ylkkÄri 11/2012

UUNO

Finnish language:

Do you speak Finnish? 26

Who are you, Exchange students? 27

OULUN YLIOPPILASLEHTI · 11/2012

52. vuosikerta · www.ylkkari.fi

Ehdokkaita vai pelinappuloita?Raportti Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksesta 14

Yliopistojen markkinointi-videot testissä 4

Oulun kulttuurilehdet 8

Demola 10

IWATSW 18

2 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri @ylkkari

IT’S NOT THAT I have ever done it before. Even when I was 5, I knew that the guy my parents in-troduced as Santa was not quite real. The droopy moustache un-derneath the false beard revealed the identity of the person al-most immediately – it was my mother’s colleague. Of course, I feigned surprise and excitement (well, at least they tried) but the whole situation seemed a bit weird to me.

After that there were Wom-en’s glossy magazines that told me to make a list of New Year’s resolutions, which I never both-ered to write. A funny thing is that in the letter to Santa one is supposed to state why he/she deserves a present this year, and it is kind of all positive and sweet.

In the New Year’s resolutions you must list the bad things you have done during the year and

promise to improve next year. Apparently, you make the same resolutions year by year. Nothing ever changes, and you start hat-ing yourself. Great!

So, I’ve realized that I need Santa in my life, at least for Christmas and New Year’s. He is so much more than just an old guy from the stories, with a white beard, a bunch of elves and funky reindeer.

WHEN BELIEVING IN HIM, I be-lieve in myself, in people and their ability to make this world a better place. It is a place with beautiful lights during the dark-est time of the year. It is a place that welcomes people of all ages, nationalities and religions. It is a place where everything that mat-ters is your love for your family and close people.

And I write to the Mountain of Korvatunturi in Savukoski

(Lapland): “Dear Santa, I want to thank you for keeping the magic of human kindness for so many centuries. I don’t care if you are real or you live on through our cultural memory. You still do ex-ist. And you never stop attract-ing more and more tourists and international students to Finland. Special thanks for that.

The only thing I would like to ask for is to stay what you are for as long as it is possible. Oh, and maybe for a few more inter-national students to come to Fin-land as well. Anyway, anyhow I believe in you, Santa. Just so you know. Best regards, M.”

A Letter To Santa

Tick-tock! It is the month before Christmas and New Year’s. And instead of writing another hundred of essays, assignments and articles, I feel I’d rather write a letter to Santa…

Margarita KhartanovichUuno Project Coordinator in Oulu Student Magazine

RAKAS PÄIVÄKIRJA

OULUN YLIOPPILASLEHTI

11/1228.11.2012

52. vuosikerta

ISSN-L 0355-9238ISSN 0355-9238 (Painettu)ISSN 1798-9922 (Verkko)

www.ylkkari.fi

KUSTANTAJAOulun yliopiston ylioppilaskuntaErkki Koiso-Kanttilan katu, X1 ovi, 2. krs, 90570 [email protected]

PAINO Botnia Print, KokkolaPainomäärä 4 500 kpl

TOIMITUS Päätoimittaja Ville Koivuniemi, 040 526 7821, [email protected], Toimittaja Mikael Heikkinen, 040 550 3927, [email protected]. Uuno Coordinator [email protected].

KANSI Nestori Törmä

LEHDEN TEKIJÄT Anna Vuorinen, Maija Pylväs, Harri Filppa, Janne Toriseva, Ashley Last, Jenni Kinnunen, Marko Pyhähuhta, Saga Skiftesvik, Sanna Häyrynen, Bianca Beyer, Maria Yarandaykina, Hannu Tikkala, Juhani Oivo, Minna Koivunen, Nestori Törmä, Hanna Sarkkinen, Niina Koskela, Annika Jukkola, Taina Tihinen, Heidi Niemelä, Tytti Tuppurainen, Maciej Sobocinski, Liisa Hildinger, Paulina Haastola

ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega OyMaija-Liisa Kokko044 773 6616

Valtakunnalliset ilmoituksetPirunnyrkki Oy020 7969 580

Toimitus ei vastaa tilaamattomas-ta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

Seuraava Ylkkäri ilmestynee 9.1.2013. Deadline 31.12.2012

[email protected]

Pääkirjoitus

Kohu on kohdattava

BÄCKMAN-KOHU, D-vitamiinikohu ja kaivonkatsomis-väitöskohu. Suomalaisella yliopistokentällä kohisee niin että korvissa soi. Kohuja tulee aina, se on selvää. Sekin on selvää, että tällainen kohurysä saa Suomen tutkivan journalismin aateliset penkomaan entistä ko-vemmin. Ei tarvitse olla meedio ymmärtääkseen, että seuraava kohu on todennäköisesti nurkan takana.

Vanhassa leijonanmetsästyksestä kertovassa lastenlau-lussa törmätään ongelmiin, joita ei voi ylittää, alittaa tai kiertää. Ne on pakko kohdata. Suomalaisyliopistoil-le voisi suositella tuon laulun kertaamista. Edellä mai-nituista kohuista yksikään ei ole sellaisenaan niin paha, että sen kanssa tarvitsisi joutua hankaluuksiin. Mutta hankaluuksia seuraa, jos noita ongelmia ei kohtaa riva-kasti ja oma-aloitteisesti.

Ai että ovathan ne (Helsingin, Itä-Suomen ja Oulun yliopistot) reagoineet kohuihinsa? No niin ovat, mutta voimakkaampi ja nopeampi reaktio ei olisi ollut pahit-teeksi. Tieteen uskottavuuden vuoksi olisi ollut suota-vaa, että jokaisen kohun kohdalla joku riittävän korkean profiilin henkilö olisi tullut julkisuuteen ja kertonut sil-le leukaluukku pajatsokuppina tilannetta ihmettelevälle Pihtiputaan mummolle, miten tilanne on mahdollinen. Ja ennen kaikkea selittä-nyt, miksi tällaiset tapa-ukset ovat inhimillisiä, eivätkä vaaranna tieteen tekemisen uskottavuutta.

LYHYELLÄ AIKAVÄLILLÄ kohuista on vain imago-haittaa. Eivätkä ne toki isommassakaan kuvas-sa yliopistoja tai tieteen tekemisen uskottavuutta ojaan kaada. Siitä huoli-matta yliopistoyhteisön kiistaton etu on, että ko-hut selitetään julkisuu-dessa voimakkaasti ja perinpohjaisesti. Sillä, mitä kes-kivertosuomalainen – eli juuri se Pihtiputaan mummo, jolle tieteen lainalaisuudet eivät ole tuttuja – ajattelee tieteen tekemisen uskottavuudesa, on suora verrannol-lisuus esimerkiksi yliopistojen saamaan rahoitukseen. Kansalaisten perusteettomillakin mielipiteillä kun on aina vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon.

Mikä siinä esiintulemisessa sitten on niin vaikeaa? Ensinnäkin vastuu näissä tapauksissa kuuluu ensisi-jaisesti kohun aiheuttajille. Siinä kun menee aukaise-maan suunsa, vaarantaa omalla tavallaan myös oman maineensa. Kuka tieteilijä haluaa tulla julkisuudessa kytketyksi Bäckmanin väitöskirjaan? Entä Itä-Suomen yliopiston D-vitamiinipitoisuuksien tutkimiseen? Ai-van. Eivätkä tieteilijät toimittajien pihdeissä muuten-kaan viihdy. Se johtuu siitä, että toimittajan tehtävä on yksinkertaistaa, tieteilijän tehtävä korostaa sitä, ettei-vät asiat ole kovinkaan yksinkertaisia.

YLIOPISTOJEN USKOTTAVUUDEN VUOKSI sitä kuitenkin toivoisi, että seuraavan kohun kohdalla asia oltaisiin opittu, ja joku menisi vastaamaan medialle oma-aloittei-sesti ja juurta jaksaen. Tilanne on vähän sama kuin yli-voimalla pelaavalla jääkiekkojoukkueella. Jos halutaan tehdä maali, jonkun on mentävä maskiin. Palkaksi saa lyhyellä tähtäimellä pelkkiä mustelmia, mutta pitkässä juoksussa yhteisönsä varauksettoman arvostuksen.

Kirjoittaja on suunnitellut kirjoittavansa väitöskirjan, johon hän aikoo haastatella anonyymeinä pysytteleviä D-vitamiinitabletteja sekä seurata niiden herkkyyttä radiotaajuiselle säteilylle. Rahoitus vielä puuttuu.

Ville Koivuniemi

Yliopistoyh-teisön kiista-

ton etu on, että kohut selitetään julkisuudessa voimakkaasti ja perinpohjai-sesti.”

”

EDITORIAL • [email protected]

oulunylioppilaslehti 11/2012 | 3

Pinnalla4 Pettymyksiä ja naurun-purskahduksia6 Opiskelijan joulu10 Askel kohti parempaa työelämäyhteyttä

Mielipide7 Vastine pääkirjoitukseen 10/20127 Abi, Oulussa saa!

Artikkelit8 Oululaisia kulttuurilehtiä esittelyssä18 Kuulas täyskäännös19 Huuppauksen pioneeri20 Sigma-kilta tunnustautuu älypelikillaksi

Reportaasi12 Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokous -reportaasi

Palstat17 Kampuksen kasvot 22 Haarukassa: Juha Salmela24 Näytät hyvältä tänään: Sofia Hernesniemi

Kolumnit4 Politics and the City: Yliopistouudistus ei saa uuvahtaa8 Poliittinen eläin: Työ jakoon25 Sivuhuomautuksia: Minun ja sinun vika

Arviot22 Riikka Pulkkinen: Vieras23 Soundgarden: King Animal23 Fatboy: Love Creole

Sarjakuvat2 Rakas Päiväkirja25 Lyhyempi oppimäärä25 Betonisaappaat

Uuno26 Finnish language: Do you speak Finnish?27 Who are you, Exchange students?

facebook.com/oulunylioppilaslehti

issuu.com/oulunylioppilaslehti

twitter.com/ylkkari

oyynblogi.tumblr.com

Pikkujouluun valmistautuva: Vältä nämä mokat!

Itse kaksi vuotta pizzeriassa työskennellyt Taina Tihinen on nähnyt nestetasapainon ylläpitämiseen

keskittyvän pikkujouluväen koheltamista paljon. Itse asiassa hän on nähnyt liikaa ja kaiken. Alla olevassa jutussa Tihinen kirjoittaa toistuneista arkkityypeistä,

joita hän ei olisi halunnut nähdä ollenkaan. 6

Toinen Manninen SYL:n hallitukseenOulun yliopiston Aino-Kaisa Manninen selvitti tiensä Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallitukseen. Manninen uskoo, että ensi vuosi on piskelijaliikkeelle täynnä haasteita.

”Koulutuspoliittinen keskustelu käy kuumana esimerkiksi maksuttoman koulutuksen ja opiskelija-valintauudistuksen ympärillä. Opiskelijoiden on oltava hereillä ja valmiita vaikuttamaan”, Manninen linjaa. 12

Ylkkäri kertoo myös tapahtumista hallitusvalinnan kulisseissa, ennen SYL:n liittokokousta ja sen aikana.

Lukijan mielipide!

Tästä numerosta alkaen Ylkkäri pyhittää yhden sivun lukijan mielipiteelle. 7

Täällä on paljon nuoria

naisia paikalla. En nyt pidä tätä isona ongelmana tässä.”Jukka Gustafsson, opetusministeri

”


tulossa: 28.11. Maksuttoman

koulutuksen päivä

Kirjoittaja on filosofian maisteri Oulun

yliopistosta, kansanedustaja ja Oulun

kaupunginvaltuutettu.

Politics and the City

Yliopistouudistus ei saa uuvahtaa

VUONNA 1994 aloitin opinnot Oulun yliopistossa. Olin kiharatukkainen, epävarma elämäni suunnasta ja ennen kaikkea uuden alussa. Myös Suomi oli uuden alussa. Maamme oli liittymässä Euroopan unioniin, ja talo-utta sopeutettiin ennätyslaman jäljiltä. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostettiin, vaikka kaikesta muusta leikattiin.

Yhtäläisyydet tähän päivään pistävät merkille. Vaihtotaseen vaje kasvaa taas. Kaikesta säästetään. Ja pohdimme kuulum-meko Euroopan ytimeen, vai sen ulkoradalle. Kaikki ei sen-tään ole jo kerran nähtyä. Kiharatkin ovat kadonneet. Ennen kaikkea: yliopisto ei ole enää se sama vanha.

Suuresta yliopistouudistuk-sesta on vasta kaksi vuotta, mutta esimerkiksi Suomen Kuvalehti on ehtinyt tuo-mita sen kaikkien aikojen fiaskoksi. Hengetön ma-nagerialismi valtaa alaa, tutkimusrahaa haetaan muodikkailla avainsanoilla, professorit ovat syrjässä päätöksenteosta ja ulko-puolinen raha uhkaa tie-teenteon autonomiaa.

Paljon sanottu uudistuk-sesta, jonka piti olla fan-tastinen, suorastaan parasta mitä yliopistoille sitten niiden perustamisen on tapahtunut. Mitä tällä on väliä? Meille sillä on paljonkin. Yliopistouudistus ei saa ajaa karille, ei nyt kun Nokia-Suomi on luomassa itseään uudestaan. Yliopistoilla on poikkeuksellisen paljon merkitystä. Ou-lussa ei voi sanoa aluepolitiikka ilman että joku hihkaisee Oulun yliopiston perustamisen 1959.

Eduskunta käsittelee parhaillaan arviota uudistuksesta. Kaksi seikkaa ovat selviä: henkilöstöpolitiikkaa tulee kehittää. Siihen ei tarvittane lainmuutosta, vaan henki-löstöryhmien ääni saadaan kuuluviin – ja vaikuttamaan – hyvällä johtamisella.

Toinen asia on opiskelijat. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL lausui hyvästä syystä, että opiskelijoiden asema ja vaikutusmahdollisuudet on arvioinnissa sivuu-tettu. Autonomiastaan täysimääräisesti nauttiva tiedeyh-teisö osallistaa opiskelijat, mikä puolestaan edellyttää opiskelijoilta valveutuneisuutta oman opinahjon asioihin.

Palaan vielä 90-lukuun. Lamaa lääkittiin monella tapaa väärin. Mutta yhdessä osuimme oikeaan: t&k-panostus kannatti. Vuonna 2012 en itse ole enää niin epävarma, vaan unelmatyössäni vaikuttajana. Uskallan olla jopa varma Suomen suunnasta. On otettava mallia Ruotsista: tutkimuksen ja yliopistojen rahoitusta on lisättävä – mahdollisuuksien mukaan, mutta määrätietoisesti.

Tytti Tuppurainen

KOLUMNI

Suuresta yli-opistouudis-

tuksesta on vasta kaksi vuotta, mut-ta esimerkiksi Suomen Kuvalehti on ehtinyt tuomi-ta sen kaikkien aikojen fiaskoksi.”

”

Pettymyksiä ja naurun- purskahduksia

SUOMALAISYLIOPISTOJEN MARKKINOINTIVIDEOT TESTISSÄ • teksti ja kuva Niina Koskela

Oulun lyseon lukion abiturientit arvostelivat neljän yliopiston esittelyvideot

”JES, JUURI NE yliopistot, joi-ta olen miettinyt”, Essi Ervasti iloitsee. Joukko Oulun lyseon lukion abiturientteja istahtaa sohvalle arvostelemaan neljän yliopiston – Oulun, Lapin, Jy-väskylän ja Helsingin – esittely-videot. Armoa antamattomassa raadissa suunsa puhtaaksi puhu-vat Ervastin lisäksi Milla Ylita-lo, Elina Salo, Anna Mansisto ja Tuukka Fält. Kukaan heistä ei ole nähnyt videoita etukäteen.

Ensimmäisenä nuoret arvos-televat Oulun yliopiston esitte-lyvideon, jossa helsinkiläisel-le miehelle näytetään Oulua ja yliopistoa. Koulutustarjonta ei häntä erityisesti viehätä, mutta mies ihastuu tyttöön, joka opis-kelee arkkitehtuuria.

Oulua kuvaava lausahdus ”kaikki löytyy läheltä” huvit-taa abeja. ”Kaikki muu paitsi yliopisto”, Mansisto murjaisee. Tietotekniikan alaa esiteltäes-sä silmät pyörähtävät jälleen ympäri. ”Kerrotaan tietoteknii-kasta ja käytetään dioja”, Fält kummastelee.

Viisikko purskahtaa myös toisinaan nauruun. ”Mielestä-ni tämä antoi mukavan kuvan

Oulusta”, Ylitalo sanoo videon päätteeksi. ”Hauska ja ei-niin-perinteinen video”, Mansisto puolestaan toteaa. ”Ehkä yli-opistoa esiteltiin kuitenkin tur-han vähän. Päähenkilökään ei lopulta päätynyt yliopistoon”, Ervasti sanoo.

Porukka on yhtä mieltä siitä, että video ei ole suunnattu oulu-laisille abeille, vaan pikemmin-kin Etelä-Suomessa asuville.

Lapin yo:lle kiitosta visuaalisuudestaLapin yliopiston Me, you and Lapland -video on katseluvuo-rossa seuraavana. Videossa vi-lisee ihmisiä eri tieteenaloilta. ”Tämä nyt oli selvästi tehty vaihtareille. Videolla haettiin kansainvälisyyttä”, Ervasti ar-velee. ”Siinä missä Oulun vi-deo viljeli paikoin kankeaa huumoria, tämä pelasi visuaali-suudella”, Fält sanoo. ”Mieles-täni video oli ihan samanlainen kuin kaikki Lapin mainokset”, Mansisto tuhahtaa.

Ryhmä moittii, ettei asun-noista tai palveluista tarjottu videossa mitään informaatiota.

”Jos on mahdollisuus valita, missä omaa alaansa opiskelee, kulkuyhteydet ja asumismah-dollisuudet ratkaisevat”, Man-sisto huomauttaa.

Helsingin yliopiston esittely-videon tullessa vuoroon ryhmän odotukset nousevat korkealle. Videolla tarjotaan paljon pientä nippelitietoa Helsingistä kau-punkina ja Suomesta maana. Kertojan kieli on englanti.

”Aivan hirveä pettymys. Tämä ei avannut Oulun lyseon abeille Helsingin yliopistoa mil-lään tavalla”, Ervasti huudahtaa.

”Helsingistä annetaan sellai-

Ainejärjestöt panostivat abipäiviin tosissaanOULUN YLIOPISTON tämän vuoden suurin yleisötapahtuma Abipäivät veti yliopiston käytävät totuttuun tapaan täyteen abitu-rientteja.

Viime vuosiin verraten useat ainejärjes-töt olivat panostaneet ständiensä ulkoisiin ilmeisiin tosissaan. Myös Oulun yliopisto esitteli toimintaansa kattavasti.

Marraskuun puolivälissä järjestetyt Abipäivät järjestettiin jo 24. kertaa. Kävi-jämääräksi arvioitiin 4500 lukiolaista 79 eri oppilaitoksesta ympäri Suomea.

Kuvassa fysiikan opiskelijat eli Sigma-killan ainejärjestöaktiivit esittelevät abiturienteille nestemäisen typen käyttäytymistä.


30.11 Movember loppuu,

viikset lähtee!

6.12. Itsenäisyyspäivän

soihtukulkue

10.12. – 13.12.

Sustainable Mineral

Processing

-konferenssi

11.12.

OYY:n Välkyttämö-

tilakilpailu päättyy

13.12. OpinTori-tapahtuma

24.12. Päivä, jolloin

lahjattomat eivät ole

lahjattomia

Mikä ständi oli Abi-päivien vakuuttavin?

”Fysiikan ständi. Siellä näytettiin

nestemäisen typen vaikutusta

käytännössä. Mukavaa ollut,

melko paljon vaan ihmisiä.”

Joona Hautala, Posion lukio

”Matematiikan ständi oli kiinnosta-

va. Se on jotenkin ilmavasti tuos-

sa, ei tule ahdas tunnelma. Mielen-

kiintoiselta näyttää muutenkin.”

Silva Höyhtyä, Posion lukio

”Varmaankin tuo TOL:n

(tietojenkäsittelytiede) ständi,

ulkonäöllisistä syistä. Muutenkin

ovat olleet ihan hienot päivät.”

Sakarias Littow, Haukip. lukio

GALLUP

nen kuva, että siellä lehmät oli-sivat ihan arkipäivää”, Ylitalo sanoo. ”Minua englanninkieli ei häirinnyt, mutta yliopisto ei juuri tullut esille”, Salo sanoo. ”Ei herättänyt halua lähteä ha-kemaan lisätietoa”, Fält puoles-taan toteaa.

Viimeisimpänä nuoret lyttää-vät Jyväskylän yliopiston netti-sivuilta löydetyn ”videon”. Esi-tyksessä on musiikkia, tekstiä ja kuvia, ei liikkuvaa kuvaa. ”Ei, kauanko tämä kestää”, Mansisto kysyy noin 30 sekunnin kohdal-la. ”On vissiin ollut vähän pieni budjetti”, Fält naurahtaa.

Mansisto miettii, mitä esitys sanoo katsojalleen: ”jos et enää muualle pääse, tule meille”. ”Jos olisin yksin kotona kat-sonut, en olisi päässyt loppuun asti”, Salo sanoo. Lopuksi ruu-tuun tulee teksti ”play again”. ”Ei”, koko viisikko huutaa yh-teen ääneen.

Yhteenveto sujuu ryhmältä sulassa sovussa. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Lapin ja Helsin-gin yliopiston videot olivat sa-mankaltaisia. Oulu erottui jou-kosta. ”Jyväskyläkin erottui”, Fält hörähtää ja jatkaa. ”Olisin kaivannut enemmän juttua to-

sielämästä, tietoa kaupungeista ja vapaa-ajasta.”

”Oulun video oli ehkä abin näkökulmasta kaikkein kivoin”, Ervasti sanoo. Nuoret ovat kes-kustelleet paljon keskenään sii-tä, mihin tähtäävät lukion jäl-keen, mutta suunnitelmat ovat vielä epäselvät.

”Tiedostamme, että videoil-le maalaillaan kaikennäköistä, mutta kyllä me katsomme ne, jos törmäämme niihin yliopis-tojen nettisivuilla. Ja minuun ainakin voi vaikuttaa videoil-la”, Fält sanoo muiden nyöky-tellessä vieressä.

Elina Salo (vas.), Milla Ylitalo, Tuukka Fält, Essi Ervasti ja Anna Mansisto antoivat rehtiä palautetta yliopistojen esittelyvideoista. Suosikeiksi nousivat Oulun ja Lapin yliopiston videot.

OYY kiittää yliopistoa panoksesta tenttiakvaarioonOulun yliopiston ylioppilas-kunta kiittää Oulun yliopistoa siitä, että koulutusneuvosto on päättänyt lähteä selvittämään tenttiakvaarion hankkimista Oulun yliopistoon.

Samalla koulutusneuvosto päätti varautua investoimaan rahoitusta tenttiakvaarion to-teuttamiseen.

”Tenttiakvaario on ollut yliop-pilaskunnan unelma jo pitkään. On todella hienoa, että yliopistol-ta on saatu ensimmäinen merk-ki siitä, että tenttiakvaario voisi pian olla todellisuutta”, ylioppi-laskunnan hallituksen puheen-johtaja Eero Manninen sanoo.

Tenttiakvaario on tila, johon opiskelija varaa itselleen ajan tehdäkseen tentin.

Talousarviosta ei suurta kopua edustajistossaOYY:n talousarvion lähetekes-kustelu edustajiston marraskui-sessa kokouksessa oli melko kesy. Mitään suuria leikkauseh-dotuksia ei lyöty varsinaisesti pöydälle.

Erityisesti Linnanmaalle muuttamisen vuoksi jäsenmak-sun korotuspaine on noin 7 eu-roa, mikä ei sekään riitä plus-merkkiseen tulokseen. Vuoden 2013 tilinpäätös on laskettu rei-lut 40 000 euroa miinukselle. Kahtena edellisenä vuotena on tehty toisaalta noin 20 000 eu-ron edestä plussaa.

Suurempaa suukopua ei silti noussut, koska periaatepäätös jäsenmaksun korotuspaineesta tehtiin, kun OYY:n muutosta Linnanmaalle päätettiin.

OYY:n kokouksessa 21. mar-raskuuta käytiin lähetekeskus-telu vuoden 2013 talousarvion lisäksi saman vuoden toiminta-suunnitelmasta. Toimintasuun-nitelma oli puristettu edellis-vuosia tiiviimmäksi, mikä keräsi edustajistolta lähinnä kiitosta.

Leppämäkeä esitetään Unirestan hallituksen puheenjohtajaksiOulun yliopiston ylioppilas-kunta (OYY) ehdottaa ravinto-layritys Unirestan hallituksen puheenjohtajaksi ensi vuodel-le istuvaa puheenjohtaja Wil-le Leppämäkeä. Leppämäki on hoitanut ja hoitaa lukuisia opis-

kelijayhteisöön liittyviä luot-tamustehtäviä, ja on toiminut aiemmin muun muassa monta vuotta OYY:n sosiaalipoliittise-na sihteerinä.

Unirestan hallitukseen OYY puolestaan esittää taloustietei-den opiskelija Anssi Tossavais-ta. Tossavainen edustaa Tekniik-ka ja talous -edustajistoryhmää (TeTa). OYY teki päätökset ko-kouksessaan 21. marraskuuta.

Koistisesta halutaan Ylioppilasapu ry:n hallituksen pjOYY ehdottaa muun muassa Unirestasta ison osan omista-van Ylioppilasapu ry:n halli-tuksen puheenjohtajaksi ensi vuodelle taloustieteen opiskeli-ja Vili Koistista (TeTa).

Koistinen voitti istuvan pu-heenjohtaja Jarno Rasinkan-kaan (Tieteelliset) äänestykses-sä selvin numeroin 26-5. OYY teki päätökset kokouksessaan 21. marraskuuta.

Sanna Järvelä jatkaa ylioppilaskunnan inspehtorinaOYY:n inspehtorina jatkaa pro-fessori Sanna Järvelä. Järvelä on Oulun yliopiston oppimisen ja opetuksen tutkimuksen professo-ri kasvatustieteen tiedekunnassa.

Lukuisista luottamustehtä-vistä merkittävin OYY:n näkö-kulmasta on Järvelän jäsenyys Oulun yliopiston hallitukses-sa. Hänet valittiin siis jatka-maan inspehtorina myös kau-den 2013–2014. Järvelä aloitti inspehtorina vuonna 2009.

Neljä Akatemian toimikuntiin Oulun yliopistostaSuomen Akatemian tieteel-liset toimikunnat kaudeksi 2013–2015 on valittu. Oulun yliopistosta toimikuntiin pää-sivät professori Kalervo Hiltu-nen Biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikuntaan, pro-fessorit Heli Jantunen ja Juha-Pekka Lunkka Luonnontietei-den ja tekniikan tutkimuksen toimikuntaan sekä professori Johanna Myllyharju Terveyden tutkimuksen toimikuntaan.

Suomen Akatemian on ope-tusministeriöön kuuluva asian-tuntijaorganisaatio. Se rahoit-taa tutkimusta tänä vuonna 320 miljoonalla eurolla.

LYHYET


Opiskelijan joulussa raha ei ratkaiseJoulu on opiskelijalle tärkeä juhla, jossa korostuu kulutuksen sijasta perheen kanssa vietettävä laatuaika.

EUROOPAN VELKAKRIISI ja ta-loudellinen epävarmuus nä-kyvät kuluttajien joulunajan heikentyneenä ostokäyttäyty-misenä. Suomessa joulubud-jetit ovat kuitenkin Deloitten joulukauppatutkimuksen mu-kaan lievässä kasvussa viime-vuotiseen verrattuna. Tutkimus kertoo suomalaisten kuluttavan jouluunsa tänä vuonna 746,20 €, mikä on 2,2 % viimevuotista enemmän. Kuluttajat kiinnittä-vät kuitenkin entistä enemmän huomiota tuotteiden hintaan, ja ostopäätöksiä punnitaan yhä huolellisemmin.

Kotimaisen Taloustutkimus Oy:n Suomalaisen Työn Liitol-le teettämä tutkimus tarkastelee suomalaista joulua kattavam-min. Suomalaisten joulumielty-mysten lisäksi se kertoo suoma-laisen keskivertotalouden ku-luttavan tänä jouluna vain 397

€, eli vähemmän kuin vuonna 2011. Oulun seudulla ja Lapis-sa kulutetaan keskimäärin 321 €, ja opiskelijat valmistautuvat jouluun 159 €:n budjetilla. Ai-nostaan yli 80 000 € vuodessa tienaavat kuluttavat joulunviet-toonsa yli 700 €.

JOULU ON SUOMALAISTEN tär-kein juhlapyhä, ja suurin osa kansalaisista juhliikin sitä koto-na perheenä kanssa. Näin teke-vät myös suomen kielen opis-kelija Liisa Pekkala ja historian opiskelija Kalle Lapinoja.

Kumpikin nauttii perhekes-keisestä joulusta, mutta Pekka-la uskoo kaupallisuuden vai-kuttavan nykyään liikaa joulun viettoon: ”Kyllä se korostuu. Aivan kuin joulua ei voisi viet-tää ilman rahaa. Minulle aina-kin merkitsee enemmän muut asiat, kuin pakettien määrä.”

Molemmat opiskelijat ovat kui-tenkin sitä mieltä, että jokainen käyttää jouluna rahaa parhaalla katsomallaan tavalla. Yhdessä vietettyyn aikaan on lupa pa-nostaa. ”Ei ole mitään normia siitä, paljonko on liikaa. Pääasia on kuitenkin viettää joulu per-heen kanssa”, Lapinoja pohtii.

JOULU AIHEUTTAA monelle var-masti stressiä ja taloudellisia paineita, ja näin on Pekkalan mukaan myös opiskelijoiden kohdalla: ”Opiskelijoiden ta-loudellinen tilanne on usein tiukka, mutta siitä huolimatta moni kuitenkin odottaa myös opiskelijan ostavan joululahjo-

ja.” Lapinojaa joulu ei huoleta, ja hän arvioikin kuluttavansa tänä jouluna lahjoihin opiske-lijan keskivertobudjetin verran. Hän haluaa antaa läheisilleen lahjaksi hauskoja lahjoja, jotka on helppo laittaa pakettiin. Pek-kalan mielestä taas mukavinta on antaa jotain tarpeellista, jota lahjan saaja ei kuitenkaan itse tulisi hankkineeksi. Aineetto-mat lahjat ovat myös hyviä.

Yli kolmannes suomalaisis-ta toivoo saavansa tänä jouluna lahjaksi kirjoja tai lehtiä. Raha ja lahjakortit ovat myös ihmis-ten suosiossa.

Sekä Lapinoja että Pekka-la toivovat molemmat saavansa lahjaksi ennemmin jotain käy-tännöllistä. Pekkala myös arvioi taloustaantuman hieman hillin-neen joulukulutusta ja turhien lahjojen ostelua. Se on hänen mielestään pelkästään hyvä asia.

OPISKELIJAN JOULU • teksti ja kuvat Heidi Niemelä

Liisa Pekkalan ja Kalle Lapinojan mielestä perhejoulu ei ole vielä kaupallistunut.

5. Älä kerro elämäntarinaasi.Ymmärrän kyllä, että olet jut-tutuulella ja hyvää hyvyyttäsi pyrit viihdyttämään myös tar-joilijaneitiä ovelilla vitseilläsi. Ymmärrän myös, että ilta, tai elämä ylipäätään, ei ole mennyt ehkä aivan haluamallasi tavalla, ja sinulla on äärimmäisen suuri tarve jakaa nämä pettymykset myös tuntemattoman yötyöläi-sen kanssa. Ymmärrän siis, että suun avaamisen tarpeesi on ker-rassaan valtava, mutta vilkaise-pa pikaisesti taaksesi. Niin, jo-noa on ovelle asti.

Takanasi olevilla on aivan yhtä suuri nälkä kuin sinulla, ja heitä kiinnostavat kertomasi jutut aivan yhtä vähän kuin mi-nua. Nopeasti tilausta tiskiin siis ja siirtyminen takavasemmalle.

4. Älä tilaa pizzaa kaikilla täytteillä. Se tulee oikeasti kaikilla täyt-teillä. On siinä suunpielissä pyyhkimistä, kun kiekko tulee viidellä eri majoneesilla ja kol-menlaisella juustolla. Eikä ole ilmaista.

3. Älä iske tarjoilijaa.Ilta on ollut pitkä eikä yksikään kissa lämmennyt tanssimuuveil-lesi tai lehdestä lainatuille isku-repliikeille? Edes exä ei lähtenyt matkaan, vaikka heikkona hetke-nä kertoikin vielä rakastavansa sinua? Narikkajonossa kaikki oli-

vat jo parituneet, eikä ulko-oven

välittömästä lähei-syydestäkään löyty-

nyt ketään? Kaikkien näiden koettelemusten jäl-

keen vaellat pettyneenä lähim-pään känkkylään, leuka rinnassa ja sydän riekaileina.

Nostaessasi katseesi, tunnet kuitenkin pienen toivon pilkah-duksen sisimmässäsi, ja tyytyväi-nen hymy valtaa kasvosi: myyjä-hän on nainen! Alkoholin tuoma itsevarmuus hiljentää järjen ää-nen ja päätät toimia. Sinulla ei ole mitään hävittävää, tunnet kuinka sisäinen alfauroksesi pääsee val-loilleen, ja kuulet kuinka alkoholi puhuu huulillasi: ”Yksh puhelin-pizza... ja sunh kebabnumero”. Lienee sanomattakin selvää, ettei lämpene tälläkään kertaa.

2. Alkoholia ei myydä kello 1.30 jälkeen.Piste. Ei vaikka et kertoisi ke-nellekään, ei vaikka siirtäisit omaa rannekelloasi ovelasti taaksepäin, eikä vaikka maksai-sit tuplahinnan.

Myöskään ”Mä voin tarjota sitten sullekin” ei ole vielä tä-hän mennessä saanut yhtäkään tarjoilijaa tarttumaan oluthanan kahvaan ja sammuttamaan jo muutenkin liian humalaisen asiakkaan oluenjanoa. Mutta kokeile toki.

1. Tarkista, että sinulla on rahaa.Lähdetään nyt aivan perusasi-oista. Meillä on tuote eli tar-jonta, sinulla nälkä, eli kysyn-tä. Markkinatalouden voimat

ulottuvat siis myös meidän, muuten niin hyväsydämiseen ravintolaamme, joten raha on aikalailla avainasemassa.

Muoviraha, eli pankki- ja luottokortit, meillä kyllä käy-vät, mutta silloinkin edellytäm-me tililläsi olevan katetta. Selit-telyt: ”Kyllä siellä pitäis olla” ja ”En mä nyt niin paljoa oo vie-lä juonu” eivät nekään käy ra-han asemasta. Emme myöskään myy luotolle siitä yksinkertai-sesta syystä, että et kuitenkaan maksaisi takaisin.

Vinkkien kokoaja kirjoittaa kokemuksen syvällä rintaäänellä.

OHJEITA PIKKUJOULUVÄELLE

• teksti Taina Tihinen • kuvitus Mikael Heikkinen

Pikkujouluun valmistautuva: Vältä nämä mokat!

Itse kaksi vuotta pizzeriassa työskennellyt Taina Tihinen on nähnyt nestetasapainon yllä-pitämiseen keskittyvän pikkujouluväen koheltamista paljon. Itse asiassa hän on nähnyt liikaa ja kaiken. Alla olevassa jutussa Tihinen kirjoittaa toistuneista arkki-tyypeistä, joita hän ei olisi halunnut nähdä ollenkaan.


Päätoimittaja vastaaTAVOITTEENI EI OLE missään ni-messä provosoida provosoinnin vuoksi, vaan herättää aiheesta keskustelua. En missään tapa-uksessa jaa kenenkään faktoja kirjoituksissani – en missään ti-lanteessa. Vanhempia tekstejäni lukemalla voi havaita, että en ole yliopistobyrokraattien asial-la. Olen oululaisen korkeakou-luopiskelijan asialla.

Ihan takuulla yritän ymmär-tää näkökulmaanne asiaan. Ja osittain ymmärränkin, mutta en täysin. Sanotte, että teistä ei ole luentosalien käyttöasteen nos-tajiksi. Minulle se on viesti, et-tette edes halua miettiä, millai-silla ratkaisuilla voisitte tehdä Linnanmaasta itsellenne mie-luisan. Tarkoitus ei ole varmas-tikaan istuttaa teitä nykyisiin luentosaleihin, vaan rakentaa teille asianmukaiset ja sopivat tilat Linnanmaalle, jossa lääniä on reilusti yli oman tarpeen.

LUKUISAT TUTKIMUKSET todis-tavat, että minkä tahansa työ-paikan siirtyessä kaupungin keskustasta laitakaupungille, suurimmat harmitukset liitty-vän käytännönasioihin, joiden olemassaolosta on tullut saavu-tettu etu, josta luopuminen tun-tuu pahalta. Turhaudutaan, kun huomataan, ettei ruokatunnilla voikaan käydä nopeasti asioil-la. Perustelette muuton järjet-tömyyttä sillä, että jotkut pro-fessorit eivät voisi enää sukku-loida Linnanmaan ja keskustan väliä totutun sukkelasti. Eikö-hän tuokin ole asennekysymys. Vajaan kahdeksan kilometrin matkaa keskustan ja Linnan-maan välillä taittaa päivittäin suuri joukko muidenkin alojen opetushenkilökuntaa.

Eniten kuitenkin ihmetyttää väittämänne keskustan lähei-syyden välttämättömästä pakos-ta opiskelullenne. Esimerkiksi Aalto-yliopistossa arkkitehtuu-rin opiskelu Espoon Otanie-messä – eli kaukana keskustan sykkeestä – näyttää onnistuvan mallikkaasti.

En usko, että kyse on opis-kelijoiden välisestä solidaari-suuden puutteesta. Yliopistoyh-teisölle on ominaista, että asian kuin asian läpivieminen vaatii hyvät perustelut tuekseen. Va-litettavasti minusta tuntuu, et-tette ole vielä kyenneet kaikkia vakuuttamaan.

Ville [email protected]

Kerro meille mielipiteesi!

[email protected]

VILLE KOIVUNIEMI LUONNEHTII pääkirjoi-tuksessaan (Ylkkäri 10/2012) arkkitehti-opiskelijoita yliopiston ”lellityimmäksi vähemmistöksi”. Puhumatta sen enempää suomenruotsalaisten sekoittamisesta tähän soppaan, häkellyin tavasta, jolla Koivunie-mi laukoo yliopistobyrokraattien jakelemia faktoja. Luulisi, että ylioppilaslehden kir-joituksessa olisi yritetty ymmärtää altavas-taajan näkökulmaa, mutta tavoittee-na tuntuu olevan provosointi keltai-sen lehdistön tapaan. Koivuniemen panostahan siihen ei varsinaisesti enää tarvittu. Keskustelut ulkopuo-listen kanssa osastoamme uhkaavas-ta tilanteesta ovat loputonta puolus-telua ja anonyymit killan adressiin kommentteja kirjoitelleet tuntuvat haluavan rangaista arkkitehtiopiske-lijoita asioista, joihin meillä ei ole osaa eikä arpaa.

Arkkitehdin toimenkuvassa elä-män osa-alueet sekoittuvat perin pohjin. Jo opiskelijoille tämä on ar-kipäivää, vaikka harvan lähipiiri-kään ymmärtää uravalinnan kokonaisval-taisuutta. Osaston arjessa tämä tarkoittaa sitä, että valtaosa opettajista opettaa muu-taman tunnin viikossa oman toimiston pyö-rittämisen lomassa. Myös suurin osa mais-terivaiheen opiskelijoista sukkuloi päivit-täin toimiston ja koulun väliä. Luentosalien käyttöasteen nostamiseen meistä ei ole, sil-lä valtaosa työskentelystämme on käytän-nön harjoitustöitä ja henkilökohtaista tai

pienryhmissä tapahtuvaa ohjausta. Kyse ei ole siis muutosvastaisuudesta tai halusta eristäytyä muusta yliopistosta, vaan takana on aiheellinen pelko siirron vaikutuksista opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan ar-keen.

Koivuniemi on oikeassa puhuessaan ins-piroivan ympäristön vaikutuksesta opintoi-hin. Sijainti keskustan historiallisten kerros-

tumien ja moninaisten toimintojen keskellä ei kuitenkaan tee meistä lellikeitä. Kau-punki on enemmän kuin inspiraatio. Se on arkkitehtuurin laboratorio, jossa tarkkailla suunnitteluratkaisujen vaikutuksia samaan tapaan, kuin vaikkapa sähköinsinöörit tutki-vat komponenttien arvojen vaikutusta suo-dattimen taajuusvasteeseen. Mistä lähtien oppimisen perustasta kiinnipitäminen on ol-lut elitismiä tai itsekkyyttä?

MEITÄ SYYTETÄÄN TOISTUVASTI sulkeutu-neisuudesta, joka sekin pannaan keskusta-sijainnin piikkiin. Tosiasiassa asiaan vai-kuttavat enemmän yhdessä harjoitustöitä tehdessä vietetyt vuorokaudet, jotka vah-vistavat siteitä kurssikavereiden välillä. Välitön ja tiivis työyhteisö on vaativissa opinnoissa menestymisen edellytys, johon muidenkin osastojen tulisi pyrkiä.

Mielenkiintoa riittää myös oman osaston ulkopuolella puuhasteluun. Poikkitieteellisyys on asenteesta kiinni, ei sijainnista: yhteistyötä on tälläkin hetkellä Matemaattisten tie-teiden ja Maantieteen laitosten kans-sa. Arkkitehtikillalla puolestaan on pitkät perinteet yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Näkyvin esimerk-ki on kulttuurihistoriallisesti mer-kittävä Kiltatalomme, purku-uhan alta pelastettu Oulun toiseksi vanhin puurakennus. Lisäksi pienestä jou-kostaan huolimatta arkkitehtiopis-kelijat ottavat ylpeinä osaa teekkari-yhteisön toimintaan ja aktiivisuutta

riittää OYY:nkin suuntaan. Kuitenkin ou-lulaisilta opiskelijoilta saamamme tuki on ollut säälittävää. Säästöjen kurittamassa yliopistossa solidaarisuutta ei näemmä riitä yli tieteenalojen rajojen.

Milja Tuomivaara 3. vuosikurssin arkkitehtuurin opiskelija, Arkkitehtikillan varapuheenjohtaja

Vastine pääkirjoitukseen 10/2012

MIELIPIDE • teksti ja kuva Milja Tuomivaara

KATSELINPA TUOSSA Oulun yliopiston uuden esittelyvideon. Kymmenen mi-nuuttia kestävästä kuivasta esittelyvi-deosta, jossa on kreikkalaisia pylväitä, klassista musiikkia ja kuivia faktoja yli-opistosta, on nyt onneksi päästy, mutta mihin onkaan päädytty?

Uudessa esittelyvideossa helsinki-läisjantterille kerrotaan, miksi kannat-taisi tulla Oulun yliopistoon opiskele-maan. Oulu on pieni ja erikoinen paik-ka pohjoisessa, ja siellä on monialainen yliopisto. Ai niin, ja vetäviä arkkitehti-opiskelijattaria. Videossa flegmaattiselle helsinkiläisabille näytetään Oulun yli-opiston monipuolista oppiainetarjontaa hajanaisesti: laboratoriossa savu nousee, ja biologit ruopsuttelevat puutarhassa. Ainoa asia, joka saa pojan lopulta vä-hänkään innostumaan yliopistosta, on hemaiseva arkkitehtiopiskelija.

Onhan sitä ennenkin hellujen perässä muutettu ympäri maailmaa, mutta halu-an uskoa, että Oulun yliopistosta löytyy valloittavia oppiaineita ihan omasta ta-kaa. Uskon myös, että opiskelupaikka-valintaan vaikuttavat monenlaiset asiat. Oppiaineiden lisäksi potentiaalisia opis-kelijoita kiinnostavat myös asumismah-dollisuudet, harrastukset, työmahdolli-suudet ja välimatka kotipaikkakunnalta.

Samalla, kun abiturienteille mainos-tetaan hämmentävän videon avulla Ou-lun yliopistoa veikeänä paikkana poh-joisessa, osa mainosmateriaalista on lu-vattoman tylsää. Abiturienteille jaetaan

muun muassa mustavalkoisia vihkosia, joissa on lueteltu yliopiston oppiaineet. Rock on! Esittelymateriaaleille tarvitaan kunnon taittajaa ja asiantuntemusta. Ei potentiaalisia opiskelijoita voi houkutella jakamalla vain otteita opinto-oppaasta.

ON SINÄNSÄ HIENOA, että opiskelijarek-rytointiin on Oulussa nyt panostettu. Vi-deon takana ovat suosittujen oulu.com-mainosten tekijät, ja aikomuksena on sel-västi ollut tehdä jotain hauskaa. Toteutus on vain valitettavasti sieltä, mistä aita on matalin - tarkkaan ottaen navan alta. Tar-vitaanko uusien opiskelijoiden saavutta-miseksi oikeasti stereotyppistä ja seksis-tistä mainontaa? Mielestäni olisi hienoa, että Oulun yliopistossa olisi videon pe-rusteella jotain muutakin innostavaa kuin seksikkäät opiskelijat.

Muut voivat olla kanssani eri mieltä videon sisällöstä, ja myönnän kyllä, että se näyttää yliopistoviestinnän kannalta toiveikasta suuntaa. Onko rekrytointivi-deo sitten lupaus tulevasta nuorekkuu-teen pyrkivästä viestintälinjasta, vai oli-ko tämä vain kokeilu? Yliopisto kaipaa selkeää linjaa markkinointiinsa, ja uusien opiskelijoiden rekrytointiin tulisi panos-taa toden teolla.

Minulle Oulun yliopisto on mahtava paikka, jossa saan opiskella mielenkiin-toisia asioita ja kehittyä ihmisenä. Toivon todella, että yliopisto osaisi tuoda oman erinomaisuutensa esille aidosti mielen-kiintoisella tavalla.

Näin videota kommentoitiin Ylkkärin Facebook-sivulla:

”Videohan on tarkoitukseensa nähden aivan

loistava.” Topi Turunen

”Olishan se kiva jos Oulun yliopistolla olisi

muutakin tarjottavaa kuin joku tällainen

seurustelumahdollisuuksiin viittava typeryys,

joku voisi sanoa seksistisyys. -- Tässä on Oulun

yliopiston vahvuus, jes! Ylentävää. Pakko tämän

on olla joku huono vitsi.” Ville Meskus

”Huippuhyvä!”

Tuomas Niemelä

”Jännä muuten miten arkkarityttö oli eksynyt

Linnanmaalle, vieläpä humanistipäätyyn.

Oiskohan ark. osaston sijainti keskustassa

jätetty tahallaan pois?” Ville Siikaluoma

”Sanottiin, että kaikki löytyy läheltä, vaikka itse

yliopisto sijaitsee melkein 7 km keskustasta!”

Oona Vähäkangas

Abi, Oulussa saa!Henna RannanpääOulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen kv- ja viestintävastaava

HALLITUKSEN PUHEENVUORO

Oulun yliopiston abirekryvideo


Kirjoittaja oli kunnallisvaalien Uuden Oulun

ääniharava numero yksi. Hän toimii myös

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edaattorina.

Poliittinen eläin

Työ jakoon

Pääministeri Katainen herätti taannoin yleistä pahennusta kannustaessaan pienten lasten äitejä hakeutumaan ny-kyistä aiemmin takaisin työelämään. Katainen sai ajatuk-sensa vieraillessaan Ruotsissa, jossa äidit tekevät Suomea enemmän osa-aikatyötä.

Yleinen raivo ja mielensäpahoittaminen tuntuu kuuluvan asiaan aina, kun puhutaan lasten hoitojärjestelyistä tai pienten lasten vanhempien työssäkäynnistä. Vauva-fooru-milla ja Facebookissa kuohuu aina, kun joku sanoo jotain lastenhoitojärjestelyistä.

Ottamatta kantaa Kataisen lausuntoihin voin kertoa niiden herättäneen minussa yleisempiä ajatuksia osa-aikatyöstä ja työn jakamisesta. Suomessa osa-aikatyön tekeminen ei ole kovin yleistä, vaan 8 tunnin työaika on kiveen hakattu normi. Vaikka kansalainen haluaisi tehdä osa-aikatyötä esimerkiksi perhetilanteen vuoksi, ei se usein ole edes mahdollista.

Toivonkin, että Suomessa käytäisiin enemmän keskus-telua osa-aikatyöstä ja työn jakamisesta. Lyhyemmässä työajassa voisi olla useita etuja. Tutkimusten mukaan tehokasta työaikaa on päivässä joka tapauksessa vain noin 6 tuntia. Ihmisillä olisi enemmän aikaa perheelle ja harrastuksille. Työuupumus ja stressi voisivat vähetä. Työttömyys vähenisi ja työtä riittäisi useammalle, kun sitä jaettaisiin. Turha ja epäekologinen tavarankulutus voisi laskea ihmisten panostaessa enemmän laadukkaaseen vapaa-aikaan kuin stressin ja tyhjyyden tunteen peittämi-seen turhalla materialla.

En välttämättä toivo, että siirtyisimme heti huo-menna yleiseen kuuden tunnin työpäivään, mutta toivoisin työmarkki-noilta enemmän joustoa ja avoimuutta työajan lyhennyksiin. Monilla työssäkäyvistä ei ole pulaa rahasta, vaan ajasta. Kuolinvuoteel-laan ihmiset harmitte-levat yleensä sitä, että he ovat tehneet liikaa töitä perheen kustannuksella.

Olisi syytä miettiä, pi-täisikö työtehokkuuden parannukset kanavoida mieluummin työajan lyhennyksiin kuin palkankoro-tuksiin? Ammattiyhdistysliikkeenkin olisi syytä herätä pohtimaan, ovatko palkankorotukset aina välttämättä sen ensisijainen vaatimus, vai pitäisikö vaatimuksia kohdistaa enemmän työelämän laatuun ja työajan lyhentämiseen. Kaikilla aloilla työajan lyhentäminen ei nykyisellään kuitenkaan tule kyseeseen matalan palkkatason vuoksi. Esimerkiksi kaupan alalla työskentelevistä monet kamp-pailevat matalien tuntipalkkoja ja riittämättömien viik-kotyötuntien yhteisvaikutuksena aiheutuvan liian pienen tilipussin kanssa.

Ranskalainen 1800-luvulla elänyt sosialistinen pamfletisti ja tiedemies Paul Lafargue oli vakuuttunut, että tulevai-suudessa teknologian edistyessä koneet tekisivät suu-rimman osan työstä ja ihmisten päivittäinen työaika olisi vain vaivaiset kolme tuntia. Lafargue olisi varmaankin yllättynyt vieraillessaan vuodessa 2012 ja havaitessaan, että kaiken tämän liiallisen materian ja koneiden keskellä oravanpyörä pyörii lujempaa kuin koskaan ennen – mo-nien painaessa otsasuoni tykyttäen pitkää päivää toisten kärsiessä työttömyydestä. Eihän sen niin pitänyt mennä.

Hanna Sarkkinen

KOLUMNI

Paul Lafargue oli vakuuttunut,

että tulevaisuudes-sa teknologian edistyessä koneet tekisivät suurim-man osan työstä ja ihmisten päivittäi-nen työaika olisi vain vaivaiset kol-me tuntia.”

”

Kysymykset

1) Millaisena näet lehden aseman oululaisessa kult-tuuripiirissä?

2) Millaisena näet Oulun kulttuuri-elämän yleensä? Onko se pieniä pii-rejä, sulkeutunutta vai vireää?

3) Millaista materi-aalia lehteen halu-taan? Voiko kuka tahansa kirjoittaa lehteen?

4) Millaisen toivot lehden tulevaisuu-den olevan?

KultistiPäätoimittaja: Anni Hyypiö

Yhdistys: Kultu ry

Toiminnassa: keväästä 2011 alkaen

Yhteystiedot: [email protected]

1) Kultistin rooli oululaisessa kulttuu-riskenessä on ensisijaisesti tuoda esille asioita, jotka kiinnostavat ja innostavat kulttuuriaineiden opiskelijaa. Lehti kat-soo maailmaa nuoren oululaisen opis-kelijan silmin ja havainnoi sen kulttuu-risia kuriositeetteja. Kultistin julkaisu-tahti ja levikin pienuus asettavat omat haasteensa, joiden edessä emme kui-tenkaan turhia nöyristele. Pyrimme ole-maan niin suuria kuin pienenä lehtenä voimme vain olla!

2) Oululainen kulttuurielämä on aina-kin tarjonnaltaan erittäin vireää: jos in-nostusta ja aikaa on suinkin tuhlattavak-si, voi kaupungista kaikenlaista touhua ja tohinaa elämänsä täytteeksi kehitellä. Erityisesti erilaisia klubeja, keikkoja ja muita kiinnostavia kokoontumisia jär-jestetään kiitettävään tahtiin. Opiskeli-jallekin tarjolla on varsin mellevä määrä muuta tekemistä pelkkien haalaribilei-den ohella. Toki Oulun kulttuurielämän voi halutessaan määritellä pienten pii-rien touhuiluksi, sillä kieltämättä samat naamat hyörivät monien tapahtumien järjestäjinä. Mielestäni kyseessä ei ole kuitenkaan niinkään mikään sulkeutu-nut sisäpiirileikki, vaan pikemminkin

kulttuuriskenen pie-nen koon asettama käytännön pakko.

3) Kultistin toimi-tuskunta koostuu tällä hetkellä pää-osin oululaisista kulttuuriaineiden opiskelijoista. Mi-kään ei tosin estä myös muita asiasta innostuneita otta-maan osaa lehden kasaamiseen – te-kijöiden yhteinen akateeminen tausta kun on ensisijaises-

ti käytännön sanelemaa. Juttuvaihtoa on tällä hetkellä tehty jo suomen kie-len opiskelijoiden kanssa, ja laajemman yhteistyön myös muiden tahojen kanssa soisin viriävän.

4) Tottakai toivon Kultistille pitkää ikää ja menestyksekästä jatkoa. Olen itse ollut lehden toimittamisessa muka-na ensimmäisestä numerosta lähtien, ja olen päässyt aitiopaikalta seuraamaan lehden laadun ja kunnianhimoisuuden kasvamista jokaisen numeron myötä. Kun tavoitteet on asetettu korkealle, on sieltä turhaa enää kavuta alemmas.

HallausPäätoimittaja: Jarkko Lauri

Yhdistys: Huutomerkki ry

Toiminnassa: 2004 alkaen

Yhteystiedot: Huutomerkki ry:n kautta

1) Hallaus on Oulun ainoa ja merkittävin puhtaasti sanataiteeseen keskittyvä jul-kaisu. Se tarjoaa julkaisufoorumin niin kirjoittamista kokeileville kuin ammatti-laisillekin pärstäkertoimeen katsomatta.

2) Oulu tarjoaa kokoonsa suhteutettuna aivan riittävästi mahdollisuuksia kult-tuurinnälkäiselle. Pikemminkin on on-gelmana, ettei kaikkiin kiinnostaviin ta-pahtumiin ehdi. Lisäksi täältä on hyvät yhteydet pois.

Sanataidepuolella Huutomerkki ry:n järjestämät Muusajuhlat on kaikkein suurin ja virein tapahtuma. Huutomerkki järjestää myös poikkitaiteellisia Muste-klubeja eri ravintoloissa.

Oulun taidemuseo ja teatteri ovat ol-leet viime vuosina melko ikävystyttäviä laitoksia. Onneksi niiden tilanne on pa-rantunut. Oulun taidemuseon Lumipal-loefekti on todella pirteä ja rehevä näyt-tely. Kaupunginteatterin Raja-näytelmä todisti mielestäni, että näytteleminen on tullut Ou-luun takaisin. Onneksi työvä-enteatteri on pi-tänyt yllä tasoa Oulussa kau-punginteatterin matalapaineen aikana.

3) Mikään ääni tai ääne-käs kuva ei ole Hallaukselle vierasta, kunhan ilmaisu on kirpakkaa, teesken-telemätöntä ja tunteikasta. Olemme julkaisseet kaikkea runoista ja kuva-taidekuvista sarjakuviin ja novelleihin. Jonkinlaista suhdetta pohjoiseen edel-lytetään.

Hallauksen tekijöistä toiset ovat kir-jailijoita ja sarjakuvataiteilijoita. Toiset Hallauksen kirjoittajista ovat aloittaneet harrastelijoina, mutta ovat julkaisseet myöhemmin teoksia.

4) Toivon, että saamme koko ajan li-sää uusia tekijöitä. Haaveilen myös, että saisimme jostain taitavan mark-kinointimiehen tai -naisen, joka panisi itsensä likoon.

Tietysti toivon myös, että mahdolli-simman moni lukija tilaisi Hallauksen. Ei tätä lehteä pyhällä hengellä tehdä, vaikka tekstien tekijät ja toimittajat ei-vät palkkaa saakkaan. Aikakauskirjan tilaushinta on 12 euroa. Se on vain pa-rin oluttuopillisen hinta, mutta meille se on iso summa – paino- ja taittokulut on katettava.

Oululaisia kulttuurilehtiä esittelyssäHumanistisen killan kulttuurilehti Rumasana herätteli itsensä henkiin tänä syksynä. Ylkkäri pyysi oululaisia kulttuurilehtiä kertomaan toiminnastaan ja tavoitteistaan.

OULUN KULTTUURILEHTITARJONTA • koonti Annika Jukkola


RumasanaPäätoimittaja: Jukka Ahola

Yhdistys: Humanistinen kilta

Toiminnassa: 90-luvulta, netissä v. 2012

Yhteyst.: [email protected]

1) Rumasanan vahvuus on se, että verkkojulkaisuna sitä ei ole sidottu tiettyyn muotoon. Ensimmäinen leh-ti oli perinteinen, mutta seuraavissa numeroissa voimme lähteä aivan eri suuntaan halutessamme. Rumasanassa oululaisilla on kulttuurinen hiekkalaa-tikko, jossa rajoina ovat vain mieliku-vitus ja tekijöiden taidot.

2) Oulu on täynnä osaa-via tekijöitä, mutta joskus tuntuu, että ihmiset ovat jakaantuneet kahteen: nii-hin, joita hä-

vettää tehdä taidetta ja niihin, joita hä-vettää, että joku tekee taidetta.

3) Rumasana ei niinkään valmiita ko-konaisuuksia vaan niiden tekijöitä. Seuraavan lehden teema on muutos ja pyydän kaikkia, jotka tuntevat, että heil-lä on jotain sanottavaa aiheesta, ottamaan yhteyttä.

4) Suurin haaste nyt on jatkaa uudis-tuksen jälkeisellä oikealla suunnalla ja tehdä jotain kestävää.

KaltioPäätoimittaja: Paavo J.Heinonen

Yhdistys: Kaltio ry

Toiminnassa: vuodesta 1945


1) Kaltio on perinteitä vaaliva olio, jolla on vakaa, hyväksytty asema. Oman ar-von määritteleminen on outoa. Rahalli-sesti lehden elämä on epävakaata, viime vuosina olemme voineet maksaa pieniä palkkioita avustajille. Kaltio on Helsin-gin ulkopuolella pisimpään ilmestynyt kulttuurilehti, ilmestymme 6 kertaa vuo-dessa. Kaltio on instituutio, joka on yksi eniten tukia saavista lehdistä Suomessa. Levikkimme on alle tuhat, mutta se on kulttuurin ja taiteen tekijöille tärkeä jul-kaisu. Ihmisten on vaikea tarttua siihen, kun kannessa lukee ”kulttuuri”.

2) Kuka tahansa saa tarjota materiaa-lia. Meillä on yksi puolipäiväinen, pal-kattu työntekijä, muut ovat avustajia. Toimikunnassa päätetään teema. Uu-silta tahoilta tulee usein ja aika paljon ehdotuksia. Päätoimittaja tekee dik-taattorimaisesti päätöksiä. Jos idea ei sovi meidän lehteemme, ohjaamme te-kijän Kultti ry:n sivuille. Jotkut aiheet voivat olla päivälehtityyppisiä, mut-ta me emme voi ottaa mitään hirveän ajankohtaista mukaan. Ehdotuksia ja ideoita voi lähettää minulle.

3) Laajoja ja vaihtelevia, pieniä piirejä, ihmiset lukevat ristiin. Opiskelijat ovat aika aktiivisia esimerkiksi Huutomer-kissä. Mielestäni kulttuuripiireihin on helppo tunkea sisään. Vähän on ”kup-pikuntia”, mutta toiminta on aika avoin-ta. Yhdistyksillä on tietyt aktiivit, mutta toimijoista on pulaa. Oulu on aika laa-jasti levinnyt kaupunki. Helsingissä on paljon enemmän ihmisiä, joten väki jäh-mettyy piiriinsä, koska tekijöitä on tarpeeksi. Oulussa ollaan paljon ver-kostoituneempia. 2000-luvulla hör-höjen ja hippien määrä on lisäänty-nyt, joten toimin-taa on syntynyt.

4) En näe tulevaisuuteen. Toivon tilaa-jamäärien kasvavan, ja että voisimme maksaa avustajille enemmän. Itse kun olen toimijana, niin en uskalla ennus-taa. Kulttuuritalo Valveella olossa on hyvät ja huonot puolensa, mutta mei-dän toimintamme ei ole riippuvainen täällä olosta. Vuosi sitten päätoimitta-ja sai ensimmäistä kertaa työvälineen työnantajan piikkiin. Nyt kun Taitei-den yö ja Kaltion toimitus ovat samas-sa tilassa, on se helpottanut työskente-lyä. Ne tukevat toinen toisiaan!

PraavdaPäätoimittaja: Uula Neitola

Yhdistys: Tiima ry

Toiminnassa: kauan


1) Praavdalla, kuten humanistisen tie-dekunnan ainejärjestölehdillä yleensä-kin, on vankka asema jäsenistönsä ää-nenkannattajana. Ainejärjestölehtityön avulla on mahdollista saada sanansa ja tekstinsä julki ja muiden nähtäville. El-lei oululaisessa, niin ainakin akateemi-sessa kulttuuripiirissä ainejärjestöleh-dillä on oma paikkansa ja lukijakuntan-sa. Myös vieraskynät ovat yleisiä.

2) Vireä on varsin hyvä sana kuvaa-maan Oulun kulttuurielämää. Kau-pungilla on tarjota hyvä kavalkadi erilaisia vaihtoehtoja kulttuurinnälkäi-sille, ja myös itse osallistuminen kult-tuuritoimintaan on tehty mielestäni helpoksi opiskelijan ja kiinnostuneen näkökulmasta. Itse olen vastikään löy-tänyt Oulun Sinfonian hienouden.

3) Praavda pyritään saamaan ulos kol-me kertaa vuodessa. Näistä yksi on fuksinumero ja kaksi muuta pyörivät tietyn, päätoimittajan määrittämän te-matiikan ympärillä. Teemana ovat olleet viime aikoina muun muassa Jaakobinpaini, Matka ja Itä. Kirjoitus-ten ei kuitenkaan tarvitse noudatella lehden teemaa, vaan kaikenlaiset kir-joitukset ovat tervetulleita riippumatta kirjoittajan kokemuksesta tai sen puut-teesta. Praavdaan ovat siis tervetulleita jutut matkaraportista sääennustukseen.

4) Povaan ainejärjestölehdistölle idea-rikasta tulevaisuutta. Viime aikoina Praavdan osalta on pohdittu siirtymis-tä verkkojulkaisuksi, mutta kukin pää-toimittaja tekee omat ratkaisunsa kau-dellaan.

SumanismiVastaavat: Katja Virpiranta, Mikko Memonen

Yhdistys: Suma ry

Toiminnassa: kauan


1) Koska Suma-nismi on ainejär-jestölehti, ja vie-läpä melko pie-nen ainejärjestön sellainen, emme tietenkään tavoi-ta hirveän suurta yleisöä eikä ase-mamme kulttuu-ripiireissä sinänsä

ole varmasti merkittävä. Sitäkin tär-keämpi Sumanismi kuitenkin on us-kolliselle lukijakunnalleen, eli Oulun yliopiston suomen kielen opiskelijoille.

2) Oulun kulttuurielämää ei kai voi ajatella yhtenäisenä klönttinä, josta olisi mahdollista muodostaa kaiken-kattavia yleistyksiä. Elitistisiä ja si-säänpäinlämpeäviä piirejä mahtunee minne tahansa, mutta ainakin ne kult-tuuriympyrät, joihin itse olen lähem-min tutustunut, ovat olleet helposti lä-hestyttäviä.

3) Sumanismiin voivat kirjoittaa kaik-ki Suma ry:n jäsenet ja miksei järjes-töön kuulumattomatkin suomen kie-len opiskelijat. Teemme jonkin verran juttuvaihtoa muiden alojen opiskeli-joiden lehtienkin kanssa, joten välillä lehdessä näkee vierailevien kirjoittaji-en tuotoksia. Julkaisemme lehdessäm-me kaikkea mahdollista: kolumneja, pakinoita, artikkeleita, runoja, kauno-kirjallisia tekstejä ja kuvia. Koska Su-manismi on ainejärjestölehti, yritäm-me tasapainoilla toisaalta asiallisen sisällön, toisaalta rajoja koettelevan opiskelijahuumorin ja jopa suoranais-ten mauttomuuksien välillä. Tavoit-teenamme on kuitenkin tehdä lehteä, joka on kaunis katsella, jonka sisältö kiinnostaa lukijoita ja jota kenenkään ei tarvitse hävetä.

4) Sumanismin päätoimittajakaksik-ko valitaan vuodeksi kerrallaan, ja päätoimittajistolla on melko vapaat kädet tehdä lehdestä omannäköisen-sä. Luonnollisesti toivon, että tulevat Sumanismit ovat niin sisällöllisesti kuin ulkoasullisestikin vähintään yhtä laadukkaita kuin tähänkin asti – olin sitten itse mukana lehden teossa tai en. Minusta on hienoa, että Suma ry on pystynyt toimittamaan neljä kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä. Siinä on yllättävän paljon työtä, mutta kuten on nähty, se on tehtävissä. Toivonkin, että siitä pidetään kiinni myös tulevai-suudessa.

Oululaisia kulttuurilehtiä esittelyssä En näe tulevaisuuteen. Toivon tilaajamäärien kasvavan, ja että

voisimme maksaa avustajille enem-män. Itse kun olen toimijana, niin en uskalla ennustaa.” Paavo J. Heinonen, Kaltion päätoimittaja

”


DEMOLA: OPISKELIJAT KIINNI TYÖELÄMÄÄN • teksti ja kuvat Minna Koivunen

Askel kohti parempaa työelämäyhteyttäDemola tuo eri tieteenalojen opiskelijat ja yritykset yhteen kehittämään uusia innovaatioita. Toiminta lähtee yritysten todellisista tarpeista.

HAASTAVILLA JA KOKO AJAN

tiukkenevilla työmarkkinoilla parhaiten pärjäävät ne työnhaki-jat, joilla on koulutuksen lisäksi työkokemusta. Kun päättäjät ha-luavat nuoret yhä aiemmin työ-elämään, on koulutuksen ja työ-kokemuksen kartuttaminen yhtä aikaa kinkkinen yhtälö.

Uusi tapa on yhdistää opis-kelu ja työnteko. Sen mahdol-listaa Oulussa syksyllä aloitta-nut Demola, joka tuo yritykset ja opiskelijat yhteen.

”Kun on paljon puhetta siitä, että tarvitaan työelämälähtöisiä

tapoja opiskella, niin tässä oli-si sellainen”, Demolan Noora Dahmane luonnehtii.

Oulun keskustassa toimiva Demola toteuttaa yritysten toi-meksiantoja niin, että se koko-aa monialaisia opiskelijaryh-miä, jotka tuottavat yrityksen toiveen mukaan demon tuot-teesta tai palvelusta.

”Yrityksellä on jonkunlai-nen ongelma tai haaste, johon se haluaa ratkaisun ja he tulevat meille sen asiansa kanssa. Toi-meksiannon pitää olla mahdol-lisimman laaja-alainen ja epä-

määräinen, jotta siinä on mah-dollisuus ideoinnille. Emme tee suoria toimeksiantoja”, Dahma-ne kertoo.

Demo voi olla mitä tahansaSeuraava vaihe on opiskelijois-ta koostuvan tiimin rakentami-nen. Opiskelijoiden tulee olla yliopistosta ja ammattikorkea-koulusta. Tarkoituksena on, että tiimissä on mahdollisimman laaja osaaminen eli opiskelijat tulevat eri aloilta.

”Sitten opiskelijat aloittavat projektin ja lähtevät innovoi-maan ja kehittämään ratkaisua yrityksen ongelmaan. Loppu-tuloksena syntyy demo, joka voi olla vaikka konseptisuun-nitelma, koodin pätkä tai pie-noismalli. Se voi olla melkein mitä vain, kunhan on hahmo-teltavissa, mitä opiskelijat ovat tuottaneet ratkaisuksi”, Dah-mane selittää.

Demola tarjoaa opiskelijoille vaihtoehtoisen tavan opiskel-la, sillä projekteilla voi suorit-taa osan opinnoistaan ja saada

Fasilitaattorit Janne Karjalainen, Noora Dahmane ja Miia Vesikukka kokoavat opiskelijatiimit ja pitävät lankoja käsissään.

Toimeksian-non pitää olla

mahdollisimman laaja-alainen ja epämääräinen, jotta siinä on mahdollisuus ideoinnille.”

Noora Dahmanefasilitaattori Demolassa

”


opintopisteitä. Lisäksi opiskeli-jat saavat kontakteja yritysmaa-ilmaan.

”Koska työtä tehdään mo-nialaisessa tiimissä, oppii kes-kustelemaan eri alan ihmisten kanssa eli työelämätaitoja”, Janne Karjalainen kertoo muis-ta hyödyistä.

Oikeus ideaan pysyy opiskelijallaProjektin päätteeksi yritys ar-vioi tuloksen. Jos yritys haluaa hyödyntää demoa omassa lii-ketoiminnassaan, se voi lisen-soida opiskelijoiden tuottaman ratkaisun ja opiskelijat saavat siitä korvauksen. Immateriaali-oikeudet demoon pysyvät aina myös opiskelijoilla.

”Meillä on sellainen ajatus-malli, että opiskelijat ovat aina kuninkaita. Opiskelijoilla on kaikki oikeudet tekemäänsä de-moon”, Dahmane korostaa.

Opiskelijat voivat lähteä it-sekin kaupallistamaan oman de-monsa tai myydä sen eteenpäin, vaikka demon tilannut yritys olisi lisensoinut sen.

”Ei ehkä samalle alalle läh-detä kilpailemaan, mutta jos

ideaa voi hyödyntää jollain muulla toimialalla, se on ihan mahdollista ja niin on tapah-tunutkin”, Dahmane selittää.

Demolan projektien kautta on siis mahdollista ottaa askel kohti työelämää ja jopa päätyä sinne. Yritykset nimittäin voi-vat parhaassa tapauksessa pal-kata päteväksi näkemänsä opis-kelijan.

”Demola on yrityksille tapa kokeilla uusia ihmisiä. Heitä ei tarvitse ottaa harjoittelijoik-si, mutta näkee kumminkin, että tuohan oli fiksu ja teki tuon homman hyvin. Usein käy niin, että tiimistä joku palkataan yri-tykseen jatkamaan kehitystä siellä ja viemään tuotantoon. Eli tämä on tapa rekrytoida”, Karjalainen sanoo.

Tärkeintä on halu oppia uuttaDemolan projekteihin tarvitaan kaikkien tieteenalojen opiskeli-joita. Minkä alan yritys tahansa voi tehdä toimeksiannon, joten opiskelijatarve on aina tapaus-kohtainen.

Sen lisäksi, että opiskelijat pääsevät työskentelemään mo-

nialaisissa tiimeissä, projektit opettavat yrittäjähenkisyyttä ja pitchaamista eli omien liikeide-oidensa myymistä.

”Iso osa projektin alkua on sitä, että muodostetaan yhtei-nen näkemys esillä olevasta asiasta. Uskon, että ensimmäi-nen kolmasosa projektista me-nee siihen, että tiimi keskenään saa vakuutettua toisensa, että ollaan tekemässä samaa asi-aa ja siinä jo joutuu harjoitte-lemaan vuorovaikutustaitoja”, Karjalainen luonnehtii.

Jos opiskelija haluaa De-molaan mukaan, tärkeintä on innokkuus ja halu oppia uutta. Sillä ei esimerkiksi ole väliä, minkä vuoden opiskelija on. Toki opintoja tai muuta kautta hankittua kokemusta ja osaa-mista täytyy olla, jotta omasta alasta on jo asiantuntemusta.

”Jotakin taitoja pitää olla, että saadaan jotakin aikaiseksi, mutta tarkoitus on oppia”, Kar-jalainen painottaa.

Seuraavat Demolan projektit alkavat tammikuussa, ja niihin voi hakea Demolan nettisivuilla, joissa voi käydä myös rekisteröi-tymässä, jos itseä kiinnostavaa projektia ei juuri nyt ole auki.

Usein käy niin, että tiimistä joku palkataan yritykseen jatkamaan

kehitystä siellä ja viemään tuotan-toon. Eli tämä on tapa rekrytoida.”

Janne Karjalainenfasilitaattori Demolassa

”

Demolan projektien kautta on mahdollista ottaa askel kohti työelämää. ”Demola on yrityksille tapa ko-keilla uusia ihmisiä. Heitä ei tarvitse ottaa harjoittelijoiksi, mutta näkee kumminkin, että tuohan oli fiksu ja teki tuon homman hyvin”, Janne Karjalainen kertoo.

Lopputöiden-, diplomi-töiden- ja matrikkelei-den sidonnat ja tulos-

tukset edullisesti.Nopeat toimitukset!

20,00€ / kplpuh. 0400-923 739

[email protected] www.nettiopus.fi

Katso kartta kotisivultaKaitoväylä 12, 90570 Oulu

Lähellä yliopistoa!


Toinen Manninen läpi Oulusta

Kansainvälisten korkeakoulujen sivutoimipisteet jakoivat liittokokousväkeä eniten kahteen leiriin

SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN liit-to (SYL) valitsi Oulun yliopis-ton Aino-Kaisa Mannisen SYL:n hallitukseen vuodelle 2013. Ou-lussa koulutuspolitiikan saralla opiskelijan parempaa huomista työstänyt Manninen lähtee Hel-sinkiin innokkaana.

”Ensi vuosi on opiskelija-liikkeelle täynnä haasteita, ja rohkea vaikuttamistyö on var-masti tarpeen. Koulutuspoliit-tinen keskustelu käy kuumana esimerkiksi maksuttoman kou-lutuksen ja opiskelijavalinta-

uudistuksen ympärillä. Opis-kelijoiden on oltava hereillä ja valmiita vaikuttamaan”, Man-ninen, 23, ennakoi.

Manninen profiloitui haku-vaiheessa humaanina teekkari-na, jonka mielestä etenkin mak-suttomaan koulutusta ja opis-kelupaikkaa valitsevan opiske-lijan erehtymismahdollisuutta pitää puolustaa tosissaan. Man-ninen kiinnitti kampanjassaan huomiota myös siihen, että yli-opiston rahoitusmallin vaatima 55 opintopisteen vuosivauhti

on joissain koulutusohjelmissa turhan kova tavoite.

Aino-Kaisa Manninen on toiminut tänä vuonna Oulun yliopiston ylioppilaskunnan varapuheenjohtajana ja useissa muissa luottamustehtävissä.

Toinen Manninen jäi rannalleOYY:n nykyinen puheenjohta-ja Eero Manninen hävisi puo-lestaan niukasti äänin 80–68 puheenjohtajavaalin Helsingin

SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN lii-ton (SYL) liittokokouksen vä-rikkäin keskustelu käytiin tänä vuonna ehdottomasti SYL:n kannasta kansainvälisten kor-keakoulujen sivutoimipisteiden eli filiaalien rantautumisesta Suomeen.

Koko kysymys on tullut yli-oppilasliikkeelle pähkäiltäväksi suhteellisen nopealla aikatau-lulla. Yksityinen, virolainen yliopisto Estonian Business School perusti sivutoimipisteen Helsinkiin viime vuonna. Alun perin se suunnitteli sisäänotoksi 20 opiskelijaa, mutta hakijaryn-

täyksen vuoksi se otti sisään yli 80 opiskelijaa.

Hakijaryntäyksen jälkeen myös muut yliopistot ovat osoittaneet kiinnostustaan Suo-mea kohtaan. Esimerkiksi Tal-linnassa sijaitseva, Viron kol-manneksi suurin yliopisto alkoi järjestää oikeustieteellistä kou-lutusta Helsingissä 45 opiskeli-jan voimin.

Vaikka asiaa ei ole ehditty kunnolla tutkia, on selvää, että vastaavien sivutoimipisteiden tuominen Suomeen kiinnostaa myös muita.

Nuo sivutoimipisteet ja eten-

kin niihin sekä niissä opiske-levien asemaan suhtautuminen herättivät paljon tunteikasta kes-kustelua liittokoouksen täysis-tunnoissa. Etenkin SYL:n ensi vuoden kantaa määrittelevän linjapaperin sekä liittokokouk-sen kannanottojen sanamuotoja viilailtiin istunnoissa paljon.

Viralliseen kannanottoon si-vutoimipisteistä kirjoitettiin lo-pulta melko lyhyt suuria tuntei-ta herättämätön kirjaus ”Liitto-kokous vaatii, että filiaalien ja yliopistokeskusten tutkintoon johtavaa koulutusta arvioidaan kriittisesti.”

Yhteistä vastuunkantoa peräänkuulutettiinLiittokokouksen kannanotton päähuomio haluttiin kuitenkin muotoilla niin, että opetuksen ja tutkimuksen korkean laadun tae on, että yliopistot kantavat vastuuta yhdessä.

”Opiskelijoiden oikeusturvan kannalta on olennaista, että yli-opisto pystyy tarjoamaan kai-kille opiskelijoille mielekkään laajuisen valikoiman opintoja, laadukkaan ja monipuolisen opiskeluympäristön sekä tasa-vertaiset tukipalvelut”, SYL:n kannanotossa vaaditaan.

Oulun yliopiston ylioppilas-kunnan (OYY) edustajat kävi-vät vaatimassa kirjausten muo-toilujen muokkaamisia useaan otteeseen niin toimintasuunni-telman, linjapaperin kuin kan-nanottojenkin osalta.

Yksi OYY:n tukemista lä-pimenneistä muutosesitykses-tä SYL:n kannanottoon kuului näin: ”Korkeakouluverkoston keskittäminen laadullisin perus-tein ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita pienien yksiköiden hä-vittämistä, sillä alan kärjet voivat löytyä myös muualta kuin suu-rista yliopistokaupungeista.”

KOMMENTTI • Ville Koivuniemi • [email protected]

Mikä on demokratiaa, mikä kohtuullista?SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITON liittokokouksen halli-tusehdokkaita voi hyvällä syyllä nimittää pelinappuloiksi. Heidän persoonansa toki vaikuttavat hallituspaikoista taisteltaessa, mutta eri taustaryhmien väliset lehmänkaupat määrittävät hallituksen koostumusta niin ikään valtavasti.

Demokrattisen päätöksenteon onnelassa täysin riip-pumattomat hallitusehdokkaat kävisivät liittokokous-viikonloppuun huipentuvan kampanjan, jonka jälkeen paras seitsikko valittaisiin edustamaan suomalaista yliopisto-opiskelijaa Lapinrinteelle.

Todellisuus on karumpaa. Tampereella 23.-24. marras-kuuta käydyssä liittotokouksessa hallituspaikkajunailun julmuus konkretisoitui yhteen hetkeen. Helsingin yli-opiston ylioppilaskunnan (HYY) hallitusehdokas Suvi Pulkkinen ilmoitti viime hetkellä itkien vetäytyvänsä pois kisasta. Hänet oli täytynyt uhrata, jotta Marina Lampisen paikka hallituksen puheenjohtaja varmistui. HYY:n omat äänet riittäisivät yhteen hallituspaikkaan yksinään, mutta ne äänet oli myyty pois.

Väitän, että koko sali tunsi empatiaa Pulkkista kohtaan. Hänen onnekseen vitutukseen ei voi kuolla – muuan 66-vuotias kunniapuheenjohtaja on siitä hyvä esimerkki.

PULKKISEN KOHTALO on kurja, mutta demokratian näkökulmasta tuhannen taalan kysymys kuuluu: onko tuollainen pelailu demokratiaa? Kysymykseen voi vas-tata vastakysymykselä: Millaisessa mallissa demokratia toteutuisi varmemmin? Ei voida realistisesti olettaa, että millään herrasmiessopimuksella voitaisiin päästä tämän tekstin toisessa kappaleessa kuvattuun onnelaan. Tuon oletuksen jälkeen pienimpien liittojen ainoa varma tapa käyttää valtaa on tehdä lehmäkauppoja. Ja se että valtaa käyttävät myös pienet, on kiistatta demokratiaa.

Toki lehmänkauppoihin liittyy paljon muitakin kysy-myksiä. Oliko menettely Suvi Pulkkisen näkökulmasta kohtuullinen? Toinen sanoisi vahvasti ei. Toinen sanoisi, että ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

SYL:n henkilövalintoihin liittyvää politiikkaa puoluste-taan usein sillä, että valtakunnan politiikka toimii samaan tapaan. Niin tai näin, olisi erityisen tärkeää, että liittokoko-uksen edustajille ei jäisi viikonlopusta alitajuntaan, että yllä kuvailtu junailu on ainoa ja oikea tapa tehdä politiikkaa.

Olympiamitalin ja kolme maailmanmestaruuskisojen mi-talia Suomen jääkiekkojoukkueelle tuonut Hannu Aravirta muotoili voitontavoittelua yhdellä virkkeellä. ”Pyrimme voittoon, mutta emme keinolla millä hyvänsä.” Ei muuten olisi huonoin mahdollinen huoneentaulu SYL:n hallitus-neuvottelijoiden kabinettiin.

OULUN YLIOPPILASLEHTI YLKKÄRI SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITON LIITTOKOKOUKSESSA TAMPEREELLA 23.11. - 24.11.2012 • tekstit ja kuvat Ville Koivuniemi


Lampinen: Opiskelijan taloudellisen aseman kohentaminen keskeistä

SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN lii-ton (SYL) uusi puheenjohtaja Marina Lampinen ei hyppää pu-heenjohtajana liikkuvaan junaan. Näyttöjä opiskelijan paremman huomisen tekemisestä hän on kerryttänyt tänä vuonna SYL:n varapuheenjohtajana.

”Olen tehnyt tätä (opiskeli-javaikuttamista) pitkään. Us-kon kyenneeni vakuuttamaan ihmiset siitä, että minulla on osaamista ja halua tehdä näi-tä asioita täysillä”, Lampinen summaa.

Tammikuussa pestinsä varsi-naisesti aloittava Lampinen us-koo, että vuoden alussa iso osa huomiosta keskittyy valtakun-nalliseen vaikuttamiseen, hal-litusohjelmaa kun tarkastellaan keväällä.

Keskiverto-opiskelijan nä-kökulmasta keskeisin vaikut-tamisalue on opiskelijan talou-dellisen aseman kohentaminen.

”Onhan se opintotuki käy-tännössä riittämätön kokopäi-väiseen opiskeluun monella paikkakunnalla. On tärkeää, että Suomessa on tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä, joka tarjo-aa mahdollisuudet opiskella so-sioekonomisista taustoista riip-

pumatta”, Lampinen muistuttaa.Samaan hengenvetoon hän

kuitenkin lisää, ettei työnteko opiskelujen ohessa automaatti-sesti ongelma ole. ”Relevantti, opiskeluihin liittyvä työ tukee opiskelua, ja auttaa työnsaan-nissa valmistumisen jälkeen.”

Moniäänisyys on myös vahvuusSYL:n liittokokousviikonlopun linjapaperi- ja toimintasuun-nitelmien viilailun yhteydessä käyty keskustelu osoitti, että ylioppilasliike on jakautunut vasempaan ja oikeaan leiriin voimakkaammin kuin puolueet valtakunnan politiikassa.

Lampinen ei usko, että kah-tiajako voisi hidastaa asioiden etenemistä käytännössä.

Puheenjohtajakilvassa tsemp-pariksi ja kuuntelijaksi profiloi-tunut Lampinen näkee asiaky-symysristiriidoissa itse asiassa hyvääkin.

”Se on toisaalta ylioppilas-liikkeen vahvuuskin, että se on moniääninen. Kykenemme kyllä tekemään yhdessä töitä, vaikka asioista oltaisiin usein erimielisiä.”

Toinen Manninen läpi Oulusta

Kansainvälisten korkeakoulujen sivutoimipisteet jakoivat liittokokousväkeä eniten kahteen leiriin

yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) Marina Lampiselle.

Eero Mannisen läpimenon mahdollisuuksista kertoo pal-jon se, että HYY joutui uh-raamaan oman hallitusehdok-kaansa Suvi Pulkkisen ulos kilpailusta, jotta se sai varmis-tettua Lampisen puheenjohta-japaikan.

”Tänään tuntuu jostain syys-tä ihan ookoolta. Luulen, että huomenna harmittaa paljon, mutta siitä se mieli taas kohe-nee”, Eero Manninen avasi tun-

tojaan tappion jälkeen.Lampisen johtamaan halli-

tukseen selvittivät Aino-Kaisa Mannisen lisäksi tiensä Niina Jurva (Tampere), Noora Laak (Helsinki, Aalto-yliopisto), Jukka Koivisto (Turku), Joel Kuuva (Lappeenranta) ja Turk-ka Sinisalo (Vaasa).

Muut kuin Manninen pääsi-vät hallitukseen siirtoäänivaa-lin ensimmäisellä kierroksella. Eniten ääniä keräsi Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan Niina Jurva.

SYL:n ja SAMOK:n yhteistyö nimellistäOmien kannanottojensa lisäksi SYL julkaisi yhteiskannanoton Suomen ammattikorkeakoulu-opiskelijakuntien liitto - SAMOK ry:n kanssa, joka piti liittoko-koustaan samaan aikaan Tam-pereella.

Kannanotossa vaaditaan, että myös ammattikorkeakoluopis-kelijat pääsisivät osaksi YHTS-mallin mukaista opiskelijater-veydenhuoltoa.

Yhteiskannanotossa vaadi-taan lisäksi vastuullista opinto-tuen kehittämistä. ”Opintotuki

on sosiaalietuus ja on vastuu-tonta, että hallitukset jatkuvasti muuttavat opintotuen rakennet-ta ja sen ehtoja. Opiskelijajär-jestöt peräänkuuluttavat uuden-laista suhtautumista opintotu-kea käsiteltäessä”, tiedotteessa todetaan.

Vaikka SYL ja SAMOK ko-koustivat molemmat Tampe-reella samana viikonloppuna, yhteistyö järjestöjen välillä jäi lähinnä nimelliseksi. Esimerkik-si edellä mainitusta kannanotos-ta ei väännetty lainkaan kättä, vaan se hyväksyttiin molemmis-sa leireissä sellaisenaan.

SYL:n liittokokous tarjosi kokousväelle myös huumoria. Lainaukset tulivat suoraan niiden lausujien suusta, mutta lauseet on irroitettu törkeästi asiayhteyksistään.

Täällä on paljon nuoria

naisia paikalla. En nyt pidä tätä isona ongelmana tässä.”Jukka Gustafsson, opetusministeri

”

Olemme kus-seet toistem-

me muroihin (Jarno Lappalai-sen kanssa).”

Elin Blomqvist, SAMOK ry:n hallituksen puheenjohtaja

”

Viitataanko tässä heikom-

paan ainekseen?”

Tuomas Myllärinen, ISYY:n hallituksen jäsen

”

Kyllä me voi-daan luottaa

toimittajien sisä-lukutaitoon.”Tapio Heiskari, SYL:n hallituksen jäsen

”

Tämä ei ollut eka kerta,

kun mua dissa-taan.”Ville Impiö, sosiaalipoliittisen työryhmän puheenjohtaja

”

OULUN YLIOPPILASLEHTI YLKKÄRI SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITON LIITTOKOKOUKSESSA TAMPEREELLA 23.11. - 24.11.2012 • tekstit ja kuvat Ville Koivuniemi

«« Joni Vatjus-Anttila, Matti Särkelä ja Vili Koistinen OYY:n delegaatiosta pettyivät puheen-johtajavaalin tulokseen.

« Eero Manninen hävisi puheen-johtajakamppailun Marina Lampi-selle 12 äänen marginaalilla.

» OYY:n Aino-Kaisa Manninen lähtee tekemään opiskelijan parempaa huomista Helsingin Lapinrinteelle ensi vuodeksi. Hän on yksi SYL:n hallituksen neljästä teekkarista.

« SYL:n ensi vuoden hallitukseen kuuluvat Joel Kuuva (vasemmalla), Turkka Sinisalo, Niina Jurva, Marina Lampinen, Noora Laak, Jukka Koivisto sekä Aino-Kaisa Manninen. Eniten ääniä (28 ykkösääntä) keräsi Tampereen Niina Jurva.

» Marina Lampinen on SYL:n pu-heenjohtaja vuosimallia 2013. ”On tärkeää, että Suomessa on tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä, joka tarjoaa mahdollisuudet opiskella sosioekonomisista taustoista riippu-matta”, Lampinen muistuttaa.


”ÄÄNIMÄÄRÄT EIVÄT RIITÄ SYL:n (Suo-men ylioppilaskuntien liiton) liittoko-kouksessa oikein kenelläkään saamaan omia ehdokkaita suoraan läpi. Sitä varten tarvitaan tukea ja yhteistyötä laajemmin. On luonnollista, että hallituksen muodos-tumisesta sovitaan jo ennen liittokokous-ta”, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteeri Ilari Nisula valottaa. Nisula on ollut ehdokkaana SYL:n pu-heenjohtajaksi, istunut SYL:n hallituk-sessa ja käynyt neuvotteluja tänä vuonna pääsihteerin ominaisuudessa.

Sopiminen ei tarkoita, että hallituk-seen pyrkivien persoonilla ei olisi väliä. Mutta samalla se tarkoittaa, että paras-kaan tyyppi ei pääse hallitukseen, jos muut ryhmät saavat rivinsä suoriksi.

Esimerkiksi OYY:n olisi ollut käy-tännössä mahdotonta saada tänä vuon-na kahta ehdokasta läpi hallitukseen, vaikka sekä puheenjohtajaehdokas Eero Manninen että hallitukseen ehdolla ollut Aino-Kaisa Manninen olivat molemmat päteviä ehdokkaita. Eero Manninen hor-juutti Helsingin yliopiston ylioppilas-kunnan (HYY) asemaa niin paljon, että se jouti uhraamaan oman hallitusehdok-kaansa Suvi Pulkkisen Lampisen valin-nan varmistaakseen.

”Minusta tuntui jo jossain vaihees-

sa, että persoonan merkitys on korostu-nut viimeisen 3-4 vuoden aikana. Mutta tänä vuonna sivusta seuranneena täytyy sanoa, että aikamoista peliä tuo näyttää olevan”, Nisulan tapaan sekä ehdokkaa-na että taustavaikuttajana SYL:n koke-nut Ville Impiö toteaa. Impiö on koke-nut SYL:n toimintaa OYY:n hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana, SYL:n hallituksen jäsenenä ja sekä OYY:n että SYL:n sosiaalipoliittisen sihteerin sijai-sena. Tänä vuonna hän oli liittokokouk-sessa työryhmän puheenjohtajana.

Persoona ja taustaryhmät ratkaisevatEhdokkaan pääsy SYL:n hallitukseen on siis kiinni sekä persoonasta, että taustaryhmistä. Neuvottelijoiden ja eh-dokaiden tehtävä on miettiä yhdessä, millaisilla tulokulmilla kilpailuun kan-nattaa lähteä.

”Omat ylioppilaskunnat ovat tietysti lähtökohtaisesti ehdokkaidensa tukena. Mutta sitten ehdokkaiden taustoilla on heidän omat opintoalansa ja mahdolliset poliittise taustat. Siitä rakentuu se pro-fiili. Esimerkiksi se, että on teekkari, voi olla tärkeä ominaisuus”, Nisula valottaa.

Kun profiilit ovat kunnossa, alkaa

neuvottelu. ”Lähtökohta on, että peli on reilua ja sovituista asioista pidetään kiinni”, Ilari Nisula kertoo neuvottelun asetelmasta. Luottamus on kaiken a ja o, koska hallituksen puheenjohtajan ja muun hallituksen valinta suoritetaan salaisella lippuäänestyksellä käytävällä vaalilla. Toisin kuin esimerkiksi Suo-men valtiollisissa vaaleissa, SYL:n liit-tokokouksessa käytetään ääntenlasken-taan siirtoäänivaalitapaa.

Siirtoäänivaalissa kukin äänioikeu-den omaava merkkaa ehdokkat mielui-suusjärjestykseen. Siirtoäänivaalitavan idea on, että äänestäjän ääni tulee kuul-luksi siinä tapauksessa, että hänen yk-kössuosikkinsa menee läpi selvästi jo muutenkin.

Periferiayhteistyö Oululle tärkeääKun hallituspaikoista sopiminen al-kaa, ylioppilaskuntien välinen yhteis-työ nousee tärkeään asemaan. OYY:n näkökulmasta periferiayhteistyö eli yhteistyö Oulun, Lapin, Jyväskylän, Lappeenrannan, Itä-Suomen ja Vaasan yliopiston ylioppilaskuntien kanssa on merkittävää.

Periferiayhteistyö on lähtenyt pien-

ten ylioppilaskuntien yhteisestä tarpees-ta omata valtaa isojen ylioppilaskuntien rinnalla. Liittokokouksen äänimäärä las-ketaan suoraan kunkin ylioppilaskunnan jäsenmäärästä.

”Toiminta on lähtenyt siitä, että on tärkeää, että pienetkin saavat valtaa. On luonnollista tehdä tätä yhteistötä”, Nisula sanoo. Tänä vuonna periferiayhteistö kantoi hedelmää siten, että HYY:n halli-tusehdokkaan vetäytymisen seurauksena kolme periferian edhokasta (Oulu, Lap-peenranta ja Vaasa) meni kuusihenkiseen hallitukseen.

”Peli” on samanlaista muuallakinJoku voisi ajatella, että edellä kuvattu pelailu hal-lituspaikkajaon taustalla ei ole demokratiaa. On kiista-tonta, että paikoista sopimalla tietotaidoiltaan parhaat ehdok-kaat eivät mene hallitukseen.

”Se on toisaalta niinkin, mutta näin asiat menevät muu-allakin politiikassa. Demokratia toteutuu, kun liittokokousedus-tajat on valinnut edustajisto,

Ehdokkaita vai pelinappuloita?SYL:n liittokokouksessa kokouksen edustajisto valitsee hallituksen siirtoäänivaalitavalla. Jokainen ylioppilaskunta saa yhden edustajan jokaista alkavaa tuhatta ylioppilaskunnan jäsentä kohden. Mutta mitä tapahtuu kulisseissa ennen liittokokousta ja sen aikana?

YLKKÄRI SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITON LIITTOKOKOUKSESSA TAMPEREELLA 23.11. - 24.11.2012 • tekstit Ville Koivuniemi • kuvitus Nestori Törmä


jonka on valinnut ylioppilaskunnan jä-senistö”, Ville Impiö huomauttaa.

Nisula on Impiön kanssa samoilla linjoilla. Jos sopimuksia ei tehtäisi, suu-ret ylioppilaskunnat pystyisivät pelaa-maan ehdokkaitaan läpi nykyistä voi-makkaammin. Esimerkiksi Helsingin HYY:lla on yli 28 000 opiskelijan yliop-pilaskunta, ja ilman neuvottelemista se lähtisi puheenjohtajakilpailuun reilulta

etumatkalta.Sekä Nisula että Impiö vakuutta-

vat, että nykyisessä järjestelmässä toteutuu lopulta yli-

oppilasliikkeen eli sitä kautta SYL:n etu. He muistuttavat, että lähtökoh-taisesti jokai-

sen ehdokkaan on täytynyt an-

saita oman yliop-pilaskuntansa luot-

tamus taakseen. ”Vaikka välillä on

huhuja, että peli on raakaa, niin kaikki-en ajatuksissa on se SYL:n etu”, Nisula

toteaa.

Siirtoäänivaalitapa

•Vaalissa merkitään ehdokkaat suosituimmuusjärjestykseen. SYL:n hallitusvaalissa äänioikeutettu voi siis merkata 1-6 ehdokasta haluamassaan järjestyksessä.

•Ääntenlaskussa lasketaan ensin, montako ääntä ehdokas tarvitsee tullakseen valituksi. Tuota lukua kut-sutaan äänikynnykseksi.

•Sen jälkeen lasketaan ns. ”ykkösää-net”. Äänikynnyksen ylittäjät pääse-vät suoraan jatkoon. Sitten äänikyn-nyksen ylittäjien muut kuin ykkösää-net siirtyvät seuraaviin lappuihin. Jos joku saa vaikka 4 kertaa äänikynnyk-seen tarvttavan äänimäärän, hänen äänistään ”kuluu” vain yksi neljäsosa ja loput siirtyvät seuraaville ehdok-kaille.

•Kun kukaan ei enää ylitä äänikyn-nystä, pudotetaan vähiten ääniä saanut kisasta, ja hänen muut kuin ykkösäänet jaetaan muille. Tätä jatke-taan niin kauan kunnes peli on selvä.

•Monimutkaistako? Sitä se onkin. Ja laskemiseen tarvitaan tietokonetta.

•Mitä järkeä tässä sitten on? Las-kentatapa on suhteellinen, mutta sillä tavalla, että se ei perustu ennalta-määrättyihin listoihin (kuten Suomen valtiollisissa vaaleissa puolueiden laatimiin listoihin).

SYL:n liittokokouksen neuvotte-lijat päätyivät lopputulokseen, jossa HYY:n Marina Lampinen vei puheenjohtajan paikan. HYY kärsi tuossa pelissä myös tappion: Se joutui luovuttamaan Suvi Pulkkiselle kaavaillun ja käytännössä varman hallituspaikan muille.

« Kuvassa vuoden 2013 SYL:n hallitus.Puheenjohtajaehdokkaat Eero Manninen (OYY), Jukka Koivisto (TYY) ja Marina Lampinen (HYY) taistelivat SYL:n puheenjohtajuudesta. Lampinen voitti Mannisen äänin 80-68, Koiviston vetäydyttyä kisasta viime metreillä.

•Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY)

•Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY)

• Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta (ISYY)

•Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (JYY)

•Kuvataideakatemian ylioppilaskunta (KUVYO)

•Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunta (LTKY)

•Lapin yliopiston ylioppilaskunta (LYY)

•Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY)

•Sibelius-akatemian ylioppilaskunta (SAY)

•Svenska handelshögskolans studentkår (SHS)

•Snellman-korkeakoulun ylioppilaskunta (SKY)

•Tampereen yliopiston ylioppilaskunta (Tamy)

•Teatterikorkeakoulun ylioppilaskunta (TEYO)

•Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunta (TTYY)

•Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY)

•Vaasan yliopiston ylioppilaskunta (VYY)

•Åbo Akademis studentkår (ÅAS)

16

29

13

12

1

5

5

13

2

3

1

13

1

8

15

5

6

Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksen äänien jakaantuminen kullekin ylioppilaskunnalle

YLKKÄRI SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITON LIITTOKOKOUKSESSA TAMPEREELLA 23.11. - 24.11.2012 • tekstit Ville Koivuniemi • kuvitus Nestori Törmä

Liittokokouksen voimasuhteista nä-kee, että Helsinki voi sanella paljon asioita. Sinisellä taustalla merkityt ovat niin sanottuja Periferia-ylioppilaskuntia. Todellisuudessa poliittisesti sitoutuneet edustajat noudattavat omien poliittisten taus-taryhmiensä ryhmäkuria.

Demokratian unelmamaassa puheenjohtajakisassa ratkaisisi ainoastaan hakijoiden persoonat ja asiaosaaminen. Todellisuudessa suurimmalle osalle äänestäjistä oli melko pitkälti saneltu, mitä äänestyslippuun olisi sopivaa kirjoittaa. !

SYL


28. marraskuuta vietetään maksuttoman koulutuksen päivää. Ylkkäri keräsi maksuttomasta koulutuksesta lausuttuja mielipiteitä vaa`an

molemmille puolille. Yliopistoyhteisön enemmistö näyttäisi olevan puheenvuorojen ja palautteen perusteella maksullista koulutusta

vastaan. Monelle kysymys on periaatteellinen, mutta toisaalta moni maksullisuuden puolestapuhuja on kääntänyt kelkkansa huomatessaan,

että maksujen kerääminen maksaa enemmän kuin maksuista on mahdollista saada rahaa takaisin. Tällä aukeamalla olevat puheenvuorot

eivät edusta keskimääräistä, saati kokonaiskuvaa siitä, mistä maksuttoman koulutuksen puheenvuoroissa puhutaan. Jonkinlainen

poikkileiukkaus se silti aiheesta on.

Maksuttomuudelle paljon kannatusta

SYL ja SAMOK: Ei lukukausimaksuille, kyllä kansainvälisyyden kehittämiselle!

SUPERLIITTARIKSIKIN ristityn Suomen ylioppilaskuntien lii-ton (SYL) ja Suomen ammat-tikorkeakouluopiskelijakuntien liitto - SAMOK ry:n liittokoko-uksissa oltiin molemmissa sitä mieltä, että mahdollisuus luku-kausimaksujen perimiseen on ollut epäonnistunut kokeilu.

”Arviointiraporttien perus-teella kokeilu on epäonnistu-nut: suomalaisten korkeakoulu-jen kansainvälistyminen ei ole kehittynyt eivätkä korkeakoulut ole halunneet osallistua tai ky-enneet osallistumaan kansain-välisille korkeakoulutusmark-kinoille”, SYL:n ja SAMOK ry:n yhteisessä, molemmissa

liittokokouksissa Tampereella 24.11. hyväksytyssä kannan-otossa todetaan.

Maksullisuuskokeilu on tuottanut yliopistoille tappioitaMolempien liittojen mukaan maksuton koulutus on suoma-laisen korkeakoulutuksen kiis-tämätön kilpailuetu, ja kokeilu puolestaan on tuottanut kor-keakouluille tappiota ja lisää hallintoa. ”Suomessa on 110 maksavaa opiskelijaa, ja näistä-kin 98 saa apurahaa: maksavia opiskelijoita on siis 12, koko maassa. Aalto-yliopistoa kos-

kevassa analyysissä todettiin, että valituista opiskelijoista ne tulevat, jotka saavat apurahan – ne eivät tule, jotka joutuisi-vat maksamaan. Sama tosiasia on havaittu Tanskassa ja Ruot-sissa”, kannanotossa jatketaan rummutusta.

Sekä SYL:n että SAMOK ry:n yksiselitteinen kanta on, että lukukausimaksukokeilusta pitäisi luopua.

”Lukukausimaksujen sijaan olisi järkevämpää keskittyä sii-hen, miten tutkinto-opiskelijat voisivat jatkossa integroitua paremmin suomalaiseen yhteis-kuntaan ja työelämään”, kan-nanotossa muistutetaan.

Maksukokeilufakta

•Korkeakoulut ovat voineet osallistua lukukausimaksukokeiluun vuodesta 2010 alkaen.

•Kokeilu kestää vuoteen 2014 asti.

•Kokeilun aikana selvitetään, mitä vaikutuksia maksullisiin koulu-tusohjelmiin siirtymisestä on korkeakoulujen kansainvälistymisel-le, suomalaisen korkeakoulutuksen vetovoimalle, opiskelijavir-roille ja vieraskielisen korkeakoulutuksen laadulle.

•Korkeakoulut voivat kokeilun aikana periä maksuja vieraskieli-seen ylempään korkeakoulututkintoon tai ylempään ammattikor-keakoulututkintoon johtavaan koulutusohjelmaan hyväksytyltä EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevalta opiskelijalta.

•Maksujen perimisen edellytyksenä on, että korkeakouluilla on apurahaohjelma, jolla voidaan tarvittaessa tukea maksullisiin kou-lutusohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden opiskelua.

Lähde: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

EK:n mielestä kokeilu

pitäisi mitä pikimmiten

muuttaa pysyväksi järjeste-

lyksi ja ulottaa kaikkiin vieras-

kielisiin koulutusohjelmiin.

Kokeilun puolivälin karu tulos

on, että maksuja ei ole juurikaan

onnistuttu perimään. Maksavia

opiskelijoita on yhteensä 63,

vaikka ehdot täyttäviä englan-

ninkielisiä koulutusohjelmia on

150 eri puolilla Suomea.”

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK)

”Huono tulos (kokeilussa) ei ole millään tavalla

yllätys. Se, että pistet-tiin pystyyn vain kokei-lu, oli paha virhe.”EK:n koulutuspolitiikan asiantuntija Marita Aho

”

Ennustan, että ne joiden työhön ja tutkimuksen laatuun maksullisella

koulutuksella voisi olla vaiku-tusta, eivät näe maksullisuu-den hyviä puolia. Koskaan!”Oulun yliopiston henkilökuntaan kuuluvan antama nimetön palaute

”

Ajatus maksuista on hyvä.

Meillä on hyviä koulutus-ohjelmia ja meidän pitäisi saada niistä tuloja. Varsinkin nyt kun yliopistot ovat taloudellisissa vaikeuksissa.”Oulun yliopiston henkilökuntaan kuuluvan antama nimetön palaute

”

Nekin opiskelijat, jotka

palaavat kotimaahan-

sa, päätyvät usein

käymään kauppaa Suomen

kanssa, investoimaan

Suomeen tai auttamaan

suomalaisten yritysten

laajentumisessa maailmalle.

Osasta tulee jatko-opiskeli-

joita, tutkijoita ja professo-

reita, jotka vahvistavat

yhteyksiä kansainvälisiin

korkeakouluihin riippumat-

ta siitä, missä maassa he

jatkavat uraansa.”

Aalto-yliopiston ylioppilaskun-

nan kv-asiantuntija Hanna

Sauli Helsingin Sanomien

pääkirjoituksessa

”

Ei tämän kokeilu ole aina-

kaan yliopistoja rikastutta-

nut. Byrokratian ja stipendi-

en pyörittäminen on maksanut

enemmän kuin kerättyjä rahoja

on saatu. Muutenkin on

naurettava ajatus, että

Suomessa koulutukselle

pitäisi laittaa hinta siitä

syystä, että se nähtäisiin

laadukkaana.”

Henna Rannanpää, OYY:n

hallituksen kv-vastaava

”

Kun halutaan paikata kestävyysvajetta ja toisaalta varmistaa

Suomen talouden kestävä pohja tulevaisuudessa, olisi lyhytnäköistä ja typerää leikata koulutuksen maksut-tomuudesta eli suomalaisen osaamisen ja tasa-arvoisuu-den tärkeimmästä perustasta. On vastuullista päätöksente-koa turvata kansain-välistä arvostusta nauttiva maksuton koulutusjärjestel-mämme, joka on jokaisen suomalaisen saavutettavissa.”Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtaja Jarno Lappalainen SYL:n ja Suomen ammattikorkeakoulu-opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry:n yhteisessä kannanotossa

”

Kun maksu koskee vain

osaa opiskelijoista, se ei ole reilu.”Oulun yliopiston henkilökuntaan kuuluvan antama nimetön palaute

”

OULUN YLIOPPILASLEHTI YLKKÄRI SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITON LIITTOKOKOUKSESSA TAMPEREELLA 23.11. - 24.11.2012 • tekstit Ville Koivuniemi


Näyttämön molemmin puolinTuleva lastentarhanopettaja Emmi Laukka viihtyy teatterissa sekä esiintyjänä että katsojana.

VARHAISKASVATUSTA KOLMATTA vuotta opiskeleva Emmi Laukka, 21, pääsi sattu-malta viime kesänä ensimmäiseen pääroo-liinsa näyttämöllä. Alun perin Laukan piti tehdä Oulun ylioppilasteatterin Tuhkimo-näytelmässä pieni rooli, mutta ohjaaja tarjo-sikin yllättäen pääroolia.

”Näytelmää treenattiin viitenä päivänä viikossa, joten projekti oli henkisesti aika rankka, kun lavalla piti antaa itsestään niin paljon. En silti kadu mukaan lähtemistä”, Laukka toteaa.

Teatterin pariin Laukka ajautui aikoinaan nykytanssiharrastuksen ja tanssiteatterin kautta. Ilmaisutaitopainotteisen lukion käy-tyään Laukka lähti mukaan Oulun ylioppi-lasteatteriin, jossa hän on päässyt erilaisil-le teatterityön kursseille sekä johtokuntaan vaikuttamaan.

Ylioppilasteatterin kesänäytelmät ovat perinteisesti olleet lapsille suunnattuja, jo-ten Laukka on useaan otteeseen eläytynyt lasten maailmaan. Seuraava haave olisi ai-kuisten näytelmän työstäminen.

”Haluaisin päästä tekemään jotain vähän realistisempaa ja synkempää teatteria, joka käsittelisi esimerkiksi perheväkivaltaa tai hyväksikäyttöä.”

Emmi Laukka tykkää asettua myös kat-sojan rooliin. Viimeksi näyttelijään on ko-lahtanut Seitsemän sielun veljestä -näytel-mä, jossa yhdistettiin Sielun Veljien musiik-kia Seitsemän veljeksen tarinaan.

”Kun tiedän, että katsoja saa paljon rik-kautta elämäänsä teatterista, on itsekin mah-tava olla näyttelijänä tarjoamassa elämyksiä jollekin”, Laukka pohtii.

Varsinaisia näyttelijäidoleita Laukalla ei ole, mutta hän kertoo kunnioittavansa enti-siä tanssi- ja draamaopettajiaan, joilta on op-pinut esimerkiksi, miten omia tunnetiloja ja kokemuksia hyödynnetään näyttelemisessä.

”Haluan olla näyttelijä, joka vaikuttaa aidolta. Vaikka näyttelijänä olen roolissa, yleisölle välittämieni tunteitten tulee olla oi-keita.”

Laukka myöntää, ettei mielellään ole esillä omana itsenään, mutta roolissa esil-lä oleminen on aivan toinen asia. Silloin saa näyttää osaamisensa, ja yleisön antamat aplodit ovat palkitsevia. Taputukset tulevat aina näyttelijälle, eivät roolihenkilölle.

Oulun ylioppilasteatterin riveissä näyttelevä Emmi Laukka haluaa välittää yleisölle aitoja tunteita.

KAIKENLAINEN MÄENLASKU niin pulkalla, minisuksilla, laskettelusuksilla kuin lumi-laudalla on ehtinyt tulla tutuksi Pasi Tiiti-selle, 41, joka opiskelee tällä hetkellä toista diplomi-insinööritutkintoaan konetekniikan puolella. Alamäkiurheilua Tiitinen laskee olevan tällä hetkellä takana 35 vuotta.

”Jotain tässä hommassa täytyy olla, kun noin kauan on jaksanut harrastaa. Rakkau-desta lajiin tätä tehdään”, Tiitinen kiteyttää.

Viime vuodet uusioteekkari on laske-nut lähinnä lumilaudalla. Kun Tiitinen näki 80-luvun puolivälissä James Bond -eloku-vassa lumilautailua, hän tiesi heti, että lau-tailu on hänen juttunsa.

Ystävällisen Kaunohiihtoseuran puheen-johtajana Tiitinen saa olla edistämässä oulu-laisten opiskelijoiden laskettelumainetta. Seu-ra tekee vuosittain useita reissuja kotimaahan ja Suomen rajojen ulkopuolelle. Suurin pon-nistus on vuosittainen viikon mittainen matka Alpeille. Tiitinen summaa käyneensä Italian, Ranskan, Sveitsin ja Itävallan lumilla.

”Kun Alpeilla kerran käy laskemassa, sinne haluaa toistekin. Suomesta ei löydy samanlaisia nyppylöitä kuin Keski-Euroo-pasta. Rinteiden korkeus vaihtelee parista kilometristä vajaaseen neljään kilometriin.”

Alpeilla laskettelemisessa hienointa on Tii-tisen mukaan, kun lumisateen jälkeen paistaa aurinko ja pääsee laskemaan puuterilumesta tasaista vuoren rinnettä. Mahtavien maastojen kääntöpuolena ovat turvallisuusriskit, mutta seuran tekemillä reissuilla pahemmilta louk-kaantumisilta on kuitenkin vältytty.

Olennainen osa laskettelureissuja on after ski, joka Alppi-matkoilla keskittyy pitkälti kuluneen päivän tapahtumien kertaamiseen.

”Kun ulkomaille asti lähdetään laske-maan, yleensä porukka haluaa olla seuraa-vanakin päivänä laskukunnossa”, Tiitinen toteaa.

Kaunohiihtäjien kausi käynnistyy vähi-tellen alkutalvesta. Pasi Tiitisen kalenteri täyttyy seuran toiminnan pyörittämisestä ja laskettelureissuista. Laskupäiviä kertyy talven aikana parisenkymmentä. Tiitinen sanoo, että nuo parikymmentä päivää ovat varmasti hienoja, sillä jokainen päivä mäes-sä on hyvä päivä.

Puuterilumen ja auringon perässäTuplainsinööriksi opiskeleva Pasi Tiitinen suuntaa joka vuosi Alpeille laskettelemaan.

KAMPUKSEN KASVOT • tekstit ja kuvat Sanna Häyrynen

Ystävällisen Kaunohiihtoseuran puheenjohtaja Pasi Tiitinen iloitsee, kun laskettelukausi taas pikkuhiljaa käynnistyy.

OULUN YLIOPPILASLEHTI YLKKÄRI SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITON LIITTOKOKOUKSESSA TAMPEREELLA 23.11. - 24.11.2012 • tekstit Ville Koivuniemi


HOOPDANCE • teksti Juhani Oivo • kuva Paulina Haastola

Hoopdance muuttui Kati Köykälle harrastuksesta työksi, ja on vienyt häntä ympäri Suomea ja Shangaihin asti.

Kuulas täyskäännös

”POHJOISESSA IHMISET tykkäävät omistautua enemmän keikoille. Kun tulee bändi, lähdetään katsomaan ja pitämään hauskaa. Etelä-Suomessa ollaan liian hillittyjä ja keikkoja ky-tätään rokkipoliiseina.”

Huonoja keikkamuistoja laulaja-kitaristilla ei Oulusta ole. ”Viimeis-tä edellinen kerta oli erityisen hyvä. Nuclear Nightclub oli tukossa ja oli kova meininki.”

Vuodesta 2005 asti kasassa ol-leen I Was A Teenage Satan Wor-shipperin neljäs pitkäsoitto ilmestyi syyskuussa. There esittelee täysin uudistuneen yhtyeen. Säröinen su-rina on vaihtunut kuulaaksi elektro-popiksi.

”Selkein muutos on uusi laulu-tyylini, joka on perinteisempää lau-luilmaisua ja melodisesti rikkaam-paa. Aikaisemmin minulla on ollut hillitympi ja kuiskailevampi tyyli.”

Viitanen pyrki tietoisesti eroon bändin aiemmista tekemisistä ja

ryhtyi tekemään levyä puhtaalta pöydältä.

”Halusin tehdä uudenkuulois-ta, mutta minulla ei ollut mitään tiettyä suuntaa. Nyt huomaan, että 2010-luvun kaikuisaa pop-soundia on tarttunut mukaan. Olen ottanut vaikutteita tuoreista soundeista.”

PITKÄSOITTO SYNTYI erilaisten ko-keilujen kautta. Erehdyksen ja on-nistumisen kautta Viitanen etsi uutta ilmaisutapaa, joka hiljalleen löytyi.

”Työstin ison määrän musiikkia, josta karsiutui tämä levyllinen. Mi-nua tympii musiikissa, jos joutuu tekemään samaa asiaa uudestaan. Maailmassa on AC/DC:n kaltaisia bändejä, joille sopii, että ne tekevät samaa uudestaan. Mutta olen sitä mieltä, että suurimmalle osalle tai-detoimintaa tekevistä uudistuminen on hyvä juttu.”

Vaikka promokuvissa ja levyn kansissa esiintyy neljä muusikkoa,

on I Was A Teenage Satan Worship-per levyllä Viitasen juttu.

”Olen tavallaan siinä mielessä sooloartisti, että teen yksin biisit, mutta livenä olemme ilman muuta bändi. Jatkossa voisi kiinnostaa toi-mia studiossakin enemmän bändinä.”

Live-kokoonpanoon kuuluvat Viitasen lisäksi rumpali Antti Hieta-la, basisti Tuomo Parikka ja koske-tinsoittaja Utu-Tuuli Jussila.

Yhtye on jo ehtinyt keikkaile-maan uuden levyn julkaisemisen jälkeen, ja Viitanen sanoo heidän olevan hyvässä keikkakunnossa. Luvassa on sekä uutta että vanhaa materiaalia.

”Olemme livenä olemukseltam-me hyvin samankaltainen bändi kuin aiemmin. Tuntuu, että on sama energia tallella. Vanhemmat kappa-leemme ovat uusia vauhdikkaampia ja aggressiivisempia, joten niillä saa keikkoihin intensiivisempää mei-ninkiä.”

Oulussa osataan nauttia keikoista ja oululainen keikkayleisö on välittömämpää kuin Etelä-Suomessa. Tätä mieltä on marraskuun 30. päivä Nuclear Nightclubin lavalle nousevan I Was A Teenage Satan Worshipperin Pasi Viitanen.

I WAS A TEENAGE SATAN WORSHIPPER • teksti Minna Koivunen”Suurimmalle osalle

taidetoimintaa tekeville ihmisille uudistuminen on hyvä juttu”, sanoo IWATSW:n luotsi Pasi

Viitanen.

IWATSW:n live-kokoonpanoon kuuluvat Pasi Viita sen (vas. yllä) lisäksi kosketinsoittaja Utu-Tuuli Jussila, basisti Tuomo Parikka ja rumpali Antti Hie tala.


HOOPDANCE, eli suomalaisittain huup-paus eroaa perinteisellä hulahoopvan-teella pyörittelystä monellakin tapaa. Huuppauksessa ei tyydytä kierrättä-mään vannetta lantion ympärillä. La-jin harrastajat tekevät musiikin tah-tiin erilaisia temppuja käsiä ja jalkoja avuksi käyttäen. Hoopdance on erään-lainen tanssin ja sirkustaiteilun hybri-di. Oululainen Kati Köykkä on yksi lajin kotimaisista pioneereista.

”Innostuin lajista, kun olin ostanut kummitytölleni lahjaksi vesihulavan-teen”, Köykkä kertoo. Lahja jäi anta-matta ja Köykkä tyhjensi vanteen ve-destä, teippasi sen tiiviiksi ja valjasti käyttöönsä. ”Seuraavaksi menin You-tubeen katsomaan mitä vanteella voi-si tehdä. Aluksi löysin lähinnä perin-teistä sirkusvanteilua, mutta viimein tuli video jossa vähäpukeinen nainen huuppasi hienolla rytmillä kellarissa ysäridiskon soidessa taustalla. Täysin eriä kuin spedetyylinen pyöritys!”, Köykkä innostuu muistelemaan.

”Hoopdancessa minua kiehtoo tietynlainen säännöttömyys. Laji ei ole ollut olemassa vielä kovin kau-aa, joten sääntöjäkään ei ole pääs-syt muodostumaan”, hän jatkaa ky-syttäessä mikä häntä kiehtoo huup-pauksessa. ”Vanteen kanssa pääsee omaan tilaan. Hieman niin kuin tanssissa, mutta huuppauksessa vie-lä vahvemmin. Vanne toimii suo-

jaympyränä”, Köykkä pohtii lajin erikoispiirteistä.

VUONNA 2008 Köykkä perusti oman toiminimen. ”Valmistuin luontoyrit-täjäksi, mutten kokenut sitä omaksi alakseni. Tutkinnon suorittamisesta sain kuitenkin rohkeutta lähteä yrittä-jäksi.” Yrityksen perustamisen myötä Köykkä alkoi vetää Hoop-A-Trix ni-men alla demoja sekä tunteja lajista kiinnostuneille.

Sittemmin huuppaus on vienyt esiintymään ympäri suomea ja jopa Shanghaihin asti. Pari vuotta sitten Köykkä sai Oulu 15:sta kutsun kil-pailuun jossa haettiin esiintyjiä vuo-den 2010 Shanghain maailmannäyt-telyyn. Valitsemisprosessin päätteek-si hänet valittiin projektin yhdeksi Kiinaan lähtijäksi. ”Siellä oli aivan hysteerinen meininki. Jos haluttiin tulla kuvaamaan tai halaamaan, niin tultiin. Vanne ei ollut heille este lä-helle tulemiseen.”

Kiinanreissusta jäi positiivinen muisto, mutta uran kohokohtia kysyt-täessä Köykän on vaikea nostaa yhtä keikkaa toisen ylle. ”Ei niitä voi lait-taa paremmuusjärjestykseen, jokai-nen on ollut sille ajankohdalle sopiva. Shanghai oli siisti kokemus, mutta yh-tälailla arkielämästä löytyy niitä ko-hokohtia. Tärkeintä on, että on hyvä fiilis ja saa olla kavereiden kanssa.”

Huuppauksen pioneeri

IWATSW:n live-kokoonpanoon kuuluvat Pasi Viita sen (vas. yllä) lisäksi kosketinsoittaja Utu-Tuuli Jussila, basisti Tuomo Parikka ja rumpali Antti Hie tala.

Opiskelijan olohuoneesta suunnittelukilpailu

VÄLKYTTÄMÖ-TILASUUNNITTELUKILPAILU • teksti Ylkkäri

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY)

käynnisti ylioppilaskunnan uusissa ti-

loissa Linnanmaan kampuksella sijait-

sevan 80 neliömetrin tilasta suunnitte-

lukilpailun. Tilasta on käytetty työnimiä

opiskelijan olohuone ja Välkyttämö.

Tilasta tehtävään suunnitelmaan tu-

lee sisältyä ainakin kokoustilaa järjestö-

jen tarpeisiin. Lisäksi OYY haluaisi, että

tila henkisi nuorekkuutta ja yhteisölli-

syyttä, ja sen tulisi olla helposti muun-

neltavissa. ”Ennakkoluulottomuus, eko-

logisuus, toteutettavuus ja rohkeus kat-

sotaan konseptisuunnitelmalle eduksi”,

kilpailun säännöissä luetellaan.

Oulun yliopistossa opiskeleville avoin

kilpailu loppuu 11. joulukuuta kello 12.

Voittajalle on luvassa 500 euron pal-

kinto. Kilpailun voittajan valitsee OYY:n

hallituksesta ja työntekijöistä sekä Ou-

lun yliopiston edustajista koottu raati.

Kilpailun tehtävänannon, pohjapiir-

rustukset, tilan mitat ja muut yksityis-

kohdat voi käydä tarkistamassa osoit-

teesta:

suunnittelukilpailuoyy.wordpress.com


SIGMA-KILTA KOOSTUU sekä ma-temaattisten tieteiden että fysii-kan opiskelijoista. Jäsenet tule-vat hyvin toimeen keskenään, vaikka eivät aina ole olleet sa-man katon alla. Vuoden 2011–2012 vaihteessa Fysiikan Opis-kelijoiden Kerho siirtyi Sigman alaisuuteen.

“Fysiikan opiskelijoilla oli oma kerho olemassa, mutta nykyään kaikki ovat Sigman alla. Fysiikan kerhon lopetta-minen oli pitkän prosessin ta-kana, mutta loppujen lopuksi on paljon helpompaa olla vain yksi yhteinen kilta. Ei tarvita esimerkiksi kahta hallitusta”,

kertoo Sigma-killan tiedottaja Miro Ruopsa.

Sigman kiltahuone sijaitsee J2-rapun väestönsuojassa – säh-kötekniikan opiskelijat bunkke-rinaapureinaan.

“Aiemmin Sigman kiltahuo-ne sijaitsi juuri sähköinsinöö-rien nykyisissä tiloissa, mutta vuosia sitten vaihdoimme tä-hän”, killan emäntä Pauli Väi-sänen kertoo. Vanhan kiltahuo-neen puolella tulee silti välillä käytyä, samasta syystä kuin Ympäristörakentajakillalla. “Il-mastointi pitää käydä erikseen laittamassa päälle SIK:n kilta-huoneelta.”

Opiskelua pelaamisen ohessa“Meiltä löytyy TV-nurkkaus, kanttiini ja useita pöytiä, jot-ka ovat kaikkien käytössä –

kuka ensimmäisenä ehtiikään”, Ruopsa esittelee.

Tila toimii yleisenä oles-kelutilana, jossa opiskelijat muodostavat peliporukoita tai opiskelevat. Huoneelle tullaan myös luentotauoilla hetkeksi is-tahtamaan tai kanttiinin virvok-keita hankkimaan.

“Hallituskin välillä kokous-taa täällä, mutta joskus poruk-kaa on vain liikaa ja kokouksen paikkaa joudutaan siirtämään. Ketään ei aleta häätämään pois kiltahuoneelta”, fysiikan opis-kelija Raisa Leussu sanoo.

Kiltahuone on täynnä tava-raa, mutta liikkuminen sujuu silti helposti eri tilojen välillä. Seiniä koristavat lukuisat liput, laput, hyllyt ja ilmoitustaulut. Ympäri kiltahuonetta löytyy myös outoja silmäpareja.

“Joku fuksi oli liimaillut vuosia sitten bileistä jääneitä

silmiä sinne tänne ympäri yli-opistoa, myös luentosalien nu-meroihin ja käytävien kelloi-hin. Asia eskaloitui niin, että ne käskettiin ottaa pois. Sittemmin silmät löysivät tiensä kiltahuo-neen seinille”, kertoo korttia pelaamassa ollut Ukko-Pekka Yliranta.

“Killan hallitukseen on nimet-ty isäntä ja emäntä joiden olisi tarkoitus pitää kiltahuone siisti-nä”, Leussu paljastaa.

“Tai ainakin käskeä muita siivoamaan”, naurahtaa emän-tänä toimiva Pauli Väisänen. “Viime kesänä maalattiin lattiat

Sigma-kilta tunnustautuu älypelikillaksiKorttipelejä, lautapelejä ja pelikonsoleita kiltalaiset saapuvat pelaamaan päivittäin.

KILTAHUONEKIERROKSELLA • teksti ja kuvat Mikael Heikkinen

Ketään ei aleta häätä-

mään pois kilta-huoneelta.”

”


ja järjesteltiin tiloja uudestaan. Lattiasta tuli violetti haalarien mukaan. Haalarien toista pää-väriä, mustaa ei olla viitsitty viljellä liikaa, se on kuitenkin niin ankea väri.” Kiltahuoneen seinät ovatkin pirteän keltaiset.

Fyysikotkin ovat löytäneet kiltiksen“Viime vuosina kävijämäärissä on ollut valtava nousu. Fysii-kan opiskelijat löytävät tiensä kiltahuoneelle nyt entistä use-ammin”, kertoo fysiikkaa opis-keleva Teemu Hyvönen.

Sigmalaiset pelaavat paljon kiltahuoneellaan. Lauta-, kortti- ja videopelejä huoneelta löytyy moneen makuun.

“Kun kiltiksellä on tarpeek-si porukkaa paikalla, muodos-tuu improvisoituja peliporukoi-ta pelihalukkuuden mukaan.

Yleensä joltakin jää luento vä-listä kun pitää saada pelattua peli loppuun”, Hyvönen sanoo.

Ruopsa ja Hyvönen pelaa-vat Agricola-lautapeliä kolmen muun opiskelijan kanssa. Yksi Agricola-pelikerta kestää yli kaksi tuntia.

“Lautapelien lisäksi Pleik-karilla pyörivä Crash Team Ra-cing houkuttelee ihmisiä pelaa-maan kesken päivän”, Ruopsa kertoo.

Pelit ovat Sigma-killalla ve-rissä. Nykyisin Oulun yliopis-ton roolipelikerho Cryo ry:n pitämä peli-ilta on ollut aikai-semmin osaltaan myös Sigman järjestämä.

“Ehkä juuri älypelien pelaa-minen soveltuu killan mieli-alaan. Lautapelit, korttipelit ja muut perinteiset ajattelua vaa-tivat pelit kun ovat kiltalaisten suosiossa”, Hyvönen pohtii.

Kiltisfakta

•Kiltahuoneen haltija: Sigma-kilta ry

•Huoneeseen mahtuu: 30 henkeä ruuhka-aikoina.

•Missä sijaitsee: Fysiikan laitok-sen alapuolella J2-rapun kella-rissa.

•Pääasialliset käyttäjät: En-simmäisestä vuodesta eteen-päin, sekä matemaatikkoja että fyysikkoja.

•Käytön aktiivisuusaste: Kovassa käytössä päivittäin.

•Varustelu: Kanttiini makeisilla ja kahvilla, paljon pöytiä ja pelejä, telkkari.

•Erikoista: Vuonna 2011 koottiin Nörttika-lenteri, kiltahuoneelta hyllyistä löytyy myös Ortotopologian kirjasto.

Yllä Ken leikkiin ryhtyy, hän leikin kestäköön. Yksi Agricola-pelikerta voi kestää jopa kaksi tuntia.Alla Sigma-killan kiltahuoneen seinältä löytyy rivi tauluja, joissa on kuvattu seitsemän Clay-instituutin mil-joonan dollarin Millennium-ongelmaa. Ensimmäisen taulun Poincarén otaksuma ratkaistiin vuonna 2006.


Miten menee, joko on joulua rinnassa?

Ihan hyvin menee, syksy lähti mukavasti käyntiin. Jou-luhössötys vähän ärsyttää, aina-kaan mitään lahjajuttuja en ole vielä miettinyt.

Miksi lähdit opiskelemaan arkkitehdiksi?

Arkkitehtuuri kiinnosti jo yläasteiässä. Tykkäsin piirtää ja tykkäsin matikasta, varsinkin geometriasta. Pääsin kolman-nella kerralla sisään ja olen to-dellakin viihtynyt. Hyvä, että jatkoin yrittämistä, sillä harva pääsee ensimmäisellä kerralla. Aiemmin opiskelin vuoden ym-päristötekniikkaa, ja arkkiteh-tuurissakin kiinnostaa eniten se tekninen puoli. Kesätöissä olen ollut rakennusalalla, mutta eten-kin kolmannen vuoden jälkeen voi työskennellä jo toimistos-sa. Mutta näkemystä kannattaa hankkia rakennusalaltakin.

Mitä harrastat?Pelaan jalkapalloa ja lenkkei-

len. Nuorempana pelasin jalka-palloa yli 10 vuotta joukkueis-sa, Oulaisten Huimassa ja FC YPA:ssa. Olen toisena liikunta-

vastaavana koululla, joten siinä ohella tulee pelattua myös sali-bandya ja koripalloa.

Mistä haaveilet?Tämä on meidän alalla aika

klassinen, mutta jos joskus oli-si oma yritys ystävien kanssa. Monet kun haluavat tehdä kui-tenkin sitä omaa juttua. Halu-aisin myös päästä matkustele-maan enemmän ja kokea uusia kulttuureja ennen kuin on liian vanha. Tähän mennessä Italia on ollut mielenkiintoisin. Sinne haluan mennä uudestaan, siellä on paljon nähtävää. Australia kiinnostaa myös, koska siellä on niin erilainen luonto.

Millaisia ihmisiä ihailet?Semmoisia, jotka ovat omis-

tautuneita jollekin asialle. Ihan-noin myös älykkäitä ja ammat-titaitoisia ihmisiä.

Tykkäätkö laittaa ruokaa?Yksin kun olen, se jää vähäl-

le. Jos tyttöystävä tai kavereita on käymässä, silloin kokataan yhdessä. Kesäisin tulee käytyä ravintoloissa enemmän kuin talvisin. Sekin vaikuttaa, kun silloin rahaa on enemmän.

Mitä tykkäsit tästä ravintolasta ja ruuasta?

Kastike oli erittäin hyvää, tosi kermaista. Vähän vierok-sun sitä, että käynti tänne on Hesburgerin kautta. Sisustuk-seltaan tämä on keskitasoa pa-rempi. Monissa muissa paikois-sa ei ole kätketty kattorakentei-ta, kun näkyy ilmastointiputkia ja muuta. Täällä on myös kivat valot ja varjostimet.

Arkkitehtuuria opiskeleva Juha Salmela on tyytyväinen alanvalintaansa, ja tulevaisuuden tavoitteena on perustaa oma yritys kavereiden kanssa. Salmelan mukaan on hyvä pitää pilke silmäkulmassa, eikä asioita kannata ottaa liian vakavasti. Miekkakala on miehelle eksoottisin makuelämys tähän mennessä.

Arkkitehtuuria opiskeleva Juha Salmela testasi Parillan lihapullat.

Klassinen haaveilija

Ruokapaikka

Parilla Steak House

Missä: Isokatu 32, Hesburgerin yläkerrassa.Mitä: Pääosassa marmoriliha mutta ruokalistalla myös kana-, kala-, ja kasvisannoksia.

Haarukassa

Juha Salmela

Ikä: 23 vuotta.

Opiskelee: Arkkitehtuuria Oulun yliopistossa, 3. vuosi.

Kotoisin: Merijärveltä.

Asuu: Oulun keskustassa.

Harrastukset: Jalkapallo, lenkkeily.

Lautasella: Parillan lihapullat.

HAARUKASSA • teksti ja kuva Maija Pylväs

Tämä on meidän

alalla aika klas-sinen, mutta jos joskus olisi oma yritys ystävien kanssa. Monet kun haluavat tehdä kuitenkin sitä omaa jut-tua.”

”

RIIKKA PULKKINENVierasOtava 2012. 299 s.

Oululaislähtöinen Riikka Pulkki-nen (s. 1980) on vakiinnuttanut asemansa kotimaisen kirjallisuu-den yhtenä seuratuimpana kirjai-lijana. Hänen aiemmat teoksensa Raja (2006) ja Totta (2010) he-rättivät kiinnostusta, keskuste-lua ja kehuja; jälkimmäinen teos oli ilmestymisvuotenaan peräti Finlandia-palkintoehdokkaana. Pulkkinen on löytänyt oman, melko tunnistettavan kirjoitus-tyylin, joka kolmannessa teok-sessa hakeutuu uusille, kokeile-vammille poluille.

Pappina työskentelevä Maria jättää kaiken taakseen matkus-taessaan New Yorkiin, äitinsä entiseen kotikaupunkiin. Suo-meen jäävät seurakunta, mies ja maahanmuuttajatyttö Yasminan pahoinpitelytapaus. Äidin taus-ta kaikuu Mariassa tarinoina, ja hän ilmoittautuu karkumatkal-laan afrikkalaisen tanssin kurs-sille. Vieraan edessä ja tanssin rytmissä hänen on käsiteltävä oma menneisyytensä, katsotta-va silmiin juuri äitinsä menettä-nyttä ja uskonnollisen hurmok-sen kokenutta anorektikkoa ja muisteltava nuoruuttaan Oulun seudun pienessä kylässä.

Pulkkinen kirjoittaa vahvaa kieltä. Yasminan päiväkirjois-ta teokseen katsoo pieni tyttö, joka maistelee kirkonmenojen outoja sanoja. Pulkkinen ryt-mittää tarinaa myös onomato-poetiikalla ja runollisilla jak-soilla, joissa tiivistyy tanssin kautta ihmisen ruumiillinen kokemus. Toisaalla Mariaa ve-tää puoleensa suurkaupungin villi ulottuvuus, toisaalla työ-asun tuoma turva. Naisen mat-ka kokeiluineen on koskettava ja kiinnostava – vähemmätkin traumat olisivat riittäneet.

Jenni Kinnunen

KIRJA

Pulkkinen on löytänyt oman

tunnistettavan kirjoitustyylin, joka hakeutuu kokeilevammille poluille.

”


UutisraivaajaHelsingin Sanomain Säätiön innovaatiokilpailu

Helsingin Sanomain Säätiö on media-alan merkittävä kehittäjä ja suoma laisen viestintä teollisuuden, erityisesti sanomalehden, tukija. Säätiön tarkoituksena on edistää ja tukea korkeatasoista viestintään ja viestintä teollisuuteen liittyvää tutkimusta ja alan koulutusta. Päivälehden arkisto ja Päivälehden museo ovat osa Helsingin Sanomain Säätiötä.

Hakuaika päättyy 17.1.2013.Lisätietoja ja haku lomake osoitteessa uutisraivaaja.fi

Kilpailun tavoitteena on löytää tiedonvälitykseen ja journalismiin uusia toimintatapoja ja menestyviä liiketoimintamalleja. Kilpailun voittaja saa kehitysrahaa jopa 250 000 euroa, jonka avulla hän toteuttaa hankkeensa.

SOUNDGARDENKing Animal

Pitihän se tämäkin päivä näh-dä, että kuuloelimille altiste-taan Soundgardenin uutuuslevy. Vaikka biisilistasta ensimmäise-nä silmään pistävä avausraidan nimi Been Away Too Long luo mielikuvan tasolla positiivisia odotuksia, on ensimmäisessä kuuntelukerrassa pelonsekaista värinää. Vuonna 1984 perus-tettu yhtye on sentään ikoninen ryhmä, joka edusti aikoinaan grunge-genren parhautta 15 vuotta sitten tapahtuneeseen ha-joamiseensa asti.

Comebackia edeltävän tau-on aikana bändin jäsenistä eni-ten tapetilla ollut Chris Cornell on osoittanut jo Audioslaves-sa sekä soolourallaan olevan-sa laulajana edelleen iskussa, joten suurin mielenkiinto koh-distuu albumilta välittyvään bändikemiaan. Ja huokuuhan sitä: 90-luvun paha välirikko

on muisto vain. King Anima-lilla soittaa jopa hämmästyttä-vän uudestisyntymisen kokenut combo, joka kuulostaa ennen kaikkea bändiltä.

Paneutumisen myötä huoli käy aiheettomaksi myös levyn kappalemateriaalin osalta. Bii-sit rullaavat vaivatta ja uskot-tavasti, ja sekä sävellyksissä että sovituksissa on mukavasti koukkuja niiden muodostumat-ta kuitenkaan itsetarkoitukselli-siksi. Viidenkympin kieppeillä olevat herrat (”vasta” 44-vuo-tiasta basistia Ben Shepher-diä lukuun ottamatta) soittavat rennolla mutta tiukalla otteella ja lopputulos on nautinnollis-ta kuultavaa. Lisäarvoa tuo se, että vaikka kipaleet ovat pe-räisin eri soittajien kynistä, ne kaikki palvelevat sujuvasti sa-maa kokonaisuutta.

Marko Pyhähuhta

LEVYT

FATBOYLove Creole

Ruotsin ja eiköhän myös koko Pohjoismaiden kovin rockabil-ly-yhtye on täällä taas. Myös Oulussa pariin otteeseen pii-pahtanut, ruotsinsuomalaisuut-takin edustava Fatboy on niin

kolmella edellisellä albumillaan kuin live-esityksillään osoitta-nut olevansa raudanluja tekijä

genressään, jossa ei sille äk-kipäätä pahempia kilpailijoita tänä päivänä mieleen juolahda. Tuotteliaan kuusikon edellises-tä Overdrive-albumista on vain kaksi vuotta aikaa, ja kaiken kiertämisenkin ohessa yhtye on ehtinyt nyt neljännen pitkäsoit-tonsa työstämään.

Ennakko-odotukset loista-vien aiempien levyjen valossa ovat toki korkealla, mutta Fat-boy ei tälläkään kertaa petä. Tu-tuksi tullut lämmin ja inhimilli-nen lähestymistapa esittäjilleen rakkaaseen musiikinlajiin välit-tyy albumilta hienosti. Edellis-ten albumien tapaan yhtye hyö-dyntää kaikkia genrensä nyans-seja ja jopa laajentaa ilmaisuaan entisestään osoittaen kaikessa virtuositeetin lisäksi erehtymä-töntä tyylitajua.

Vaikka Fatboyn aikamiehet eivät eilisen teeren poikia ole-kaan, he osaavat yhä kirjoittaa kappaleita tuoreella tavalla ja itseään kopioimatta, mikä on haastavuudessaan kunnioitetta-vaa. Jalan alle väistämättä pyr-kivien menopalojen vastapai-noksi tarjotaan jälleen pari niin haurasta kaihoballadia, että tip-pa pyrkii linssiin. Päällimmäi-seksi jää silti positiivinen vire hienosta kuunteluelämyksestä marraskuun pimeisiin päiviin – ja öihin.

Marko Pyhähuhta

King Animalilla soittaa jopa

hämmästyttävän uudestisyntymi-sen kokenut combo, joka kuulostaa ennen kaikkea bändiltä.”

”

Tutuksi tullut lämmin ja

inhimillinen lä-hestymistapa musiikinlajiin välittyy albumil-ta hienosti.”

”


kukaan ei näe? Kello saattaa olla jo kuusi

illalla, kun huomaan vieläkin hengailevani yöpaidassa. Eli se se taitaa olla.

Millainen tyyli kiinnittää huomiosi kadulla?

Huomioni voi kiinnittää hyvä yhdistely tai jokin asia, mikä on outo tai väärässä pai-kassa. Epätäydellisyys tekee asusta usein täydellisen.

Onko sinulla tyyliesikuvia?Rakastan Audrey Hepbur-

nin omintakeista, leikkisää tyy-liä. Maja Ivarsson vetää täysin omalla tyylillään, ja ainakin vai-kuttaa siltä, että hän ei välitä, mitä muut hänestä ajattelevat.

Mainitse vielä lopuksi joku erittäin tyylikäs mies- ja naisjulkkis?

Chisu ja Kanye West.

Miten kuvailisit tyyliäsi?Yleistyylini on rento ja spon-

taani. En käytä liikaa aikaa asu-kokonaisuuksien suunnitteluun, mutta haluan pukeutua siististi ja naisellisesti.

Millaisissa vaatteissa viihdyt parhaiten?

Viihdyn parhaiten vaatteissa, joiden suunnittelussa on mietitty materiaaleja ja istuvuutta ennen kaikkea mukavuuden kannalta. Käytän paljon siskoni Emilian R/H-vaatemerkin vaatteita niin juhlassa kuin arjessa.

Onko vaatesuunnittelija-siskosi vaikuttanut tyyliisi?

Varmasti sisarukset ottavat aina jollain tavalla vaikutteita toisiltaan. Luon oman tyylini, mutta R/H:n vaatefilosofia on vaikuttanut pukeutumiseeni.

Millaisissa vaatteissa sinua ei näe?

En koskaan pistäisi päälle-ni mitään punaista. Yritän myös välttää halpoja ketjumerkkejä, joissa alkuperää on vaikea jäl-jittää. Tuen mieluummin pieniä, mielellään suomalaisia merkkejä.

Työskentelit aiemmin pitkään kenkämyyjänä. Montako paria kenkiä omistat?

Monta, mutta Minna Parikat ovat vielä ostolistalla. Myön-nän olevani kenkäfriikki, mutta tiukan paikan tullen ostan mie-luummin ruokaa kuin kenkiä.

Millaiset ovat lempikenkäsi? Tällä hetkellä olen ihastu-

nut Karhun Originals -tennarei-hin, mutta myös Converset ovat luottokamaa.

Millaisia kenkiä ja vaatteita aiot hankkia tänä talvena?

Olemme ottaneet perheeseem-me koiran, minkä vuoksi yritän ostaa mahdollisimman lämpimiä vaatteita. Pakkasella ulkoillessa on mukava sulloutua untuvatak-kiin. Kun pukeutuu lämpimästi, kevätkin tulee nopeammin!

Miten pukeutuisit, jos olisit poika?

Bel Airin prinssi -henkisesti. Värikkäitä kuteita, flanellipai-taa ja rento lippis!

Millaisissa vaatteissa hengaat kotona, kun

Kirjallisuutta ja suomen kieltä opiskeleva Sofia Hernesniemi, 24, pukeutuu usein siskonsa suunnit-telemiin vaatteisiin.

• teksti ja kuvat Saga Skiftesvik

Sofia Hernesniemi opiskelee äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Siskonsa R/H-vaatemerkin vaatteita paljon käyttävä Hernesniemi välttelee ketjumerkkejä vaatteiden alkuperän vaikean selvitettävyyden takia.

Bel Airin prinsessa

Kenkäkaupassa työskennellyt Hernesniemi myöntää olevansa kenkä-friikki. ”Tiukan paikan tullen ostan mieluummin ruokaa kuin kenkiä.”

Pyhän Luukkaan kappeli, Yliopistokatu 7:Yliopistoväen ekumeeninen jouluhartaus tiiistaina 18.12. klo 15. Joulutorttukahvit ja -glögit, erityisesti opiskelijat, opettajat ja muu henkilökunta, tervetuloa!Lasten Kauneimmat joululaulut sunnuntaina 16.12. klo 14.

Kauneimmat joululaulut sunnuntaina 16.12. klo 19.

KappeLive-konsertti lauantaina 1.12. klo 18.

Messu sunnuntaisin klo 10.

English Service sunnuntaisin klo 16.

Heinätorin seurakuntatalo, Aleksanterinkatu 71:Lenkkiryhmä torstaina 29.11. klo 18.

Tervetuloa mukaan!

Yliopistopastori Ari Savuoja yliopistolla huone TF101puh. 040 524 [email protected]

Palveleva puhelin ja palveleva netti: puh: 01019 0071, klo 20-24www.palvelevanetti.fi


Lyhyempi oppimääräHarri Filppa

www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

Lyhyempi oppimäärä kertoo lyhyitä tarinoita akateemisen maailman pienistä ympyröistä menneinä aikoina ja nykypäivänä.

BetonisaappaatJanne Toriseva

Sarjakuva kertoo sympaattisin ottein järjes-täytyneen rikollisuuden arjesta chicagolais-suomalaisella tyylillä.

betonisaappaat.sarjakuvablogit.com

OYY Maksuttoman koulutuksen

päivä ke 28.11., klo 10-12 jaossa

tutkintolaskuja vihreillä naulakoil-

la. Keskustelutilaisuus klo 14-16

ylioppilaskunnan toimiston kes-

kitilassa. Aiheena lukukausimak-

sukokeilu ja stidpendijärjestelmä

Oulun yliopiston osalta. Onko ol-

lut sujuva vai lisännyt byrokrati-

aa? Maksuton koulutus on ihmis-

oikeus. Koulutusta ei voi arvottaa

rahalla.

OYY Ylioppilaskunnan edusta-

jiston kokous 4.12., ohjelmassa

mm. 2013 hallituksen valinta.

OYY Itsenäisyyspäivän soihtukul-

kue ja Linnan juhlien valvojaiset

6.12. klo 17:15 eteenpäin. Kokoon-

tuminen Mannenkatu 1, Rauhalan

pihalla. Linnan juhlien valvojaiset

Vanhalla Paloasemalla.

OULUN YLIOPISTON URHEILU-SEURA RY Oulun yliopiston ur-

heiluseura ry:n sääntömääräinen

syyskokous pidetään maanan-

taina 10.12.2012 klo 16.30 Kajaa-

nintie 34 A:n tv-huoneessa. Esil-

lä sääntömääräiset asiat.

OYY Välkyttämö-tilasuunnittelu-

kilpailun viimeinen palautuspäivä

11.12. kello 12, milloin töiden pitää

olla perillä OYY:n toimiston tilois-

sa Linnanmaalla yläväylällä.

PESTI-PÄIVÄ PESTI-päivä yli-

opistolla ke 16.1.2013 klo 9-16. Ter-

vetuloa mukaan kontakti- ja rek-

rytointitapahtumaan Linnanmaan

kampukselle! Tarkemmat tiedot

tapahtumasta ja osallistuvista yri-

tyksistä: www.pestipaivat.fi

MENOT • 28.11.2012 – 8.1.2013 • Seuraava Ylkkäri ilmestynee 9.1.2013. Ilmoita menot 31.12.2012 mennessä osoitteeseen [email protected]

Kirjoittaja miettii, montako juttua Israelin ja

Palestiinan suhteesta on rauhan näkökulmasta

-- onko rauha koskaan mahdollinen?

Sivuhuomautuksia

Minun ja sinun vika

YHTÄ ASIAA POLIITIKOT välttävät kuin ruttoa. Kansalaisten arvostelemista. Ja syy on selvä. Seuraavat vaalit odottavat aina nurkan takana.

Viimeksi asia kävi selväksi, kun tutkijat, poliitikot ja kahvipöytien dosentit hakivat syytä alhaiseen äänestysak-tiivisuuteen kunnallisvaaleissa. Vikaa etsittiin kouluista, mediasta ja poliitikoista, mutta kukaan ei syyttänyt lais-koja kansalaisia.

Kuitenkin tosiasiassa neljä kymmenestä suomalaisesta keksi parempaa tekemistä sunnuntaina kuin vierailla ää-nestyskopilla. Se on surullinen luku, kun samaan aikaan arabimaailmassa ihmiset taistelevat henkensä uhalla kan-salaisoikeuksista.

Demokratia vaati kansalaisilta paljon. Jotta järjestelmä toimii, jokaisen on paneuduttava ajankohtaisiin asioihin. Äänestäjien on sisäistettävä poliittiset kiistakysymykset, saatava selkoa puolueiden mielipiteistä ja lopulta muo-dostettava oma käsitys asiasta. Vasta sen jälkeen hän voi tehdä perustellun valinnan äänestyskopissa.

Yksinkertainen yhtälö vaikeutuu, kun vaaliväittelyihin lisätään kuntauudistuksen kaltainen kiistakysymys. Hal-lituspuolueet liittävät uudistukseen myönteisiä ja opposi-tiopuolueet kielteisiä mielikuvia. Kuvien ei tarvitse olla tosia, tärkeintä on poliittisten irtopisteiden kerääminen. Tilanne kuitenkin vaikeuttaa äänestäjän tehtävää – miten kukaan voi muodostaa selkeää mielipidettä sekavasta asiasta?

Surullista tilanteessa on se, että uudistus nousi vaalien teemaksi numero yksi, vaikka valtuustoissa ei päätetä kuntauudistuksesta.

Äänestäjien kannalta myös puolueen puheenjohtajien kannanotot asiasta ovat triviaaleja. Kunnanvaltuutetun ei tarvitse noudattaa emäpuolueen kantaa päätöksenteossa. Ei edes valtuustoryhmän, jos asiasta ei ole sovittu erikseen.

MEDIAA ON SYYTETTY aivan oikein, ettei vaalikeskuste-luissa päästy missään vaiheessa kuntalaisia koskeviin kysymyksiin. Eikä se ollut ihme, kun suurissa vaaliväitte-lyissä haastateltiin puolueen puheenjohtajia. Olisiko ollut mahdotonta ajatella, että Ylen aluetoimittajat olisivat tentanneet parhaaseen katseluaikaan lähikuntien päät-täjiä? Tällöin hallintohimmeleistä olisi päästy paikallisiin kallio- ja skeittiparkkeihin.

Demokratia ei ole helppo laji. Paitsi että se vaati pereh-tyneisyyttä, se vaatii myös näkemystä merkittävistä vaa-likysymyksistä. Kuntauudistus oli sitä yhtä paljon kuin perussuomalaisten esiin nostama eurokriisi.

Vaikka media ja poliitikot eivät tehneet asioiden seuraa-misesta helppoa, kansalaisella on luovuttamaton velvolli-suus pysyä asioista perillä ja raahautua äänestyskoppiin. Velvollisuuden taakkaa eivät poista edes äänestyspäivän huono sää tai vaaliväsymys.

Hannu Tikkala

KOLUMNI

facebook.com/

oulunylioppilaslehti

issuu.com/

oulunylioppilaslehti

Oulun ylioppilaslehtiwww.ylkkari.fi

Oulun ylioppilaslehti Twitterissä!

@ylkkari


Remember, remember the 6th of

December… This is the most impor-

tant flag raising day in Finland. It’s Independ-

ence Day.

Finland became independent 95 years ago,

separating from the Russian Empire’s 100-year-

long rule. An annual must-see movie for every

Finn on Independence Day is The Unknown

Soldier, based on the epic novel by Väinö Linna.

Another thing millions of Finns watch on

TV on this day is Linnanjuhlat, a formal party

that is held at the Presidential Palace in Helsinki

and attended by many famous and influential

Finns, who queue up in their most expensive

finery to shake hands with the President. Some

material for spending your day off, huh? This is

definitely a sweet chance for you to learn more

about Finnish culture and dress-codes!

To mark the date of birth of iconic com-

poser Jean Sibelius in 1865, the 8th of Decem-

ber is Finnish Music Day. His excellent body of

work encompassing symphonies and tone po-

ems is enduringly popular both nationally and

globally. This man is the pride of the Finnish

nation!

His creation of music embodying roman-

tic nationalism was a massive influence in the

shaping of Finnish identity, the best example

of which is the tone poem, Finlandia.

The days around Sibelius’ birthday will be

dedicated to Finnish music. In fact, the whole

week is intended as a “theme week of Finnish

music,” designed to remind people about the

variety of music there is in Finland. How about

going on a little journey to this magical world?

The Centre PartyThe Centre Party won the race for seats in Oulu

City Council with 27% of all votes. Bravo, guys, you

deserve your 19 seats! And do you know what the

best thing about them is? These people, together

with the National Coalition Party, are committed to

the process of passing a fantastic bill which would

grant foreign students graduating from a Finnish

university six months to look for work in Finland.

Good news, huh?!

The National Coalition PartyThe National Coalition Party declined from 16

seats to 13, but with 19.9% of votes they are

still doing well. Heads up, we are on your side!

The best part about these nice people is that

they understand that national labor shortage is

becoming a big issue and that immigrants are one

of the ways to solve that problem. So don’t pack

your bags too soon, Finland might need you!

The Left AllianceAnd 10 seats go to the Left Alliance! With 14.4% of

votes they took 3rd place in the rating even after

losing one seat from the previous time out. Their

website says: “The Left Alliance promotes Finland’s

development into a multicultural

country. Immigrants and

refugees bring new life

and cultural richness into

Finland.” Civil rights and full

citizenship for immigrants!

Isn’t that great?!?

The Social Democrats These guys got 9 seats and 13.6% of all votes in

Oulu even though nationwide they are in second

place. These dudes are against sharp restrictions

on immigration, but in their political campaign

they say that work-related immigration must be

based on a genuine need within the job market.

The SDP wants to gain the best possible benefit

from the knowledge and skills of immigrants. Hey,

well-educated future professionals, here we go!

True Finns A great result for the True Finns, who have

almost tripled their previous results with 11.6%

of votes and 8 seats in the Oulu City Council.

True Glory, isn’t it?!? True Finns like the existing

immigration policy and are quite strict about it,

with 31.5% of candidates against accepting any

refugees, in contrast to a mere 4.6% with the

opposite opinion. However, even this party feels

that skilled foreigners are needed, arguing that

non-Finns must be granted the right to their own

language and culture, but in a manner that helps

them learn the Finnish language culture. Sounds

reasonable for such a strict party.

Hi, 5 major political parties in Oulu

HI, 5 • text Maria Yarandaykina

I WISH I COULD say, “Yes, I do”. But the shameful truth is that after living in Finland for three years I still have to turn to a phrase “En puhu suomea” quite often. And it is not that I don’t want to speak Finnish.

Before coming to Fin-land I did check out the language and whether it would be ever possible to learn it. So I started stud-ying it on my own, and I was pretty sure that after two years of my Master’s degree I could communi-cate in Finnish easily. It is not all that simple.

I have taken the Finn-ish language course at the University for almost three years. I have tried to use my linguistic educa-tional background to mas-ter it. And I do understand some Finnish nowadays. But I can’t speak it. To be honest, I know quite many foreigners who have lived in Finland for 4-6 years, and their vo-cabulary has not gone be-yond the survival level of “kiitos” and “moi”.

I cannot but agree that it is an absolute neces-

sity to speak Finnish if you stay in the country for longer than a year. It helps with a great deal of impor-tant issues from making friends to finding a job. So what is the problem then? Is it that the Finnish lan-guage is one of the most difficult ones in the world? Or is it that international students do not put enough effort into learning it? Shall the universities be blamed, perhaps?

THEY SAY THAT universi-ties should make an ef-fort to improve language-training opportunities, es-pecially so that they are in line with the work life expectations. On the other hand, the universities do offer a wide range of op-portunities to learn Finn-ish. There are courses, self-study programmes available in the Self-Ac-cess Centre, study ex-change, etc.

Perhaps, including some Finnish language studies in the curriculum would make sense. The idea of a “language im-mersion” method could also be adapted to univer-

sity study programs. Be-sides, more instructions could be given to univer-sity staff on how to use “simple Finnish” when interacting with interna-tional students.

THE UNIVERSITY OF OULU has made a good prac-tice of a study exchange programme “Tandem” in which students can re-ceive credits by sharing information about their own language and culture. It also aims to increase contacts between Finn-ish and foreigners and help international students adapt to life in Finland.

Among other attempts

of enabling foreigners to speak Finnish are the campaigns like “Puhu mi-nulle suomea” (“Speak Finnish to Me”) and “Armchair Travel”. Their organizers believe that even rudimentary Finn-ish language skills facili-tate the employment of international students and expedite their integra-tion into Finnish society. They want to encourage international students to speak Finnish in everyday situations and persuade Finnish-speaking people to serve them in Finnish, to meet and get to know foreigners improving the familiarity of different cultures.

To make a long story short, foreign students should devote more time to studying the Finnish language and use all the opportunities offered to them. Finnish students could lend their support. And this is on the as-sumption that universities will develop efficient lan-guage programmes ena-bling and stimulating for-eigners to start speaking the language.

“The only way to change

is to vote. People are responsible.”

Paul Wellstone

UUNONERD ALERT • by Liisa Hildinger

PRIDE AND PALACE

IN THE SPOTLIGHT • text by Margarita Khartanovich • illustration by Mikael Heikkinen

Got an idea? Contact [email protected]

Oulu student life in English

Finnish language:

Do you speak Finnish?

I have taken the

Finnish language course at the University for almost three years...”

”


A DAY WITH FINNS • text by Bianca Beyer • picture by Maciej Sobocinski

Who are you, Exchange students?

IT IS THE END of October, and I am on a train on my way to the ESN Finland NP. At my first NP (short for National Plat-form) half a year ago, I was as confused as you might be now due to the huge amount of un-common abbreviations. In case you have never heard of the acronym ESN, its full name - Erasmus Student Network – might be of help.

Wait, Erasmus does not ring a bell either? This is also an ab-breviation for EuRopean Com-munity Action Scheme for the Mobility of University Stu-dents. Come on, at least you must certainly know that guy from Rotterdam (Desiderius Erasmus) from whom the pro-ject gained its name? Having lived in many places all over Europe, he might be defined as the first exchange student ever. Now you got it!

The Erasmus programme, founded by the European Com-mission in 1987, supports mo-bility. It enables students within European countries to study at universities outside their own country for a semester or two, or even do an internship. They have an opportunity to change their study environment – leav-ing their comfort zones and ex-panding their horizons – without hitting the pause button in their overall studies. The credit points they gain abroad are recognized for their own studies, and finan-cial obstacles are also eased as tuition fees owed to the univer-sity of exchange are covered by the Erasmus programme. Ad-ditionally, a certain amount of money is granted to level out the difference in living costs be-tween their home and exchange countries respectively.

LET ME LEAD YOU BACK to the mysterious ESN though. What does this Erasmus Student Network (ESN) do for you? Well, these are the guys who take care of you while you are abroad. They are mostly stu-dents, voluntarily organizing events, trips and cultural high-lights to make you feel com-fortable in a new and strange environment, and help you to get to know the culture of the country you chose to live in. But do exchange students ad-just to the local culture or, rath-er, become their own culture – the “Erasmus student”?

The ESN Finland NP was

only for organizers. Every ESN section from all over Finland sends some representatives to discuss ESN as a broader is-sue than just organizing events on a local level. Johanna Veka-ra from ESN Vaasa speaks out about what everyone knows: “It is very hard to get Finnish students and international stu-dents to come together. Only the very active tutors for in-coming students are interested in spending their free time with exchange students.”

But why not create events that bring all kinds of students together? Nurcin Ugur, event coordinator of ESN INTO in Tampere, suggests a solution. “One of the three traditional Finnish games we organize for the exchange students, Kyykkä, definitely attracts Finns and foreigners.” Nevertheless, she has to admit that the aforemen-tioned and well-known prob-lem is still prevalent, “It does not really increase the commu-nication between the Finnish and international students.”

LUCKILY, ESN OFFERS more than what the local sections organize themselves. Projects in devel-opment on an international lev-

el (ESN operates in 36 coun-tries all over Europe, with their headquarter in Brussels) can easily be joined by any section. Social Erasmus, a programme that encourages exchange stu-dents to engage in charity work in their new environment al-most forces contact between lo-

cals and internationals. ESN OYY Oulu has been

active in the subprogramme Erasmus in Schools during past semesters. “Exchange stu-dents go to Finnish schools and talk about their countries,” Laura Jaakkonen, president of the Oulu section, explains. “It helps to integrate the students

in the local society.”

WILL ALL THIS LEAD to a cer-tain type of “EU student”? Will mixing together different cultures end up manufacturing one common culture? At the moment, 4% of all European students are Erasmus students. We are far away from a genera-tion where each and every stu-dent spends some time of their studies abroad. It is still a privi-lege. Obstacles, besides those presented by language barri-ers, are of a financial nature in most cases. Living costs differ a lot between countries, and the distribution of Erasmus grants falls to universities themselves which isn’t always ideal.

Laura Jaakkonen sums up the main purpose of the Eras-mus programme and its net-work: “While the Erasmus pro-gramme is administrating the students’ university life, ESN is responsible for their social life.” While parties are a part of that, ESN is, contrary to all preconceptions, no party or-ganization. Many sections have a majority of non-alcoholic events and the students still participate with pleasure. Dur-ing the National Platform, the

active members provide a good example and arrive punctually at their conferences at 8.30 am every morning. Even on a Sun-day. Even after a party night that belongs to their own pro-gramme. Voluntarily.

AFTER THE ELECTION of the new National Board for ESN Fin-land on Sunday, the meeting is over and everyone travels back home, tired, but with new ide-as and suggestions for the fu-ture on how to improve their own sections and therefore ex-change students’ lives during their stay. We all agreed that Social Erasmus is a good idea to bring together locals and in-ternationals. In addition, and to make sure that Finnish students are more involved, ideas for recruiting new members have been exchanged.

Johanna Vekara plans to hold the ESN Vaasa board meetings in an auditorium, which will be open for everyone in the future. “Finns can come and be part of the faceless mass, and join our meeting without being person-ally involved.” Maybe it will awaken their interest and wipe away their fear of international student organizations.

Depending upon our origin, we can be classified into nationalities: Finnish, Swedish, French… But beginning a couple of decades ago, a new nationality seems to have risen and become bigger and bigger – the exchange student.

Only the very active tutors

for incoming students are interested in spending their free time with exchange students.”

”

ESN Oulu members pose in a group photo during a lodge trip.

UUNO

ylkkÄri 11/2012

Documents

resolutions year

list of new years resolutions

dear santa

better place

uuno coordinator

oulun kulttuurilehdet

oulun ylioppilaslehti

international students