttavat koh-

teen koko, valaistustaso, varjonmuodostus ja värit. Ihminen erottaa harmaasävyt

herkemmin tummasta kuvasta kuin kirkkaasta kuvasta. (Sorantin 2008.)

Näytön luminanssilla on keskeinen vaikutus kuvan kontrastiin. Kontrastilla

tarkoitetaan esitettävän kohteen ja sen taustan välisen luminanssin suhdetta. Kont-

rastikynnys tarkoittaa pienintä luminanssin eroa, joka kyetään havaitsemaan.

Silmän kontrastiherkkyys kasvaa aluksi taustan luminanssin kasvaessa, kunnes

suurilla luminanssitasoilla alkaa esiintyä häikäisyä ja silmän kontrastiherkkyys

huononee. (Halonen & Lehtovaara 1992, Oittinen 1992.) Kontrastikynnykseen

vaikuttaa myös kohteiden muoto. Epätarkkarajaisten kohteiden kontrastikynnys

on korkeampi kuin tarkkarajaisten (Wang ym. 2009).

Kontrastisuhde määritellään korkeimman ja matalimman luminanssin välises-

tä suhteesta, kun ympäröivän valon vaikutus (Lamb) on mahdollisimman vähäinen.

Koska näyttöjen luminanssi laskee ajan kuluessa, luminanssin maksimi- ja mini-

miarvojen pysymistä ennalta määriteltyjen raja-arvojen sisällä seurataan mittaa-

25

malla ne säännöllisin väliajoin. (Groth ym. 2001, Badano ym. 2006.) Mitä pa-

rempi on kuvan kontrasti, sitä miellyttävämpää on näyttöä käyttää (Chen & Lin

2004). Tyypillinen kontrastisuhde harmaasävynäytöillä on noin 600 ja värinäytöil-

lä 250–400 (Fetterly ym. 2008). Kontrastisuhteella (LR) tarkoitetaan maksimi- ja

minimiluminanssin suhdetta ilman ympäröivän valon vaikutusta ja luminans-

sisuhteella (LR´) tarkoitetaan maksimi- ja minimiluminanssin välistä suhdetta

huomioiden ympäröivän valon (Lamb) vaikutus.

Koska ihmissilmä mukautuu yleiseen luminanssitasoon, näyttää kahdella

maksimiluminanssiltaan erilaisella näytöllä esitettävä kuva samanlaiselta, jos

näyttöjen luminanssisuhde on sama. (Samei ym. 2005b, Fetterly ym. 2008.)

Kuvankatseluympäristön valaistusvoimakkuus, illuminanssi

Illuminanssi (lx, luksi) kuvaa näytön etupintaan kaikista suunnista saapuvan ym-

päröivän valon määrää, mutta ei kerro, miten hyvin kyseisessä valaistuksessa

nähdään (Halonen ym. 2003). Korkea illuminanssi vähentää kontrastierotuskykyä

ja heikentää kuvan laatua näytöllä (Samei ym. 2004, Fetterly ym. 2008). Sairaa-

laympäristössä illuminanssi on tyypillisesti alhaisin, noin 2–60 luksia, röntgen-

osastoilla, koska niissä tiloissa radiologisesta kuvasta annetaan lausunto (taulukko

1).

Taulukko 1. Tyypillisiä kuvankatseluympäristön illuminanssiarvoja (Samei ym. 2005b).

Työtila Illuminanssi (luksia)

Leikkaussali 300–400

Ensiapu-tilat 150–300

Sairaalan osastot 200–250

Toimistot 50–180

Röntgen (TT, MRI, NM) 15–60

Röntgen (natiivisanelu) 2–10

Kuvankatseluympäristön valaistuksella on merkittävä vaikutus näytöllä näkyvän

kuvan laatuun. Näyttö tulisi sijoittaa siten, että kuvankatseluympäristön yleisva-

laistus, valotaulut ja ikkunat eivät aiheuta diagnostiikkaan vaikuttavia suoria hei-

jastuksia näyttöruudulle tai häikäise katsojaa. (Groth ym. 2001, Brettle 2007,

Pollard ym. 2008.)

Kuvankatseluympäristön illuminanssi aiheuttaa näytön etupinnasta heijastu-

vaa valoa (ambient light) (Fetterly ym. 2008). Kaikkien näyttöjen näyttöruudut

26

heijastavat ympäröivää valoa. Heijastuksia on kahta tyyppiä. Peiliheijastus (spe-

kulaarinen heijastus) tarkoittaa ympäröivän valon heijastumista näyttöruudun

peilimäiseltä etupinnalta, jolloin heijastunut säde voidaan nähdä vain tietystä

suunnasta, eikä valo siroa muihin suuntiin. Peiliheijastuksen kulma riippuu pin-

nan materiaalista. Peiliheijastus tuottaa valolähteestä peilikuvan näyttöruudulle,

mikä häiritsee kuvan tulkintaa. Näytön asettelua, ympäristön valaistusta ja katse-

lukulmaa muutamalla voidaan vaikuttaa peiliheijastuksen aiheuttamiin ongelmin.

(Badano 2003, Samei 2003, Badano ym. 2006.) Etenkin CRT-näytöillä ympäröi-

vän valon aiheuttamat heijastukset vaikuttavat heikentävästi pienten kohteiden

erottumiseen (Groth ym. 2001, Badano ym. 2006).

Hajaheijastuksella (diffuusi heijastus) tarkoitetaan fotonien siroamista matta-

pintaisen näyttöruudun pinnalta eri suuntiin. Näytön pinnalta heijastuva ympäröi-

vä valo lisää näytöltä tulevaa kokonaisluminanssia. Näytön optiset ominaisuudet

määräävät ympäröivän valon vaikutuksen. (Fetterly ym. 2008.) Hajaheijastukses-

sa sironta lisää suhteellisesti kuvan luminanssin tasaisuutta, mutta vähentää kuvan

kontrastia. Kontrastin heikkeneminen on voimakkainta matalilla luminanssialueil-

la, joten näytöt, jotka ovat herkkiä heijastuksille ja joissa on matala luminanssi,

ovat herkimmät kontrastin heikkenemiselle. (Badano 2003, Badano ym. 2006,

Samei 2003.) Hajaheijastus tuottaa näyttöruudulle tasaisen, erottuvan alueen il-

man näkyvää kuviota. CRT-näytöissä hajaheijastus on suurempi ongelma kuin

LCD-näytöissä, koska CRT-näytöissä tapahtuu valon lateraalista sirontaa fosfori-

kerroksessa. CRT-harmaasävynäytöissä käytettävä valkoinen fosfori aiheuttaa

enemmän hajaheijastusta kuin värinäytöissä käytettävä värillinen fosfori. (Samei

ym. 2004.)

LCD-näyttöjen heijastusominaisuuksissa on piirteitä sekä peili- että hajahei-

jastuksista. Ympäröivän valon aiheuttamia heijastuksia voidaan arvioida sammu-

tetun näytön etupinnalta normaalista kuvankatseluasennosta. Esimerkiksi sammu-

tetun näytön etupinnalta voidaan hahmottaa henkilön ääriviivat tai valkoinen

takki, mutta kasvojen piirteitä ei eroteta. Mikäli matalalla valaistustasolla havai-

taan näytössä peili- tai hajaheijastuksia, tulee näytön asentoa muuttaa suhteessa

valaistukseen. Päälle kytketyllä näytöllä olevan mustan kuvan tulee erottua kirk-

kaampana kuin näyttöruutu näytön olleessa suljettuna. Jos näin ei ole, on ympä-

röivästä valaistuksesta johtuvaa hajaheijastusta liikaa. (Fetterly ym. 2008.)

Silmän mukautumisen taso ympäröivään valoon määräytyy kokonaislumi-

nanssista, joka silmään kohdistuu. Suurin osa tästä luminanssista tulee kuvasta,

jota havainnoija katsoo, mutta osa tulee muista valolähteistä katselukentän sivuil-

ta. Myös silmän sisällä tapahtuu heijastusta. Osa silmään tulevasta valosta siroaa

27

vähentäen havaittavan kuvan kontrastia. Varminta on eliminoida ympäröivän

valon vaikutus (Fetterly ym. 2008), mutta silmien rasittumisen ehkäisemiseksi

kohtuullinen (25–40 luksia) ympäröivä valaistus on parempi kuin täysin pimeä

kuvankatseluhuone (Chen & Lin 2004, Brennan ym. 2007, Samei ym. 2008).

Tyypillisten mammografiakuvien tarkastelussa 50–80 luksia on sopiva ympäröi-

vän valon voimakkuus (Pollard ym. 2008).

Ympäröivän valon vaikutus kuvan laatuun on erityisen voimakas tummia

kuvia tarkasteltaessa. Kun kuvan luminanssitaso nousee, ei ympäröivällä valolla

ole enää merkittävää vaikutusta kuvan kontrastiin (Chakrabarti ym. 2003).

Kalibroimattomalla 1,3 MP:n CRT-värinäytöllä kirkkaassa valaistuksessa

(223 luksia) katetrit erotetaan heikommin keuhkokuvista kuin himmeässä valais-

tuksessa (<10 luksia). Kuvien ikkunointi parantaa katetrien erottumista kirkkaassa

valistuksessa 7,7 % ja matalassa valaistuksessa 8,3 %. Kuvien arviointiaikaan

kirkas valaistus ei kuitenkaan vaikuta merkittävästi, mutta kuvien ikkunoinnin

avulla voidaan rajallisesti kompensoida kirkkaan valaistuksen vaikutusta. (Fuchs-

jager ym. 2003.)

Luminanssin tasaisuus

Luminanssin tasaisuudella tarkoitetaan luminanssin vaihtelua tasavärisessä kuvas-

sa näyttöruudun eri alueilla. CRT-näytöillä luminanssi laskee näyttöruudun reuna-

alueilla ja kulmissa. Tähän vaikuttavat elektronisäteen profiilin muutokset ja näyt-

töruudun paksuus. LCD-näytöissä luminanssin vaihtelut eivät ole niin suuri on-

gelma kuin CRT-näytöissä. Tasaisuuteen vaikuttavat muutokset taustavalon kirk-

kaudessa ja nestekidekerroksen paksuudessa. Ihmissilmä ei ole herkkä matalan

taajuuden muutoksille, joten näyttöruudulla asteittaisina ja epätarkkoina esiintyvät

luminanssin epätasaisuudet eivät ole ongelma. Diagnostisissa näytöissä luminans-

sin tasaisuus voi vaihdella 10–30 %. (Samei ym. 2005b.)

Geometriset vääristymät

Geometriset vääristymät eli vääristymät näytöllä esitettävän kuvan mittasuhteissa

ovat yleensä ongelmana CRT-näytöissä johtuen elektronisäteen poikkeamista

kuperalla lasipinnalla (Samei ym. 2004).

Vääristymät esiintyvät koverina, kuperina ja epäsymmetrisinä muotoina ku-

vassa. Kaksi ensimmäistä vääristymän tyyppiä havaitaan pysty- ja vaakasuuntai-

sissa linjoissa näytön aktiivisen alueen reunoilla. Epäsymmetristä vääristymää

28

esiintyy näytön aktiivisella alueella paikallisina kuvan geometrisina muutoksina.

CRT-näyttö on herkkä voimakkaille magneettikentille, koska näytön elektro-

nisuihkua ohjataan magneettikentän avulla. LCD-näytöissä ei esiinny kuvaruutu-

tekniikkaan liittyviä geometrisiä vääristymiä. CRT- ja LCD-näytöissä näytönoh-

jaimen väärät asetukset suhteessa näyttötapaan voivat myös aiheuttaa kuvaan

vääristymiä. (Samei ym. 2005b.)

Katselukulma

Ideaalitilanteessa näytön luminanssi ei ole riippuvainen katselukulmasta. LCD-

näyttöjen luminanssi, kontrasti ja värien erottaminen ovat nestekidesolutekniikan

vuoksi CRT-näyttöjä enemmän riippuvaisia katselukulmasta. Katselukulma ilmoi-

tetaan asteina vaaka- ja pystysuunnassa (esimerkiksi 178°/178°). Sillä ilmaistaan,

kuinka laajasta katselusektorista näyttöä voidaan katsoa suorituskyvyn kärsimättä

oleellisesti. (Samei 2003, Badano ym. 2006.) Arvioitaessa kuvaa kohtisuoraan

lähietäisyydeltä keskeltä näyttöä, kulmissa havaittavien kohteiden kontrasti heik-

kenee verrattuna näytön keskiosiin. Ongelma kasvaa katsottaessa kuvaa isolta

näyttöpaneelilta tai usean yhtäaikaisen käyttäjän katsoessa kuvaa samalta näytöltä.

Kun kuvaa katsotaan 21 tuuman (53,3 cm) näytöltä 70 cm:n etäisyydeltä, on kat-

selukulma näytön etupaneelin reunoissa 20°. Kohteiden erottaminen LCD-

näytöltä heikkenee merkittävästi katsottaessa yli 50 asteen kulmasta. Tästä syystä

LCD-näytön katselukulman arviointi on tärkeää. (Badano 2003, Samei 2003,

Badano ym. 2006.)

Nykyään diagnostisissa LCD-näytöissä käytetään katselukulmaa parantavia

tekniikoita, kuten IPS-tekniikkaa (In-Plane Switching), jossa nestekiteet on suun-

nattu pystysuunnan sijaan vaakasuuntaan tai vinoon (Averbukh ym. 2003, Fetterly

ym. 2008, Oetjen & Ziefle 2009).

Paikkaerotuskyky ja matriisikoko

Osoitettavuudella (addressability) tarkoitetaan LCD-näytöissä pikseleiden luku-

määrää vaaka- ja pystysuunnassa (esimerkiksi 1024x1024). CRT-näytöissä osoi-

tettavuus kuvaa suurinta mahdollista ei-päällekkäisten pisteiden määrää näyttö-

ruudulla. Pikseleiden lukumäärät määräytyvät näytön matriisikoon mukaan (tau-

lukko 2). (Silvekoski 2001.) Tässä tutkimuksessa käytetään pikselimääristä ylei-

sen käytännön mukaisesti tasalukua. Esimerkiksi 1,92 MP:n UXGA-

29

näyttömatriisin koko ilmoitetaan muodossa 2 MP ja 3,15 MP:n QXGA-

näyttömatriisikoko ilmoitetaan muodossa 3 MP (taulukko 2).

Paikkaerotuskyvyllä voidaan kvantitatiivisesti kuvata näytön kykyä tuottaa

kuva tietyllä tarkkuudella. Riittävän paikkaerotuskyvyn omaavan näytön käyttö

on tärkeää radiologisten kuvien esittämisessä, koska riittämätön näytön paikka-

erotuskyky heikentää radiologisten kuvien sisältämien pienten yksityiskohtien

havaitsemista (Cha ym. 2009, Krupinski 2009). Normaalilta katseluetäisyydeltä

(60 cm) voidaan erottaa pikseleitä, joiden koko vaihtelee 0,19–0,22 mm välillä, ja

lähietäisyydeltä (30 cm) kooltaan 0,09–0,10 mm pikseleitä. CRT-näytöissä kuvan

paikkaerotuskykyyn vaikuttaa kuvapinnan loisteaineiden etäisyys toisistaan. Mitä

pienempi on pisteväli, sitä terävämpi on kuva. Pisteväli vaihtelee 0,20–0,28 mil-

limetriä. Kun kuvan ja näytön paikkaerotuskyky on suuri, voidaan kuva näyttää

suurena, ilman että yksittäiset pikselit erottuisivat kuvasta. (Samei 2003.) Mikäli

näytön maksimikirkkaus on korkea, ei eri ympäröivän valon voimakkuuksilla

(20–420 luksia) ole havaittu olevan vaikutusta kuvan paikkaerotuskykyyn (Ko-

yama ym. 2006). Paikkaerotuskyvyn parantamiseksi on kehitetty ISD-tekniikka

(Independent Sub-pixel Drive), jossa jokaista osapikseliä ohjataan itsenäisesti

pienten yksityiskohtien erottumisen tehostamiseksi (Shiraishi ym. 2010).

Taulukko 2. Tyypillisimmät näytöissä käytettävät matriisikoot (Silvekoski 2001, muka-

ellen).

Matriisikoko

(vaaka x pysty)

Pikselit

(miljoonaa)

Lyhenne Kuvasuhde

640 x 480 0,31 VGA (Video Graphics Array) 4:3

800 x 600 0,48 SVGA (Super Video Graphics Array) 4:3

1024 x 768 0,79 XGA (eXtended Graphics Array) 4:3

1280 x 960 1,23 QVGA (Quad Video Graphics Array) 4:3

1280 x 1024 1,31 SXGA (Super eXtended Graphics Array) 4:3

1600 x 1024 1,64 SXGA-Wide (Super eXtended Graphics Array Plus) 16:10

1200 x 1600 1,92 UXGA (Ultra eXtended Graphics Array) 4:3

1536 x 2048 3,15 QXGA (Quad eXtended Graphics Array) 4:3

2048 x 2560 5,20 QSXGA (Quad Super eXtended Graphics Array) 4:3

Jos näytön matriisikoko on 2 MP tai enemmän, VGA-liittimellä (Video Graphics

Array) näytönohjaimeen kytketyssä näytössä voi ilmetä kuvan epätarkkuutta.

DVI-liitännässä (Digital Video Interface) olevat, korkearesoluutioiset näytöt eivät

ole yhtä herkkiä epätarkkuuksille. (Samei ym. 2004.)

30

Kohina

Näytöllä ilmenevä kohina on paikallisesti ja ajallisesti tapahtuvaa luminanssin

vaihtelua. Pienten ja matalakontrastisien kohteiden havaitseminen ei ole riippu-

vainen vain niiden koosta, vaan havaitsemiseen vaikuttaa myös näytöllä esiintyvä

kohina. (Samei 2003, Kimpe ym. 2005.) LCD-näytöissä paikallinen kohina johtuu

luminanssin muutoksista pikselin aktiivisella alueella tai luminanssin eroista eri

pikseleiden aktiivisten alueiden välillä. Ajallisesti tapahtuvaa kohinaa ei LCD-

näytöissä esiinny häiritsevästi. CRT-näytöissä esiintyy sekä paikallista että ajallis-

ta kohinaa. Ajallinen kohina syntyy kvanttikohinan tapaan satunnaisesti absorboi-

tujen fotonien vaikutuksesta. Paikallinen kohina tapahtuu fosforikerroksessa aihe-

uttaen kuvassa välkyntää. (Samei 2003, Samei ym. 2004, Kimpe ym. 2005.)

Mitattaessa luminanssia pieneltä alueelta saadaan tulos usean yksittäisen pik-

selin keskiarvosta, jolloin tulokseen vaikuttaa paikallinen kohina. Tämä johtuu

siitä, että vierekkäisillä pikseleillä on eri luminanssiarvo huolimatta samasta pik-

seliarvosta. (Badano 2003, Fetterly ym. 2008.)

LCD-näytössä esiintyvää paikallista kohinaa arvioidaan havainnoimalla ta-

saista kuvaa. Hyvässä näytössä kuva näyttää tasaiselta ja kaikilla pikseleillä on

samaa harmaasävyarvo. Korkeataajuuksinen kohina voidaan havaita muun muas-

sa pieninä tummina tai kirkkaina pisteinä sekä vaaka- ja pystysuorien viivojen

epätarkkuuksina. Korkeataajuuksisella kohinalla on negatiivinen vaikutus näytön

diagnostiseen laatuun. Paikallisen kohinan merkitys kasvaa, mitä enemmän har-

maasävyjä LCD-näyttö kykenee esittämään. Tästä syystä kohinaa on pyritty eh-

käisemään erilaisilla tekniikoilla. (Krupinski & Roehrig 2002, Kimpe ym. 2005.)

Näytöillä, joissa kohina on saatu alhaiseksi, on saatu selvästi parempia tuloksia

mammografiakuvien katselussa kuin näytöillä, joissa ei ole kohinaa vähentävää

tekniikkaa (Bacher ym. 2006).

Bittisyvyys

Eri modaliteetit tuottavat radiologisia kuvia, joiden harmaamaasävyjen määrä on

12–16 bittiä (212–216 eli 4096–65536 harmaasävyä). Tällä hetkellä LCD-näytöt

tukevat 8–10-bittistä järjestelmää (256–1024 eri harmaasävyä). Värinäyttöjen

värien määrä muodostuu kolmesta pääväristä, joilla kullakin on esimerkiksi 8-

bittisessä järjestelmässä 256 sävyä, yhteensä 16,7 miljoonaa värisävyä. Käyttä-

mällä 10 bitin näytönohjainta varmistetaan vähintään 256 harmaasävyn (8 bittiä)

esitys, vaikka osa harmaasävyistä jäisi esittämättä. (Samei ym. 2005b.) Verrattuna

31

8-bittiseen näyttöön 11-bittisessä näytössä radiologin päätöksenteko on nopeam-

paa ja työnkulku tehokkaampaa, mutta diagnoosin tarkkuuteen sillä ei ole vaiku-

tusta (Krupinski ym. 2007).

Kuvantamislaitteen tuottamat 12–16 bittiä siirtyvät digitaalisen arkistoon

(PACS), josta kuva haetaan työasemalle. Työaseman näytönohjaimen ja näytön

ominaisuuksista riippuu, mikä on kuvassa esitettävien bittien määrä. Tyypillisesti

se on 8 bittiä. Tyypillinen diagnostisen näytön luminanssialue on 0,8–600 cd/m2,

jolloin 8-bittisessä näytössä kuvassa voidaan erottaa 720 eri harmaasävyä. Opti-

maalisessa näytössä (luminanssialue 0,5–2000 cd/m2) ihminen kykenee havaitse-

maan korkeintaan 900 harmaasävyä, joten 10-bittinen järjestelmä on riittävä dia-

gnostisille näytöille. (Kimpe & Tuytschaever 2007.) Käytännön tilanteissa 256

harmaasävyä on yleensä riittävä määrä. Kerralla ei kaikkia harmaasävyjä eroteta,

koska silmä sopeutuu kullakin hetkellä tietylle luminanssialueelle. Kun katse

vaeltelee eri alueilla kuvassa, silmä sopeutuu paikalliseen ympäristöön, jolloin

suhteellisen tasaisessa kuvassa erotetaan noin 100 harmaasävyä. (Samei ym. 2004,

Kimpe & Tuytschaever 2007.)

Verholoiste

Heijastusten ohella myös verholoiste (veiling glare) vähentää paikallisesti näytön

kontrastia. Verholoiste on tyypillistä CRT-näytöille. Se aiheuttaa kontrastin heik-

kenemistä ja pienten yksityiskohtien erottumista kohteessa, jossa on matala lumi-

nanssi ja jota ympäröi kirkas alue. Tyypillinen verholoisteen aiheuttaja CRT-

näytöillä on optinen sironta, jossa elektronisäteet siroavat näyttöruudun lasista.

Myös elektronien takaisinsironta kuvaputken alumiinikerroksesta heikentää CRT-

näytöissä kontrastia. (Groth ym. 2001, Badano 2003, Samei 2003.)

LCD-näytöillä verholoistetta aiheuttaa elektrodien niin kutusuttu cross-talk-

ilmiö, joka johtuu nestekidesoluun syötetyn jännitteen ei-toivotusta muutoksesta

(Badano ym. 2002). Se havaitaan kuvassa pikselin luminanssin muutoksena alu-

eella, missä on huomattavia vaihteluita harmaatasossa pysty- ja vaakasuorassa

suunnassa. LCD-näytöissä verholoiste ei ole kuitenkaan merkittävä ongelma.

(Badano ym. 2002, Badano 2003, Samei 2003, Krupinski ym. 2006.)

Verholoisteen vähentämiseksi diagnostisissa CRT-näytöissä käytetään valoa

absorboivaa näyttöruutua. Se heikentää kuitenkin näytön maksimiluminanssia.

(Badano 2003, Krupinski ym. 2006.)

32

Värien vakioisuus

Näyttöjen toistaman värin mittaaminen on tärkeää usean harmaasävynäytön työ-

asemissa. Värinäytöissä värien vakioisuus riippuu kolmen päävärin tasapainosta

esittää harmaasävyjä. CRT-harmaasävynäytöissä sävyjen erottuminen riippuu

käytetystä fosforista. LCD-näytöissä värien vakioisuus riippuu taustavalon tasai-

suudesta sekä katselukulmasta. (Samei ym. 2005b.)

2.4 DICOM-standardi radiologisten kuvien esittämisessä

DICOM (Digital Imaging And Communication in Medicine) on ACR:n (Ameri-

can College of Radiology) ja NEMA:n (National Electrical Manufactures Asso-

ciation) yhteistyönä kehitetty standardi lääketieteellisten digitaalisten kuvien

esittämiseen. DICOM-standardin osiossa 14 (PS 3.14–2004) määritellään pikse-

liarvojen ja esitetyn luminanssin välinen suhde. Standardin tarkoituksena on var-

mistaa, että näyttöjärjestelmien vaihtelevista ominaisuuksista huolimatta DICOM-

kalibroiduissa näytöissä lääketielliseen käyttöön tarkoitetut kuvat esitetään yh-

denmukaisesti. (NEMA 2004.) Lisäksi DICOM-kalibroitu näyttö lisää diagnostii-

kan tarkkuutta (Geijer ym. 2007, Kimpe & Tuytschaever 2007, Krupinski 2009).

DICOM 14 PS.3.14 määrittelee harmaasävykuvien esittämisen standardin har-

maasävy- ja värinäytöillä.

2.4.1 Harmaasävyjen esittäminen

Harmaasävyjen yhdenmukaiselle esittämiselle on määritelty näyttöfunktio, eli

GSDF (Grayscale Standard Display Function). Tämä matemaattinen yhtälö kuvaa

ihmissilmän visuaalista erotuskykyä. Barten esitti vuonna 1999 mallin, jossa sil-

min havaittavissa olevien luminanssien pienin ero on yksi JND (Just Noticeable

Difference) luminanssialueella 0,05–4 000 cd/m2 (Barten 1999). Tällä luminanssi-

alueella ihmissilmä erottaa 1023 JND-indeksiä ja se kattaa mammografiafilmiku-

van matalimman ja korkeimman luminanssin valotaululta tarkasteltuna (Groth ym.

2001, NEMA 2004). JND vaatii alhaisella luminanssitasolla pienemmän lumi-

nanssin muutoksen kuin korkealla luminanssitasolla, koska ihmissilmä on her-

kempi alhaisella luminanssitasolla (kuvio 4) (Barten 1999, Fetterly ym. 2008).

Kun kahden harmaasävyn välinen ero vähemmän kuin yksi JND, kuvan har-

maasävyjen välisiä eroja ei voida havaita. Jos JND-indeksi on harmaasävyjen

33

välillä kaksi tai enemmän, kontrasti voidaan havaita. (Samei ym. 2004, Kimpe &

Tuytschaever 2007.)

Kuvio 4. GSDF. Luminanssin ja JND-indeksin välinen suhde.

GSDF määrittelee harmaasävyjen esittämisen sen jälkeen, kun kuvan har-

maasävyt on määritelty kuvan tuottamis- ja esittämisketjun muissa osissa. Näyttö-

järjestelmä muuttaa kuvien esitysarvot eli P-arvot (Presentation-values) GSDF:n

mukaisesti digitaalisiksi syötteiksi eli DDL:ksi (Digital Driving Level), jonka

jälkeen kuvan luminanssit esitetään näytöllä. Mikäli mittauksissa havaitaan poik-

keavuuksia luminanssin ja GSDF:n välillä, voidaan tiedot syöttää näytönoh-

jaimelle ja GSDF muuttaa tietojen perusteella DDL-arvot määritellyn luminanssin

esittämiseksi. (NEMA 2004.)

2.4.2 Näyttöjen DICOM-kalibrointi

Työasemissa käytettävissä näytönohjaimissa on yleensä 8-bittinen harmaasävypa-

letti, mikä tarkoittaa, että käytössä on 256 eri harmaasävyn ohjaustasoa (DDL).

Näytön kalibroinnissa luodaan 8-bittinen harmaasävytaulu (LUT, Look-Up-Table),

joka muuttaa 8-bittisen DDL arvon GSDF:n mukaisesti 8-bittiseksi arvoksi. Ka-

libroinnin jälkeen 8-bittisessä esityksessä harmaasävyjen määrä on vähemmän

kuin 256, koska näytönohjain poistaa LUT-taulukkoon sopimattomat harmaasävyt

esittääkseen kuvan GSDF:n mukaisesti. Kalibroinnin lisäksi näytöllä esitettävän

kuvan laatuun vaikuttavat myös kuvausarvot, kuvan jälkikäsittely, kuvankatselu-

0 100 200 300 400 500 600 700 800 900 1000 1100

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

3500

4000L(

cd/m

2)

JND

34

ympäristön valaistus, näytön maksimiluminanssi, luminanssisuhde, luminanssin

tasaisuus ja paikkaerotuskyky. (Thompson ym. 2007, Fetterly ym. 2008.) Mikäli

nämä asetukset ovat optimaaliset, kuva näkyy samanlaisena kaikilla kalibroiduilla

näytöillä (Fetterly ym. 2008).

Kalibrointi tehdään mittaamalla luminanssimittarilla tietty määrä har-

maasävyjä. Laajassa mittauksessa lasketaan JND/DDL koko harmaasävypaletin

alueelta, mutta CRT-näytöillä vähintään 18–32 kappaletta ja LCD-näytöillä tätä

enemmän, koska CRT-näytön luminanssissa ei esiinny samalla tavoin vaihtelua.

(Jervis & Brettle 2003, Langer ym. 2006, Fetterly ym. 2008.) AAPM suosittelee

vähintään 18 mittapisteen käyttöä (Samei ym. 2004). Luminanssien mittaukset

suoritetaan näyttöön nähden suorassa kulmassa, jotta LCD-näyttöjen luminanssin

kulmariippuvuus ei vääristä tuloksia. Harmaasävyjen kalibrointi on alun perin

luotu harmaasävynäytöille, mutta kalibroinnin piiriin kuuluvat myös LCD-

värinäytöt, joita käytetään muun muassa isotooppi-, tietokonetomografia-, ultra-

ääni- ja magneettikuvien katselussa. (Fetterly ym. 2008.) Värinäyttöjen värisävyt

määritellään kalibroinnin yhteydessä, joten värieroja ei tulisi olla samalla tavoin

kalibroitujen värinäyttöjen välillä. Diagnostiikkaan tarkoitettuja värinäyttöjä käy-

tettäneen tulevaisuudessa myös keuhkokuvien arvioinnissa, sillä näytön väriomi-

naisuuksien ei ole todettu vaikuttavan heikentävästi keuhkokuvien diagnosointiin.

(Langer ym. 2006, Fetterly ym. 2008.)

Nykyään lähes kaikissa diagnostisissa LCD-näytöissä on sisäänrakennettu

taustavalon luminanssia mittaava sensori, jonka ansiosta taustavalo voidaan pitää

kalibroidulla luminanssitasolla taustavalon hiipumisesta huolimatta. Joissakin

malleissa on lisäksi näytön etupaneelissa sensori, joka mittaa ulostulevan lumi-

nanssin ja varmistaa näin kalibroinnin pysymisen optimaalisena ympäröivän va-

laistuksen muuttuessa. Sensoreiden tehtävänä on mitata taustavalon ja ympäröi-

vän valon luminanssiarvot ja porrastaa harmaasävyt näiden arvojen mukaisesti.

Harmaasävynäyttöjen maksimiluminanssi on korkea, joten niiden luminanssisuh-

de suositellaan asetettavaksi välille 300–400. Tämän ansiosta minimiluminanssia

voidaan nostaa (esim. 1,5 cd/m2) ympäröivän valon vaikutuksen vähentämiseksi.

Tämä on värinäytöillä vaikeampaa, koska niiden maksimiluminanssi on har-

maasävynäyttöjä matalampi. (Fetterly ym. 2008.)

2.5 CRT- ja LCD-näyttöjen suorituskyvyn erot

Tutkimuksissa esitettyjen arvioiden mukaan diagnostisten LCD-näyttöjen käyttö-

aika on 30 000–50 000 tuntia, mutta käyttöajoista diagnostisessa käytössä ei ole

35

vielä riittävästi tutkimustietoa (Krupinski ym. 2004, Bacher ym. 2006, Zuley ym.

2006). CRT-näytön elinikä on lyhyempi, noin 30 000 tuntia. CRT-näyttöjen lumi-

nanssi laskee noin 3 cd/m2 kuukaudessa (Groth ym. 2001), joten 3,4 vuoden yhtä-

jaksoisessa käytössä CRT-näytön luminanssi on laskenut n. 122 cd/m2. Koska

CRT-näyttöjen maksimiluminanssi on pienempi kuin LCD-näyttöjen, tulisi ympä-

röivän valon voimakkuus olla myös alhaisempi. Alhaisemman maksimiluminans-

sin vuoksi CRT-näytöt säädetään usein maksimiin, mikä vähentää niiden käyt-

töikää (Badano 2003, Fuchsjager ym. 2003, Krupinski ym. 2004, Bacher ym.

2006, Zuley ym. 2006).

Diagnostisia LCD-näyttöjä pidetään suorituskyvyiltään diagnostisia CRT-

näyttöjä parempina radiologisten kuvien katselussa (Krupinski ym. 2004, Samei

ym. 2008) ja harmaasävynäyttöjä parempina kuin värinäyttöjä, sillä radiologisten

kuvien arviointi värinäytöltä vie enemmän aikaa kuin harmaasävynäytöiltä. Tämä

johtuu värisuodattimesta, joka vähentää näytön luminanssia. (Krupinski & Roeh-

rig 2002.) Diagnostiikkaan tarkoitettuja värinäyttöjä tullaan käyttämään myös

keuhkokuvien arvioinnissa, sillä näytön väriominaisuuksien ei ole todettu vaikut-

tavan heikentävästi keuhkokuvien diagnosointiin ja värinäyttöjen luminanssia

voidaan kasvattaa uusien tekniikoiden ansiosta (Langer ym. 2006, Fetterly ym.

2008).

CRT-näytön kuvan virkistäminen aiheuttaa silmien väsymistä. VESA (Video

Electronics Standards Association) suosittaa 60–75 hertsin virkistystaajuutta,

mutta tämä ei täysin poista ongelmaa. Lisäksi CRT-näytöt tuottavat paljon lämpöä,

mikä lisää ilmanvaihdon tarvetta. (Badano 2003, Bacher ym. 2006, Zuley ym.

2006.) Taulukkoon 3 on koottu kirjallisuuden perusteella CRT- ja LCD-näyttöjen

suorituskyvyn erot yhteen (Silvekoski 2001, Badano 2003, Fuchsjager ym. 2003,

Krupinski ym. 2004, Krupinski ym. 2004, Bacher ym. 2006, Zuley ym. 2006).

36

Taulukko 3. CRT- ja LCD-näyttöjen suorituskyvyn erot ja niiden vaikutus näytön suori-

tuskykyyn. Näytön ominaisuus on luokiteltu vaikutukseltaan radiologisten kuvien

katselun kannalta joko negatiiviseksi (-) tai positiiviseksi (+).

Ominaisuus CRT LCD

Vaikutus Aiheuttaja Vaikutus Aiheuttaja

Maksimiluminanssi - Elektronitykin

jännitteen rajoitukset

+ Voimakas taustavalo

Kontrasti (kuva-alan äärialueet) - Fokusoitu

sädekenttä

+ Pikselitekniikka ja suuri

kontrastisuhde

Heijastukset - Paksu, kupera

näyttöruutu

+ Tasainen näyttöruutu

Ympäröivä valo - Paksu, kupera

näyttöruutu

+ Tasainen näyttöruutu

Geometriset vääristymät - Kupera näyttöruutu + Pikselitekniikka ja tasainen

näyttöruutu

Näytön koko - Tilaa vievä

perusrakenne

+ Ohut paneeli

Näytön paino - Painavat

komponentit

+ Kevyet komponentit

Virran kulutus - Elektronitykki + Tehokas valontuotto

Verholoiste - Paksu näyttöruutu -1 TF-transistoreita suojaava

lasi

Katselukulma + Fosforiloisteaine -2 Pikseleiden

nestekidetekniikka 1Ongelma pienempi kuin CRT-näytöissä, 2kehitetty eri tekniikoita katselukulman parantamiseksi (mm.

IPS)

2.5.1 Mammografiatutkimukset

Mammografiatutkimuksissa tuotetaan kuvia, joissa on korkea paikkaerotuskyky ja

hyvin pienet kontrastierot, joten näytön suorituskyvyltä vaaditaan erityisen paljon.

1 ja 2 MP:n näyttöjen paikkaerotuskyky ei ole riittävä mammografiatutkimusten

diagnosointiin. 3 MP:n diagnostiset LCD-harmaasävynäytöt ovat suorituskyvyil-

tään verrattavissa 5 MP:n CRT-harmaasävynäyttöihin ja niitä voidaan käyttää

mammografiatutkimusten arvioinnissa, mikäli kuvia suurennetaan. (Bacher ym.

2006.) Tämä lisää kuitenkin kuvien katseluun käytettyä aikaa, ja mikrokalkit

erottuvat paremmin 5 MP:n LCD-harmaasävynäytöltä kuin 3 MP:n LCD-

harmaasävynäytöiltä tai 5 MP:n CRT-harmaasävynäytöiltä (Bacher ym. 2006,

Zuley ym. 2006, Kamitani ym. 2007, Uematsu & Kasami 2008, Yamada ym.

2008). Mikäli 5 MP:n LCD-näyttöjä katsotaan optimaalisesta katselukulmasta

37

(alle 50°), niiden suorituskyky on hieman parempi kuin 5 MP:n CRT-näytöillä

johtuen paremmasta kyvystä toistaa kontrasteja ja pienemmästä verholoisteesta

(Krupinski ym. 2004, Samei ym. 2007). Ero ei kuitenkaan ole merkittävä (Saun-

ders ym. 2006, Cha ym. 2009, Schueller ym. 2009). Filmikuviin verrattuna 5

MP:n LCD-harmaasävynäyttöjen suorituskyky on yhtä hyvä (Kamitani ym. 2007).

9 MP:n LCD-värinäyttö vastaa suorituskyvyltään 5 MP:n CRT-

harmaasävynäyttöä mammografiakuvien arvioinnissa (Samei ym. 2008).

2.5.2 Natiivitutkimukset

Eri näyttötekniikoiden ja matriisikokojen vaikutusta keuhkomuutosten havaitse-

miseen näytöltä on tutkittu laajasti sekä kliinisesti että keuhkofantomin avulla.

Tutkimusten mukaan diagnostiikkaan tarkoitettujen DICOM-kalibroitujen 1–5

MP:n LCD-harmaasävynäytöiltä ja 9 MP:n LCD-värinäytöiltä sekä 5 MP:n CRT-

harmaasävynäytöiltä havaitaan erilaisia keuhkomuutoksia yhtä hyvin (Goo ym.

2004, Balassy ym. 2005, Oschatz ym. 2005, Langer ym. 2006, Fukushima ym.

2007, Park ym. 2008). 3 MP:n LCD-harmaasävynäytöillä havaitaan paremmin

mediastinumin alue ja CRT-harmaanäytöillä muu keuhkokuvioitus, mutta ero ei

ole merkittävä (Oschatz ym. 2005, Scharitzer ym. 2005). DICOM-kalibroinnin ei

ole todettu lisäävän merkittävästi näytön sensitiivisyyttä. Potilaan anatomiasta

johtuva kohina on merkittävämpää kuvan laadun kannalta kuin näytöstä tai kuvas-

ta johtuva kohina. (Langer ym. 2006.) 3 MP:n diagnostiselta LCD-harmaasävy-

näytöltä ei eroteta keuhkomuutoksia paremmin kuin 2 MP:n perusvärinäytöltä

(Sim ym. 2007). Keuhkokuvien arvioinnissa yli 1,3 MP:n DICOM-kalibroidulla

LCD-näytöllä voidaan korvata 5 MP:n CRT-harmaasävynäyttö näytön diagnosti-

sen tarkkuuden kärsimättä (Usami ym. 2006). Esimerkiksi 2 MP LCD-näyttö

vaatii kuitenkin enemmän kuvan ikkunointia päästäkseen samaan tulokseen kuin

5 MP:n LCD- tai CRT-näyttö. Kohinaa vähentävä tekniikka lisää merkittävästi

näyttöjen suorituskykyä. (Bacher ym. 2006.)

1 MP:n LCD-näyttö ei vastaa radiologisten kuvien arvioinnissa 5 MP CRT-

näytön laatua huolimatta siitä, että kuvankatseluohjelmalla voidaan suurentaa tai

pienentää kuvaa (Bacher ym. 2006). Hampaiden juurikanavan täytön erottumises-

sa ei havaittu eroa LCD- ja CRT-näyttöjen välillä (Baksi ym. 2009). Rannemur-

tumat erotettiin yhtä hyvin perusvärinäytöltä kuin diagnostiselta 2 MP:n har-

maasävynäytöltä (Doyle ym. 2005). 2 MP:n diagnostiselta LCD-harmaasävy-

näytöltä ei erotettu paremmin kohteita CDRAD-fantomikuvista tai kliinisistä

natiivilannerankakuvista kuin 2 MP:n perusvärinäytöltä (Geijer ym. 2007).

38

2.5.3 Tietokonetomografiatutkimukset

Tietokonetomografiatutkimusten (TT) arvioinnissa ei välttämättä tarvita paikka-

erotuskyvyltään korkeatasoista näyttöä, koska TT-laitteiden kuvamatriisi on kool-

taan esimerkiksi natiivikuviin verrattuna suhteellisen vaatimaton, nykyisin 512 x

512 kuvapikseliä (Kalender 2005). Diagnostiikkaan tarkoitetuilta, kalibroiduilta 3

MP:n LCD- ja 2 MP:n CRT-harmaasävynäytöiltä ei erotettu TT-kuvista maksa-

leesioita (Kawasumi ym. 2008) tai aikaisen vaiheen aivoinfarkteja paremmin kuin

kalibroimattomilta 1,3 MP:n peruskäyttöön tarkoitetuilta LCD-värinäytöiltä (Par-

tan ym. 2003).

Radiologisessa kuvantamisessa tuotetaan kuvia useilla eri modaliteeteilla.

Näytön valinnassa on huomioitava, mitä kuvia siltä aiotaan katsoa. Oli radiologi-

nen kuva tuotettu millä modaliteetilla tahansa tai digitalisoitu filmikuvasta (Gitlin

ym. 2007), diagnostinen näyttö säilyttää taustavalon ja luminanssin tasaisuuden

perusnäyttöä paremmin ja mahdollistaa riittävän harmaasävyjen erottumisen näy-

töllä. Harmaasävynäytöissä on korkeampi luminanssi, minkä ansiosta näytön

käyttöikää voidaan lisätä. Lisäksi näytön on oltava DICOM-kalibroitu, jotta har-

maasävyt saadaan näkyviin ihmissilmälle optimaalisesti ja kuvat näkyvät saman-

laisina eri näytöiltä. (Kimpe & Tuytschaever 2007, Krupinski 2009.)

39

3 Näyttöjen laadunvalvontaa ohjaavat suositukset

Lääketieteellisen röntgentoiminnan laadunvarmistuksesta säädetään säteilylaissa,

jonka § 40 mukaan toiminnan harjoittaja on velvollinen toteuttamaan suunnitellut

ja järjestelmälliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säteilylähteet sekä nii-

hin liittyvät laitteet ja välineet ovat kunnossa ja että niiden käyttöä koskevat oh-

jeet ja menettelyt ovat asianmukaiset (Säteilylaki 27.3.1991/592 2008).

3.1 Tekninen laadunvalvonta

Teknisellä laadunvalvonnalla tarkoitetaan laitteille tehtyjä vastaanottotarkastuksia

sekä määräaikaistestejä (kuvio 5). Tässä tutkimuksessa näyttöjen laadunvalvon-

nalla tarkoitetaan diagnostisille näytöille määräajoin tehtäviä teknisiä testejä.

Näytön luminanssi laskee ajan kuluessa, kuten myös näytön luminanssisuhde.

Näitä muutoksia ei kuitenkaan välttämättä havaita päivittäisessä käytössä (Crespi

ym. 2006b). Kokemusten mukaan sopiva diagnostisten näyttöjen laadunvalvonta-

frekvenssi on ensimmäisen kahden vuoden aikana vähintään puoli vuotta, jonka

jälkeen laadunvalvontaa tulisi suorittaa 3–4 kuukauden välein (Fetterly ym. 2008,

Krupinski 2009).

Kuvio 5. Laadunhallinnan hierarkia (STUK 2008).

40

3.2 Suosituksia diagnostisten näyttöjen laadunvalvontaan

Näyttöjen laadunvalvontaan on olemassa useita suosituksia. Society of Motion

Pictures and Television Engineers (SMPTE) julkaisi vuonna 1986 SMPTE RP

133-1991-suosituksen, jossa esitetään ohjeet näyttöjen radiologisten kuvien ja

filmitulostimien kameroiden kuvanlaadun määrittämiseen testikuvista (SMPTE

1991). SMPTE-testikuva on kuvantamisyksiköissä yleisesti käytössä näytön lu-

minanssin ja kontrastin säätämisen apuna 5 %:n ja 95 %:n testikohteiden avulla

(kuvio 6). Testikuvassa ei ole kuitenkaan bittisyvyyden arviointiin tarkoitettua

testiä, kuten esimerkiksi on TG18-QC-testikuvassa (kuvio 10 A) (Samei ym.

2004).

Kuvio 6. Näyttöjen laadunvalvonnassa käytettävä SMPTE-testikuva.

NEMA ja ACR ovat kehittäneet yhteistyössä DICOM-standardin lääketieteellisten

digitaalisten kuvien esittämiseen. Standardiin sisältyy osio (PS 3.14-2004), jossa

määritellään ihmisen näkökykykyyn perustuva harmaasävyasteikko radiologisten

41

kuvien yhdenmukaiselle esittämiselle. (NEMA 2004.) Nämä standardit ovat ylei-

sesti käytössä kuvantamisesessa sekä myöhemmissä laadunvalvontasuosituksissa.

Saksassa vuonna 1987 julkaistussa DIN V 6868-57 -standardissa ”Image

Quality in X-Ray Diagnosis” ohjeistetaan diagnostisten harmaasävykuvien katse-

luun tarkoitettujen väri- tai harmaasävynäyttöjen vastaanottotarkastus (DIN 6868-

57 1999). Suositukset eivät sisällä isotooppi- ja hammaskuvauksia. Suositusten

pohjana on käytetty kansainvälistä standardia IEC 1223-2-5. SMPTE-

suosituksista poiketen DIN V 6868-57 -standardissa vaaditaan teknisten testikuvi-

en lisäksi vähintään yhden anatomisen testikuvan käyttöä. Suositukset ovat

pääasiassa visuaalisia testejä.

IEC (International Electrotechnical Comission) julkaisi vuonna 1995 suosi-

tuksen “Evaluation and routine testing in medical imaging departments - Part 2-5:

Constancy tests - Image display devices” näyttöjen laadunvalvontaan (IEC

61223-2-5 1995).

American Association of Physicists in Medicine (AAPM) julkaisi vuonna

2005 suosituksen ”Assessment of display performance for medical imaging sys-

tems”, jonka tarkoituksena on toimia käytännön ohjeistuksena fyysikoille,

insinööreille, tutkijoille ja radiologeille diagnostisten näyttöjen suorituskyvyn ja

laadun arvioinnissa. Suosituksen pääpaino on CRT- ja LCD-harmaasävynäytöillä,

mutta testejä ja ohjeistuksia voidaan hyödyntää myös muilla diagnostisilla näyttö-

tekniikoilla, joita otetaan käyttöön tulevaisuudessa. (Samei ym. 2005b.) Raportis-

sa kuvataan CRT- ja LCD-näyttöjen teknisiä ominaisuuksia, esitellään testikuvat

ja annetaan ohjeet arvioida näyttöjen ominaisuuksia visuaalisesti, mittaamalla ja

yksityiskohtaisimmilla menetelmillä. Raportti on ensimmäinen kattavasti laadittu

ohjeistus diagnostisten näyttöjen laadunvalvontaan.

Kansallisissa ohjeissa (STUK 2008) näytöt on jaoteltu sekä primaari- että se-

kundaarinäyttöihin niiden toimintatarkoituksen mukaan. Ohjeistuksen pohjana on

käytetty AAPM:n (Samei ym. 2005b), IPEM:n (IPEM 2005) ja EUREF:n (Euro-

pean Comission 2006) suosituksia, mutta AAPM:n ohjeistuksia yleisemmällä

tasolla.

43

4 Tutkimuksen tarkoitus

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää radiologisissa yksiköissä ja terve-

yskeskuksissa radiologisten kuvien katselussa käytettävien näyttöjen suorituskyky,

kuvankatseluympäristö ja näyttöjen laadunvalvontakäytäntöjen järjestäminen.

Tavoitteena on verrata näyttöjen suorituskykyä AAPM:n kriteereihin ja ehdottaa

toimenpiteitä näyttöjen ja kuvankatseluympäristön laadun sekä laadunvalvonnan

kehittämiseksi terveydenhuollossa.

Tutkimustehtävät:

1. Minkälainen on näyttöjen laitekanta ja suorituskyky?

2. Minkälaisissa kuvankatseluympäristöissä näyttöjä käytetään?

3. Miten näyttöjen laadunvalvonta on toteutettu?

4. Minkälaisia kokemuksia lääkäreillä on radiologisten kuvien katselusta näy-

töiltä?

45

5 Materiaali ja menetelmät

Tutkimukseen valittiin radiologisia yksiköitä kaikista Suomen viidestä yliopistol-

lisesta sairaalasta sekä terveyskeskuksia tai -asemia Oulun yliopistollisen sairaa-

lan (OYS) erityisvastuualueelta (ERVA). Aineiston keruussa käytettiin menetel-

mä-triangulaatiota. Sillä tarkoitetaan useiden eri menetelmien käyttöä samassa

tutkimuksessa. Sen avulla tutkittavasta ilmiöstä on mahdollista saada mahdolli-

simman monipuolinen kuva. (Polit & Hungler 1999, Metsämuuronen 2002b.)

Tässä tutkimuksessa kerättiin tutkittavasta ilmiöstä kyselyillä, mittaamalla ja

havainnoimalla (kuvio 8).

5.1 Aineiston rajaus

Tutkimukseen valittiin yliopistosairaaloiden radiologisista yksiköistä Helsingin ja

Uudenmaan sairaanhoitopiirin röntgenin (HUS-röntgen) Meilahden sairaalan

röntgen ja Kirurgisen sairaalan röntgen, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin

Turun yliopistollisen sairaalan (TYKS) Kuvantamiskeskuksen Kantasairaalan

röntgen, Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Alueellisen kuvantamiskeskuksen liikelai-

toksen (AKU) kantasairaalan röntgen, Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin Kuopion

yliopistollisen sairaalan (KUH) kliinisen radiologian osasto sekä Pohjois-

Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (PPSHP) Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS)

radiologian klinikka. Näistä kuuden radiologisen yksikön diagnostisista näytöistä

valittiin mahdollisimman heterogeeninen otos näyttöjen suorituskyvyn mittaami-

seksi. Valintaan vaikuttivat näytön ikä, tekniikka ja merkki. Valitsemalla tutki-

muksen kohteeksi yliopistollisten sairaaloiden radiologiset yksiköt saatiin selvi-

tettyä näyttöjen laatu, laadunvalvonta ja kuvankatseluympäristö tahoilta, jotka

toimivat konsultoijina muihin terveydenhuollon organisaatioihin. Erikoissairaan-

hoitolain (1.12.1989/1062) mukaan yliopistolliset sairaalat tuottavat erikoissai-

raanhoidon palveluja, joten käytettäviltä laitteilta vaaditaan korkeaa tasoa.

Terveyskeskuksissa alustavan radiologisen lausunnon radiologisesta kuvasta

antaa yleensä terveyskeskuslääkäri, mikäli radiologia ei ole käytettävissä (Parvi-

ainen 1999). Näissä yksiköissä ei ole välttämättä panostettu näyttöjen hankintaan

ja kuvanlaadunvalvontaan riittävästi. Nykyisin terveydenhuollossa eri yksiköissä

on käytössään suorituskyvyiltään eritasoisia näyttöjä, joten esitettävän kuvan

laatu ei ole niissä välttämättä vertailukelpoinen. Potilasturvallisuuden vuoksi on

tärkeää selvittää, minkälainen suorituskyky ja laatu ovat todellisuudessa yliopis-

tosairaaloissa ja terveyskeskuksissa käytettävillä näytöillä ja kuvankatseluympä-

46

ristöllä. Maijalan ym. (2002) tutkimuksen mukaan terveyskeskuslääkäri haluaa

usein tuekseen radiologin lausunnon. Ilman teleradiologista konsultaatiota, terve-

yskeskuslääkäri tulkitsisi lähes puolet niistä röntgentutkimuksista, joihin olisi

mahdollisuus saada teleradiologista konsultaatiota. Tutkimuksen mukaan konsul-

taatiovastauksilla oli vaikutusta diagnostiikkaan 62 %:ssa tapauksista. Poikkeavis-

ta löydöksistä jäi terveyskeskuslääkäriltä diagnosoimatta 15 %. Vääriä positiivisia

tulkintoja oli aineistossa huomattavasti enemmän (27 %). (Maijala & Paakkala

2002.) Radiologin lausunto saadaan kuitenkin vain osaan röntgentutkimuksista ja

sekin vasta useiden päivien, jopa viikkojen viiveellä. Joissakin terveyskeskuksissa

konsultaatioaste saattoi 10 vuotta sitten olla alle 5 %. (Paakkala ym. 1999.)

Koska tarkoituksena oli tehdä terveyskeskuslääkäreille kysely ja lisäksi mit-

tauksia heidän käytössään oleville näytöille, rajattiin terveyskeskukset koskemaan

OYS:n ERVA-aluetta. Tutkimuksen sähköinen kysely lähetettiin ainoastaan niihin

ERVA-alueen terveyskeskuksiin ja -asemiin, joissa radiologiset kuvat katsotaan

näytöiltä. Nämä tiedot saatiin ottamalla yhteyttä puhelimitse tai sähköpostilla joko

terveyskeskuksen ylilääkäriin, johtavaan lääkäriin tai röntgenhoitajaan.

Tutkimuksen rajausta tuki se yleisesti tiedossa oleva seikka, että terveyskes-

kusten infrastruktuuri ei poikkea Suomessa kovinkaan paljon eri paikkakuntien

välillä. Tämän ansiosta myös muut kuin tutkimuksen piiriin kuuluvat terveyskes-

kukset voivat hyödyntää tutkimustuloksia vertailemalla niitä oman organisaation-

sa tilanteeseen.

5.2 Aineiston keruu

Tiedonkeruumenetelmät terveyskeskusten ja radiologisten yksiköiden välillä

poikkesivat hieman toisistaan (kuvio 7). Tutkimusluvat haettiin yliopistollisten

sairaaloiden radiologisten yksiköiden ylilääkäreiltä kunkin organisaation lupa-

anomuskäytäntöjen mukaisesti sekä terveyskeskuksista johtavilta lääkäreiltä (liite

1).

47

Kuvio 7. Aineiston keruuprosessi yliopistollisten sairaaloiden radiologisista yksiköis-

tä ja OYS:n ERVA-alueen terveyskeskuksista.

5.2.1 Kysely lääkäreille ja laadunvalvojille

Kyselyt lähetettiin viiden yliopistollisen sairaalan radiologisten yksiköiden laa-

dunvalvojille ja radiologille sekä 24 terveyskeskuksen ja niiden alaisten terveys-

asemien terveyskeskuslääkärille.

Radiologisten yksiköiden näyttöjen laadunvalvonnasta vastaavalle henkilölle

(n=15) lähetettiin näyttöjen teknisiä ominaisuuksia kartoittava kysely, jossa selvi-

tettiin mm. organisaatiossa käytettävien diagnostisten näyttöjen merkki, malli, ikä,

väritoisto ja käyttötarkoitus (liite 2). Vastaukset saatiin 392 diagnostisen näytön

ominaisuuksista (196 näyttöparia). Kyselyä käytettiin perusaineistona näytöille

48

tehtävien mittausten otokselle. Tämän jälkeen samoille henkilöille lähetettiin

sähköinen kysely (liite 3), jossa selvitettiin mm. näyttöjen laadunvalvonnassa

käytettäviä välineitä, laadunvalvontatoimenpiteitä ja kehittämistarpeita. Vastaus

saatiin kaikilta laadunvalvojilta (n=15), joille kyselyt lähetettiin.

Mittausten yhteydessä jätettiin työtiloissa työskentelevälle röntgenlääkärille

kyselylomake (liite 4) vastattavaksi 36 työtilaan. Kyselyssä selvitettiin lääkärei-

den kokemuksia radiologisten kuvien katselusta näytöiltä, näyttöjen laadusta ja

laadunvalvonnasta. Vastauksia saatiin 22 (vastausosuus 61,1 %).

24 terveyskeskuksen 186 terveyskeskuslääkärille lähetettyyn sähköiseen ky-

selyyn (liite 5) vastasi 91 lääkäriä (vastausosuus 49 %). Kuviossa 8 on merkitty

valkoisilla ympyröillä ne kunnat, joiden terveyskeskuksesta tai -asemalta saatiin

vastaukset kyselyyn. Ympyröiden määrä vastaa vastausten määrää. Neljän kunnan

kohdalla vastausten määrä on ilmoitettu lukuna ympyrän sisällä. Kahdesta kun-

nasta ei saatu yhtään vastausta. Kahden vastaajan osalta jäi epäselväksi, missä

terveyskeskuksessa he työskentelevät, joten nämä vastaajat on sijoitettu kartan

ulkopuolelle.

49

Kuvio 8. OYS:n erityisvastuualueen kunnat ja sairaanhoitopiirit (Pohjois-Pohjanmaan

sairaanhoitopiirin internet-sivut 2007, julkaistu Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin

luvalla) ja terveyskeskuslääkäreille osoitetusta kyselystä saatujen vastausten määrä

kunnittain.

Kyselyssä selvitettiin kyselyn kohteena olevien terveyskeskusten näyttöjen tekni-

set ominaisuudet, lääkäreiden kokemuksia radiologisten kuvien katselusta näytöil-

tä, kuvankatseluympäristöön liittyviä kysymyksiä ja näytöille tehtäviä laadunval-

vontatoimenpiteitä. Kyselyssä selvitettiin myös, kuinka monessa röntgentutki-

1313

50

muksessa terveyskeskuslääkärillä on käytössään radiologin lausunto. Kyselyssä

oli linkki internet-sivulle, jossa lääkärin oli määrä tehdä käyttämälleen näytölle tai

näyttöparille harmaasävytesti. Testissä vastaajat pyrkivät havaitsemaan näytöltä

12 luminanssiltaan erilaista harmaasävyä. Testin tuloksena saatiin vastaajan todel-

lisessa kuvankatselutilanteessa erottama harmaasävyjen määrä. Testitulosten pe-

rusteella suoritettiin terveyskeskuksissa mitattaviksi tulevien näyttöjen valinta

(taulukko 5) siten, että mitattavaksi tuli mahdollisimman heterogeeninen otos.

Lisäksi testin avulla saatiin selville käytetyn näytön paikkaerotuskyky.

5.2.2 Näyttöjen suorituskyvyn mittaaminen

Näyttöjen suorituskyky mitattiin todellisissa kuvankatseluolosuhteissa, koska

ympäristön valoisuusominaisuudet, kuten suorat valonlähteet ja ympäröivän valon

heijastukset huoneen pinnoista heikentävät näytön suorituskykyä (Badano 2003,

Fuchsjager ym. 2003, Samei 2003, Harisinghani ym. 2004).

Yliopistollisten sairaaloiden radiologisten yksiköiden näyttöjä mitattiin 72

kappaletta, mikä on 18,4 % kartoituksessa ilmoitettujen näyttöjen määrästä.

Mitattavista näytöistä pyrittiin saamaan mahdollisimman heterogeeninen otos,

joten radiologisten yksiköiden osalta näytöistä valittiin eri modaliteettien tuotta-

mien radiologisten kuvien katselussa käytettävät näytöt. Lisäksi huomioitiin, että

valituksi ei tullut merkiltään ja iältään samanlaisia näyttöjä. Valituksi tulleiden

näyttöjen määrään vaikutti se, kuinka monta näyttöä yhden päivän aikana ehdi-

tään mitata. Aikaisempien mittauskokemusten perusteella yhden näytön mittaami-

seen menee aikaa noin 25–35 minuuttia, joten mitattavaksi valittiin radiologista

yksikköä kohden 12 näyttöä (kuusi näyttöparia) (Taulukko 4). Mittaustuloksia

verrattiin AAPM:n suosituksiin.

Taulukko 4. Radiologisten yksiköiden näyttöjen määrä, näyttötekniikka ja mitattavaksi

valitut näytöt.

SHP Näyttöjen määrä Mitattu LCD Mitattu CRT Mitattu yhteensä ( %)

HUS 166 14 10 24 (14,5)

PPSHP 66 12 0 12 (18,1)

PSHP 40 10 2 12 (30,0)

PSSHP 36 12 0 12 (33,3)

VSSHP 84 10 2 12 (14,3)

Yhteensä 392 58 14 72 (18,4)

51

Terveyskeskusten osalta mitattavien näyttöjen valintaan vaikutti lääkärin näytölle

tekemän harmaasävytestin tulos siten, että jokaisesta tulosluokasta (0–12) valittiin

vähintään yksi näyttö. Terveyskeskuslääkäreille tehdystä kyselystä saatiin vasta-

ukset 91 näytön ominaisuuksista. Näyttöjä mitattiin 23 (25,6 %) (taulukko 5).

Taulukko 5. OYS:n ERVA-alueen terveyskeskuksista saatujen vastausten määrät ja

mitattavaksi valittujen näyttöjen määrä näyttötekniikoittain esitettynä.

Terveyskeskus Vastaukset

Kpl

CRT

kpl

LCD

Kpl

Yhteensä

Kpl

Mitattu

CRT Kpl

Mitattu

LCD Kpl

Mitattu yhteensä

Kpl (%)

Haukipudas 7 6 1 7 2 1 3 (42,9)

Ii 2 0 2 2 0 2 2 (100)

Ivalo 1 0 1 1

Kainuu 2 0 2 2

Kalajoki 1 0 1 1

Kemijärvi 3 0 3 3

Kittilä 7 0 7 7

Kokkolan-seutu 4 0 4 4

Kolari 2 0 2 2

Kuusamo 5 1 4 5 1 3 4 (80,0)

Muonion-Enontekiö 3 0 3 3

Oulu 13 2 11 13 0 6 6 (46,2)

Pello 2 0 2 2

Perhojokilaakso 1 1 0 1

Pudasjärvi 4 0 4 4

Raahe 10 9 1 10 3 1 4 (40,0)

Ranua 1 0 1 1

Rovaniemi 13 1 11 12 0 4 4 (33,3)

Salla 3 0 3 3

Sodankylä 1 0 1 1

Sotkamo 1 0 1 1

Terveyskeskus 2 0 2 2

Tervola 2 2 0 2

Ylitornio 1 1 0 1

Yhteensä 91 23 67 90 6 17 23 (25,6)

Tässä tutkimuksessa valittiin näyttöjen suorituskyvyn mittausprotokollaksi

AAPM:n suositukset, koska kansallisia suosituksia ei ollut aineiston keruuvai-

heessa vielä julkaistu. Mittaukset perustuivat AAPM:n suositusten vastaanottotar-

kastusprotokollaan sen yksityiskohtaisuuden vuoksi (liite 6).

52

Myös mittausvälineiden valinta perustui AAPM:n suosituksiin. Näyttöjen bit-

tisyvyyttä ei mitattu, eikä myöskään suosituksissa mainittuja ylimääräisiä mitta-

uksia. AAPM:n suositusten mukaan (Samei ym. 2005b) fyysikoiden tai asiaan

perehtyneiden tulisi määräajoin mitata näyttöjen suorituskykyä. Näyttöjen mitta-

ukset suoritti tutkimuksen tekijä, joka oli perehtynyt mittaustekniikkaan ja -

protokollaan etukäteen sekä tehnyt vuoden ajan mittauksia kliinisessä käytössä

oleville diagnostisille näytöille. Mittaukset tehtiin osastojen normaalin toiminnan

ohessa todellisissa kuvankatseluolosuhteissa. Mittauksissa pyrittiin käyttämään

työasemalla käytössä olevaa kuvankatseluohjelmaa. AAPM suosittelee joitakin

mittauksia vain joko CRT- tai LCD-näytöille (esim. verholoiste CRT-näytöille)

(Samei ym. 2005b). Tässä tutkimuksessa kaikki mittaukset tehtiin kaikille näy-

töille, riippumatta näyttötekniikasta. Ennen mittauksia varmistettiin, että näytöt

olivat olleet päällä vähintään 30 minuuttia ja tarkistettiin näyttöruudun puhtaus.

Mittausten yhteydessä radiologisissa yksiköissä tulosten kirjaamisessa toimi apu-

na sairaalafyysikko tai näyttöjen laadunvalvonnasta vastaava henkilö.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää todellisissa kuvankatseluolo-

suhteissa käytössä olevien näyttöjen suorituskyky, joten AAPM:n suositusten

mukaisia näyttöjen kontrastin, kirkkauden sekä minimi- ja maksimiluminanssin

säätöjä ei tehty. Suositusten mukaan näyttöjen suorituskykyä voidaan arvioida

visuaalisesti, kvantitatiivisesti mittaamalla sekä yksityiskohtaisemmilla menetel-

millä (Samei ym. 2005b). Tässä tutkimuksessa käytettiin kahta ensimmäistä me-

netelmää riippuen mittaustehtävästä.

Mittaus- ja apuvälineet

Kuvankatselutilan valaistuksen mittaamisessa käytettiin yleisvalomittaria (Hagner

Universal photometer S2, Ruotsi) (kuvio 9A), jonka mittausalue on 0–100 000

luksia ja tarkkuus vähintään 5 %. Mittari kalibroitiin ennen mittausten suoritta-

mista. Näyttöjen luminanssin mittauksissa käytettiin luminanssimittaria (Konica

Minolta LS-110, Japani) (kuvio 9B), jonka mittausalue on 0,001–999,900 cd/m2,

kulmatarkkuus 1/3° ja tulostarkkuus 10-2. Mittari oli uusi ja tehdaskalibroitu, joten

sitä ei kalibroitu ennen mittauksia. Mittareiden ominaisuudet vastasivat AAPM:n

suosituksia, mutta luminanssimittarin spektrin vaste on 8 %, kun se AAPM:n

suositusten mukaan tulisi olla 3 %.

GSDF-luminanssivasteen mittauksissa ympäröivän valon vaikutus ehkäistiin

käyttämällä valolta suojaavaa putkea (kuvio 9E). Polyvinyylikloridista (PVC)

valmistetun, sisähalkaisijaltaan 58 mm:n ja pituudeltaan 920 mm:n tumman har-

53

maan putken toinen pää asetettiin tiiviisti luminanssimittarin objektiivin ympärille

ja toinen pää näytön pintaa vasten. Näyttöä vasten tulevassa päässä oli putkeen

teipattu näyttöruudun pintaa suojaamaan ja valovuotoa ehkäisemään pehmeää ja

joustavaa ikkunatiivistettä. Koska luminanssimittarin mitta-anturi on 80 mm:n

syvyydellä mittarin etupinnasta, saatiin mittausetäisyydeksi mittarille kalibroitu

yksi metri. Valolta suojaavan putken käyttäminen ei ole välttämätöntä GSDF-

luminanssivasteen mittaamiseksi, mutta sen käytöllä haluttiin varmistaa satunnai-

set valaistuksen vaihtelut mittaustilanteessa.

Geometrisiä vääristymiä mitattiin 300 mm:n pituisella, muovista valmistelul-

la taipuisalla viivoittimella (kuvio 9C).

Heijastusten visuaalisessa arvioinnissa käytettiin mustaa, valoa läpäisemätön-

tä kangasta näytön ja havainnoijan ympärillä (kuvio 9D).

Paikkaerotuskyvyn visuaalisessa arvioinnissa käytettiin apuvälineenä suuren-

nuslasia (30x) (kuvio 9F).

Verholoisteen visuaalisessa arvioinnissa käytettiin apuvälineenä tumma-

pintaista läpimitaltaan 20 cm:n pahvikiekkoa, jonka keskellä oli läpimitaltaan

1 cm:n reikä (kuvio 9G).

Kuvio 9. Mittauksissa käytetyt välineet: (A) näytölle heijastuvan ympäröivän valon

mittaaminen, (B) näytöltä heijastuvan ympäröivän valon mittaaminen, (C) geometris-

ten vääristymien mittaaminen, (D) kontrastikynnyksen arviointi, (E) GSDF-

luminanssivasteen mittaaminen, (F) paikkaerotuskyvyn ja (G) verholoisteen arviointi.

54

Kuvio 10. Mittauksissa käyetyt testikuvat: (A) TG18-QC, (B) TG18-AD, (C) TG18-LN12-1, (D)

TG18-LN12-18, (E) TG18-UNL80, (F) TG18-UNL10, (G) TG18-CT, (H) TG18-AFC, (I) TG18-GV,

(J) TG18-UN10, (K) TG18-UN80.

55

Diagnostisten näyttöjen suorituskyvyn mittaukset ja hyväksyttävyysrajat

Ympäröivän valon illuminanssi mitattiin yleisvalomittarilla. Mitta-anturi asetet-

tiin sammutetun näytön keskelle anturi huoneeseen päin (kuvio 9A). Mittarin

lukema ilmoitettiin lukseina. Illuminanssille ei ole annettu AAPM:n ohjeissa raja-

arvoja. Suuntaa antavan taulukon mukaan tyypillinen näytön etupinnalle tulevan

valon määrä röntgenosastoilla on 2–60 luksia (taulukko 1). (Samei ym. 2005b.)

Näytöltä heijastuvan ympäröivän valon luminanssi (Lamb) mitattiin teleskoop-

pisella luminanssimittarilla normaaleissa kuvankatseluolosuhteissa näytön keskel-

tä näytön ollessa suljettuna (kuvio 9B). Mittaajalla oli tummat vaatteet näytölle

tulevien heijastusten estämiseksi. Lamb -arvoa käytettiin muun muassa GSDF-

luminanssivasteen laskennassa. Näytön etupinnasta heijastuva ympäröivä valo

(Lamb) voidaan suhteuttaa minimiluminanssiin (Lmin), jolloin AAPM:n mukaan

oletetaan, että toteutuu ehto Lmin ≥ (1,5 x Lamb) molemmissa näyttöluokissa. (Sa-

mei ym. 2005b.)

Geometriset vääristymät mitattiin mittaamalla viivoittimella TG18-QC-

testikuvan (kuvio 10A) neljän pienen neliön (katkoviivat) ja yhden suuren neliön

(yhtenäinen viiva) vaaka- ja pystyviivojen pituudet. Mittatuloksista laskettiin

prosentuaaliset maksimipoikkeamat sekä viivojen että pienten neliöiden välillä.

Ennen mittausta testikuva aseteltiin näyttöruudun keskelle ja suurennettiin koko

näyttöalueelle. Primaarinäytöillä pienempien neliöiden vaaka- ja pystysuorien

linjojen sekä neliöiden välinen poikkeama saa olla korkeintaan 2 % ja sekundaa-

rinäytöillä 5 %. (Samei ym. 2005b.)

Peili- ja hajaheijastuksia arvioitiin sammutetulta näytöltä visuaalisesti. Peili-

heijastuksia (valonlähteet ja korkeakontrastiset kohteet) arvioitiin 30–60 cm:n

etäisyydeltä ±15 asteen kulmista. Hajaheijastuksen vaikutusta kuvan kontrastiin

arvioitiin katsomalla TG18-AD-testikuvaa (kuvio 10B) 30 cm:n etäisyydeltä

normaalissa ja lähes pimeässä valaistuksessa (kuvio 9D). Normaaleissa kuvan-

katseluolosuhteissa ei peiliheijastuksia tulisi erottaa sammutetun näytön pinnalta.

Mikäli valonlähteitä, kuten valaisimia, erotetaan, näyttöjen asentoa tai paikkaa

tulee vaihtaa. Jos korkeakontrastisia kohteita, kuten valkoinen lääkärin takki,

erotetaan, tulee ympäröivän valon voimakkuutta laskea. Arvioitaessa hajaheijas-

tusta TG18-AD-testikuvasta ei tarkasteltava kohde saa näkyä paremmin himmen-

netyssä valaistuksessa. Jos kohde erotetaan paremmin himmennetyssä valaistuk-

sessa, ympäröivän valon voimakkuutta on vähennettävä tasoon, jossa kontrasti-

kynnystä ei esiinny. (Samei ym. 2005b.)

56

GSDF-luminanssivaste selvitettiin mittaamalla teleskooppisella luminanssi-

mittarilla näytöltä 18 harmaasävyarvoa 256 harmaasävyasteikon välein testikuvis-

ta TG18-LN01 – TG18-LN18. Kuvioissa 10C ja 10D on esitetty 18 testikuvasta

ensimmäinen ja viimeinen kuva. Mittaajalla oli tummat vaatteet heijastusten es-

tämiseksi. Minimi- ja maksimiluminanssin arvot saatiin testikuvien TG18-LN1 ja

TG18-LN18 mittaustuloksista. GSDF-luminanssivaste laskettiin kontrastin muu-

toksesta 18 mittauspisteen luminanssien välillä. Laskennassa huomioitiin erikseen

ympäröivän valon vaikutus (Lamb). GSDF-luminanssivaste laskettiin käyttämällä

tarkoitukseen soveltuvaa valmista (EUREF 2009) laskentataulukkoa (Sheet

4.1.6.2 DICOM GSDF). Luminanssisuhde (LR´) laskettiin maksimiluminanssin

(Lmax) ja minimiluminanssin (Lmin) suhteesta huomioimalla ympäröivä valo seu-

raavasti:

L´max = Lmax + Lamb L´min = Lmin + Lamb

LR´ = L´max /L´min.

Primaarinäytöillä L´max tulisi olla suurempi kuin 171 cd/m2. LR´ ja L´min primaa-

rinäytön hyväksyttävyyskriteerit lasketaan seuraavasti:

LR´ = L´max/L´min ≥ 250 Lmin ≥ 1,5 × Lamb.

Sekundaarinäytöillä L´max tulee olla suurempi kuin 100 cd/m2. Näyttöparin väli-

nen L´max ero tulee olla alle 10 % molemmissa näyttöluokissa. Primaarinäytöillä

LR´ tulee olla vähintään 250 ja sekundaarinäytöillä vähintään 100. Kontrol-

loiduissa olosuhteissa Lamb tulee olla korkeintaan Lmin/1,5 molemmissa näyttö-

luokissa. Mitatun GSDF-luminanssivasteen arvojen tulee olla koko harmaasävy-

alueella primaarinäytöillä 10 % ja sekundaarinäytöillä 20 %:n sisällä ideaalisesta

GSDF-luminanssivasteesta. (Samei ym. 2005b.)

Luminanssin tasaisuus mitattiin teleskooppisella luminanssimittarilla testiku-

vista TG18-UNL80 (kuvio 10E) ja TG18-UNL10 (kuvio 10F) näytön keskeltä ja

kulmista. Mittauksen yhteydessä käytettiin valolta suojaavaa putkea. Luminanssin

maksimikeskihajonta laskettiin prosentuaalisena erona minimi- ja maksimilumi-

nanssissa suhteessa niiden keskiarvoon:

(200 × (Lmax - Lmin)/(Lmax + Lmin)).

Luminanssin tasaisuuden maksimiero näytössä tulee olla alle 30 % (Samei ym.

2004). Tämän tutkimuksen tuloksissa esitetään näytön kahdesta testikuvasta suu-

remman prosentuaalisen luminanssin tasaisuuden eron arvo.

57

Kulmariippuvuus arvioidaan visuaalisesti TG18-CT-testikuvasta (kuvio 10G).

Pienten neliöiden sisällä olevia puolikuun muotoisia kohteita arvioidaan aluksi

suorasta katselukulmasta, jonka jälkeen arvioidaan puolikuiden erottumista eri

katselukulmista. (Samei ym. 2005b.) Tässä tutkimuksessa ei arvioitu katselukul-

maa vaan havainnoitiin näytön asentoa katsojaan päin.

Paikkaerotuskykyä arvioitiin visuaalisesti TG18-QC-testikuvasta (kuvio 10A)

vertaamalla näytön keskeltä ja kulmista pieniä Cx-kuvioita testikuvan 12 refe-

renssikuvioon ja pisteytettiin sen mukaisesti. Referenssikuvioissa on käytetty

sumennustekniikka (Gaussian blur). Cx-kuvioiden pikselien harmaasävyarvot

ovat 100, 75, 50 ja 25 % maksimipikseliarvosta suhteessa taustan pikseliarvoon 0.

Ennen arviointia varmistettiin, että testikuva on luonnollisessa koossa. Vaaka- ja

pystysuorien Nyquistin ja puoli-Nyquistin viivapareista arvioitiin niiden erottu-

minen mustana ja valkoisena. Viivaparien pikseliarvot ovat 8-bittisessä järjestel-

mässä 0 ja 255, sekä 128 ja 130. Viivapari muodostuu joko pysty- tai vaa-

kasuorassa esitettävistä pikseleistä. Nyquistin testissä viivojen paksuus on yksi

pikseliä ja puoli-Nyquistin testissä kaksi pikseliä.

Visuaalisesti arvioitujen Cx-kuvioiden pisteytyksen tulisi olla primaarinäy-

töillä 0–4 ja sekundaarinäytöille 0–6. Viivaparien tulee molemmissa näyttöluokis-

sa olla erotettavissa ilman häiriöitä. (Samei ym. 2005b.) CRT-näyttöjen suoritus-

kyky on usein näyttöruudun keskiosassa parempi kuin reunoilla, joten näytön

keskellä olevat testikuviot ovat usein kirkkaampia kuin reunoilla. Vaakasuorat

viivaparit näkyvät CRT-näytöissä usein kirkkaammin kuin pystysuorat viivaparit.

(Samei ym. 2005b.)

Näytössä esiintyvää kohinaa arvioitiin visuaalisesti testikuvasta TG18-AFC

(kuvio 10H). Testikuvan neljän neliön sisällä olevia pieniä kohteita arvioitiin 30

cm:n etäisyydeltä ja tulokseksi merkittiin neliöiden määrä, josta kaikki pienet

kohteet havaittiin. Primaarinäytöltä tulisi erottaa TG18-AFC-testikuvasta neljän

neliön sisällä olevat kaikki pienet testikuviot, yhtä neliötä lukuun ottamatta. Se-

kundaarinäytöillä tulee erottaa kahden neliön sisältämät testikuviot. Epätyydyttä-

vä tulos testissä voi johtua kohinan lisäksi virheellisestä GSDF-

luminanssivasteesta, joka tulee tarkistaa ennen kohinatestiä. (Samei ym. 2005b.)

Verholoistetta arvioitiin visuaalisesti käyttämällä testikuvia TG18-GV ja

TG18-GVN. Kuviossa 10I on esitetty TG18-GV-testikuva, sekä suurennettuna

testikuvan keskellä olevat kohteet. TG18-GVN-testikuva on muuten samanlainen,

mutta ilman kirkasta ympyrää testikuvan keskellä. Ennen testikohteiden arviointia

asetettiin pahvikiekko näyttöruudulle testikuvan päälle ja kuva suurennettiin kool-

58

taan pahvikiekkoa vastaavaksi (kuvio 9G). Reiästä näkyvien testikohteiden määrä

(maksimissaan viisi) kirjattiin muistiin molempien testikuvien osalta.

Kahden testikuvan (TG18-GV ja TG18-GVN) välillä ei tule olla merkittävää

eroa havaittujen kohteiden määrässä. Primaarinäytöillä molemmista testikuvista

tulee havaita viidestä testikohteesta vähintään kolme ja sekundaarinäytöillä vähin-

tään yksi kohde. (Samei ym. 2004, Samei ym. 2005b.)

Yksittäisessä näytössä ja työaseman näyttöjen välillä esiintyvää värin vakio-

isuutta arvioitiin visuaalisesti luminanssiltaan tasaisesta TG18-UN80- testikuvasta

(kuvio 10K). Testikuva suurennettiin koko näyttöalueelle. Primaarinäytöillä ei

tule esiintyä merkittävää eroa kuva-alueella värin vakioisuudessa yhdessä näytös-

sä tai työasemien näyttöjen välillä. Sekundaarinäytöille ei ole värin vakioisuuden

osalta AAPM:n suosituksia. (Samei ym. 2005b.)

LCD-näytöissä esiintyviä viallisia pikseleitä (kirkkaita, välkkyviä tai sammu-

neita pikseleitä) arvioitiin testikuvista TG18UN10 (kuvio 10J) ja TG18-UN80

(kuvio 10K). Apuna käytettiin suurennuslasia. AAPM:n suosituksessa ei ole mää-

ritelty hyväksyttävyyskriteerejä viallisten pikseleiden määrille. Suosituksissa on

kuitenkin mainittu tyypilliset viallisten pikseleiden määrät primaarinäytöissä (<10

kpl) ja sekundaarinäytöissä (<30 kpl). Näyttöjen valmistajat ilmoittavat usein

takuun piiriin kuuluvien yksittäisten tai ryhminä esiintyvien viallisten pikseleiden

maksimimäärän. Kimpen (2006) mukaan viisi kirkasta virheellistä pikseliä aiheut-

taa katsojalle yli 600 toimivassa pikselissä virheellisen havainnon. Tällä on mer-

kittävä vaikutus esimerkiksi mammografiakuvien arvioinnissa, jossa etsitään

pieniä, muutaman pikselin kokoisia mikrokalkkimuutoksia (Kimpe 2006).

5.2.3 Kuvankatseluympäristön ominaisuuksien havainnointi

Kuvankatseluympäristön tilaa havainnoitiin mittausten yhteydessä strukturoidun

lomakkeen mukaisesti (liite 7). Mikäli kuvankatselutilassa oli röntgenvalotaulu,

huomioitiin sen sijainti näyttöihin ja katsojaan nähden sekä valotaulun koko ja se,

oliko valotaulu päällä havaintohetkellä. Mikäli kuvankatselutilassa oli ikkunoita,

huomioitiin niiden sijainti näyttöihin ja katsojaan nähden, mahdollisuus peittää

ikkunat ja se, oliko ikkunoista tulevan valon heijastuminen näytölle tai katsojan

silmiin ehkäisty havaintohetkellä.

Lisäksi huomioitiin kuvankatselutilassa olevien valaisimien sijainti näyttöihin

ja katsojaan nähden, valaisimien valon voimakkuuden säätömahdollisuus sekä se,

heijastuuko valaisimien lähettämä valo näytöille tai katsojaan havaintohetkellä.

59

5.3 Aineiston käsittely

Radiologisten yksiköiden laadunvalvojille sekä terveyskeskuslääkäreille lähetetty

sähköinen kysely toteutettiin internetissä Webropol-ympäristöä (Webropol Oy,

Helsinki, Suomi) käyttäen. Tiedot käsiteltiin tilastollisin menetelmin SPSS for

Windows versio 13.0 (SPSS Inc., Chigago Ill., USA) tilastollisella analyysiohjel-

malla. Kyselyistä kerätyille vastauksille sekä mittauksista saaduille parametreille

laskettiin frekvenssi- ja prosenttijakauma sekä keskiarvo, keskihajonta, mediaani

ja vaihteluväli.

Näyttötekniikoittain jaettujen ryhmien välisten erojen tilastollista merkitse-

vyyttä arvioitiin parametrittomalla Kruskal–Wallisin testillä (K–W -testi) (Altman

1991a). Koska K–W -testin perusteella ei selviä, minkä ryhmien välillä mahdolli-

set erot ovat, käytettiin lisäksi parametritonta Mann-Whitneyn U-testiä (M–W -

testi). Mann-Whitneyn U-testissä vaatimukset käytettyjen muuttujien suhteen ovat

samat kuin Kruskal–Wallisin testissä, mutta M–W -testillä verrataan kerrallaan

vain kahta ryhmää keskenään (Metsämuuronen 2002c), ja voidaan arvioida tar-

kemmin, mitkä näyttötekniikat erityisesti eroavat muista. Tähän tutkimukseen

valittiin parametrittomat testit, koska ne soveltuvat hyvin pienille aineistoille

(Altman 1991b). Terveyskeskusten näytöille laskettiin yleisarvosana sen mukaan,

miten näyttö oli läpäissyt AAPM:n hyväksyttävyysrajat. Yksisuuntaista Kruskal–

Wallisin testiä käyttämällä verrattiin yleisarvosanaa sen mukaan, miten käyttäjät

arvioivat näytön laatua.

Boxplot-kuvioita on käytetty joidenkin mittausparametrien vertailun havain-

nollistamiseen (esimerkiksi kuvio 17). Boxplot-kuviossa laatikko sisältää 50 %

mitatuista arvoista, keskellä oleva vaakaviiva osoittaa mediaanin ja pieni neliö (□)

keskiarvon. Laatikon alareuna on alakvartiili (eli 25. persentiili) ja yläreuna on

yläkvartiili (eli 75. persentiili). Laatikon ala- ja yläpuolella olevat ”viikset” ku-

vaavat vaihteluväliä, josta voimakkaasti muusta joukosta poikkeavat arvot jäävät

ulkopuolelle. Näitä ns. outlier-arvoja merkitään tähdellä (*).

SPSS:stä saadut tulokset muokattiin graafiseen muotoon Origin Pro (Origin-

Lab, Corporation, Northampton, USA) tilastollisen analyysiohjelman avulla. Piir-

rokset toteutettiin Inkscape versio 0.46 (Free Software Foundation, Inc. Boston,

USA) vektorigrafiikkaohjelmalla.

Vastaajien kokemuksia näyttötyöskentelystä selvitettiin avoimien kysymysten

avulla. Vastaukset käsiteltiin aineistolähtöisen sisällönerittelyn mukaisesti (Kyn-

gäs & Vanhanen 1999, Tuomi & Sarajärvi 2004) pelkistämällä aluksi vastaajien

kommentit, jonka jälkeen kommentit ryhmiteltiin samaa tarkoittaviksi ryhmiksi

60

positiivisiin ja negatiivisiin kokemuksiin kuvien katselusta näytöiltä. Tämän jäl-

keen jatkettiin abstrahointia, kunnes saatiin kuvattua näyttötyöskentelyyn liittyvi-

en positiivisten ja negatiivisten kokemusten yläkäsitteet. Aineisto muutettiin mää-

rälliseksi laskemalla yhteen ilmisisällön mukaisesti samaa tarkoittavien komment-

tien määrät. Sisällön erittelyn analyysin tarkoituksena oli lisätä informaatiota

aineistosta luomalla selkeä ja yhtenäinen kokonaisuus johtopäätösten tueksi.

61

6 Tulokset

Tulokset on esitetty tutkimusongelmittain jaoteltuina kahteen organisaatioryh-

mään: radiologisiin yksiköihin ja terveyskeskuksiin tässä järjestyksessä.

Radiologisilla yksiköillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa aineiston keruun

kohteeksi valittuja Suomen viiden yliopistollisen sairaalan radiologisia palveluja

tuottavia osastoja ja terveyskeskuksella Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvas-

tuualueen terveyskeskuksia, kuten kohdassa 5.1 on esitetty. Tulokset on jaettu

radiologisten yksiköiden osalta näyttötekniikoittain kolmeen ryhmään: CRT-

harmaasävynäytöt (CRT-hs), LCD-värinäytöt (LCD-väri) ja LCD-

harmaasävynäytöt (LCD-hs).

Terveyskeskusten osalta tulokset on jaettu näyttötekniikoittain kahteen ryh-

mään: CRT-värinäytöt (CRT-väri) ja LCD-värinäytöt (LCD-väri). Terveyskeskus-

lääkäreille lähetettyyn kyselyyn vastasi 91 terveyskeskuslääkäriä. Vastaajista oli

miehiä 40,4 % ja naisia 59,6 %. Työkokemus lääkärinä oli keskimäärin 16,5 vuot-

ta (keskihajonta 9,9 vuotta, vaihteluväli 1–35 vuotta), ikä keskimäärin 42,8 vuotta

(keskihajonta 9,8 vuotta, vaihteluväli 25–62 vuotta) ja työkokemus kuvien katse-

lusta näytöltä keskimäärin 2,3 vuotta (keskihajonta 1,8 vuotta, vaihteluväli 0–9

vuotta).

6.1 Näyttöjen laitekanta

Näyttöjen laitekannalla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa näyttötekniikan ja näytön

iän mukaan esitettyä näyttöpopulaatiota tutkimuksen kohteena olleissa terveyden-

huollon yksiköissä.

6.1.1 Radiologisten yksiköiden laitekanta

Laadunvalvojille lähetetyn kyselyn tuloksena saatiin vastaukset radiologisten

yksiköiden 392 primaarinäytön ominaisuuksista (196 näyttöparia). Aineistossa oli

68 (17,3 %) CRT-harmaasävynäyttöä, 128 (32,7 %) LCD-värinäyttöä ja 196

(50,0 %) LCD-harmaasävynäyttöä.

Aineistossa olleiden diagnostisten näyttöjen valmistajia oli 11 kappaletta.

Suurin osa (81,1 %) näytöistä oli kolmelta valmistajalta.

62

Näyttöjen tekniset ominaisuudet

Radiologisissa yksiköissä käytettävistä näytöistä suurin osa oli LCD-näyttöjä.

Eniten näyttöjä oli käytössä HUS:ssa, jossa oli myös suhteellisesti eniten CRT-

näyttöjä. PPSHP:ssä ja PSSHP:ssä ei ollut käytössä CRT-näyttöjä (taulukko 6).

Taulukko 6. Diagnostiikkaan käytettävien näyttöjen määrä radiologisissa yksiköissä

näyttötekniikoittain (N=392).

Shp CRT-näyttö LCD-näyttö Yhteensä

Kpl % Kpl % Kpl %

HUS 54 32,5 112 67,5 166 42,4

PPSHP 0 0,0 66 100,0 66 16,8

PSHP 8 20,0 32 80,0 40 10,2

PSSHP 0 0,0 36 100,0 36 9,2

VSSHP 6 7,1 78 92,9 84 21,4

Yhteensä 68 17,3 324 82,7 392 100,0

Diagnostisina näyttöinä käytettiin 1–5 MP:n CRT- ja LCD-väri- ja harmaasävy-

näyttöjä. Väritoistoltaan näytöistä oli yli puolet LCD-harmaasävynäyttöjä, joista 2

MP:n näyttöjä oli 71,3 %. Matriisikokoltaan 2 MP:n näyttöjä käytettiin eniten.

Laskennasta puuttui 22 näytön tiedot, koska niiden matriisikokoa ei ollut ilmoitet-

tu (taulukko 7).

Taulukko 7. Näyttöjen matriisikoot näyttötekniikoittain (N=370).

Matriisikoko

(MP)

Harmaasävynäytöt Värinäytöt Yhteensä

CRT (%) LCD (%) CRT (%) LCD (%) Kpl %

1 0 (0) 18 (9,6) 0 (0) 108 (88,5) 126 34,1

2 58 (100) 134 (71,3) 2 (100) 14 (11,5) 208 56,2

3 0 (0) 30 (15,9) 0 (0) 0 (0) 30 8,1

5 0 (0) 6 (3,2) 0 (0) 0 (0) 6 1,6

Yhteensä 58 (15,7) 188 (50,8) 2 (0,5) 122 (33,0) 370 100

Näyttöjen ikä

CRT-näyttöjen ikäjakauma oli 4–6 vuotta. Eniten oli viisi vuotta vanhoja näyttöjä.

LCD-harmaasävynäytöistä 34,7 % oli iältään yhden vuoden ja LCD-värinäytöistä

31,7 % kolme vuotta. LCD-harmaasävynäyttöjen ikäjakauma osoittaa tämän näyt-

töryhmän olevan iältään nuorin ja CRT-näyttöjen vanhin (kuvio 11).

63

Kuvio 11. Näyttöjen ikä näyttötekniikoittain (N=368)

CRT- ja LCD-harmaasävynäytöillä matriisikoko oli välillä 1–5 MP. Kaikki kuusi

5 MP:n näyttöä olivat käyttöiältään uusia. Enemmistönä kaikissa ikäryhmissä

olivat 2 MP:n näytöt. 2–3 vuoden ikäiset näytöt muodostivat suurimman ryhmän

(taulukko 8).

Taulukko 8. CRT- ja LCD-harmaasävynäyttöjen ikäjakauma jaoteltuna matriisikoon

mukaan (N=238).

Matriisikoko

(MP)

0–1 vuotta 2–3 vuotta 4–5 vuotta 6 vuotta Yhteensä

Kpl % Kpl % Kpl % Kpl % Kpl %

1 2 2,9 6 6,7 8 10,3 0 0 16 6,7

2 60 88,2 60 66,7 64 82,0 2 100 186 78,2

3 4 6,0 20 22,2 6 7,7 0 0 30 12,6

5 2 2,9 4 4,4 0 0 0 0 6 2,5

Yhteensä 68 28,6 90 37,8 78 32,8 2 0,8 238 100

Lähes kaikkien LCD-värinäyttöjen matriisikoko oli yksi megapikseliä. Näistä

suurin ikäryhmä oli 2–3 vuotta vanhat näytöt (taulukko 9).

0 1 2 3 4 5 60

20

40

60

80%

Ikä (vuotta)

CRT-näytöt (N=66) LCD-harmaa (N=188) LCD väri (N=114)

64

Taulukko 9. LCD-värinäyttöjen ikäjakauma jaoteltuna matriisikoon mukaan (N=110).

Matriisikoko

(MP)

0–1 vuotta 2–3 vuotta 4–5 vuotta Yhteensä

Kpl % Kpl % Kpl % Kpl %

1,3 12 85,7 50 80,6 34 100 96 87,3

2 2 14,3 12 19,4 0 0 14 12,7

Yhteensä 14 12,7 62 56,4 34 30,9 110 100

Näyttötekniikat eri modaliteettien tuottamien kuvien katselussa

Taulukossa 10 on esitetty eri modaliteettien tuottamien kuvien katselussa käytet-

tävät näytöt. Ultraääni-, tietokonetomografia- ja magneettikuvia katsottiin pääosin

1 MP:n värinäytöiltä tai 2 MP:n harmaasävynnäytöiltä, kuten myös

ryhmän ”muut” (esim. angiografiatutkimukset) tutkimusten kuvia. Natiivi- ja

mammografiatutkimusten kuvia katsottiin pääosin 2–5 MP:n harmaasävynäytöiltä.

Taulukko 10. Eri modaliteettien tuottamien kuvien katselussa käytettävät näytöt.

Matriisikoko 1 MP 2 MP 3 MP 5 MP

Harmaa Väri Harmaa Väri Harmaa Väri Harmaa Väri

Kpl % Kpl % Kpl % Kpl % Kpl % Kpl % Kpl % Kpl %

UÄ (N=70) 6 8,6 30 42,9 4 5,7 22 31,4 8 11,4 0 0 0 0 0 0

TT (N=136) 8 5,9 44 32,4 80 58,8 4 2,9 0 0,0 0 0 0 0 0 0

MRI (N=118) 8 6,8 48 40,7 54 45,8 8 6,8 0 0,0 0 0 0 0 0 0

NAT (N=190) 8 4,2 28 14,7 128 67,4 2 1,1 22 11,6 0 0 2 1,1 0 0

MAM (N= 14) 0 0,0 0 0,0 6 42,9 0 0,0 2 14,3 0 0 6 42,9 0 0

MUUT (N=132) 24 18,2 40 30,3 56 42,4 4 3,0 8 6,1 0 0 0 0 0 0

6.1.2 Terveyskeskusten laitekanta

Terveyskeskusten näyttöjen tekniset ominaisuudet selvitettiin sähköisellä kyselyl-

lä, johon vastasi 91 lääkäriä.

Aineistossa olleiden diagnostisten näyttöjen valmistajia oli 13 kappaletta.

Kolme valmistajaa edusti suurinta osaa (57,9 %) näytöistä. Kuuden näytön osalta

valmistajatiedot olivat epäselvät, joten ne eivät ole mukana laskennassa.

Näyttöjen tekniset ominaisuudet

Kyselyllä saatiin tiedot 84 näytön teknisistä ominaisuuksista ja 87 näytön iästä.

Vastanneista suurimmalla osalla (76,2 %) oli käytössään LCD-värinäyttö. Lähes

65

kaikki näytöt olivat ominaistarkkuudeltaan alle 2 MP. Tyypillisesti terveyskeskuk-

sissa käytettiin perusnäyttöjä (taulukko 11).

Taulukko 11. Terveyskeskuksissa käytettävien näyttöjen matriisikoko näyttötekniikoit-

tain jaoteltuna (N=84).

Matriisikoko

(MP)

Harmaasävynäytöt Värinäytöt Yhteensä

CRT CRT LCD


0,79 0 0 6 31,5 23 36,0 29 34,5

1,00 0 0 5 26,4 5 7,8 10 11,9

1,22 1 100 0 0 0 0 1 1,2

1,31 0 0 8 42,1 32 50,0 40 47,6

1,47 0 0 0 0 1 1,6 1 1,2

1,92 0 0 0 0 3 4,6 3 3,6

Yhteensä 1 1,2 19 22,6 64 76,2 84 100

Näyttöjen ikä

Kuviossa 12 on esitetty näyttöjen ikä jaoteltuna CRT- ja LCD-näyttöihin. CRT-

näyttöjä oli sekä uusia että vanhoja, kun taas LCD-näytöt olivat uudempia. CRT-

näytöt (N=13) olivat iältään keskimäärin 3,7 vuotta (keskihajonta 2,3 v; vaihtelu-

väli 0–8 v). LCD-näyttöjen (N=54) keskimääräinen ikä oli 1,8 vuotta (keskihajon-

ta 1,1 v; vaihteluväli 0–5 v).

66

Kuvio 12. Näyttöjen ikä terveyskeskuksissa näyttötekniikoittain (N=87).

6.2 Näyttöjen suorituskyky

Näyttöjen suorituskyvyllä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa AAPM:n vastaanotto-

tarkastusprotokollan mukaisia visuaalisesti arvioituja tai mitattuja näyttöjen omi-

naisuuksia. Tässä osioissa on lisäksi esitetty näytön suorituskykyyn oleellisesti

vaikuttava illuminanssi.

6.2.1 Radiologisten yksiköiden näyttöjen suorituskyky

Radiologisissa yksiköissä selvitettiin 72 näytön suorituskyky. Näistä 14 (19,4 %)

oli CRT-harmaasävynäyttöä, 28 (38,9 %) LCD-värinäyttöä ja 30 (41,7 %) LCD-

harmaasävynäyttöä. Osassa tuloksia näyttöjen määrä voi vaihdella, johtuen tekni-

sistä ongelmista saada testikuva näkyviin.

Illuminanssi

Kahdessa kuvankatselutilassa näytölle heijastuvan valon voimakkuus oli enem-

män kuin 150 luksia. Näissä tiloissa käytettiin LCD-värinäyttöjä. Kaikki CRT-

0 1 2 3 4 5 6 7 80

10

20

30

40

50

%

Ikä (vuotta)

Crt (n=13) Lcd (n=54)

67

näytöt sijaitsivat tilassa, jonka illuminanssi alitti 20 luksia, mikä on eduksi ku-

vankatselulle CRT-näyttöjen voimakkaiden heijastusominaisuuksien vuoksi (ku-

vio 13).

Kuvio 13. Illuminanssi (lx) esitettynä näyttötekniikoittain (N=72).

Keskimäärin pienin illuminanssi oli työtiloissa, joissa käytettiin CRT-

harmaasävynäyttöjä (7 lx (mediaani 6,5 lx); keskihajonta 2,7 lx; vaihteluväli 3,1–

11,0 lx). CRT-näytöille heijastuvan ympäröivän valon voimakkuus oli merkitse-

västi pienempi kuin muille näytöille (p=0,001; K–W -testi). Keskimäärin toiseksi

pienin illuminanssi oli LCD-harmaasävynäytöillä (18,3 lx (mediaani 15,0 lx);

keskihajonta 12,1 lx; vaihteluväli 1,0–47,0 luksia) ja voimakkain LCD-

värinäytöillä (30,3 lx (mediaani 16,5 lx); keskihajonta 2,7 lx; vaihteluväli 2,9–

170,0 lx).


Geometrisia vääristymiä esiintyi ainoastaan CRT-harmaasävynäytöillä. Yhdessä

LCD-harmaasävynäytössä oli 3,2 %:n vääristymä. CRT-harmaasävynäytöissä oli

keskimäärin 2,2 %:n vääristymä (keskihajonta 1,3 %; vaihteluväli 0,43–5,0 %)

(kuvio 14).

0 20 40 60 80 100 120 140 160 1800

2

4

6

8

10

12

14

16

18

Kpl

Illuminanssi (luksia)

CRT-hs (N=14) LCD-väri (N=28) LCD-hs (N=30)

68

Kuvio 14. Geometristen vääristymien luokiteltu prosentuaalinen poikkeama CRT- ja

LCD-näytöissä (N=69).

Heijastukset

Kaikissa CRT-harmaasävynäytöissä havaittiin peiliheijastuksia. Valonlähteitä

havaittiin 11 näytössä (78,6 %) ja korkeakontrastisia kohteita viidessä näytössä

(35,7 %). Molemmat heijastukset havaittiin kahdessa näytössä (14,3 %).

LCD-värinäytöiltä peiliheijastuksia ei havaittu kolmessa näytössä (10,7 %).

Valonlähteitä havaittiin 14 näytössä (50,0 %) ja korkeakontrastisia kohteita 15

näytössä (53,6 %). Molemmat heijastukset havaittiin neljässä näytössä (14,3 %).

LCD-harmaasävynäytöillä ei havaittu heijastuksia kolmessa näytössä

(10,0 %). Valonlähteitä havaittiin 12 näytössä (40,0 %) ja korkeakontrastisia koh-

teita 23 näytössä (76,7 %). Molemmat heijastukset havaittiin kahdeksassa näytös-

sä (26,7 %).

Näyttötekniikoiden välillä ei ollut merkittävää eroa heijastusten havaitsemi-

sessa (p=0,600; K–W -testi).

Kuviossa 15 on esitetty testikuvasta TG18-AD visuaalisesti arvioitu hajahei-

jastuksen vaikutus näytön kontrastikynnykseen. Kontrastikynnyksen muutosta

arvioitiin himmeässä ja kirkkaassa valaistuksessa. Kontrastikynnyksessä ei ha-

vaittu eroa CRT-harmaasävynäyttöjen osalta kahdessa näytössä (14,3 %), LCD-

0 0,1-1,0 1,1-2,0 2,1-3,0 3,1-4,0 4,1-5,00

5

10

15

20

25

30

Kpl

Geometrinen vääristymä (%)


69

värinäyttöjen osalta 10 näytössä (35,7 %) ja LCD-harmaasävynäyttöjen osalta 21

näytössä (70,0 %). CRT-harmaasävynäytössä oli suurin (14) kontrastikynnyksen

ero (kuvio 15).

Kuvio 15. Hajaheijastus. TG18-AD-testikuvasta himmeässä ja kirkkaassa valaistuk-

sessa visuaalisesti arvioitu kontrastikynnys (N=71).

Kontrastikynnys oli keskimäärin pienin, 0,8 (LCD-harmaasävynäytöissä keskiha-

jonta 1,6; vaihteluväli 0–6), toiseksi pienin LCD-värinäytöillä, 3,2 (keskihajonta

3,5; vaihteluväli 0–12) ja suurin CRT-harmaasävynäytöillä, 7,6 (keskihajonta 5,5;

vaihteluväli 0–17). Kaikkien näyttötekniikoiden kontrastikynnys poikkesi tilastol-

lisesti merkitsevästi toisistaan (p<0,001; K–W -testi; p<0,002; M–W -testi).

GSDF-luminanssivaste

Pienin minimiluminanssin arvo oli LCD-värinäytöllä ja suurin CRT-

harmaasävynäytöllä. Korkein käytössä ollut maksimiluminanssin arvo (Lmax) oli

LCD-harmaasävynäytöllä, 629,0 cd/m2, ja matalin LCD-värinäytöllä, 73,0 cd/m2.

Näyttötekniikoiden välillä maksimiluminanssien erot olivat merkitseviä (p<0,001;

K–W -testi). Ympäröivän valon heijastuminen näytöltä (Lamb) oli keskimäärin

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 140

2

4

6

8

10

12

14

16

18

20

22

Kp

l

Kontrastikynnys


70

voimakkainta LCD-värinäytöiltä, koska kaksi LCD-värinäyttöä sijaitsivat kirk-

kaassa ympäristössä (kuvio 13). LCD-väri- ja LCD-harmaasävynäyttöjen välillä

ero oli merkitsevä (p=0,035; M–W -testi). Korkein luminanssisuhde (LR´) oli

LCD-harmaasävynäytöllä, 1372,0, ja matalin LCD-värinäytöllä, 111,5 (taulukko

12).

Taulukko 12. GSDF-luminanssivasteen arvoja kolmella eri näyttötekniikalla (N=72).

Näyttötekniikka Keskiarvo Mediaani Keskihajonta Vaihteluväli

Crt-hs (N=14)

Lmin (cd/m2 ) 0,50 0,41 0,29 0,3–1,32

L´min (cd/m2 ) 0,77 0,73 0,30 0,47–1,5

Lmax (cd/m2 ) 303,4 321,8 53,9 164,0–348,0

L´max (cd/m2 ) 303,7 321,9 53,8 164,4–348,1

Lamb (cd/m2 ) 0,27 0,23 1,60 0,08–0,59

LR` 437,9 426,6 153,9 232,1–682,1

LCD-väri (N=28)

Lmin (cd/m2 ) 0,35 0,30 0,20 0,15–1,0

L´min (cd/m2 ) 0,62 0,67 0,25 0,41–1,29

Lmax (cd/m2 ) 160,7 148,6 84,6 73,0–443,0

L´max (cd/m2 ) 161,0 1489,8 84,6 73,6–442,8

Lamb (cd/m2 ) 0,28 0,28 0,18 0,02–0,73

LR` 279,3 251,3 136,5 111,5–777,0

LCD-hs (N=30)

Lmin (cd/m2 ) 0,66 0,69 0,25 0,21–1,25

L´min (cd/m2 ) 0,86 0,88 0,34 0,27–1,55

Lmax (cd/m2 ) 455,3 482,6 132,2 166,0–629,0

L´max (cd/m2 ) 455,5 483,0 132,2 166,5–629,0

Lamb (cd/m2 ) 0,19 0,16 0,16 0,01–0,75

LR` 622,4 648,9 272,7 131,1–1372,0

Näyttöparien välisen maksimiluminanssin ero (∆L´max) oli pienin CRT-

harmaasävynäyttöpareilla, keskimäärin 4,7 %, ja suurin LCD-värinäyttöpareilla,

keskimäärin 9,5 %. Suurin yksittäisen parin maksimiluminanssien ero oli LCD-

harmaasävynäyttöparilla, 38,4 % (taulukko 13).

Taulukko 13. Näyttöparien maksimiluminanssien välinen ero ∆L´max ( %) (N=36).

Mittaus Keskiarvo Mediaani Keskihajonta Vaihteluväli

CRT-hs (N=7) 4,68 1,14 8,79 0,48–24,47

LCD-väri (N=14) 9,54 4,57 10,13 0,66–30,15

LCD-hs (N=15) 6,46 2,59 11,21 0,00–38,41

71

Suurin osa näyttöparien välisestä maksimiluminanssin erosta oli alle 10 %. Yli

35 %:n ero oli yhdessä LCD-harmaasävynäytössä (kuvio 16).

Kuvio 16. Maksimiluminanssien prosentuaalinen ero (∆L´max) näyttöparien välillä.

DICOM-standardin mukainen kalibrointi oli näyttöjen valmistajilta saatujen tieto-

jen perusteella 40 näytössä (57,1 %). Kalibroimattomia näyttöjä oli 30 (42,9 %).

Kahden näytön osalta tiedot olivat puutteelliset, joten ne eivät ole mukana tulok-

sissa. Kaikki LCD-värinäytöt olivat kalibroimattomia. Kalibroiduista näytöistä 28

(70 %) oli LCD-harmaasävynäyttöjä ja loput 12 (30 %) CRT-harmaasävynäyttöjä.

TG18-LN1-18-testikuvien 18 mittaustuloksesta laskettiin yksittäisen mitta-

pisteen prosentuaalinen poikkeama ideaalisesta GSDF-luminanssivasteen arvosta.

Näistä arvoista laskettiin jokaisen mittapisteen neliöllinen poikkeama ja kaikkien

mittapisteiden keskiarvon neliöjuuri, jolloin saatiin yksittäisen näytön neliöllinen

keskiarvopoikkeama (RMS) ideaalisesta GSDF-luminanssivasteen arvosta. Tulos

ilmoitettiin prosentteina.

Suurin ryhmä (18 kpl; 45 %) oli alle 10 %:n RMS-keskiarvon saaneet näytöt,

mukaillen AAPM:n primaarinäyttöjen hyväksyttävyyskriteerejä. Nämä kaikki

olivat LCD-harmaasävynäyttöjä. Yli 20 %:n RMS-keskiarvon saaneita, AAPM:n

hyväksyttävyysrajan ylittäviä näyttöjä oli 20 kpl (50 %). CRT-

harmaasävynäytöistä ei yksikään alittanut 20 %:n RMS-keskiarvoa (taulukko 14).

DICOM-kalibroitujen CRT- ja LCD-harmaasävynäyttöjen RMS-keskiarvojen

välinen ero oli merkitsevä (p<0,001; M–W -testi).

0 10 20 30 400

2

4

6

8

10

Kpl

ΔL´max

(%)

Crt hs (N=7) Lcd väri (N=14) Lcd hs (N=15)

72

Taulukko 14. Kalibroitujen näyttöjen näyttötekniikoittain luokitellut RMS-keskiarvot

(N= 40).

RMS CRT-hs LCD-hs Yhteensä

Kpl % Kpl % Kpl %

0–10,0 0 0 18 64,3 18 45,0

10,1–20,0 0 0 2 7,1 2 5,0

20,1–30,0 3 25,0 5 17,9 8 20,0

30,0 – 9 75,0 3 10,7 12 30,0

Yhteensä 12 30,0 28 70,0 40 100

Kuviossa 17 on esitetty kahden boxplot-kuvion avulla kalibroitujen ja kalibroi-

mattomien näyttöjen RMS-keskiarvojen poikkeamat. Keskimääräinen poikkeama

oli kalibroiduilla näytöillä 17,8 % ja kalibroimattomilla 27,4 %. Kalibroitujen

näyttöjen standardipoikkeama DICOM-standardista oli merkitsevästi pienempi

kuin kalibroimattomien näyttöjen (p=0,007; M–W -testi).

Kuvio 17. RMS-keskiarvo kalibroiduilla ja kalibroimattomilla näytöillä.

Graafisessa GSDF-luminanssivasteen esityksessä kalibroidun näytön (kuvio 18 A)

mitatut arvot (pisteet) ovat ihmissilmälle optimaalisen harmaasävyesityksen (yh-

tenäinen viiva) ±10 % rajojen sisällä (katkoviivat). Kalibroimattomalla näytöllä

mitatut arvot poikkeavat selvästi GSDF-luminanssivasteesta varsinkin tummilla

harmaasävyjen alueilla (kuvio 18 B).

Kalibroidut näytöt (n=40) Kalibroimattomat näytöt (n=30)

0

10

20

30

40

50

RM

S (

%)

73

Kuvio 18. A) DICOM-kalibroidun näytön (RMS-keskiarvo 2,6 %) ja B) DICOM-

kalibroimattoman näytön (RMS-keskiarvo 43,7 %) GSDF-luminanssivasteet.

Poikkeamat DICOM-standardin mukaisesta GSDF-luminanssivasteesta painottu-

vat kuvan tummille ja vaaleille alueille (kuvio 19).

Kuvio 19. Pikseliarvojen prosentuaalinen keskiarvopoikkeama DICOM-standaradin

mukaisesta GSDF-luminanssivasteesta DICOM-kalibroiduilla (N=40) ja DICOM-

kalibroimattomilla (N=30) näytöillä.

DICOM-standardin mukaisessa harmaasävyasteikossa keskimääräinen poikkeama

eri pikseliarvoilla oli pienin LCD-harmaasävynäytöillä. Vaikka LCD-värinäyttöjä

ei ollut kalibroitu, niiden poikkeama DICOM-standardin mukaisesta harmaasävy-

0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 4500 50000,0

0,1

0,2

0,3

0,4

0,5

0,6

0,7

0,8

0,9

1,0

0 1000 2000 3000 4000 50000,0

0,2

0,4

0,6

0,8

1,0

Dicom +10% -10%

dL/L

Harmaasävyarvo

0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 4500 50000,0

0,1

0,2

0,3

0,4

0,5

0,6

0,7

0,8

0,9

1,0

0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 4500 50000,0

0,1

0,2

0,3

0,4

0,5

0,6

0,7

0,8

0,9

1,0

dL/

L

Harmaasävyarvo

Dicom +10% -10%

dL/L

A B

0 240 480 720 9601200

14401680

19202160

24002640

28803120

33603600

38404080

0

10

20

30

40

Poi

kkea

ma

(%)

Harmaasävyarvo

Kalibroitu Kalibroimaton

74

asteikosta eri pikseliarvoilla oli pienempi kuin CRT-harmaasävynäytöillä (kuvio

20). Kruskal–Wallisin testin mukaan poikkeamat olivat merkitseviä (p<0,001) eri

näyttötekniikoiden välillä matalilla luminanssialueilla (pikseliarvot 240–1200),

lukuun ottamatta pikseliarvoa 480 (p=0,133). Myös CRT-harmaasävy- ja LCD-

värinäyttöjen välillä poikkeamien erot olivat edellä mainituilla matalilla lumi-

nanssialueilla merkitseviä (p=0,011–0,045; M–W -testi) lukuun ottamatta pikse-

liarvoa 480 (p=0,311; M–W -testi).

Kuvio 20. Pikseliarvojen prosentuaalinen keskiarvopoikkeama DICOM-standardin

mukaisesta GSDF-luminanssivasteesta kolmella eri näyttötekniikalla.

Luminanssin tasaisuus ja katselukulma

Kahdesta testikuvasta (TG18-UNL10 ja TG18-UNL80) mitattu luminanssi oli

tasaisin CRT-harmaasävynäytöillä (kuvio 21 A ja B) ja epätasaisin LCD-

värinäytöillä (kuvio 21 C ja D). Pienin luminanssin keskimääräinen prosentuaali-

nen ero (6,0 %) oli CRT-harmaasävynäytöillä mitattuna TG18-UNL80 -

testikuvasta ja suurin ero (19,3 %) oli LCD-värinäytöillä mitattuna TG18-

UNL10-testikuvasta, jossa oli myös suurin yksittäinen luminanssin tasaisuuden

ero, 55,9 % (kuvio 21). LCD-harmaasävynäyttöjen luminanssin tasaisuus poikke-

si merkitsevästi LCD-harmaasävynäytöistä ja LCD-värinäytöistä sekä TG18-

240

480

720

960

1200

1440

1680

1920

2160

2400

2640

2880

3120

3360

3600

3840

4080

0

10

20

30

40

50

60

Po

ikke

am

a (%

)

Harmaasävyarvo

Crt hs (N=14) Lcd väri (N=28) Lcd hs (N=30)

75

UN80-testikuvan (p<0,001 ja p<0,001; M–W -testi) että TG18-UN10-testikuvan

(p=0,003 ja p<0,001; M–W -testi) mittauksissa.

Kuvio 21. Testikuvista TG18-UNL80 ja TG18-UNL10 mitattu luminanssin tasaisuus

näyttötekniikoittain (N=72): (A ja B) CRT-harmaasävynäyttö (n=14), (C ja D) LCD-

värinäyttö (n=28), (E ja F) LCD-harmaasävynäyttö(n=30).

Luminanssin ja kontrastin kulmariippuvuutta arvioitiin eri katselukulmista. Kaik-

ki TG18-CT-testikuvan kohteet erottuivat 20 (71,4 %) LCD-harmaasävynäytössä,

neljässä (14,3 %) LCD-värinäytössä ja kahdessa (14,3 %) CRT-

harmaasävynäytössä.

Paikkaerotuskyky

Taulukossa 15 on esitetty näyttötekniikoittain näytöiltä havaittujen Cx-kuvioiden

maksimiarvo, joka on saatu vertailemalla Cx-kuvioita referenssitaulukkoon (arvot

välillä -2–9). Paikkaerotuskyky on optimaalinen, kun arvo on 0. CRT-

harmaasävynäytöistä suurin osa (78,6 %) sai arvon 1–2, LCD-värinäytöillä suurin

ryhmä oli referenssiarvon 0 saaneet näytöt (42,9 %), samoin LCD-

harmaasävynäytöillä (73,2 %). Kokonaisuudessaan puolet näytöistä sai referens-

siarvon 0. Näyttötekniikoiden välillä ei ollut merkittävää eroa Cx-kuvioiden erot-

tumisessa (p=0,058; K–W -testi). CRT-harmaasävy- ja LCD-harmaasävynäyttöjen

välillä ero oli merkitsevä (p=0,031; M–W -testi).

A B C D E F-5

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

55

60

65T

asa

isuu

s (%

)A) TG18-UNL80B) TG18-UNL10C)TG18-UNL80D) TG18-UNL10E) TG18-UNL80F) TG18-UNL10

76

Taulukko 15. Paikkaerotuskykytestin (Cx-kuviot) maksimireferenssiarvo näyttöteknii-

koittain (N=72).

Referenssiarvo CRT-hs LCD-väri LCD-hs Yhteensä


0 2 14,3 12 42,9 22 73,2 36 50,0

1–2 11 78,6 8 28,5 0 0 19 26,4

3–4 1 7,1 0 0 2 6,7 3 4,2

5–6 0 0 4 14,3 4 13,4 8 11,1

7–8 0 0 4 14,3 2 6,7 6 8,3

Yhteensä 14 19,4 28 38,9 30 41,7 72 100

CRT-harmaasävynäytöissä havaittiin prosentuaalisesti eroja viivaparien välillä

noin kaksi kertaa enemmän kuin keskimäärin. LCD-harmaasävynäytöissä viiva-

parien välillä havaittiin eroja vähiten (taulukko 16). Näyttötekniikoiden välillä ei

ollut merkitsevää eroa viivaparien erottumisessa (p=0,052; K–W -testi). CRT-

harmaasävy- ja LCD-harmaasävynäytön välillä ero oli merkitsevä (p=0,035; M–

W -testi).

Taulukko 16. Nyquistin ja puoli-Nyquistin viivapareissa havaitut erot näyttötekniikoit-

tain (N=66).

Eroja viivaparien väillä CRT-hs (N=14) LCD-väri (N=24) LCD-hs (N=28) Yhteensä


Kyllä 9 64,3 8 33,3 8 28,6 25 37,9

Ei 5 35,7 16 66,7 20 71,4 41 62,1

Yhteensä 14 21,2 24 36,4 28 42,4 66 100

Kaikki CRT-harmaasävynäytöt (N=14) olivat analogisella liitännällä. LCD-

värinäytöistä 14 näyttöä (58,3 %) ja LCD-harmaasävynäytöistä kuusi näyttöä

(21,4 %) oli analogisella liitännällä. Nyquistin ja puoli-Nyquistin viivapareissa

havaittiin eroja 13 (38,2 %) analogisessa liitännässä olevassa näytössä ja 12

(37,5 %) digitaalisessa liitännässä olevassa näytössä (kuvio 22). Liitännän tyypil-

lä ei ollut merkitsevää vaikutusta paikkaerotuskykytestin tulokseen (p=0,836; M–

W -testi).

77

Kuvio 22. Analogisessa ja digitaalisessa liitännässä olleiden näyttöjen Cx-kuvioiden

paikkaerotuskykytestin referenssiarvot (N=68).

Kohina

TG18-AFC-testikuvasta arvioitiin neljän neliön muotoisen testialueen sisällä

olevia yksityiskohtia. Yhdeltäkään näytöltä ei erotettu vaikeimmin erotettavan

testialueen sisältämiä yksityiskohtia. Kolmen testialueen sisältämät yksityiskoh-

dat erottuivat kaikilta CRT-harmaasävynäytöiltä, 10 LCD-värinäytöltä (35,7 %) ja

29 LCD-harmaasävynäytöiltä (96,7 %). Korkeintaan kahden helpoimmin erotet-

tavan testialueen yksityiskohdat erotettiin 18 LCD-värinäytöltä (64,3 %) ja yhdel-

tä LCD-harmaasävynäytöltä (3,3 %). Kaiken kaikkiaan 53 näytöltä (73,6 %) ha-

vaittiin kolmen testialueen sisältämät yksityiskohdat (vrt. AAPM:n hyväksyttä-

vyysrajat). Kohina vaikeutti LCD-värinäytöillä merkitsevästi enemmän testikuvi-

en testialueiden havaitsemista kuin muilla näyttötekniikoilla (p<0,001; K–W -

testi).

0 1 2 3 4 5 6 7 80

2

4

6

8

10

12

14

16

18

Kpl

Referenssiarvo

Analoginen liitäntä (n=34) Digitaalinen liitäntä (n=32)

78

Verholoiste

Testikuvista TG18-GV ja TG18-GVN tarkasteltiin visuaalisesti viittä luminanssil-

taan erilaista yksityiskohtaa. Yhden CRT-harmaasävynäyttöparin kohdalla ei

TG18-GV-testikuvaa ollut arkistossa, joten se puuttuu analyysistä.

Testikuvasta riippumatta suurimmalta osalta CRT-harmaasävynäytöistä ha-

vaittiin korkeintaan kaksi testikohdetta. Yhdeksältä (64,3 %) CRT-

harmaasävynäytöltä ei havaittu TG18-GV-testikuvasta yhtään testikohdetta.

TG18-GVN-testikuvasta kohteet erotettiin paremmin kuin TG18-GV-testikuvasta

(kuvio 23).

Kuvio 23. Verholoisteen vaikutus havaittujen testikohteiden määrään testikuvissa

TG18-GV ja TG18-GVN CRT-harmaasävynäytöillä (N=14).

Testikuvasta riippumatta suurimmalta osalta LCD-värinäytöistä erotettiin vähin-

tään kolme testikohdetta. TG18-GV-testikuvasta erotettiin kolme testikohdetta 10

näytöltä (35,7 %). TG18-GVN-testikuvasta erotettiin kolme testikohdetta 11 näy-

töltä (39,3 %). Kohteet erotettiin paremmin TG18-GVN-testikuvasta kuin TG18-

GV-testikuvasta (kuvio 24).

0 1 2 3 4 50

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Kpl

Havaittujen testikohteiden määrä (kpl)

TG18-GV TG18-GVN

79


TG18-GV ja TG18-GVN LCD-värinäytöillä (N=28).

Testikuvasta riippumatta suurimmalta osalta LCD-harmaasävynäytöistä erotettiin

vähintään neljä testikohdetta. TG18-GV-testikuvasta erotettiin neljä testikohdetta

10 näytöltä (35,7 %). TG18-GVN-testikuvasta erotettiin viisi testikohdetta 20

näytöltä (71,4 %). TG18-GVN-testikuvasta kohteet erotettiin paremmin kuin

TG18-GV-testikuvasta (kuvio 25).

0 1 2 3 4 50

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11K

pl


TG18-GV TG18-GVN

80


TG18-GV ja TG18-GVN LCD-harmaasävynäytöillä (N=28).

Kahden testikuvan havaittujen testikohteiden määrän erotus (TG18-GVN ja

TG18-GV) tulisi olla 0 (Samei ym. 2005a). 12:ssa (42,9 %) LCD-väri ja -

harmaasävynäytössä havaittujen testikohteiden määrän erotus oli 0 (kuvio 26).

Verholoiste heikensi testikohteiden havaitsemista CRT-harmaasävynäytöillä mer-

kitsevästi enemmän kuin muilla laitetekniikoilla (p<0.001; K–W -testi).

0 1 2 3 4 50

2

4

6

8

10

12

14

16

18

20

22

Kpl


TG18-GV TG18-GVN

81

Kuvio 26. Verholoiste. Havaittujen testikohteiden erotus testikuvista TG18-GV ja TG18-

GVN näyttötekniikoittain.

Värien vakioisuus

CRT-harmaasävynäytöissä havaittiin eroja värien vakioisuudessa vähiten, kun

lähes kaikissa (96,6 %) LCD-harmaasävynäytöissä havaittiin värien vakioisuuden

eroja. Kaikki näytöt huomioiden värien vakioisuudessa oli eroja suurimmalla

osalla (70,4 %) näytöistä (taulukko 17).

Taulukko 17. Erot näytön värien vakioisuudessa näyttötekniikoittain (N=71).

Havaittu eroja CRT-hs LCD-väri LCD-hs Yhteensä


Kyllä 1 7,1 21 75,0 28 96,6 50 70,4

Ei 13 92,9 7 25,0 1 3,4 21 29,6

Yhteensä 14 19,7 28 39,4 29 40,9 71 100

CRT-harmaasävynäyttöparien välillä ei havaittu värien vakioisuudessa eroja.

LCD-harmaasävynäyttöparien välillä värien vakioisuuden eroja havaittiin eniten

(78,6 %). Kaiken kaikkiaan värivirheitä havaittiin hieman yli puolessa (51,4 %)

näyttöpareista (taulukko 18).

0 1 2 3 40

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

Kp

l

Havaittujen testikohteiden erotus

CRT-hs LCD-väri LCD-hs

82

Taulukko 18. Havaitut värien vakioisuuden erot näyttöparien välillä näyttötekniikoittain

(N=35).

Havaittu eroja CRT-hs LCD-väri LCD-hs Yhteensä


Kyllä 0 0 7 50,0 11 78,6 18 51,4

Ei 7 100 7 50,0 3 21,4 17 48,6

Yhteensä 7 20,0 14 40,0 14 40,0 35 100

Vialliset pikselit

Kahdessa LCD-värinäytössä (N=28) havaittiin yksi kirkas pikseli (7,1 %), yhdes-

sä kaksi kirkasta pikseliä (3,6 %) ja yhdessä yksi välimuotoinen pikseli (3,6 %).

Viidessä LCD-harmaasävynäytössä (N=30) havaittiin yksi kirkas pikseli (16,7 %),

yhdessä yksi musta pikseli (3,3 %) ja kahdessa kaksi mustaa pikseliä (6,7 %).

Yhteensä neljässä (14,3 %) LCD-värinäytössä ja kahdeksassa (26,7 %) LCD-

harmaasävynäytössä havaittiin viallisia pikseleitä.

6.2.2 Radiologisten yksiköiden näyttöjen mittaustulosten vertailu

AAPM:n hyväksyttävyyskriteereihin

AAPM:n hyväksyttävyysrajat on esitetty kappaleessa 5.2.2. Taulukossa 19 on

esitetty CRT-harmaasävynäyttöjen mittaustulosten vertailu AAPM:n hyväksyttä-

vyyskriteereihin. Yksikään CRT-harmaasävynäytöistä ei saavuttanut AAPM:n

primaari- tai sekundaarinäytöille asetettuja kriteereitä heijastusten ja GSDF-

luminanssivasteen osalta. Kaikki CRT-harmaasävynäytöt saavuttivat primaarinäy-

tön hyväksyttävyysrajat luminanssin tasaisuuden, paikkaerotuskyvyn ja kohinan

osalta.

83

Taulukko 19. CRT-harmaasävynäyttöjen (N=14) vertailu AAPM:n suosituksiin.

Näytölle tehty mittaus Primaarinäytön

hyväksyttävyysrajat

saavuttaneet näytöt

Sekundaarinäytön



Näytöt, jotka eivät

saavuttaneet kriteerejä

Kpl % Kpl % Kpl %

Geom. vääristymät 7 50,0 6 42,9 1 7,1

Heijastukset1 0 0,0 - - 14 100

L´max 13 92,9 1 7,1 0 0,0

LR´ 13 92,9 1 7,1 0 0,0

Lamb1 7 50,0 0 0,0 7 50,0

GSDF-luminanssivaste 0 0,0 0 0,0 14 100

Luminanssin tasaisuus2 14 100,0 0 0,0 0 0,0

Kulmariippuvuus1 2 14,3 - - 14 85,7

Paikkaerotuskyky3 14 100 0 0,0 0 0,0

Paikkaerotuskyky1,4 14 100 - - 0 0,0

Kohina 14 100 0 0,0 0 0,0

Verholoiste 0 0,0 5 35,7 9 64,3

Värien vakioisuus1 13 92,9 - - 1 7,1 1 Sekundaaristen näyttöjen kynnysarvoa ei ole määritelty, 2 TG18-UNL80- ja -UNL10-testikuvista mitattu

heikoin tulos, 3 CX-kuviot, 4 Nyquistin ja puoli-Nyquistin viivaparit

Kaikki CRT-harmaasävynäyttöparit (N=7) saavuttivat AAPM:n primaarinäytölle

asetetut hyväksyttävyysrajat värien vakioisuuden osalta ja kuusi näyttöparia

(85,7 %) näyttöparin näyttöjen maksimiluminanssien (∆L´max) osalta.

Taulukossa 20 on esitetty LCD-värinäyttöjen mittaustulosten vertailu

AAPM:n hyväksyttävyyskriteereihin. LCD-värinäytöistä 26 (92,9 %) ei saavutta-

nut AAPM:n kriteereitä heijastusten ja GSDF-luminanssivasteen osalta. Kaikki

näytöt saavuttivat primaarinäytölle asetetut hyväksyttävyysrajat geometristen

vääristymien osalta.

84

Taulukko 20. LCD-värinäyttöjen (N=28) vertailu AAPM:n suosituksiin.

Näytölle tehty testi Primaarinäytön



Sekundaarinäytön





Kpl % Kpl % Kpl %

Geom. vääristymät 28 100 0 0,0 0 0,0

Heijastukset1 2 7,1 - - 26 92,9

L´max 5 17,9 20 71,4 3 10,7

LR´ 14 50,0 14 50,0 0 0,0

Lamb1 14 50,0 0 0,0 14 50,0

GSDF-luminanssivaste 0 0,0 2 7,1 26 92,9



Paikkaerotuskyky3 20 71,4 4 14,3 4 14,3

Paikkaerotuskyky1,4 25 89,3 - - 3 10,7

Kohina 10 35,7 18 64,3 0 0,0

Verholoiste 17 60,7 10 35,1 1 3,6



Kymmenen (71,4 %) LCD-näyttöparia (N=14) saavutti primaarinäytöille asetetut

hyväksyttävyysrajat näyttöparin näyttöjen maksimiluminanssin (∆L´max) osalta ja

puolet värien vakioisuuden osalta.

Taulukossa 21 on esitetty LCD-harmaasävynäyttöjen mittaustulosten vertailu

AAPM:n hyväksyttävyyskriteereihin. LCD-harmaasävynäytöistä 29 (96,7 %) ei

saavuttanut AAPM:n kriteereitä heijastusten osalta. 29 näyttöä (96,7) saavutti

primaarinäytöille asetetut hyväksyttävyysrajat geometristen vääristymien, näytöl-

tä heijastuvan ympäröivän valon, luminanssin tasaisuuden ja kohinan osalta. Vä-

rien vakioisuuden osalta 28 (96,6 %) näyttöä saavutti primaarinäytölle asetetut

hyväksyttävyysrajat.

85

Taulukko 21. LCD-harmaasävynäyttöjen (N=30) vertailu AAPM:n suosituksiin.

Näytölle tehty testi Primaarinäytön



Sekundaarinäytön





Kpl % Kpl % Kpl %


Heijastukset1 1 3,3 - - 29 96,7

L´max 28 93,3 2 6,7 0 0,0

LR´ 28 93,3 2 6,7 0 0,0

Lamb1 29 96,7 0 0,0 1 3,3

GSDF-luminanssivaste 8 26,7 8 26,7 14 46,7





Kohina 29 96,7 1 3,3 0 0,0

Verholoiste 20 66,7 6 20,0 2 6,7



13 (86,7 %) LCD-näyttöparia (N=15) saavutti primaarinäytöille asetetut hyväk-

syttävyysrajat näyttöparin näyttöjen maksimiluminanssin erojen (∆L´max) osalta ja

14 näyttöparista 11 (78,6 %) värien vakioisuuden osalta.

6.2.3 Terveyskeskusten näyttöjen suorituskyky

Terveyskeskuksissa mitattiin tai arvioitiin visuaalisesti 23 näyttöä, joista kuusi

(26,1 %) oli CRT-värinäyttöä ja 17 (73,9) LCD-värinäyttöä. Osassa tuloksia näyt-

töjen määrä voi vaihdella, mikä on mainittu erikseen.

Illuminanssi

Seitsemässä (41,2 %) työtilassa ympäröivän valon voimakkuus oli enemmän kuin

450 luksia. Näissä tiloissa käytettiin LCD-värinäyttöjä. Kaikki CRT-näytöt sijait-

sivat tiloissa, joiden illuminanssi oli korkeintaan 450 luksia (kuvio 27).

86

Kuvio 27. Illuminanssi (lx) esitettynä näyttötekniikoittain (N=23).

CRT-värinäyttöjen näyttöruudulle heijastuvan ympäröivän valon voimakkuus oli

keskimäärin 262,5 luksia (mediaani 270 luksia) ja LCD-värinäytöille 348,4 luksia

(mediaani 350 luksia) (kuvio 28). CRT-värinäytöille heijastui keskimäärin vä-

hemmän ympäröivää valoa kuin LCD-värinäytöille, mutta ero ei ole merkitsevä

(p=0,319; M–W -testi).

0 50 100 150 200 250 300 350 400 450 500 550 600 650 7000

1

2

3

4

5

6

Kpl

Illuminanssi (luksia)

CRT-väri (N=6) LCD-väri (N=17)

87

Kuvio 28. Näytölle heijastuvan ympäröivän valon voimakkuus (N=23).


Yli puolella (58,8 %) LCD-värinäytöistä ei ollut geometrisiä vääristymiä (kuvio

29). Kolme suurinta LCD-värinäytön vääristymäarvoa (yli 6,1 %) saatiin näytöiltä,

joiden resoluutioasetukset olivat 1280x1024 ja käytössä olleet resoluutioasetukset

1024x768, joten näytöissä oli asetukset säädetty väärin.


0

100

200

300

400

500

600

700N

äytö

lle h

eija

stu

va v

alo

(luks

i)

88

Kuvio 29. Geometristen vääristymien luokiteltu prosentuaalinen poikkeama CRT- ja

LCD-värinäytössä (N=23).

CRT-värinäytöissä oli geometrisiä vääristymiä keskimäärin 3,1 % ja LCD-

värinäytöissä keskimäärin 1,6 % (kuvio 30). LCD-värinäytöissä geometrisia vää-

ristymiä esiintyi vähemmän, mutta ero ei ole merkitsevä (p=0,037; M–W -testi).

0 0,1-1,0 1,1-2,0 2,1-3,0 3,1-4,0 4,1-5,0 5,1-6,0 6,1-0

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

kpl

Geometrinen vääristymä (%)


89

Kuvio 30. Geometristen vääristymien prosentuaalinen poikkeama CRT- ja LCD-

näytöissä.

Heijastukset

CRT-värinäyttöjen (N=6) osalta korkeakontrastisia kohteita tai valonlähteitä ha-

vaittiin kaikissa näytöissä. Valonlähteitä havaittiin kolmessa näytössä (50,0 %) ja

korkeakontrastisia kohteita kaikissa kuudessa näytössä. Molemmat heijastukset

havaittiin kolmessa näytössä (50,0 %). LCD-värinäytöiltä (N=17) heijastuksia ei

havaittu neljässä (23,5 %) näytössä, valonlähteitä havaittiin 10 (58,8 %) näytössä

ja korkeakontrastisia kohteita 9 (52,9 %) näytössä. Molemmat heijastukset havait-

tiin kuudessa (35,3 %) näytössä. Näyttötekniikoiden välillä ei ollut merkitsevää

eroa heijastusten havaitsemisessa (p=0,306; M–W -testi).

Kuviossa 31 on esitetty testikuvasta TG18-AD visuaalisesti arvioitu hajahei-

jastuksen vaikutus kontrastikynnykseen. Kontrastikynnyksen muutosta arvioitiin

himmeässä ja kirkkaassa valaistuksessa. Kolme CRT-värinäyttöä ja neljä LCD-

värinäyttöä jäivät tarkastelun ulkopuolelle, koska testikuvaa ei havaittu voimak-

kaan ympäröivän valaistuksen vuoksi. Kontrastikynnyksessä havaittiin yli 13

testiportaan ero neljässä (30,8 %) LCD-värinäytössä. Viideltä CRT-värinäytöltä

(8,3 %) havaittiin testiportaiden vertailussa eroja tai näytön kontrastikynnystä ei

voitu arvioida. Molemmissa näyttöluokissa yhdellä näytöllä ei havaittu kontrasti-


0

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Ge

ome

tris

et v

äär

isty

mä

t (%

)

90

kynnystä. Näyttötekniikoiden välillä ei ollut merkitsevää kontrastikynnyksessä

(p=0,734; M–W -testi).

Kuvio 31. Hajaheijastus. TG18-AD-testikuvasta kahdessa eri valaistuksessa visuaali-

sesti arvioitu kontrastikynnys (N=16).

Luminanssi

Kahdesta eri näyttötekniikasta pienemmän minimiluminanssiarvon sai CRT-

värinäyttö (0,07 cd/m2). Korkein käytössä ollut maksimiluminanssin arvo (Lmax)

oli LCD-värinäytöllä, 246,2 cd/m2. Näyttötekniikoiden välinen maksimiluminans-

sin ero oli merkitsevä (p=0,03; M–W -testi), mutta näytöltä heijastuvan ympäröi-

vän valon voimakkuuden (Lamb) ero näyttötekniikoiden välillä ei ollut tilastollises-

ti merkitsevä (p=0,865; M–W -testi). Korkein luminanssisuhde (LR´) oli LCD-

värinäytöillä, 549,3.

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 180

1

2

3

4

5

kpl

Kahden testiportaan välinen ero


91

Taulukko 22. GSDF-luminanssivasteen arvoja kahdella eri näyttötekniikalla.

Luminanssi Keskiarvo Mediaani Keskihajonta Vaihteluväli

CRT-väri (N=6)

Lmin (cd/m2 ) 0,18 0,13 0,12 0,07–0,36

L´min (cd/m2 ) 4,49 4,89 3,06 0,50–8,34

Lmax (cd/m2 ) 87,95 79,85 15,43 75,85–113,40

L´max (cd/m2 ) 92,27 83,56 16,48 80,23–118,29

Lamb (cd/m2 ) 4,6 3,1 0,43–8,23

LR` 47,56 20,25 57,96 10,34–160,46

LCD-väri (N=17)

Lmin (cd/m2 ) 0,32 0,31 0,11 0,15–0,62

L´min (cd/m2 ) 4,40 4,18 2,33 0,35–8,73

Lmax (cd/m2 ) 173,19 190,70 52,05 77,57–246,20

L´max (cd/m2 ) 177,27 193,50 52,19 80,35–252,76

Lamb (cd/m2 ) 4,1 2,3 0,04–8,40

LR` 74,71 42,07 124,27 15,37–549,26

GSDF-luminanssivaste

TG18-LN1-18-testikuvien 18 mittaustuloksesta laskettiin yksittäisen mittapisteen

prosentuaalinen poikkeama ideaalisesta GSDF-luminanssivasteesta. Näistä ar-

voista laskettiin jokaisen mittapisteen neliöllinen poikkeama ja kaikkien mittapis-

teiden keskiarvon neliöjuuri, jolloin saatiin yksittäisen näytön neliöllinen keskiar-

vopoikkeama (RMS) ideaalisesta GSDF-luminanssivasteen arvosta. Tulos ilmoi-

tettiin prosentteina.

Graafisessa GSDF-luminanssivasteen esityksessä pienimmän RMS-

keskiarvon (18,6) saaneen näytön (kuvio 32 A) mitatut arvot (pisteet) ovat ihmis-

silmälle optimaalisen harmaasävyesityksen (yhtenäinen viiva) ±10 % rajojen

ulkopuolella (katkoviivat). Suurimman RMS-keskiarvon (56,2) saaneen näytön

mitatut arvot poikkeavat selvästi enemmän GSDF-luminanssivasteesta varsinkin

tummilla harmaasävyjen alueilla (kuvio 32 B).

92

Kuvio 32. Pienimmän (A) ja suurimman (B) RMS-keskiarvon saaneen näytön GSDF-

luminanssivasteet.

Pikseliarvojen poikkeamat DICOM-standardin mukaisesta GSDF-

luminanssivasteesta painottuvat voimakkaasti näyttötekniikasta riippumatta tum-

mille pikseliarvoille (240–720) (kuvio 33).

Kuvio 33. Pikseliarvojen prosentuaalinen keskiarvopoikkeama DICOM-standardin

mukaisesta GSDF-luminanssivasteesta kahdella eri näyttötekniikalla.

0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 45000,00

0,05

0,10

0,15

0,20

0,25

0,30

0,35

0,40

0,45

0,50

0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 45000,00

0,05

0,10

0,15

0,20

0,25

0,30

0,35

0,40

0,45

0,50 +10% -10% Dicom

dL/L

Harmaasävyarvo

0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 45000,00

0,05

0,10

0,15

0,20

0,25

0,30

0,35

0,40

0,45

0,50

0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 45000,00

0,05

0,10

0,15

0,20

0,25

0,30

0,35

0,40

0,45

0,50 +10% -10% Dicom

dL/L

Harmaasävyarvo

A B

024

048

072

096

012

0014

4016

8019

2021

6024

0026

4028

8031

2033

6036

0038

4040

80

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

%

Harmaasävyarvo


93

DICOM-standardin mukaisen GSDF-luminanssivasteen 18 mittapisteen prosentu-

aalinen standardipoikkeama (RMS) oli keskimäärin pienempi CRT-värinäytöillä,

35,9 %, kuin LCD-värinäytöillä, 40,1 % (taulukko 23).

Taulukko 23. CRT-väri- ja LCD-värinäyttöjen näyttötekniikoittain luokitellut RMS-

keskiarvot (N= 23).

Tekniikka Keskiarvo Mediaani Keskihajonta Vaihteluväli

CRT-väri (N=6) 35,9 38,0 14,6 18,6–51,8

LCD-väri (N=17) 40,1 41,6 8,9 26,0–56,2

Luminanssin tasaisuus ja katselukulma

Kahdesta testikuvasta (TG18-UNL10 ja TG18-UNL80) mitatussa luminanssin

tasaisuudessa oli molemmilla näyttötekniikoilla lähes yhtä paljon epätasaisuuksia,

mutta hieman vähemmän CRT-värinäytöillä (kuvio 33 A ja B). Pienin luminanssin

keskimääräinen prosentuaalinen ero (keskiarvo 15,6 %) oli CRT-värinäytöillä

mitattuna TG18-UNL80-testikuvasta ja suurin ero (keskiarvo 42,2 %) oli LCD-

värinäytöillä mitattuna TG18-UNL10-testikuvasta, jossa oli myös suurin yksittäi-

nen luminanssin ero näyttöruudulla, 94,7 % (kuvio 34). Testikuvista TG18-

UNL80 (p=0,390; M–W -testi) ja TG18-10 (p=0,294; M–W -testi) mitatut erot

eivät olleet merkitseviä näyttötekniikoiden välillä.

94

Kuvio 34. Kahdesta testikuvasta (TG18-UNL80 ja TG18-UNL10) mitattu luminanssin

tasaisuus näyttötekniikoittain (N=23). (A ja B) CRT-värinäyttö (n=6), (C ja D) LCD-

värinäyttö (n=17).

Eri katselukulmista arvioituna TG18-CT-testikuvan kaikkia kohteita ei erotettu

yhdestäkään näytöstä.

Paikkaerotuskyky

CRT-värinäyttöjen osalta kahdessa näytössä ja LCD-värinäyttöjen osalta kolmessa

näytössä Cx-kuviot olivat käytetyllä kuvankatseluohjelmalla arvioitaessa hajon-

neet, joten niitä ei otettu arviointiin mukaan muuten kuin siltä osin, että ne eivät

läpäisseet testiä. Näiden näyttöjen paikkaerotuskyvyn arvioinnissa käytettiin K-

PACS-kuvankatseluohjelmaa (Image Information Systems Ltd. v 0.9.9), jolloin

nämä näytöt saivat referenssiarvon yksi. Kaikki näytöt olivat analogisessa liitän-

nässä. Kahden näytön osalta liitäntää ei voitu tarkistaa.

Taulukossa 24 on esitetty näyttötekniikoittain näytöiltä havaittujen Cx-

kuvioiden maksimiarvo, joka on saatu vertailemalla Cx-kuvioita referenssitauluk-

koon (arvot välillä -2–9). Paikkaerotuskyky on optimaalinen, kun arvo on 0. CRT-

värinäytöistä ei yksikään saavuttanut arvoa 0, LCD-värinäytöillä suurin ryhmä oli

referenssiarvon 1–2 saaneet näytöt (57,2 %). Kokonaisuudessaan puolet näytöistä

sai referenssiarvon 1–2. CRT-värinäyttöjen keskimääräinen referenssitulos oli 4,8

A B C D

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Ta

sais

uus

(%)

A) TG18-UNL80B) TG18-UNL10C) TG18-UNL80D) TG18-UNL10

95

ja LCD-värinäyttöjen 2,6. CRT-väri- ja LCD-värinäyttöjen välillä ei ollut merkit-

sevää eroa havaita Cx-kuvioita (p=0,095; M–W -testi).

Taulukko 24. CX-kuvioiden paikkaerotuskykytestin maksimireferenssiarvot näyttötek-

niikoittain (N=18).

Referenssiarvo CRT-väri LCD-väri Yhteensä

Kpl % Kpl % Kpl %

0 0 0 1 7,1 1 5,6

1–2 1 25,0 8 57,2 9 50,0

3–4 1 25,0 2 14,3 3 16,6

5–6 1 25,0 0 0 1 5,6

7–8 1 25,0 3 21,4 4 22,2

Yhteensä 4 22,2 14 77,8 18 100

Nyquistin ja puoli-Nyquistin testin viivapareissa ei havaittu virheitä kahdessa

(33,3 %) ja LCD-värinäyttöjen osalta kuudessa (47,1 %) näytössä. CRT- ja LCD-

värinäyttöjen välillä ei ollut merkitsevää eroa viivaparitestissä (p=0,658; M–W -

testi).

Kohina

TG18-AFC-testikuvasta arvioitiin neljän neliön muotoisen testialueen sisällä

olevia yksityiskohtia. Yhdeltä (5,9 %) LCD-värinäytöltä (N=17) erottuivat kaik-

kien neljän testialueen sisältämät yksityiskohdat. Kolmen testialueen sisältämät

yksityiskohdat erottuivat yhdeltä (17,7 %) CRT-värinäytöltä (N=6) ja kolmelta

(17,7 %) LCD-värinäytöltä. Kahden helpoimmin erotettavan testialueen yksityis-

kohdat erotettiin viideltä (83,3 %) CRT-värinäytöltä ja yhdeksältä (52,9 %) LCD-

värinäytöltä. Yhden testialueen yksityiskohdat erottuivat neljältä (23,5 %) LCD-

värinäytöltä. Yhteensä 14 näytöltä (60,9 %) havaittiin vähintään kahden testialu-

een sisältämät yksityiskohdat. Kohinatestissä saadut tulokset eivät poikenneet

merkitsevästi CRT- ja LCD-värinäyttöjen välillä (p=0,631; M–W -testi).

Verholoiste

Testikuvista TG18-GV ja TG18-GVN tarkasteltiin visuaalisesti viittä luminanssil-

taan erilaista yksityiskohtaa.

96

Testikuvasta riippumatta kolmelta CRT-värinäytöltä (N=6) ei havaittu yhtään

testikohdetta. TG18-GVN-testikuvasta erotettiin kaikki viisi testikohdetta yhdeltä

näytöltä (16,7 %) (kuvio 35).


TG18-GV ja TG18-GVN CRT-värinäytöillä (N=6).

Testikuvasta riippumatta suurimmalta osalta LCD-värinäytöistä ei havaittu yhtään

kohdetta. TG18-GVN-testikuvasta erotettiin kaikki viisi testikohdetta kahdelta

CRT-värinäytöltä (11,8 %) (kuvio 36).

0 1 2 3 4 50

1

2

3

4

5K

pl


TG18-GV TG18-GVN

97


TG18-GV ja TG18-GVN LCD-värinäytöillä (N=17).

Kahden testikuvan havaittujen testikohteiden määrän erotus (TG18-GVN ja

TG18-GV) tulisi olla 0 (Samei ym. 2005a). Havaittujen testikohteiden määrässä

ei ollut eroja kolmessa (50,0 %) CRT-värinäytössä ja 11 (64,7 %) LCD-

värinäytössä. CRT-näytöillä verholoiste tuotti enemmän ongelmia kuin LCD-

näytöillä (kuvio 37). Verholoistetestin tulos ei poikennut merkitsevästi CRT- ja

LCD-värinäyttöjen välillä (p=0.231; M–W -testi).

0 1 2 3 4 50

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

Kpl


TG18-GV TG18-GVN

98

Kuvio 37. Verholoiste. Kahdesta testikuvasta (TG18-GVN ja TG18-GVN) havaittujen

testikohteiden välinen erotus.

Värien vakioisuus

Värien vakioisuudessa ei havaittu merkittäviä puutteita yhdessäkään tutkituista

näytöistä (N=22).

Vialliset pikselit

Yhdessä (5,9 %) LCD-värinäytössä oli yksi musta pikseli ja yhdessä LCD-

värinäytössä (5,9 %) yksi välimuotoinen pikseli. Pikseliryhmiä tai kirkkaita pikse-

leitä ei havaittu.

6.2.4 Terveyskeskusten näyttöjen mittaustulosten vertailu AAPM:n hyväksyttävyyskriteereihin

AAPM:n hyväksyttävyysrajat on esitetty kappaleessa 5.2.2. Taulukossa 25 on

esitetty CRT-värinäyttöjen mittaustulosten vertailu AAPM:n hyväksyttävyyskri-

teereihin. Yksikään CRT-värinäytöistä ei saavuttanut AAPM:n primaari- tai se-

kundaarinäytöille asetettuja kriteereitä heijastusten, näytöltä heijastuvan ympäröi-

0 1 2 3 40

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

Kpl

Havaittujen pisteiden erotus

CRT-väri LCD-väri

99

vän valon, kulmariippuvuuden ja GSDF-luminanssivasteen osalta. CRT-

värinäytöt saavuttivat asetetut primaari- tai sekundaarihyväksyttävyysrajat geo-

metristen vääristymien, kohinan ja luminanssin tasaisuuden osalta

Taulukko 25. CRT-värinäyttöjen (N=6) vertailu AAPM:n suosituksiin.




Sekundaarinäytön





Kpl % Kpl % Kpl %



L´max 0 0,0 2 33,3 4 66,7

LR´ 0 0,0 1 16,7 5 83,3

Lamb1 0 0,0 0 0,0 6 100



Kulmariippuvuus1 0 0,0 - - 6 100



Kohina 1 16,7 5 83,3 0 0,0

Verholoiste 1 16,7 0 0,0 5 83,3

Värien vakioisuus1

(N=5)

5 100 - - 0 0,0

1 Sekundaaristen näyttöjen kynnysarvoa ei ole määritelty, 2 TG18-UNL80- ja -UNL10-testikuvista mitattu


Taulukossa 26 on esitetty LCD-värinäyttöjen mittaustulosten vertailu AAPM:n

hyväksyttävyyskriteereihin. Yksikään LCD-värinäytöistä ei saavuttanut AAPM:n

kriteereitä heijastusten, GSDF-luminanssivasteen ja kulmariippuvuuden osalta.

Kaikki näytöt saavuttivat primaarinäytölle asetetut hyväksyttävyysrajat värien

vakioisuuden osalta.

100

Taulukko 26. LCD-värinäyttöjen (N=17) vertailu AAPM:n suosituksiin.




Sekundaarinäytön





Kpl % Kpl % Kpl %



L´max 11 34,7 3 17,6 3 17,6

LR´ 1 5,9 0 0,0 16 94,1

Lamb1 1 5,9 0 0,0 16 94,1



Kulmariippuvuus1 0 0,0 - - 17 100

Paikkaerotuskyky3 (N=4) 11 64,7 0 0,0 3 17,6


Kohina 4 23,5 9 52,9 4 23,5

Verholoiste 3 17,6 3 17,6 11 64,7

Värien vakioisuus1 17 100 - - 0 0,0 1 Sekundaaristen näyttöjen kynnysarvoa ei ole määritelty, 2 TG18-UNL80- ja -UNL10-testikuvista mitattu


6.3 Kuvankatseluympäristö

Kuvankatseluympäristöllä tarkoitetaan huonetta, jossa radiologisten kuvien katse-

luun tarkoitetut näytöt sijaitsevat. Huomiota kiinnitettiin huoneiden ikkunoihin,

seiniin, röntgenvalotauluihin, valaistukseen ja näyttöjen säätömahdollisuuteen.

6.3.1 Radiologisten yksiköiden kuvankatseluympäristö

Huoneiden (N=36) valaisimista 23 sijaitsi katossa, kaksi sivuseinällä ja 11 näyttö-

jen yläpuolella. Valaistusta voitiin säätää poistumatta työaseman äärestä 10 huo-

neessa (27,8 %). Havaintotilanteessa valot eivät olleet päällä tai valaistus oli sel-

västi himmeä 22 huoneessa. Vastaajista 18 (94,7 %) säätää valaistusta valon näy-

töille aiheuttamien heijastusten vähentämiseksi.

Kaikkien huoneiden seinät oli maalattu joko vaalealla mattavärillä tai ne oli-

vat kankaisia sermejä (viidessä työtilassa). Valotauluja oli 20 huoneessa (55,6 %).

Kahdeksan valotaulua oli näyttöjen takana, neljä katsojan selän takana ja kahdek-

san näyttöjen sivulla. Havainnoinnin kohteena olleissa huoneissa oli 72 näyttöä

(36 näyttöparia). Suoraa heijastusta tuli 10 näyttöparille joko valotauluista tai

101

ikkunoista. Yhdelle näyttöparille tuli heijastuksia sekä ikkunalasista että valotau-

lusta.

Kuvankatseltuympäristön valon voimakkuus oli radiologisten yksiköiden

työskentelytiloissa keskimäärin 20,8 luksia (keskihajonta 27,4 luksia, vaihteluväli

1–170 luksia).

Näytön korkeus oli säädettävissä 56 (77,8 %) työasemassa. Optimaalisessa

asennossa katsojaan nähden oli 44 (61,1 %) näyttöä. LCD-näytöistä optimaalises-

sa asennossa oli 79,3 %.

6.3.2 Terveyskeskusten kuvankatseluympäristö

Kaikissa huoneissa (N=23) oli loisteputkivalaisimet katon keskiosassa. Kahdek-

salle näytölle tuli suoraa heijastusta joko ikkunoista (yhdessä työtilassa) tai katto-

valaisimista (seitsemässä työtilassa). Käden ulottuvilla olevaa valaistuksen sää-

dintä ei ollut käytössä yhdessäkään huoneessa. Huoneiden seinien väri oli kaikis-

sa vaalea. Kolmessa huoneessa seinät heijastivat valoa näytölle. Kymmenessä

huoneessa oli käytössä valotaulu, joka sijaitsi joko näytön sivulla (2 kpl), näytön

takana (3 kpl) tai katsojan takana (5 kpl).

Kuvakatseluympäristön koki vastaajista erittäin hyväksi tai hyväksi 27 vas-

taajaa (30 %), huonoksi 22 vastaajaa (24 %) ja 41 vastaajan (46 %) mielestä ku-

vankatseluympäristö ei ollut hyvä eikä huono. Yksikään vastaajista ei pitänyt

kuvankatseluympäristöä erittäin huonona.

Kuvankatseluympäristön valon voimakkuus oli terveyskeskuslääkäreiden

työtiloissa keskimäärin 326 luksia (keskihajonta 157 luksia, vaihteluväli 3–600

luksia).

Näytön korkeus oli säädettävissä 17 (73,9 %) työasemassa. 23 näytöstä 19

(82,6 %) oli katsojaan nähden optimaalisessa asennossa.

6.4 Näyttöjen laadunvalvonta

Näyttöjen laadunvalvontaa selvitettiin kyselyllä yliopistollisten sairaaloiden ra-

diologisissa klinikoissa työskenteleviltä laadunvalvojilta ja laadunvalonnasta

vastuussa olevilta henkilöiltä (N=15) sekä radiologiassa työskenteleviltä lääkä-

reiltä (N=21) ja terveyskeskuslääkäreiltä (N=92).

102

6.4.1 Radiologisten yksiköiden näyttöjen laadunvalvonta

Vastaanottotarkastus oli tehty keskimäärin 13 %:lle näytöistä, useimmin LCD-

harmaasävynäytöille (taulukko 27).

Taulukko 27. Näytöt, joille on tehty vastaanottotarkastus, näyttötekniikoittain jaoteltu-

na (N=72).

Vastaanottotarkastus

tehty

CRT-hs LCD-väri LCD-hs Yhteensä


Kyllä 4 5,9 14 11,1 30 15,3 50 12,8

Ei 62 91,2 112 88,9 162 82,7 336 85,7

Puuttuva tieto 2 2,9 0 0,0 4 2,0 6 1,5

Yhteensä 68 100 128 100 196 100 392 100

Keskimäärin 27,1 %:lle CRT-harmaasävynäytöistä, 45,8 %:lle LCD-värinäytöistä

ja 20,7 %:lle LCD-harmaasävynäytöistä tehtiin laadunvalvontatoimenpiteitä.

Yli viiden kuukauden välein tehtiin kaikkia laadunvalvontatoimenpiteitä

CRT-harmaasävynäytöistä n. 5–20 %:lle, LCD-värinäytöistä n. 20–55 %:lle ja

LCD-harmaasävynäytöistä n. 10–25 %:lle.

LCD-värinäytöille tehtävät muut laadunvalvontatoimenpiteet olivat pääasias-

sa viallisten pikseleiden arviointia (32,8 %) ja LCD-harmaasävynäytöille laadun-

valvontaohjelmiston käyttöä (29,0 %).

Kun tarkastellaan kaikille näytöille tehtäviä laadunvalvontatoimenpiteitä, ha-

vaitaan, että geometrisiä vääristymiä arvioitiin eniten. Päivittäistä laadunvalvon-

taa tehtiin vähiten ja kokonaan ilman laadunvalvontaa jäi 60–80 % näytöistä (ku-

vio 38).

103

Kuvio 38. Radiologisissa yksiköissä näytöille tehtävät laadunvalvontatoimenpiteet ja

niiden suoritusfrekvenssit (N=392).

Näyttöjen laadunvalvonnasta vastaaville ja laadunvalvontaa suorittaville henki-

löille lähetettyyn kyselyyn saatiin vastauksia Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiris-

tä seitsemältä, Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä kahdelta, Pohjois-Pohjanmaan

sairaanhoitopiiristä kahdelta, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiristä yhdeltä ja Hel-

singin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä kolmelta laadunvalvojalta. Vastaajien

työkokemus näyttöjen laadunvalvonnasta oli keskimäärin 5,4 vuotta (vaihteluväli

0–20 vuotta). Laadunvalvontaa suoritti organisaatiossa keskimäärin neljä henkilöä

(vaihteluväli 1–10 henkilöä).

Sekä näyttöjen laadunvalvonnasta vastaavista että laadunvalvontaa suoritta-

vista henkiöistä suurin osa oli koulutukseltaan röntgenhoitajia (N=8). Sairaalafyy-

sikoista ja sairaalainsinööreistä kaikki ja röntgenhoitajista osa vastasivat näyttöjen

laadunvalvonnasta (taulukko 28).

Geom. vääristymätHeijastuksetLuminanssivasteLuminan. rii

ppuvuusResoluutio

KohinaHarsohäikäisy

Kalibrointi

Muu

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

%

Ei tehdä Yli 5kk-1v Yli 1kk-5kk Päivitt-1kk

104

Taulukko 28. Laadunvalvonnan vastuu ja suoritus ammattinimikkeittäin (N=15).

Ammattinimike Laadunvalvonnasta vastaava Laadunvalvontaa suorittava

Sairaalafyysikko (N=3) 3 2

Röntgenhoitaja (N=8) 5 8

Sairaalainsinööri (N=2) 2 2

Huoltoinsinööri (N=1) 0 1

Tutkija (N=1) 0 1

Suurin osa vastaajista oli vastuussa näyttöjen laadunvalvonnasta radiologisissa

yksiköissä. Yliopistollisten sairaaloiden muut klinikat ja terveyskeskukset eivät

kuuluneet vastaajien laadunvalvonnan vastuualueeseen tai mittauskohteisiin yhtä

vastaajaa lukuun ottamatta. Keskussairaalan muissa kuin radiologisissa yksiköissä

ei mittauksia tehty lainkaan eivätkä ne kuuluneet vastaajien vastuualueisiin (tau-

lukko 29). Kahdella vastaajalla oli vastuullaan enemmän kuin yksi alue.

Taulukko 29. Näyttöjen laadunvalvonnasta vastaavien henkilöiden ja laadunvalvonta-

mittauksia suorittavien henkilöiden määrät vastuualueittain.

Vastuualue Vastuuhenkilöt (N=10) Mittauksia suorittavat (N=12)

Henkilöä % Henkilöä %

Yo-sairaalan radiologian klinikka 6 60,0 8 66,7

Yo-sairaalan muu klinikka 1 10,0 1 8,3

Keskussairaalan radiologian os. 2 20,0 2 16,7

Keskussairaalan muu os. 0 0 0 0

Aluesairaala 2 20,0 3 25,0

Terveyskeskus 1 10,0 2 16,7

Radiologisten yksiköiden laadunvalvojista neljä (26,7 %) ei käyttänyt minkään-

laisia välineitä näyttöjen laadunvalvonnassa. Pelkästään SMPTE-testikuvaa, suu-

rennuslasia tai monitorin omaa laadunvalvontaohjelmaa käytti kuusi vastaajaa

(40,0 %). Illuminanssi- ja pinta- tai teleskooppista mittaria käytti viisi vastaajista

(33,3 %). Eniten käytettiin Pehamed CD Lux -mittaria (kolme vastaajaa) ja Mi-

nolta LS-110 tai Minolta LS-100 -mittaria (kaksi vastaajaa). Näiden mittareiden

lisäksi käytettiin Hagnerin PMX III ja S2 -mittareita luminanssin mittaukseen

sekä Verilum 5.1 -mittaria.

Näyttöjen laadunvalvontaohjelmat perustuivat pääosin seuraaviin suosituksiin:

SMPTE RP (7 kpl), NEMA DICOM (5 kpl) ja AAPM (3 kpl). Laadunvalvonnan

piiriin kuuluvien primaarinäyttöjen määrä oli keskimäärin 67,1 kpl (keskihajonta

83,5 kpl, vaihteluväli 3–300 kpl). Sekundaarinäytöille laadunvalvontaa suoritti

105

kolme henkilöä (20 %). Heidän vastuullaan oli keskimäärin 23,3 sekundaarinäyt-

töä (keskihajonta 28,6, vaihteluväli 3–56 kpl).

Oman osaamistasonsa näyttöjen laadunvalvonnan suorittamiseen arvioi erit-

täin hyväksi tai hyväksi viisi vastaajaa (33,3 %), huonoksi tai erittäin huonoksi

neljä vastaajaa (26,7 %). Keskinkertaiseksi osaamistasonsa arvioi kuusi vastaajaa

(40 %).

Primaarinäyttöjen laadunvalvontaan käytettävät resurssit koki riittäviksi kuusi

vastaajaa (40 %) ja riittämättömiksi yhdeksän (60 %) vastaajaa. Eniten toivottiin

ajallisia resursseja (viisi kommenttia) ja koulutusta (kolme kommenttia). Myös

lisätyövoimaa (kaksi kommenttia) ja mittauslaitteita (yksi kommentti) toivottiin.

Sekundaarinäyttöjen laadunvalvontaresurssit koki riittäviksi yksi vastaaja ja

loput 14 (93,3 %) vastaajaa kokivat ne riittämättömiksi. Eniten toivottiin ajallisia

resursseja (kuusi kommenttia) ja lisätyövoimaa (kolme kommenttia). Lisäksi

toivottiin koulutusta (kaksi kommenttia) ja laitteita (kaksi kommenttia).

Vastaajille ehdotettiin kahdeksan kehittämistarvetta (taulukko 30), jotka he

laittoivat tärkeysjärjestykseen pisteyttämällä. Ehdotetut kehittämistarpeet pohjau-

tuivat kirjallisuuteen (Annala 2004, Samei ym. 2005b, Seto ym. 2005, Crespi ym.

2006a, Thompson ym. 2007) sekä tutkijan omiin kokemuksiin näyttöjen laadun-

valvonnasta. Tärkeimmäksi näyttöjen laadunvalvonnan kehittämisalueeksi vastaa-

jat arvioivat kansallisten ohjeiden saamisen. Myös näyttöjen laadunvalvonnan

koulutusta tulisi vastaajien mielestä lisätä. Näyttöjen laitekannan uudistamista ei

koettu tärkeäksi kehittämisalueeksi.

106

Taulukko 30. Laadunvalvojien arvioimat näyttöjen laadunvalvonnan kehittämistarpei-

den painotusalueet (N=15).

Kehittämistarpeet Täysin samaa tai

samaa mieltä

Ei samaa eikä eri

mieltä

Eri mieltä tai

täysin eri mieltä

Kpl % Kpl % Kpl %

Primaarinäyttöjen laitekantaa

tulisi uudistaa merkittävästi

3 20,0 7 46,7 5 33,3

Organisaation tulisi antaa enemmän resursseja

näyttöjen laadunvalvontaan

10 66,7 3 20,0 2 13,3

Organisaation laadunvalvontaohjelmaa

tulisi parantaa

10 66,7 3 20,0 2 13,3

Näyttöjen laadunvalvonnalle tulisi saada

kansalliset ohjeet

14 93,3 1 6,7 0 0,0

Näyttöjen laadunvalvontakoulutusta

tulisi lisätä

11 73,3 4 26,7 0 0,0

Kuvankatseluolosuhteita tulisi parantaa 8 53,3 1 6,7 6 40,0

Röntgenhoitajien näyttöjen

laadunvalvontaa tulisi tehostaa

10 66,7 2 13,3 3 20,0

Röntgenhoitajien näyttöjen laitekantaa tulisi

uudistaa

5 33,3 7 46,7 3 20,0

Pisteytyksen yhteydessä vastaajilla oli mahdollisuus antaa omia kehitysehdotuk-

siaan. Eniten ehdotettiin keskitettyjen järjestelmien käyttöön ottoa, jolloin sekä

laadunvalvojat että käyttäjät voisivat tehdä laadunvalvontaa ja saada näytön tilaan

liittyviä tietoja suoraan järjestelmästä. Lisäksi toivottiin organisaatioryhmien

panostamista resursseihin ja huomion lisäämistä varsinkin terveyskeskusten ku-

vankatseluolosuhteiden ja laitekannan kehittämiseen.

Radiologeille ja sairaalalääkäreille (N=21) tehdyssä kyselyssä 15 vastaajaa

(71,4 %) ei osannut sanoa, onko näytöissä laadunvalvontaohjelmistoa. Kolme

vastaajaa (14,3 %) vastasi, että ohjelmisto on käytössä ja samoin kolme (14,3 %)

vastasi, että ohjelmistoa ei ole käytössä. Vastaajista 17 (81,0 %) ei tee ja neljä

(19,0 %) tekee itse näytölle laadunvalvontaa katsomalla testikuvia joko päivittäin,

kuukausittain tai tarvittaessa.

6.4.2 Terveyskeskusten näyttöjen laadunvalvonta

Vastaajista 69 (77 %) ei tiennyt, tehdäänkö näytölle laadunvalvontaa muiden toi-

mesta. Vastaajista 18 (20 %) ilmoitti laadunvalvontaa tehtävän ja kolme vastaaja

(3 %) ilmoitti, ettei sitä tehdä.

107

Vastaajista 74 (82 %) ei osannut sanoa, onko näytössä laadunvalvontaohjel-

mistoa. Kymmenen vastaajaa (11 %) vastasi, että ohjelmistoa ei ole, ja kuusi (7 %)

vastasi, että ohjelmisto on käytössä. Vastaajista 85 (94 %) ei tehnyt näytölle itse

laadunvalvontaa ja viisi (6 %) vastaajaa kertoi tekevänsä itse näytölle laadunval-

vontatoimenpiteitä testikuvaa katsomalla joko säännöllisesti tai ajoittain.

6.5 Lääkäreiden kokemukset radiologisten kuvien katselusta näytöiltä ja katselukäytännöt

Lääkäreiden kokemuksia radiologisten kuvien katselusta näytöiltä ja radiologisten

kuvien katselukäytännöt selvitettiin avoimella kyselyllä.

6.5.1 Radiologisten yksiköiden lääkäreiden radiologisten kuvien katselukäytännöt ja kokemukset radiologisten kuvien katselusta näytöiltä

Vastaajista (N=22) 19 (86,4 %) oli radiologeja ja kolme (13,6 %) erikoistuvaa

lääkäriä. Vastaajien ikä oli keskimäärin 43 vuotta (vaihteluväli 31–61 vuotta),

työkokemus radiologian alalta keskimäärin 13,1 vuotta (vaihteluväli 3–30 vuotta)

ja työkokemus näyttötyöskentelystä keskimäärin viisi vuotta (vaihteluväli 2–10

vuotta).

Näytöiltä katsottiin useiden modaliteettien tuottamia kuvia, pääasiassa natii-

viröntgen-, ultraääni-, tietokonetomografia- ja magneettikuvia. Vuorokauden

aikana radiologit antoivat näytöiltä lausunnon keskimäärin 40,2 röntgentutkimuk-

sesta (keskihajonta 28,6 tutkimusta, vaihteluväli 5–100 tutkimusta).

Lähes kaikki vastaajista pyrkivät parantamaan kuvanlaatua näytöllä ikkunoi-

malla kuvankatseluohjelmalla tai säätämällä ympäröivää valoa. Näytön säätimiin

ei yleensä kosketa, koska oletetaan säätöjen olevan kohdallaan. Valaistusta sääde-

tään heijastusten vähentämiseksi (kuvio 39).

108

Kuvio 39. Lääkäreiden toimenpiteet näytöllä olevan kuvan laadun parantamiseksi.

Radiologeista ja sairaalalääkäreistä (N=21) 17 (80,9 %) koki käyttämänsä näytön

laadun erittäin hyväksi tai hyväksi. Yksi vastaajista (4,8 %) koki näytön laadun

huonoksi. Neljän vastaajan mielestä suurimmat näytön laatuun liittyvät ongelmat

olivat huonossa paikkaerotuskyvyssä ja kolmen vastaajan mielestä näytölle tule-

vissa heijastuksissa. Näytöllä ilmenevää kohinaa tai artefakteja ei koettu ongel-

miksi. Seitsemän vastaajan (13,8 %) mielestä näytön laadussa ei ole yksilöityjä

ongelmia.

Lääkärit antoivat yhteensä 31 kommenttia kysymykseen, minkälaisia ongel-

mia kuvankatselussa näytöiltä kokee olevan. Kysymykseen, minkälaisia hyviä

puolia koetaan kuvankatselussa näytöltä olevan, saatiin 60 kommenttia 20 vastaa-

jalta. Vastaajista neljä (19,0 %) ei kokenut kuvankatselussa olevan ongelmia.

Aineiston yläkäsitteiksi muodostuivat positiivisten kokemusten osalta näytön

laatu, kuvankatseluohjelma ja kuvankatselutoiminta. Kuvankatseluohjelma-

yläkäsitteeseen liittyvät kuvankatseluohjelman mahdollisuudet koettiin selkeästi

positiivisimpana osa-alueena (41 kommenttia) (liite 8). Negatiivisten kokemusten

osalta yläkäsitteiksi muodostuivat näytön laatu, kuvankatseluohjelma, kuvankat-

seluympäristö ja kuvankatselutoiminta. Suurimmaksi yksittäiseksi ongelma-

Ei Kyllä0

2

4

6

8

10

12

14

16

18

20

Kpl

Kuvan säätäminen näytön säätimillä (N=20) Kuvan säätäminen kuvankatseluohjelmalla (N=21) Ympäröivän valaistuksen säätäminen (N=19)

109

alueeksi koettiin kuvankatselu-yläkäsitteeseen sisältyvät ongelmat ohjelman käy-

tössä, josta oli kahdeksan kommenttia (liite 9).

Suoraan näyttöön ja näytön laatuun liittyviä positiivisia kommentteja oli vä-

hemmän kuin negatiivisia. Eniten yksittäisiä positiivisia kommentteja annettiin

mahdollisuudesta kuvien ikkunointiin. Hyvin usein positiiviseksi asiaksi koettiin

kuvankatseluohjelman tuomat mahdollisuudet, mutta kuvankatseluohjelman käyt-

tö koettiin myös vaikeaksi päivitysten ja vähäisen käyttökoulutuksen vuoksi (liit-

teet 8 ja 9).

6.5.2 Terveyskeskuslääkäreiden radiologisten kuvien katselukäytännöt ja kokemukset radiologisten kuvien katselusta näytöiltä

Vastaajista (N=89) 87 (97,8 %) katsoi näytöltä natiivikuvia, viisi vastaajaa (5,6 %)

katsoi myös TT-kuvia. Muita tutkimuksia katsottiin marginaalisesti.

Radiologin lausunto oli käytettävissä 88 vastaajalla (96,7 %) keskimäärin

39,3 %:ssa tutkimuksista (keskihajonta 32,1 %; vaihteluväli 1–100 %). Kolme

vastaajaa (3,3 %) ilmoitti, että ei tarvitse radiologin lausuntoa.

Katselukäytännöt

Arvioitavien röntgentutkimuksien määrä vuorokaudessa oli keskimäärin 3,9 tut-

kimusta (keskihajonta 3,2, vaihteluväli 0–20). Kuvanlaadun parantamiseksi näy-

tön säätimiä tai valaistuksen säätöä käytettiin vähän. Näytön säätimiä ei käytetty,

koska niitä ei osattu käyttää tai säätämistä ei koettu tarpeelliseksi. Ympäröivää

valoa ei säädetty, koska sitä ei koettu tarpeelliseksi, säätimet olivat liian kaukana

työtilasta tai asia ei ollut tullut mieleen. Suurin osa vastaajista käytti kuvankatse-

luohjelmaa kuvanlaadun parantamiseksi näytöllä. Vastaajista 17 (19,1 %) ei käyt-

tänyt kuvankatseluohjelmaa, koska sitä ei koettu osattavan käyttää (kuvio 40).

110

Kuvio 40. Terveyskeskuslääkäreiden toimenpiteet kuvanlaadun parantamiseksi

näytöllä.

Kokemuksia radiologisten kuvien katselusta näytöiltä

Näytöllä näkyvän radiologisen kuvan laadun koki erittäin hyväksi tai hyväksi 50

vastaajaa (55,5 %) ja huonoksi kahdeksan vastaajaa (8,9 %). Vastaajista 32

(35,6 %) mielestä näytöllä erottuvan radiologisen kuvan laatu ei ollut hyvä tai

huono. Yksikään vastaajista ei pitänyt radiologisen kuvan laatua näytöllä erittäin

huonona. Kruskal–Wallisin testin mukaan näytön mitatulla suorituskyvyllä ja

vastaajan kokemuksella näytön laadusta ei ollut merkitsevää eroa (p=0,634).

Kysymykseen, minkälaisia etuja koetaan kuvankatselussa näytöltä olevan,

saatiin 177 kommenttia 84 vastaajalta. Yksi vastaajista (1,2 %) koki, ettei etuja

ole ja kaksi vastausta oli joko vaikeasti tulkittavissa tai kysymykseen oli jätetty

vastaamatta. Aineiston yläkäsitteiksi muodostuivat positiivisten kokemusten osal-

ta näytön laatu, kuvankatseluohjelma, kuvankatseluympäristö ja kuvankatselu-

toiminta (liite 10). Eniten positiivisia kommentteja annettiin kuvankatselutoimin-

ta-yläkäsitteeseen sisältyvän digitaalisen arkiston tuomista hyödyistä (mm. kuvat

nopeasti käytössä ja kuvalogistiikkaa ei ole), 71 kommenttia, sekä kuvankatse-

Kyllä Ei0

10

20

30

40

50

60

70

80

Kpl

Kuvan säätäminen näytön säätimillä (N=90) Kuvan säätäminen kuvankatseluohjelmalla (N=89) Ympäröivän valaistuksen säätäminen (N=90)

111

luohjelma-yläkäsitteeseen sisältyvästä kuvienkäsittelyn helppoudesta, 53 kom-

menttia. Terveyskeskuslääkärit (N=85) antoivat yhteensä 96 kommenttia kysy-

mykseen, minkälaisia ongelmia kuvankatselussa näytöiltä kokee olevan. Negatii-

visten kokemusten osalta yläkäsitteiksi muodostuivat näytön laatu, kuvankatse-

luohjelma, kuvankatseluympäristö ja kuvankatselutoiminta (liite 11). Vastaajista

17 (20,0 %) ei kokenut ja 79 (80,0 %) koki kuvankatselussa olevan ongelmia.

Suurimmaksi ongelmaksi koettiin näytön laatu -yläkäsitteeseen liittyvät kuva-alan

pienuus, 28 kommenttia, sekä suorituskyky (mm. paikkaerotuskyky ja kontrasti),

13 kommenttia (liite 10 ja 11).

113

7 Pohdinta

Tässä tutkimuksessa selvitettiin yliopistollisten sairaaloiden radiologisissa yksi-

köissä ja terveyskeskuksissa radiologisten kuvien katselussa käytettävien näyttö-

jen laitekanta ja suorituskyky todellisissa kuvankatseluolosuhteissa, kuvankatse-

luolosuhteet sekä näyttöjen laadunvalvonnan järjestäminen. Lisäksi selvitettiin,

minkälaisia kokemuksia ja radiologisten kuvien katselukäytäntöjä lääkäreillä on.

Tulosten perusteella ehdotetaan toimenpiteitä näyttöjen ja kuvankatseluympäris-

tön laadun sekä laadunvalvonnan kehittämiseksi terveydenhuollossa.

7.1 Näyttöjen laitekanta ja suorituskyky

Radiologisissa yksiköissä annetaan lausunto potilaan radiologisista kuvista, joten

näytöiltä vaaditaan primaarinäytön suorituskykyä. Koska tässä tutkimuksessa

tehdyn kyselyn mukaan terveyskeskuslääkäri saa radiologin lausunnon keskimää-

rin n. 39 %:ssa röntgentutkimuksista, on kuvankatselusta n. 61 % diagnostista

suorituskykyä edellyttävää toimintaa. Perusperiaatteena voidaan pitää sitä, että jos

näytöltä arvioidaan yhdenkin kerran potilaan radiologista kuvaa ilman radiologin

lausuntoa, siltä vaaditaan primaarinäytön suorituskykyä.

Näyttöjen laitekanta ja luminanssi

Radiologisissa yksiköissä ja terveyskeskuksissa käytettiin pääosin suhteellisen

uusia LCD-näyttöjä, mutta myös vanhempaan CRT-tekniikkaan perustuvia, käyt-

töiältään noin viisi vuotta vanhoja näyttöjä oli käytössä. CRT-näyttöjen diagnos-

tiikkaan soveltuvaksi eliniäksi on arvioitu 30 000 tuntia (Krupinski ym. 2004,

Bacher ym. 2006, Zuley ym. 2006), mikä vastaa yhtäjaksoisessa käytössä n. 3,4

vuoden käyttöikää. Käyttöiän pituuteen vaikuttaa lähinnä näytön luminanssin

heikkeneminen ajan myötä. Näytön matala luminanssi heikentää kuvan kontras-

tierotuskykyä (Badano 2003, Samei 2003, Badano ym. 2006). Lisäksi näytön

matala luminanssi lisää lausunnon antamiseen ja kuvankäsittelyyn kuluvaa aikaa

sekä aiheuttaa mm. silmien väsymistä (Reiner ym. 1997, Krupinski ym. 1999,

Bacher ym. 2006). Korkea luminanssi mahdollistaa useamman harmaasävyn yh-

täaikaisen esittämisen ja näin varmistaa koko harmaasävyskaalan erottumisen

(Reiner ym. 1997, Krupinski ym. 1999, Bacher ym. 2006). AAPM:n suositusten

mukaan näytön maksimiluminanssin tulisi olla primaarinäytöillä vähintään 170

cd/m2 ja sekundaarinäytöillä 100 cd/m2 ja luminanssisuhteen vastaavasti 250 ja

114

100 (Samei ym. 2005a). Radiologisissa yksiköissä näyttöjen käytössä ollut mak-

similuminanssi oli näyttötekniikasta riippuen 161–456 cd/m2 ja luminanssisuhde

437–622. LCD-värinäyttöjen luminanssi oli matalin. Terveyskeskusten näyttöjen

käytössä ollut keskimääräinen maksimiluminanssi oli CRT-värinäytöillä 78 cd/m2

ja LCD-värinäytöillä 177 cd/m2 ja luminanssisuhde 47–74. Koska CRT-näytöt

olivat sekä radiologisissa yksiköissä että terveyskeskuksissa iäkkäitä ja niiden

käytössä olleet maksimiluminanssit olivat alle suositusten, ne eivät sovellu tältä

osin radiologisten kuvien primaari- tai sekundaarikäyttöön, mikäli niiden maksi-

miluminanssia ei voida nostaa.

Näyttöjen paikkaerotuskyky ja DICOM-kalibrointi

Tutkimuksissa on ristiriitaisia tuloksia siitä, miten näytön tekniset ominaisuudet

vaikuttavat radiologisten kuvien diagnostiikkaan. Aikaisempien tutkimusten mu-

kaan diagnostisen näytön matriisikoko ei ole merkittävä tekijä radiologisten kuvi-

en diagnostiikassa (Goo ym. 2004, Balassy ym. 2005, Oschatz ym. 2005, Langer

ym. 2006). Myöskään näytön kalibroinnilla ei ole havaittu olevan merkittävää

vaikutusta diagnoosin tarkkuuteen (Partan ym. 2003, Bacher ym. 2006, Langer

ym. 2006, Usami ym. 2006, Kawasumi ym. 2008). Näissä tutkimuksissa todetaan

kuitenkin, että näytön suuri paikkaerotuskyky ja DICOM-kalibrointi vähentävät

diagnostiikkaan käytettyä aikaa. Edellä mainituissa tutkimuksissa tutkittiin aino-

astaan muutamaa mahdollista röntgenlöydöstä, joten kaikkien löydösten osalta ei

voida olla varmoja, näkyvätkö ne esimerkiksi perusnäytöltä. Merkittävin puute

edellä mainittujen tutkimusten tuloksissa on se, että mittaukset on tehty optimaa-

lisissa kuvankatseluolosuhteissa, jolloin esimerkiksi ympäröivän valon vaikutus

tuloksiin on ollut vähäinen. Tulokset eivät siis välttämättä kerro näytön suoritus-

kyvystä todellisissa kuvankatseluolosuhteissa.

Uusimpien tutkimusten mukaan näyttöjen DICOM-kalibrointi on tärkeää, jot-

ta yksityiskohdat erotetaan radiologisesta kuvasta (Geijer ym. 2007, Kimpe &

Tuytschaever 2007, Krupinski 2009). Kalibroinnin ansiosta patologiset muutokset

tummilla ja vaaleilla harmaasävyalueilla erotetaan helpommin (Geijer ym. 2007).

Nykyaikaiset DICOM-kalibroidut näytöt eivät ole yhtä herkkiä ympäröivän valon

vaikutuksille kuin vanhemmat näytöt (Pollard ym. 2008).

Radiologisten yksiköiden näytöistä 70 % oli DICOM-kalibroitu. Näistä 70 %

oli LCD-harmaasävynäyttöjä. Tehdaskalibroinnista huolimatta GSDF-

luminanssivasteen osalta AAPM:n kriteereihin, jotka sallivat primaarinäytöille 10 %

ja sekundaarinäytöille 20 % poikkeaman (Samei ym. 2005b), ylsi vain muutama

115

LCD-väri- ja -harmaasävynäyttö ja CRT-harmaasävynäytöistä ei yksikään. Tämä

viittaa siihen, että varsinkin CRT-näyttöjen kalibroinnissa on puutteita. Ero oli

merkitsevä LCD-harmaasävynäyttöihin verrattuna.

Terveyskeskusten kaikkien näyttöjen GSDF-luminanssivasteen mittaukset

osoittivat, että näytöillä ei ollut DICOM-kalibrointia, koska näyttöjen RMS-

keskiarvon poikkeama GSDF-luminanssivastekäyrästä oli keskimäärin 35 %, eikä

yhdelläkään näytöllä alle 18 %. Molempien organisaatioryhmien näytöissä ja

korostetusti terveyskeskusten näytöissä suurimmat harmaasävyjen poikkeamat

GSDF-luminanssivastekäyrästä olivat harmaasävyjen tummilla alueilla. Koska

ihmissilmä on herkempi alhaisella luminanssitasolla (Thompson ym. 2007), on

mahdollista, että tällä alueella jää radiologisista kuvista näkymättä matalakontras-

tisia kohteita. Tästä johtuen radiologisten yksiköiden CRT-harmaasävy- ja LCD-

värinäytöiltä ei välttämättä havaita tummien alueiden kontrastieroja. Sama on-

gelma on kaikilla terveyskeskusten näytöillä ja tilannetta heikentää terveyskes-

kuksissa se, että ympäröivä valo ja heijastukset aiheuttavat lisäksi kuvissa näky-

vän kontrastin heikkenemistä (kts. kappale 7.2).

Radiologisten yksiköiden näytöistä suurin osa oli 2 MP:n CRT- tai LCD-

harmaasävynäyttöjä. Ne soveltuvat matriisikooltaan hyvin natiiviröntgenkuvien

diagnostiikkaan, lukuun ottamatta mammografiatutkimuksia (Oschatz ym. 2005,

Bacher ym. 2006, Zuley ym. 2006, Kamitani ym. 2007, Sim ym. 2007, Uematsu

& Kasami 2008, Yamada ym. 2008), siitä huolimatta lääkärit kokivat pääosin

näytön paikkaerotuskyvyn huonoksi natiivikuvien katselussa. Mammografiakuvi-

en arviointi on vaativaa, koska kuvauskohteen tiheyserot ovat pienet. Tämä edel-

lyttää arviointiin suorituskyvyiltään hyvät, 5 MP:n, DICOM-kalibroidut ja korke-

an luminanssin omaavat näytöt (Bacher ym. 2006, Zuley ym. 2006, Kamitani ym.

2007, Sim ym. 2007, Uematsu & Kasami 2008, Yamada ym. 2008), Radiologisis-

sa yksiköissä käytettiin mammografiakuvien katselussa diagnostiikkaan tarkoitet-

tuja, kalibroituja näyttöjä. Mammografiakuvissa mikrokalkit erotettiin vastaajien

mukaan heikosti, mutta suurin osa koki varsinkin harmaasävynäyttöjen ja 5 MP:n

näyttöjen laadun hyviksi. Joissakin radiologisissa yksiköissä mammografiakuvia

katsottiin 3 MP:n LCD-harmaasävynäytöiltä. Tämä voi olla hyvissä katseluolo-

suhteissa riittävä matriisikoko, mutta esimerkiksi mikrokalkit erotetaan paremmin

5 MP:n diagnostisilta harmaasävynäytöiltä (Bacher ym. 2006, Zuley ym. 2006,

Kamitani ym. 2007, Uematsu & Kasami 2008, Yamada ym. 2008) etenkin, jos

käytetään tekniikkaa, jossa jokaista osapikseliä ohjataan itsenäisesti, jolloin paik-

kaerotuskyky paranee (Shiraishi ym. 2010). Radiologisissa yksiköissä tietokone-

tomografia-, magneetti-, ultraääni- ja verisuonitutkimusten katselussa käytettiin

116

matriisikooltaan 1 MP:n ja 2MP:n sekä kalibroituja että kalibroimattomia näyttöjä.

Edellä mainitut matriisikoot ovat diagnostiikan kannalta riittävät näiden tutkimus-

ten arviointiin hyvissä kuvankatseluolosuhteissa (Kawasumi ym. 2008), mutta

kalibroimattomilla näytöillä kontrastierotuskyky on heikompi kuin kalibroiduilla

myös näiden tutkimusten arvioinnissa. Radiologisissa yksiköissä ympäristön va-

laistus oli voimakkainta työtiloissa, joissa edellä mainittuja tutkimuksia katsotaan,

joten niiltä osin joko näyttöjen vaihto suorituskyvyiltään parempiin tai kuvankat-

seluympäristön valaistusvoimakkuuden vähentäminen on perusteltua. CRT-

näyttöjen paikkaerotuskykytestin tulokset olivat muihin näyttötekniikoihin näh-

den heikompia, mutta hyväksyttävyysrajojen sisällä. Näytön liitännän tyyppi ei

vaikuttanut paikkaerotuskykytestien tuloksiin.

Terveyskeskuksissa oli käytössä pääosin kalibroimattomia 1 MP:n LCD-

värinäyttöjä eli perusnäyttöjä. Noin 70 % näytöistä saavutti AAPM:n primaari-

näytölle asetetut hyväksyttävyysrajat paikkaerotuskyvyn osalta. Näytöiltä katsot-

tiin lähes yksinomaan natiiviröntgenkuvia, joita tutkimusten mukaan tulisi katsoa

vähintään 2 MP:n kalibroiduilta näytöiltä (Oschatz ym. 2005, Bacher ym. 2006,

Sim ym. 2007). Terveyskeskusten viidessä näytössä paikkaerotuskyvyn testikoh-

teet erottuivat virheellisinä, mikä johtui käytetyn kuvankatseluohjelman ominai-

suuksista, koska toisella kuvankatseluohjelmalla arvioituna kuviot erottuivat oi-

kein. Tämä vaikuttaa myös katseltavien kuvien paikkaerotuskykyyn alentamalla

jo entuudestaan heikkoa paikkaerotuskykyä.

Heijastukset

Molempien organisaatioryhmien lähes kaikissa LCD-näytöissä ja kaikissa CRT-

näytöissä havaittiin heijastuksia normaaleissa katseluolosuhteissa, joko korkea-

kontrastisia kohteita tai valonlähteitä tai molempia. Näytössä havaittavia heijas-

tuksia voidaan ehkäistä huomioimalla näyttöjen sijainti valotauluihin, valaisimiin

ja ikkunoihin nähden siten, että ne eivät aiheuta heijastuksia näyttöruudulle tai

häikäise katsojaa (Groth ym. 2001, Prabhu ym. 2005, Marmaras ym. 2008, Szeto

& Sham 2008). Yli puolessa radiologisten yksiköiden työtiloista oli valotaulu ja

ne olivat suljettuina havaintohetkellä. Suoria heijastuksia eri valolähteistä tuli

kolmasosalle näyttöpareista. Radiologisissa yksiköissä korkeakontrastisia kohteita

ja valonlähteitä erotettiin kuitenkin usean työtilan näytöiltä, mikä viittaa näyttöjen

väärään asetteluun valaistukseen nähden. Terveyskeskuksissa valaisimia ei ollut

asennettu optimaalisesti näytöille aiheutuvan suoran valon ja heijastusten vähen-

tämiseksi, koska noin kolmasosassa tiloista katossa oleva loisteputkivalaisin erot-

117

tui näyttöruudulla, eikä valaistusta ollut himmennetty havaintohetkellä. Lisäksi

työtiloissa ei ollut heijastuksia vaimentavia pintoja (esim. harmaat seinät). Tästä

huolimatta vastaajista kolmasosa koki kuvankatseluympäristön vähintään hyväksi.

Tämä johtunee siitä, että käyttäjillä ei ole tietoa ympäröivän valon vaikutuksista

näytön suorituskykyyn.

Muut näyttöjen suorituskykyyn vaikuttavat ominaisuudet

Radiologisten yksiköiden ja terveyskeskusten näytöissä geometrisia vääristymiä

esiintyi lähes yksinomaan CRT-näytöissä, mikä on tyypillistä tälle näyttöteknii-

kalle (Compton 2001, Samei ym. 2007), mutta myös muutamassa LCD-näytössä.

Tämä johtui näyttöjen vääristä resoluutioasetuksista. Geometriset vääristymät

aiheuttavat mittausvirheitä esimerkiksi radiologisessa kuvassa esiintyvän kohteen

koon ja muodon arvioinnissa, mikä on otettava huomioon erityisesti CRT-

näytöillä mitattaessa.

Radiologisten yksiköiden kaikki näytöt olivat luminanssiltaan tasaisia. Eniten

tasaisuudessa oli eroja LCD-värinäytöissä. Terveyskeskusten näytöistä yli puolel-

la luminanssin tasaisuus ylitti hyväksyttävyysrajan näyttötekniikasta riippumatta.

Suuri luminanssin vaihtelu (yli 30 %) aiheuttaa kontrastierotuskyvyn heikkene-

mistä radiologisessa kuvassa (Samei ym. 2004) ja näin ollen heikentää diagnostis-

ta tarkkuutta. Tämä yhdessä voimakkaan ympäröivän valon kanssa aiheuttaa eri-

tyisesti näyttöjen suorituskyvyn heikkenemistä erityisesti terveyskeskuksissa,

joissa kaikissa oli voimakas ympäröivä valaistus.

Katselukulma vaikuttaa kuvan kontrastiin varsinkin LCD-näytöllä, joten näy-

tön tulisi olla suorassa kulmassa katsojaan nähden (Groth ym. 2001, Prabhu ym.

2005, Marmaras ym. 2008, Szeto & Sham 2008). Radiologissa yksiköissä suurin

osa näytöistä oli säädettävissä ylä-alasuunnassa. Hieman yli puolet ja LCD-

näytöistä suurin osa oli suorassa kulmassa katsojaan nähden. Terveyskeskuksissa

suurin osa näytöistä oli optimaalisesti katsojaan päin ja säädettävissä.

Radiologisten yksiköiden näytöissä ei havaittu merkittävästi kohinaa, lukuun

ottamatta LCD-värinäyttöjä. Terveyskeskuksissa puolestaan kohinaa havaittiin

noin 40 %:ssa näytöistä. Tämä johtuu perusnäyttöjen heikommasta näyttöpaneeli-

tekniikasta. Kohinalla on merkitystä diagnostiseen tarkkuuteen, varsinkin matala-

kontrastisissa kuvissa. Näytöissä, joissa kohina on saatu alhaiseksi, on saatu pa-

rempia tuloksia mammografiakuvien katselussa kuin näytöissä, joissa kohinaa ei

ole alennettu (Bacher ym. 2006).

118

Radiologisten yksiköiden näytöiltä ei havaittu verholoisteen aiheuttamaa

kontrastin heikkenemistä, lukuun ottamatta CRT-harmaasävynäyttöjä. Terveys-

keskuksien näytöissä kontrastin heikkenemistä havaittiin suurimmassa osassa

näytöistä. Radiologisten kuvien arvioinnissa kontrastilla on merkittävä vaikutus

kuvan diagnostiseen tarkkuuteen (Groth ym. 2001, Badano 2003, Samei 2003),

joten varsinkin terveyskeskuksissa ja radiologisissa klinikoissa CRT-näyttöjen

osalta näyttöjen suorituskyky tämän osalta ei ole riittävä.

Näyttöjen värien vakioisuudessa ei erotettu kummankaan organisaatioryhmän

näytöissä eroja, paitsi radiologisten yksiköiden LCD-harmaasävynäytöissä, joissa

oli ongelmia myös näyttöparien välillä. Molempien organisaatioryhmien näytöiltä

erotettiin viallisia pikseleitä erittäin harvoin.

Yhteenveto näyttöjen suorituskyvystä

Radiologisten yksiköiden osalta yksikään mitatuista näytöistä ei saavuttanut

AAPM:n primaari- tai sekundaarinäytöille asetettuja hyväksyttävyysrajoja kaikki-

en suorituskyvyn mittausten osalta. Näyttötekniikasta riippumatta kaikkein hei-

koimmin primaari- ja sekundaarinäytöille asetetut laatuvaatimukset täyttyivät

näyttöruudulla esiintyvien heijastusten ja GSDF-luminanssivasteen osalta. Parhai-

ten laatuvaatimukset saavutettiin värien vakioisuuden ja LCD-näyttöjen osalta

geometristen vääristymien osalta. Käyttäjien kokemukset näyttöjen laadusta olivat

enemmän negatiivisia kuin positiivisia. Positiiviset kokemukset liittyivät voimak-

kaasti kuvankatseluohjelmaan. Sen koettiin tuovan radiologisten kuvien katseluun

helppoutta ja muokattavuutta. Näytön laadussa olevat ongelmat liittyivät näytön

matriisikoon pienuuteen. Kuvakoon ei ole kuitenkaan todettu vaikuttavan merkit-

sevästi keuhkokuvien diagnostiikkaan (Bessho ym. 2009).

Terveyskeskusten näyttöjen osalta yksikään mitatuista näytöistä ei saavutta-

nut AAPM:n primaari- tai sekundaarinäytöille asetettuja hyväksyttävyysrajoja

kaikkien suorituskyvyn mittausten osalta. Näyttötekniikasta riippumatta kaikkein

heikoimmin AAPM:n primaari- ja sekundaarinäytöille asetetut hyväksyttävyysra-

jat näytöt saavuttivat näyttöruudulla esiintyvien heijastusten, näytön maksimi-

kirkkauden, GSDF-luminanssivasteen, kulmariippuvuuden ja luminanssisuhteen

osalta. Parhaiten AAPM:n hyväksyttävyysrajat näytöt saavuttivat geometristen

vääristymien, paikkaerotuskyvyn ja värien vakioisuuden osalta. Terveyskeskus-

lääkärit kokivat näytön laadun usein huonoksi, mutta niiden näyttöjen osalta,

joiden suorituskyky mitattiin, ei ollut merkitsevää eroa näytön suorituskyvyllä ja

vastaajan kokemuksella näytön laadusta. Vastaajat eivät siis kyenneet arvioimaan

119

näytön todellista laatua. Tämä osoittaa sen, että näytöille tulisi tehdä laadunval-

vontaa näyttöjen todellisen suorituskyvyn arvioimiseksi. Erityisesti näytön kuva-

alan koko koettiin riittämättömäksi, kuten myös näytön valovoima. Positiivisim-

mat kokemukset liittyivät kuvankatseluohjelman tuomiin mahdollisuuksiin. Toi-

saalta kuvankatseluohjelmaa eivät kaikki käyttäneet, koska sitä ei osattu käyttää.

Kokemukset radiologisten kuvien katselusta näytöltä ja näytön laadusta olivat

enemmän negatiivisia kuin positiivisia. Suurimmiksi ongelmiksi koettiin näytön

kuva-alan pienuus sekä paikkaerotuskyky ja kontrasti. Mittauksissa taas havaittiin

selkeitä puutteita molemmissa sekä näytöissä että kuvankatseluolosuhteissa, joten

kyselyn tulokset ovat mittausten kanssa ristiriidassa. Tämän selittänee yleinen

tietämättömyys kuvankatseluolosuhteille ja näytöille asetettavista vaatimuksista.

7.2 Kuvankatseluympäristön valaistus

Kuvankatseluympäristön valaistuksella on merkittävä vaikutus näytöllä näkyvän

kuvan kontrastierotuskykyyn. Näytön toimistokäytössä ympäröivä valo voi olla

voimakkaampaa, mutta radiologisten kuvien katselussa on syytä himmentää valoa

matalammalle luminanssitasolle (Chen & Lin 2004). Silmien rasittumisen ehkäi-

semiseksi 25–40 luksin (Brennan ym. 2007) tai jopa 50–80 luksin (Pollard ym.

2008) ympäröivä valaistus on parempi kuin täysin pimeä kuvankatseluhuone.

Radiologisissa yksiköissä työtilojen valaistusvoimakkuus oli lähellä suosituksia.

Lähes kaikkien radiologisten yksiköiden tilojen ympäröivä valaistus alitti 80 luk-

sia.

Koska terveyskeskuksissa tarvitaan valoa potilaita tutkittaessa, työtilojen va-

laistus oli lähes poikkeuksetta kirkas (keskimäärin 263 luksia). Näytön minimi-

luminanssin tulee olla 1,5 kertaa suurempi kuin näytöltä heijastuvan ympäröivän

valon voimakkuus (Samei ym. 2005b). Terveyskeskuksissa tämä hyväksyttävyys-

raja saavutettiin yhdellä näytöllä ja radiologisten yksiköiden lähes kaikilla LCD-

harmaasävynäytöillä ja puolella CRT-harmaasävy- ja LCD-värinäytöistä. Tulos

asettaa terveyskeskuksissa haasteita radiologisten kuvien katselulle, koska erityi-

sesti suorituskyvyltään heikko näyttö edellyttää voimakkaasti himmennettyä kat-

selutilaa (Fuchsjager ym. 2003, Brennan ym. 2007, Chawla & Samei 2007, Samei

ym. 2007). Sama tilanne on radiologisissa yksiköissä kuvankatselutiloissa, joissa

on käytössä CRT-harmaasävy- ja LCD-värinäyttöjä.

Radiologisten yksiköiden LCD-harmaasävynäytöissä ympäröivä valo vaikutti

kontrastikynnykseen vähiten, koska LCD-harmaasävynäytöt sijaitsivat tiloissa,

joissa ympäröivä valo oli alhaisella tasolla. Lisäksi LCD-harmaasävynäyttöjen

120

heijastuksenesto-ominaisuudet ovat yleensä paremmat kuin tutkimuksessa muka-

na olleilla muilla näytöillä. CRT-näyttöjen kontrastikynnykseen ympäröivällä

valolla oli suurin vaikutus. Terveyskeskuksissa ympäröivä valo oli voimakasta ja

kontrastikynnyksen arvot ylittyivät molemmilla näyttötekniikoilla.

Mitä kirkkaampi on kuvankatseluympäristö, sitä suurempi maksimiluminans-

si vaaditaan näytöltä. Kun näytön maksimiluminanssi on yli 330 cd/m2, ei 420

luksin ympäröivällä valaistusvoimakkuudella ole merkitystä kuvan kontrastiero-

tuskykyyn diagnostisilla näytöillä (Muramoto ym. 2006). Radiologisten yksiköi-

den LCD-harmaasävynäyttöjen käytössä oleva keskimääräinen maksimiluminans-

si ylitti 330 cd/m2. LCD-värinäytöillä ja CRT-harmaasävynäytöillä käytössä ollut

keskimääräinen maksimiluminanssi alitti 330 cd/m2, mutta sen vaikutusta kont-

rastierotuskykyyn heikentävästi vähensi alhainen ympäröivän valaistuksen voi-

makkuus. Terveyskeskusten näyttöjen säädetyt maksimiluminanssit olivat keski-

määrin alle 175 cd/m2, korostetusti CRT-näytöissä, ja ympäröivä valo voimakasta,

joten ympäröivän valaistuksen vaikutus kuvien laatuun heikentävästi on merkittä-

vä. Ympäröivän valaistuksen voimakkuutta voidaan säätää tarvittaessa. Osa radio-

logisten yksiköiden lääkäreistä sääti ympäröivää valoa, jos valaistuksen voimak-

kuus koettiin liian voimakkaaksi, mutta suurimmassa osassa työtiloja valaistuksen

säätäminen oli vaikeaa, koska käden ulottuvilla olevaa valaistuksen säädintä ei

ollut. Terveyskeskuksissa valaistusta säädettiin harvoin, koska käden ulottuvilla

olevaa valaistuksen säädintä ei ollut yhdessäkään työtilassa.

7.3 Diagnostisten näyttöjen laadunvalvonta

Aikaisemmissa tutkimuksissa on painotettu näyttöjen laadunvalvonnan tärkeyttä

(Thompson ym. 2002, Samei ym. 2004, Wade & Brennan 2004, Seto ym. 2005,

Crespi ym. 2006a, Krupinski 2009). Thompson ym. (2007) mittasivat kliinisessä

käytössä olevien 14 LCD-näytön suorituskykyä. Tuloksia verrattiin AAPM:n

suosituksiin. Kaikki näytöt täyttivät AAPM:n minimihyväksyttävyysrajat lumi-

nanssin tasaisuuden ja paikkaerotuskyvyn osalta. Maksimikirkkauden ja lumi-

nanssisuhteen osalta hyväksyttävyysarvot saavutettiin heikoiten. (Thompson ym.

2007.) Jung ym. (2004) vertasivat AAPM:n (versio 8.1) kriteereihin 32 suoritus-

kyvyiltään erilaista, mutta merkiltään ja malliltaan samanlaista LCD-näyttöä.

Tulosten mukaan kaikki näytöt saavuttivat AAPM:n hyväksyttävyysrajat (Jung

ym. 2004).

Edellä mainituissa tutkimuksissa kuvankatseluolosuhteet oli optimoitu radio-

logisten kuvien katselulle ja näyttöjen maksimiluminanssi oli säädetty suositellul-

121

le tasolle. Todellisissa kuvankatseluolosuhteissa näyttöjen laatua niissä ei kuiten-

kaan tutkittu, joten näyttöjen suorituskyky kuvankatselutilanteessa jäi selvittämät-

tä. Myöskään näyttöjen laadunvalvonnan toteutusta laajasti eri organisaatioissa ei

ollut selvitetty ennen tätä tutkimusta.

Koska näyttöjen luminanssi laskee ajan kuluessa, luminanssin maksimi- ja

minimiarvojen pysymistä ennalta määrättyjen raja-arvojen sisällä seurataan mit-

taamalla ne säännöllisin väliajoin (Groth ym. 2001, Badano 2003, Thompson ym.

2007). Radiologisissa yksiköissä säännöllistä laadunvalvontaa tehtiin näytöille

hyvin vähän ja vastaanottotarkastus oli tehty vain pienelle osalle näytöistä, vaikka

se on edellytys näyttöjen käyttöönotolle (Samei ym. 2005a, Jung ym. 2007). Kor-

keintaan 40 %:lle näytöistä tehtiin jonkinlaista laadunvalvontaa. Laadunvalvontaa

suorittavien henkilöiden määrä oli vähäinen verrattuna radiologisissa yksiköissä

laadunvalvonnan piiriin kuuluvien näyttöjen määrään. 60 % vastaajista koki laa-

dunvalvonnassa olevat resurssit riittämättömiksi. Tämä näkyi myös siinä, että

mittausvälineitä käytettiin hyvin vähän. Viidesosa vastaajista ei käyttänyt ollen-

kaan mittausvälineitä näyttöjen laadunvalvonnassa. Käytetyt mittarit olivat pää-

osin AAPM:n suositusten mukaisia, mutta käytössä oli myös mittareita, joiden

soveltuvuudesta radiologisten kuvien suorituskyvyn mittaamiseen ei ole varmaa

tietoa (Verilum 5.1). Suurin osa laadunvalvojista suoritti näyttöjen laadunvalvon-

taa käyttämällä SMPTE-testikuvaa tai näytön omaa laadunvalvontaohjelmaa,

jotka eivät yksin riitä näyttöjen riittävään laadunvalvontaan. Näiden avulla ei

voida esimerkiksi näytön luminanssin tasaisuutta tai näytöltä tulevaa luminanssia

mitata asianmukaisesti. Siihen tarvitaan näytön ulkopuolinen luminanssimittari

(Samei 2005). Kansallisten ohjeiden ja näyttöjen laadunvalvontaan liittyvän kou-

lutuksen saaminen koettiin tärkeimmiksi kehittämisaluiksi. Käyttäjät (radiologit ja

sairaalalääkärit) tekivät laadunvalvontaa käyttämilleen näytöille hyvin vähän,

eivätkä he kokeneet osaavansa suorittaa sitä.

Laadunvalvojien mielestä resursseja näyttöjen laadunvalvontaan on liian vä-

hän. Tulos on yhtenevä Annalan (2004) tutkimustulosten kanssa. Ongelma koros-

tuu, kun otetaan huomioon muissa kuin yliopistollisten sairaaloiden radiologian

yksiköissä sijaitsevat diagnostiikkaan käytettävät näytöt. Sekä käytettävissä olevat

resurssit että oma osaamistaso näyttöjen laadunvalvontaan koettiin riittämättö-

miksi, kuten myös Annala (2004) havaitsi. Tämä osoittaa sen, että tutkimusten

välillä olleen noin kolmen vuoden aikana näyttöjen laadunvalvonnassa ei ole

tapahtunut kehitystä.

122

Laadunvalvojien vastuualueisiin kuuluivat pääasiassa radiologiset yksiköt,

mutta esimerkiksi yliopistollisten sairaaloiden muiden klinikoiden tai terveyskes-

kusten näytöt kuuluivat vain yhden henkilön vastuualueeseen.

Laadunvalvontaohjelmat perustuivat useisiin eri suosituksiin, eikä yhtenäistä

käytäntöä ollut. Näyttöjen laadunvalvonnan tärkeimmiksi kehittämisalueiksi laa-

dunvalvojat kokivat kansallisten laadunvalvontasuositusten saamisen ja koulutuk-

sen. Laadunvalvonnan vähäiset resurssit tulivat esille myös käyttäjien osalta.

Kun otetaan huomioon, että näytöille tehtiin laadunvalvontaa harvoin, käyte-

tyt välineet eivät olleet suurimmassa osassa näyttöjen laadunvalvontaan sopivia,

resurssit, oma osaaminen ja ohjeistukset koettiin riittämättömiksi, diagnostisten

näyttöjen laadunvalvontaan tarvitaan erityistä panostusta eri terveydenhuollon

organisaatioissa.

7.4 Tutkimuksen luotettavuus

Tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä pyrittiin saamaan monipuolinen kuva

käyttämällä aineiston keruussa menetelmä-triangulaatiota (Polit & Hungler 1999,

Metsämuuronen 2002a). Mittausten ja havainnoinnin luotettavuutta pyrittiin pa-

rantamaan sopimalla etukäteen yksiköiden kanssa mittauspäivät ja ajankohdat,

jolloin mittaus ja havainnointi voitiin suorittaa kiireettä.

Strukturoidulla kyselylomakkeella tarkoitetaan tilastollista tutkimusta varten

kirjallisessa muodossa systemaattisesti esitestattua kysymyssarjaa valmiine vasta-

usvaihtoehtoineen (Valli 2001). Tässä tutkimuksessa esitestauksen suoritti kolme

laadunvalvojaa ja yksi radiologi. Radiologisten yksiköiden osalta lähetettiin pape-

rikysely kunkin organisaation näyttöjen laadunvalvonnasta vastaaville, koska

heillä on paras näkemys organisaation näytöistä ja niille tehtävistä laadunvalvon-

tatoimenpiteistä. Kyselyn luotettavuutta lisäsi se, että kysymykset koskivat ylei-

sesti tiedossa olevien näyttöjen teknisiä ominaisuuksia, jotka ovat helposti selvi-

tettävissä näyttöjä tutkimalla. Kyselystä saadut tiedot olivat yksiselitteisiä näytön

tekniikan, merkin, mallin ja väritoiston osalta. Myös näyttöjen ikä ja määrä oli

suhteellisen tarkasti laadunvalvojien saatavilla näyttöjen hankintatiedoista. Kyse-

lyn luotettavuutta heikentää se, että täyttä varmuutta ei ole siitä, kuinka moni

vastaajista tarkisti näytön tarkan iän vai perustuiko vastaus vastaajan omaan arvi-

oon. Laadunvalvojilla on kuitenkin mahdollisuus tarkistaa näytön ikä ja kysy-

mykseen oli vastattu poikkeuksetta. Laadunvalvojilta saatiin myös tieto siitä, mitä

röntgentutkimuksia kyseisiltä näytöiltä katsotaan. Tältä osin tiedot perustuvat

sekä laadunvalvojien omaan arvioon että näytöllä työskentelevien lääkäreiden

123

mahdollisesti laadunvalvojille antamiin tietoihin. Yleensä radiologisissa klinikois-

sa ei ole vaikeuksia arvioida, mitä tutkimuksia kulloiseltakin näytöltä katsotaan,

sillä näytöt sijaitsevat yleensä kuvauslaitteen lähettyvillä. Lisäksi laadunvalvojat

tuntevat jo toimenkuvansa vuoksi organisaation niin hyvin, että ovat tietoisia siitä,

mitä tutkimuksia näytöiltä katsotaan.

Radiologisten yksiköiden näyttöjen kalibrointitiedot saatiin näyttötoimittajien

edustajille tehdyllä puhelintiedustelulla. Tätä tietoa voidaan pitää luotettavana,

koska edustajat ovat tietoisia myymiensä tuotteiden teknisistä ominaisuuksista.

Lisäksi tutkimustulokset tukivat saatuja tietoja. Radiologisten yksiköiden lääkä-

reiltä selvitettiin paperisella kyselyllä kokemuksia radiologisten kuvien katselusta

näytöiltä. Lääkäreiden otoskoko oli pieni, koska kysely haluttiin osoittaa niille

lääkäreille, jotka työskentelevät niillä työasemilla, jotka valittiin mitattavaksi.

Tällä menettelyllä varmistettiin se, että mittaustuloksia voidaan yhdistää lääkärei-

den kokemuksiin kyseessä olleesta näytöstä. Vastausosuus oli 61,1 %, mikä hie-

man vähentää tulosten luotettavuutta.

Sähköinen strukturoitu kysely lähetettiin radiologisten yksiköiden laadunval-

vojille (vastausosuus 100 %) ja terveyskeskusten lääkäreille (vastausosuus 49 %).

Sähköistä kyselylomaketta voidaan pitää paperikyselyä tehokkaampana ratkaisu-

na, koska tietokoneella vastaaminen on selkeämpää eikä se vaadi vastausten pos-

tittamista. Lisäksi sähköisen kyselyn avulla voidaan vastaajat ”pakottaa” vastaa-

maan tietyssä järjestyksessä, mikä helpotti tässä tutkimuksessa vastausten ana-

lysointia (Valli 2001, Yli-Luoma 2001). Tässä tutkimuksessa linkki kyselyyn

lähetettiin sähköpostilla terveyskeskusten johtaville lääkärille, jotka lähettivät sen

edelleen lääkäreille. Tällä varmistettiin mahdollisimman usean lääkärin tavoitta-

minen. Vastaamatta jättäneille lähetettiin muistutus sähköpostilla. Tämä lisäsi

vastausten määrää.

Tässä tutkimuksessa kuvankatseluympäristöstä kerättiin tietoa havainnoimal-

la systemaattisesti ympäristöstä näytön suorituskykyyn vaikuttavia tekijöitä. Ha-

vainnoitavat ilmiöt perustuivat kirjallisuudessa esille tulleisiin, näytön suoritus-

kykyyn vaikuttaviin tekijöihin (Harisinghani ym. 2004, Prabhu ym. 2005, Samei

ym. 2005a, Marmaras ym. 2008, Szeto & Sham 2008), joiden pohjalta havainnot

kirjattiin strukturoidulle lomakkeelle. Lisäksi kuvankatselutilat valokuvattiin

mahdollista myöhempää tarkastelua varten, mutta tarvetta valokuvien tarkastelul-

le ei jälkikäteen ollut. Havainnoinnin yhteydessä selvitettiin työasemalla työsken-

televältä lääkäriltä, että kuvankatseluolosuhteet ovat tyypilliset. Näin varmistettiin

myös se, että mittaukset tehtiin todellisissa kuvankatseluolosuhteissa, kuten tut-

kimustehtävä edellytti.

124

Kaikki mittaukset suoritti tutkija itse. Tällä pyrittiin varmistamaan, että mit-

taukset tehtiin aina samalla tavalla. Tämä oli tärkeää myös visuaalisissa mittauk-

sissa, jotka ovat aina subjektiivisia. Mittaukset suoritettiin sen jälkeen kun AAPM

oli julkaissut ensimmäisen kattavan, diagnostisille näytöille tarkoitetun laa-

tusuosituksen. Suosituksista valittiin mittausprotokollaksi vaativin eli näyttöjen

vastaanottotarkastukseen tarkoitettu protokolla. Tällä haluttiin varmistaa, että

näyttöjen suorituskyvystä saadaan mahdollisimman kattava kuva. Subjektiivisissa,

visuaalisissa mittauksissa voi olla vaarana, että tarkasteltavista testikuvista opi-

taan arvioimaan, missä tarkasteltavat kohteet sijaitsevat (Jacobs ym. 2007). Tämä

pyrittiin ottamaan huomioon asennoitumalla tarkastelemaan testikuvia jokaisella

kerralla ”uutena” kuvana. Tutkimuksessa käytetyt mittarit olivat suositusten hy-

väksyttävyysrajojen mukaiset. Jokainen mittaus suoritettiin samoilla AAPM:n

testikuvilla, jotta mittaustulokset olisivat toistettavissa. Heijastusten välttämiseksi

tutkijalla oli yllään tummat vaatteet. Mittauksissa käytetty ympäröivältä valolta

suojaava harmaa putki oli valoa läpäisemätön ja sisäpinnaltaan epätasainen hei-

jastusten vähentämiseksi.

Strukturoidun kyselyn ja mittausten osalta tutkimus on toistettavissa, koska

käytetty protokolla, testikuvat ja mittarit ovat yleisesti saatavissa. Myös havain-

noinnin osalta tutkimus on toistettavissa, koska apuna käytettiin strukturoitua

lomaketta. Mittausten yhteydessä tehtyjen näyttöjen suorituskyvyn visuaalisten

arviointien osalta tulokset ovat subjektiivisia, ja näin ollen katsojasta riippuvaisia.

Myös nämä mittaukset ovat toistettavissa, mutta tuloksissa on huomioitava niiden

subjektiivisuus. Tässä tutkimuksessa kulmariippuvuustesti suoritettiin AAPM:n

suosituksista poikkeavasti, joten siihen liittyvät tulokset eivät ole verrattavissa

annettuihin hyväksyttävyyskriteereihin. AAPM:n suosituksissa mainittua bit-

tisyvyystestiä ei tehty, mikä vähentää tiedon luotettavuutta näyttöjen suoritusky-

vystä. Mikäli bittisyvyyden mittaus olisi suoritettu, se olisi näkynyt kokonaistu-

loksissa joko näyttöjen suorituskykyä heikentävänä tai neutraalina.

Koska yksi ihminen keräsi aineiston, jouduttiin tekemään rajausta, jotta kaik-

ki mittaustehtävät saatiin suoritettua kohtuullisessa ajassa. Tiedonkeruu rajattiin

kahteen organisaatiokokonaisuuteen: yliopistosairaaloiden radiologisiin yksiköi-

hin ja OYS:n ERVA-alueen terveyskeskuksiin. Tällä valinnalla pyrittiin saamaan

tietoa kahdesta erilaisesta ja samalla Suomessa tyypillisestä toimintaympäristöstä.

Suomessa terveyskeskukset eivät suuresti poikkea toisistaan infrastruktuuriltaan,

joten nämä tulokset ovat karkeasti yleistettävissä koko Suomen tilanteeseen. Mi-

tattujen näyttöjen otos oli pienehkö mutta selkeät tulokset antavat käsityksen

vallitsevasta tilanteesta terveyskeskuksissa.

125

Näyttöjen laitekannan selvittämisellä pyrittiin saamaan perustietoa käytettä-

vien näyttöjen laadusta. Tätä tietoa syvennettiin teknisin mittauksin. Laitekannan

kartoituksella saatiin terveyskeskuksista lähes 100:n ja radiologisista yksiköistä

lähes 400 näytön tiedot. Tätä määrää voidaan pitää riittävänä yleisen näyttötek-

niikan arvioimiseksi. Radiologisista yksiköistä valittiin mitattavaksi mahdolli-

simman heterogeeninen otos näyttöjä, jotta näyttöjen laadusta saataisiin mahdolli-

simman kattava kuva. Terveyskeskukset jouduttiin rajaamaan OYS:n ERVA-

alueelle, koska haluttiin saada mukaan mahdollisimman monta mittauskohdetta

ilman kohtuuttomia matkustusmääriä. Mitattavien näyttöjen määrä oli radiologi-

sissa yksiköissä 72 ja terveyskeskuksissa 23. Mittaustulokset sekä näyttöjen tek-

nisten ominaisuuksien että kuvankatseluympäristön osalta olivat organisaatioittain

hyvin yhdensuuntaiset, joten lukija voi verrata tuloksia oman organisaationsa

tilanteeseen näyttöjen osalta ja tehdä tarvittavia johtopäätöksiä.

Tässä tutkimuksessa eettiset kysymykset rajoittuivat vastaajien ja vastaajaor-

ganisaatioryhmien tunnistettavuuteen. Vastaajien henkilöllisyys ei ilmene vasta-

uksissa, eikä sukupuolta ja ikää lukuun ottamatta henkilötietoja esitetä tutkimuk-

sessa. Tutkimustuloksissa ei myöskään esitetä organisaatioita nimillä muilta osin

kuin yleisissä kuvauksissa. Tutkimuksen perusteella ei voida eritellä eri sairaaloi-

den tai terveyskeskusten tietoja toisistaan. Tässä tutkimuksessa ei puututtu poti-

lastietoihin, ja tutkijaa koskee yleinen vaitiolovelvollisuus, mikäli potilastietoja

oli työtiloissa näkyvillä. Mittaukset tehtiin testikuvista ja havainnointi kohdistui

ympäröivään tilaan.

7.5 Toimenpide-ehdotukset kuvankatselun ja

kuvankatseluolosuhteiden kehittämiseksi terveydenhuollossa

Näytöiltä tehtävän diagnoosin tarkkuuteen vaikuttaa merkittävästi lääkärin am-

mattitaito radiologisten kuvien arvioinnista (Offiah ym. 2006). Diagnoosin tark-

kuutta ei näin ollen tulisi heikentää suorituskyvyiltään huonoilla näytöillä. Tämän

tutkimuksen perusteella on tutkituissa radiologian yksiköissä ja terveyskeskuksis-

sa filmin ja valotaulun tarjoamasta kuvanlaadusta menetetty paljon digitaalisiin

radiologisiin kuviin siirtymisen myötä. Tilanteen korjaamiseksi tulisi panostaa

valaistusolosuhteisiin, näyttöjen laatuun ja säännölliseen laadunvalvontaan.

Valaistusolosuhteita voidaan parantaa mm. muuttamalla näyttöjen ja va-

laisimien asettelua siten, ettei näytöille tule heijastuksia. Radiologisissa yksiköis-

sä tulisi kiinnittää huomiota varsinkin tiloihin, joissa on LCD-värinäyttöjä, koska

ne sijaitsevat muihin näyttöihin nähden kirkkaimmin valaistuissa tiloissa ja niiden

126

maksimiluminanssi on matala. Terveyskeskuksissa ympäröivän valon voimakkuu-

teen sekä näyttöjen sijaintiin valolähteisiin nähden olisi kiinnitettävä erityistä

huomiota, koska ympäröivä valaistus oli kirkas, näytöille tuli heijastuksia ja näyt-

töjen suorituskyky oli heikko. Katossa olevat valaisimet ja näyttö tulisi sijoittaa

siten, että valaisin ja muut valolähteet, kuten esimerkiksi ikkuna, eivät näy sulje-

tun näytön näyttöruudulta. Huoneen valaistuksen säätäminen olisi tehtävä helpok-

si asentamalla työpöydälle esimerkiksi kaksiportainen valaistuksen säädin him-

meälle ja kirkkaalle valaistukselle.

Radiologisten yksiköiden ja terveyskeskusten CRT-näyttöjen suorituskyky ei

ole riittävä diagnostiikkaan. Radiologisissa yksiköissä olisi syytä vaihtaa CRT-

näyttöjen tilalle vähintään 2 MP:n diagnostiikkaan tarkoitetut DICOM-kalibroidut

LCD-harmaasävynäytöt tai vastaavan tasoiset LCD-värinäytöt. Käytössä olevat

kalibroimattomat LCD-värinäytöt tulisi joko kalibroida ohjelmallisesti tai vaihtaa

DICOM-kalibroituihin, diagnostiikkaan tarkoitettuihin LCD-värinäyttöihin.

Terveyskeskusten näyttöhankinnoissa tulisi huomioida valaistukseltaan kirk-

kaat tutkimushuoneet ja hankkia diagnostiikkaan soveltuvat riittävän kirkkaat

harmaasävykalibroidut näytöt. Tämä koskee erityisesti yksiköitä, joissa radiologi-

set kuvat jäävät ilman radiologin lausuntoa. Tällä hetkellä 1,3 megapikselin DI-

COM-kalibroidut, diagnostiikkaan tarkoitetut LCD-värinäytöt ovat hinnaltaan

600 euron luokkaa. Tämä on pieni investointi suhteutettuna siihen, että diagnoo-

sin teko niiltä on helpompaa ja niiden käyttöikä on pitempi kuin perusnäytöillä.

Jotta terveyskeskusten näyttöjen laatuun ja kuvankatseluolosuhteisiin saataisiin

parannusta, tulisi kuvia katsovien lääkäreiden tiedostaa radiologisten kuvien kat-

seluun tarkoitettujen laadukkaiden näyttöjen merkitys ja varmistaa, ettei taloudel-

lisia säästöjä tehdä väärässä paikassa ja siten vaaranneta diagnostiikan laatua.

Laadunvalvonnalla varmistetaan hankitun laitteiston käyttökelpoisuus ja laa-

dunvalvonnan tulisi olla säännöllistä. Näyttöjen laadunvalvontaan tulisi saada

huomattavasti nykyistä enemmän resursseja. Kaikille primaarinäytöille tulisi

tehdä säännöllistä laadunvalvontaa terveydenhuollon organisaatiosta riippumatta.

Tämän toiminnan voi liittää esimerkiksi jo olemassa olevaan röntgenlaitteiden

laadunvalvontaohjelmaan. Lisäksi näyttöjen laadunvalvonta tulisi ulottaa yksiköi-

hin (esim. terveyskeskuksiin), joissa ei ole röntgenlaitteita, mutta käytössä olevil-

ta näytöiltä tehdään diagnostiikkaa. Lisäksi on syytä harkita kliinikoiden ja rönt-

genhoitajien sekundaarinäytöille tehtävän laadunvalvonnan aloittamista. Näiden

näyttöjen määrä on suuri, joten laadunvalvontaohjelman olisi oltava kevyempi ja

laadunvalvonnan väli harvempi, esimerkiksi vuosittainen. Näytöille voitaisiin

tehdä vähemmän testejä, mutta esimerkiksi näytön luminanssin, heijastusten ja

127

GSDF-luminanssivasteen (mikäli näyttö on DICOM-kalibroitu) arviointi olisi

tärkeää. Sekundaarinäytöille tehtävä laadunvalvonta vaatii vielä lisäselvittelyä ja

keskustelua siitä, mikä taho laadunvalvontaa suorittaa ja mitkä näytöt kuuluvat

laadunvalvonnan piiriin.

Lääkäreiden työasemille tulisi ohjeistaa yksinkertainen ja nopea tapa suorittaa

näytön päivittäistä laadunvalvontaa. Hyvänä käytäntönä voidaan pitää testikuvan

pikaista tarkastelua vähintään viikoittain (STUK 2008). Parhaiten arviointi onnis-

tuu tarkastelemalla radiologisella kuvankatseluohjelmistolla testikuvaa (esim.

TG18-QC-testikuva) tai käyttää kaupallisia, tähän tarkoitukseen kehitettyjä oh-

jelmia (Jacobs ym. 2007). Suomen radiologiyhdistys on julkaissut sekundaaristen

näyttöjen laadunvalvontaan internet-pohjaisen työvälineen (Suomen radiologiyh-

distys ry 2010). Se pohjautuu AAPM:n suosituksissa esitettyjen testikuvien esit-

tämiseen ja soveltuu tältä osin käyttäjän suorittamaan näytön päivittäi-

seen/viikoittaiseen laadun arviointiin.

Näyttöjen hankintaan ja laadunvalvontaan saa ohjeita sairaalafyysikoilta ja

laadunvalvojilta lähialueiden kuvantamisyksiköistä.

129

8 Johtopäätökset

I Radiologisten yksiköiden näyttöjen laitekanta ja suorituskyky on LCD-

harmaasävynäyttöjen osalta suurimmaksi osaksi asianmukainen radiologisten

kuvien diagnosointiin. Kalibroimattomia LCD-värinäyttöjä ja iäkkäitä, van-

hentuvaan CRT-tekniikkaan perustuvia näyttöjä on myös käytössä. Niiden

korvaaminen uusilla, diagnostiikkaan tarkoitetuilla, DICOM-kalibroiduilla

näytöillä on perusteltua. Terveyskeskuksissa käytettävät näytöt eivät sovellu

diagnostiikkaan. Näytöt tulisi vaihtaa DICOM-kalibroituihin näyttöihin tai

kalibroida.

II Radiologisissa yksiköissä kuvankatseluympäristö on pääosin asianmukainen

diagnostiikkaan. Tiloissa, joissa on LCD-värinäyttöjä, ympäröivää valoa tulisi

vähentää. Terveyskeskuksissa kuvankatseluolosuhteet ovat erityisen epäedul-

liset radiologisten kuvien katseluun näytöiltä. Valaistusta ja näyttöjen sijoitte-

lua tulisi muuttaa heijastusten vähentämiseksi. Lisäksi lääkärillä tulisi olla

mahdollisuus muuttaa valaistusta helposti.

III Sekä radiologisissa yksiköissä että terveyskeskuksissa näyttöjen laadunval-

vonta on toteutettu puutteellisesti tai sitä ei tehdä lainkaan. Näyttöjen laadun-

valvontaan tulisi saada enemmän resursseja, laadunvalvontakäytännöt tulisi

yhtenäistää ja nykyistä suurempi määrä laadunvalvojia ja käyttäjiä kouluttaa

näyttöjen laadunvalvontaan. Myös päivittäinen laadunvalvonta tulee varmis-

taa ja lisätä käyttäjien tietoutta näyttöjen laadunvalvonnasta. Säännöllinen

diagnostisten näyttöjen laadunvalvonta tulisi ulottaa kaikkiin terveydenhuol-

lon organisaatioihin.

IV Radiologisten yksiköiden lääkäreiden ja terveyskeskuslääkäreiden kokemuk-

set radiologisten kuvien katselusta näytöltä ovat pääasiassa negatiivisia. Käyt-

täjät eivät itse tunnista näytön todellista suorituskykyä. Sekä näyttöjen laatua

että kuvankatseluolosuhteita parantamalla voidaan vaikuttaa käyttäjien ko-

kemuksiin näyttötyöskentelystä. Erityisesti terveyskeskuslääkäreille tulisi an-

taa koulutusta kuvankatseluohjelmien käyttöön.

131

Kirjallisuusviitteet

Aalto J (2004) Tekniset vaihtoehdot ja kuvansiirtotekniikat. Teoksessa: Järvinen H (toim.) Säteilyturvallisuus ja laatu röntgendiagnostiikassa. Helsinki, Säteilyturvakeskus: 28.

Altman DG (1991a) Three or more independent groups of observations. Practical statistics for medical research. Great Britain, T.J.Press (Padstow) Ltd, Padstow, Cornwall: 215–217.

Altman DG (1991b) Two independent groups of observations. Practical statistics for medi-cal research. Great Britain, T.J.Press (Padstow) Ltd, Padstow, Cornwall: 195–197.

Annala H (2004) Kuvatyöasemanäyttöjen kuvanlaadun laadunvarmistusohjeiden taso radiologisissa kuvantamisyksiköissä. Pro gradu-tutkielma, Oulun yliopisto, Hoitotie-teen ja terveyshallinnon laitos.

Arenson RL, Chakraborty DP, Seshadri SB & Kundel HL (2003) The digital imaging workstation (Reprinted from Radiology, vol 176, pg 303–315, 1990). J Digital Imag-ing 16(1): 142–162.

Averbukh AN, Channin DS & Flynn MJ (2003) Assessment of a novel, high-resolution, color, AMLCD for diagnostic medical image display: Luminance performance and DICOM calibration. J Digital Imaging 16(3): 270–279.

Bacher K, Smeets P, De Hauwere A, Voet T, Duyck P, Verstraete K & Thierens H (2006) Image quality performance of liquid crystal display systems: influence of display reso-lution, magnification and window settings on contrast-detail detection. Eur J Radiol 58(3): 471–479.

Badano A (2003) Principles of Cathode-Ray Tube and Liquid Crystal Display Devices. Advances in Digital Radiography: RSNA Categorical Course in Diagnostic Radiology Physics 2003. Chigago, RSNA: 91–102.

Badano A, Flynn MJ & Kanicki J (2002) Accurate small-spot luminance measurements. Displays 23(4): 177–182.

Badano A, Schneider S & Samei E (2006) Visual assessment of angular response in medi-cal liquid crystal displays. J Digital Imaging 19(3): 240–248.

Baksi BG, Sogur E & Grondahl H (2009) LCD and CRT display of storage phosphor plate and limited cone beam computed tomography images for the evaluation of root canal fillings. Clin Oral Investig 13(1): 37–42.

Balassy C, Prokop M, Weber M, Sailer J, Herold CJ & Schaefer-Prokop C (2005) Flat-panel display (LCD) versus high-resolution gray-scale display (CRT) for chest radio-graphy: An observer preference study. Am J Roentgenol 184(3): 752–756.

Barten PGJ (1999) Contrast sensitivity of the human eye and its effects on image quality. Knegsel, HV Press.

Bessho Y, Yamaguchi M, Fujita H & Azuma M (2009) Usefulness of reduced image dis-play size in softcopy reading: evaluation of lung nodules in chest screening. Acad Ra-diol 16(8): 940–946.

Brennan PC, McEntee M, Evanoff M, Phillips P, O'Connor WT & Manning DJ (2007) Ambient lighting: effect of illumination on soft-copy viewing of radiographs of the wrist. AJR Am J Roentgenol 188(2): W177–80.

132

Brettle DS (2007) Display considerations for hospital-wide viewing of soft copy images. Br J Radiol 80(955): 503–507.

Brettle DS & Bacon SE (2005) A method for verified access when using soft copy display. Br J Radiol 78(932): 749–751.

Cha JH, Moon WK, Cho N, Lee EH, Park JS & Jang MJ (2009) LCD versus CRT Moni-tors for Digital Mammography: A Comparison of Observer Performance for the De-tection of Clustered Microcalcifications and Masses. Acta Radiol 50(10): 1104–1108.

Chakrabarti K, Kaczmarek RV, Thomas JA & Romanyukha A (2003) Effect of room illuminance on monitor black level luminance and monitor calibration. J Digital Imag-ing 16(4): 350–355.

Chawla AS & Samei E (2007) Ambient illumination revisited: a new adaptation-based approach for optimizing medical imaging reading environments. Med Phys 34(1): 81–90.

Chen MT & Lin CC (2004) Comparison of TFT-LCD and CRT on visual recognition and subjective preference. Int J Ind Ergonomics 34(3): 167–174.

Compton K (2001) Factors affecting cathode ray tube display performance. J Digital Imag-ing 14(2): 92–106.

Crespi A, Bonsignore F, Paruccini N, De Ponti E & Macchi I (2006a) Acceptance tests of diagnostic displays in a PACS system according to AAPM TG18. Physica Medica 22(1): 17–24.

Crespi A, Bonsignore F, Paruccini N & Macchi I (2006b) Grayscale calibration and quality assurance of diagnostic monitors in a PACS system. Radiol Med 111(6): 863–875.

DIN 6868-57 (1999) Image Quality Assurance in X-Ray diagnosis. Part 57: Acceptance Testing for Image Display Devices. The German Standards Institution, DIN 6868-57.

Doyle AJ, Le Fevre J & Anderson GD (2005) Personal computer versus workstation dis-play: Observer performance in detection of wrist fractures on digital radiographs. Ra-diology 237(3): 872–877.

Erikoissairaanhoitolaki 1.12.1989/1062 (2010) Viitattu 2.2.2010. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/19891062

EUREF (2009) Guidelines. Viitattu 12.6.2008. URI: http://www.epncb.oma.be/ _organisation/guidelines/

European Comission (2006) European guidelines for quality assurance in breast cancer screening and diagnosis. Fourth Edition. Luxembourg: Office for Official Publications of the European Communities. Viitattu 12.6.2008. URI: http://www.euref.org.

Fetterly KA, Blume HR, Flynn MJ & Samei E (2008) Introduction to grayscale calibration and related aspects of medical imaging grade liquid crystal displays. J Digital Imaging 21(2): 193–207.

Flynn MJ, Kanicki J, Badano A & Eyler WR (1999) High-fidelity electronic display of digital radiographs. Radiographics 19: 1653–1669.

Fuchsjager MH, Schaefer-Prokop CM, Eisenhuber E, Homolka P, Weber M, Funovics MA & Prokop M (2003) Impact of ambient light and window settings on the detectability of catheters on soft-copy display of chest radiographs at bedside. Am J Roentgenol 181(5): 1415–1421.

133

Fukushima H, Ikeda M, Ishigaki T, Usami H & Shimamoto K (2007) Influence of liquid crystal display monitors on observer performance for detection of diffuse pulmonary disease on chest radiographs. Radiat Med 25(5): 211–217.

Geijer H, Geijer M, Forsberg L, Kheddache S & Sund P (2007) Comparison of color LCD and medical-grade monochrome LCD displays in diagnostic radiology. J Digital Im-aging 20(2): 114–121.

Gitlin JN, Narayan AK, Mitchell CA, Akmal AM, Eisner DJ, Peterson LM, Nie D & McClintock TR (2007) A comparative study of conventional mammography film in-terpretations with soft copy readings of the same examinations. J Digit Imaging 20(1): 42–52.

Goo JM, Choi AY, Im JG, Lee HL, Chung MJ, Han DH, Park SH, Kim JH & Nam SH (2004) Effect of monitor luminance and ambient light on observer performance in soft-copy reading of digital chest radiographs. Radiology 232(3): 762–766.

Groth DS, Bernatz SN, Fetterly KA & Hangiandreou NJ (2001) Cathode ray tube quality control and acceptance testing program: Initial results for clinical PACS displays. Ra-diographics 21(3): 719–732.

Halonen L & Lehtovaara J (toim.) (1992) Valaistustekniikka. Espoo, Otatieto 542. Halonen L, Oittinen P, Lehtovaara J, Gligor V, Hyvärinen M, Penttilä J, Ståhl H & Haataja

J (2003) Tuottavan toimistotyön valaistus. Raportti 33. Teknillinen korkeakoulu, Va-laistuslaboratorio, Espoo.

Hanson A (1997) Measurement and standardisation in the colorimetry of CRT displays. Teokosessa: MacDonald LW & Lowe AC (toim.) Display Sytems. Design and appli-cations. England, Society for information display: 309.

Harisinghani MG, Blake MA, Saksena M, Hahn PF, Gervais D, Zalis M, Fernandes LDD & Mueller PR (2004) Importance and effects of altered workplace ergonomics in modern radiology suites. Radiographics 24: 615–627.

IEC 61223-2-5 (1995) Evaluation and Routine Testing in Medicine Imaging Departments-Part 2-5: Consistency Tests-Image Display Devices. Vienna, Austria: International Commission on Illumination.

IPEM (2005) Institute of physics and engineering in medicine. Recommended standards for the routine performance testing of diagnostic X-ray imaging systems. IPEM reo-port no. 91. York.

Jacobs J, Rogge F, Kotre J, Marchal G & Bosmans H (2007) Preliminary validation of a new variable pattern for daily quality assurance of medical image display devices. Med Phys 34(7): 2744–2758.

Jervis SE & Brettle DS (2003) A practical approach to soft-copy display consistency for PC-based review workstations. Br J Radiol 76(909): 648–652.

Jung H, Kim HJ, Kang WS, Yoo SK, Fujioka K, Hasegawa M & Samei E (2004) Assess-ment of flat panel LCD primary class display performance based on AAPM TG 18 acceptance protocol. Med Phys 31(7): 2155–2164.

Jung H, Lee C, Cho H, Nam S, Kang Y & Kim H (2007) Acceptance Testing of Diagnostic 5M-Pixels LCD Flat Panel Displays based on the AAPM TG18 Protocol. World Congress on Medical Physics and Biomedical Engineering 2006: 1629–1632.

134

Jurvelin JS (2005) Radiologisen kuvantamisen fysiikka ja tekniikka sekä varjoaineet. Te-oksessa: Soimakallio S, Kivisaari L, Manninen H, Svedström E & Tervonen O (toim.) Radiologia. Helsinki, Werner Söderström Osakeyhtiö: 11–15.

Kalender WA (2005) Computed tomography. Fundamentals, system technology, image quality, applications. Erlangen, Publics Corporate Publishing.

Kamitani T, Yabuuchi H, Soeda H, Matsuo Y, Okafuji T, Sakai S, Furuya A, Hatakenaka M, Ishii N & Honda H (2007) Detection of masses and microcalcifications of breast cancer on digital mammograms: comparison among hard-copy film, 3-megapixel li-quid crystal display (LCD) monitors and 5-megapixel LCD monitors: an observer per-formance study. Eur Radiol 17(5): 1365–1371.

Kawasumi Y, Yamada T, Ota H, Tsuboi M, Takase K, Sato A, Higano S, Ishibashi T & Takahashi S (2008) High-resolution monochrome liquid crystal display versus effi-cient household colour liquid crystal display: comparison of their diagnostic perfor-mance with unenhanced CT images in focal liver lesions. Eur Radiol 18(10): 2148–2154.

Kimpe T (2006) Defective pixels in medical LCD displays: Problem analysis and funda-mental solution. J Digital Imaging 19(1): 76–84.

Kimpe T & Tuytschaever T (2007) Increasing the number of gray shades in medical dis-play systems - How much is enough? J Digital Imaging 20(4): 422–432.

Kimpe T, Xthona A, Matthijs P & De Paepe L (2005) Solution for nonuniformities and spatial noise in medical LCD displays by using pixel-based correction. J Digital Imag-ing 18(3): 209–218.

Koyama K, Shimamoto K, Ikeda M, Muramoto H, Satake H, Sawaki A, Kato K, Fukushi-ma H & Ishigaki T (2006) Intra- and interobserver agreement and performance score of breast phantom image interpretation: influence of ambient room lighting levels. Nagoya J Med Sci 68(3-4): 147–153.

Krupinski EA (2009) Medical Grade vs Off-the-Shelf Color Displays: Influence on Ob-server Performance and Visual Search. J Digital Imaging 22(4): 363–368.

Krupinski E, Roehrig H & Furukawa T (1999) Influence of film and monitor display lu-minance on observer performance and visual search. Acad Radiol 6(7): 411–418.

Krupinski EA, Johnson J, Roehrig H, Nafziger J, Fan JH & Lubin J (2004) Use of a human visual system model to predict observer performance with CRT vs LCD display of images. J Digital Imaging 17(4): 258–263.

Krupinski EA, Lubin J, Roehrig H, Johnson J & Nafziger J (2006) Using a human visual system model to optimize soft-copy mammography display: Influence of veiling glare. Acad Radiol 13(3): 289–295.

Krupinski EA & Roehrig H (2002) Pulmonary nodule detection and visual search: P45 and P104 monochrome versus color monitor displays. Acad Radiol 9(6): 638–645.

Krupinski EA, Siddiqui K, Siegel E, Shrestha R, Grant E, Roehrig H & Fan J (2007) Influ-ence of 8-bit vs. 11-bit digital displays on observer performance and visual search: A multi-center evaluation. Journal of the Society for Information Display 15(6): 385–390.

Kyngäs H & Vanhanen L (1999) Sisällön analyysi. Hoitotiede 11(1): 3–12.

135

Langer S, Fetterly K, Mandrekar J, Harmsen S, Bartholmai B, Patton C, Bishop A & McCannel C (2006) ROC study of four LCD displays under typical medical center lighting conditions. J Digital Imaging 19(1): 30–40.

Maijala H & Paakkala T (2002) Onko teleradiologinen konsultaatio terveyskeskuksissa kannattavaa. Suomen Lääkärilehti 12(57): 1403.

Marmaras N, Nathanael D & Zarboutis N (2008) The transition from CRT to LCD moni-tors: Effects on monitor placement and possible consequences in viewing distance and body postures. Int J Ind Ergonomics 38(7-8): 584–592.

Metsämuuronen J (2002a) Metodologian perusteet ihmistieteissä. Jyväskylä, International Methelp Oy. Gummeruksen kirjapaino Oy.

Metsämuuronen J (2002b) Mittarin rakentaminen ja testiteorian perusteet. Metodologia - sarja 6. Helsinki, International Methelp Ky.

Metsämuuronen J (2002c) Tilastollisen kuvauksen perusteet. Helsinki, International Met-help Ky.

Morgan MB, Branstetter BF, Mates J & Chang PJ (2006) Flying blind: Using a digital dashboard to navigate a complex PACS environment. J Digital Imaging 19(1): 69–75.

Muramoto H, Shimamoto K, Ikeda M, Koyama K, Fukushima H & Ishigaki T (2006) Influence of monitor luminance and room illumination on soft-copy reading evaluati-on with electronically generated contrast-detail phantom: comparison of cathode-ray tube monitor with liquid crystal display. Nagoya J Med Sci 68(3-4): 115–120.

NEMA (2004) Digital Imging and Communications in Medicine (DICOM) Part 14: Greys-cale Standard Display Function. PS 3.14 -2004. National Electrical Manufactures As-sociation, Rosslyn, Virginia, USA

Nishikawa RM, Acharyya S, Gatsonis C, Pisano ED, Cole EB, Marques HS, D'Orsi CJ, Farria DM, Kanal KM, Mahoney MC, Rebner M, Staiger MJ & Digital Mammogra-phy Image Screening Trial investigator group (2009) Comparison of soft-copy and hard-copy reading for full-field digital mammography. Radiology 251(1): 41–49.

Oetjen S & Ziefle M (2009) A visual ergonomic evaluation of different screen types and screen technologies with respect to discrimination performance. Appl Ergon 40(1): 69–81.

Offiah AC, Moon L, Hall CM & Todd-Pokropek A (2006) Diagnostic accuracy of fracture detection in suspected non-accidental injury: the effect of edge enhancement and digi-tal display on observer performance. Clin Radiol 61(2): 163–173.

Oittinen P (1992) Kuvatekninen laatu. Espoo, Otatieto Oy 881, Otaniemi 1991. Oschatz E, Prokop M, Scharitzer M, Weber M, Balassy C & Schaefer-Prokop C (2005)

Comparison of liquid crystal versus cathode ray tube display for the detection of simu-lated chest lesions. Eur Radiol 15(7): 1472–1476.

Paakkala T, Kallio T, Kiuru M, Rajamäki M & Aalto J (1999) Teleradiologisen konsultaa-tion vaikutus terveyskeskuksen potilaiden diagnostiikkaan ja hoitoon. Suomen Lääkä-rilehti 32(54): 3939.

136

Park CM, Lee HJ, Goo JM, Han DH, Kim JH, Lim KY, Kim SH, Kang JJ, Kim KG, Lee CH, Chun EJ & Im JG (2008) Comparison of observer performance on soft-copy rea-ding of digital chest radiographs: high resolution liquid-crystal display monitors ver-sus cathode-ray tube monitors. Eur J Radiol 66(1): 13–18.

Partan G, Mayrhofer R, Urban M, Wassipaul M, Pichler L & Hruby W (2003) Diagnostic performance of liquid crystal and cathode-ray-tube monitors in brain computed tomo-graphy. Eur Radiol 13(10): 2397–2401.

Parviainen T (1999) Röntgentutkimukset terveyskeskuksissa. Tutkimusmäärät ja laatu. Teoksessa Servomaa A (toim.) Säteilyturvallisuus ja laadunvarmistus röntgendiagnos-tiikassa. Helsinki, STUK-A 163: 80.

Polit DF & Hungler BD (1999) Triangulation. Teoksessa: Anonymous Nursing research. Principles and Methods. Philadelphia, New York, Baltimore, Lippincott: 428–429.

Pollard BJ, Chawla AS, Delong DM, Hashimoto N & Samei E (2008) Object detectability at increased ambient lighting conditions. Med Phys 35(6): 2204–2213.

Prabhu SP, Gandhi S & Goddard PR (2005) Ergonomics of digital imaging. Br J Radiol 78(931): 582–586.

Reiner B, Siegel E, Hooper F, Ghebrekidan H, Warner J, Briscoe B, Protopapas Z & Po-merantz S (1997) Variation of monitor luminance on radiologist productivity in the in-terpretation of skeletal radiographs using a picture archiving and communication sys-tem. J Digital Imaging 10(3): 176–176.

Samei E (2003) Digital mammography displays. Medical Physics. 30: 1441–1441. Samei E, Badano A, Chakraborty D, Compton K, Cornelius C, Corrigan K, Flynn MJ,

Hemminger B, Hangiandreou N, Johnson J, Moxley-Stevens DM, Pavlicek W, Roe-hrig H, Rutz L, Samei E, Shepard J, Uzenoff RA, Wang JH & Willis CE (2005a) As-sessment of display performance for medical imaging systems: Executive summary of AAPM TG18 report. Med Phys 32(4): 1205–1225.

Samei E, Badano A, Chakraborty D, Compton K, Cornelius C, Corrigan K, Flynn MJ, Hemminger B, Hangiandreou N, Johnson J, Moxley-Stevens DM, Pavlicek W, Roe-hrig H, Rutz, Shepard J, Uzenoff RA, Wang JH & Willis CE (2005b) Assessment of display performance for medical imaging systems, Report of the American Associa-tion of Physicists in Medicine (AAPM), Task Group 18, Medical Physics Publishing, Madison, WI, AAPM On-Line Report No. 3, April 2005.

Samei E, Seibert JA, Andriole K, Badano A, Crawford J, Reiner B, Flynn MJ & Chang P (2004) Aapm. Radiographics 24(1): 313–334.

Samei E, Poolla A, Ulissey MJ & Lewin JM (2007) Digital Mammography: Comparative Performance of Color LCD and Monochrome CRT Displays. Acad Radiol 14(5): 539–546.

Samei E, Ranger NT & Delong DM (2008) A comparative contrast-detail study of five medical displays. Med Phys 35(4): 1358–1364.

Saunders RS, Samei E, Baker J, Delong D, Soo MS, Walsh R, Pisano E, Kuzmiak CM & Pavic D (2006) Comparison of LCD and CRT displays based on efficacy for digital mammography. Acad Radiol 13(11): 1317–1326.

137

Scharitzer M, Prokop M, Weber M, Fuchsjager M, Oschatz E & Schaefer-Prokop C (2005) Detectability of catheters on bedside chest radiographs: Comparison between liquid crystal display and high-resolution cathode-ray tube monitors. Radiology 234(2): 611–616.

Schueller G, Schueller-Weidekamm C, Pinker K, Memarsadeghi M, Weber M & Helbich TH (2009) Comparison of 5-megapixel cathode ray tube monitors and 5-megapixel liquid crystal monitors for soft-copy reading in full-field digital mammography. Eur J Radiol In Press, Corrected Proof.

Seto E, Ursani A, Cafazzo JA, Rossos PG & Easty AC (2005) Image quality assurance of soft copy display systems. J Digital Imaging 18(4): 280–286.

Shiraishi J, Abe H, Ichikawa K, Schmidt R & Doi K (2010) Observer Study for Evaluating Potential Utility of a Super-High-Resolution LCD in the Detection of Clustered Mi-crocalcifications on Digital Mammograms. J Digital Imaging 23(2): 161–169.

Silvekoski V (2001) Litteiden näyttöjen mittausproseduurin kehittäminen. Diplomityö, Teknillinen korkeakoulu, Espoo.

Sim L, Manthey K & Stuckey S (2007) Comparison of performance of computer display monitors for radiological diagnosis; "diagnostic" high brightness monochrome LCD, 3MP vs "clinical review" colour LCD, 2MP. Australasian Physical & Engineering Sciences in Medicine 30(2): 101–104.

Sluyterman S (1997) The CRT as the display of the future. Teoksessa MacDonald LW & Lowe AC (toim.) England, Society for Information Display: 223.

SMPTE (1991) Specifications for Medical Diagnostic Imaging Test Pattern for Television Monitors and Hard-copy Recording Cameras. RP 133. White Plains, NY: Society of Motion Picture & Television Engineers (SMPTE), 1991.

Sorantin E (2008) Soft-copy display and reading: what the radiologist should know in the digital era. Pediatr Radiol 38(12): 1276–1284.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2009) Sosiaali- ja terveyspalvelut, Terveyspalvelut. Viitattu 10.06.2009. URI: http://www.stm.fi/sosiaali_ja_terveyspalvelut/terveyspalvelut.

STUK (2008) Terveydenhuollon röntgenlaitteiden laadunvalvontaopas, Kuvamonitorit. Teoksessa: Järvinen H, Karppinen J, Komppa T, ym. (toim.) Terveydenhuollon rönt-genlaitteiden laadunvalvontaopas. STUK tiedottaa 2/2008. Helsinki, Edita Prima Oy: 59.

Suomen Kuntaliitto (2008) Terveyskeskukset 2007. Viitattu 12.06.2008. URI: http://www.kunnat.net/k_peruslistasivu.asp?path=1;29;353;554;110521;123787.

Suomen radiologiyhdistys ry (2010) Testaa työasemanäyttösi. Viitattu 2.5.2008. URI: http://www.mirg.oulu.fi/s|/monitorit/.

Säteilylaki 27.3.1991/592 (2008) Viitattu 10.1.2008. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ ajantasa/1991/19910592.

Szeto GPY & Sham KSW (2008) The effects of angled positions of computer display screen on muscle activities of the neck-shoulder stabilizers. Int J Ind Ergonomics 38(1): 9–17.

Tenkanen-Rautakoski P (toim.) (2006) Radiologisten tutkimusten ja toimenpiteiden määrät vuonna 2005. Vantaa, STUK-B-STO 62.

138

Thompson DP, Koller CJ & Eatough JP (2007) Practical assessment of the display perfor-mance of radiology workstations. Br J Radiol 80(952): 256–260.

Thompson SK, Willis CE, Krugh KT, Jeff Shepard S & McEnery KW (2002) Implement-ing the DICOM Grayscale Standard Display Function for Mixed Hard- and Soft-Copy Operations. J Digital Imaging 15(0): 27–32.

Tuomi J & Sarajärvi A (toim.) (2004) Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi. Jyväskylä, Gummerus Kirjapaino Oy.

Uematsu T & Kasami M (2008) Soft-copy reading in digital mammography of mass: diag-nostic performance of a 5-megapixel cathode ray tube monitor versus a 3-megapixel liquid crystal display monitor in a diagnostic setting. Acta Radiol 49(6): 623–629.

Usami H, Ikeda M, Ishigaki T, Fukushima H & Shimamoto K (2006) The influence of liquid crystal display (LCD) monitors on observer performance for the detection of nodular lesions on chest radiographs. Eur Radiol 16(3): 726–732.

Valli R (2001) Kyselylomaketutkimus. Teoksessa: Aaltola J & Valli R (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Metodin valinta ja aineistonkeruu: Virikkeitä aloittelevalle tut-kijalle. Jyväskylä, PS-kustannus: 100–112.

Vesala H, Sintonen H, Mattila M & Soimakallio S (2001) Mitä vaikuttaa siirtyminen rönt-genfilmiarkistoinnista digitaaliarkistointiin. Suomen Lääkärilehti 56(13): 1533–1536.

Wade C & Brennan PC (2004) Assessment of monitor conditions for the display of radio-logical diagnostic images and ambient lighting. Br J Radiol 77(918): 465–471.

Wang J, Xu J & Baladandayuthapani V (2009) Contrast sensitivity of digital imaging display systems: contrast threshold dependency on object type and implications for monitor quality assurance and quality control in PACS. Med Phys 36(8): 3682–3692.

Yamada T, Suzuki A, Uchiyama N, Ohuchi N & Takahashi S (2008) Diagnostic perfor-mance of detecting breast cancer on computed radiographic (CR) mammograms: comparison of hard copy film, 3-megapixel liquid-crystal-display (LCD) monitor and 5-megapixel LCD monitor. Eur Radiol 18(11): 2363–2369.

Yli-Luoma PVJ (2001.) Ohjeita opinnäytetyön tekemiseen, Oulun yliopisto, Pertti V.J. Yli-Luoma ja IMDL Oy Ltd.

Zuley ML, Willison KM, Bonaccio E, Miller DP, Leong DL, Seifert PJ, Somerville P & Destounis S (2006) Full-field digital mammography on LCD versus CRT monitors. AJR Am J Roentgenol 187(6): 1492–1498.

139

Liitteet

Liite 1. Terveyskeskusten tutkimuslupa-anomus .......................................... 141 Liite 2. Näyttöjen laitekannan kartoituslomake ........................................... 142 Liite 3. Sähköinen kyselylomake laadunvalvojille ........................................ 145 Liite 4. Sähköinen kyselylomake radiologisten yksiköiden lääkäreille ...... 148 Liite 5. Sähköinen kyselylomake terveyskeskuslääkäreille ............................. 152 Liite 6. Mittaustaulukko .................................................................................. 156 Liite 7. Havainnointilomake ............................................................................ 158 Liite 8. Radiologisten yksiköiden lääkäreiden positiiviset kommentit

luokitellussa taulukossa ...................................................................... 159 Liite 9. Radiologisten yksiköiden lääkäreiden negatiiviset kommentit

luokitellussa taulukossa ...................................................................... 160 Liite 10. Terveyskeskuslääkäreiden positiiviset kommentit luokitellussa

taulukossa ............................................................................................. 161 Liite 11. Terveyskeskuslääkäreiden negatiiviset kommentit luokitellussa

taulukossa ............................................................................................. 162

141

Liite 1. Terveyskeskusten tutkimuslupa-anomus

POHJOIS-POHJANMAAN SAIRAAN- TUTKIMUSLUPA 1 (1)HOITOPIIRIN KUNTAYHTYMÄOulun yliopistollinen sairaala

0102.5.01akkinilknaigoloidaR

Katuosoite: Kajaanintie 50 tutklupaliite1[1].docx/if.phspp.www//:ptth:tenretnI1102513)80(:nilehuP:etiosoitsoP nenokkuiLasE

9944513)80(:xafeleT05LPSYO92009

OULUN YLIOPISTOLääketieteellinen tiedekuntaFilosofian tohtorin opinto-oikeus

Anomus osoitetaan:___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Tutkimusluvan anoja:Esa Liukkonen, TtM, Rh, Oulun yliopistollinen sairaala, Radiologian klinikkaPL 50, 90029 OYSP: 08-315 3610, Gsm: 041-5444 280Sähköposti: [email protected]

Tutkimuksen nimi:Röntgenkuvien diagnostiikassa käytettävien kuvatyöasemanäyttöjen suorituskyky ja kuvankatseluolosuhteet

Tutkimuksen tarkoitus:Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ovatko radiologien ja terveyskeskuslääkäreiden käytössä olevat kuvatyöasemanäytöttodellisissa kuvankatseluolosuhteissa kansainvälisten suositusten mukaisia Suomessa ja minkälaisia ongelmia näyttöjenlaadunvarmistuksessa ja käytössä koetaan olevan. Tutkimustuloksia voivat hyödyntää eri viranomaistahot ja radiologisetyksiköt kuvatyöasemanäyttöjen ja kuvankatseluolosuhteiden saattamiseksi suositusten mukaisiksi. Tutkimuksessa ehdotetaantoimenpiteitä kuvatyöasemanäyttöjen ja kuvankatseluolosuhteiden laadun parantamiseksi.

Tutkimuksen kohderyhmät:Kuvatyöasemanäytöt, radiologit, kuvatyöasemanäyttöjen laadunvalvonnasta vastaavat ja laadunvalvontaa suorittavat henkilötsekä terveyskeskuslääkärit.

Tutkimusmenetelmät:Terveyskeskusten osalta tutkimuksessa kartoitetaan sähköisen, strukturoidun kyselyn avulla röntgenkuvien arvioinnissakäytettävät kuvatyöasemanäytöt sekä selvitetään terveyskeskuslääkäreiden kokemuksia kuvatyöasemanäyttöjen käytöstäröntgenkuvien katselussa. Kartoituksesta saadusta perusjoukosta poimitaan edustava otos PPSHP:n alueelta, jonka jälkeenvalituille näytöille tehdään teknisiä mittauksia. Mittausten avulla selvitetään näyttöjen suorituskyky käytännössä.Kuvankatseluympäristön laatua selvitetään havainnoimalla kuvankatseluolosuhteita sekä mittaamalla katselukulmat jaympäröivä valo.

Aineiston keruu ja arvioitu ajankohta:Terveyskeskuslääkärit täyttävät kyselylomakkeet internetissä marraskuu 2006 aikana. Kyselylomakkeisiin vastaavat neterveyskeskuslääkärit, jotka käyttävät kuvatyöasemaa röntgenkuvienkatseluun. Kyselyyn vastaaminen kestää n. 10 minuuttia.Tutkija suorittaa mittaukset PPSHP.n joidenkin terveyskeskusten kuvankatselunäytöille joulukuun 2006 ja tammikuun 2007aikana.

Tutkimussuunnitelma:Tutkimussuunnitelma on hyväksytty Oulun yliopistossa 22.8.2006

Tutkimuksen ohjaajat:dos. Antti Servomaa, FT Miika Nieminen ja TtT Anja Kettunen

Luvan hakijan allekirjoitus: ___________________________________________Esa Liukkonen

Lupa myönnetty hakemuksen mukaisena/korjauksin/hakemus hylätty

Paikka________________________, aika ______________Allekirjoitus_________________________________

Liitteet. hyväksytty jatkokoulutussuunnitelma.

142

Liite 2. Näyttöjen laitekannan kartoituslomake

Ou

lun

ylio

pis

to/O

ulu

nyl

iop

isto

llin

ensa

iraa

la,r

adio

logi

ank

linik

ka

Rön

tgen

kuvi

endi

agno

stiik

assa

käyt

etty

jen

kuva

työa

sem

anäy

ttöj

ensu

orit

usky

kyja

kuva

nkat

selu

olos

uhte

et.

Esa

Liuk

kone

n,O

ulun

ylio

pist

ollin

ensa

iraa

la/R

adio

logi

ankl

inik

ka,P

L50

,900

29O

yses

a.liu

kkon

en@

ppsh

p.fi

Gsm

:041

-544

428

0

thgirypoC

©20

06E

saL

iukk

onen

Arv

oisa

vast

aaja

Tee

nvä

itösk

irja

tutk

imus

taO

ulun

ylio

pist

onlä

äket

iete

ellis

essä

tiede

kunn

assa

jaO

ulun

ylio

pist

ollis

ensa

iraa

lan

radi

olog

ian

klin

ikas

saai

hees

taR

öntg

enku

vien

diag

nost

iikas

sakä

ytet

tävi

enku

vaty

öase

man

äyttö

jen

suor

itusk

yky

jaku

vank

atse

luol

osuh

teet

.Ohj

aajin

ani

toim

ivat

Dos

.Ant

tiS

ervo

maa

,FT

Miik

aN

iem

inen

jaT

tTA

nja

Ket

tune

n.T

utki

mus

onto

della

ajan

koht

aine

n,si

lläS

uom

essa

onsi

irry

ttyhy

vin

nope

asti

hyöd

yntä

mää

ndi

gita

alis

tate

kniik

kaa

jaka

tsom

aan

rönt

genk

uvia

kuva

työa

sem

annä

ytöi

ltä

film

ien

sija

an.

Tut

kim

ukse

nta

rkoi

tuks

ena

onse

lvitt

ääov

atko

radi

olog

ien

jate

rvey

skes

kusl

ääkä

reid

enkä

ytös

säol

evat

kuva

työa

sem

anäy

töt

tode

llis

issa

kuva

nkat

selu

olos

uhte

issa

kans

ainv

älis

ten

suos

itust

enm

ukai

sia

Suo

mes

saja

min

käla

isia

onge

lmia

näyt

töje

nla

adun

varm

istu

kses

sako

etaa

nol

evan

.T

utki

mus

tulo

ksia

voiv

athy

ödyn

tää

eri

vira

nom

aist

ahot

jara

diol

ogis

etyk

sikö

tku

vaty

öase

man

äyttö

jen

jaku

vank

atse

luol

osuh

teid

ensa

atta

mis

eksi

suos

itust

enm

ukai

siks

i.T

utki

muk

sess

aeh

dote

taan

toim

enpi

teit

äku

vaty

öase

man

äyttö

jen

jaku

vank

atse

luol

osuh

teid

enla

adun

para

ntam

isek

si

Tut

kim

ukse

ssa

kart

oite

taan

stru

ktur

oidu

nky

sely

nav

ulla

ylio

pis

tolli

sten

sair

aalo

iden

rad

iolo

gisi

ssa

klin

ikoi

ssa

käy

töss

äol

evat

pri

mää

rin

äytö

tse

käP

ohjo

is-S

uom

enE

RV

A-a

luee

nte

rvey

skes

kuks

issa

rönt

genk

uvie

nar

vioi

ntiin

tark

oite

tut

kliin

ikoi

den

näyt

öt.

Sek

äyl

iopi

stos

aira

aloi

lleet

täte

rvey

skes

kuks

ille

teht

yjen

kart

oitu

sten

peru

sjou

kost

apo

imita

aned

usta

vaot

os,

jonk

ajä

lkee

nva

litui

llenä

ytöi

llete

hdää

nm

itta

ukse

t,jo

iden

avul

lam

itata

annä

yttö

jen

suor

itusk

yky

käyt

ännö

ssä.

Lis

äksi

selv

itetä

änky

sely

nav

ulla

näyt

töje

nla

adun

valv

onna

sta

vast

aavi

enhe

nkilö

iden

koke

muk

sia

liitt

yen

näyt

töje

nla

adun

valv

onta

anse

kära

diol

ogie

nja

terv

eysk

esku

slää

käre

iden

koke

muk

sia

näyt

töty

öske

ntel

ystä

rönt

genk

uvie

nka

tsel

ussa

.K

uvan

kats

eluy

mpä

rist

önla

atua

selv

itetä

änha

vain

noim

alla

kuva

nkat

selu

olos

uhte

itase

käm

ittaa

mal

laka

tsel

ukul

mat

jaym

pärö

ivä

valo

.

On

tode

lla

tärk

eää,

että

sekä

kart

oitu

slom

akke

esee

net

täky

sely

ynva

stat

aan

huol

elli

sest

i.K

arto

itus

lom

akke

enti

etoj

enpe

rust

eell

ava

lita

antie

tyn

otan

nan

muk

aise

stik

ohte

et,

jois

sasu

orite

taan

näyt

töje

nm

itta

uksi

a.

Yst

äväl

lisi

nte

rvei

sin:

Esa

Liu

kkon

en

Oul

unyl

iopi

stol

line

nsa

iraa

laR

adio

logi

ankl

inik

kaP

L50

,900

29O

YS

Gsm

:041

–54

4428

0es

a.li

ukko

nen@

ppsh

p.fi

143

Ou

lun

ylio

pis

to/O

ulun

ylio

pist

ollin

ensa

iraa

la,r

adio

logi

ank

lini

kka

Rön

tgen

kuvi

endi

agno

stiik

assa

käyt

etty

jen

kuva

työa

sem

anäy

ttöj

ensu

orit

usky

kyja

kuva

nkat

selu

olos

uhte

et.

Esa

Liu

kkon

en,O

ulun

ylio

pist

ollin

ensa

iraa

la/R

adio

logi

ankl

inik

ka,P

L50

,900

29O

yses

a.liu

kkon

en@

ppsh

p.fi

Gsm

:041

-544

428

0

thgirypoC

©20

06E

saL

iukk

onen

NÄ

YT

TÖ

JEN

LA

ITE

KA

NN

AN

KA

RT

OIT

US

Täm

älo

mak

keen

avul

laka

rtoi

teta

anka

ikki

sair

aala

nnä

ytöt

,joi

sta

anne

taan

rad

iolo

gin

enla

usu

nto

(pri

mää

rinä

ytöt

).

Kys

ymyk

siin

voiv

asta

taku

vaty

öase

man

äyttö

jen

laad

un

valv

onn

asta

vast

aava

hen

kil

öta

ilaa

du

nva

lvon

taa

suor

itta

vah

enk

ilö

taim

uu

hen

kil

ö,jo

kavo

iluo

tetta

vast

ilis

tata

ko.n

äytö

t.

Koh

taan

”Työ

pist

e”va

staa

jam

erki

tsee

työp

iste

ttäku

vaav

anni

men

,jos

taty

öpis

teon

myö

hem

min

tunn

iste

ttav

issa

(mah

doll

isia

mit

tauk

sia

vart

en).

Mik

älit

yöpi

stee

nty

öase

mas

saei

ole

kuin

yksi

näyt

tö,j

ota

käyt

etää

nra

diol

ogis

ten

kuvi

endi

agno

osiin

,mer

kitä

änva

stau

kset

vase

mm

anpu

olei

seen

sara

kkee

seen

.

Yks

ilom

ake

onsi

isyh

täty

öpis

tett

ä/ty

ötil

aako

hden

.

144

Ou

lun

ylio

pist

o/O

ulu

nyl

iop

isto

llin

ensa

iraa

la,r

adio

logi

ankl

inik

ka

Rön

tgen

kuvi

endi

agno

stiik

assa

käyt

etty

jen

kuva

työa

sem

anäy

ttöj

ensu

orit

usky

kyja

kuva

nkat

selu

olos

uhte

et.

Esa

Liu

kkon

en,O

ulun

ylio

pist

ollin

ensa

iraa

la/R

adio

logi

ankl

inik

ka,P

L50

,900

29O

yses

a.liu

kkon

en@

ppsh

p.fi

Gsm

:041

-544

428

0

thgirypoC

©20

06E

saL

iukk

onen

Sai

raan

hoit

opii

ri:

,Sai

raal

a:,R

öntg

enyk

sikk

ö(-

osas

to):

,Työ

pist

e:

Työ

asem

a1

Työ

asem

a2

Työ

asem

a3

Työ

asem

a4

Vas

enO

ikea

Vas

enO

ikea

Vas

enO

ikea

Vas

enO

ikea

1.N

äytö

nm

erk

ki2.

Näy

tön

mal

li

3.N

äytö

nty

ypp

iC

RT

:L

CD

Muu

::

mik

ä:

CR

T:

LC

DM

uu:

:m

ikä:

CR

T:

LC

DM

uu:

:m

ikä:

CR

T:

LC

DM

uu:

:m

ikä:

CR

T:

LC

DM

uu:

:m

ikä:

CR

T:

LC

DM

uu:

:m

ikä:

CR

T:

LC

DM

uu:

:m

ikä:

CR

T:

LC

DM

uu:

:m

ikä:

4.N

äytö

nvä

rito

isto

Vär

inäy

ttö:

Har

maa

sävy

:V

ärin

äyttö

:H

arm

aasä

vy:

Vär

inäy

ttö:

Har

maa

sävy

:V

ärin

äytt

ö:H

arm

aasä

vy:

Vär

inäy

ttö:

Har

maa

sävy

:V

ärin

äyttö

:H

arm

aasä

vy:

Vär

inäy

ttö:

Har

maa

sävy

:V

ärin

äyttö

:H

arm

aasä

vy:

5.N

äytö

nik

ä(v

uott

a)v

vv

vv

vv

v

6.K

uin

kam

onta

tunt

iaar

viol

tanä

yttö

äk

äyte

tään

työt

ehtä

viin

vuor

okau

des

sa?

tunt

iatu

ntia

tunt

iatu

ntia

tunt

iatu

ntia

tunt

iatu

ntia

7.M

itä

rönt

gen

kuvi

ak

atso

taan

pääa

sias

satä

ltä

työa

sem

alta

?

UÄ

:T

T:

MR

I:T

oim

enp:

Var

joai

ne:

Nat

iivit:

Mam

mo:

Ver

isuo

nit:

Muu

:,m

ikä

UÄ

:T

T:

MR

I:T

oim

enp:

Var

joai

ne:

Nat

iivit:

Mam

mo:

Ver

isuo

nit:

Muu

:,m

ikä

UÄ

:T

T:

MR

I:T

oim

enp:

Var

joai

ne:

Nat

iivit:

Mam

mo:

Ver

isuo

nit:

Muu

:,m

ikä

UÄ

:T

T:

MR

I:T

oim

enp:

Var

joai

ne:

Nat

iivit:

Mam

mo:

Ver

isuo

nit:

Muu

:,m

ikä

8.T

yöas

eman

näyt

önoh

jain

Mer

kki:

Mal

li:M

erkk

i:M

alli:

Mer

kki:

Mal

li:

Mer

kki:

Mal

li:

9.T

yöas

eman

pääa

sial

line

nk

uva

nkat

selu

ohje

lma

Mer

kki:

Mal

li:V

ersi

onr

o:

Mer

kki:

Mal

li:V

ersi

onr

o:

Mer

kki:

Mal

li:

Ver

sio

nro:

Mer

kki:

Mal

li:V

ersi

onr

o:10

.M

itk

äja

mill

oin

seur

aava

tla

adun

valv

onta

toim

enpi

teet

tote

utet

aan?

Geo

met

rine

nvä

äris

tym

äH

eija

stu

kset

Lu

min

anss

ivas

teL

um

inan

ssin

riip

puv

uus

Res

olu

uti

oK

ohin

aH

arso

häik

äisy

Art

efak

tat

Kal

ibro

inti

Mu

u,m

ikä

____

____

____

____

____

____

____

__

Päi

vitt

–1

kk

Geo

m.

Hei

j.L

umiv

.L

umir

.R

es.

Koh

.H

arso

.A

rtef

.K

alib

.M

uu

1-5

kkvä

lein Geo

m.

Hei

j.L

umiv

.L

umir

.R

es.

Koh

.H

arso

.A

rtef

.K

alib

.M

uu

yli5

kk-

vuos

ittai

n

Geo

m.

Hei

j.L

umiv

.L

umir

.R

es.

Koh

.H

arso

.A

rtef

.K

alib

.M

uu

Päi

vitt

–1

kk

Geo

m.

Hei

j.L

umiv

.L

umir

.R

es.

Koh

.H

arso

.A

rtef

.K

alib

.M

uu

1-5

kkvä

lein Geo

m.

Hei

j.L

umiv

.L

umir

.R

es.

Koh

.H

arso

.A

rtef

.K

alib

.M

uu

yli5

kk-

vuos

ittai

n

Geo

m.

Hei

j.L

umiv

.L

umir

.R

es.

Koh

.H

arso

.A

rtef

.K

alib

.M

uu

Päi

vitt

–1

kk

Geo

m.

Hei

j.L

umiv

.L

umir

.R

es.

Koh

.H

arso

.A

rtef

.K

alib

.M

uu

1-5

kkvä

lein Geo

m.

Hei

j.L

umiv

.L

umir

.R

es.

Koh

.H

arso

.A

rtef

.K

alib

.M

uu

yli5

kk-

vuos

itta

in

Geo

m.

Hei

j.L

umiv

.L

umir

.R

es.

Koh

.H

arso

.A

rtef

.K

alib

.M

uu

Päiv

itt–

1kk

Geo

m.

Hei

j.L

umiv

.L

umir

.R

es.

Koh

.H

arso

.A

rtef

.K

alib

.M

uu

1-5

kkvä

lein Geo

m.

Hei

j.L

umiv

.L

umir

.R

es.

Koh

.H

arso

.A

rtef

.K

alib

.M

uu

yli5

kk-

vuos

ittai

n

Geo

m.

Hei

j.L

umiv

.L

umir

.R

es.

Koh

.H

arso

.A

rtef

.K

alib

.M

uu

11.M

illoi

ntä

män

työa

sem

ann

äytö

ille

onte

hty

laad

unv

alvo

ntaa

viim

eksi

(pvm

)?

12.O

nk

onä

ytöi

llete

hty

vast

aan

otto

tark

astu

s?K

yllä

Ei

Kyl

läE

iK

yllä

Ei

Kyl

läE

i

145

Liite 3. Sähköinen kyselylomake laadunvalvojille

148

Liite 4. Sähköinen kyselylomake radiologisten yksiköiden lääkäreille

152

Liite 5. Sähköinen kyselylomake terveyskeskus- lääkäreille

156

Liite 6. Mittaustaulukko

Copyright Esa Liukkonen

Kohdetiedot:

Mittaus pvm ja aika:teskolutsuattiMallokotorpsuattiM

1. Ympäröivä valaistus (illumination):Näyttö suljettunaNormaalit katseluolosuhteetIlluminanssimittariNäytön keskeltä katsojaan päin

__________lux

2. Näytöltä heijastuva valo (amb. light) :Näyttö suljettunaNormaalit katseluolosuhteetTeleskooppinen mittari8Keskeltä näyttöä

__________cd/m2

3. Spekulaarinen heijastus:Visuaalinen (+- 15°, 30-60 cm et.)Näyttö suljettunaNormaalit katseluolosuhteet ja –asento

Valonlähteet:

KylläEi

Korkeakontrastiset kohteet:

KylläEi

4. Diffuusi heijastus:Luminance 1k: ADVisuaalinen (30 cm et.)Näyttö päälläNormaali valaistus / pimennetty (huppu)

Normaali valaistus:

Pysty: _______

Vaaka:_______

Pimennetty (huppu):

Pysty: _______

Vaaka:_______

5. Luminassivaste (cd/m2) :LN12Putki

1:_______ 7:_______ 13:_______2:_______ 8:_______ 14:_______3:_______ 9:_______ 15:_______4:_______ 10:_______ 16:_______5:_______ 11:_______ 17:_______6:_______ 12:_______ 18:_______

6. Luminanssin tasaisuus:Luminance 1k: UNL 80 ja 10TeleskooppimittariPutki

UNL 80 (vaalea): UNL 10 (tumma)

7. Luminanssin kulmariippuvuus:Luminance 1k: CTVisuaalinen

Kaikki kohteen näkyivät:

KylläEi , ____ vaaleaa / ____tummaa kohdetta ei näkynyt

8. Geometriset vääristymät:Multipurpose 1k/2k: QCViivoitinKuva säädetään koko näyttöalueelle

157

Copyright Esa Liukkonen

9 (a). Resoluutio:Multipurpose 1k/2k: QCKuvan pikseli / näytön pikseliVisuaalinenSuurennuslasiPisteytys

9 (b). Resoluutio:Multipurpose 1k/2k: QCNyquist ja Half-NyquistKuvan pikseli/näytön pikseliVisuaalinenSuurennuslasiViivaparien vertailu: ok / X (eroja)

10. Kohina:Noise 1k: AFCVisuaalinen (30 cm et.)

_____ / 4:stä erottuu

11. Verholoiste:Glare 1k: GV ja GVNSäädetään ympyrän läpimitta 20 cmVisuaalinenPahvisuoja

GV: _____ / 5:stä erottuu

GVN: _____ / 5:stä erottuu

12. Kromaattisuus:Luminance 1k: UN 80Visuaalinen

Värieroja näytössä:

Kyllä , Ei

13. Virheelliset pikselit:Luminance 1: UN 10 ja 80VisuaalinenSuurennuslasi

Pikselit:1. Kirkkaat pikselit: _____ kpl2. Mustat pikselit: _____ kpl3. Välimuotoiset pikselit: _____ kpl

Klusterit:1. _____ kpl. Pikslien määrä/klusteri: ______________2. _____ kpl. Pikselien määrä/klusteri:______________3. _____ kpl. Pikselien määrä/klusteri: _____________

14. Näytön asetukset Kirkkaus: __________Kontrasti: __________Black level: ___________________: __________

Ei katsottu, koska______________________

15. Näytön liitäntäDigitaalinen: , Analoginen: , Digi-anal:

Muut huomiot:

158

Liite 7. Havainnointilomake

Oul

unyl

iopi

sto/

Oul

unyl

iopi

stol

linen

saira

ala,

radi

olog

ian

klin

ikka

Rönt

genk

uvie

ndi

agno

stiik

assa

käyt

etty

jen

kuva

työa

sem

anäy

ttöj

ensu

oritu

skyk

yja

kuva

nkat

selu

olos

uhte

et.

Esa

Liuk

kone

n,O

ulun

ylio

pist

ollin

ensa

iraal

a/Ra

diol

ogia

nkl

inik

kaPL

50,9

0029

Oys

esa.

liukk

onen

@pp

shp.

fi

Gsm

: 041

-544

4 28

0

Copy

right

©20

06Es

aLi

ukko

nen

Kuva

nkat

selu

tiloj

en h

avai

nnoi

nni

ssa

käyt

että

vä p

roto

kolla

.

Kohd

etie

dot:

Mitt

aus

pvm

ja a

ika:

!mou

Hteskolu

Ttaisatavationniava

Hedhok

avationniavaH

Huo

neen

val

oisu

usYl

eine

n va

lois

uus

−lu

ksim

ittau

sIk

kuna

tSi

jain

ti nä

yttö

ihin

näh

den

Peite

ttäv

yys

Tila

hava

inno

intih

etke

lläSe

inät

Väri

Hei

jast

usom

inai

suud

etÄ

änie

n va

imen

nus

Rönt

genv

alot

aulu

Sijo

itusp

aikk

a nä

yttö

ihin

näh

den

Koko

Vala

istu

sSi

jain

ti nä

yttö

ihin

nähd

enSä

ädet

tävy

ysH

eija

stuk

set p

inno

ista

Näy

töt

Sääd

että

vyys

ylä

-ala

suun

nass

aA

sent

o ka

tsoj

aan

nähd

en (k

atse

luku

lma)

159

Liite 8. Radiologisten yksiköiden lääkäreiden positiiviset kommentit luokitellussa taulukossa

Klusteroitu aineisto Abstrahoitu aineisto Yläkäsitteet

Kpl Kpl Kpl

Harmaasävymonitorien laatu hyvä 1

Näytön hyvä

suorituskyky 5 Näytön laatu 5

5 MP:n monitorit hyviä 1

Kuvat tasalaatuisia 1

Hyvä kuvanlaatu 2

Kuvien mittausmahdollisuus 4

Ohjelman

mahdollisuudet 41 Kuvankatseluohjelma 41

Mahdollisuus säätää kontrastia 3

Kuvankäsittely nopeaa/mahdollista 3

Kuvien vertailumahdollisuus/helppous 2

Kuvien ikkunointimahdollisuus/nopeus 10

Kuvien suurennusmahdollisuus/helppous 9

Leikesarjojen selaus/käsittely 5

Reformaatit 1

Kuvien kopiointimahdollisuus 1

Inversiokuvat 2

Kohdentaminen 1

Vanhojen kuvien haku helppoa 2 Digitaalisen arkiston

tuomat edut kuvien

katselussa

6

Kuvankatselutoiminta 14

Kuvien yhtäaikaiskäyttö 1

Kuvat nopeasti saatavilla 1

Kuvat tallessa ja järjestyksessä arkistossa 2

Filmien käsittelyn loppuminen 3 Digitaalisen arkiston

tuomat edut

tehokkuuteen 8

Helpottaa konsultaatiota 1

Nopeus 2

Joustavuus 2

160

Liite 9. Radiologisten yksiköiden lääkäreiden negatiiviset kommentit luokitellussa taulukossa


Kpl Kpl Kpl

Riittämätön näytön paikkaerotuskyky (thx,

reuma)

3

Ongelmat näytön

suorituskyvyssä 9 Näytön laatu 9

Ongelmat kuvan kontrastissa 1

Kuvankatselukulman ongelmat 1

Natiivikuvat helpompi tulkita 1

Riittämätön värimonitorien laatu 1

Mikrokalkkien huono erottuminen 2

Ongelmat ohjelmistopäivitysten

oppimisessa

1

Ongelmat ohjelman

käytössä 8

Kuvankatseluohjelma 11

Kuvavertailu ei toimi oikein/hankalaa 2

Vaikeakäyttöiset ohjelmistot 3

Ongelmat kokonaiskuvan saamisessa

tutkimuksesta

1

Ongelmat erilaisten työasemien

hallinnassa

1

Ohjelman epävarma toiminta 1 Ongelmat ohjelman

toiminnassa 3 Kuvaripustus ei toimi oikein 1

Parametrien puute kuvissa 1

Taustavalaistuksen heijastukset 2 Heijastusten aih.

ongelmat 3 Kuvankatseluympär. 3

Hajavalo 1

Kuvahakujen hitaus 2 Ongelmat

digitaalisen arkiston

toiminnassa

3


Kuvien nosto-ongelmat 1

Hiirikäsi 1

Ergonomiset

ongelmat 5

Hartia- ja niskaongelmat 1

Selkäongelmat 1

Silmien rasitus 1

Staattinen rasitus 1

161

Liite 10. Terveyskeskuslääkäreiden positiiviset kommentit luokitellussa taulukossa


Kpl Kpl Kpl

Näytön riittävä koko 1 Näytön

perusominaisuudet 6

Näytön laatu 12 Kuvien laatu hyvä/parempi kuin filmillä 5

Tummien kohtien arviointi helppoa 1 Näytön hyvä

suorituskyky 6

Kuvien laatu hyvä/parempi kuin filmillä 5

Mahdollisuus/helppous suurentaa 24

Ohjelman

mahdollisuudet 53


Kuvien

käsittely/säätäminen/muokattavauus

14

Valotuksen/valoisuuden säätö 5

Mahdollisuus kontrastin säätöön 3

Värit säädettävissä 1

Kuvien tarkentaminen 1

Käänteisvalotus 4

Kohdennus 1

Helppo tehdä mittauksia kuviin 3

Ohjelmiston toiminta 7 Kuvat voi nopeasti vaihtaa 2

Kuvien vertailu helppoa 2

Oma rauha 1 Kuvankatselutila 1 Kuvankatseluympäristö 1

Kuvat eivät hukassa 12

Digitaalinen kuva-

arkisto 71


Vanhojen/vertailu kuvien saatavuus

arkistosta

6

Kuvat heti käytössä/katsottavissa 14

Kuvat helposti saatavilla 11

Voi katsoa kuvia miltä tahansa

tietokoneelta/työtilassa

4

Kuvia ei tarvitse kuljettaa

(potilas/hlökunta)

12

Ei filmien/kuvapussien käsittelyä 8

Kuvat helppo siirtää/lähettää 4

Nopeus/nopeuttaa työtä 14

Toiminnan

tehokkuus 33

Helppous 2

Ajan säästö (potilas/lääkäri) 1

Helppo näyttää kuvia potilaalle 1

Voi tarkistaa kuvat potilaan läsnäollessa 1

Säästää filmikuluja 1

Saa paperitulosteen 1

Konsultoinnin helppous/mahdollisuus 9

Vaivaton 1

Välittömyys 1

Parempi kuin filmiaika 1

162

Liite 11. Terveyskeskuslääkäreiden negatiiviset kommentit luokitellussa taulukossa


Kpl Kpl Kpl

Näyttö (kuva-ala) liian pieni 15 Näytön koko 28

Näytön laatu 48

Vertailu hankalaa (näyttö liian pieni) 13

Paikkaerotuskyky ei riittävä 5

Näytön suorituskyky 13

Kuvat liian vaaleita 2

Näytön luminanssi liian vähäinen 2

Näytön kontrasti liian vähäinen 2

Kuvat epätarkkoja ajoittain 2

Kuva välkkyy 1

Näytön

ominaisuudet 7

Likainen näyttöruutu 2

Näyttö ei tarpeeksi laadukas (esim thx-

kuvat)

4

Ei koulutusta ohjelman käyttöön 3 Ohjelmistokoulutus 11


Ei osaa ohjelmistoa kunnolla 8

Kuvankatseluohjelman käyttö hankalaa 1

Ohjelmiston toiminta 4

Kuvat avautuvat väärin näytölle 1

Mittaukset eivät onnistu 1

Tekstin ja kuvan yhtäaikaiskäyttö ei

onnistu

1

Huonot valaistusolosuhteet (esim liian

kirkas)

4

Valaistusolosuhteet 8 Kuvankatseluympär. 9 Valaistuksen säätö hankalaa 2

Heijastukset 2

Näyttö eri tilassa 1 Katseluolosuhteet 1

Hitaus (ohjelmisto, arkisto) 4 Digitaalinen arkisto 4

Kuvankatselutoiminta 7 Huono oma näkökyky 1 Omat edellytykset 3

Ongelmat tulkinnassa 2


Book orders:Granum: Virtual book storehttp://granum.uta.fi/granum/

S E R I E S D M E D I C A

1042. Korpi, Jarkko (2010) Collagenase-2 (matrix metalloproteinase-8) in tonguesquamous cell carcinoma, bone osteosarcoma, and wound repair

1043. Kantomaa, Marko (2010) The role of physical activity on emotional andbehavioural problems, self-rated health and educational attainment amongadolescents

1044. Volmanen, Petri (2010) Intravenous patient controlled analgesia with remifentanilin early labour

1045. Pääkkönen, Tiina (2010) Melatonin and thyroid hormones in the cold and indarkness. Association with mood and cognition

1046. Nevala, Terhi (2010) Endovascular treatment of an abdominal aortic aneurysm.Mid-term results and management of a type II endoleak

1047. Railo, Antti (2010) Wnt-11 signalling, its role in cardiogenesis and identification ofWnt/β-catenin pathway target genes

1048. Ahvenjärvi, Lauri (2010) Computed tomography in diagnostics and treatmentdecisions concerning multiple trauma and critically ill patients

1049. Haapea, Marianne (2010) Non-response and information bias in population-basedpsychiatric research. The Northern Finland 1966 Birth Cohort study

1050. Poikonen, Kari (2010) Susceptibility of human macrophages to Chlamydiapneumoniae infection in vitro

1051. Ojala, Kati (2010) Modern methods in the prevention and management ofcomplications in labor

1052. Auvinen, Juha (2010) Neck, shoulder, and low back pain in adolescence

1053. Pirkola, Jatta (2010) Gestational diabetes. Long-term, metabolic consequences forthe mother and child

1054. Santaniemi, Merja (2010) Genetic and epidemiological studies on the role ofadiponectin and PTP1B in the metabolic syndrome

1055. Hyvärinen, Jaana (2010) Enzymes involved in hypoxia response. Characterizationof the in vivo role of HIF-P4H-2 in mouse heart, of a novel P4H in human andzebrafish and of the catalytic properties of FIH

1056. Kastarinen, Helena (2010) Renal function and markers of cardiovascular risk

1057. Nevalainen, Jukka (2010) Utilisation of the structure of the retinal nerve fiberlayer and test strategy in visual field examination

ABCDEFG

UNIVERS ITY OF OULU P.O.B . 7500 F I -90014 UNIVERS ITY OF OULU F INLAND


S E R I E S E D I T O R S

SCIENTIAE RERUM NATURALIUM

HUMANIORA

TECHNICA

MEDICA

SCIENTIAE RERUM SOCIALIUM

SCRIPTA ACADEMICA

OECONOMICA

EDITOR IN CHIEF

PUBLICATIONS EDITOR

Professor Mikko Siponen

University Lecturer Elise Kärkkäinen

Professor Pentti Karjalainen

Professor Helvi Kyngäs

Senior Researcher Eila Estola

Information officer Tiina Pistokoski



Publications Editor Kirsti Nurkkala

ISBN 978-951-42-6217-3 (Paperback)ISBN 978-951-42-6218-0 (PDF)ISSN 0355-3221 (Print)ISSN 1796-2234 (Online)

U N I V E R S I TAT I S O U L U E N S I S

MEDICA

ACTAD

D 1058

ACTA

Esa Liukkonen

OULU 2010

D 1058

Esa Liukkonen

RADIOLOGISTEN KUVIEN KATSELUSSA KÄYTETTÄVIEN NÄYTTÖJEN LAATUNÄYTTÖJEN LAITEKANTA, SUORITUSKYKY JA LAADUNVALVONTA SEKÄ KUVANKATSELU-OLOSUHTEET RADIOLOGISISSA YKSIKÖISSÄ JA TERVEYSKESKUKSISSA

LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA,DIAGNOSTIIKAN LAITOS,RADIOLOGIA,OULUN YLIOPISTO;TARTON YLIOPISTO;SOSIAALI- JA TERVEYSALAN YKSIKKÖ,OULUN SEUDUN AMMATTIKORKEAKOULU

oulu 2010 d 1058 university of oulu p.o.b. 7500 fi-90014...

Documents