8 Cv:n lisätodistukset 14 Uusi läänintaiteilija 16 Yksikön kasvot: Teku

5 / 2009 Oulu UAS Student Magazine

Moniulotteista aktiivisuutta ja luovaa taituruutta

19-21 The Mystic Nature of Finns 22 Animal Rights Against Superficiality 22 Event Calendar

English section:

VaalikuulutusOulun seudun ammattikor-keakoulun opiskelijakunnan vaalilautakunta kuuluttaa EDUSTAJISTOVAALISTA.

Vaalien ajankohtaEdustajistovaali järjestetään 3.11.2009 klo 0:00 - 9.11.2009 klo 23:59.

Valittavat edustajatEdustajistovaaleissa valitaan opiskelijakunta OSAKOn edus-tajistoon 25 edustajaa ja näiden varajäsenet. Vaalikelpoisia ovat kaikki äänioikeutetut OSAKOn jäsenet.

VaaliasiakirjatVaaliasiakirjoja saa OSAKOn toimistolta (Albertinkuja 20) normaaleina aukioloaikoina ja OSAKOn internetsivuilta www.osakoweb.fi.

Ehdokasasetteluasiakirjat sekä vaaliliiton ja vaalirenkaan pe-rustamisasiakirjat on jätettävä OSAKOn toimistolle 12.10.2009 klo 16:00 mennessä. Myös postitse toimitetut asiakirjat tulee olla perillä kyseisenä ajankohtajana.

VaaliluetteloVaaliluettelon äänioikeutetuista voi tarkistaa OSAKOn toimistolla 19.10.2009 - 23.10.2009 välise-nä aikana. Vaalilautakunnalle osoitetut oikaisuvaatimukset on jätettävä OSAKOn toimis-tolle 23.10.2009 kello 15:00 mennessä.

ÄänestysVaalit järjestetään sähköisesti internetissä. äänioikeutetuille lähetetään students.oamk.fi-palvelimen sähköpostiosoittee-seen linkki verkkosivulle, jolla he voivat käyttää äänioikeuttaan. äänioikeutettuja ovat OSAKOn jäsenet, jotka ovat maksaneet jäsenmaksunsa 9.11.2009 klo 12:00 mennessä.

OSAKOn säännöt ja vaalijär-jestys ovat nähtävillä OSAKOn toimistolla, Albertinkuja 20, sekä internetosoitteessa http://www.osakoweb.fi.

VAALILAUTAKUNTAPekka Leviäkangas, vaalilautakunnan puheenjohtaja

Vaalikuulutus

Onko tässä juuri SINUN ilmoituksesi paikka?

Ota yhteyttä ilmoitusmyyjään: Mika Saloranta 050 3174938 tai mika@opiskelijalehti.fi

2

Sinä musikaalinen nuori aikuinen! Tule mukaan Oulun ev.-lut. seurakuntien Sarastus-kuoroon. Aikaisempaa kuorotaustaa et tarvitse – tule sellaisena kuin olet. Äänialat ovat sopraano, altto, tenori ja basso. Laulajien lisäksi kaivataan soittajia musisoimaan Sarastus-kuo-ron kanssa.

Kuoron ohjelmisto koostuu reippaista nuorten hengel-lisistä lauluista ja muunlaisesta tilaisuuksiin sopivasta musiikista. Sarastus esiintyy jumalanpalveluksissa, kuten Tuomasmessuissa sekä muissa seurakuntien tapahtumissa.

Jokaisella harjoituskerralla huilataan hetki, jolloin vaihdetaan kuulumiset kahvikupin ja pienen purtavan äärellä. Yhteishenkeä ylläpidetään myös kuoroleirien avulla. Laulamisen ilo ei maksa sinulle mitään.

Kuoro kokoontuu torstaisin kello 18–20 Öbergin talon yläsalissa, osoitteessa Kirkkokatu 5.

Kuoronjohtajana toimii kirkkomuusikko Taina Voutilai-nen. Häneltä saat lisätietoa Sarastus-kuoron toimin-nasta, p. 044 3161 729 tai s-postilla taina.vuotilainen@evl.fi.

Tule mukaan Sarastus-kuoroon! lähtenyt liikkumaan

www.oulunkorkeakoululiikunta.fi

Opiskelu ja työnteko vaativat paljon energiaa. Oulun korkea-koululiikunta tarjoaa energialle hyvän kodin.

Yhteinen tuotteemme on Sporttipassi, joka oikeuttaa sovittuihin alennuksiin kursseista ja yhteistyökumppaneiden palveluista. Kannattaa siis lähteä liikkumaan!

Lisätietoja Oulun korkeakoululiikunnan palveluista ja lajitar-jonnasta osoitteessa www.oulunkorkeakoululiikunta.fi.

tätäkään lehteä ei olisi ilman internetiä.fi

Onko liikunta jäänyt vähemmälle, eikä oikein tiedä miten aloittais? Ratkaisu löytyy Oulun korkeakoululiikunnan Lähtenyt Liikkumaan -hankkeesta! Lue lisää nettisivuiltamme.

kansi: Mika Saloranta Kuvassa Marjaana Aronen, Kati Asmundi ja Juho Kemppainen laboratorioanalyytikkojen kou-lutusohjelmasta sentrifugin ää-ressä. Tämän numeron Yksikön kasvot ovat Tekniikan yksiköstä (s. 16-17).

Oamkin opiskelijalehti Osakolainen, www.opiskelijalehti.fi, osakolainen@opiskelijalehti.fi

Päätoimittaja: Elina Aronen-Raappana, 044 3066 149, elina@opiskelijalehti.fi

AD & ilmoitusmyyjä: Mika Saloranta, 050 317 4938, mika@opiskelijalehti.fi

Avustajat: sivulla 4

Tilaus: vuosikerta 7 €, tilausohjeet verkossa tai numerossa 010 27 21039

Painos: 2000 kpl ISSN 1456-8640 11. vuosikerta, nro 59

Painopaikka: Art-Print Oy, Kokkola

Aineistovaatimukset: painolaatuinen pdf, eps tai tiff, alkuperäistiedostot Illustratorille, Indesignille tai Photoshopille käyvät myös; Kuvat: eps, jpg tai tiff

Kustantaja: Oulun seudun ammattikorkea-koulun opiskelijakunta, Albertin-kuja 20, 90100 Oulu

Osakolainen on toimituspolitiikaltaan ja sisällöltään itsenäinen opiskelijalehti.

Tässä opiskelijalehdessä

– Ongelmat ovat samat kuin ennenkin, mutta nyt niistä uskalletaan puhua. Ja puhumallahan ne asiat selviää.

Valmis tutkinto työelämävalttina -hankkeen vetäjä Susanna Martikkala auttaa opiskelijoita

opintoihin liittyvissä vaikeuksissa (s. 13).

Keskustelu jatkuu vielä osoitteessa opiskelijalehti.fi.

Lukijapostia otetaan vastaan verkkosivuilla ja osoitteessa palaute@opiskelijalehti.fi.

3

linjaT

– Jos elämä ei maita, ja on tylsää, niin aina voi ryhtyä järjestötoimintaan. Jokseenkin tällaisen lauseen kuulin tänään edustajiston kokouksen jälkeen. Lause pitää paik-kansa. Tekevälle riittää töitä maailman tappiin asti, mutta mitä niistä töistä saa? Ei ainakaan maallista mammonaa. Ei hyvää mieltä, ei kiitosta eikä kukkakoria pöydälle. Ehkä saa toisen aktiivin ymmärtäväisen halauksen. Vastuuta on jaossa, jos siihen vain haluaa tarttua. Vastuuta riittää, mutta ei vapautta. Vastuuta eikä mitään muuta. Tulosvastuu siir-tyy seuraavalla portaalla istuvalle.

Luokkakaverit katsovat oudosti, kun heille kertoo kaikista ylimääräisistä nakeista, mitä on kontolleen ottanut. He ajattelevat, että eihän tuo poloinen selviydy edes aikasem-mista tehtävistään! En tiedä, ymmärtäväkö he jatkumoa, mikä syntyy, kun sitoutuu ensimmäiseen nakkiin minkä järjestöjumala nakkipaketistaan sinulle ojentaa.

Ensimmäinen nakki, jota et edes hahmota kunnolla, on loistokas nakki. Se on pieni sitoutuminen johonkin, mistä sinulla ei ole hajuakaan. Kohta olet kaulaasi myöten siinä hahmottomassa lietteessä, jota voisi kepeästi kutsua vaikka järjestötoiminnaksi. Koetat räpiköidä, kunnes huomaat,

että kaikki muutkin ovat yhtä ulalla – yhtä nakinlyömiä kuin sinäkin. He eivät vain näytä sitä. Ehkä sinäkään et näytä sitä. Pik-kuhiljaa liete muotoutuu. Et vielä saa siitä selvää, mutta sinulla on aavistus. Onko se ankka? Ei, mutta se voisi olla mäyrä. Ehkä ei sittenkään, mennään lähemmäs katsomaan. Ja niin jatkumo on syntynyt. Olisi häpeällistä heittää miltein täysi nakkipak-etti hukkaan, joten liejun syvempi kohta kohtaa edustajiston jäsenen.

Eli mitä tästä kaikesta saa? Ei harmaintakaan aavistusta. Sai-raslomaa?

Pekka Leviäkangas

etiö

Sekavaa tilitystä kello 03.21

4

on poissaoleva tuotta-jaopiskelija ja ylpeä it-sestään, kun on löytänyt taas liikkumisen ilon.

on Oamkin alumni (medianomi, AMK), jonka toistaiseksi suurin saavutus on selvitä elä-mastä hengissä omissa kengissä.

(medianomi, AMK) on graafisen suunnittelun ja tiedeviestinnän poissaoleva jatko-opiskelija ja mielis-sään, kun ei enää stressaa toisarvoisista asioista.

on sosiaalialan opinto-jensa lomassa puskenut kaksi valloittavaa lasta maailmaan.

eli Awe on kolman-nen syksyn kuvallisen opiskelija, joka pääsi kesällä vähäksi aikaa irti energiajuomista.

on kolmannen vuoden journalistiopiskelija, jonka mielestä projek-tiopintojen suoritta-minen Romaniassa on ältsin siistii.

on kuvallista leikkivä kolmannen vuoden jour-nalisti, joka nyt ensim-mäistä kertaa elämässään viettää yli kaksi viikkoa vuodesta ulkomailla.

on toisen vuoden me-diatuottajaopiskelija ja iloitsee hämmästyttäväs-tä kyvystään myöhästyä joka paikasta.

on ännännen vuoden Oamkilainen ja saanut opintojensa aikana valmiiksi muunmuassa omakotitalon.

on tradenomi, joka jul-kaisee pian ensimmäisen runokokoelmansa.

on kolmannen vuoden kansainvälisen kaupan opiskelija, joka on kan-tapään kautta oppinut karistamaan vanhat tomut jaloistaan.

on istumatyötä tekevä journalisti-opiskelija, joka on syvästi kiitolli-nen itselleen, että lopetti tupakoinnin ja alkoi liikkua.

Suvi Lukkarila

Milla Rauma

Elina Aronen-Raappana

Milka Peltokangas

Esa Vengasaho

Iikka Kivi

Matias Partanen

Pekka Leviäkangas

Mika Saloranta

Niko Peltokangas

Jaana Holappa

Eliisa Alatalo

TEKIJÄT

Opiskeluaikaan liitetään usein mielikuva vapaudesta. Elämään sisältyy voimakas tunne siitä, että kaikki on mahdollista, ja maailma on avoin. Voi olla rennosti sellainen kuin on kaikkine vikoineen ja tunteineen. Epäkohtia ympärillään ei tarvitse hyväksyä, vaan niistä voi valittaa ja hankkiutua eroon suurieleisesti. Itsensä ilmaiseminen mitä erilaisimpien tunteen-purkauksien siivittämänä ei aiheuta pe-ruuttamattomia jälkiseurauksia, tai niistä ei tarvitse välittää. Mielikuva voi esittäytyä näin hieman kärjistetysti.

Tasoittuminen tapahtuukin sitten väkisin. Viimeistään työelämän vaatimukset opet-tavat sosiaalisia taitoja ehkä kantapään kautta. Itsestään selviltä tuntuvat, lapsena opitut käyttäytymismallit konkretisoituvat uudenlaisissa lähtökohdissaan ja näyttäy-tyvät eri tavoin eri persoonien kohdalla. Työpaikalla tarvitaan diplomaattista tajua. Eräs suorapuheinen esimies kehotti erään vastavalmistuneen, teräväkielisen ja ”äk-kiväärän” työntekijän hiomaan särmiään, mikäli tämä halusi menestyä työelämässä. Heidän välinen yhteistyö sujui loistavasti, sillä molemmat arvostivat toistensa am-mattitaitoa ja asemaa sekä perusteltujen mielipiteiden ääneen lausumista. Työn-tekijän seuraava työsuhde olikin sitten sosiaalisesti haastavampi.

Työelämässä joutuu sietämään kaiken-laista. Omanarvotuntoinen nuori joutuu helposti vaikeuksiin työpaikassa, jossa

noudatetaan vanhanaikaisen henkilös-töpolitiikan jäykkää hallitsija-alamainen -hierarkiaa. Ja sen jälkeen uudessa työsuh-teessa on taas sopeuduttava toisenlaisiin olosuhteisiin. Pitää hallita paineensietoa, erilaisten persoonien ja toimintatapojen sietoa. Omaa reagointiaan ja mielipiteiden sopivaa ilmaisutapaa joutuu harkitsemaan ja miettimään pidempään. Refleksit hi-dastuvat. Joku voi ehkä oivaltaa, että kaikkia mielipiteitä ei aina tarvitsekaan tuoda esille. Vähitellen temperamenttinen persoona on tasoittunut sileän tylsäksi. Näin tuotetaan järkeviä ja kunnollisia kansalaisia.

Juuri kun on oppinut hillitsemään kie-lensä ja sietämään, pitääkin opetella uu-destaan, että kaikkea ei sentään tarvitse sietää. Täytyy olla sopivan itsekäs ja pitää puolensa järkevästi. Missä se kuuluisa raja oikein menee? Mikä on oikeudenmukais-ta suhtautumista, kun kohtaa epäoikeu-denmukaisuutta? Ristiriitojen aallokossa luoviminen vaatii luovuutta.

Oma käyttäytyminen heijastuu nopeasti takaisin muista ihmisistä, yksityiselämäs-säkin. Jonakin kauniina päivänä muistuu mieleen, että myös perheenjäsenille voi olla kohtelias. Se auttaa kummasti arjes-sa. Kaikkien eri elämänalueilta tulevien paineiden keskellä yllättävän tärkeäksi ominaisuudeksi muodostuu hyväntuuli-suus ja hyvä mieli, pehmeän särmätön tila. Sepä vasta onkin kypsää. Vaikka lähipiirin

kesken ei ehkä tar-vitsekaan olla yhtä hyvätapainen kuin vaikkapa työka-vereiden kanssa. Eräs psykolo-giksi valmistuva nuori aikuinen huokaisi ker-ran, että ”Su-kulaisten kanssa on aina niin vapauttavaa, kun ei tarvitse kokoajan ottaa huomioon tois-ten tunteita!”

Sosiaalisten taitojen kehittämi-nen auttaa selviytymään eri tilanteis-sa erilaisten ihmisten kanssa. Toisaalta tasainen ja hillitty harmonia päämääränä voi ahdistaa ja rajoittaa vapautta. Viimei-sen vuoden opiskelijoille voisikin järjestää opintojakson, jossa kasvatuspsykologi val-mentaa tulevaisuuden haasteisiin.

Särmien hiominen tuntuu silti kamalalta ajatukselta. Ikään kuin pitäisi hinkata oma persoonallisuus mukavan neutraaliksi ja silotella itsensä yhteiskuntakelpoiseen siistiin muottiin sopivaksi. Vielä hieman kapinallinen äkkiväärä havahtuu, eikä täysin hyväksy. Jonkun särmän voisi jättää teräväksi.

Elina Aronen-Raappana

pääkirjoitus

Tasaisen pehmeän aikuisuuden kirous

5

Valtakunnallinen Tradenologiatapahtuma järjestetään en-simmäistä kertaa Oulussa, ja tervetulleita bileisiin ovat kaikki korkeakouluopiskelijat. Tapahtuma alkaa iltapäivällä Torinran-nassa, ja illalla juhlitaan Fiona Nightissa.

Kulttuurialan yksikössä klo 17.30-20.00. Illan aikana kuullaan puheenvuoroja yrittäjyydestä, osuuskunnista ja freelancerina toimimisesta. Tarjolla on tapas-iltapalaa. Ilmoittaudu mukaan tilaisuuteen 6.10. mennessä osoitteeseen: alumni@oamk.fi

Alkuilta juhlitaan Tekniikan yksikössä (klo 18-23), jossa jär-jestetään mm. keskustelupaneeli. Opiskelijalle pääsymaksu on 30 euroa, ensimmäiset 50 ilmoittautunutta pääsevät mukaan. Hintaan sisältyy illan ohjelma, tarjoilut, kuljetukset jatkobileisiin, musiikkitarjontaa bändin muodossa ja tietenkin iloista seuraa.

Merirosvoaiheinen teemasaunailta Rakennusmestareitten saunalla osoitteessa Isokatu 13, klo 19.00 alkaen. Tarjolla na-posteltavaa, omat juomat voi ottaa mukaan. Illan paras puku palkitaan.

OSAKOn järjestämä koulutus Liiketaloden yksikössä, jossa Mikko Nissinen kertoo sopimusoikeudesta.

Tekniikan ja Kulttuurin yksikössä (Kotkantie 1) paneudutaan ajankohtaisiin ympäristöasioihin paikallisesta näkökulmasta. Päivän aikana nähdään mm. muotinäytös, joka esittelee pai-kallisten suunnittelijoiden töitä.

Opiskelijakunta OSAKOn tuhti rokkipaketti räjähtää käyntiin Oamkin Ympäristöpäivän päätteeksi Nuclear Nightclubissa klo 20.00. Esiintyjinä Satellite Stories, Magpie, Blue Frequency ja Random Mullet! Tapahtumassa opiskelijaystävällisiä hintoja.

Cabaret –yökerhossa, opiskelijakortilla ilmainen sisäänpääsy.

2.10. Tradenologia

8.10. Kulttuurialan yksikön opiskelijoiden ja alumnien

yhteinen alumni-ilta

16.10. OTE ry:n virallinen 60. vuosijuhla

14.10. Pirate Night

13.10. Järjestökoulutus

8.10. Oamkin ja OSAKOn Ympäristöpäivä

8.10. OSAKOROCK

8.10. OTE ry:n 60-vuotisjuhlan Preparty

Imoita tapahtumasta: elina@piskelijalehti.fi

Tapahtumakalenteri

SilppUri

Sosiaalisia taitoja Toimittaja opettaa käyttäytymään

Oman torven toitottamisen abcpekka leviäkangas

Tiedotettavaa

projektiavustusten hakeminen vuodelle 2009Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta (OSAKO) jakaa pro-jektiavustuksia vuodelle 2009. Pro-jektiavustusta voi hakea kuka tahansa opiskelijakunnan jäsen opiskelijakun-nan toimintaa tukevaan toimintaan.

Projektiavustuksia jaetaan neljä kertaa kalenterivuodessa keväällä ja syksyllä, yhteensä 3500 €. Tänä syksynä avustus-ta voi hakea vielä 12.11., jolloin jaossa on 1000 €.

Lisätietoja: konsta.ryhanen@osakoweb.fi

OSaKOn tapahtuma-sähköpostilistaOpiskelijakunta OSAKO on perusta-nut uuden vapaaehtoisen sähköpostin lista kaikille erilaisista tapahtumista kiinnostuneille. Listalle voivat laittaa postia ne järjestöt, yhdistykset, ryhmät yms. joilla on tapahtumia, joista halu-avat tiedottaa opiskelijoille.

Listalle voi liittyä osoitteessa http://mail.tnnet.fi/mailman/listinfo/tie-dotus, ja listan osoite on tiedotus@osakoweb.fi. Listalle liittyneet voivat lähettää viestejä listan jäsenille. Listan ulkopuoliset eivät voi lähettää listalle viestejä.

Lisätietoja: kaisa.keski-korpela@osakoweb.fi

tai erja.simuna@osakoweb.fi

OpiskelijaetujaOpiskelijakortilla pääset yökerho Fiona Nightiin aina kahdella eurolla, myös erikoisiltoina. Käytä hyväksi opiskeli-jaystävälliset hinnat.

Lisää etuja: http://www.osakoweb.fi/opiskelijakortti/

edut.php

Muut lehdet

”On hankala sanoa, mikä opiskelijoi-den kielenkannat sitoo: kyse voi olla älyllisestä laiskuudesta tai arvosanojen menettämisen pelosta.”

Jyväskylän ylioppilaslehti, www.jylkkari.fi

Pääkirjoitus 10/2009

”Aikana jolloin tietokonetyöstä ei oltu kuultukaan, LaLanne julisti liikunnan puutteen, tyhjät kalorit ja jatkuvan hermojännityksen nykyihmisten pe-risynneiksi. Jos vuosikymmeniä sitten elettiin perisynnissä, mikä lienee ny-kyistä menoa kuvaava ilmaus?”

Aviisi, www.aviisi.fiPääkirjoitus 11/2009

”Jostain syystä Oulun-keikka oli kauheaa pervoilua ja ilmanussintaa pullollaan. Ilmoitin kuuluvani hormonikirkkoon, ja Mira oli leuhkakeuhkoinen. Paikallisessa 45 Special –baarissa Pemuja jo odotet-tiinkin keikan jälkeen, mutta minulla oli lapsonen mukana, joten menin kiltisti nukkumaan. Pojille kuulemma tarjoiltiin nelivitosessa maailman parasta rommia.”

Soundi 8/2009, PMMP:n kesäpäiväkirja

”Niinhän sitä sanotaan, että jos ei ole nuore-na radikaali, niin on sydämetön ihminen. Ja jos ei vanhempana muutu konservatiiviseksi, on yksinkertaisesti tyhmä.”

47-vuotias näyttelijä Outi Mäenpää (nyk. Outi Norberg), MeNaiset

37/2009

”Sain pkv-lääkkeeni kätevissä sadan tabletin perhepakkauksissa, vaikka olin juuri kertonut päihdetaustoistani ja itsetuhoisista ajatuksistani.”

Image 8/2009, Narkomaanin päiväkirja

”Hän oli viettänyt vuoden lukkojen takana Kiinassa, sitten kolme kuu-kautta ruuhkaisessa pidätyskeskuksessa Thaimaassa ja nyt kolme kuukautta sairaalassa, jossa hän oli kuullut äitinsä kuolleen ja veljensä joutuneen vanki-laan. Miten hän saattoi näyttää niin autuaan onnelliselta?”

Valitut Palat syyskuu 2009, He pakenivat Pohjois-Koreasta

Osakolainen 5 vuotta sitten

5/2004: Kuusisaaressa juhlittiin lukuvuoden alkamistaYksi juhlijoista oli Jessica Alatalo, joka arveli ys-tävänsä kanssa heidän olevan ainoita Sosiaali- ja terveysalan yksikön opiskelijoita paikan päällä. ---

Myös Antti Päätalolla oli hauskaa, vaikka edellisenä iltana oli mennyt myöhään. Liiketaloutta opiskeleva mies oli edellisenä iltana osallistunut samassa pai-kassa pidettyihin Vulcanialaisiin, ylioppilaskunnan järjestämiin bileisiin. ---

– Nyt odotellaan illan kliimaksia, Katveen keikkaa. Silloin tulee hypetys, Päätalo kertoi ja nauroi. ---

Katveen tahdissa jammaili myös OSAKOn Niko Pel-tokangas. Hän kiteytti tunnelman kahteen sanaan:– Jeppis meininki!

Teksti: Saija PääkköKansikuva: Jussi Määttä

Jokainen meistä on oman elämänsä sankari. Myös Sinä olet laulun arvoinen. Monesti ongelma on se, että muut eivät huomaa loistavuuttasi, lyyristä olemustasi ja herculesmaista ulkomuotoasi. Silloin ratkaisuksi nousee tietenkin torvi huulille, ja ilmoil-le kajahtaa itsetyytyväinen ilosanoma.

Jokainen torvea joskus soittanut tietää, ettei se ole kovin helppoa. Siksipä tämä opas on juuri Sinulle, apea olmi.

Itseään korostaessa on tärkeää, että itsetunto on kohdillaan, sillä totinen torvensoittaja joutuu vetämään puoleensa myös nauruja. Kaikki huo-mio on hyvää huomiota, varsinkin jos sen pystyy kääntämään itselleen edulliseksi. Pilkan kohteeksi jouduttuaan egotrippaileva alfauros näyttää joko errolflynnmäisen sanansäilänsä tai niin kovin her-kän puolensa. Tottahan toki Sinulla on molemmat näistä puolista? Muissa tilanteissa kovaääninen päälle puhuminen korjaa pisteet kotiin. Muista vain pitää hassunhauskoja anekdootteja tai syvällisiä pohdintoja takataskussasi.

Vielä parempaa kuin itsekehu on muiden kehu. Sillä saa toisten huomion pitkällisen itsekoros-tuksen päätteeksi. Sitten työsi helpottuu, ja muut

tekevät korostamisen puolestasi. Sen jälkeen on hyvä paistatella itserakkauden auringossa kuin kissa kesäisellä asfaltilla.

Kaikki yllä kerrottu on tietenkin puppua, eli kau-niisti sanottuna hevonpaskaa. Kenestäkään meistä ei saisi laulua aikaiseksi edes Anssi Kela. Jokainen käsikirjoittamista tunteva tietää, että tarinan san-kari ei kasva tarinan aikana ja jää monesti kaksi-ulotteiseksi hahmoksi. Kuka meistä haluaisi olla sellainen? Todellinen kasvutarina tapahtuu tarinan päähenkilölle.

Itsekehu on kehuista kamalin. Suomalaisia syy-tetään heikosta itseluottamuksesta, mutta onko yhteiskuntaamme hiipinyt sarasvuolainen sisäinen huomiotaloussankari parempi ja terveellisempi malli? Itsensä jalustalle korottava ihminen ei näe muita tasavertaisina ja täten putoaa monesti mui-den silmissä alemmas kuin missä alunperin oli.

Tapetiksi ei toki tarvitse jäädä. Jokaisen tulisi tuntea vahvuutensa ja heikkoutensa ja toimia sen mukaisesti. Saavutuksistaan saa ja pitää olla ylpeä, ja omanarvontunto on jokaiselle elintärkeä voima-vara.

Lukuvuosi käynnistettiin näyttävästi Preludissa11.9. järjestetty lukuvuoden avaava Preludi oli suuri menestys. Paikalle Kuusisaareen oli saa-punut ennätysmäärä juhlakansaa. Ennakkoon lippuja myytiin yli 900, ja yhteensä kävijoitä oli vajaat kaksi tuhatta. Tunnelmiin voi palata OSAKOn kuvagallerian välityksellä osoitteessa: http://www.osakoweb.fi/galleria/

Opiskelijalehti Osakolainen oli Kuusisaaren bileis-sä vähän näkyvämmin esillä kuin aiempina vuosina keräten palautetta lehdestä. Kyselylomakkeisiin

vastasi yhteensä 128 opiskelijaa, joista yli puolet oli lukenut lehteä. Yksikkökohtaisesti Sosiaali- ja terveysalalla lehteä lukeneiden osuus oli suurin: 75 % kyselyihin vastanneista Sote-opiskelijoista oli tutustunut Osakolaiseen.

Palautteissa lehteä kiiteltiin monipuolisuudesta, ajankohtaisuudesta ja kohentuneesta visuaali-sesta ilmeestä. Osakolaisen linjaan kaivattiin vielä lisää räväkkyyttä. Lehden sivuille toivottiin juttuja mm. opiskelijoiden jaksamisesta, työstä,

tavisopiskelijoista, kansainvälisyydestä, tapah-tumista, liikunnasta sekä Oamkin eri yksiköistä, järjestöistä, yhdistyksistä ja niiden välisestä yhteis-työstä. Myös viinahommat ja naisten alastonkuvat kiinnostaisivat.

Vastanneiden kesken arvottiin kirjakauppa Nis-peron 30 euron arvoinen lahjakortti, jonka voitti Mika Mattanen Tekniikan yksiköstä. EAR

6

Britannian kirjeenvaihtaja

Pubikierros brittiseurueessa idiooteille

Jyrkkä Linja

Nuoruus on pesti hulluuteenYhteiskunta hylkää tulevaisuuden voimavaratSuomi se vaan on jännä hyvinvointivaltio. Vanhukset maksavat lääkkeensä pikavi-peillä, julkisen terveydenhuollon jonot ovat loputtomat ja valtion ylläpitämiseen itseään kouluttavat ihmiset, opiskelijat, pi-detään köyhyysrajan alapuolella – samalla, kun poliitikot ottavat avokätisiä lahjuksia talousrikollisilta ja teejiit kuittaavat 40 000 euron kuukausieläkettä. On mielenkiin-toista, kuinka kirkasotsaisesti suomalaiset jaksavat vielä uskoa demokratiaan, kapi-talismiin ja valtion kykyyn pitää huolta kansalaisistaan.

Kun 22. -kaliiperinen pistooli paukahteli Jokelan käytävillä, jokainen ymmärsi ettei nuoriso voi hyvin. Mitään ei tehty. Vuotta myöhemmin Kauhajoella koettiin toinen tragedia, ja suoranainen paniikki alkoi hiipiä vanhemman väen sieluun. Päättäjien onnek-si taloutemme tuli rytisten alas, ja nuorten mielenterveysasiat painuivat unohduksiin.

Jokainen oululainen nuori, jolla on ollut psyykkisiä ongelmia, tietää kuinka vaikeaa avunsaanti on. Kannustavia ”hienoa, kun olet päättänyt hakea apua” -selkääntaput-teluita saa ilmaiseksi, mutta siihen tuki lop-puu. Kunnallisiin mielenterveyspalveluihin on turha kuvitella pääsevänsä osalliseksi, ellei kokeiltuna ole vähintään kaksi erilaista masennuslääkekuuria. Opiskelijan tuloilla elävälle nuorelle yksityispsykiatrin puheli-messa luettelema 600 euron hintapommi ennen ensimmäistäkään Kela-korvausta saa monet luopumaan aikeistaan ja tarttumaan ennemmin pulloon, kaverin rinnuksiin ja rumimmissa tapauksissa aseeseen.

Suomen valtion kyky ja halu huolehtia kan-salaisistaan heräävät vasta kuoleman uhan ollessa todellinen – ennen sitä jokainen on pitkälti omillaan. Tälläkin hetkellä ympäri maatamme tikittää lukuisia aikapommeja, jotka tulevat räjähtämään silmillemme järjenvastaisena väkivaltana. Kukaan ei jaksa avuttomuuden ja turhautumisen tunteita pitkään. Nuoria ei voi kusettaa loputtomiin.

Onneksi paikallistasolla voidaan toimia siellä, missä valtiota ei kiinnosta auttaa. Tästä erinomainen esimerkki on OSAKOn käynnistämä opintopsykologihanke. Tällä hetkellä pääpaino on opintopsykologipal-veluiden tarpeellisuuden kartoittamisessa, mutta Albertinkujalla toimii onneksi myös vastaanotto. Kun työikäisillä on kiire huo-lehtia toimeentulostaan ja eläkekassansa kartuttamisesta, nuoret pitävät toisistaan huolta. Se on merkki paremmasta huomi-sesta.

Vallesmanni

Nikotiiniriippuvuus on pirullinen. Riippuvuus syntyy nopeasti, ja siitä vieroittautuminen on vaikeaa. Tupakoinnin lopettamista yrittävälle tutuksi tulevat ärtyisyys, kärsimättömyys, keskittymisvaikeudet, univaikeudet sekä päänsärky. Vieroitusoireet ovat hyvin lähellä opiaattiriippuvuuden vastaavia, tosin eivät kuitenkaan yhtä vahvoina.

Itse päätin lopettaa tupakoinnin. Koko sen ajan, kun olen polttanut, olen ajatellut, että mi-nun on lopetettava ennemmin tai myöhemmin. Jos polttaisin koko ikäni, tulisi se vaikuttamaan terveyteeni ja suurella todennäköisyydelläni myös tapaani päättää päiväni.

Valmistellessani lopettamistani tutustuin julkaisuihin, joiden ajattelin helpottavan pää-

tökseni konkretisointia. Useamman tekstin kahlattuani huomasin, että yksi tekijä toistui: tupakoinnin lopettajalle tyrkytettiin toistuvasti muita nikotiinia sisältäviä tuotteita, puruku-meja, laastareita ja pastilleja. Pelkällä tahdon-voimalla yrittävien mahdollisuuksia vähäteltiin mainitsemalla, että heidän mahdollisuutensa olisivat viiden prosentin luokkaa. Silti kaikki itse tuntemani henkilöt, jotka ovat onnistuneet lopettamisessa, ovat tehneet sen ilman korvaa-via tuotteita.

Yritin löytää tilastoja tai tutkimuksia, jotka tu-kisivat väitettä korvaavien nikotiinituotteiden välttämättömyydestä. Kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan vain 3-8 prosenttia on onnistunut lopettamaan tahdonvoimalla. Australialaisen tutkimuksen mukaan taas tahdonvoimalla onnistuneiden osuus olisi 77 prosenttia. Kumpaa siis uskoa?

Monia suomalaisia lopettamissivustoja yhdisti lääkeyritysten suora tai epäsuora tuki. Kun ni-

kotiini on erittäin koukuttavaa, on lääkefirmojen erittäin kannattavaa saada mahdollisimman moni tupakoitsija käyttämään korvaavia tuotteita. Näin tupakkafirmoille menneet tuotot saadaan omittua korvaavien tuotteiden hintojen säilyessä vähintään yhtä korkeina kuin tupakan.

Vaikka lääketehtaat markkinoivat suurella rahalla aggressiivisesti nikotiinivalmisteita, on niiden teho loppupeleissä varsin vaatimaton. Esimerkiksi walesilaisen Glamorganin yliopis-ton tutkimuksen mukaan nikotiinipurukumi ei ollut yhtään plaseboa tehokkaampaa 45 henkilön koeryhmässä.

Korvaavien tuotteiden käyttäminen ylläpitää riippuvuutta, ja mielestäni mahdollisuudet lo-pettamiseen eivät juurikaan kummene. Olen siis tärisevä keskittymiskyvytön ihmisraunio, mutta en ainakaan ole koukussa närästystä aiheuttavaan purkkaan.

Matias Partanen

Oamkin opiskelija

Koukusta koukkuun

En ymmärtänyt seuraavaa kuviota ihan käden-käänteessä, oli syynä sitten asian monimutkai-suus tai kirjoittajan yksinkertaisuus. Tässä kui-tenkin kooste oppimastani niille, jotka löytävät seurastaan britin, joka kysyy ”What would you like to drink?”.

perusteetJuomakierrosten (rounds) ajatuksena on, että yksi ostaa samalla kertaa juomat koko poru-kalle, sen sijaan, että itse kukin käyttäisi aikaa joka juoman jonottamiseen erikseen. Muut saavat aikaa seurustella, ja vallatussa pöydässä / nurkkauksessa usein myös pysytään pitem-piä aikoja. Näin jokainen, esimerkiksi viiden hengen seurueessa käy baaritiskillä vain kerran, mutta juo illan aikana viisi juomaa.

VariaatiotJos henkilö saapuu baariin kun juomingit on jo aloitettu, ostovuorossa seuraavana oleva kysyy aina myös vasta saapuneelta mitä hän

juo, ja myöhään saapunut ostaa vuorollaan juomat kaikille läsnäolijoille. Toisinaan tilit eivät mene illan aikana tasan, ja juoman saa-nut jää tarjoajalle velkaa, ja tarjoaa vastaavasti juoman seuraavan kerran ulkona oltaessa. Jokainen pitää lukua siitä keneltä on saanut juomansa, sillä jossain vaiheessa palvelukseen on vastattava. Jos jo kierroksen aloittaneeseen porukkaan liittyy toinen ryhmä, aloittaa se yleensä oman kierroksensa ja illan edetessä samassa porukassa onkin useita eri kierroksia menossa.

Kierroksen osto / ostamatta jättäminenKierroksen omalla vuorolla kannattaa lähteä ostamaan, kun joku kierroksen osanottajista pääsee juomansa puoliväliin. Baaritiskillä menee yleensä jonkin verran aikaa, eikä britti mielellään odottele kierrosta kuivin suin. Vaik-ka brittejä on helppoa huiputtaa ”tarjoamaan” koko ilta, on turha luulla, että pummaus jäisi

keneltäkään huomaamatta! Vinkki aikaisessa poistuvalle köyhäilijälle: säästyt ostamasta täyttä kierrosta, jos käyt vaivihkaa ostamassa juoman sille, jolle olet velkaa.

SeurauksetYhteisöllinen juomahaku takaa vähemmän jonottamista, mutta seurauksena porukan pieninkin naisihminen juo yhtä paljon kuin suurimmat miehenköriläät, ja yhdelle lähtemi-nen on käytännössä mahdotonta. Kierrokseen osallistumisesta voi kieltäytyä ei-kiitoksella, joskaan itseltäni se ei ole vielä koskaan käy-tännössä onnistunut...

Lopuksi vielä sana juomien tarjoamisesta, sitäkin toki tapahtuu myos Brittilässä; sen erottaa kierroksista kysymysmuoto ”Can I buy you a drink?” ja ostajan irtosuhteesta haaveileva ilme.

Milla Rauma

7BreiViT

Vaikuttamisen kulttuuri hukassa Oamkissa

Opiskelijaedustajien puute on monissa ammattikorkeakouluissa krooninen. Pi-täisi täyttää lakisääteisiä edustuspaikkoja, kuten ammattikorkeakoulun hallituksen ja tutkintolautakunnan paikkoja, mutta myös juoksevien asioiden hoitoon tar-koitettuja työryhmiä.

Rekrytoinnista ja hakukuulutuksista vastaavat opiskelijakunnat, mutta joissain yksiköissä rekrytointiapuna käytetään myös koulutusalajärjestöjä.

Opiskelija-aktiivi Saku Jokisalon mukaan vaikuttamisen kulttuuri on vasta tuloillaan ammattikorkeakouluihin. Ongelmana ovat myös opiskelijoiden epätietoisuus vaikuttamismahdolli-suuksista ja se, ettei opiskelijoilla ole mitään asiaa sinne, missä asioita oikeasti valmistellaan.

– Tähän pitäisi tulla muutos jo ihan ammattikorkeakoululain puitteissa. Tällä hetkellä opiskelijoiden osallistuminen jää monesti hyvin pintapuoleiseksi, Jokisalo sanoo.

Opiskelijakunta OSAKOn hallituk-sen jäsen Jari-Pekka Kanniainen on vuoden aikana oppinut vetämään oikeis-ta naruista, kun kyse on opiskelijoiden aktivoinnista. Sosiaali- ja terveysalan yksikössä opiskelija-aktiivisuus on ollut vuosia lamassa, mutta nyt tuloksena on iso joukko aktiivisia opiskelijoita.

– Joissakin se langanpätkä on selvästi esillä, toisiin tarvitaan oikeita sanoja oi-kealla hetkellä ja oikeanlaiseen konteks-tiin liitettynä, Kanniainen kertoo.

Opiskelijoiden aktivoinnissa pitäisi hänen mukaansa olla mukana herkkyyttä, jotta aktivoija löytää paljonko jokainen voi ottaa kerralla vastaan tietoa ja vas-tuuta. Kanniainen toivoisi, että rohkaisua osallistumiseen antaisivat myös opettajat ja henkilökunta. Opiskelijoiden keski-näinen työ ei hänen mielestään riitä.

– Ehkä pitäis palkata opiskelijatoi-mintasuunnittelija tai joku tukihenkilö, Kanniainen esittää. EA

?Hablataan SpanioolaaKansainvälinen kokemus on CV:ssä enemmän kuin sata jänistä. Kaikilla ei kuitenkaan ole samanlaista mahdollisuutta suunnata viera-hille maille, joten kansainvälistyä voi myös kotimaassa.

Kv-tuutori ja viestinnän opiskelija Camilla Perttula kehottaa olemaan silmät ja korvat auki sekä ystävystymään ulkomaalaisten kanssa. Vaih-toon ei hänen mukaansa ole pakko lähteä, sillä mikäli vaihto-opiskelijoiden kanssa ystävystyy, on helppo lähteä vaikka lomalle uuden ystävän kotimaahan.

– Helpoimmin tekemisiin vaihto-opiskeli-joiden kanssa pääsee ryhtymällä kv-tuutoriksi tai tutustumalla kv-tuutoreihin ja käskemällä heitä esittelemään vaihto-opiskelijoita, Perttula neuvoo.

Puolassa vaihdossa käynyt Tomi Kukkonen kertoo vaihtokokemuksensa tehneen hänestä ulospäinsuuntauneemman ja rohkeamman. Tämä näkyi reilu vuosi sitten tehtynä päätöksenä muuttaa pääkaupunkiin töihin ja etsimään uutta opiskelu-uraa.

– Kyllä niillä kokemuksilla ja tiedoilla on varmasti merkitystä, kun hakee oikeaan työhön, tradenomin opinnoista taukoa pitävä Kukkonen pohtii.

Sosiaalisuutta tuutoroinnistaUusia opiskelijoita auttavat alkuun tuutorit, nuo mustista paidoistaan tunnetut koheltajat. Osa vetää ohjauksensa överisti ja osa vajaristi, mutta jokainen tuutori tarvitsee työelämässä arvostettua sosiaalisuutta saadakseen laumansa ojennukseen.

Tuutoritoiminta on yksi houkuttelevim-mista toiminnan muodoista Oamkissa. Joka vuosi koulutetaan miltein 150 perus- ja kv-tuutoria. Toiminnasta saa opintopisteiden lisäksi työtodistuksen.

– Tuutorina toimimalla saa kavereita sekä ko-kemusta esiintymisestä ja ryhmän johtamisesta. Samalla oppii organisointitaitoja ja saa positiivi-sia kokemuksia, kun voi olla toisille avuksi, listaa myyntimiesmäisesti tuutoritoimintaa koordinoiva Tapio Korhonen OSAKOsta.

Vyötärö mäyräkoirasta sixpäkkiinLiikkuva ihminen on terve, senhän tietävät kaikki, eikä koskaan ole liian myöhäistä parantaa

tapojaan. Terveydestään huolta pitävä työntekijä tulee työnostajalle halvemmaksi, joten liikunta-harrastustaan kannattaa korostaa.

40 prosenttia korkeakouluopiskelijoista ei liiku terveytensä kannalta riittävällä tavalla. Tilaston enemmistöön eli tarpeeksi liikkuviin opiskelijoihin kuuluva tekniikan opiskelija Valt-teri Hentilä pitää liikkumista tärkeänä.

– Pyrin minimissään sen pari päivää viikossa treenaamaan. Nyt tuoreimpana säännöllisenä juttuna on vapaaottelu. Jos se jää jostain syystä väliin niin käyn juoksu- tai pyörälenkillä, aiem-min Oamkissa ja nyt Turun amk:ssa opiskeleva Hentilä kertoo.

Hän muistuttaa, että elämässä pitää olla muu-takin kuin töitä ja koulua.

– Vaikken ikinä ole ketään rekrytoinut, niin kuvittelisin että liikuntaharrastus, tai miksei mikä tahansa muukin harrastus luo vähän sellaista kol-miulotteisempaa kuvaa hakijasta.

Hanki stressiäOpiskelun, työn ja harrastusten yhdistäminen ei ole vielä mitään. Todelliset selviytyjät hank-kivat kontolleen tämän lisäksi kaikenkarvaista järjestötoimintaa. Sitä on tarjolla opiskelija-kunta OSAKOn lisäksi koulutusalajärjestöis-sä, ay-pumpuissa, poliittisissa porukoissa ja kulttuuriyhdistyksissä.

Opiskelijakunnan pääsihteeri Kaisa Keski-Korpela on koulutukseltaan hortonomi (AMK), mutta tekee päätyötään järjestössä. Järjestöissä oppii Keski-Korpelan mukaan sosiaalisuutta, luo-maan itselleen suhdeverkon, organisointikykyä ja kaaoksen hallintaa.

– Vaikka muu työelämä aika huonosti hah-mottaa mitä järjestöt tekevät ja mitä niissä oppii, niin kun kertoo esimerkiksi kuinka monelle ihmiselle on ollut esimiehenä niin mikä tahansa työpaikka arvostaa tätä. Nykyajan työnantajat myös vaikuttavat arvostavan sitä, että on tottunut tekemään töitä kiireessä ja reagoimaan nopeasti, pääsihteeri pyörittelee.

Opiskelijatoiminta on avannut opiskelijoille sellaisia ovia, jotka muuten jäisivät aukeamatta. Tomi Kukkonen korostaa järjestöissä saadun kokemuksen olevan itselleen hyvin tärkeää.

– Eihän koulunpenkillä oikeasti opi mitään. Kaiken mitä minä opin Oamkissa tuli Otron, OSAKOn ja vaihdon kautta, Tomi Kukkonen summaa suorasukaisesti.

Korkeakoulukokemus kruunaa osaamisenOamkissa on kaikille opiskelijoille avoinna aika-ajoin monenlaisia työryhmiä, joissa pääsee aitiopaikalle kehittämään oppiahjon toimintaa. Koulutusohjelmatiimit, ravintolatoimikunnat, ympäristötiimit ja muut ryhmät kaipaavat jatkuvasti uusia opiskelijoita avaamaan asioita opiskelijanäkökulmasta.

Opinnot ja varsinkin opinnäytetyö tähtää siihen, että opiskelijasta leivotaan myös työelä-män kehittäjää. Siellä ei voi olla törmäämättä kokousteluun, laatuajatteluun ja strategioihin. Järjestötoiminnankin osalta Kaisa Keski-Korpela huomauttaa, että kiireessä oppii huomaamaan, mikä on tärkeää.

– Lähes kaikissa järjestöissä saa tehdä erilai-sia asioita ja oppii toisaalta hallitsemaan erilaisia asioita. Hyvin nopeasti oppii myös mitkä asiat ovat kokonaisuuden kannalta oikeasti tärkeitä ja mitkä eivät.

Saku Jokisalo Suomen ammattikorkea-kouluopiskelijakuntien liitosta lisää, että kor-keakoulussa toimiminen kartuttaa kokous- ja neuvottelutaitoja. Kontaktien merkitystä hänkin korostaa.

– Monesti hieman pienemmältä tuntuvat edustuspaikat saattavat poikia mitä parhaita kontakteja tulevaa uraa ajatellen, tekniikkaa Hämeen ammattikorkeakoulussa opiskeleva Jokisalo pohtii.

Ay-aktiivina ja opiskelijaedustaja toiminut Olli Riipinen liiketalouden yksiköstä näkee etuna myös sen, että vastuuta voi saada töissä nopeammin.

– Työnantaja uskaltaa luottaa ehkä vähän hel-pommin, kun on ollut ennestään jo vastuullisissa hommissa, Riipinen pohtii.

Tämäkin juttu tehtiin facebook-kontaktien avulla.

Alatko asiantuntijaksi

Oamk tarjoaa sellaisiakin opinpolkuja, joita kulkemalla kyynärpäät terävöityvät kiristyvillä työmarkkinoilla. Opiskelijalehti antaa tässä jutussa kokeneiden konkareiden kehua osaamistaan, jota he ovat koonneet muualla kuin koulun penkillä. Teksti: eliisa alatalo | Kuvitus: esa Vengasaho

8 TÄ?

TÄ?

OSAKO tekee strategiaa pikavauhdillaOpiskelijakunnan pitkän tähtäimen linjauksia odotellaan syksyn aikana.

Opiskelijakunta OSAKOn edusta-jisto päätti kokouksessaan 17. syys-kuuta järjestää pelkästään sähköisen äänestyksen tämän syksyn edus-tajistovaalissa. Aiemmin käytössä on ollut internet- ja uurnavaalin yhdistelmä: ennakkoäänestys on toteutettu verkossa, mutta varsinai-sena vaalipäivänä äänensä on voinut antaa pudottamalla paperilapun vaaliuurnaan.

– Uurnaäänestämisestä on enem-män riesaa kuin hyötyä, väittää vaa-lilautakunnan puheenjohtaja Pekka Leviäkangas.

– Ajattelimme, että vihdoinkin kokeiltaisiin pelkkää sähköistä ää-nestämistä. Varoja ja vaivaa voidaan suunnata muuhun mainostamiseen, jolla voisi saada äänestysaktiivisuutta korkeammaksi.

Edustajiston puheenjohtaja Matias Ojalehto suhtautui inter-netäänestämisen etuihin varauksella ennen kokousta.

– Aika varovaisella mielellä olen, mitä tässä on uusintavaaleja käyty isommissakin ympyröissä. Aina pitää kehittyä, mutta en usko, että pelkkään nettiäänes-tykseen siirtyminen vaikuttaa äänestysprosenttiin.

Tekniikan opiskelijoita edustava Ojalehto ei täysin tyrmää, mutta ei puollakaan muutosta. Verkkoäänes-täminen voi olla liiankin helppoa.

– Uskon, että uurnavaalissa on hyötyä jonkinlaisesta kampanjasta-kin. Netissä on helppo lätkäistä ääni tutulle nimelle. Itse pidän sellaista väkeä aktiivisempana, joka vaivautuu uurnille.

Jatkossa vaali-into on osittain kiinni myös siitä, huomaako opis-kelija sähköpostiinsa putkahtaneen viestin, joka sisältää henkilökohtai-sen äänestyslinkin. Unissakävelijöi-den Suvi Välikangas ei usko, että sähköposti jää noteeraamatta.

– Ihmiset kävelevät aivan yhtä hyvin uurnien ohi koululla. Mitä olen opiskelijoiden mielipiteitä kuullut, sähköinen äänestäminen on saanut positiivista palautetta, koska se on helppoa.

Opiskelijalehden tietojen mukaan myös Leviäkankaan pu-navihreä edustajistoryhmä joutui äänestämään omasta sisäisestä kan-nastaan uurnavaaleista luopumisen suhteen. Ryhmä päätti kannattaa esitystä. Ryhmänjohtaja myöntää, ettei äänestysinto automaattisesti mainonnallakaan nouse, mutta sysää

vastuuta ehdokkaille itselleen.– Ehdokkaat saavat tehdä osansa.

Heidän on pidettävä ääntä ja kerrot-tava, mitä on tapahtumassa.

Viime syksyn kunnallisvaalissa tapahtunut äänten katoaminen ei edaattoreita pelota.

– Uskon, että meidän vaalimitta-kaavassa se ei ole mikään suuri on-gelma. Jos tule jotain ongelmia, sitten uusitaan vaaleja, Välikangas sanoo.

– En ole nähnyt tässä saman-laista vakavuutta vaikka onhan se valtakunnallisellakin tasolla aika pelleilyä. Demokratia jää kyllä pai-koitellen toteutumatta, Leviäkangas kuittaa.

joka seitsemäs äänesti uurnallaViime syksyn edustajis-tovaalissa äänensä antoi 1123 opiskelijaa, joista 14,5 prosenttia kävi äänestämässä uurnalla varsinaisena vaalipäivä-nä. Aktiivisimmin väki vaihtui Liiketalouden ja Tekniikan yksiköiden ää-nestyspaikoilla. Oulaisten vaaliuurnalla ei käynyt yksikään äänestäjä.

Sähköisesti annetuista 960 äänestä yli kymme-nesosa (101) oli tyhjiä. Uurnaan pudotetuista äänestyslipuista kaksi jou-duttiin hylkäämään.

ÄänestysprosenttejaOSAKOn edustajistovaaleja on järjestetty vuodesta 2004 lähtien. Sähköinen ennakkoäänestys otet-tiin käyttöön syksyllä 2007.

Vuosi Äänestysprosentti2004 252005 202006 152007 342008 31

OSAKO siirtyy kokonaan sähköiseen äänestämiseenUurnavaalista luopumisella halutaan vapauttaa resursseja edustajistovaaleista tiedottamiseen.Teksti: niko peltokangas | Kuvitus: esa Vengasaho

– Strategia on hiukan aikataulusta myöhässä, mutta läh-dössä liikkeelle, sanoo opiskelijakunnan puheenjohtaja Matias Ojalehto.

Puheenjohtajan mukaan uusi linjapaperi aiotaan ottaa käyt-töön ensi vuoden alussa.

– Haluamme tehdä sen niin, että mieluummin viivästytetään valmistumista kuin tehdään huonoa. Tärkeämpää on hyvä laatu kuin jotkin päivämäärät.

Tavoitteet korkeallaOSAKOn nykyinen strategia on ohjannut toimintaa vuodesta

2007 lähtien. Ojalehdon mielestä opiskelijakunnan viime vuosien kehitys on pitkälti strategian ansiota. Uuden paperin rima on siksi korkea.

– Poliittiset ohjelmat on yksi sellainen asia, jota ei varmaan olisi tehty ilman strategiaa, Ojalehto sanoo viitaten viime vuo-sina valmistuneisiin asiakirjoihin, joissa opiskelijakunta ilmaisee kantansa tärkeimpiin valtakunnallisiin, kunnallisiin ja amk-tason kysymyksiin.

Opiskelijakunnan voimassa oleva strategia on kolmivuotinen ja päättyy vuoden lopussa. Monivuotinen asiakirja ohjaa esimer-kiksi vuosittaisten toimintasuunnitelmien tekemistä.

aktiivisempaakin saisi ollaEdustajisto on kokoontunut keväällä kaksi kertaa, ja edaattoreilta on tihkunut valituksia toiminnan passiivisuudesta. Niitä Ojalehto ei täysin allekirjoita.

– Edustajiston tehtävä on vetää isoja linjoja, ja hallitus hoitaa pikkunäpertämisen. Ei edustajistoa ole järkeä kutsua koolle, jos ei ole käsiteltäviä asioita.

Aktiivisuustason huomaa puheenjohtajan mukaan myös edustajistoryhmien johtajien innokkuudesta osallistua yhteisiin palavereihin. Puheenjohtaja kaipaisikin edustajiston jäseniltä enemmän avauksia. NMP

ateriatuen korotus ei saa hallituksen tukeaOpetusministeriön ehdottama 12 sentin korotus korkeakoulu-opiskelijan ateriatukeen ei toteutunut hallituksen talousarviossa 2010. Hallitus jätti budjettiehdotuksen eduskunnalle syyskuussa, ja valtiovarainvaliokunta antaa lopullisen esityksen täysistunnolle neuvoteltavaksi. Päätös budjetista tehdään marras- joulukuun vaihteessa. EAR

OTe ry. 60 vuottaOulun seudun ammattikorkeakoulun Tekniikan yksikön opis-kelijat eli OTE ry juhlistaa tänä vuonna 60-vuotista taivaltaan. OTE ry toimii Tekniikan yksikössä opiskelijoiden äänitorvena yksikön ja oppilaskunnan suuntaan. OTE ry:ssä jäseniä on täl-lä hetkellä noin 1300, eli suunnilleen 70% Tekniikan yksikön opiskelijoista.

Tänä vuonna OTE ry järjestää juhlavuoden kunniaksi 16.10. vuosijuhlat, johon on kutsuttu tärkeimpiä yhteistyökumppaneita, koulun henkilökuntaa, opiskelijoita, ja tietenkin vanhoja OTE ry:n toimijoita. Vuosijuhlien tarkoituksena on nostattaa opiske-lijaperinteitä Tekniikan yksikössä ja antaa opiskelijoille mahdol-lisuus päästä tutustumaan vuosijuhlakulttuuriin. EAR

9

Juna saapuu Rovaniemen ase-malle 2. syyskuuta iltaviiden jälkeen. Google Mapsin käyttö kännykällä on vielä opettelua, mutta reitti hotellille löytyy pian. Tihkusade kastelee päältä ja hiki sisältä, kun kannan lauk-kuni keskustaan.

Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksikköar-viointi on tullut työläimpään vaiheeseen. Laatuyksiköiden etsiminen alkaa seuraava-na päivänä Rovaniemen ammattikorkeakoulusta.

Kierrän 21 päivän aikana yhdeksässä ammattikorkea-koulussa. Mukanani on kaksi muuta arvioijaa sekä KKA:n eli Korkeakoulujen arviointi-neuvoston suunnittelija.

Edelliset laatuyksiköt va-littiin vuosi sitten, mutta nyt opetusministeriö on päättänyt muuttaa tahtia antamalla

KKA:n tehtäväksi etsiä 8-10 laatumaininnan ansaitsevaa am-mattikorkeakoulun yksikköä.

Arviointineuvosto on ni-mennyt arviointiryhmän ja - kuten aina - siihen kuuluu myös opiskelijaedustaja. Läh-den leikkiin kahden arvioinnin kokemuksella ja tuoreehkolla tradenomitutkinnollani.

eri latujaKoulutuksen laatu on oikeastaan yksinkertainen juttu. Laadukas on hyvää - tarkoitustaan vas-taavaa. Hankalammaksi käy tarkoituksen määrittely. Yksioi-koisesti voi ajatella, että opiske-lijat haluavat töitä ja työnantajat hyviä työntekijöitä, mutta kor-keakoulun tapa vastata näihin toiveisiin ei ole yhtä simppeliä.

Lain mukaan ammattikor-keakoulun pitäisi yhdistää toi-minnassaan opetus, tutkimus-

ja kehitystoiminta sekä alueen elinkeinoelämän kehittäminen. Lisäksi olisi suotavaa lykkiä laatua myös kansainvälisillä laduilla, olla työntekijä- ja opis-kelijaystävällinen sekä tietysti tahkota hyvää tulosta euroissa ja muissa numeroissa.

Arviointikaan ei ole yksin-kertaista saati sitten kevyttä iltapuhdetta. Kun ammatti-korkeakouluja pyydetään esittä-mään laatuyksiköitään, 21 niistä tarttuu haasteeseen. Koska määrää ei rajoiteta, esityksiä tulee yhteensä 31. Eräs koulu lähettää jopa viisi hakemusta.

Vaikka karsimme ryhmän kanssa ehdokkaat kuuteentois-ta vierailukohteeseen, joukkoon jää hyvin erilaisia hakemuksia. Osa hakee tunnustusta yhdelle koulutusohjelmalle, osa jolle-kin oppimisympäristölle, osa koko korkeakoulun kattavalle toimintatavalle.

Esitykset ovat julkisia, mi-kään muu ei, vielä. KKA tekee lopullisen päätöksensä marras-kuun lopulla, eikä ryhmämme

ole vielä tämän lehden ilmes-tyessä tehnyt esitystään laatu-yksiköistä. Tästä jutusta on siksi turha etsiä amk-kohtaisia arvi-oita tai vihjeitä lopputuloksesta.

Oamkista arviointiin osallis-tuu kaksi koulutusohjelmaa, joi-den laatua olen jäävi kommen-toimaan. Siksi en ole tutustunut niiden hakemuksiinkaan.

Veroeurojen takaisinperintäSyyskuun seitsemäntenä he-rään turkulaisesta hotellista. Rovaniemen ja uusimaalaisen Laurean vierailujen jälkeen ryh-mämme on jakaantunut kahtia ja suunnannut omille teilleen. Meidän puolikkaamme tutus-tuu seuraavaksi turkulaiseen tietotekniikan koulutukseen sekä ruotsinkielisen Arcadan simulaatiokeskukseen, jossa tulevat ensi- ja sairaanhoitajat hoitavat robotteja.

Tamperelaisen kehitysjoh-tajan, espoolaisen koulutuspääl-likön ja raahelaisen tradenomin liikuttelu ympäri Suomenniemeä

lahjomattomatLaatuyksikkökierroksella arviointiryhmälle lahjoi-tettiin seuraavaa:

Suklaata levynä ja •konvehteinaKahvia•Lakuja•Urheilupyyhe•Lamppu-avaimenperä•Palasaippua•Kangaskassi•Pelikortit•Silmälasien huoltosetti•Muistitikku (512M)•Muistitikku (4GB)•Kasa kirjoja•

Lahjoilla ei vaikuteta eikä yri-tetä vaikuttaa lopputulokseen.

Rahaa ja ilmastoa palaa, kun laatuyksiköt erotellaan tavallisista ammattikorkeakouluista. Opiskelijaedustaja kertoo, mitä laadunarviointi oikeasti on. Teksti: niko peltokangas | Kuvat: Mika Saloranta ja eliisa alatalo

Laadun jäljillä

TÄ?10

on logistinen haaste, johon vasta-taan junilla ja lentokoneilla. On-nistun pitämään kiinni omasta viherpesuohjelmastani lentämällä vain noin puolet matkoista, mut-ta junalla ei ole kenenkään pakko mennä, jos ei halua. Ja jos valitsee yöjunan, KKA maksaa opetusmi-nisteriön rahoilla luonnollisesti yksityishytin.

Laskeskelen ”tienaavani” arvioinnin aikana ison osan maksamistani veroista takaisin. Matkakulujen lisäksi vierailu-päivistä napsahtaa reilun parin tonnin päivärahat. Lisäksi am-mattikorkeakoulut syöttävät ryhmäämme verorahoillaan kuin viimeistä päivää.

Mietin koko kolmeviikkoi-sen ajan, onko laatu tosiaan tämän arvoista? Kahden arvi-ointiryhmän matkustaminen, majoittuminen, syöminen ja palkitseminen kuluttaa kym-meniä tuhansia euroja. Ilmas-tokuormasta puhumattakaan.

Summa on tietysti pieni laatuyksiköiden palkinnoiksi varatun 1,5 miljoonan rinnalla.

Entisenä opiskelijajärjestöih-misenä sitä vain on tottunut laskemaan kahdenkympin päivärahansa tarkkaan.

pyörät on jo keksittyKiertueen puolivälissä lento-kone laskeutuu Joensuuhun, josta jatkamme Kuopioon. Itä-Suomen kiertueella tutustun jälleen kahteen ennestään tun-temattomaan alaan, muotoiluun ja konetekniikkaan.

Koulutusalojen erilaisuus ja ominaispiirteet käyvät hyvin selviksi arvioinnin aikana. Enkä tarkoita vain ilkeää stereotyy-pittelyä vaan rikkaudeksikin kutsuttua kirjavuutta, joka aut-taa ymmärtämään esimerkiksi Oamkin hajanaisuutta entistä paremmin.

Arviointituloksia kommen-toi julkisuudessa vain ryhmäm-me puheenjohtaja, mutta totean tässä lyhyesti ja hyvin yleisesti, mitä olen projektissa oppinut: tutkimuksen, kehittämistoi-minnan ja opetuksen yhdis-

tämisen, työelämäyhteistyön ja jopa opiskelumotivaation ongelmat on ratkaistu jo useissa ammattikorkeakouluissa.

Kasvojeni vihreys ei ole pelkkää ympäristötietoisuutta, kun kuuntelen opiskelijoiden kertomuksia laatuyksikköjen-sä arjesta. Toki törmäämme kierroksella sellaisiinkin opin-ahjoihin, joissa en haluaisi opiskella, mutta kadehdittavan hyvänkuuloisia koulutuksia on matkan varrella monia.

Tunteelliseksi meneeKokoushuoneissa, liikenneväli-neissä ja hotelleissa istuminen alkaa jo koetella omaa ja kotona kaipaavan perheen jaksamista, mutta niin vain kiertue kaartaa vielä Porin kautta Kouvolaan ja Mikkeliin. Aamut ovat aina elämyksiä, sillä heräämiseen vie-raassa kaupungissa ei ehdi näissä yhden yön jutuissa tottua.

Korkeakoulujen arviointi-toiminta keskittyy Suomessa niin sanottuun kehittävään

arviointiin. Se tarkoittaa muun muassa sitä, ettei oppilaitoksia laiteta paremmuusjärjestyk-seen, vaan niiden vahvuuksia yritetään levittää julkisten arviointien kautta mahdolli-simman laajalle. Ideaan sisältyy myös vertaisarviointi; arviointi-ryhmämme edustaa parhaansa mukaan opetuksen, opiskelun ja työelämän asiantuntijuutta.

Eniten projektissa mietityt-tää sen pinnallisuus. Arvioin-timme perustuu 15-sivuisiin hakemuksiin ja enintään kah-deksantuntisiin visiitteihin kor-keakouluissa. Jätämme suuren osan tarjotusta lisämateriaalista huomioimatta ajanpuutteeseen vedoten.

Ehkä tässä onkin laadun ydin: se on aika helposti havait-tavissa. Hankalinta on raivata ensin tiensä lyhenneviidakon ja strategiajargonin läpi ihmisten ilmoille, ammattikorkean arkeen. Intuitio kertoo kuitenkin aika pian, mikä on oikeasti hyvää. Loppuvaiheen vaikeutena onkin keksiä intuitiolle perustelut.

Vaikka nimiä ei vielä tiedetä-kään, laatuyksiköitä yhdistävät pikemminkin emootiopuolen tekijät kuin vaikkapa opetus-menetelmien samankaltaisuus. Hyvät jutut näyttävät syntyvän rohkeudesta, rajojen rikkomi-sesta ja omistautumisesta.

Toivoa sopii, että ammattikor-keakoulut ottavat toisistaan mallia. Enkä tarkoita lyhen-teiden ja kuvioiden kopiointia paperilta vaan jotain syvempää. Laadun nimittäin tuntee. Teh-däkseen hyvää jälkeä se täytyy tuntea ensin itse.

KKA aka Korkeakoulujen arviointineuvosto

Opetusministeriön yhteydessä toimiva riippumaton •asiantuntijaelin, joka avustaa korkeakouluja ja minis-teriötä korkeakoulujen arvioinneissa12 jäsentä edustavat yliopistoja, ammattikorkeakoulu-•ja, opiskelijajärjestöjä ja työelämääTyöllistää 11 sihteeriä•Nimeää arviointeihin työryhmät, joissa on niin ikään •korkeakoulujen, opiskelijoiden ja työelämän edustusJos olet todella pro arviointi-ihminen, kutsut neuvos-•toa nimellä FINHEEC (Finnish Higher Education Evaluation Counsel)

www.kka.fi

Eliisalla oli vielä mielessä lisää kuvia esim. taskulaskimesta, muistiinpanoista ja kynästä korvan takana / kuokasta...

laatu on muun muassa hyviä ihmisiä, laitteita ja tiloja. Kuvien laatutyypit eivät liity laatuyksikköarviointiin.

11

pÄrSTÄT

Viime vuoden puolella Yliop-pilaiden terveydenhoitosäätiö koordinoi terveystutkimuksen, jonka tulos oli huolestuttava: Jopa 40 prosenttia Suomen korkeakouluopiskelijoista liik-kuu terveytensä kannalta liian vähän. Syitä liikkumattomuu-teen on varmasti monia, mutta tietämättömyyteen liikunta-mahdollisuuksista on turha enää vedota.

– Henkilö, joka toimii muille opiskelijoille esimerkkinä ja neu-vonantajana sekä opastaa ja tiedot-taa, Annika Heinonen kuvailee hankkeen puitteissa koulutettuja liikuntatuutoreita, joihin itsekin kuuluu.

– Toimii vertaistukena, pro-jektisuunnittelija Ismo Mietti-nen tiivistää.

Viime keväänä aloitettu han-ke on tuonut jokaiseen Oulun seudun ammattikorkeakoulun yksikköön vähintään yhden liikuntatuutorin, jonka juttusille

liikunnasta kiinnostuneet voivat mennä. Heidät on koulutettu ensin perustuutoreiksi ja sitten liikuntatuutoreiksi.

Heinonen ja Miettinen ko-rostavat, että liikuntatuutoreiden ja Oulun korkeakoululiikunnan kautta liikkumaan lähtemisen kynnys on matala.

– Jokaiselle löytyy jotakin, molemmat vakuuttavat.

Viikossa on 280 tuntia lii-kuntavuoroja, joten jokaiselle varmasti löytyy jotakin. On mahdollista liikkua yksin tai yhdessä, sisällä tai ulkona, har-rastaa tuttua liikuntamuotoa tai kokeilla uutta. Jos esimerkiksi händis tai japanilainen miek-kailu kiinnostavat, kannattaa kurkata nettisivuilta, missä niitä voi harrastaa. Kun vielä hankkii sporttipassin, esimerkiksi japani-laisen miekkailun alkeiskurssin hinta tippuu puoleen.

Hankkeen puitteissa on myös kursseja, jotka palvelevat vähän

liikkuvia. Kurssien ohjelmat tul-laan räätälöimään osallistujien mukaan. Ja mikä parasta, kurssit ovat ilmaisia.

– Toiminta ei ole pelkkää liikuntaa, vaan vaihtoehtoista vapaa-ajanviettoa, Miettinen kiteyttää.

Kulttuuria ja perinteitäIsmo Miettisen mukaan liikun-tatuutoreiden avulla halutaan luoda ammattikorkeakouluihin liikuntakulttuuria ja perinteitä.

– Yliopistolla ollaan paljon aktiivisempia liikunnan suhteen, Miettinen kertoo.

Yliopistolaisten aktiivisuus näkyy myös Oulun korkeakou-luliikunnan kursseilla ja vuoroilla, sillä suurin osa osallistujista on yliopistolta. Oulun yliopistol-la on ollut liikuntatyöntekijä 1960-luvulta lähtien, mutta ammattikorkean puolella vasta vuodesta 2002.

Liikuntatuutorit tulevat jat-kossa järjestämään tapahtumia sekä kisoja, joista vakiovuoro-jen ohella saa tietoja Oulun korkeakoululiikunnan netti-sivuilta. Sivustolle rekisteröi-tymällä tiedotteet saa suoraan sähköpostiinsa.

– Syksyn aikana on tarkoitus alkaa tiedottaa OSAKOn kaut-ta, Ismo Miettinen lupaa.

Annika Heinonen huo-mauttaa, että sivustolla on selkeä kalenteri lajeittain ja alueittain. Kaikki tiedot ovat myös englannin kielellä ulko-maalaisia tutkinto-opiskelijoita ja vaihto-opiskelijoita varten. Liikuntavuoroille toivotaan mukaan monenlaista opiskelijaa. Huippu-urheilijoitakaan ei ole unohdettu, sillä Oulun seudun urheiluakatemia tukee urheilun ja opiskelun yhdistämistä.

Lisää tietoa osoitteesta www.oulunkorkeakoululiikunta.fi

Liikuntatuutorit liikuttavat ja luovat perinteitäOulu on pilottina valtakunnalliselle Lähtenyt liikkumaan -hankkeelle, joka pyrkii ratkaisemaan, miten ammattikorkeakouluopiskelijat saataisiin liikkuman terveytensä kannalta riittävästi.Teksti: jaana Holappa | Kuva: Mika Saloranta

Löydä minut tästä kaupun-gista on kertomus kasvot-tomasta tytöstä vieraassa kaupungissa. Kirja julkais-tiin syyskuussa Oulussa ja Helsingissä.

– Halusin pitää kahdet julkkarit, koska mulla on nykyään kaksi kaupunkia, vanha ja uusi kotikaupun-ki, Ahokoivu selvittää.

Sarjakuvaromaani ei ol-lut taiteilijan ensimmäinen teos. Hän julkaisi syksyllä 2007 Sarjakuvantekijän oppaan, eli oppikirjan sar-jakuvamuodossa. Oman esikoisalbumin tekemiseen hänellä oli siis paineita, mutta teokselle oli myös kysyntää.

– Halusin vihdoin päästä tekemään omaa pit-kää fiktiivistä tarinaa, joten hain apurahaa projektille jossa kerroin yhdistäväni faktaa Ranskan An-goulêmessa viettämästäni vaihto-opiskeluajastani fiktiiviseen tarinaan. Ja sen sitten pääsin tekemään, kun apuraha napsahti, taiteilija kertoo.

Ahokoivu sai työlleen tukea kahden apurahan avulla. Taiteen keskus-toimikunnan sarjakuvan-tekijöiden ja kuvittajien apurahaa hän haki jo vuonna 2007 sarjakuvan suunnitteluun ja työstämi-seen. Helsingin kaupungin taiteilija-apurahan hän sai viime vuonna sarjakuva-

romaanin tekemiseen ja viimeistelyyn.

– En olisi varmasti pystynyt keskittymään albumiin, jos en olisi saanut apurahoja. Mutta ei ne olleet kuitenkaan syy siihen, miksi päädyin kirjaa tekemään. Rahoitus antoi mahdollisuuden työskentelyyn, Ahokoivu tarkentaa.

Haaveena vain sarjakuvat

Neljättä vuotta Oam-kissa opiskeleva sarjaku-vataiteilija lähti Helsinkiin työharjoitteluun ja jäi sille tielleen. 25-vuotias kuval-lisen viestinnän opiskelija toivoo valmistuvansa tä-män lukuvuoden aikana. Helsingissä hän on päässyt jo työelämään kiinni.

– Teen muutamia kuvitushommia, opetan sarjakuvaa ja olen välillä Helsingin sarjakuvakes-kuksella töissä erinäisissä projekteissa.

Helsingin Ahokoivu kokee omaksi kaupungik-seen ja kodikseen myös jatkossa.

– Tulevaisuus on aika usvainen vielä. Haaveena on pystyä elättämään itse-ni pelkästään sarjakuvilla, vaikka vaikeetahan se tulee olemaan. Suunnitelmia ei kauheasti ole, tai on mutta ei mitään tarkkoja sellaisia.

Tyttö vieraassa kaupungissaMari Ahokoivu halusi tehdä fiktiivisen

tarinan tytöstä, jonka elämää

kuvailisivat erilaiset tunnelmat ja

tunteet, joita on vaikea sanoin kertoa.

Näin syntyi sarjakuvaromaani.

Teksti: elina aronen-raappana | Kuvitus: Mari ahokoivu

12

Mitä koulutuksessasi opetetaan, ja mitä agrologi tekee työelämässä?Maaseutuelinkeinojen koulutusohjel-massa koulutetaan tulevia agrologeja maatalousalalle ja siihen liittyviin palveluihin. Yrittäjyyden suuntautu-misvaihtoehdossa annetaan valmiudet toimia yrittäjänä joko maataloudessa tai jollain muulla alalla.

Agrologi voi tehdä käytännössä mitä töitä haluaa, eli toimia esimerkiksi maatalousyrittäjänä (maanviljelijänä tms.), maatalousneuvojana, myynti- ja markkinointitöissä jne. Itse olen alan töissä kotitilallani.

Ovatko kaikki tyrnäväläiset kiin-nostuneita perunoista, vai miten itse päädyit tähän aiheeseen?Olen kotoisin Tyrnävältä, mutta asun tällä hetkellä Oulussa. Olen maatilalta lähtöisin, ja kotitilallam-me tuotetaan siemenperunaa, joten kiinnostus perunaan on lähtöisin

kotoa. Kaikki tyrnäväläiset eivät välttämättä ole perunasta kiinnos-tuneita, mutta peruna on tärkeä ja näkyvä osa Tyrnävää.

Mikä perunassa kiinnostaa?Peruna on erittäin mielenkiintoi-nen kasvi, josta oppii koko ajan jotain uutta.

Mitä "perunoiden lajiketestaus" tarkoittaa?Perunan lajikekokeella tarkoitetaan eri perunalajikkeiden vertailua keskenään. Lajikkeet eroavat toisistaan huomat-tavasti hyvin monella tapaa esim. kasvuaika, taudinkestävyys, muoto, väri, maku, käyttökohde/-tarkoitus. Opinnäytetyön tarkoitus ei ollut pelkkä lajikekoe, vaan siinä vertailtiin eri paikoissa tuotetun siemenperunan eroja kenttäkokeen avulla.

Opinnäytetyösi nimi on ”Perun-alajikkeiden ja siemenkauppaerien

kenttäkoe Pohjois-Pohjanmaan tuotanto-olosuhteissa 2008”. Mitä selvitit käytännössä?Suurin työvaihe oli kenttäkokeen tekeminen kesällä 2008. Koekentällä tehtiin havaintoja eri asioista kasvu-kauden aikana. Lisäksi perunoille tehtiin laatuanalyysit sadonkorjuun jälkeen. Kokeesta saatiin paljon aineistoa, jota käytetään osittain hyväksi muissakin tutkimuksissa.

Mikä on ollut parasta, mitä olet saanut opinnäytetyöstäsi irti?Opinnäytetyöprosessin aikana tie-tämys perunasta lisääntyi ja lisäksi karttui kokemusta virallisen kenttä-kokeen tekemisestä.

Mikä alassasi kiehtoo?Alassa kiehtoo yrittämisen vapaus, luonnonläheisyys sekä se, että jokainen vuosi ja kasvukausi on erilainen. Maa-talous on kehittyvä ala, jonka parissa on mukava työskennellä. EAR

Kotkantien kampuksella tukikoh-taansa pitävä Susanna Martikkala on ympäröity Valtti-hankkeen vih-reillä väreillä. Pikkuruinen toimisto ja innokas nainen löytyvät muitta mutkitta kulttuurialan kirjaston kupeesta.

Martikkala on toinen valtakun-nallisen Valmis tutkinto työelä-mävalttina -hankkeen pyörittäjistä Oamkissa. Valtti-Martikkalan oveen koputellaan harva se päivä. Tehtävä-nä on auttaa opiskelijoita, joiden ete-neminen opinnoissa takkuaa syystä jos toisesta.

– Ongelmat ovat samat kuin en-nenkin, mutta nyt niistä uskalletaan puhua. Ja puhumallahan ne asiat selviää, Martikkala toteaa.

Hänen tehtävänään on pyörittää paria opintoryhmää, joissa opiskelijat voivat harjaannuttaa kirjoitus-, opis-kelu- ja työelämätaitojaan yhdessä muiden alojen opiskelijoiden kanssa. Näissä opintoryhmissä kohdataan myös työelämän epävarmuutta, omaa stressaamista ja motivaatiota.

– Monialaisuus on herättänyt kiinnostusta. Tuen saaminen oman opinnäytetyön tekemiseen aivan toisen alan opiskelijalta voi olla iso kannuste, Martikkala kertoo.

Facebookkaamista työajallaValtin tarjoamat ensimmäiset kaksi opintoryhmää ovat jo täynnä, ja seuraavaan kahteenkin kehotetaan hakeutumaan pian, jos paikan mielii saada. Houkuttelevuutta on lisätty tarjoamalla myös opintopisteitä.

Opintoryhmät ovat myös etune-nässä käyttämässä sosiaalisia medi-oita, kuten Facebookia ja Twitteriä. Martikkala paljastaakin, kuinka mukavaa oli saada lupa käyttää Fa-cebookia ihan työajalla.

– Sosiaaliset mediat ovat jo ar-kea, joten haluan rohkeasti lähteä hyödyntämään niitä. Se on myös hankkeen tavoite.

Martikkalan mukaan opintoryh-mistä saadut kokemukset auttavat kehittämään koko Oamkin ohjausta.

– Tavoitteena on jalkauttaa malli kaikkiin yksiköihin opettajatuuto-rien kautta.

Maltti on valttiaOmia taitoja ohjaamisenkin saralla Martikkala aikoo parantaa opiske-lemalla hallintotieteitä, tarkemmin sanoen soveltavaa psykologiaa. Opinto-ohjaajan pätevyyttä hänellä ei ole, mutta opiskelijoiden koh-taamista auttaa se, että opiskelijan asemaan on helppo asettua.

Ikuiseksi opiskelijaksi itseään nimittävä oamkilainen pitää tärkeä-nä, että opiskellessa muistaa miksi opiskelemaan alun perin lähti ja mitä päämääriä alussa asetti.

– Jos omat opintoni alkavat jostain syystä tökkimään, pysähdyn hetkeksi ja mietin opiskeluni tavoitteita. Vasta-uksia löytyy itsetutkiskelulla. EA

Valttia rahoitetaan muun muassa EU:n sosiaalirahaston kassasta, ja siinä on mukana Oamkin lisäksi viisi muuta

korkeakoulua.

Susanna Martikkala pitää suunnittelusta ja kalentereista. Vaikka omat yliopisto-opinnot sujuivat mutkitta, löytyy kasvatustieteiden maisterilta suuret sympatiat opinnoissaan jumissa oleville amk-opiskelijoille.

Opparikoppi

Vapautta ja luonnonläheisyyttäTyrnävällä peruna tunnetaan perinpohjin.

Luonnonvara-alan yksiköstä agrologiksi valmistuva syntyjään tyrnäväläinen Lauri Rahko vahvistaa

peruna-asiantuntijuuttaan opinnäytetyöllä perunoiden lajiketestauksesta.

– Suurin osa Suomen siemenperunasta tuotetaan Tyrnävällä, tietää maaseutuelinkeinojen

koulutusohjelmassa yrittäjyyteen erikoistunut mies.

13

pÄrSTÄT

Hailuodon saaressa ajellessa tuntuu kuin liukuisi ajassa taak-sepäin vanhaan suomalaiseen elokuvaan. Alkusyksyn kultaiset pellot sekä vanhat maalaistalot huokuvat maalaisromantiikkaa. Pysähtyneisyyden ilmapiiri ja leppoisa luonnonympäristö ovat ehkä toimineet muusan ta-voin inspiroiden hailuotolaisia. Pienessä kunnassa työskentelee monen alan käsityölaisiä ja eri taiteenmuotojen ammatinhar-joittajia ja harrastajia.

– Tykkään Hailuodosta tosi paljon ja tuun tänne aina tosi mielellään. Kyllä saaressa vois viikonloput viettää, Tuomo Heikkinen kertoo ja tarkentaa: – Sen verran kaupunkilainen kuitenkin oon, etten ainakaan vielä vois kuvitella asuvani maaseudulla.

Heikkinen valmistautuu koko viikon mittaisten Oulun Muusajuhlien avaustapahtu-maan Hailuodon Ravintola Nassakassa. Tilaisuudessa kuul-

laan muutaman runoilijan runoja ja elävää musiikkia.

Muusajuhlien tekijä

Oulun Päivien kanssa yhteis-työssä toimivat M u u s a j u h l a t

järjestettiin en-simmäisen kerran vuonna 2004.

– Huutomerk-ki ry koki tarpeelli-seksi omat festivaa-lit, koska Oulussa ei muutama vuosi

sitten vielä ollut kir-jallisuustapahtumaa.

Tapahtuman tarkoitus on järjestää hienot sana-

taidejuhlat, joihin kuuluu erilaisia esittävän taiteen

esityksiä sekä kirjanjulkaisu-tilaisuuksia ja kirjoittajakou-lutusta. Tunnetuimpia nimiä tapahtumissa on muun muassa Tuomari Nurmio.

Heikkinen on Oulun Muusajuhlien perustaja ja tuot-taja, mutta esiintyy joka vuosi tapahtumissa myös runoilijana lausuen omia runojaan.

– Tämänvuotinen oma esiintyminen on jännittänyt, kun runojani sävellettiin en-simmäistä kertaa.

Taiteilija luo työpaikanHeikkisen aika on mennyt keväästä saakka Muusajuhlia järjestellessä, omia runoja kirjoittaessa ja muissa projek-teissa. Lokakuun puolivälissä hän aloittaa kaksivuotisen työn Oulun läänin kirjallisuuden läänintaiteilijana.

– Tehtäväni on tuoda esille Oulun läänin kirjallisuutta ja kirjailijoita. Työhön liittyy esimerkiksi tiedottamista ja kirjallisuustapahtumien järjestä-mistä, joilla läänin kirjallisuutta tuodaan tunnetuksi.

Edellisen kerran Oulussa on toiminut kirjallisuuden läänin-taiteilija vuonna 2001. Heikki-nen teki viime syksynä Oulun läänin taidetoimikunnalle aloitteen, jossa hän perusteli Oulun kirjallisuuden edistämi-sen ja alan läänintaiteilijan työn tärkeyttä. Taidetoimikunta teki päätöksen, että Oulun läänin toimialueelle tarvitaan kirjal-lisuuden läänintaiteilija, ja ha-kuprosessi aloitettiin keväällä. Toimeen haki 17 henkilöä, ja Heikkinen valittiin läänintaitei-lijaksi yksimielisellä päätöksellä elokuussa.

– Etukäteen ei ollut varmaa, että minut valitaan työhön. Kä-vin hakuprosessin läpi samalla tavalla kuin muutkin hakijat, uusi läänintaiteilija selventää.

Medianomi OamkistaHeikkinen odottaa innolla uusia työtehtäviään. Toimeen tarvittavan työkokemuksen lisäksi hänellä on myös alan koulutus. Hän valmistui Oulun seudun ammattikorkeakoulusta medianomiksi vuonna 2004 ja erikoistui opinnoissaan mediatuottamiseen.

– Opinnäytetyöni liittyi mobiilimusiikkivideoihin, ja sain valmistumisen jälkeen jat-kaa töitä Oamkissa Mobient-hankkeessa kahden ja puolen

vuoden ajan. Sen jälkeen oon työskennellyt tapahtumatuot-tamisen parissa.Heikkinen aloitti opintonsa vuonna 2000 Oamkin histo-rian ensimmäisellä viestinnän koulutusohjelman vuosikurs-silla. Viestinnän koulutus oli vielä alkusuoralla, ja esimerkiksi laitteistoa tuotantoihin ei ollut saatavilla samalla tavalla kuin nykyisin. Siitä huolimatta tuot-tajan muistot opiskeluajoilta ovat lähinnä myönteisiä.

– Oamkissa viestinnän käy-tännön opetus oli tosi hyödyllis-tä. Erilaiset opintoihin liittyvät tuotannot oli tosi opettavaisia, ja niissä sai hyvän käsityksen siitä, miten tuotannot toimii. Opetuk-sen avulla pääsi sisälle varsinai-seen työhön, miten esimerkiksi lyhytelokuvia tehdään.

Oamkissa luoduista ihmis-suhteista mies on kiitollinen.

– Koulussa tutustui moniin tosi hienoihin tyyppeihin, ja niiden aikojen pohjalta on syntynyt ystävyyttä ja hyvä verkosto työelämäänkin.

Edessä luova tulevaisuusAlunperin kuhmolainen mies haki lukion jälkeen opiskele-maan biologiaa Kuopioon. Ovet eivät auenneet sinne, joten hän päätyi Haapaveden opistoon opiskelemaan viestintää yhdeksi vuodeksi.

– Opiskelin opistossa leh-ti- ja radiotoimittajan työtä. Sen jälkeen Oamkissa valitsin alunperin suuntautumisvaih-toehdoksi journalismin, jonka vaihdoin sitten tuottamiseen.

Runoja hän on kirjoitta-nut lukioikäisestä saakka, ja unelmoi edelleen runoilijan ja kirjailijan työstä.

– Tulevaisuudessa haluaisin asua esimerkiksi Venetsiassa tai Berliinissä jonkin aikaa ja julkaista runokirjoja ja ro-maaneja. Siinä sivussa voisin vetää erilaisia projekteja ja tapahtumatuottamista. Ehkä perustan oman yrityksen, ja perheen perustaminenkin tulee varmasti ajankohtaiseksi jossain vaiheessa.

Tuomo Heikkinen sai Oamkissa opiskellessaan lempinimen Taide-Tume. Millainen on uusi Oulun kirjallisuuden

läänintaiteilija ja mies Oulun Muusajuhlien takana?

Taidetoimikunta työllistää läänintaiteilijoitaMikä on Oulun läänin taidetoimikunta ja mitä se tekee, pääsihteeri Ulla Lassila?– Oulun läänin taidetoimikunta on osa Valtion taidehallintoa. Opetusministeriön alaisuudessa toimiva Taiteen keskustoimikunta jakaantuu kolmeentoista alueelliseen taidetoimikuntaan, ja Oulun lääniin taidetoimikunta on yksi niistä. Jokaisen alueellisen taidetoimikunnan tehtävä-nä on taiteen ja kulttuurin edistäminen omalla toimialueellaan. Oulun läänin taidetoimikun-nan toimialue on Oulun lääni, eli se vaikuttaa

Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjanmaan maakuntien alueilla.

Taidetoimikunnassa työskentelee hallinnon työntekijöitä, ja määräaikaisissa työsuhteissa kahdesta neljään läänintaiteilijaa. Oulun läänin taidetoimikunnassa toimii tällä hetkellä näyttä-mötaiteen, valokuvauksen ja Kainuun maakun-nallinen kulttuurituottaja -läänintaiteilija.

Mitä on läänintaiteilijuus?– Läänintaiteilija on taiteen ja kulttuurin virka-mies omalla taiteenalallaan.

Miksi Oulun läänin alueella ei ole ollut kirjallisuuden läänintaiteilijaa vuoden 2001 jälkeen?– Kolmen vuoden välein vaihtuva taidetoimi-kunta pohtii, mille taiteen alalle milloinkin tarvitaan työvoimaa ja taiteen edistäjää, eli läänintaiteilijaa. Vuoden 2001 jälkeen muiden

taiteenalojen on katsottu tarvitsevan läänintai-teilijaa enemmän.

Taidetoimikunta saa aloitteita monen alan läänintaiteilijoiden tarpeellisuudesta, ja päätös tehdään aina sen hetkisen tarpeen ja tilanteen mukaan. Viime keväänä päätettiin, että nyt Oulun toimialueella tarvitaan työvoimaa kirjal-lisuuden alalle, ja haku läänintaiteilijan toimeen käynnistettiin.

Runojen juhlaa ja taiteen tuottamista

14

KeHUT?

Oulun Muusajuhlat, lauantai 5.9.2009: Club 45 SpecialNelifemman kellari oli yllättävän täynnä. Vaikka kyllähän ihmiset lauantaisin baareihin menevät, mutta yleensä, kun kyseessä on ollut runotapahtuma, istumatilaa on riittänyt. Ei tällä kertaa. Ohjelmaan sisältyi Jukka Tervon kitaralla vahvistettua runoilua, viime vuotisen Poetry Sla-min Suomen mestari Kari Rainerannan tekotaiteelliselle haiskahtanutta oikuttelua sekä ihan rehellistä runonlau-suntaa Sinikka Vuolan, Anja Erämajan ja Kaisa Ijäksen suista kuultuina. Tuore läänintaiteilija Tuomo Heikki-nen tarjoili sävellettyä runoutta Berliini-esityksellään. Heikkisen taustalla musisoivat flamenco-orkesteri Bajo Cerosta tutut Okko Meinilä ja Antti Rundelin. Myöhemmin illalla soitti Matalat Majat -bändi sekä nosteessa oleva Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi.

Tapahtuma oli kauttaaltaan läm-minhenkinen ja ilahduttava. Saavuin paikalle huonolla asenteella valmiina lyttäämään koko roskan. Jotenkin se muuttui hankalaksi. Oli ehkä hankala kuunnella runonlausuntaa ja ymmärtää mitä korva kuulee, mutta yleinen tunnelma voitti

helposti puolelleen. Stereotypiseen oikutteluun eivät lipsuneet muut kuin Kari Raineranta, mutta lyhyen setin loppu sai painamaan pimeässä lattialla makailun villaisel-la. Anja Erämaja sai yleisön peräti nauramaan, monesti ja paljon. Harvinaista herkkua runotapahtumissa.

Jossain vaiheessa nappa kuitenkin loppui. Tarkalleen sa-nottuna runoesitysten jälkeen, bändien aloittaessa. Kellarista kiirui korviini kovasti ”äkkiväärää” ja ”nyrjähtänyttä” suomi-rokkia à la YUP, eli Matalat Majat. Tämä luonnehdinta on muotoutunut enimmäkseen lattian läpi kuullun perusteella, eli kuunnelkaa itse, mikäli edellämainitut adjektiivit eivät ole teille kirosanoja. Tuomas Henrikin Jeesuksen blib blab

blib blab -bändi kaahasi kohtalaisen suuren yleisömassan edessä. Kauhko Röyhkän ja Sielunveljien disko-grafian tarkoin kuun-nellut remmi soitti myös ”äkkiväärää”, ”nyrjähtänyttä” ja ehkä ”oikukastakin” musiik-kia. Kuinka pitkään tämän provosoivan nimen omaavan bändin konsepti tulee kestä-mään, jää nähtäväksi.

Oulun Muusajuhlat, sunnuntai 6.9.2009: Tähtitornin kahvilaHenkisten lajien mestaruudesta kilpailtiin Tähtitornin kahvilan mukavalla terassilla. Jälleen kerran väen paljous yllätti. Katsojia ja kilpailijoita riitti mukavasti. Kilpailu oli luonteeltaan kolmiottelu. Kilpailijan täytyi pärjätä telepatiassa, telekinesiassa ja telepor-taatiossa. Onnistuneesta suorituksesta sai suorituspisteitä, ja viisihenkinen tuomaristo jakoi pisteitä jonkin sortin kaaosmatematiikan mukaan. Eniten suorituspisteitä (0,2) sai voittaja, parivuotias Sonja T. jonka väitettiin teleportanneen sekunnin murto-osaksi jonnekkin muualle. Tiedä häntä.

Todellista telepatiaa harrastivat Esa-lehden tuomareiksi tekeytyneet toimitta-jat, jotka useaan otteeseen lukivat toistensa ajatukset ja antoivat samat pisteet. Ja tauolla muuttuivat näkymättömiksi. Hurjaa. Ehdottomasti kokemisen arvoinen parituntinen.

15

Muusien hurmiossa

pekka leviäkangas

YKSiKön KaSVOT

Tekniikan kirjastolta löytyy toisen vuoden hyvinvointiteknologian eli hyviksen opiskelijat Johanna Järäjä ja Jenna Lukkarila. Työn alla on fysiikan kotitehtäviä, tarkemmin sanoen magneettikenttien laskemista.

Tekniikan yksikkö on aika miesvaltainen. Teidän alalla on il-meisesti hieman enemmän naisia?Jenna: Meillä on luokalla puolet tyttöjä ja puolet poikia, mutta molemmat ryhmät istuvat eri puolilla luokkaa. Muuten on tasa-arvoista.Olitte eilen tekniikan opiskelijoiden bileissä Kaarlessa. Millai-nen meno siellä oli?Johanna: Joo oltiin, kun olen vielä tuutorikin. Yksi opiskelija tuli pukattuna lastenvaunuissa paikalle, koska hällä oli jalka kipeänä. Menny ilmeisesti jossain jalkapallo-ottelussa. Olihan se aika koo-misen näköistä.

Piiiiiiiiiiiitkän käytävän päästä löytyy Niko Komulainen ja Mat-ti Pitkänen. Automaatiotekniikan viimeisen vuoden opiskelijat valmistelevat raporttia graafisen käyttöliittymäsuunnittelun periaatteista.

Ilmasto muuttuu ja epätasa-arvo lisääntyy. Insinöörien pitäisi pelastaa maailma. Miten te osallistutte tähän projektiin?Matti: Eiköhän me keksitä joku uusi polttoaine. Tehdään vedystä energiaa.Entä eikö viekkaat öljy-yhtiöt sitten yritä salamurhata teidät, jos heiltä loppuu ostajat?Matti: No, pistetään samanlaiset niiden perään. Hyökkäys on paras puolustus.Paljonko automaatiotekniikan koulutusohjelmasta valmistunut saa palkkaa, kun pääsee oikeisiin töihin?Niko: Se vaihtelee, kolmesta neljään tonnia on hyvä. Jos teollisuu-teen ja ylös johtoportaaseen pääsis, niin mikäs sen parempaa ois.

Vastaan toisessa kerroksessa tulee kolme korskeaa kollia. Syömään matkalla olevista haaviin jää Mikko Peura, kolmannen vuoden auto- ja kuljetustekniikan opiskelija.

Opintotuki ei tunnetusti riitä elämiseen. Käytkö sinä töissä opintojen ohella?Mikko: Käyn. Työskentelen henkilökohtaisena vapaa-ajan avus-tajana pyörätuolissa oleville. Kunta maksaa palkan ja Oulussa maksetaan aika hyvin. Teen avustamista pari kertaa viikossa.

Kuulostaa tärkeältä työltä. Miten päädyit avustajaksi?Serkku on pyörätuolipotilas ja avustin häntä, kun hän muutti Ouluun pari vuotta sitten.Miltä tuntuu opiskella saman katon alla kulttuurialan opiske-lijoiden kanssa?Ei kulttuurialaa oikeastaan huomaa. Enemmän naisia talossa? Jotkut, kuten tanssijat erottuvat.

Matka jatkuu yksikön uumeniin. Käytävän sohvalla makoilee vaalea tyttönen.

Kukas se sinä olet ja mitä sinä opiskelet?Olen Janita Peltoniemi ja opiskelen ekaa vuotta rakennustek-

niikkaa. Opiskelin ennen liiketaloutta, mutta se ei ollut oma ala. Tämä tuntuu omalta alalta.Millaisia ennakkokäsityksiä sinulla oli tekniikan opiskelijoista?

Että ne ryyppää rankasti. Eipä muuta. Ja nörtit näyttää nör-teiltä. Naisopiskelijat on pahansisuisia juoruämmiä. No ei kaikki (kikattelua). Itse en ole.Opetetaanko rakennustekniikassa estetiikkaa, entä mikä on sinun mielestäsi kaunein rakennus?

Tekniikan yksikön opiskelijat toivottivat opiskelijalehden tervetulleeksi jutuntekoon muun muassa juoksemalla karkuun ja välttelemällä katsekontaktia. Muutama rohkea tekulainen kuitenkin avasi suunsa.Teksti: eliisa alatalo | Kuvat: Mika Saloranta

Matka tekniikan keskipisteeseen

johanna järäjä ja jenna lukkarila (hyvinvointiteknologia)

niko Komulainen ja Matti pitkänen (automaatiotekniikka)

janita peltoniemi (rakennustekniikka)

Mikko peura (auto- ja kuljetustekniikka)

16

Kone alkoi kaatuilla parisen viikkoa sitten ihan itsekseen. Bluescreen ilmoitti, että poista ohjelmat, päivitä käyttis ja blaa blaa blaa. Mikään ei toiminut. Tekniikan yksikön työskentely-keskuksesta bongattu tietotekniikan opiskelija Tuomo Lauri neuvoo kurkkaamaan koneen sisään.

- Jos kyseessä on pöytäkone, niin kannattaa avata se ja puh-distaa jäähdytysosa. Likaisuus saattaa aiheuttaa epävakautta ja kaatuilua. Jos kone on läppäri, niin ei kannata itse kokeilla, jos takuuta on jäljellä.

Ilmeisesti itse sorkittu läppäri ei mene huollossa enää läpi. Hyvä tietää. Laurin mukaan pöytäkoneeseen voi ihan imurinkin työn-tää pölypalloja imemään.

Takkuilevien koneiden kanssa apua saa myös suuresta ja mah-tavasta intterwebistä! Nörttifoorumi virustorjunta.net:issä on tarjolla oma keskustelualue, jossa gurut neuvovat kädettömiä urpoja korjaamaan ongelmat itse. Ja korjaantuivathan ne. Ihanat nörtit! EA

Puhdista tuuletinToimittaja nyhtää helpotusta opiskelijoiden ammattitaidosta

Ei ole vielä painotettu esteettisyyttä. Ollaan lähinnä opiskeltu ma-tikkaa ja kemiaa. Kaunein rakennus on Revonlahden kirkko. Se on vanha ja siro ja siellä on oma tunnelma. Se on kesäisin tiekirkko, niin pääsee tutustumaan helposti.

On aika vaihtaa maisemaa. Kulttuurialan yksikön siivessä, ylimmäs-sä kerroksessa opiskelee laboratorio-analyytikkoja. Lasipurkkien ja valkotakkisten opiskelijoiden seasta löydän kiivaasti taskulaskimiin mystisiä lukuja lykkäävät tytöt. Miina Tervonen, Outi Tauriainen ja Annika Väntänen kertovat laskevansa pommikalorimetrejä.

Ai pommeja? Osaatteko tehdä pommeja?Annika: Ei me ainakaan tunnusteta. Kyllähän sitä äkkiä sais aikai-seksi, jos vähän sekottais.Miina: Nämä on siis ennakkotehtäviä. Se on sellainen pömpeli, jolla mitataan aineita ja paljonko niissä on energiaa.Kulttuurialan opiskelijat mussuttavat ja inisevät jatkuvasti, kun insinööri-opiskelijat menevät ”heidän” ruokalaansa. Kantautuuko tästä ininästä teidän korviinne jotain?Outi: Ei olla kuultu. Se on meidän lähin ruokala. Mekin ollaan täällä! Sitä paitsi, me ollaan ainoita tässä yksikössä, joista ei tule insinöörejä. Tutkintonimike on laboratorioanalyytikko (AMK).Miina: Onpa siinä tutkintonimike.Ruoasta puheen ollen, sehän on halpaa, mutta onko se mieles-tänne hyvää? Mikä on isoin ylilyönti tarjonnassa mihin olette törmänneet?Miina: On se hyvää, suurimmaksi osin, vaikka usein pitääkin nurista.Annika: Tomaattinen makkararisotto oli kyllä melkoista tavaraa…

Laboratorioanalyytikko-opiskelijoiden jälkeen alkaa pitkällinen tietotekniikan opiskelijoiden metsästys. Kun kysyn, mistä heitä löytää, vastaukseksi tulee ”emmätiä” ja ”hmmmmm”. Kuin maa olisi heidät niellyt. No, olkoon. Mitähän tuolla käytävällä on?

Herra X:ksi itseään nimittävä talotekniikan opiskelija ei halua nimeä eikä kuvaa lehteen. Se vähentäisi hänen mukaansa merkit-tävästi salaperäisyyden varjoa, joka hänellä on yllään. Tämä herra X ei ole etsimässä seuraa, koska se on jo löytynyt.

No niin, herra X, mistä olet naisesi iskenyt?Nainen lähti mukaan lavatansseista. Olen harrastanut tanssia jo kolme vuotta. Suosittelen ehdottomasti kaikille. Se on sosiaalinen tapahtuma ja liikunnallinen harrastus. Harkitsin jopa, että olisin hakenut tanssinopettajaksi kulttuurialan yksikköön, mutta sitten päätin, etten halua yhdistää harrastusta ja työtä.

Miina Tervonen, Outi Tauriainen ja annika Väätänen (laboratorioanalytiikka)

17

piKKUKeHUT ?

Sarjakuva

Suomen nerokkain nettisarjakuvittaja - Tuukka Virtaperkoiikka Kivi | Kuva: Tuukka Virtaperko

Jos suomalaisten huumorintajuisuus ei olisi sitä luokkaa, mitä muutaman viikon takainen Audi-kohu osoitti, Helsingin Sanomat julkaisisi Fingerporin sijaan Tuukka Virtaperkon äkkivääriä Ome-napuu -sarjakuvia. Sekä Pertti Jarlan että Virtaperkon sarjakuvia värittävät arvaamattomuus ja anarkismi - toistoon ja kaavamaisuu-teen usein perustuvassa strippisarjakuvassa harvinaiset elementit. Siinä missä Fingerpori tyytyy usein pikkutuhmiin sanaleikkeihin, Virtaperkon stripeissä mennään astetta syvemmälle ihmismielen tummiin sävyihin.

Virkistävää Virtaperkon sarjakuvissa on se, ettei niissä usein ole mitään vitsiä - tai ainakaan sellaista, jonka keskivertohuumorin-tajulla varustettu lukija ymmärtäisi. Absurdius, arvaamattomuus ja musta huumori ovat päivän sana. Omenapuun lähimpiä sukulaisia lienevät Max Cannonin Raw Meat ja Hugleikur Dagssonin Saako tälle edes nauraa -sarjakuvat, mutta Virtaperko luo kuitenkin täysin omanlaisen, irrationaalisen universuminsa, jossa mistä tahansa voi tehdä pilkkaa. Herkkämielisimmille Virtaperkon sarjakuvat eivät sovi: Omenapuussa tabuja ei ole olemassa.

Harmittavasti uusia Omenapuu-strippejä ei ole tullut enää vuosiin, mutta onneksi kahdessa albumillisessakin riittää pureskeltavaa ja naurettavaa pitkäksi aikaa. Sarjakuvan nettisuosion huomioon ot-taen on pienimuotoinen ihme, ettei yksikään julkaisija ole tarttunut kulttihittiin ja julkaissut siitä albumia - Omenapuu ansaitsisi sen paljon paremmin kuin vaikkapa yhden monotonisen idean varaan rakentuva Kiroileva siili.

Virtaperkon kaikki stripit löytyvät osoitteesta www.tuukkavirtaperko.net

elokuva

Alienkansan apartheid - District 9iikka Kivi

Wingnut Filmsin nimi elokuvan alussa on yleensä laadukkaan tai ainakin massasta poikkeavan elokuvan tae. Tämä pätee myös District 9:n kohdalla. Halo-pelileffaprojektin mentyä nurin elokuvan tuottaja Peter Jackson (nimen pitäisi olla tuttu ihan jokaiselle) antoi Halon ohjaajalle Neill Blomkampille 30 miljoo-naa euroa rahoitusta ja luvan tehdä tasan mitä huvittaa. Jackson ei osunut harhaan tälläkään kertaa - District 9 on mielenkiintoisin ja uskottavin scifi-leffa pitkään, pitkään aikaan.

Johannesburgin yllä leijuvasta avaruusaluksesta pelastetut äyriäi-siksi kutsutut muukalaisolennot on suljettu tarkoin vartioituun slummiin. Aluksen miljoonapäinen alienpopulaatio on kuitenkin kokenut räjähtävän väestönkasvun, ja MNU-järjestön avulla oliot päätetään pakkosiirtää keskitysleirimäisiin olosuhteisiin - pois ih-misväestön silmistä. Häätöoperaation aikana tapahtuu kuitenkin onnettomuus, joka muuttaa olosuhteita peruuttamattomasti.

Eteläafrikkalainen Blomkamp on ammentanut elokuvansa aihepiirin apartheidista, mikä näkyy ja tuntuu tematiikassa voi-makkaana. Vaikka lopussa leffa karkaakin perinteisempään yksi mies maailmaa vastaan -toimintarymistelyyn (mikä on itse asi-assa helvetin makeasti ja viihdyttävästi toteutettu), etenkin alun dokumentinomainen ote saa katsojan kokemaan myötätuntoa muukalaisia kohtaan ja luo rainaan yllättävää realismia. Näinhän tilanne todennäköisesti menisi, jos Maan asukkaat löytäisivät heikkokuntoisen muukalaispopulaation - sulkisivat vastenmieliset asukkaat omiin oloihinsa ja pyrkisivät hyödyntämään vieralijoiden teknologian viimeiseen saakka.

Henkilöhahmojen ohuudesta huolimatta District 9 on vaisun leffavuoden positiivinen yllättäjä - ajatuksia herättävä scifi-elokuva, jossa on sopivassa tasapainossa toimintaa, draamaa ja synkkää apokalyptista tunnelmaa. Elokuva, jonka lopussa toivoo alienrodun lopulta hyökkäävän Maahan ja pyyhkivän lattiaa korruptoituneella poliittisella eliitillä, ei yksiselitteisesti voi olla huono teos.

18

- Ajattelemisen aihetta.

KALEVAOPISKELIJA-

KESTOTILAUKSENAVAIN 10 € / KK!

Tilaus koskee vain Kalevan uusia opiskelijatilaajia.

www.kaleva.fi/

tarjousTee Tilaus:

Tarjoustunnus

OP120

SCene 19

Untouchable nature can still be found from the north of Finland. There are place where electricity, running water or the tele-operator poles do not rule. The wilderness contin-ues from here to eternity. All senses enjoy the close touch of nature. This is the exoticism of the north. The winds whisper their stories about the origin of the ancient Finns. There are not many opportunities to witness something like this. What do these ancient winds tell about the northern folk?

Something old, something mystic,

something borrowed white’’blue

This must be the last warm day of fall. The

temperature is surprisingly high for a fall day in this latitude in the Lapland Province. The sunny weather on the swampy backwoods tremors with something magical. Text and pictures: Elina Aronen-Raappana | Translations: Suvi Lukkarila

Treasure the most valuedThe human child scoursFrom the north darkenedGreat light she finds The mood is setBy feel of affectionSo shall begin the journey Of eternal love and emotion

SCene

The Kingdom of Forest FolkThe ancient forest is full of spruces and pines, the lovely bright green birches bank the river. The spruce swamp is partially forested and partially damp mire. The original peatland has afforested with the pas-sage of time. In the distant past, cows used to pasture on these swampy meadows. The sky is fresh blue. During summer the green meadows blossom white with linagrettes. When winter comes the meadows and forest are covered with glimmering white snow glistening underneath the dark blue sky’s moon and shining stars.

In the middle of these backwoods, next to a crossing of a ditch and the river, stands a log cabin and other small wooden buildings. Something is moving in front of the cabin. The Witch of Lapland and her Fairies have gathered around from all over Finland to conduct the matrimony rituals for the Witch. The Witch and her Fairies are recouping for the day in an Acquainting Rite, eating on the porch and telling about themselves and their connections to the Witch. According to these stories, the Witch has experienced and grown a lot during her young life and, without a doubt, will grow even more solely on this very day and after becoming a spouse.

The Clothing Rite was conducted in the morning when the Fair-ies abducted the Witch from her home den. She is wearing a white tassel dress and a small fur vest. The white rock jewellery glistens in the sun. The Witch is as enthusiastic as a child. Her eyes radiate as she smiles and plays with her black and white hair.

Wondrous Journey to Haven of Matrimony The Witch’s marriage will work and last when all the Fairies gift one of the qualities they posses to the matrimony. These features the Witch has to look for herself from the nature surrounding her. The future wife finds guidance on the porch, a map with thirteen crosses, one for each Fairy.

The Wedlock Preparation Rite and the emotional journey to the umbrage of the forest begin. The Witch looks composed and happy as she wanders in the nature. The first cross leads the joyfully chirping party further away from the cabin to a clearing. The Witch finds a rowan tree garland from the top of a young spruce. The atmosphere turns serious and quiet when the garland is place onto the bride’s curls. Pihlatar, the Fairy of Fertility, addresses the soon-to-be-wife and enchants fertility spell to the marriage.

Hear me, hear me Hag and thy daughtersAs I, Pihlatar, enchantA spell for this maidenCall your Man to drum the beatTo douse the mossTo bring the might of birthA crown like serpentIs gifted as a symbolOf a new soul (1

Hag and her Man, better know as Akka and Ukko, are gods related to fertility in the Sami culture. When wished for a

son, people worshiped Juksähkka. Maitorähkka brought a soul to the child and Särakka created flesh surrounding it. When Akka and Ukko made love the sky thundered and the rain pouring to earth symbolized fertilization. In Christianity a serpent is a symbol of evil but in many heathen beliefs, even in Scandinavian ones, the serpent represents fertility.

After wandering through the grass the Witch finds a small juniper and a pouch hanging on its branch. The dark-eyed Katajatar, the Fairy of Endurance, appears in a shimmering forest green dress and gives the pouch as a representative of endurance in the forthcoming marriage and the insistence needed living in the north.

The journey continues alongside a little brook in the willow thicket. On the other side of the thicket a tiny bottle of liquid, love potion, is waiting on a sandy bay. The beautiful Lemmetär, the Fairy of Love, flicks her flaming red hair and fords through the ditch in her red and black f rock. The Witch is moved by the words of Lemmetär. The speech about the meaning of love in everyday life and the unconditional love in the young couple’s life, bring the Witch to tears.

A path travels over a small bridge and behind the ditch to a small island. There is, in the middle of the island, a basked full of nuts and dried fruits.

Protecting crop fortuneGuarding sacred harvestBringing rye to the tableGrowing the berries of forestMaiden of harvest reasonableAbundance is ensuredJust wait to taste fruits theseBounty of earth sweet (2

The blond Viljatar, the Fairy of Harvest, reflects with her essence the peaceful Finnish harmony. She brings abundance to the matrimony and tells about the meaning of crop in the ancient Finland. The cultivated land was sacred and the people did everything to make sure not to lose the crop fortune. It was believed that rye had the ability to cure different ailments. For example back pain was treated by swallowing nine grains of rye.

Next to the log cabin there is a small wooden outdoor kitchen. The Witch finds a clay case from the kitchen’s table. Inside the case a man and a woman are cowered together. The Witch’s face grows brighter and she is clearly touched. The cheerful Hengetär, Fairy of Joy, radiates positive energy in her pink dress. She gifts joy and humor to the marriage. With a beaming smile she tells humorous ways about how the married couple can pay attention to each other and how to bring joy to the matrimony. The other Fairies accompany her with their laughter.

A sachet made of reindeer skin is found from a small spruce on the river bank. Inside the sachet the Witch finds an amulet and earrings made of Mountain Crystal. In addition, the Witch receives a glimmering gold nugget which was washed from the river Lemmenjoki. The strong-willed Voimatar, the Fairy of Stamina, summons the power of the Finnish Lion with her golden locks blazing like the lion’s mane. For the Witch and Voimatar are born on the month of Leo.

Summons the strong willAncient spirits of LionWith strength and staminaTo protect the union

So the forces are bindTo a zodiac stone of LeoWith strong raysInto heart of mountain crystal

On the entry of the cabin’s sauna, a candle is lit and a fabric is spread. Hoivatar, the Fairy of Well-being and Health, is dressed from head to toe with nature’s green. She instructs the Witch to sit down and accept the well-being and health advocating spell and to have a strong and healthy drink. The Witch gazes at Hoivatar and listens the long spell looking tense.

Outside the sauna a candle glitters in a petit lantern. The glimmering Kipinätär, the Fairy of Spark, looks at the Witch behind her red and black hair with her silver eyes sparkling and casts a spell to maintain the spark in the marriage.

I bring you the light everlasting Spark to relation eternalSomething warmingTo you, give it I shallThrough the darkeningA light into your hall (3

There is an outhouse next to the cabin, nearby it the Witch finds a jar full of glistening glitter. The petite and pixie-like Kaunotar, the Fairy of Beauty, has preserved beauty in the jar and also casts a spell to bring beauty into the matrimony, making all the other Fairies weep.

Let your love be a mirrorWhich reflects your emotionsLet your eyes see the beautyIn things no-one else it seesLet your hearts also feel itIn each other in the hardest of times (4

The Witch searches for the tenth quality in the cabin and finds it under a pillow. There on the bed, two worry dolls, a man and a woman, lay side by side.

I have made a worry doll With a thread of a spellTo receive worriesTo bare sorrowsOn your life’s upsAt the bottom of the downsTake this gift of patienceA boon on forgiveness (5

Armotar, the Fairy of Mercy, reveals her big heart by giving these hand-made worry dolls to both parties of the matrimony as a resemblance of mercy, forgiveness and patience. The Witch is moved by this gesture.

At the flaring of the river the Witch finds a small pot in which tiny yellow bell peppers are growing. Happy and colorful Auringotar, the Fairy of Positivity, outshines the sun and wishes a lot of happiness to the wedlock.

The journey continues through the birch forest towards to the rapids. The Witch finds an amulet charmed by the pixie-like On-

20

Original spell text by:(1 Susanna Markkio

(2 Paula Reponen(3 Marjaana Aronen

(4 Kati Asmundi(5 Jonna Asmundi

(6 Hanna Kuninkaanniemi

netar, the Fairy of Fortune, to bring true happiness into the married couple’s life.

A stone shaped like a heart is found in the depth of the birches. Ajatar, the Fairy of Time, summons eternal bond between the soon-to-be husband and wife.

Stone born in an burstPolished in the storms of timeMade to last foreverLove is born as wellIt grows, taking shapeAlso made to last

Like a stoneIn a shape of heartEternal in its powersStone built to lastLike your loveTo abide (6

At the low point of the rapids, from the ground amongst the grass, the Witch finds something. Fourteen small bark boats with sails made of papers. Each sail has one of the thirteen found quali-ties written on them. The Witch has to take these boats to the rapids and let the stream carry them away. She steps on the slippery stones and wades into the river setting all the boats, one by one, for a sail to the haven of marriage. The fourteenth boat is special. On the deck there is a man and a woman. This boat is for the Witch to take it with her to the marriage. She seems relieved and joyful at the same time. The quest for needed qualities has come to its end.

Enjoyable MysticsThe hiking in the forest rouses a healthy feeling of hunger. Hoivatar starts to set fire in the sauna stove and the outdoor kitchen’s oven. Armotar is cooking meatballs on a pan. The other Fairies are preparing the salad and setting the table. The Feasting Rite takes place on the out-door kitchen’s timber table. The dinner is washed down with wine.After the dinner the sauna is ready and it is time for the Cleansing Rite. The steam of the spacious wooden sauna is soft and moist. The Witch sits on her own place on the bench and grimaces to the stinging branches of spruce and

flowers she is sitting on. This bounty of the nature reflects the poignancy and bliss of a marriage. The bride’s skin is rubbed with salt and honey. The salt banishes the grudges and sins, and the honey boosts fertility and prepares for the future life. With a freshly made birch whisk the Fairies whip some good luck into the bride. Lastly the Witch circles the sauna bare naked and throws the birch whisk to the roof of the sauna. After bathing in the sauna the Witch and the Fairies swim in the icy river and so the bride is inured for the afflictions of a marriage.

The northern night cools down to near zero degrees. The winter clothing and sweaters are truly needed, although during the day the Fairies’ light summer dresses were easily enough. The Witch and the Fairies gather around a camp fire under a hootchie, a shelter from the rain and wind. The Relaxation Rite continues with barbecue and magic potions.

Happily towards TomorrowThe early sun reveals the morning dew in the forest and the bright colors of the beginning fall. Although the Finnish celebration customs anticipate an una-voidable after state, the girls wake up to the promising day full of happiness and joy. The effect of the nature to the mood can be seen. It is easy to be in the brace of nature.

Nature has a big part in the lives of the Witch and her Fairies. The longing back to peaceful nature and tranquility lives deep in the Finnish mentality. Man came from nature and yearns to go back. All this beauty is up for admiration and experienc-ing, it cannot be sold or bought. You do not have to go far to find happiness, and the Witch of Lapland knows it.

21

ElämänkouluStudent Magazine answers the questions you don’t dare to ask

Why Do You Fancy the Royal Family of Sweden?

One THing aBOUT Finland

Royal family is the glamorous symbol of the good old times when ships were wooden and men were iron. They are our official “princess play”. Swedish crowned heads are also beautiful and still so human with their love life and history of eating disorders.

But the best part is that they are not our own royal family.

We don’t mind if their upkeep costs millions of kronas to tax payers, and it’s ok to have a head of the state that hasn’t done anything but born to the right noble family.

It’s not our taxes. It’s not our state.

At the same time we are doing a disservice to the people of Sweden. One of the main arguments for the monarchy is their role as the representatives of the nation. When we fancy them, this relic seems to fulfill its obligation.

Sweden is a constitutional monarchy with parliamen-tary system. Finland has chosen the parliamentary democracy with the presidential institution. Though, Finnish way isn’t that far from the Swedish – at least we are on our way towards that. Soon we will have the president with no authority, working only as front man of the nation, maybe even chosen by small elite.

Sounds like a king and a queen to me. NMP

Head(ache) of the State

Pigs didn’t start the swine fluAnimal rights are quite the hot topic right now. People have - fortunate-ly - understood that the electricity doesn’t come from the electric plugs and food from the supermarkets. There is always someone who is the last person to see the fading light in the animal’s eyes.

Fur has also been in the air. Nor-wegian veterinarians demanded fur farming to be stopped. In Denmark fox fur farming and in Holland mink fur farming has come to its end. Meanwhile in Finland fur farmers decided to strike back and they published a campaign against

the activists.

The main idea of the campaign is to say that wool socks, milk and ham-burgers are all as bad as fur. Well, that might be the case, but comparison is totally insensitive and ignorant. Fur is a vanity item that can be replaced with other products. Fur farming is a brutal and horrible profession. Fur is not even fashionable anymore!

An animal rights group called Mercy For Animals from USA published a video where little baby chicks were minced to be fed to fur animals. Those chicks were grinded alive.

This is just one side of the food and fur industry that wants it all faster, better and cheaper. There is no limit how much animals have to suffer. Profit must be made by any cost.

I am a vegetarian and I have to suffer over meat industry’s global fuck-ups every day. The latest is, of course, the swine flu. It was caused by business-men who needed to have oversized piggeries (pig farms) to produce meat more efficiently. As a referen-ce to a hit song: Hey businessmen, leave those pigs alone!

Head(ache) of the state

22

Tradenologia is the biggest Bachelor of Business students’ party in Finland and it is held this year in Oulu. All university students are welcomed. The event kicks off in the afternoon at Market Square and the evening celebration takes place at Fiona Night.

Alumni night at the School of Music, Dance and Media bet-ween 17:30-20:00. The evening consists of speeches about ent-repreneurship, cooperative society and freelance career. Light tapas snack is served. Sign up by 6.10. to alumni@oamk.fi

The evening begins at the School of Engineering (18-23). The entrance fee is 30€ of a student. There are a limited number of places, fifty first sign-ups get in. The entrance fee includes program, food service, transportation to the after-party, band and, of course, the jolly company.

Environmental Day takes place at the Kotkantie Campus. The-me of the day is regionality. From 10 till 14 an Organization Plaza is arranged where non-governmental organizations show their activities. During the day a fashion show promotes local designers.

Pirate-themed party at the Rakennusmestareiden sauna (Isoka-tu 13, from 19 onwards). Some snacks served, please bring your own towel and bottles. Best costume is rewarded.

Student Union OSAKO wraps up the Environmental Day with a rock concert at Nuclear Nightclub. The rocking begins at 20. The stage is taken by Satellite Stories, Magpie, Blue Frequency and Random Mullet. This event contains student friendly prices.

OTE, the students of the School of Engineering, arranges a preparty celebrating the sixty long years of the existence of this student association at the Night Club Cabaret, free entrance with a student card.

2.10. Tradenologia

8.10. Alumni Night – an evening for the students and alumni of

School of Music, Dance and Media

16.10. OTE ry 60 years, The Official 60th Anniversary

8.10. Oulu UAS’s and OSAKO’s Environmental Day

14.10. PirateNight

8.10. OSAKOROCK

8.10. OTE ry 60 years, Pre-party

Imoita tapahtumasta: elina@piskelijalehti.fi

Notify events to

elina@opiskelijalehti.fi

EVENT CALENDAR

ElämänkouluAivojumppa se on semmonen laji, joka käy joka iikalle. Eikä tartte hankkiutua salille, kun tilat ja välineet löytyvät jokaisen päästä.

Kiehtovaa jumppaa voi harrastaa vaikka vertai-lemalla sanojen merkitysten muuttumista ja eri kielten sanoja keskenään.

Tietyllä aikavälillä kielellä on omat metkunsa ja ilmaisunsa. Television ”Sata sanaa” -ohjelma-pätkässä pyöritellään aina yhden tietyn sanan merkitystä ja sen vaiheita. Joskus kun sattuu kuulolle, kiinnostus terästyy, ja korva sieppaa sanan selityksen. Kerrattain tyly-sanan vaiheet olivat setvittävinä. Jokainenhan tietää, että ny-kymerkityksessä se tarkoittaa töykeää ihmistä.

Joskus muinoin Ruotsissa asuvilla metsäsuoma-laisilla tyly-sana meriteerasi aivan muuta. Sillä tarkoitettiin kiimaa. Tylyttäjä oli, noh, senhän jokainen hoksaa.

Nykyään taas nuoret kuulemma tylyttävät, kun "lyövät luurin korvaan", siis sulkevat kännykän siitä vaan. Voihan nenä. On se merkityksen muu-tos ollut suuri.

Suomenkielen äiti-sanan luulisi olevan alun alka-en kotoperäinen sana. Vaan kun ei ole. Sen kerro-taan kiertyneen jossain muodossa saksan kautta meille ollen alkuaan kelttiläisiltä lähtöisin.

Sukulaiskieli unkari kuulostaa korviin aivan kum-malta. Yhden samaa tarkoittavan sanan olen tullut tietämään. Se on silmä. Siis suomeksi ja unkariksi. Ja melkein eestiksikin, jossa se on silm.

Eestin kieli kuulostaa suomalaisen korvaan tutul-ta. Eestissä perheen kanssa pari vuotta viettäneenä täytyy sanoa, ettei kaikki ole sitä, miltä kuulostaa. Monet tutut sanat voivat merkitä kokonaan muu-ta mitä luulisi. Toisinpäinkin se toimii, eli eesti-läisen korvissa moni suomalainen sana tarkoittaa heillä ihan muuta. Toisin sanoen suomen kieli ja eestin kieli pitävät sisällään myös harhauttavia elementtejä. Sellaisiakin sanoja on, joita ei jom-massakummassa maassa ilkeä edes käyttää, jos tietää, miten sana sukulaiskielessä ymmärretään. Jospa en kuitenkaan puutu niihin.

Eestin tai suomen kieliopilla en aio kiusata. Ään-tämisestä sen verran, että pehmeät konsonantit äännetään eestiksi kovina. Ainakin miltei. Esi-merkiksi tuba (huone) sanotaan tupa, rong (juna) ronk ja kodu (koti) kotu.

Hypätä humpsautetaanpa muutamien sanojen merkityksiin.

Jos joku on kurjategija, hän on rikollinen. Tark merkitsee viisasta. Mustkunst tarkoittaaa taikuutta. Entäs jos joku parantab jotakin? Silloin hän korjaa, vaikka pyörää. Parantaa, hoitaa, on heillä ravida. Jos kaubamajassa (tavaratalossa) näkee opastuskyltin: Naiste aluspesu, niin ei siellä sentään pestä naisia, vaan kyse on naisten alusvaatteista. Pesu tarkoittaa tosin myös pesemistä. Eestiläisessä iltalehdessä oli tuonnottain etusivulla vinkkejä lehden sisältä löytyviin aiheisiin. Eräs niistä oli Koduravi käsiraa-mat. Se ei vinkannut suinkaan ravihevoseen eikä raamattuun, vaan Kotihoidon käsikirjaan.

Lastemme eestinkielisen koulun myötä tutuksi tulivat myös oppiaineiden sanat. Ajalugu oli his-toria, emakeel äidinkieli, ja kehaline kasvatus oli liikunta. Ja nii edasi.

Sanoja, jotka kuulostavat tutuilta, on roppakau-palla. Tässä vielä joku esimerkki: Rinnahoidjad, rintaliivit. Kalju, kallio. Lahja, laiha. Kortteer, asunto. Piim, maito.

Itsetykönäni tykästyin eestin kieleen jo ennen Eestiin menoa. Minkä tahansa kielen osaami-

nen kuitenkin ruostuu, jos sille ei ole vakituista käyttöä. Siksi pitää yrittää pitää vireillä eestiäkin, edes jossakin määrin.

Ettäkö mitä otsikon lause? Se kysyy: Miten voit?

Aira Röntynen

Kuidas käsi käib?

Rintaäänellä

LaumautumistaLaumautuminen, tuo ihmisen käyttäytymistä niin hyvin kuvaava sana korvataan nyky-yh-teiskunnassa usein poliittisesti korrektimmalla termillä ryhmäytyminen. Toisin kuin yleensä kuvitellaan, kaksi edellä mainittua sanaa eivät ole synonyymejä. Ryhmäytyminen on trendi-käs sana sille, että leikkejä, tehtäviä ja muuta yhteistoimintaa järjestämällä keinotekoisesti nopeutetaan ihmisen laumautumisrefleksejä. Tarkoitushan on synnyttää yhteenkuuluvuuden ja sitoutumisen tunne mahdollisimman nope-asti. Ja nopeuttahan tarvitaan yltiötehokkaassa nyky-yhteiskunnassa, jossa jokaisella tulee olla vähintään 200 henkilön yhteistyöverkko heti työelämään siirryttyään – olipa ajautunut mille alalle hyvänsä. Onhan ihmisiin tutustuminen toki mukavaa, ja ryhmäytymisellä nimenomaan

saadaan nopeutettua ihmisten avautumista. Tutustuminen vaatii edelleenkin aikaa, sitä to-siasiaa ei voi muuttaa millään vippaskonsteilla. Saadaanhan näillä leikeillä, joita ryhmäytymis-työkaluiksi kutsutaan, työllistettyä muutamia konsultteja. Lamantorjuntaa se on tämäkin.

Laumautuminenhan on ihmiselle luontainen refleksi. Ennen tulen keksimistä oli lämmin vär-jötellä luolan perällä yhdessä keossa. Tämä vaihe kesti ihmisen kehityksessä ilmeisesti niin pit-kään, ettei tulen keksimisen jälkeen kukaan enää osannut tai halunnut pärjätä itsekseen. Evoluutio jatkui entisessä Neuvostoliitossa siten, että aina kun kaduntallaajalla tuli jono vastaan, piti hän-nille jäädä roikkumaan. Koskaanhan ei tiennyt vaikka jonon päästä olisi saanut ostaa jotain.

Seuratkaapa luokkatovereitanne. En tarkoita sitä, että likimain kaikki suunnistavat ruokalaan yhtä aikaa, vaan sitä, että kun yksi pysähtyy vaikkapa ilmoitustaulun lähelle, niin kohta ympärillä on lauma ihmisiä. Puhumattakaan kaikkein trendi-en leviämisestä, olipa kyse sitten naamakirjasta tai piipittäjästä. Jokin aika sitten osallistuessani luokkakokoukseen havaitsin, että ensimmäisenä jutustellessaan ihmiset etsivät yhteisiä tekijöitä ja kokemuksia, sen jälkeen kerrattiin muut kuu-lumiset. Tämä tapahtui siis kaikesta yhteisestä taustasta huolimatta.

Laumaan kuulumisen ja yhteenkuuluvuuden tunne on suuri. Paradoksaalista siihen nähden on, että vallalla oleva yksilölllisyyden tavoittelu kui-tenkin edellyttää, että kun jostakin asiasta tulee

kaikkien suosikki, siitä aletaan vieroittua. Niinpä nytkin naamakirjan suosio on laskusuunnassa, ja piipittäjänkin kasvu vaivihkaa tasaantuu.

Laumasieluisuus ja suosituimmuus ovat haus-koja juttuja. Suosiosykli takasi senkin, että 80-luvun muodista viimein päästiin eroon. Valitettavasti sama sykli piti kyseisen muodin vain ”harvojen ja valittujen” käytössä ainoastaan parikymmentä vuotta ennen palaamistaan mei-dän kaikkien riesaksi. Miksipä siis opettelisin piipittäjääkään, kohtahan sekin jää pois. Näin kehitys kehittyy.

Rintaääni

23

Käsitys itsestä, ympäristöstä ja elämästä syntyy tarinoista, joita koemme, kuulemme ja siirrämme eteenpäin. Ymmärtääksemme nyky-hetkeä tarvitsemme tarinankertojia ja tarinoita menneisyydestä.

Osakolaisen Elämänkoulu-sivulla julkaistaan kevään ja syksyn ajan Aira Röntysen tarinoita. Röntynen on tuottelias ja palkittu pakinoitsija ja sanoittaja, jolta on julkaistu kaksi kirjaa.

Tarinat on kuvittanut Osakolaiselle Milka Peltokangas.

Asumisoikeusasunto– riskitöntä asumista, oma sijoitus vain 15 %.

www.asokodit.fi Onnella on osoite.

Omaan pesään

Asokodissa on rennompaa jo nuorena. Et kaadu ylisuuriin lainoihin, ja sijoituksesi on säästöä tulevaan.

Asokodeilla on asuntoja jo yli 30 paikkakunnalla. Etsi oma pesäsi, katso vapaat asunnot: www.asokodit.fi.

TUTUSTU

ASOKOTIIN

VOITASISUSTUS-

TONNIwww.asokodit.fi